torstai 19. tammikuuta 2017

Silkkaa ilkeilyä Hebronissa

KANSAN UUTISET 20.1.2017

Hebronin basaarissa on miltei autiota iltapäivän parhaaseen myyntiaikaan. Vain muutama matkamuistokauppias on ripustanut puotinsa eteen t-paitoja, mekkoja ja palestiinalaishuiveja. Iäkäs mies kauppaa granaattiomenoista puristettua mehua. Viereisessä sata vuotta vanhassa makeispuodissa valmistetaan paikallisia marmeladikarkkeja.

Huiveja myyvä mies kertoo, että basaarikujan ylle oli laitettava suojaksi metalliverkko, johon yläkerroksessa asuvat juutalaiset talonvaltaajat heittävät jatkuvasti roskapusseja, kananmunia, joskus virtsaa ja ulosteita.

Basaarin useimmat puodit ovat sulkeneet ovensa ja omistajat muuttaneet muualle.

Aikaisemmin tämä oli yksi miehitetyn Länsirannan vilkkaimpia turistialueita. Basaarin vieressä sijaitsee Ibrahimin moskeija, jota juutalaiset kutsuvat Patriarkkojen haudaksi. Moskeijan sisältä, kuningas Herodeksen muinoin rakennuttamien muurien takaa, löytyvät Vanhan testamentin Abrahamin ja Saaran hautamuistomerkit.

Juutalaiset, kristityt ja islaminuskoiset pitävät kaikki Abrahamia yhteisenä kantaisänään.

Israelin sotilaiden tiukasti vartioima rakennus on nyt jaettu kahtia. Toinen puoli on varattu muslimeille, ja toinen puoli toimii juutalaisten synagogana.

Muualla Palestiinan miehitetyllä Länsirannalla Israelin rakentamissa juutalaisten siirtokunnissa muurien ja piikkilanka-aitojen takana asuu yli 800 000 ihmistä, suurin osa heistä Venäjältä ja Yhdysvalloista muuttaneita siirtolaisia.

Yli 50 000 palestiinalaisrakennusta on purettu ja maat anastettu siirtokuntien tieltä.

Hebronissa miehitys on viety äärimmilleen. Kaupungin vanhassa keskustassa asuu noin 500 juutalaista vallattuihin taloihin perustetuissa siirtokunnissa, tuhansia Israelin sotilaita suojanaan.

Hebroniin muuttaneet siirtolaiset kuuluvat juutalaisten ääriliikkeisiin. Alueella asuvat palestiinalaiset kertovat jokapäiväisestä ahdistelusta ja ilkeilystä.

Miesjoukot hyökkäävät palestiinalaisten koteihin tai pahoinpitelevät palestiinalaismiehiä kadulla. Toiset siirtolaiset usuttavat koiria ihmisten kimppuun tai heittävät kiviä ja tyhjiä pulloja ikkunoihin. Palestiinalaislapsia on kivitetty koulumatkalla. Kadulla kulkevien palestiinalaisten päälle on heitetty kuumaa vettä, nesteklooria ja viiniä.

Kaikki tämä tapahtuu Israelin sotilaiden suojeluksessa. Siirtolaisten turvallisuuden takaamiseksi armeija on rakentanut vartiotorneja ihmisten talojen katoille.

Kaupungin aiemmin vilkkain kauppakatu Shuhada Street, Marttyyrien katu, on kokonaan suljettu palestiinalaisilta. Ennen täällä oli kaupungin vihannestori ja useita satoja pieniä kauppoja vieri vieressä.

Palestiinalaisten kansannousun aikana kaupat suljettiin ja linja-autoasemasta tehtiin Israelin armeijan tukikohta.

215 000 asukkaan Hebron on Länsirannan väkiluvultaan suurin kaupunki ja tärkein kauppakeskus. Hebron on palestiinalaisalueen marmorikaupan keskus, ja siellä sijaitsee myös Länsirannan suurin meijeri.

Kaupunki on ollut kahtia jaettu vuodesta 1997, jolloin Oslon rauhansopimuksen lisäsopimuksessa sovittiin, että kaupungin länsiosa siirtyy palestiinalaishallinnon alaisuuteen, mutta vanhankaupungin ympärillä oleva alue jäisi edelleen Israelin sotilaiden hallintaan. Tällä H2-nimisellä alueella asuu 37 000 palestiinalaista sekä satakunta juutalaisperhettä.

Israelin puolesta sopimuksen allekirjoitti pääministeriksi edellisenä vuonna valittu Benjamin Netanjahu ja palestiinalaisten puolesta Jasser Arafat.

Hebronin jakoa edelsi Ibrahimin moskeijassa vuonna 1994 tapahtunut verilöyly. Läheisen Kirjat Arban juutalaissiirtokunnan asukas Baruch Goldstein hyökkäsi rynnäkkökiväärin kanssa moskeijaan muslimien paastokuukauden rukoukseen ja surmasi 29 ihmistä. Goldstein oli kotoisin Brooklynista New Yorkista ja kuului kiihkojuutalaisen Kach-puolueen keskeisiin vaikuttajiin.

Seuraavalla viikolla Israelin sotilaat surmasivat 24 palestiinalaista, jotka osoittivat mieltä terrori-iskua vastaan.

Ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin mukaan Israelin sotilaat ovat surmanneet 6 000 palestiinalaista vuoden 2000 jälkeen.

Hebron on ollut muslimienemmistöinen 600-luvulta lähtien. Kaupungissa asui vuosisatojen ajan myös joitain satoja juutalaisia, kunnes vuonna 1929 brittihallinto määräsi heidät evakuoitavaksi mellakoivien arabien surmattua kymmeniä juutalaisia.

Vuonna 1967 Israelin joukot miehittivät Länsirannan kuuden päivän sodassa. Vuotta myöhemmin rabbi Moshe Levinger majoittui Hebronissa sijaitsevaan hotelliin yhdessä seuraajiensa kanssa, jotka esiintyivät sveitsiläisinä turisteina. Ryhmä ei suostunut lähtemään hotellista ennen kuin miehityshallinto antoi heidän perustaa Kirjat Arban siirtokunnan entiseen armeijan tukikohtaan.

Vuonna 1979 Levingerin puoliso Miriam johti juutalaisten ääriryhmän marssia Hebronin vanhaan keskustaan. Joukko valtasi Shuhada Streetillä sijaitsevan entisen poliisiaseman ja jäi sinne asumaan.

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulunviettoa Palestiinassa

KU-VIIKKOLEHTI 23.12.2016

Betlehemin vanhankaupungin keskustassa korkean kukkulan laella sijaitseva Jeesuksen syntymäkirkko on melkoinen turistirysä. Bysantin vallan aikana rakennettuun ortodoksikirkkoon ahtautuu kerralla kymmeniä turistiryhmiä eri puolilta maailmaa, Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta.

Numeroituja kylttejä kantavat oppaat kaitsevat ihmisiä jonossa pienen oviaukon läpi kirkon kryptaan katsomaan lattiassa olevaa reikää. Tämän reiän alla sijaitsevassa pimeässä luolassa Jeesus-lapsen uskotaan syntyneen parituhatta vuotta sitten.

Joulunpyhinä Betlehemiin saapuu kymmeniä tuhansia toiviomatkalaisia. Myös kaupungin asukkaista huomattava osa on kristittyjä palestiinalaisia, naispuolista pormestaria myöten.

Katolilaiset kokoontuvat jouluyönä Betlehemin Pyhän Katariinan kirkossa. Protestantit kerääntyvät Paimenten kedoksi kutsuttuun pyhättöön kaupungin ulkopuolella. Ortodoksit, koptit ja assyrialaiset viettävät joulua loppiaisena.

Betlehemistä on vain kymmenen kilometriä Jerusalemiin, mutta paikallisbussilla matka kestää lähes tunnin. Kaupunkien välissä on Israelin hallituksen rakennuttama suojamuuri ja armeijan tarkastuspisteitä.

Nyt Betlehemissä puhutaan uudesta muurinlaajennushankkeesta. Kaupungin laidalla rakenteilla oleva uusi muuri estää asukkailta pääsyn Cremisanin laakson oliivirinteille ja viinitarhoille.

Israelin maanvaltauksen tarkoituksena lienee avata tietä kahden lähellä sijaitsevan juutalaisen siirtokunnan yhdistämiselle.

Länsirannan palestiinalaisalueita halkovan muurin rakentaminen käynnistettiin vuonna 2002 palestiinalaisten kansannousun aikaan Ariel Sharonin ollessa Israelin pääministerinä. Muurin julkilausuttuna tarkoituksena oli suojella Israelia palestiinalaisten itsemurhaiskuilta.

14 vuodessa itsemurhaiskut ovatkin vähentyneet, mutta lähinnä sen vuoksi että Israelin armeija alkoi valvoa Länsirannan palestiinalaisalueita ja koska Gazan aluetta hallitseva Hamas-järjestö on valtaan päästyään keskittynyt poliittiseen toimintaan.

Muuri on toistaiseksi yli 700 kilometriä pitkä. Jerusalemin ja Betlehemin lähistöllä se on kahdeksan metriä korkea betonimuuri. Kauempana asutuksesta muuri vaihtuu piikkilanka-aidaksi.

Toisin kuin voisi kuvitella, vain pieni osa muurista kulkee Israelin ja Länsirannan rajaa pitkin. Suurimmaksi osaksi muuri kiemurtelee syvällä miehitetyllä Länsirannalla erottaen juutalaisten siirtokunnat ja pelkästään israelilaisten käytössä olevat valtatiet palestiinalaisväestölle sallituista alueista.

Monin paikoin muuri on pystytetty mielivaltaisesti keskelle palestiinalaisten asuinalueita.

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mielestä muuri on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi purkaa.

Palestiinalaisaktivisti Abu Hassanin järjestämällä Itä-Jerusalemin poliittisella kiertoajelulla saa jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisia vaikeuksia muuri aiheuttaa palestiinalaisille.

Pisgat Zeevin juutalaissiirtokunnan reunalta on vain sata metriä kuivan jokilaakson poikki Shuafatin pakolaisleiriin. Palestiinalaisten asuttama Shuafat on 80 000 asukkaan valtava kerrostaloslummi, joka on erotettu muusta kaupungista aluetta ympäröivällä betonimuurilla. Alueelta pääsee ulos vain kahdesta tarkastuspisteestä.

Abu Hassan kertoo, kuinka lasten täytyy lähteä muurin ulkopuolella sijaitsevaan kouluun useita tunteja ennen koulupäivän alkamista, jotta ehtisivät ajoissa tunnille.

Ennen muurin rakentamista ambulanssilla pääsi sairaalaan kymmenessä minuutissa. Nyt matkaan voi mennä parikin tuntia.

Muualla maassa palestiinalaisilta on kielletty pääsy muurin takana sijaitseville viljelymaille. Israelin lain mukaan viljelemättä jätetyt maat voidaan pakkolunastaa.

Ramallahissa asuva palestiinalaismies puolestaan kertoo, kuinka hänen vaimonsa sai vastikään viranomaisilta luvan päästä käymään kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Jerusalemissa – ensimmäistä kertaa 16 vuoteen.

Ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta tuntuu paikan päällä hyvin kaukaiselta. Miehitetylle Länsirannalle on rakennettu vuosikymmenten saatossa yli 200 juutalaista siirtokuntaa, joissa asuu lähes miljoona ihmistä. Suurimmat siirtokunnat ovat yli 50 000 asukkaan kaupunkeja kaikkine mukavuuksineen.

Siirtokunnat kattavat tällä hetkellä 42 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia Länsirannan alueesta.

Siirtokuntiin houkutellaan jatkuvasti lisää asukkaita veronkevennyksillä, työpaikoilla ja tukiaisilla. Siirtokunnissa toimii yli tuhat teollisuuslaitosta.

Asukkaat kuuluvat usein juutalaisten äärilaitaan. Ramallahin lähellä sijaitsevasta siirtokunnasta tullut aseistautunut miesjoukko hyökkäsi viime kuussa oliivisatoa korjaamassa olevien palestiinalaisten kimppuun hakaten heidät henkihieveriin. Israelilaisen Haaretz-lehden haastatteleman palestiinalaismiehen mukaan sama rituaali toistuu joka vuosi.

torstai 8. joulukuuta 2016

Syyrian sodan geopoliittiset taustat

KU-VIIKKOLEHTI 9.12.2016

Turkkilaismediat raportoivat elokuussa 2009 maan silloisen pääministerin Recep Tayyip Erdoganin tapaamisesta Qatarin emiirin, šeikki Hamad bin Khalifa al-Thanin kanssa Bodrumin lomakaupungissa Turkin länsirannikolla.

Tapaamisessa sovittiin mittavasta kaasuputkihankkeesta, jonka avulla Qatarista voitaisiin kuljettaa maakaasua Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan. Kaasuputken suunniteltiin kulkevan Qatarista Saudi-Arabian, Jordanian ja Syyrian kautta Turkkiin.

Erdogan halusi lisätä Turkin vaikutusvaltaa rakentamalla maan halki useita maakaasuputkia. Toista putkea kaavailtiin Kaspianmeren kaasukentiltä Georgian ja Turkin kautta edelleen Bulgariaan, Romaniaan, Unkariin ja Itävaltaan.

Maakaasutuonti Persianlahdelta ja Kaspianmereltä vähentäisi EU-maiden riippuvuutta Venäjän kaasusta. Myös Turkki hankkii suurimman osan kaasustaan Venäjältä.

Qatarin ja Turkin kaasuputkihankkeen tiellä oli vain yksi pulma: Syyrian presidentti Bashar al-Assad kieltäytyi allekirjoittamasta hanketta koskevan sopimuksen. Uutistoimisto AFP:n mukaan al-Assad halusi suojella Venäjän etuja. Venäjällä on Syyriassa laivastotukikohta.

Elokuussa 2009 Bodrumin kaupunki kuhisi lomamatkailijoita pohjoisen Euroopan maista. Ensi kesänä sinne ei enää järjestetä valmismatkoja. Tämä on se paikka, missä kolmivuotias syyrialaispoika Alan Kurdi löytyi hukkuneena rannalta perheen yritettyä päästä kumiveneellä Kreikkaan viime vuoden syyskuussa.

Bodrumin niemimaalla oli vielä vuosi sitten kymmeniä tuhansia pakolaisia, jotka yrittivät päästä Eurooppaan. Kreikkalainen Kosin saari sijaitsee vain viiden kilometrin päässä niemimaan kärjestä.

Qatar on maailman rikkain valtio mitattuna bruttokansantuotteella asukasta kohti. Qatar saa 70 prosenttia tuloistaan maakaasun viennistä.

Qatarilla on maailman kolmanneksi suurimmat todennetut maakaasuvarat heti Venäjän ja Iranin jälkeen. Maailman suurin maakaasukenttä sijaitsee Persianlahden merenpohjan uumenissa Qatarin ja Iranin aluevesillä.

Qatar on jo ennestään maailman suurin nesteytetyn maakaasun viejä. Kaasu kuljetetaan nestemäisessä muodossa valtameritankkereilla ennen muuta Japaniin, Etelä-Koreaan, Kiinaan, Intiaan ja Britanniaan. Kaasun jäähdyttäminen nesteeksi ja kuljettaminen tankkereilla on kuitenkin kallista ja hankalaa. Siksi kaasuputken rakentaminen Eurooppaan olisi Qatarille otollinen ratkaisu.

Syyria ei kuitenkaan ollut Qatarin ja Turkin kaasuputkihankkeelle myötämielinen. Kesällä 2011, kun arabimaiden kansannousun katuprotestit olivat levinneet myös Syyriaan, Bashar al-Assad allekirjoitti sen sijaan sopimuksen kilpailevan kaasuputken rakentamisesta Iranista Irakin kautta Syyrian rannikolle.

Ystävyyden putkeksi kutsuttu hanke yhdistäisi šiiahallinnon alaisuudessa olevat maat ja sivuuttaisi kokonaan Turkin. Samalla oli tarkoitus kunnostaa Kirkukin öljykentiltä Irakista Syyrian rannikolle kulkenut vanha öljyputki, joka oli tuhoutunut Yhdysvaltojen ilmapommituksissa Irakin sodassa vuonna 2003.

Elokuussa 2011 Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama kehotti al-Assadia luopumaan vallasta ja antamaan tilaa demokratialle. Myös Britannian, Ranskan ja Saksan johtajien yhteisessä julkilausumassa Assadia vaadittiin siirtymään syrjään.

Qatar, Turkki ja Saudi-Arabia olivat jo käynnistäneet salaisen tuen Syyrian sunnikapinallisille.

Foreign Affairs -lehden mukaan pelkästään Qatar on rahoittanut kapinallisia kolmen miljardin dollarin edestä. Qatar lupasi maksaa 50 000 dollarin palkkion kaikille Syyrian armeijan sotilaille, jotka siirtyivät kapinallisten puolelle. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA koulutti sunnikapinallisia Qatarissa sijaitsevassa tukikohdassa.

Pentagonin rahoittama tutkimuslaitos Rand Corporation ehdotti jo vuonna 2008, että Yhdysvallat alkaisi lietsoa sunnien ja šiiojen välistä konfliktia tukemalla sunnijihadisteja.

”Syyriassa ei ole kyse sisällissodasta, vaan kaasuputkea koskevasta geopoliittisesta shakkipelistä”, yhdysvaltalaisen sotakorkeakoulun tutkija Rob Taylor arvioi Armed Forces Journal -julkaisussa.

”Eurooppaan pyrkivät pakolaiset pakenevat kaasuputkisotaa ja CIA:n tunarointia”, totesi puolestaan ympäristöjuristi ja tietokirjailija Robert Kennedy Jr laajassa artikkelissaan Politico-verkkolehdessä.

Jotkut kommentaattorit pitävät kaasuputkea kuitenkin liian yksinkertaisena selityksenä Syyrian sodalle.

”Kaasuputkiteoria esittää Assadin uhrina eikä rikoksentekijänä ja pitää Syyrian oppositiota pelkkinä pelinappuloina”, arvelee Dubaissa vaikuttava öljyalaan erikoistunut taloustoimittaja Robin Mills.

Truthout-lehdessä kirjoittavan Gareth Porterin mielestä Yhdysvallat ei ole sekaantunut Syyrian konfliktiin kaasuputken takia, vaan koska se haluaa turvata sotilastukikohtansa liittolaismaissaan Qatarissa, Turkissa ja Saudi-Arabiassa.

Tänä vuonna myös Turkki on rakentanut Qatariin oman sotilastukikohtansa.

torstai 24. marraskuuta 2016

Aleppon kapinalliset = Al-Qaida

KU-VIIKKOLEHTI 25.11.2016

Maailmankuulu dokumentaristi ja tutkiva journalisti John Pilger ihmettelee, miksi syyrialaisen Aleppon kaupungin taisteluista ja ilmapommituksista raportoidaan uutisissa niin eri tavoin kuin taisteluista ja pommituksista Mosulissa naapurimaassa Irakissa.

”Sekä Aleppossa että Mosulissa hallituksen joukot taistelevat kaupunkia hallussaan pitäviä kiihkoilijoita vastaan, jotka ovat syyllistyneet kauhistuttaviin julmuuksiin”, Pilger arvioi Sheffieldin kirjallisuustapahtumassa Englannissa pitämässään alustuksessa.

Mosulissa hallituksen sotilaita ja näiden rinnalla taistelevia šiiojen ääriryhmiä kuvataan uutisissa Pilgerin mukaan vapauttajina. Yhdysvaltojen ilmaiskuista ja taistelujen etenemisestä raportoidaan mediassa innostuneesti, melkein kuin olisi kyse urheilutapahtumasta. Siviiliuhreista ei juuri puhuta.

Aleppon pommituksia kutsutaan sen sijaan sotarikoksiksi, ja uutiskuvissa esitetään pommitusten uhreiksi joutuneita lapsia. Venäjän julistama tulitauko jäi uutisissa vähemmälle huomiolle. Tulitauon aikana siviilejä kehotettiin lähtemään taistelujen alta turvaan humanitaarisia käytäviä pitkin. Kapinalliset kuitenkin estivät tulituksella asukkaiden poistumisen sota-alueelta.

Australialaissyntyisen John Pilgerin mielestä länsimedia on valinnut puolensa ja toimii pitkälti omien hallitustensa propagandatorvena. Yhdysvallat ja Britannia tukevat Syyriassa Bashar al-Assadin hallitusta vastaan taistelevia kapinallisia ja Irakissa hallituksen puolella islamistijärjestö Isistä vastaan taistelevia asejoukkoja.

Aleppossa ja Mosulissa on molemmissa yli miljoona asukasta. Kapinallisten valtaamilla alueilla Aleppon itäosissa on edelleen noin 250 000 siviiliä.

Keitä sitten ovat Aleppossa taistelevat kapinalliset? New York Timesin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan kaksi ryhmittymää kantaa päävastuun taisteluissa Syyrian hallituksen joukkoja vastaan: Jabhat Fateh al-Sham sekä Ahrar al-Sham.

Jabhat Fateh al-Sham (Syyrian valloituksen rintama) tunnettiin aiemmin nimellä Jabhat al-Nusra (Tukirintama). Se oli terroristijärjestö Al-Qaidan paikallisosasto Syyriassa.

Ahrar al-Sham (Syyrian vapaiden miesten liike) on toinen jihadistinen äärijärjestö, jonka toimintatavat eivät juuri poikkea Isisistä.

Ryhmät ovat saaneet tukea ja aseita Turkilta, Qatarilta ja Saudi-Arabialta, muun muassa kuorma-auton lavalle asennettuja raketinheitinjärjestelmiä.

Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on rahoittanut ja aseistanut 11 muuta aseryhmää, jotka taistelevat Aleppossa nyt paikallisen Al-Qaidan alaisuudessa.

Yhdysvaltojen hallituksen salainen asetuki sisältää muun muassa panssarintorjuntaohjuksia, joista osa on lopulta päätynyt jihadistijärjestöjen ja myös Isisin haltuun.

Pohjois-Irakissa Tigrisjoen rannalla sijaitseva Mosul oli aiemmin kukoistava monikulttuurinen kaupunki, jossa sunnimuslimit elivät sulassa sovussa kurdien, kristittyjen ja jesidien kanssa, kunnes Isis valloitti kaupungin kesällä 2014.

Tunnetun irakilaisen bloggaajan Raed Jarrarin mielestä Isis on kuitenkin vain yksi monista uskonnollisten ääriryhmien perustamista aseellisista ryhmistä, joiden syntymiselle ja kasvulle Yhdysvaltojen Irakin-miehitys on luonut otolliset puitteet.

”Mikäli Mosulin hallinta siirtyy yhdeltä pahamaineiselta ryhmältä toiselle kutakuinkin yhtä pahalle toimijalle, sitä ei pitäisi kutsua vapauttamiseksi”, Raed Jarrar kirjoittaa Al Jazeeran verkkosivuilla.

John Pilger oli puolestaan vakuuttunut siitä, etteivät Aleppo ja Mosul olisi kumpikaan tällä hetkellä fanaattisten asejoukkojen hallinnassa ja taistelujen kohteena, elleivät Yhdysvaltojen joukot olisi hyökänneet Irakiin vuonna 2003 ja ajaneet yhden Lähi-idän kehittyneimmistä valtioista täydelliseen kaaokseen.

Raed Jarrarin mielestä Isis on epäilemättä kauhua herättävä ryhmä, jonka pelkkä olemassaolo on irakilaisille suuri onnettomuus. Ikävä kyllä Isis ei hänen mukaansa juuri poikkea muista vastaavista sunnien, šiiojen ja kurdien aseellisista ryhmistä, jotka ovat aiheuttaneet tuhoja eri puolilla maata.

Viime heinäkuussa väkivaltainen aseryhmä hyökkäsi Fallujan kaupunkiin, sieppasi 900 siviiliä ja teloitti ainakin 50 ihmistä, jotkut heistä kaulat katkomalla tai pitkällisen kidutuksen jälkeen.

”Julmuuksien takana ei ollut Isis vaan šiiojen iskuryhmä, joka taisteli Irakin hallituksen armeijan rinnalla – Yhdysvaltojen rahoituksella, Yhdysvaltojen kouluttamana ja Yhdysvaltojen toimittamilla aseilla”, Jarrar toteaa.

Taistelu Mosulista tulee kestämään viikkoja tai kuukausia. Uutistoimisto AP:n haastattelema Irakin hallitusarmeijan komentaja piti kaupungin asukkaita pahimpana esteenä hyökkäyksen etenemiselle.

Isisin panttivankeina elävien asukkaiden tilanteesta on saatu vain vähän tietoa.

”Meillä ei ole vettä eikä ruokaa, ja meitä pelottaa. Myös lapset ovat peloissaan”, Mosulissa asuva perheenisä totesi viikonloppuna.

torstai 10. marraskuuta 2016

Kannabiksella Trumpin kauteen

KU-VIIKKOLEHTI 11.11.2016

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat luojan kiitos ohi, ja Donald Trumpin vaalivoiton seurauksia voidaan jäädä vain odottamaan.

Pelkästään presidentinvaaliin keskittynyttä uutisointia seuratessa on helposti voinut jäänyt huomaamatta, että tämän viikon vaaleissa amerikkalaiset äänestivät monesta muustakin asiasta kuin Trumpista ja Hillary Clintonista.

Kongressin alahuoneeseen, eli edustajainhuoneeseen, valittiin aiempaan tapaan republikaanienemmistö. Republikaaneilla säilyi enemmistö myös senaatissa, vaikka demokraatit saivat lisäpaikkoja.

12 osavaltioissa valittiin uudet kuvernöörit, joista puolet näytti menevän demokraateille, puolet republikaaneille. Useimmissa osavaltioissa valittiin myös osavaltiosenaatti, edustajainhuone ja tuomareita osavaltion korkeimpaan oikeuteen.

Lisäksi eri puolilla maata valittiin uusia kaupunginjohtajia, kunnanvaltuutettuja sekä edustajia paikallisiin opetuslautakuntiin. Toisin kuin valtakunnallisissa vaaleissa, paikallisvaaleissa ei aina ole kyse vain kahden puolueen kisasta, vaan paikkoja saavat myös pienemmät puolueet ja itsenäiset ehdokkaat.

Yhdysvaltojen vaalijärjestelmässä on epäilemättä paljon parantamisen varaa, mutta myös suora demokratia on siellä voimi ssaan. Tiistain vaalien yhteydessä 35 osavaltiossa järjestettiin kaikkiaan 154 kansanäänestystä mitä erilaisimmista kansalaisia koskettavista asioista.

Tämän vuoden kuumin kansanäänestyksen aihe oli kannabiksen laillistaminen, josta äänestettiin kahdeksassa osavaltiossa. Minimipalkan korottamisesta ja käsiaseiden myynnin rajoituksista äänestettiin neljässä osavaltiossa.

Pelkästään Kaliforniassa ihmiset äänestivät henkilövaalien ohella muun muassa kannabiksesta, tupakkaveron korottamisesta, asemyynnin valvonnan kiristämisestä, koulujen määrärahoista, reseptilääkkeiden hintasäännöstelystä, kertakäyttömuovipussien kieltämisestä sekä siitä, pitääkö pornofilmien kuvauksissa käyttää kondomia.

Aloite kannabiksen laillistamisesta voitti kansanäänestyksessä odotetusti. Pitkin syksyä tehdyissä mielipidetiedusteluissa laillistamisella on ollut parhaimmillaan yli 70 prosentin kannatus.

Kalifornialaiset päättivät kansanäänestyksessä sallia myös muiden kielten kuin englannin käyttämisen opetuskielenä kouluissa. Monissa kouluissa Kaliforniassa huomattava osa oppilaista puhuu kotikielenään espanjaa.

Ehdotus kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta hävisi kansanäänestyksessä.

Arizonassa, Coloradossa, Mainessa ja Washingtonin osavaltiossa äänestettiin minimipalkan korottamisesta 12 dollariin tunnissa vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Dakotassa puolestaan kysyttiin äänestäjien kantaa työnantajien esitykseen, jossa työllisyyden edistämisen nimissä alaikäisten työntekijöiden minimituntipalkkaa leikattaisiin kahdeksasta dollarista seitsemään.

Kansasissa ja Indianassa ihmiset saivat äänestää metsästysoikeuksien lisäyksestä osavaltioiden perustuslakiin.

New Mexicossa äänestettiin kymmenen miljoonan dollarin kirjastomäärärahasta kirjojen, tietokoneiden ja laajakaistayhteyksien hankintaan.

Coloradossa hyväksyttiin aloite saattohoitopotilaiden eutanasian laillistamiseksi.

Kansanäänestyksiä koskevaan kampanjointiin käytettiin valtavia rahasummia. Lääkefirmat sijoittivat yli sata miljoonaa dollaria pr-kampanjaan estääkseen julkisista varoista maksettavien reseptilääkkeiden hintakattoa ajavan kansanäänestysaloitteen läpimenon Kaliforniassa.

Kertakäyttöpussien kieltämistä pelkäävät muovipussinvalmistajat onnistuivat puolestaan saamaan kansanäänestykseen oman kilpailevan ehdotuksen muovipussikiellon korvaamisesta muovipussimaksulla. Pussimaksuista kerätyt tulot olisi kanavoitu Kalifornian ympäristönsuojeluvirastolle. Muovipussiteollisuuden vasta-aloite kuitenkin hävisi äänestyksessä.

Kannabiksen laillistaminen ja kaupan tuominen sääntelyn piiriin oli yksi vaalien suurista puheenaiheista Yhdysvalloissa. Tiistain kansanäänestyksissä päätettiin kannabiksen laillistamisesta Kalifornian lisäksi myös Mainessa, Massachusettsissa ja Nevadassa. Florida, Montana ja Pohjois-Dakota sallivat kannabiksen lääkekäytön.

Kannabiksen käyttö ja myynti on jo aiemmin ollut laillista ja säänneltyä Coloradossa, Oregonissa, Washingtonin osavaltiossa, Alaskassa ja pääkaupungissa Washingtonissa.

Kaliforniassa hyväksytyn lakialoitteen mukaan kannabiksen käyttö ja kotikasvatus tulee olemaan sallittua kaikille 21 vuotta täyttäneille. Kaupallinen viljely ja myynti on luvanvaraista, ja myyntivoitoista maksetaan veroa. Viranomaiset huolehtivat laadunvalvonnasta ja asettavat rajoituksia tuotepakkauksille.

Kannabista ei saa myydä paikoissa, joissa on myynnissä alkoholia tai tupakkaa. Sen sijaan Amsterdamin mallin mukaiset coffeeshopit saattavat yleistyä Kaliforniassa lähivuosina, samoin pitsataksityyppiset kotiinkuljetuspalvelut. Elintarvikeviranomaisten tehtävänä on luoda sertifiointijärjestelmä luomukannabikselle.

torstai 27. lokakuuta 2016

Toimittajat turvapaikanhakijoina

KU-VIIKKOLEHTI 28.10.2016

Irakilainen uutiskuvaaja Waleed Al-Gburi oli viime vuoden elokuussa menossa poikansa kanssa ostamaan kastelulaitetta perheen kasvimaalle, kun viereen ajaneet pyssymiehet avasivat tulen. Auton ikkunat menivät säpäleiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Al-Gburi ja hänen poikansa säilyivät hengissä.

Asemiehet kuuluivat šiiojen äärijärjestöön ja ajoivat ilman rekisterikilpiä.

Waleed Al-Gburi oli saanut jatkuvasti puhelinsoittoja, joissa hänen henkeään uhattiin, koska hän teki töitä japanilaiselle televisiokanavalle. Šiiojen äärijärjestö oli aiemmin siepannut hänet, sitonut kädet ja tunkenut auton takakonttiin. Häntä kidutettiin, mutta hän pääsi lopulta lunnaita vastaan vapaaksi.

Perhe oli jo aiemmin joutunut muuttamaan Bagdadin ulkopuolelle, kun pääkaupungissa oli turvatonta. Nyt myös uudessa kotipaikassa šiiojen asejoukot olivat ottaneet kadut haltuunsa. Al-Gburi kuuluu sunneihin.

Al-Gburi työskenteli 13 vuoden ajan tv-kuvaajana ja avustajana Irakissa vieraileville ulkomaisille toimittajille. Hän kävi japanilaisten journalistien kanssa raportoimassa myös Syyrian sisällissodasta.

Elokuussa Bagdadissa oli kuumat oltavat. Lämpötila kohosi päivisin yli 40 asteen. Asejoukkojen ja terroristien iskuissa menehtyi yli 300 ihmistä. Koko vuoden aikana pelkästään Bagdadissa väkivaltaisuuksissa kuoli yli 3 000 ihmistä. Koko Irakissa kuolleita oli yli 17 000.

Kastelulaite jäi ostamatta. Al-Gburi ei palannut enää kotiinsa. Hän soitti vaimolleen ja pakeni maasta yhdessä poikansa kanssa. Monen mutkan kautta he saapuivat viime syksynä Suomeen.

Tapasin Waleed Al-Gburin Journalismin päivän seminaarissa toissa viikolla. Helsingin Paasitornissa pidetyssä tapahtumassa keskusteltiin ulkomaanuutisista, pakolaiskriisin uutisoinnista ja siitä, miksi suomalaisissa medioissa on niin vähän ulkomaalaistaustaisia toimittajia.

Journalistiliitto oli kutsunut mukaan myös kymmenkunta kollegaa, jotka ovat anoneet Suomesta turvapaikkaa. Jotkut olivat onnistuneet saamaan myönteisen päätöksen ja oleskeluluvan, mutta useimmat olivat saaneet kielteisen päätöksen. Osa odottaa vielä Maahanmuuttoviraston päätöstä.

”Turvapaikkaprosessi on kuin lottoarvontaa”, Waleed Al-Gburi sanoi.

”Irakista tulleista turvapaikanhakijoista osa on saanut kielteisen päätöksen, vaikka he ovat kotoisin islamistijärjestö Isisin valtaamilta alueilta.”

Irakilaiskollega on jo ehtinyt valittaa omasta kielteisestä päätöksestään hallinto-oikeuteen. Maahanmuuttoviraston kesällä tekemässä päätöksessä hänet määrättiin käännytettäväksi Irakiin.

Viraston mielestä Al-Gburi ei joutuisi Irakissa vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, mikäli hän muuttaisi asumaan sunnienemmistöiselle asuinalueelle ja jättäisi työnsä toimittajana ja uutiskuvaajana.

Myös nuorelle somalialaiselle radiotoimittajalle ja afganistanilaisen tv-kanavan kuvaajalle oli sanottu, että heidän tulisi palata kotimaahansa ja vaihtaa ammattia.

Erään päätöksen mukaan ”maahanmuuttovirasto katsoo, ettei toimittajan ammatin harjoittamista voida pitää sellaisena perustavanlaatuisena ja luovuttamattomana ihmisoikeutena eikä henkilön identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeisenä ominaisuutena, ettei siitä voisi tarvittaessa luopua, mikäli se aiheuttaa ongelmia”.

Maahanmuuttoviraston linja on samanlainen kuin Afganistanin talebaneilla ja Somalian ääri-islamilaisella terroristijärjestöllä Al-Shabaabilla. Kumpikin ääriliike oli uhannut Suomeen tulleita toimittajia ja käskenyt heitä lopettamaan toimittajan työt, niin saisivat olla rauhassa.

Journalistiliitto avustaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita toimittajia heidän valituksissaan ja yrittää selittää hallinto-oikeudelle, että kriisialueilla journalistit ovat yleensä ensimmäisiä vainon kohteita ja uhkaukset ovat aitoja ja omakohtaisia.

Journalismin päivän paneelikeskusteluissa sivuttiin myös median roolia vihamielisen ilmapiirin synnyttämisessä turvapaikanhakijoita kohtaan.

Suomen Lontoon Instituutin ja Suomen Benelux-instituutin julkaiseman selvityksen mukaan raportointi pakolaiskriisistä on ollut hyvin Eurooppa-keskeistä. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat kuvataan ensisijaisesti ilmiönä, joka uhkaa Euroopan vakautta. Selvityksessä käytiin läpi suomalaisten, brittiläisten ja belgialaisten sanomalehtien kirjoittelua tammikuulta.

”Suomessa on ystävällisiä ihmisiä, mutta suurin osa ei tiedä juuri mitään pakolaisten lähtömaiden tilanteesta”, kommentoi Waleed Al-Gburi.

Somalialaissyntyinen turkulainen toimittaja Wali Hashi piti mediaa pitkälti syypäänä ihmisten tietämättömyyteen.

”Miksi ihmiset eivät tiedä, mitä Irakissa, Afganistanissa tai Somaliassa tapahtuu? Ei se ole heidän syytään. Toimitusten päälliköt haluavat juttuja näistä maista vain jos tapahtumilla on jokin kytkös Suomeen. Se on usein tärkeämpää kuin että kerrottaisiin, mitä maailmassa tapahtuu.”

torstai 13. lokakuuta 2016

Viisi vuotta Gaddafin jälkeen

KU-VIIKKOLEHTI 14.10.2016

Britannian yleisradioyhtiö BBC antoi lohduttoman kuvan arjesta tämän päivän Libyassa: Sairaaloissa ei ole lääkkeitä. Pankeissa on huutava pula käteisestä rahasta. Öljyntuotanto on lähes pysähdyksissä, kun aseelliset joukot ovat taistelleet öljysatamien hallinnasta.

Libyassa on kaksi kilpailevaa parlamenttia ja kolme hallitusta, mutta todellinen valta on aseellisilla joukoilla. Maassa on lähes 2 000 aseellista ryhmää, mukaan lukien Islamilainen valtio Isis, joka vielä viime kesänä katkoi päitä ja ristiinnaulitsi vastustajiaan Sirten kaupungissa Välimeren rannalla.

”Meidän pitäisi päästä eroon aseellisista ryhmistä. Länsimaiden tulisi auttaa riisumaan heidät aseista”, entinen oikeusministeri kommentoi naapurimaassa Tunisiassa pidetyssä konferenssissa.

Yliopiston tutkija kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta, mikäli hän arvostelee asejoukkoja julkisesti.

Libyan maaperässä on maailman kahdeksanneksi suurimmat todennetut öljyvarat. Vielä vuonna 2010 Muammar Gaddafin vallan aikana Libya oli inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Afrikan kehittynein maa. Maksuton terveydenhuolto, koulutus, asunto ja auto kuuluivat jokaisen perusoikeuksiin.

Elokuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta Gaddafin syrjäyttämisestä vallasta Nato-maiden kuukausia jatkuneiden ilmapommitusten jälkeen. Ensi viikolla tulee täyteen viisi vuotta Gaddafin raakalaismaisesta surmasta kapinallisjoukkojen käsissä.

Libyan väkivaltaisuuksissa on kuollut arviolta 40 000 ihmistä. Yli 400 000 libyalaista on joutunut jättämään kotinsa, ja 2,4 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa.

Britannian parlamentin ulkoasiainvaliokunnan tuoreen raportin mukaan Gaddafin väkivaltainen syrjäyttäminen oli kohtalokas virhe, joka johti Libyan ”poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen, asejoukkojen ja heimojen väliseen sotaan, humanitaariseen kriisiin, pakolaiskriisiin, laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin, Gaddafin hallinnon aseiden leviämiseen lähialueille sekä Isisin kasvuun Pohjois-Afrikassa”.

Libyassa ei ollut minkäänlaisia demokratian perinteitä. Gaddafi hallitsi turvallisuuspoliisin pelolla ja lietsomalla heimoja vastakkain. Libyan lukuisia kapinallisryhmiä yhdisti ainoastaan viha Gaddafia kohtaan.

Naton sotaoperaatio hyväksyttiin YK:n turvallisuusneuvostossa. Pommituksiin ja kapinaliikkeiden tukemiseen osallistuivat Britannian ohella Yhdysvallat, Ranska, Italia sekä Arabiemiraatit ja Qatar.

Qatarin lippu nostettiin ensimmäisenä salkoon, kun Misratan kaupungista tulleet kapinalliset valtasivat Gaddafin entisen presidentinpalatsin Libyan pääkaupungissa Tripolissa elokuussa 2011.

Tällä hetkellä länsimaat tukevat Libyan kansallisen yhtenäisyyden hallitusta ja yhdeksän hengen presidenttineuvostoa, joka saapui Tripolissa sijaitsevaan laivastotukikohtaan huhtikuussa.

YK:n perustaman uuden hallituksen tarkoituksena oli yhdistää Tripolissa ja maan itäosissa Tobrukissa istuvat kilpailevat hallitukset taistelussa Isistä vastaan.

Misratan alueelta tulleet taistelijat onnistuivat tällä viikolla ajamaan Isisin joukot Sirtestä yli vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen. Britannian ja Yhdysvaltojen erikoisjoukot ovat tukeneet ja kouluttaneet yhtenäishallituksen alaisuudessa sotivia joukkoja. Yhdysvaltojen hävittäjät tekivät 170 ilmaiskua Isistä vastaan.

YK:n perustaman hallituksen ongelmana on, ettei se nauti libyalaisten luottamusta. Vuoden 2012 vapaissa vaaleissa valitun parlamentin edustajista osa on liittynyt uuteen hallitukseen, mutta osa on jättäytynyt sivuun. Tobrukissa istuva länsimaiden ja YK:n hyväksymä uudempi parlamentti äänesti elokuussa YK:n perustamaa hallitusta vastaan.

Keskeisenä syynä epäluottamukseen on suhtautuminen maan itäosia hallitsevan Libyan kansallisarmeijan johtajaan Khalifa Haftariin, joka on armeijansa kanssa taistellut Al-Qaidan islamistijoukkoja vastaan Libyan itäosissa.

Libyan länsiosien asejoukot ja YK:n saksalainen erikoislähettiläs Martin Kobler vastustavat kiivaasti Haftaria. Itäosien parlamentti taas ylensi hänet vastikään kenttämarsalkaksi.

Haftar on entinen Gaddafin armeijan komentaja. Ajauduttuaan välirikkoon Gaddafin kanssa hän asui 20 vuotta Yhdysvalloissa tiedustelupalvelu CIA:n päämajan naapurissa Virginiassa.

Uusin käänne Libyan tilanteessa koettiin, kun Haftarin joukot valtasivat viime kuussa maan öljysatamat. YK-lähettiläs Kobler vaati turvallisuusneuvostolta voimatoimia Haftaria vastaan, mutta yhtenäishallituksen johto ja Misratan asejoukot ilmoittivat vastustavansa uutta sodanjulistusta.

Kävi ilmi, että länsimaat ovat salaa neuvotelleet Haftarin edustajien kanssa Tunisiassa. Lennonjohtotiedoista paljastui, että Ranskan, Britannian, Italian ja Yhdysvaltojen joukot ovat tehneet yhteistyötä Haftarin armeijan kanssa jo kesästä lähtien. Egyptin ja emiraattien aseellinen tuki Haftarin joukoille on ollut tiedossa jo pitkään.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Vaalihumu saapui Somaliaan

KU-VIIKKOLEHTI 30.9.2016

Tulevat vaalit ovat ilmestyneet katukuvaan Kismayon satamakaupungissa Etelä-Somaliassa.

”Äänestä oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin puolesta”, lukee yhdessä vaalijulisteessa. ”Valitse nuori ja luotettava ehdokas”, toisessa julisteessa kehotetaan.

Kampanjointi loka- ja marraskuussa pidettäviä parlamenttivaaleja varten alkoi toden teolla viime viikolla. Kismayon lentokentällä järjestetyssä seremoniassa ehdokkaiden ympärille kiedottiin suomalaisia joulukuusenkoristeita muistuttavia kimaltelevia värikkäitä nauhoja.

Baidoan kaupungissa maan lounaisosassa Subeida Mukhtarin vaalimainokset on liimattu talojen seinille sen verran korkealle, ettei niitä yllä repimään alas ilman tikkaita.

Yhdysvalloissa varttunut nuori naisehdokas peräänkuuluttaa vaalikampanjassaan parempia koulutusmahdollisuuksia, uusia työpaikkoja sekä kunnollisia terveyspalveluja etenkin naisille. Synnytyskuolemat ovat Somaliassa edelleen yksi pahimmista terveysongelmista.

Sosiaalialan järjestöissä työskennellyt Subeida Mukhtar voi hyvinkin tulla valituksi parlamenttiin, sillä naisehdokkaita on harvassa, mutta joka kolmas kansanedustajanpaikka on varattu naisille.

Kansanedustajaehdokkaiden katumainoksista huolimatta vain harva somalialainen pääsee äänestämään näissä vaaleissa.

Hallinnollisten viivästysten ja yhä jatkuvien turvallisuusuhkien vuoksi poliittiset neuvonantajat, diplomaatit ja Somalian hallitus olivat lopulta yksimielisiä siitä, ettei suorien yleisten vaalien järjestäminen tulisi olemaan mahdollista vielä vuonna 2016.

Terroristiliike Al-Shabaab on tehnyt Somaliassa tänä vuonna lähes viikoittaisia itsemurhaiskuja, joissa on kuollut useita satoja ihmisiä.

Nykyisellä hallituksella oli neljä vuotta aikaa toteuttaa väestönlaskenta, sopia vaalipiireistä, luoda poliittisia puolueita koskevat lait ja perustaa itsenäinen vaalilautakunta, mutta yhtäkään näistä ei saatu tehtyä.

Somalian väliaikaisessa perustuslaissa kuitenkin edellytetään nimenomaan suorien vaalien järjestämistä. Myös presidentti Hassan Sheikh Mohamud oli luvannut vapaat vaalit.

Kompromissiehdotuksen mukaisesti tänä syksynä Somaliassa onkin tiedossa omaperäinen vaaliprosessi, jossa klaanijohtajien nimittämät 14 000 valitsijamiestä valitsevat parlamentin alahuoneen 275 jäsentä omien klaaniensa keskuudesta. Ylähuoneen jäsenet valitaan maan osavaltioiden parlamenteissa.

Parlamentin alahuoneen ja ylähuoneen jäsenet valitsevat yhdessä maan seuraavan presidentin marraskuun lopulla.

Yleisten vaalien lykkääntyminen oli pettymys monille somalialaisille. Toiset kuitenkin korostavat sitä, että vaaliprosessissa pyritään asteittain lisäämään demokratiaa.

Edellisen kerran Somaliassa järjestettiin yleiset vaalit vuonna 1969. Samana vuonna Mohamed Siad Barren sotilashallitus kaappasi vallan.

Siad Barre ajettiin vallasta vuonna 1991, jonka jälkeen maa ajautui pitkälliseen sisällissotaan ja poliittiseen kaaokseen.

Somalian tämänhetkisen parlamentin jäseniä ei ole lainkaan valittu vaaleilla. Neljän vuoden takaisessa vaaliprosessissa 135 klaanijohtajaa nimitti kansanedustajat maan eri klaaneista. Etenkin rahakkaimmat poliitikot onnistuivat tuolloin helposti manipuloimaan valintaprosessia.

”Tällä kertaa vaaleissa todella kilpaillaan valitsijoiden luottamuksesta. Ehdokkaiden suurempi määrä auttaa myös palauttamaan uskon demokratiaan ja hyvään hallintoon”, Kismayossa ehdokkaana oleva Mohamed Nunow kommentoi YK:n Somalian avustusoperaation verkkosivuilla.

Lopullisia presidenttiehdokkaita ei vielä tiedetä, sillä monet odottavat tilaisuuttaan vasta marraskuun alkuun, jolloin parlamentin molempien huoneiden jäsenet on toivottavasti valittu.

Varmaa on se, että istuva presidentti, insinööritaustainen paikallisen muslimiveljeskunnan jäsen Hassan Sheikh Mohamud asettuu uudelleen ehdolle.

Muita ehdokkaita ovat ainakin pääministeri Omar Abdirashid Ali Sharmarke, entinen pääministeri Abdiweli Sheikh Ahmed sekä entinen presidentti Sharif Sheikh Ahmed.

Pääministeri Omar Sharmarke ja ex-pääministeri Abdiweli Sheikh Ahmed ovat molemmat Kanadan kansalaisia.

Jo pitkään presidentinvaalikampanjaa käyneellä suomalaisella Fadumo Dayibilla ei uskota olevan mahdollisuuksia tulla valituksi presidentiksi.

Somalian vaaleissa on yhä monia haasteita ja epäselvyyksiä. Vaalit tulevat maksamaan arviolta 20 miljoonaa dollaria, mikä vastaa lähes kymmentä prosenttia maan koko vuosibudjetista. Ulkomailta saadun tuen lisäksi hallitus on ulkoistanut osan kuluista vaaliehdokkaille.

Maan pohjoisosassa sijaitsevan Somalimaan osallistuminen vaaleihin on myös kyseenalaista, sillä alue julistautui itsenäiseksi jo vuonna 1991. Somalimaan hallitus ja useimmat alueen poliittiset puolueet vastustavat osallistumista vaaliprosessiin, koska eivät koe kuuluvansa Somaliaan. Somalimaassa valmistaudutaan jo seuraaviin omiin vaaleihin, jotka olisi määrä pitää vuonna 2017.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Itä-Afrikan jättiläiskalan nousu ja tuho

KU-VIIKKOLEHTI 16.9.2016

Vielä kymmenen vuotta sitten Mwanzan kaupunki Tansaniassa tunnettiin Victoriajärven tärkeänä kalakaupan keskuksena. Maailman toiseksi suurimmasta makean veden järvestä nostettiin vuosittain yli 300 000 tonnia niilinahventa.

Kalat fileerattiin paikallisissa kalanjalostustehtaissa, ja valmiit fileet lennätettiin styroksilaatikoissa Eurooppaan, Israeliin ja Australiaan. Mwanzan kaupungin pieneltä lentokentältä lähti joka viikko viisi rahtikonetta Eurooppaan niilinahvenfileillä täyteen lastattuna.

Kalatehtaiden sisäänostajat rakensivat hulppeita taloja ja ajelivat lainarahalla ostetuilla Porscheilla. Kaupungin keskustan liikenneympyrään pystytettiin niilinahventa esittävä patsas.

Tänä päivänä Mwanzan kaduilla ei enää näy urheiluautoja. Niilinahvenen pyyntimäärät ovat romahtaneet. Paikallinen talouslehti arveli, että niilinahven voisi hävitä järvestä kokonaan seuraavan viiden vuoden aikana.

Victoriajärven alueella Tansaniassa, Ugandassa ja Keniassa sadat tuhannet ihmiset ovat saaneet elantonsa suoraan kalabisneksestä: kalastajat, kalastusveneiden valmistajat, kalaverkkojen myyjät ja korjaajat, täkykalojen myyjät, polttoainekauppiaat, kalanjalostustehtaiden työntekijät, tehtaiden sisäänostajat, paikalliset kalakauppiaat, kalarekkojen kuljettajat, ravintolatyöntekijät.

Perheenjäsenet ja erilaisten palvelujen tarjoajat mukaan laskettuna Victoriajärven alueella puhutaan kaikkiaan miljoonista ihmisistä, jotka ovat olleet täysin riippuvaisia kalabisneksestä saaduista tuloista.

Niilinahvenen kysyntä oli suurinta vuosina 1992–2004. Euroopassa niilinahvenen fileitä markkinoitiin niiden erityisen suurella omega-3-rasvahappopitoisuudella. Suurimpia ostajamaita olivat Alankomaat, Belgia, Saksa, Kreikka ja Espanja.

Niilinahvenfileitä vietiin ulkomaille vuosittain yli 300 miljoonan dollarin arvosta. Ugandassa kalafileistä tuli maan toiseksi tärkein vientituote heti kahvin jälkeen.

Parhaimmillaan kaksimetriseksi kasvavan niilinahvenen kalastus edellytti aiempaa suurempia investointeja. YK:n elintarvikejärjestö Fao myönsi paikallisille kalastajille mikroluottoja kalaverkkojen, siimojen ja perämoottorien hankintaan.

Kalanjalostustehtaiden sisäänostajat ottivat suurempia lainoja ja ostivat isompia veneitä, joihin mahtui 20 tonnia kalaa kerralla. Tehtaat maksoivat niilinahvenesta hyvän hinnan.

Kalabuumia seurasi iso liuta lieveilmiöitä. Järven kalastajat, jotka aiemmin myivät saaliinsa paikallisiin tarpeisiin, toimittivat nyt kaikki kalat tehtaiden sisäänostajille. Paikallisille asukkaille jäivät kalatehtailta käyttämättä jääneet kalanpäät ja perkuujätteet.

Kymmenet tuhannet miehet muuttivat työn perässä Victoriajärven saarten ja rantojen kalastajaleireihin. Mukana seurasi prostituoituja ja baarinpitäjiä. Uusissa kalastajakylissä ei ollut puhdasta juomavettä, kunnollisia vessoja eikä terveyspalveluja.

Kalafileiden viennistä vastanneet venäläiset lentäjät kertoivat toimittaneensa paluulennoilla aseita Afrikan kriisipesäkkeisiin.

Nyt kalafileiden vienti on vähentynyt ja kalakannat huvenneet. Yhtenä syynä on Victoriajärven saastuminen, joka on aiheuttanut leväkukintoja ja johtanut järven rehevöitymiseen. Järven valuma-alueella jätevesiä ei puhdisteta kunnolla missään.

Saastumistakin suurempi syy niilinahvenen katoon on kuitenkin ryöstökalastus. Järvestä on nostettu alamittaisia kaloja nuotalla ja liian pienisilmäisillä verkoilla. Jotkut kalastajat ovat käyttäneet apuvälineenä dynamiittia ja tuholaismyrkkyjä.

Tuholaismyrkkyjen käytön paljastumisen jälkeen EU määräsi Victoriajärven niilinahvenen vuodeksi tuontikieltoon. Tansanialaisen The Citizen -lehden haastatteleman kalatehtaan omistajan mukaan niilinahvenen määrä kolminkertaistui EU:n tuontikiellon aikana.

Vienti Eurooppaan jatkuu jälleen, mutta ei samassa mitassa kuin aiemmin. Uudet aiempaakin rahakkaammat markkinat ovat avautuneet Kaukoidän maissa. Niilinahvenen uimarakkoa pidetään suurena herkkuna kiinalaisessa keittiössä.

Niilinahven ei alun perin ollenkaan kuulu Victoriajärveen. Niilinahvenia ja tilapioita istutettiin järveen Ugandassa 1950-luvulla brittiläisen siirtomaavallan aikana. Niilinahvenen istuttamista Victoriajärveen pidetään nykyään yhtenä pahimpana esimerkkinä vieraslajin aiheuttamista tuhoista paikallisessa ekosysteemissä.

Niilinahvenen ravinto koostuu kaloista, hyönteisistä ja äyriäisistä. Kun se kasvaa, se siirtyy syvempiin vesiin, jossa sen ruokavalio koostuu pääasiassa kirjoahvenista. Niilinahvenen yleistymisen jälkeen useat sadat Victoriajärven alkuperäiset kalalajit ovat tulleet uhanalaisiksi tai kuolleet sukupuuttoon.

Kun muut kalalajit ovat vähentyneet, niilinahven on alkanut syödä omia poikasiaan.

Jotkut tutkijat uskovat, että niilinahvenen ryöstökalastus voi auttaa uhanalaisten kirjoahvenlajien elpymisessä ja palauttaa järven ekologiseen tasapainoon.

torstai 1. syyskuuta 2016

9/11: Jäljet johtavat Saudi-Arabiaan

KU-VIIKKOLEHTI 2.9.2016

Kesällä julkistetut sivut Yhdysvaltojen kongressin teettämästä 14 vuoden takaisesta raportista paljastavat syyskuun 11. päivän iskuista epäiltyjen lentokonekaappaajien saaneen tukea Saudi-Arabian hallitukselta.

Yhdysvaltojen senaatin ja edustajainhuoneen tiedusteluvaliokuntien nimissä vuonna 2002 laaditussa raportissa selvitettiin tiedustelupalvelu CIA:n ja liittovaltion poliisin FBI:n saamia etukäteistietoja 9/11-iskuista.

Raportin loppupuolella ollut 29 sivua pitkä luku Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsenten mahdollisesta roolista iskujen toteutuksessa kuitenkin sensuroitiin kokonaan presidentti George W. Bushin päätöksellä.

Vuosien salassapidon jälkeen vihdoin julkaistuilla sivuilla kerrotaan San Diegossa Kaliforniassa asuneiden saudiarabialaisten antamasta avusta kahdelle lentokonekaappauksista epäillylle saudimiehelle. Kaappaajiksi nimetyistä 19 miehestä 15 oli Saudi-Arabian kansalaisia.

Raportin mukaan Saudi-Arabian suurlähettiläs Bandar bin Sultan ja hänen vaimonsa lähettivät yli sadan tuhannen dollarin edestä rahaa kaappausta suunnitelleiden miesten avustajille San Diegoon. Rahat kulkivat yleensä toisen avustajan vaimon pankkitilin kautta.

FBI:n lähteiden mukaan kaappaajien apureiden uskottiin olleen Saudi-Arabian tiedustelupalvelun palkkalistoilla.

Sensuroidut sivut julkaistiin kongressin verkkosivuilla heinäkuisena perjantaina kello kahdelta iltapäivällä – juuri kun kongressin jäsenet olivat lähdössä kahdeksi kuukaudeksi lomille. Kun vielä samaan aikaan Turkissa yritettiin vallankaappausta ja Yhdysvalloissa republikaanit valmistautuivat puoluekokoukseensa, vuosien takaisen raportin paljastukset eivät juuri saaneet ansaitsemaansa huomiota mediassa.

Raportin mukaan saudiarabialainen Omar al-Bayoumi hommasi asunnon Yhdysvaltoihin saapuneille maanmiehilleen Nawaf al-Hazmille ja Khalid al-Mihdharille, jotka olivat aiemmin taistelleet Bosnian sodassa ja Al-Qaidan riveissä Afganistanissa. Hän auttoi heitä myös hankkimaan ajokortit ja ilmoittautumaan lentokouluun.

Vuoden 2000 keväänä al-Bayoumi soitti päivittäin Saudi-Arabian edustustojen työntekijöille Yhdysvalloissa ja nosti lähes 4 000 dollaria kuussa palkkaa Saudi-Arabian puolustusministeriön omistamasta lentoyhtiöstä käymättä koskaan työpaikallaan.

Omar al-Bayoumin ystävä Osama Basnan asui raportin mukaan lentokonekaappauksiin valmistautuvien miesten naapurissa. San Diegon muslimiyhteisössä hänet tunnettiin Osama bin Ladenin suurena ihailijana. FBI:n tietojen mukaan Osama Basnan sai ainakin kerran 15 000 dollarin šekin suurlähettiläs Bandar bin Sultanilta sekä huomattavan summan rahaa toiselta kuningasperheen jäseneltä.

Basnanin vaimo sai vuosina 1999–2002 joka kuukausi pankkitililleen lahjoituksen suurlähettilään vaimolta, prinsessa Haifa bint Faisalilta.

Raportissa kerrotaan myös, että Al-Qaidan operaatiojohtajana pidetyn Abu Zubaidan Pakistanista löydetyssä puhelinmuistiossa oli suorat numerot suurlähettiläs Bandarin Coloradossa sijaitsevan loistohuvilan turvayhtiön työntekijöille.

Abu Zubaida on ollut vangittuna Guantánamon vankileirillä ilman oikeudenkäyntiä vuodesta 2006.

World Trade Centerin tornitalojen tuhossa miehensä menettänyt Kristen Breitweiser on vuosien ajan kampanjoinut kongressin raportin sensuroitujen sivujen julkistamisen puolesta.

Breitweiser muistuttaa, että nyt julkistetut sivut kirjoitettiin vuonna 2002, samoihin aikoihin kun Bushin hallinto suunnitteli Irakin miehittämistä. Raportissa ei kuitenkaan puhuttu Irakista ja Saddam Husseinista vaan saudeista ja Bushin pitkäaikaisesta perheystävästä, prinssi Bandar bin Sultanista.

Saudi-Arabia on maailman johtava öljyntuottaja ja Yhdysvaltojen suurin asevientikumppani. Kuningashuoneella on yli 750 miljardin dollarin edestä sijoituksia Yhdysvalloissa.

”FBI ja Bushin hallinto yrittivät kaikin tavoin estää Saudi-Arabian roolin tutkimista kongressin selvityksessä. Nyt julkistettuja sivuja lukuun ottamatta tässä onnistuttiin”, Breitweiser kirjoittaa verkkolehti Huffington Postissa.

Myöhemmin nimetyn 9/11-tutkimuskomission johtaja antoi potkut tutkijalle, joka tehtävänä oli selvittää Saudi-Arabian roolia syyskuun 11. päivän tapahtumissa.

Breitweiser toteaa, että kongressin raportissa puhutaan lähinnä saudihallinnon yhteyksistä lentokonekaappaajiin San Diegossa. Liittovaltion tuomarin tutkittavana on parhaillaan 80 000 sivua poliisiasiakirjoja epäiltyjen kaappaajien yhteyksistä Floridassa.

Lentokonekaappaajien avustamisesta elinkautiseen vankeuteen tuomittu Al-Qaidan kirjanpitäjä Zacarias Moussaoui kertoi viime vuonna todistajana 9/11-iskujen uhrien perheenjäsenten käynnistämässä oikeusjutussa, että kaappaajat saivat rahoitusta paitsi prinssi Bandarilta ja tämän vaimolta myös Saudi-Arabian entiseltä tiedustelujohtajalta Turki bin Faisalilta ja maan sijoitusyhtiön johtajalta Al-Walid bin Talalilta.

torstai 18. elokuuta 2016

Ydinvoima yhdistää

KU-VIIKKOLEHTI 19.8.2016

Pienessä Pyhäjoen kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla nähtiin viime viikolla kaukainen vieras, kun nigerialainen ympäristöaktivisti Philip Jakpor kävi esittelykierroksella Fennovoiman ydinvoimalan työmaalla.

Hanhikivenniemen aiemmin luonnonkauniilla lintualueella Perämeren rannalla oli nyt räjäytystyömaa, ja hehtaarien kokoisen soratasanteen keskelle oli pystytetty sementtisiilo. Työmaan ympärille rakennettiin aitaa.

Ennen kiertoajelua ydinvoimalatyömaalla Fennovoiman ja venäläisen Rosatomin edustajat kertoivat Suomen sähköntarpeesta ja ydinvoimalahankkeen tuomista työpaikoista. Mikäli rakentamislupa aikanaan myönnetään, työmaalla olisi luvassa 4 000 työpaikkaa viiden vuoden ajaksi.

Philip Jakpor ei ollut näkemästään ja kuulemastaan vakuuttunut.

”Samaan aikaan kun muut länsimaat ovat siirtymässä yhä enenevissä määrin uusiutuviin energiamuotoihin, täällä halutaan vielä sitoutua ydinvoimaan”, nigerialaisvieras ihmetteli.

”Työpaikkoja saadaan vain lyhyeksi aikaa, mutta ydinvoiman riskit jäävät tulevien sukupolvien kannettavaksi eikä ydinjätteiden loppusijoitusta ole ratkaistu.”

Fennovoiman selvitysten mukaan Pyhäjoella asukkaiden enemmistö kannattaa ydinvoimalahanketta. Taloustutkimuksen mukaan koko Suomessa yhtä selvä enemmistö kuitenkin vastustaa uusien ydinvoimaloiden rakentamista ja pitää tuulivoimaa ja vesivoimaa parhaina energianlähteinä.

Ympäristöjärjestö Environmental Rights Actionin viestintäpäällikkö Philip Jakpor vieraili Pyhäjoella ennen muuta sen vuoksi, että Rosatom suunnittelee neljän samankokoisen 1 200 megawatin ydinvoimalan rakentamista myös Nigeriaan.

Afrikan öljyrikkaassa jättivaltiossa Nigeriassa on huutava pula sähköstä. Alle puolet maan kotitalouksista on kytketty sähköverkkoon, ja myös sähkönjakelun piirissä olevat kärsivät jatkuvista sähkökatkoista. Sähköä tuotetaan pääasiassa maakaasulla ja vesivoimalla, sähkökatkojen sattuessa myös yksityisillä bensa- tai dieselaggregaateilla.

Jakpor arvelee, että ydinvoima olisi useimpien nigerialaisten mielestä vihoviimeinen ratkaisu.

”Jos Nigeriassa ei kyetä huolehtimaan öljy- ja kaasuputkista, niin miten sitten ydinvoimaloista? Ydinvoimala olisi houkutteleva kohde terroristiliike Boko Haramille sekä Nigerjoen suistoalueella öljyputkia sabotoiville militanteille.”

Rosatomin ydinvoimahankkeista ei saa Nigeriassa juuri minkäänlaista tietoa, vaikka rakennuspiirrokset ovat tiettävästi jo valmiina.

Kaavailtujen ydinvoimalapaikkakuntien asukkaat eivät vielä tiedä mitään siitä, mitä heidän kotiseuduilleen ollaan suunnittelemassa, eikä nigerialaisten mielipidettä ydinvoimahankkeista ole kysytty.

Kogin osavaltioon suunnitellun ensimmäisen voimalan olisi määrä valmistua vuonna 2025.

Nigeriaan suunniteltujen ydinvoimaloiden hinta on moninkertainen verrattuna Pyhäjoelle kaavailtuun Fennovoiman ydinlaitokseen. Neljän ydinvoimalan yhteishinnaksi on arvioitu 80 miljardia dollaria.

Suomen-vierailunsa aikana Jakpor sai hiukan selvyyttä siihen, miksi ydinvoimalahanke on Nigeriassa niin paljon kalliimpi.

Nigeriassa Rosatom on ydinvoimaloiden enemmistöomistaja. Se suunnittelee ja rakentaa laitokset ja vastaa niiden käytöstä, polttoaineen toimituksesta ja ydinjätteen käsittelystä. Rosatom myös kouluttaa paikallisen henkilökunnan, laatii ydinvoimalatoimintaa koskevat lait ja toimii paikallisena säteilyturvakeskuksena.

Uraanipolttoaine tuodaan Venäjältä, ja ydinjätteet viedään Venäjälle. Mahdollisesti sopimukseen kuuluu myös laitosten purkaminen sadan vuoden päästä.

Rosatom on ilmoittanut rahoittavansa laitosten rakentamisen. Ilmeisesti Nigerian hallituksen osuus kustannuksista maksetaan Venäjän myöntämällä halpakorkolainalla.

”Ydinvoimaohjelma ajaisi meidät sadaksi vuodeksi riippuvuuteen Venäjästä, heidän uraanistaan ja teknisistä asiantuntijoistaan, sen sijaan että panostaisimme aurinkovoimaan, tuulivoimaan ja muihin uusiutuviin energialähteisiin. Meillä on Nigeriassa paljon auringonpaistetta”, Jakpor toteaa.

Rosatom on Venäjän valtion ydinvoimayhtiö, joka vastaa myös maan ydinaseohjelmasta ja toimii säteilyturvaviranomaisena.

Viime vuosina Rosatom on aktiivisesti markkinoinut ydinvoimalahankkeita ulkomailla. Suomen ja Nigerian lisäksi uusia ydinvoimaloita on rakenteilla tai suunnitteilla Valko-Venäjällä, Unkarissa, Turkissa, Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Jordaniassa, Iranissa, Intiassa, Bangladeshissa, Vietnamissa, Kiinassa ja Argentiinassa.

”Fennovoiman ydinvoimalahanke on Rosatomille erityisen tärkeä, sillä Suomi on ainoa länsimaa, jossa venäläisyhtiö suunnittelee ydinvoimalan rakentamista”, arvioi Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Olli Tiainen.

Maan ystävien Olli-Pekka Haaviston mielestä Rosatomin ydinvoimalahankkeet ulkomailla liittyvät keskeisesti suurvaltapolitiikkaan.

”Geopoliittista kamppailua käydään nyt siitä, kuka hallitsee maailman energiantuotantoa fossiilisten polttoaineiden aikakauden päättymisen jälkeen.”

torstai 4. elokuuta 2016

Vallankaappaus brasilialaisittain

KU-VIIKKOLEHTI 5.8.2016

Penkkiurheilijoilla koittavat kissanpäivät, kun lauantaista alkaen reilun kahden viikon ajan tv:stä voi katsoa olympialaisia vaikka vuorokauden ympäri.

Rion olympialaisten puitteissa olisi silti parantamista. Urheilusivuilla on kerrottu kisakylän tukossa olleista vessoista ja purjehdussataman edustalla avautuvasta haisevasta Guanabaranlahdesta, johon miljoonien ihmisten jätevedet lasketaan puhdistamattomina.

Urheilijoiden ja kisaturistien turvallisuuden takaamiseksi kisapaikkojen läheisyyteen on komennettu 85 000 poliisia ja sotilasta.

Kisojen avajaisissa ei todennäköisesti nähdä toukokuussa viralta pantua presidentti Dilma Rousseffia eikä kenties myöskään hänen edeltäjäänsä, Luiz Inácio Lula da Silvaa. Molemmat olivat keskeisessä roolissa, kun Rio de Janeirolle myönnettiin olympiakisojen isännyys ja kisojen järjestelyt pistettiin käyntiin.

Suosittu ex-presidentti Lula joutui viime viikolla syytteeseen öljy-yhtiö Petrobrasin lahjusskandaalin tutkinnan vaikeuttamisesta.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Maria Mannerin ja maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen keväällä ilmestynyt kirja Brasilia taustoittaa kisojen isäntämaan tilannetta ja tunnelmia Rio de Janeirossa mukaansatempaavalla tavalla.

Kun päätös Rion olympiaisännyydestä julkistettiin, presidentti Lula itki ilon kyyneleitä tv-kameroiden edessä.

”Urheilun suurkisojen piti lopullisesti kruunata Brasilian astuminen maailman valtioiden raskaaseen sarjaan”, Manner ja Teivainen kirjoittavat.

Brasilialle oli jo aiemmin myönnetty jalkapallon MM-kisojen isännyys.

Paikan päällä Riossa kisajärjestelyt ovat kuitenkin tarkoittaneet kymmenien tuhansien ihmisten häätämistä kodeistaan uusien kisapaikkojen tieltä. Kisoja varten luvatut joukkoliikennehankkeet ovat myöhässä ja hyödyttävät lähinnä kaupungin vauraiden eteläosien asukkaita. Kisakylästä tehdään olympialaisten jälkeen luksusasuntoja rikkaille.

Brasilia-kirja ei keskity olympialaisiin vaan kertoo Brasilian yhteiskunnallisesta muutoksesta presidentti Lulan ja Työväenpuolueen valtakaudella ja miten se on vaikuttanut ihmisten elämään.

Manner ja Teivainen asuivat ja tekivät töitä Riossa jalkapallon MM-kisavuonna 2014 ja matkustivat kirjaa tehdessään eri puolilla maata etelän kaupunkien faveloista Amazonin sademetsiin.

Kirjan sivuilta voi koota pitkän listan superlatiiveja olympiakisojen isäntämaasta. Brasilia on pinta-alaltaan ja asukasmäärältään maailman viidenneksi suurin maa ja seitsemänneksi suurin talousmahti. Se on maailman suurin kahvin, sokerin, appelsiinimehun ja siipikarjan tuottaja ja maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja.

Maan soijapeltojen yhteenlaskettu pinta-ala on yhtä suuri kuin koko Suomi.

Brasilia on myös maailman suurin hyönteis- ja kasvimyrkkyjen kuluttaja.

Lisäksi se on maailman suurimman lihanjalostusyhtiön, suurimman rautamalmintuottajan sekä maailman kolmanneksi suurimman lentokonevalmistajan kotimaa.

Lulan presidenttikaudella 2003–2010 talous kasvoi, kun Kiina hamusi Brasiliasta rautamalmia sekä soijaa sianrehuksi. Valtio tuki suuryrityksiä, ja Työväenpuolueen sosiaaliohjelmissa jaettiin rahaa kaikkein köyhimmälle kansanosalle.

Kirjoittajat toteavat, että rikkaat rikastuivat mutta myös köyhät kurkottivat kohti keskiluokkaa. Moni osti ensimmäisen asuntonsa, autonsa tai ulkomaanmatkansa.

Todellisuus ei enää vastaa vanhoja stereotypioita Brasiliasta. São Paulossa on enemmän yksityisiä helikoptereita kuin missään muussa maailman kaupungissa. Rocinhan favelassa Riossa on enemmän sushiravintoloita kuin kouluja. Brasiliassa tehdään toiseksi eniten kauneusleikkauksia maailmassa heti Yhdysvaltojen jälkeen.

Eriarvoisuus ja väkivalta eivät silti ole kadonneet. Maassa on yli seitsemän miljoonaa kotiapulaista, pääasiassa mustia naisia. Vuonna 2012 Brasiliassa kuoli 58 000 ihmistä henkirikoksen uhrina, enemmän kuin missään muualla maailmassa. Poliisin luoteihin kuoli yli 2 000 ihmistä.

Kasvun vuodet eivät jatkuneet loputtomiin. Samaan aikaan kun talous taantui ja vienti Kiinaan väheni, öljy-yhtiö Petrobrasin ympäriltä alkoi paljastua yksi maailman suurimmista lahjusskandaaleista. Maan suurimmat rakennusyhtiöt olivat ylihinnoitelleet urakkatarjouksiaan ja maksaneet ainakin kolmen miljardin dollarin edestä lahjuksia öljy-yhtiön johtajille ja poliitikoille maan eri puolueista.

Lahjusvyyhdin takana olivat monet samat rakennusyhtiöt, jotka vastasivat Rion kisapaikkojen rakentamisesta.

Lahjuksia maksettiin yli 300 johtavalle poliitikolle, joista monet myöhemmin kongressissa vaativat presidentti Dilma Rousseffin viraltapanoa valtion budjettivajeen kaunistelusta.

Monet pitävät maan ensimmäisen naispresidentin erottamista oikeistopuolueiden vallankaappauksena, jonka seurauksena julkisia terveyspalveluja ja koulutusta aiotaan leikata, eläkeikää nostetaan ja työntekijöiden oikeuksia karsitaan.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kuka yritti kaapata vallan Turkissa?

KU-VIIKKOLEHTI 22.7.2016

Turkin viime viikonlopun vallankaappausyritys oli vielä käynnissä, kun presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti, että kaappausyrityksen takana olivat Yhdysvalloissa maanpaossa asuvan turkkilaisen uskonoppineen Fethullah Gülenin kannattajat, jotka olivat soluttautuneet asevoimiin ja poliisiin.

Selitys ei vakuuta kaikkia. Vallankaappausyrityksen päätekijöiksi nimettyjen joukossa on ilmavoimien entinen komentaja, kurdijoukkojen vastaista taistelua Turkin kaakkoisosissa johtanut kenraali sekä Istanbulin lähelle sijoitettujen Naton valmiusjoukkojen komentaja.

”Ei kuulosta kovin vakuuttavalta, että Turkin asevoimat, joilla on toiseksi suurimmat Nato-joukot heti Yhdysvaltojen jälkeen, olisivat islamilaisen lahkon kontrollissa”, arveli turkkilainen veteraanitoimittaja Cengiz Candar.

Toiset kommentaattorit ihmettelivät sitä, kuinka Fethullah Gülenin saarnoissaan peräänkuuluttamat väkivallattomuuden ihanteet sopivat yhteen sotilasvallankaappauksen kanssa.

Sosiologi Doğu Ergil puolestaan epäili, ettei Gülenin perustama Hizmet-liike olisi toiminut niin amatöörimäisesti kuin vallankaappaajat ja ajanut itsensä tieten tahtoen tuhoon.

Keväällä lakkautetun Radikal-lehden päätoimittaja Ezgi Basaran totesi, että valtion tv-kanavalla luettu vallankaappaajien julkilausuma muistutti Turkin ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin käyttämää kansallismielistä retoriikkaa.

Yhden teorian mukaan vallankaappauksen takana olivatkin asevoimia pitkään hallinneet kemalistit, jotka onnistuivat houkuttelemaan Gülenin kannattajia mukaan salaliittoon. Uskonnon kasvavaa roolia yhteiskunnassa vastustavat kemalistit tiesivät, että kaappausyritys tulisi epäonnistumaan ja johtaisi puhdistuksiin, joissa päästäisiin eroon asevoimissa avainpaikoille kohonneista Gülenin kannattajista.

Vallankaappaajien tekemät lukuisat virheet ja Erdoğanin hallituksen etukäteen laatimat pidätyslistat ovat saaneet monet myös epäilemään, että vallankaappausyritys oli hallituksen masinoima salajuoni.

Erdoğan totesi viikonloppuna, että ”vallankaappausyritys oli lahja Jumalalta, sillä se antoi syyn armeijan puhdistamiseen”.

Keskiviikkoon mennessä 6 000 sotilasta oli pidätetty. Lisäksi 9 000 poliisia on saanut potkut töistään, 3 000 tuomaria on pidätetty virantoimituksesta ja 15 000 opettajaa on määrätty opetuskieltoon. Parikymmentä radio- ja tv-asemaa on menettänyt toimilupansa syytettynä yhteyksistä Fethullah Gülenin ”terroristijärjestöön”.

Pennsylvanian maaseudulla erakkona elävä 75-vuotias Gülen sanoutui välittömästi irti viime viikonlopun vallankaappauksesta.

Yhdysvalloissa Gülenin oppien innoittamana perustettu Alliance for Shared Values -järjestö (Jaettujen arvojen liitto) piti vastuuttomina väitteitä Gülenin ja Hizmet-liikkeen osallisuudesta vallankaappaukseen. Järjestön tiedotteen mukaan Gülenin seuraajat ovat aina toimineet rauhan ja demokratian puolesta ja tuominneet sotilaiden sekaantumisen sisäpolitiikkaan.

Entinen Izmirin kaupungin imaami Fethullah Gülen saarnasi vuosikymmenten ajan maltillisen ja suvaitsevaisen islamin puolesta synnyttäen ympärilleen herätysliikkeen, joka korosti lähimmäisenrakkautta, ahkeruutta ja länsimaisen koulutuksen tärkeyttä.

Gülenillä uskotaan olevan miljoonia seuraajia Turkissa ja Keski-Aasian maissa, erityisesti keskiluokan ja yrittäjien parissa.

Kulttimaisen liikkeen rahoilla on rakennettu kouluja Turkkiin ja yli sataan maahan eri puolilla maailmaa, toimitettu humanitaarista apua ja perustettu ajatushautomoita kampanjoimaan uskontojen välisen dialogin puolesta.

Gülen kehotti seuraajiaan opiskelemaan ahkerasti ja pyrkimään valta-asemiin. Päämääränä oli islamin arvoihin perustuvan yhteiskunnan vahvistaminen.

Erdoğanin islamistinen AKP-puolue oli pitkään yhteistyössä Gülenin liikkeen kanssa. Erdoğanilla ei ollut aluksi mitään sitä vastaan, että Gülenin seuraajat hakeutuivat töihin poliisivoimiin ja armeijaan. Gülenin kannattajat tuomioistuimissa auttoivat AKP:tä vakiinnuttamaan valtansa masinoimalla oikeudenkäyntejä islamistien valtaantuloa vastustaneita kemalisteja vastaan valtionhallinnossa ja asevoimissa.

Välirikon syynä oli vuonna 2013 paljastunut korruptioskandaali, jossa kymmeniä AKP:n johtohahmoja syytettiin lahjonnasta, petoksista ja rahanpesusta. Kun myös Erdoğanin liikemiespoikien Bilalin ja Burakin tekemisiä ruvettiin tutkimaan, tuolloin pääministerinä ollut Erdoğan erotti 350 poliisia tehtävistään ja syytti Gülenin liikettä ”juridisesta vallankaappausyrityksestä”.

Erdoğan sulki Gülenin liikkeen omistamia kouluja ja käynnisti laajat puhdistukset oikeuslaitoksessa.

Verkkolehti Al-Monitorin tietojen mukaan Erdoğanin hallitus suunnitteli seuraavaksi Gülenin kannattajiksi epäiltyjen sotilaiden joukkopidätyksiä. Erään teorian mukaan sotilaat reagoivat ensin ja yrittivät vallankaappausta ennen kuin joutuisivat itse pidätetyksi.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ei aihetta itsenäisyyspäivän juhlaan

KU-VIIKKOLEHTI 8.7.2016

Tänä viikonloppuna tulee kuluneeksi viisi vuotta Etelä-Sudanin itsenäistymisestä Sudanin alaisuudesta vuosikymmeniä kestäneen vapautustaistelun jälkeen. Mutta tänä vuonna maan pääkaupungissa Jubassa ei juhlita itsenäisyyttä.

”Rahaa tarvitaan muihin tarkoituksiin”, Etelä-Sudanin tiedotusministeri Michael Makuei perusteli viime viikolla.

Öljytuloista miltei täysin riippuvaisen Etelä-Sudanin valtionkassa on tyhjä, sillä taistelut ovat pysäyttäneet öljyntuotannon lähes kokonaan.

Budjettivajettakin suurempi syy juhlien peruuntumiseen on kuitenkin se, ettei itsenäisyyden juhliminen tunnu kovin mielekkäältä.

Maa on vasta toipumassa yli kaksi vuotta jatkuneesta verisestä sisällissodasta, jossa on kuollut arviolta 300 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Viisi miljoonaa eteläsudanilaista on ulkopuolisen ruoka-avun tarpeessa.

Vuoden 2013 lopussa, kaksi ja puoli vuotta Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen, virastaan erotettu varapresidentti Riek Machar ja hallituspuolue SPLM:n puoluehallitus arvostelivat presidentti Salva Kiiriä vallan keskittämisestä itselleen ja lähipiirilleen.

Salva Kiir puolestaan syytti entistä varapresidenttiä vallankaappausyrityksestä. Dinka-heimoon kuuluvat presidentinkaartin sotilaat lähtivät Juban kaduille surmaamaan maan toiseksi suurimpaan kansanryhmään nuereihin kuuluvia ihmisiä.

Armeija jakautui kahtia sotilaiden etnisen alkuperän perusteella, ja maa ajautui totaaliseen sisällissotaan.

Monien käänteiden jälkeen Riek Machar palasi tämän vuoden huhtikuussa Jubaan, kun taistelevat osapuolet saatiin suostuteltua yhteishallitukseen Yhdysvaltojen ja naapurimaan Etiopian johtamissa rauhanneuvotteluissa.

Olin tammikuussa 2011 Jubassa, kun eteläsudanilaiset äänestivät maan itsenäisyydestä. Kansanäänestystä juhlittiin karnevaalitunnelmissa. En tavannut viikon aikana ainuttakaan eteläsudanilaista, joka ei kannattanut itsenäistymistä. Maan uskottiin nousevan pian jaloilleen valtavien öljyvarojensa ansiosta.

Heinäkuussa itsenäisyyspäivän aaton karkeloissa pistettiin vielä paremmaksi kuin kansanäänestyksen jälkeisissä kemuissa. Juban sairaalaan tuotiin seuraavana päivänä lähinnä juhlayön jälkeen helteessä pyörtyneitä ihmisiä, kertoi sairaalassa työskennellyt vanha ystäväni Nhial Monykuany.

Nhial oli palannut synnyinmaahansa asuttuaan parikymmentä vuotta Suomessa ja opiskeltuaan täällä lääkäriksi.

Kun väkivaltaisuudet alkoivat joulukuussa 2013 ja nuer-heimon jäseniä vainottiin Jubassa, Nhial pakeni Etelä-Sudanin pohjoisosiin. Kolme kuukautta myöhemmin saatiin kuulla, että hallituksen sotilaat olivat surmanneet hänet Bentiun öljyalueen lähistöllä yhdessä muiden taisteluja pakenevien siviilien kanssa.

Tekijöitä ei ole edes yritetty saada kiinni.

Tämän vuoden keväänä julkaistu YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportti kertoo hallitusarmeijan sotilaiden tekemistä julmuuksista Bentiun öljyalueella. Raportin mukaan hallituksen vastustajiksi epäiltyjä siviilejä on hirtetty, paloiteltu kuoliaaksi, poltettu hengiltä tai suljettu kontteihin ja jätetty tukehtumaan.

Pelkästään Unityn osavaltiossa ainakin 1 300 naista raiskattiin viime vuonna. Erään naisen mies surmattiin ja nainen sidottiin puuhun, jonka jälkeen hänen 15-vuotias tyttärensä joutui kymmenen sotilaan raiskaamaksi. Toinen nainen riisuttiin alastomaksi maantiellä, jonka jälkeen viisi sotilasta raiskasi hänet hänen lastensa edessä. Usein sotilaat myös sieppasivat naisia seksiorjiksi.

Erään todistajanlausunnon mukaan nuoret ja hyvännäköiset naiset joutuivat usein kymmenen sotilaan joukkoraiskaamaksi. Iäkkäämmät naiset raiskattiin seitsemän tai yhdeksän kertaa.

Raportin mukaan armeijan komentajat kehottivat sotilaita raiskaamaan naisia ja ryöstämään karjaa rahallisen palkkion saannin sijasta.

Miten tällaisesta tilanteesta päästään sovintoon ja maan jälleenrakennukseen? Etelä-Sudanin rauhansopimus tarjoaa ratkaisuksi paikallisten oikeusviranomaisten ja kansainvälisten tuomarien yhteistä tuomioistuinta, totuuskomissiota sekä vahingonkorvauksista päättävää elintä.

Viime kuussa New York Times julkaisi presidentti Salva Kiirin ja uudestaan varapresidentiksi nimetyn Riek Macharin yhteisen kirjoituksen, jossa rauhanprosessiin osallistuneita ulkomaita kehotettiin luopumaan aikeista perustaa sotarikostuomioistuinta Etelä-Sudaniin. Rikoksista epäillyt olivat nimittäin yhä aseistettuja ja todennäköisesti jatkaisivat hävitystä välttyäkseen oikeusprosessilta.

Kirjoituksen synnyttämän kohun jälkeen Riek Macharin tiedottajat ilmoittivat, ettei varapresidentti ollut osallistunut artikkelin kirjoittamiseen. Macharin kannattajat ovat nimenomaan vaatineet rikoksiin syyllistyneitä vastuuseen teoistaan.

Lopulta presidentti Salva Kiirin tiedottaja myönsi, että kirjoitus oli laadittu presidentinkansliassa yhteistyössä amerikkalaisen pr-toimiston kanssa.