perjantai 16. syyskuuta 2016

Itä-Afrikan jättiläiskalan nousu ja tuho

KU-VIIKKOLEHTI 16.9.2016

Vielä kymmenen vuotta sitten Mwanzan kaupunki Tansaniassa tunnettiin Victoriajärven tärkeänä kalakaupan keskuksena. Maailman toiseksi suurimmasta makean veden järvestä nostettiin vuosittain yli 300 000 tonnia niilinahventa.

Kalat fileerattiin paikallisissa kalanjalostustehtaissa, ja valmiit fileet lennätettiin styroksilaatikoissa Eurooppaan, Israeliin ja Australiaan. Mwanzan kaupungin pieneltä lentokentältä lähti joka viikko viisi rahtikonetta Eurooppaan niilinahvenfileillä täyteen lastattuna.

Kalatehtaiden sisäänostajat rakensivat hulppeita taloja ja ajelivat lainarahalla ostetuilla Porscheilla. Kaupungin keskustan liikenneympyrään pystytettiin niilinahventa esittävä patsas.

Tänä päivänä Mwanzan kaduilla ei enää näy urheiluautoja. Niilinahvenen pyyntimäärät ovat romahtaneet. Paikallinen talouslehti arveli, että niilinahven voisi hävitä järvestä kokonaan seuraavan viiden vuoden aikana.

Victoriajärven alueella Tansaniassa, Ugandassa ja Keniassa sadat tuhannet ihmiset ovat saaneet elantonsa suoraan kalabisneksestä: kalastajat, kalastusveneiden valmistajat, kalaverkkojen myyjät ja korjaajat, täkykalojen myyjät, polttoainekauppiaat, kalanjalostustehtaiden työntekijät, tehtaiden sisäänostajat, paikalliset kalakauppiaat, kalarekkojen kuljettajat, ravintolatyöntekijät.

Perheenjäsenet ja erilaisten palvelujen tarjoajat mukaan laskettuna Victoriajärven alueella puhutaan kaikkiaan miljoonista ihmisistä, jotka ovat olleet täysin riippuvaisia kalabisneksestä saaduista tuloista.

Niilinahvenen kysyntä oli suurinta vuosina 1992–2004. Euroopassa niilinahvenen fileitä markkinoitiin niiden erityisen suurella omega-3-rasvahappopitoisuudella. Suurimpia ostajamaita olivat Alankomaat, Belgia, Saksa, Kreikka ja Espanja.

Niilinahvenfileitä vietiin ulkomaille vuosittain yli 300 miljoonan dollarin arvosta. Ugandassa kalafileistä tuli maan toiseksi tärkein vientituote heti kahvin jälkeen.

Parhaimmillaan kaksimetriseksi kasvavan niilinahvenen kalastus edellytti aiempaa suurempia investointeja. YK:n elintarvikejärjestö Fao myönsi paikallisille kalastajille mikroluottoja kalaverkkojen, siimojen ja perämoottorien hankintaan.

Kalanjalostustehtaiden sisäänostajat ottivat suurempia lainoja ja ostivat isompia veneitä, joihin mahtui 20 tonnia kalaa kerralla. Tehtaat maksoivat niilinahvenesta hyvän hinnan.

Kalabuumia seurasi iso liuta lieveilmiöitä. Järven kalastajat, jotka aiemmin myivät saaliinsa paikallisiin tarpeisiin, toimittivat nyt kaikki kalat tehtaiden sisäänostajille. Paikallisille asukkaille jäivät kalatehtailta käyttämättä jääneet kalanpäät ja perkuujätteet.

Kymmenet tuhannet miehet muuttivat työn perässä Victoriajärven saarten ja rantojen kalastajaleireihin. Mukana seurasi prostituoituja ja baarinpitäjiä. Uusissa kalastajakylissä ei ollut puhdasta juomavettä, kunnollisia vessoja eikä terveyspalveluja.

Kalafileiden viennistä vastanneet venäläiset lentäjät kertoivat toimittaneensa paluulennoilla aseita Afrikan kriisipesäkkeisiin.

Nyt kalafileiden vienti on vähentynyt ja kalakannat huvenneet. Yhtenä syynä on Victoriajärven saastuminen, joka on aiheuttanut leväkukintoja ja johtanut järven rehevöitymiseen. Järven valuma-alueella jätevesiä ei puhdisteta kunnolla missään.

Saastumistakin suurempi syy niilinahvenen katoon on kuitenkin ryöstökalastus. Järvestä on nostettu alamittaisia kaloja nuotalla ja liian pienisilmäisillä verkoilla. Jotkut kalastajat ovat käyttäneet apuvälineenä dynamiittia ja tuholaismyrkkyjä.

Tuholaismyrkkyjen käytön paljastumisen jälkeen EU määräsi Victoriajärven niilinahvenen vuodeksi tuontikieltoon. Tansanialaisen The Citizen -lehden haastatteleman kalatehtaan omistajan mukaan niilinahvenen määrä kolminkertaistui EU:n tuontikiellon aikana.

Vienti Eurooppaan jatkuu jälleen, mutta ei samassa mitassa kuin aiemmin. Uudet aiempaakin rahakkaammat markkinat ovat avautuneet Kaukoidän maissa. Niilinahvenen uimarakkoa pidetään suurena herkkuna kiinalaisessa keittiössä.

Niilinahven ei alun perin ollenkaan kuulu Victoriajärveen. Niilinahvenia ja tilapioita istutettiin järveen Ugandassa 1950-luvulla brittiläisen siirtomaavallan aikana. Niilinahvenen istuttamista Victoriajärveen pidetään nykyään yhtenä pahimpana esimerkkinä vieraslajin aiheuttamista tuhoista paikallisessa ekosysteemissä.

Niilinahvenen ravinto koostuu kaloista, hyönteisistä ja äyriäisistä. Kun se kasvaa, se siirtyy syvempiin vesiin, jossa sen ruokavalio koostuu pääasiassa kirjoahvenista. Niilinahvenen yleistymisen jälkeen useat sadat Victoriajärven alkuperäiset kalalajit ovat tulleet uhanalaisiksi tai kuolleet sukupuuttoon.

Kun muut kalalajit ovat vähentyneet, niilinahven on alkanut syödä omia poikasiaan.

Jotkut tutkijat uskovat, että niilinahvenen ryöstökalastus voi auttaa uhanalaisten kirjoahvenlajien elpymisessä ja palauttaa järven ekologiseen tasapainoon.

torstai 1. syyskuuta 2016

9/11: Jäljet johtavat Saudi-Arabiaan

KU-VIIKKOLEHTI 2.9.2016

Kesällä julkistetut sivut Yhdysvaltojen kongressin teettämästä 14 vuoden takaisesta raportista paljastavat syyskuun 11. päivän iskuista epäiltyjen lentokonekaappaajien saaneen tukea Saudi-Arabian hallitukselta.

Yhdysvaltojen senaatin ja edustajainhuoneen tiedusteluvaliokuntien nimissä vuonna 2002 laaditussa raportissa selvitettiin tiedustelupalvelu CIA:n ja liittovaltion poliisin FBI:n saamia etukäteistietoja 9/11-iskuista.

Raportin loppupuolella ollut 29 sivua pitkä luku Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsenten mahdollisesta roolista iskujen toteutuksessa kuitenkin sensuroitiin kokonaan presidentti George W. Bushin päätöksellä.

Vuosien salassapidon jälkeen vihdoin julkaistuilla sivuilla kerrotaan San Diegossa Kaliforniassa asuneiden saudiarabialaisten antamasta avusta kahdelle lentokonekaappauksista epäillylle saudimiehelle. Kaappaajiksi nimetyistä 19 miehestä 15 oli Saudi-Arabian kansalaisia.

Raportin mukaan Saudi-Arabian suurlähettiläs Bandar bin Sultan ja hänen vaimonsa lähettivät yli sadan tuhannen dollarin edestä rahaa kaappausta suunnitelleiden miesten avustajille San Diegoon. Rahat kulkivat yleensä toisen avustajan vaimon pankkitilin kautta.

FBI:n lähteiden mukaan kaappaajien apureiden uskottiin olleen Saudi-Arabian tiedustelupalvelun palkkalistoilla.

Sensuroidut sivut julkaistiin kongressin verkkosivuilla heinäkuisena perjantaina kello kahdelta iltapäivällä – juuri kun kongressin jäsenet olivat lähdössä kahdeksi kuukaudeksi lomille. Kun vielä samaan aikaan Turkissa yritettiin vallankaappausta ja Yhdysvalloissa republikaanit valmistautuivat puoluekokoukseensa, vuosien takaisen raportin paljastukset eivät juuri saaneet ansaitsemaansa huomiota mediassa.

Raportin mukaan saudiarabialainen Omar al-Bayoumi hommasi asunnon Yhdysvaltoihin saapuneille maanmiehilleen Nawaf al-Hazmille ja Khalid al-Mihdharille, jotka olivat aiemmin taistelleet Bosnian sodassa ja Al-Qaidan riveissä Afganistanissa. Hän auttoi heitä myös hankkimaan ajokortit ja ilmoittautumaan lentokouluun.

Vuoden 2000 keväänä al-Bayoumi soitti päivittäin Saudi-Arabian edustustojen työntekijöille Yhdysvalloissa ja nosti lähes 4 000 dollaria kuussa palkkaa Saudi-Arabian puolustusministeriön omistamasta lentoyhtiöstä käymättä koskaan työpaikallaan.

Omar al-Bayoumin ystävä Osama Basnan asui raportin mukaan lentokonekaappauksiin valmistautuvien miesten naapurissa. San Diegon muslimiyhteisössä hänet tunnettiin Osama bin Ladenin suurena ihailijana. FBI:n tietojen mukaan Osama Basnan sai ainakin kerran 15 000 dollarin šekin suurlähettiläs Bandar bin Sultanilta sekä huomattavan summan rahaa toiselta kuningasperheen jäseneltä.

Basnanin vaimo sai vuosina 1999–2002 joka kuukausi pankkitililleen lahjoituksen suurlähettilään vaimolta, prinsessa Haifa bint Faisalilta.

Raportissa kerrotaan myös, että Al-Qaidan operaatiojohtajana pidetyn Abu Zubaidan Pakistanista löydetyssä puhelinmuistiossa oli suorat numerot suurlähettiläs Bandarin Coloradossa sijaitsevan loistohuvilan turvayhtiön työntekijöille.

Abu Zubaida on ollut vangittuna Guantánamon vankileirillä ilman oikeudenkäyntiä vuodesta 2006.

World Trade Centerin tornitalojen tuhossa miehensä menettänyt Kristen Breitweiser on vuosien ajan kampanjoinut kongressin raportin sensuroitujen sivujen julkistamisen puolesta.

Breitweiser muistuttaa, että nyt julkistetut sivut kirjoitettiin vuonna 2002, samoihin aikoihin kun Bushin hallinto suunnitteli Irakin miehittämistä. Raportissa ei kuitenkaan puhuttu Irakista ja Saddam Husseinista vaan saudeista ja Bushin pitkäaikaisesta perheystävästä, prinssi Bandar bin Sultanista.

Saudi-Arabia on maailman johtava öljyntuottaja ja Yhdysvaltojen suurin asevientikumppani. Kuningashuoneella on yli 750 miljardin dollarin edestä sijoituksia Yhdysvalloissa.

”FBI ja Bushin hallinto yrittivät kaikin tavoin estää Saudi-Arabian roolin tutkimista kongressin selvityksessä. Nyt julkistettuja sivuja lukuun ottamatta tässä onnistuttiin”, Breitweiser kirjoittaa verkkolehti Huffington Postissa.

Myöhemmin nimetyn 9/11-tutkimuskomission johtaja antoi potkut tutkijalle, joka tehtävänä oli selvittää Saudi-Arabian roolia syyskuun 11. päivän tapahtumissa.

Breitweiser toteaa, että kongressin raportissa puhutaan lähinnä saudihallinnon yhteyksistä lentokonekaappaajiin San Diegossa. Liittovaltion tuomarin tutkittavana on parhaillaan 80 000 sivua poliisiasiakirjoja epäiltyjen kaappaajien yhteyksistä Floridassa.

Lentokonekaappaajien avustamisesta elinkautiseen vankeuteen tuomittu Al-Qaidan kirjanpitäjä Zacarias Moussaoui kertoi viime vuonna todistajana 9/11-iskujen uhrien perheenjäsenten käynnistämässä oikeusjutussa, että kaappaajat saivat rahoitusta paitsi prinssi Bandarilta ja tämän vaimolta myös Saudi-Arabian entiseltä tiedustelujohtajalta Turki bin Faisalilta ja maan sijoitusyhtiön johtajalta Al-Walid bin Talalilta.

torstai 18. elokuuta 2016

Ydinvoima yhdistää

KU-VIIKKOLEHTI 19.8.2016

Pienessä Pyhäjoen kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla nähtiin viime viikolla kaukainen vieras, kun nigerialainen ympäristöaktivisti Philip Jakpor kävi esittelykierroksella Fennovoiman ydinvoimalan työmaalla.

Hanhikivenniemen aiemmin luonnonkauniilla lintualueella Perämeren rannalla oli nyt räjäytystyömaa, ja hehtaarien kokoisen soratasanteen keskelle oli pystytetty sementtisiilo. Työmaan ympärille rakennettiin aitaa.

Ennen kiertoajelua ydinvoimalatyömaalla Fennovoiman ja venäläisen Rosatomin edustajat kertoivat Suomen sähköntarpeesta ja ydinvoimalahankkeen tuomista työpaikoista. Mikäli rakentamislupa aikanaan myönnetään, työmaalla olisi luvassa 4 000 työpaikkaa viiden vuoden ajaksi.

Philip Jakpor ei ollut näkemästään ja kuulemastaan vakuuttunut.

”Samaan aikaan kun muut länsimaat ovat siirtymässä yhä enenevissä määrin uusiutuviin energiamuotoihin, täällä halutaan vielä sitoutua ydinvoimaan”, nigerialaisvieras ihmetteli.

”Työpaikkoja saadaan vain lyhyeksi aikaa, mutta ydinvoiman riskit jäävät tulevien sukupolvien kannettavaksi eikä ydinjätteiden loppusijoitusta ole ratkaistu.”

Fennovoiman selvitysten mukaan Pyhäjoella asukkaiden enemmistö kannattaa ydinvoimalahanketta. Taloustutkimuksen mukaan koko Suomessa yhtä selvä enemmistö kuitenkin vastustaa uusien ydinvoimaloiden rakentamista ja pitää tuulivoimaa ja vesivoimaa parhaina energianlähteinä.

Ympäristöjärjestö Environmental Rights Actionin viestintäpäällikkö Philip Jakpor vieraili Pyhäjoella ennen muuta sen vuoksi, että Rosatom suunnittelee neljän samankokoisen 1 200 megawatin ydinvoimalan rakentamista myös Nigeriaan.

Afrikan öljyrikkaassa jättivaltiossa Nigeriassa on huutava pula sähköstä. Alle puolet maan kotitalouksista on kytketty sähköverkkoon, ja myös sähkönjakelun piirissä olevat kärsivät jatkuvista sähkökatkoista. Sähköä tuotetaan pääasiassa maakaasulla ja vesivoimalla, sähkökatkojen sattuessa myös yksityisillä bensa- tai dieselaggregaateilla.

Jakpor arvelee, että ydinvoima olisi useimpien nigerialaisten mielestä vihoviimeinen ratkaisu.

”Jos Nigeriassa ei kyetä huolehtimaan öljy- ja kaasuputkista, niin miten sitten ydinvoimaloista? Ydinvoimala olisi houkutteleva kohde terroristiliike Boko Haramille sekä Nigerjoen suistoalueella öljyputkia sabotoiville militanteille.”

Rosatomin ydinvoimahankkeista ei saa Nigeriassa juuri minkäänlaista tietoa, vaikka rakennuspiirrokset ovat tiettävästi jo valmiina.

Kaavailtujen ydinvoimalapaikkakuntien asukkaat eivät vielä tiedä mitään siitä, mitä heidän kotiseuduilleen ollaan suunnittelemassa, eikä nigerialaisten mielipidettä ydinvoimahankkeista ole kysytty.

Kogin osavaltioon suunnitellun ensimmäisen voimalan olisi määrä valmistua vuonna 2025.

Nigeriaan suunniteltujen ydinvoimaloiden hinta on moninkertainen verrattuna Pyhäjoelle kaavailtuun Fennovoiman ydinlaitokseen. Neljän ydinvoimalan yhteishinnaksi on arvioitu 80 miljardia dollaria.

Suomen-vierailunsa aikana Jakpor sai hiukan selvyyttä siihen, miksi ydinvoimalahanke on Nigeriassa niin paljon kalliimpi.

Nigeriassa Rosatom on ydinvoimaloiden enemmistöomistaja. Se suunnittelee ja rakentaa laitokset ja vastaa niiden käytöstä, polttoaineen toimituksesta ja ydinjätteen käsittelystä. Rosatom myös kouluttaa paikallisen henkilökunnan, laatii ydinvoimalatoimintaa koskevat lait ja toimii paikallisena säteilyturvakeskuksena.

Uraanipolttoaine tuodaan Venäjältä, ja ydinjätteet viedään Venäjälle. Mahdollisesti sopimukseen kuuluu myös laitosten purkaminen sadan vuoden päästä.

Rosatom on ilmoittanut rahoittavansa laitosten rakentamisen. Ilmeisesti Nigerian hallituksen osuus kustannuksista maksetaan Venäjän myöntämällä halpakorkolainalla.

”Ydinvoimaohjelma ajaisi meidät sadaksi vuodeksi riippuvuuteen Venäjästä, heidän uraanistaan ja teknisistä asiantuntijoistaan, sen sijaan että panostaisimme aurinkovoimaan, tuulivoimaan ja muihin uusiutuviin energialähteisiin. Meillä on Nigeriassa paljon auringonpaistetta”, Jakpor toteaa.

Rosatom on Venäjän valtion ydinvoimayhtiö, joka vastaa myös maan ydinaseohjelmasta ja toimii säteilyturvaviranomaisena.

Viime vuosina Rosatom on aktiivisesti markkinoinut ydinvoimalahankkeita ulkomailla. Suomen ja Nigerian lisäksi uusia ydinvoimaloita on rakenteilla tai suunnitteilla Valko-Venäjällä, Unkarissa, Turkissa, Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Jordaniassa, Iranissa, Intiassa, Bangladeshissa, Vietnamissa, Kiinassa ja Argentiinassa.

”Fennovoiman ydinvoimalahanke on Rosatomille erityisen tärkeä, sillä Suomi on ainoa länsimaa, jossa venäläisyhtiö suunnittelee ydinvoimalan rakentamista”, arvioi Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Olli Tiainen.

Maan ystävien Olli-Pekka Haaviston mielestä Rosatomin ydinvoimalahankkeet ulkomailla liittyvät keskeisesti suurvaltapolitiikkaan.

”Geopoliittista kamppailua käydään nyt siitä, kuka hallitsee maailman energiantuotantoa fossiilisten polttoaineiden aikakauden päättymisen jälkeen.”

torstai 4. elokuuta 2016

Vallankaappaus brasilialaisittain

KU-VIIKKOLEHTI 5.8.2016

Penkkiurheilijoilla koittavat kissanpäivät, kun lauantaista alkaen reilun kahden viikon ajan tv:stä voi katsoa olympialaisia vaikka vuorokauden ympäri.

Rion olympialaisten puitteissa olisi silti parantamista. Urheilusivuilla on kerrottu kisakylän tukossa olleista vessoista ja purjehdussataman edustalla avautuvasta haisevasta Guanabaranlahdesta, johon miljoonien ihmisten jätevedet lasketaan puhdistamattomina.

Urheilijoiden ja kisaturistien turvallisuuden takaamiseksi kisapaikkojen läheisyyteen on komennettu 85 000 poliisia ja sotilasta.

Kisojen avajaisissa ei todennäköisesti nähdä toukokuussa viralta pantua presidentti Dilma Rousseffia eikä kenties myöskään hänen edeltäjäänsä, Luiz Inácio Lula da Silvaa. Molemmat olivat keskeisessä roolissa, kun Rio de Janeirolle myönnettiin olympiakisojen isännyys ja kisojen järjestelyt pistettiin käyntiin.

Suosittu ex-presidentti Lula joutui viime viikolla syytteeseen öljy-yhtiö Petrobrasin lahjusskandaalin tutkinnan vaikeuttamisesta.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Maria Mannerin ja maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen keväällä ilmestynyt kirja Brasilia taustoittaa kisojen isäntämaan tilannetta ja tunnelmia Rio de Janeirossa mukaansatempaavalla tavalla.

Kun päätös Rion olympiaisännyydestä julkistettiin, presidentti Lula itki ilon kyyneleitä tv-kameroiden edessä.

”Urheilun suurkisojen piti lopullisesti kruunata Brasilian astuminen maailman valtioiden raskaaseen sarjaan”, Manner ja Teivainen kirjoittavat.

Brasilialle oli jo aiemmin myönnetty jalkapallon MM-kisojen isännyys.

Paikan päällä Riossa kisajärjestelyt ovat kuitenkin tarkoittaneet kymmenien tuhansien ihmisten häätämistä kodeistaan uusien kisapaikkojen tieltä. Kisoja varten luvatut joukkoliikennehankkeet ovat myöhässä ja hyödyttävät lähinnä kaupungin vauraiden eteläosien asukkaita. Kisakylästä tehdään olympialaisten jälkeen luksusasuntoja rikkaille.

Brasilia-kirja ei keskity olympialaisiin vaan kertoo Brasilian yhteiskunnallisesta muutoksesta presidentti Lulan ja Työväenpuolueen valtakaudella ja miten se on vaikuttanut ihmisten elämään.

Manner ja Teivainen asuivat ja tekivät töitä Riossa jalkapallon MM-kisavuonna 2014 ja matkustivat kirjaa tehdessään eri puolilla maata etelän kaupunkien faveloista Amazonin sademetsiin.

Kirjan sivuilta voi koota pitkän listan superlatiiveja olympiakisojen isäntämaasta. Brasilia on pinta-alaltaan ja asukasmäärältään maailman viidenneksi suurin maa ja seitsemänneksi suurin talousmahti. Se on maailman suurin kahvin, sokerin, appelsiinimehun ja siipikarjan tuottaja ja maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja.

Maan soijapeltojen yhteenlaskettu pinta-ala on yhtä suuri kuin koko Suomi.

Brasilia on myös maailman suurin hyönteis- ja kasvimyrkkyjen kuluttaja.

Lisäksi se on maailman suurimman lihanjalostusyhtiön, suurimman rautamalmintuottajan sekä maailman kolmanneksi suurimman lentokonevalmistajan kotimaa.

Lulan presidenttikaudella 2003–2010 talous kasvoi, kun Kiina hamusi Brasiliasta rautamalmia sekä soijaa sianrehuksi. Valtio tuki suuryrityksiä, ja Työväenpuolueen sosiaaliohjelmissa jaettiin rahaa kaikkein köyhimmälle kansanosalle.

Kirjoittajat toteavat, että rikkaat rikastuivat mutta myös köyhät kurkottivat kohti keskiluokkaa. Moni osti ensimmäisen asuntonsa, autonsa tai ulkomaanmatkansa.

Todellisuus ei enää vastaa vanhoja stereotypioita Brasiliasta. São Paulossa on enemmän yksityisiä helikoptereita kuin missään muussa maailman kaupungissa. Rocinhan favelassa Riossa on enemmän sushiravintoloita kuin kouluja. Brasiliassa tehdään toiseksi eniten kauneusleikkauksia maailmassa heti Yhdysvaltojen jälkeen.

Eriarvoisuus ja väkivalta eivät silti ole kadonneet. Maassa on yli seitsemän miljoonaa kotiapulaista, pääasiassa mustia naisia. Vuonna 2012 Brasiliassa kuoli 58 000 ihmistä henkirikoksen uhrina, enemmän kuin missään muualla maailmassa. Poliisin luoteihin kuoli yli 2 000 ihmistä.

Kasvun vuodet eivät jatkuneet loputtomiin. Samaan aikaan kun talous taantui ja vienti Kiinaan väheni, öljy-yhtiö Petrobrasin ympäriltä alkoi paljastua yksi maailman suurimmista lahjusskandaaleista. Maan suurimmat rakennusyhtiöt olivat ylihinnoitelleet urakkatarjouksiaan ja maksaneet ainakin kolmen miljardin dollarin edestä lahjuksia öljy-yhtiön johtajille ja poliitikoille maan eri puolueista.

Lahjusvyyhdin takana olivat monet samat rakennusyhtiöt, jotka vastasivat Rion kisapaikkojen rakentamisesta.

Lahjuksia maksettiin yli 300 johtavalle poliitikolle, joista monet myöhemmin kongressissa vaativat presidentti Dilma Rousseffin viraltapanoa valtion budjettivajeen kaunistelusta.

Monet pitävät maan ensimmäisen naispresidentin erottamista oikeistopuolueiden vallankaappauksena, jonka seurauksena julkisia terveyspalveluja ja koulutusta aiotaan leikata, eläkeikää nostetaan ja työntekijöiden oikeuksia karsitaan.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kuka yritti kaapata vallan Turkissa?

KU-VIIKKOLEHTI 22.7.2016

Turkin viime viikonlopun vallankaappausyritys oli vielä käynnissä, kun presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti, että kaappausyrityksen takana olivat Yhdysvalloissa maanpaossa asuvan turkkilaisen uskonoppineen Fethullah Gülenin kannattajat, jotka olivat soluttautuneet asevoimiin ja poliisiin.

Selitys ei vakuuta kaikkia. Vallankaappausyrityksen päätekijöiksi nimettyjen joukossa on ilmavoimien entinen komentaja, kurdijoukkojen vastaista taistelua Turkin kaakkoisosissa johtanut kenraali sekä Istanbulin lähelle sijoitettujen Naton valmiusjoukkojen komentaja.

”Ei kuulosta kovin vakuuttavalta, että Turkin asevoimat, joilla on toiseksi suurimmat Nato-joukot heti Yhdysvaltojen jälkeen, olisivat islamilaisen lahkon kontrollissa”, arveli turkkilainen veteraanitoimittaja Cengiz Candar.

Toiset kommentaattorit ihmettelivät sitä, kuinka Fethullah Gülenin saarnoissaan peräänkuuluttamat väkivallattomuuden ihanteet sopivat yhteen sotilasvallankaappauksen kanssa.

Sosiologi Doğu Ergil puolestaan epäili, ettei Gülenin perustama Hizmet-liike olisi toiminut niin amatöörimäisesti kuin vallankaappaajat ja ajanut itsensä tieten tahtoen tuhoon.

Keväällä lakkautetun Radikal-lehden päätoimittaja Ezgi Basaran totesi, että valtion tv-kanavalla luettu vallankaappaajien julkilausuma muistutti Turkin ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin käyttämää kansallismielistä retoriikkaa.

Yhden teorian mukaan vallankaappauksen takana olivatkin asevoimia pitkään hallinneet kemalistit, jotka onnistuivat houkuttelemaan Gülenin kannattajia mukaan salaliittoon. Uskonnon kasvavaa roolia yhteiskunnassa vastustavat kemalistit tiesivät, että kaappausyritys tulisi epäonnistumaan ja johtaisi puhdistuksiin, joissa päästäisiin eroon asevoimissa avainpaikoille kohonneista Gülenin kannattajista.

Vallankaappaajien tekemät lukuisat virheet ja Erdoğanin hallituksen etukäteen laatimat pidätyslistat ovat saaneet monet myös epäilemään, että vallankaappausyritys oli hallituksen masinoima salajuoni.

Erdoğan totesi viikonloppuna, että ”vallankaappausyritys oli lahja Jumalalta, sillä se antoi syyn armeijan puhdistamiseen”.

Keskiviikkoon mennessä 6 000 sotilasta oli pidätetty. Lisäksi 9 000 poliisia on saanut potkut töistään, 3 000 tuomaria on pidätetty virantoimituksesta ja 15 000 opettajaa on määrätty opetuskieltoon. Parikymmentä radio- ja tv-asemaa on menettänyt toimilupansa syytettynä yhteyksistä Fethullah Gülenin ”terroristijärjestöön”.

Pennsylvanian maaseudulla erakkona elävä 75-vuotias Gülen sanoutui välittömästi irti viime viikonlopun vallankaappauksesta.

Yhdysvalloissa Gülenin oppien innoittamana perustettu Alliance for Shared Values -järjestö (Jaettujen arvojen liitto) piti vastuuttomina väitteitä Gülenin ja Hizmet-liikkeen osallisuudesta vallankaappaukseen. Järjestön tiedotteen mukaan Gülenin seuraajat ovat aina toimineet rauhan ja demokratian puolesta ja tuominneet sotilaiden sekaantumisen sisäpolitiikkaan.

Entinen Izmirin kaupungin imaami Fethullah Gülen saarnasi vuosikymmenten ajan maltillisen ja suvaitsevaisen islamin puolesta synnyttäen ympärilleen herätysliikkeen, joka korosti lähimmäisenrakkautta, ahkeruutta ja länsimaisen koulutuksen tärkeyttä.

Gülenillä uskotaan olevan miljoonia seuraajia Turkissa ja Keski-Aasian maissa, erityisesti keskiluokan ja yrittäjien parissa.

Kulttimaisen liikkeen rahoilla on rakennettu kouluja Turkkiin ja yli sataan maahan eri puolilla maailmaa, toimitettu humanitaarista apua ja perustettu ajatushautomoita kampanjoimaan uskontojen välisen dialogin puolesta.

Gülen kehotti seuraajiaan opiskelemaan ahkerasti ja pyrkimään valta-asemiin. Päämääränä oli islamin arvoihin perustuvan yhteiskunnan vahvistaminen.

Erdoğanin islamistinen AKP-puolue oli pitkään yhteistyössä Gülenin liikkeen kanssa. Erdoğanilla ei ollut aluksi mitään sitä vastaan, että Gülenin seuraajat hakeutuivat töihin poliisivoimiin ja armeijaan. Gülenin kannattajat tuomioistuimissa auttoivat AKP:tä vakiinnuttamaan valtansa masinoimalla oikeudenkäyntejä islamistien valtaantuloa vastustaneita kemalisteja vastaan valtionhallinnossa ja asevoimissa.

Välirikon syynä oli vuonna 2013 paljastunut korruptioskandaali, jossa kymmeniä AKP:n johtohahmoja syytettiin lahjonnasta, petoksista ja rahanpesusta. Kun myös Erdoğanin liikemiespoikien Bilalin ja Burakin tekemisiä ruvettiin tutkimaan, tuolloin pääministerinä ollut Erdoğan erotti 350 poliisia tehtävistään ja syytti Gülenin liikettä ”juridisesta vallankaappausyrityksestä”.

Erdoğan sulki Gülenin liikkeen omistamia kouluja ja käynnisti laajat puhdistukset oikeuslaitoksessa.

Verkkolehti Al-Monitorin tietojen mukaan Erdoğanin hallitus suunnitteli seuraavaksi Gülenin kannattajiksi epäiltyjen sotilaiden joukkopidätyksiä. Erään teorian mukaan sotilaat reagoivat ensin ja yrittivät vallankaappausta ennen kuin joutuisivat itse pidätetyksi.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ei aihetta itsenäisyyspäivän juhlaan

KU-VIIKKOLEHTI 8.7.2016

Tänä viikonloppuna tulee kuluneeksi viisi vuotta Etelä-Sudanin itsenäistymisestä Sudanin alaisuudesta vuosikymmeniä kestäneen vapautustaistelun jälkeen. Mutta tänä vuonna maan pääkaupungissa Jubassa ei juhlita itsenäisyyttä.

”Rahaa tarvitaan muihin tarkoituksiin”, Etelä-Sudanin tiedotusministeri Michael Makuei perusteli viime viikolla.

Öljytuloista miltei täysin riippuvaisen Etelä-Sudanin valtionkassa on tyhjä, sillä taistelut ovat pysäyttäneet öljyntuotannon lähes kokonaan.

Budjettivajettakin suurempi syy juhlien peruuntumiseen on kuitenkin se, ettei itsenäisyyden juhliminen tunnu kovin mielekkäältä.

Maa on vasta toipumassa yli kaksi vuotta jatkuneesta verisestä sisällissodasta, jossa on kuollut arviolta 300 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Viisi miljoonaa eteläsudanilaista on ulkopuolisen ruoka-avun tarpeessa.

Vuoden 2013 lopussa, kaksi ja puoli vuotta Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen, virastaan erotettu varapresidentti Riek Machar ja hallituspuolue SPLM:n puoluehallitus arvostelivat presidentti Salva Kiiriä vallan keskittämisestä itselleen ja lähipiirilleen.

Salva Kiir puolestaan syytti entistä varapresidenttiä vallankaappausyrityksestä. Dinka-heimoon kuuluvat presidentinkaartin sotilaat lähtivät Juban kaduille surmaamaan maan toiseksi suurimpaan kansanryhmään nuereihin kuuluvia ihmisiä.

Armeija jakautui kahtia sotilaiden etnisen alkuperän perusteella, ja maa ajautui totaaliseen sisällissotaan.

Monien käänteiden jälkeen Riek Machar palasi tämän vuoden huhtikuussa Jubaan, kun taistelevat osapuolet saatiin suostuteltua yhteishallitukseen Yhdysvaltojen ja naapurimaan Etiopian johtamissa rauhanneuvotteluissa.

Olin tammikuussa 2011 Jubassa, kun eteläsudanilaiset äänestivät maan itsenäisyydestä. Kansanäänestystä juhlittiin karnevaalitunnelmissa. En tavannut viikon aikana ainuttakaan eteläsudanilaista, joka ei kannattanut itsenäistymistä. Maan uskottiin nousevan pian jaloilleen valtavien öljyvarojensa ansiosta.

Heinäkuussa itsenäisyyspäivän aaton karkeloissa pistettiin vielä paremmaksi kuin kansanäänestyksen jälkeisissä kemuissa. Juban sairaalaan tuotiin seuraavana päivänä lähinnä juhlayön jälkeen helteessä pyörtyneitä ihmisiä, kertoi sairaalassa työskennellyt vanha ystäväni Nhial Monykuany.

Nhial oli palannut synnyinmaahansa asuttuaan parikymmentä vuotta Suomessa ja opiskeltuaan täällä lääkäriksi.

Kun väkivaltaisuudet alkoivat joulukuussa 2013 ja nuer-heimon jäseniä vainottiin Jubassa, Nhial pakeni Etelä-Sudanin pohjoisosiin. Kolme kuukautta myöhemmin saatiin kuulla, että hallituksen sotilaat olivat surmanneet hänet Bentiun öljyalueen lähistöllä yhdessä muiden taisteluja pakenevien siviilien kanssa.

Tekijöitä ei ole edes yritetty saada kiinni.

Tämän vuoden keväänä julkaistu YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportti kertoo hallitusarmeijan sotilaiden tekemistä julmuuksista Bentiun öljyalueella. Raportin mukaan hallituksen vastustajiksi epäiltyjä siviilejä on hirtetty, paloiteltu kuoliaaksi, poltettu hengiltä tai suljettu kontteihin ja jätetty tukehtumaan.

Pelkästään Unityn osavaltiossa ainakin 1 300 naista raiskattiin viime vuonna. Erään naisen mies surmattiin ja nainen sidottiin puuhun, jonka jälkeen hänen 15-vuotias tyttärensä joutui kymmenen sotilaan raiskaamaksi. Toinen nainen riisuttiin alastomaksi maantiellä, jonka jälkeen viisi sotilasta raiskasi hänet hänen lastensa edessä. Usein sotilaat myös sieppasivat naisia seksiorjiksi.

Erään todistajanlausunnon mukaan nuoret ja hyvännäköiset naiset joutuivat usein kymmenen sotilaan joukkoraiskaamaksi. Iäkkäämmät naiset raiskattiin seitsemän tai yhdeksän kertaa.

Raportin mukaan armeijan komentajat kehottivat sotilaita raiskaamaan naisia ja ryöstämään karjaa rahallisen palkkion saannin sijasta.

Miten tällaisesta tilanteesta päästään sovintoon ja maan jälleenrakennukseen? Etelä-Sudanin rauhansopimus tarjoaa ratkaisuksi paikallisten oikeusviranomaisten ja kansainvälisten tuomarien yhteistä tuomioistuinta, totuuskomissiota sekä vahingonkorvauksista päättävää elintä.

Viime kuussa New York Times julkaisi presidentti Salva Kiirin ja uudestaan varapresidentiksi nimetyn Riek Macharin yhteisen kirjoituksen, jossa rauhanprosessiin osallistuneita ulkomaita kehotettiin luopumaan aikeista perustaa sotarikostuomioistuinta Etelä-Sudaniin. Rikoksista epäillyt olivat nimittäin yhä aseistettuja ja todennäköisesti jatkaisivat hävitystä välttyäkseen oikeusprosessilta.

Kirjoituksen synnyttämän kohun jälkeen Riek Macharin tiedottajat ilmoittivat, ettei varapresidentti ollut osallistunut artikkelin kirjoittamiseen. Macharin kannattajat ovat nimenomaan vaatineet rikoksiin syyllistyneitä vastuuseen teoistaan.

Lopulta presidentti Salva Kiirin tiedottaja myönsi, että kirjoitus oli laadittu presidentinkansliassa yhteistyössä amerikkalaisen pr-toimiston kanssa.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Mikä on maailman suurin yhtiö?

KU-VIIKKOLEHTI 17.6.2016

Kun vielä viime vuosikymmenellä maailman suurimpia yrityksiä olivat amerikkalaiset pankit, monialayhtiö General Electric ja öljy-yhtiöt ExxonMobil, Shell ja BP, tänä päivänä suurinta yhtiövaltaa edustavat kiinalaiset pankit.

Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes julkaisi kesän kynnyksellä vuosittaisen listauksensa, jossa maailman 2 000 suurinta yritystä asetetaan järjestykseen liikevaihdon, voittojen, omaisuuden ja markkina-arvon perusteella.

Tämän vuoden listauksessa kärjessä on kolme kiinalaista pankkia: Kiinan teollisuus- ja liikepankki (ICBC), Kiinan rakennuspankki (CCB) ja Kiinan maatalouspankki (ABC). Kaikkien kolmen pääomistajana on Kiinan valtion sijoitusyhtiö Central Huijin Investment. Kullakin pankilla on lähes puoli miljoonaa työntekijää.

Neljäntenä Forbes-lehden suuryhtiölistalla on yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway ennen tämän hetken suurinta amerikkalaispankkia JP Morgan Chasea.

Kuudentena on kiinalaispankki Bank of China, seitsemäntenä amerikkalaispankki Wells Fargo. Kymmenen suurimman yhtiön joukkoon mahtuvat myös teknologiajätti Apple, ExxonMobil (ainoana öljy-yhtiönä) sekä maailman suurin autojenvalmistaja Toyota.

Öljy-yhtiöiden alamäki johtuu tietysti öljyn hinnan romahtamisesta. Kun raakaöljyn barrelihinta oli vielä kaksi vuotta sitten yli sata dollaria, tämän vuoden alussa öljybarreli maksoi vain 32 dollaria.

Samaan aikaan rahavirrat ovat kääntyneet yhä enenevissä määrin Kaukoitään. Forbes-lehden listauksessa maailman kymmenestä pääomavaltaisimmasta yhtiöstä kuusi oli Kiinasta tai Japanista. Maailman 25 suurimmasta pankista yhdeksän on kiinalaisia.

Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys on kuitenkin yhdysvaltalainen supermarketketju Wal-Mart. Myös öljy-yhtiöt pyörittävät edelleen suurta bisnestä. Liikevaihdossa mitattuna kymmenen suurimman yhtiön joukkoon mahtuu yhä viisi öljy-yhtiötä, suurimpina kiinalaiset Sinopec ja PetroChina.

Liikevoitossa mitattuna kärjessä on Apple. IPhonet, iPadit ja Macin tietokoneet ovat menneet maailmalla kaupaksi, mistä osoituksena ovat yhtiön tilittämät 54 miljardin dollarin voitot. Summalla kattaisi melkein Suomen tämän vuoden budjetin.

Voittojen määrässä seuraavina listalla ovat neljä suurinta kiinalaispankkia sekä yhdysvaltalaisen monimiljardöörin Warren Buffetin sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway.

Buffetin firma omistaa vakuutusyhtiöitä, vaatetehtaita ja avaruusteknologiaa sekä huomattavan osan Coca-Colasta, American Expressistä ja viime kesänä fuusioituneesta elintarvikejätistä Kraft Heinzista.

Forbes-lehden maailman 2 000 suurimman yhtiön listalla on 586 yhtiötä Yhdysvalloista, 249 yhtiötä Kiinasta, 219 japanilaista yhtiötä, 92 brittiläistä yhtiötä ja 67 yritystä Etelä-Koreasta. Ranskasta on mukana 64 yhtiötä, Intiasta 56 ja Saksasta 50.

Järjestys on pysynyt kymmenessä vuodessa lähes samana – ainoana poikkeuksena Kiina. Vuonna 2005 Forbesin listalla oli mukana 25 kiinalaisyritystä.

Kiinan huippuvuosi oli jo viime vuonna, jolloin listan kärjessä oli neljä kiinalaista pankkia ja maailman kymmenen suurimman yrityksen joukkoon lukeutui myös öljy-yhtiö PetroChina.

Lontoossa päämajaansa pitävä ylikansallinen HSBC-pankki on ainoa eurooppalaisyhtiö, joka mahtuu maailman 20 suurimman joukkoon. 21. sijalla on saksalainen vakuutusyhtiö Allianz, ja 22:ntena on Volkswagen, jonka omistukseen kuuluvat myös Audi, Porsche, Skoda ja useat muut automerkit.

Suomesta maailman 2 000 suurimman firman joukkoon ylsivät Nokia, Sampo, Kone, UPM-Kymmene, Stora Enso, Neste Oil, Fortum ja Wärtsilä.

Kulutustuotteissa länsimaisilla brändeillä on edelleen valta-asema. Kahdeksasta suurimmasta teknologiayhtiöstä seitsemän on kotoisin Yhdysvalloista. Vain eteläkorealainen Samsung mahtuu mukaan Applen, Microsoftin, Googlen emoyhtiön Alphabetin ja IBM:n miehittämään kärkiviisikkoon. Nokia on teknologiayhtiöiden listalla sijalla 22.

Lääkefirmoista suurin on yhdysvaltalainen Johnson & Johnson, suurin kuljetusalan firma on yhdysvaltalainen UPS, ja suurin hotelli- ja ravintola-alan yhtiö on McDonald’s.

Elintarvikealalla ensimmäisenä on sveitsiläinen Nestlé, erityisesti Nescafén pikakahvien suuren suosion ansiosta. Seuraavana tulee maailman suurin panimorypäs, belgialais-brasilialais-amerikkalainen Anheuser-Busch InBev, joka on ostamassa haltuunsa maailman toiseksi suurimman panimokonsernin, brittiläis-eteläafrikkalais-amerikkalaisen SABMillerin.

Suurin vaatealan yhtiö on ranskalainen muotitalo Christian Dior, jonka yrityssalkkuun kuuluvat myös Louis Vuittonin laukut, liuta tunnetuimpia samppanjamerkkejä ja De Beersin timanttiyhtiö.

Seuraavaksi suurimmat tekstiilialan firmat ovat Nike sekä espanjalaisen Zaran vaateketjun omistajayhtiö Inditex, jonka perustaja Amancio Ortega on 69 miljardin dollarin omaisuudellaan maailman toiseksi rikkain mies – Microsoftin Bill Gatesin jälkeen.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Itsehillinnän ja yhdessäolon aikaa

KU-VIIKKOLEHTI 3.6.2016

Maailman muslimien valmistautuessa maanantaina alkavan paastokuukauden ramadanin viettoon länsimaissa mediat ja ajatushautomot varoittavat voimistuneesta terrori-iskujen uhasta.

Yhtenä pontimena yltyneelle pelolle on islamistijärjestö Isisin tiedottajan Abu Muhammad al-Adnanin nimissä julkaistu nauhoite, jossa kalifaatin kannattajia kehotetaan ramadanin aikana pyhään sotaan ristiretkeläisiä ja vääräuskoisia vastaan Euroopassa ja Amerikassa.

Institute for the Study of War -ajatushautomon viime viikolla julkaiseman raportin mukaan Isis suunnittelee ramadanin aikana terrori-iskuja Ranskassa pelattavien jalkapallon EM-kisojen kisapaikkojen läheisyydessä. Mahdollisia iskujen kohteita saattaisivat olla myös Notre Damen katedraali Pariisissa tai Kölnin tuomiokirkko Saksassa.

Yksittäisten Isisin kannattajien hyökkäyksiä on syytä pelätä Yhdysvalloissa heinäkuun 4. päivänä vietettävän itsenäisyyspäivän tienoilla.

Muualla maailmassa Isis suunnittelee raportin mukaan itsemurhaiskuja ainakin Turkissa ja Egyptissä sekä pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan Saudi-Arabiaan matkustavia šiiamuslimeja vastaan.

Mahdollisilla terrori-iskuillaan Isis yrittää kääntää huomion pois tappioistaan ja aluemenetyksistään Syyriassa ja Irakissa. Iskut länsimaissa lisäävät äärioikeiston kannatusta, mikä puolestaan tekee syrjäytymisvaarassa olevista musliminuorista aiempaa alttiimpia Isisin värväystoiminnalle.

Institute for the Study of War saa rahoituksensa Yhdysvaltojen suurimmilta sotateollisuusyhtiöiltä.

Isisin terroristien saamasta mediahuomiosta huolimatta useimmille muslimeille paastokuukausi on ennen muuta hiljentymisen, itsetutkiskelun, itsehillinnän, hyväntekeväisyyden ja yhdessäolon aikaa.

Vuosittainen paastoaminen on yksi islamin viidestä peruspilarista uskontunnustuksen, rukoilemisen, almujen antamisen ja vähintään kerran elämässä Mekkaan tehtävän pyhiinvaellusmatkan ohella.

Paastokuukauden aikana uskovaisten muslimien ei tule syödä, juoda tai harrastaa seksiä auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana.

Paastoajan säännöt eivät koske lapsia, vanhuksia, sairaita, matkalla olevia, odottavia tai imettäviä äitejä, tai naisia, joilla on kuukautiset.

Koraanin mukaan paastoamisen tarkoituksena on nimenomaan karttaa pahaa. Näin ollen uskonoppineiden mukaan paaston aikana ei saa haastaa riitaa, kiroilla, puhua pahaa toisista eikä tapella. Paaston aikana ei myöskään tupakoida eikä syödä purukumia.

Päivittäinen paasto päättyy auringonlaskun jälkeen yhdessä ystävien ja perheenjäsenten kanssa nautittavaan iftar-ateriaan. Ateriaan kuuluu yleensä paikallisia perinneruokia, teetä, mehua ja taateleita.

Ramadan osuu tänä vuonna kesä-heinäkuulle, joka on Lähi-idän maissa vuoden kuuminta aikaa. Saudi-Arabiassa lämpötila kohoaa päivällä yli 40 asteen.

Pohjolassa taas ramadania vietetään lähes yöttömän yön aikaan, jolloin paaston pituus voi olla yli 20 tuntia. Napapiirin pohjoispuolella, missä aurinko ei laske keskikesällä ollenkaan, muslimit joutuvat tekemään poikkeuksen paastoajan määritelmään. Norjan Tromssassa uskonoppineet kehottivat paastoamaan Mekan ajan mukaan.

Kesäaikaan osuvan ramadanin aikaan monet muslimit matkustavat Pohjoismaista Turkkiin tai muihin muslimienemmistöisiin maihin, joissa paastoaminen on helpompaa, kun lähes kaikki ihmiset ympärillä paastoavat. Ramadanin aikaan miljoonat muslimit lähtevät myös pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan.

Saudi-Arabiassa paaston noudattamista seurataan tarkasti ja paaston rikkomisesta voi saada raippatuomion tai vankeusrangaistuksen. Saudi-Arabiassa myös ulkomaalaiset työntekijät joutuvat olemaan paastoajan syömättä ja juomatta julkisilla paikoilla.

Iranissa ainakin 500 ihmistä joutui viime vuonna ruoskittavaksi rikottuaan paastoajan sääntöjä. Silti Iranissa vain harvat todella paastoavat. Työpaikoilla on keksitty keinoja syödä ja juoda salaa muilta huomaamatta.

Islam on kristinuskon jälkeen maailman toiseksi laajimmalle levinnyt uskonto. Maailmassa on 1,6 miljardia islaminuskoista, noin viidesosa kaikista maailman ihmisistä.

Suurin osa muslimeista elää muualla kuin Lähi-idän maissa. Eniten islaminuskoisia on Indonesiassa (220 miljoonaa), Pakistanissa (190 miljoonaa), Intiassa (180 miljoonaa), Bangladeshissa (147 miljoonaa), Nigeriassa (80 miljoonaa) ja Iranissa (77 miljoonaa).

Seitsemänneksi eniten islaminuskoisia on Egyptissä, joka on väkirikkain Lähi-idän arabimaista.

Kaikista maailman muslimeista kolme prosenttia asuu Euroopassa, heistä eniten Venäjällä (14 miljoonaa), Azerbaidžanissa (9 miljoonaa), Saksassa (4,8 miljoonaa), Ranskassa (4,7 miljoonaa) ja Iso-Britanniassa (3 miljoonaa).

Euroopassa on kolme muslimienemmistöistä maata: Albania, Azerbaidžan ja Kosovo. Koko Euroopan väestöstä kuusi prosenttia on muslimeja.

Suomessa asuu arviolta 65 000 islaminuskoista, mikä vastaa hiukan yli yhtä prosenttia väestöstä.

torstai 19. toukokuuta 2016

Mistä saisi myrkkyä teloituksiin

KU-VIIKKOLEHTI 20.5.2016

Useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa koetetaan parhaillaan keksiä ratkaisua siihen, kuinka kuolemanrangaistukseen tuomitut vangit saataisiin hengiltä mahdollisimman mutkattomalla tavalla lääkeyhtiöiden kieltäydyttyä toimittamasta vankiloille myrkkyruiskeissa käytettäviä kemikaaleja.

Myrkkyruisketeloituksissa tavallisimmin käytettyjä lääkeaineita valmistetaan pääasiassa Euroopassa. EU:n komissio kielsi vuonna 2011 neljän nukutuslääkkeen viennin maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää myrkkyruiskeiden ainesosina.

Viime kuussa myös yhdysvaltalainen Pfizer, maailman suurin lääkeyhtiö, ilmoitti vaativansa jälleenmyyjiltä vakuutuksen siitä, ettei yhtiön valmistamia lääkeaineita toimiteta vankilaviranomaisille, jotka voisivat käyttää niitä teloituksiin.

Monissa osavaltioissa teloituksia on jouduttu lykkäämään, kun myrkkyruiskeisiin tarvittavia aineita ei ole ollut saatavilla. Toiset ovat hankkineet aineita hämärin keinoin.

Kaliforniassa tuomioistuin on todennut myrkkyteloituksen olevan julma rangaistus ja perustuslain vastainen.

Muissa osavaltioissa on mietitty muita keinoja päästä eroon rikoksentekijöistä. Tennesseen osavaltio sallii nyt myös sähkötuolin käytön teloituksissa. Oklahoma ottaa käyttöön kaasukammiot. Utahissa kuolemantuomio voidaan suorittaa teloituskomppanian toimesta. Kahdessa osavaltiossa tuomitut voidaan surmata hirttämällä.

Myrkkyruisketeloituksessa vanki sidotaan kiinni pehmustettuun laveriin ja verisuoneen ruiskutetaan ensin nukutusainetta, yleensä tiopentaalia. Kun vanki on menettänyt tajuntansa, seuraavaksi häneen pistetään yliannostus lihasrelaksanttia, jonka tarkoituksena on lamauttaa hengitys. Lopuksi suoneen annostellaan tappava määrä kaliumkloridia, joka aiheuttaa sydämen pysähtymisen.

Tavallisimpien kemikaalien puutteessa joissain osavaltioissa on siirrytty käyttämään myrkkyteloituksessa pelkästään yhtä nukutusainetta, midatsolaamia. Pfizerin uusien myyntirajoitusten myötä tätäkään ainetta ei jatkossa enää toimiteta vankiloille.

Myrkkyteloituksessa ei yleensä ole lääkäriä mukana, sillä osallistuminen teloitukseen sotii lääkärinvalaa vastaan. Joskus neula on pistetty verisuonen läpi ja myrkyt ovat levinneet lihaskudokseen. Entisten ruiskuhuumekäyttäjien kohdalla vankilahenkilökunnalla on usein ollut vaikeuksia löytää sopivaa pistokohtaa.

Lääkepulassa vankilat ovat käyttäneet myrkkyteloituksissa aiemmin testaamattomia aineita.

Viime vuosina useat myrkkyteloitukset ovat menneet pieleen, kun vanki on ollut hereillä vielä nukutuksen jälkeen. Teloitus on kestänyt pahimmassa tapauksessa lähes kaksi tuntia ja ollut todennäköisesti äärimmäisen tuskallinen.

Vanki ei kuitenkaan pysty ilmaisemaan kipua, koska lihakset ovat lamautuneet toisen pistoksen ansiosta. Kaliumkloridia sisältävä kolmas pistos tuntuu ilman puudutusta siltä kuin koko elimistö olisi tulessa.

Tänä vuonna Yhdysvalloissa on teloitettu toistaiseksi 14 vankia, pääasiassa Texasissa ja Georgiassa. 21 teloitusta on lykätty asianmukaisten myrkkyjen puutteessa tai uuden oikeuskäsittelyn vuoksi.

Texasissa on sovittu päivämäärät vielä ainakin kuudelle teloitukselle tänä vuonna. Kesäkuun 2. päivänä teloitettavaksi saattaa joutua latinotaustainen Charles Don Flores, joka on tuomittu kuolemanrangaistukseen vuonna 1998 tehdystä ryöstömurhasta.

Floresin syyllisyydestä ei esitetty minkäänlaisia fyysisiä todisteita. Ainoa silminnäkijä tunnisti hänet murhaajaksi vasta Dallasin poliisin tekemän hypnoosin jälkeen. Muiden todistajien mukaan Flores oli murhan sattuessa tunnin matkan päästä surmapaikalta.

Texasissa kuolemanrangaistukseen tuomituista 246 vangista 178 on latinoja.

Huomattava osa kuolemantuomituista on syyttömiä. Ainakin 145 kuolemaantuomittua on päästetty vuosikausia kestäneen vankeuden jälkeen vapaaksi, kun heidät on jälkeenpäin todettu syyttömiksi.

Melkein kaikkia kuolemaantuomittuja yhdistää se, ettei heillä ollut varaa hankkia omaa asianajajaa.

Yhdysvallat on tällä hetkellä ainoa länsimaa, jossa laki sallii teloitukset. Vain Kiinassa, Iranissa, Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa teloitetaan enemmän ihmisiä kuin Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloissa teloitusten määrä on kuitenkin vähentynyt jatkuvasti sitten vuoden 1999 ennätyslukemien. Pennsylvaniasta tuli viime vuonna 20:s osavaltio, joka lakkautti kuolemanrangaistuksen.

Mielipidemittausten mukaan selvä enemmistö yhdysvaltalaista kannattaa yhä murhasta tuomittujen kuolemanrangaistusta. Mustien keskuudessa kuolemantuomion vastustajia on kuitenkin enemmän kuin kannattajia. Kuolemansellien vangeista lähes puolet on mustia.

Kuolemanrangaistus langetetaan Yhdysvalloissa useimmiten valkoihoisen ihmisen murhasta tuomitulle. Yalen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan mustaihoinen surmaaja saa kuolemantuomion kolme kertaa useammin kuin valkoihoinen surmaaja, mikäli murhan kohteena oli valkoihoinen.

torstai 5. toukokuuta 2016

TeliaSoneran paljastaja palkittiin

KU-VIIKKOLEHTI 6.5.2016

Azerbaidžanilaiselle tutkivalle toimittajalle Khadija Ismailovalle myönnettiin tiistaina Helsingissä YK:n kulttuuri- ja kasvatusjärjestön Unescon jakama Maailman lehdistönvapauspalkinto. Ismailova ei itse päässyt paikalle lehdistönvapauden päivän päätapahtumassa Finlandia-talossa järjestettyyn palkintotilaisuuteen, sillä hän istuu vankilassa Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa rikoksista, joita hän ei ole tehnyt. Palkinnon vastaanotti hänen äitinsä.

Ismailova tuomittiin viime syksynä nukkeoikeudenkäynnin päätteeksi seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen laittomasta elinkeinonharjoittamisesta ja veronkierrosta, oltuaan sitä ennen jo lähes vuoden ajan vangittuna.

Vangitsemisen todellisena syynä olivat Ismailovan tekemät paljastukset presidentti Ilham Alijevin perheen korruptiosta ja hämäristä yritysjärjestelyistä.

Ismailova kirjoitti ensimmäisenä TeliaSoneran lahjusskandaalista Azerbaidžanissa. TeliaSoneran tytäryhtiö osti vuonna 2008 Azerbaidžanin valtion osuuden puhelinoperaattori Azercellistä ja siirsi samalla 600 miljoonan euron edestä osakkeita presidentti Alijevin tuolloin parikymppisten tyttärien Panamassa rekisteröidyille postilokerofirmoille. Tämä oli ehtona 4G-taajuksien käyttöoikeuksien saamiselle.

Taisi olla osuvaa jakaa sananvapauspalkinto Helsingissä järjestetyssä Maailman lehdistönvapauden päivän päätapahtumassa. TeliaSonera perustettiin Suomen ja Ruotsin valtiollisten teleyhtiöiden fuusiossa vuonna 2002. Suomen valtio on edelleen yhtiön toiseksi suurin omistaja. Lähes kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista on suomalaisten sijoittajien hallussa.

Azercellin monimutkaisista yritysjärjestelyistä vastasi TeliaSoneran puolesta yhtiön Euraasian kauppa-alueen johtaja Tero Kivisaari yhdessä kahden muun suomalaisen Soneran johtajan kanssa.

Khadija Ismailova toi lahjusvyyhdin julkisuuteen heinäkuussa 2014 Yhdysvaltojen rahoittaman Radio Free Europen verkkosivuilla.

Kuvio oli samanlainen kuin Uzbekistanissa. Siellä TeliaSoneran verkkotoimiluvan saamista edelsivät vajaan 300 miljoonan euron suuruiset rahansiirrot presidentti Islam Karimovin tyttären Gulnara Karimovan ystävättären nimissä olevalle Gibraltarissa rekisteröidylle yhtiölle.

Uzbekistanin lahjusjupakka on parhaillaan Ruotsin syyttäjäviraston syyteharkinnassa. Törkeästä lahjuksen antamisesta epäillään Telian entistä toimitusjohtajaa Lars Nybergiä ja kolmea suomalaista entistä TeliaSoneran johtajaa.

Viime syksynä TeliaSoneran uusi johto ilmoitti, että se aikoo myydä kaikki Euraasian toimintonsa. Huhtikuussa yhtiö vaihtoi nimensä Telia Companyksi.

TeliaSoneran omistamilla operaattoreilla oli vielä viime vuonna yli 40 miljoonaa käyttäjää Euraasian markkina-alueen seitsemässä maassa Moldovasta Nepaliin. Yhtiön vuoden 2014 voitoista 34 prosenttia oli peräisin Euraasian alueelta.

Khadija Ismailova oli myös aiemmin penkonut Azerbaidžanin presidenttiperheen liiketoimia.

Vuonna 2010 Ismailova paljasti, että presidentti Alijevin 11-vuotiaan pojan nimissä oli ostettu yhdeksän loistohuvilaa Dubaista 44 miljoonan dollarin arvosta ja että presidentin tytär omisti panamalaisfirmojen kautta maan kolmanneksi suurimman puhelinoperaattorin, pankin sekä valtiollisen lentoyhtiön Azerbaijan Airlinesin huolinnasta, cateringpalveluista ja verovapaista kaupoista vastaavan yhtiön.

Vuonna 2012 Ismailova selvitti, että presidentin tyttäret omistivat myös maan suuret kultakaivokset.

Samana vuonna Bakussa järjestettiin euroviisut. Ismailova paljasti, että laulukilpailun näyttämöksi rakennetun Kristallihallin 134 miljoonan dollarin rakennusurakoista vastannut firma oli presidentin vaimon ja tyttärien omistuksessa.

Pian euroviisujen jälkeen parlamentti hyväksyi lain, joka kielsi yritysten omistusosuuksista raportoimisen.

Azerbaidžan on yksi maailman korruptoituneimmista maista. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistauksessa maa on sijalla 163.

Ilham Alijev nimitettiin vuonna 2003 presidentiksi isänsä, entisen KGB-johtajan Heidar Alijevin seuraajaksi ja on sen jälkeen tullut uudelleenvalituksi virkaansa kahteen otteeseen lähes 90 prosentin ääniosuudella. Tosin edellisten vaalien alla vaalilautakunta julkisti vaalituloksen uudessa mobiilisovelluksessa jo ennen itse äänestystä.

Azerbaidžanin hallitus ei salli minkäänlaista kritiikkiä, ja itsenäinen lehdistö on vaiennettu. Tv-kanavat ovat hallituksen tai oligarkkien omistuksessa. Radio Free Europe -kanavan azerinkielinen palvelu suljettiin Khadija Ismailovan TeliaSonera-paljastusten jälkeen.

Kymmenkunta toimittajaa on ollut viime vuosina vangittuna Azerbaidžanissa, ja heidän perheenjäseniään on ahdisteltu ja uhkailtu.

Jo ennen vangitsemistaan Ismailova yritettiin vaientaa julkaisemalla hänen kotonaan salaa kuvattuja seksikuvia. Ismailova sai selville, että kameran olivat asentaneet turvallisuusministeriön agentit.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Miksi sotauutiset valehtelevat

KU-VIIKKOLEHTI 22.4.2016

Jotkut saattavat vielä muistaa, kuinka vappuna 2003 lentäjänpukuun sonnustautunut Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush saapui lentotukialus Abraham Lincolnin kannelle tervehtimään Persianlahdelta palaavia merisotilaita. Myöhemmin samana päivänä pitämässään puheessa Bush ilmoitti, että Irakin sota oli voitettu ja sotatoimet olivat ohi.

Näinhän ei tosiaankaan ollut, vaikka presidentti Saddam Hussein olikin syrjäytetty vallasta. Yhdysvaltojen ja liittolaismaiden joukot jäivät vuosiksi Irakiin taistelemaan useita eri kapinallisryhmiä vastaan. Sodassa kuoli 4 500 amerikkalaissotilasta ja yli miljoona irakilaista.

Myös Afganistanissa sodan uskottiin olevan ohi, kun maata hallinnut Taleban-liike ajettiin vallasta Yhdysvaltojen operaatiossa loppuvuodesta 2001. Sodankäynti kuitenkin jatkuu vielä tänä päivänä talebanien ja Naton joukkojen tukeman hallituksen välillä.

Kun Libyan johtaja Muammar Gaddafi syöstiin vallasta ja surmattiin raa’asti syksyllä 2011, maan ajateltiin siirtyvän demokratiaan länsimaiden tukeman siirtymävaiheen jälkeen. Sotiminen entisten kapinallisryhmien kesken kuitenkin jatkuu edelleen, ja islamistijärjestö Isis on saanut maassa vahvan jalansijan.

Miksi sotauutiset ovat niin usein väärässä? Tätä pohtii brittiläisen The Independent -lehden pitkäaikainen Lähi-idän kirjeenvaihtaja Patrick Cockburn tällä viikolla ilmestyneessä kirjassaan Chaos and Caliphate (Kaaos ja kalifaatti).

Cockburn toteaa kirjassaan, että uutisten tarkoituksena on kertoa päivänpolttavista asioista silloin kun ne tapahtuvat. Sodat ovat dramaattisia tapahtumia, joilla myydään lehtiä ja saadaan tv-uutisille katsojia.

Uutiset sotaoperaatioista ovat kuitenkin usein harhaanjohtavia, koska yksittäisistä taisteluista ei voi tietää tapahtumien lopputulosta. Tapahtumien tulkinta voi mennä täysin pieleen.

Cockburnin omat ennustukset ovat usein osuneet kohdalleen. Kun muut länsimediat juhlivat sotavoittoja Afganistanissa ja Irakissa, Cockburn kirjoitti Independent-lehdessä, että Yhdysvallat tulee todennäköisesti ajautumaan näissä maissa vuosia kestäviin sotiin.

Gaddafin surmaamisen jälkeen hän ennusti, että Libyan kapinalliset alkavat taistella keskenään vallasta.

Cockburn oli myös ensimmäinen länsimainen toimittaja, joka kirjoitti Irakissa voimistuneesta islamilaisesta liikkeestä Isisistä – jo kauan ennen kuin länsimaiden tiedusteluviranomaiset näyttivät olevan tietoisia Isisin aiheuttamasta uhasta.

Cockburnin salaisuus ei ollut sen kummempi kuin että hän kuunteli irakilaisia poliitikkoja ja tutkijoita, jotka varoittivat Syyrian sunnien kapinan leviämisestä Irakiin.

Yksittäiset sotakirjeenvaihtajat ja sotaoperaatioita tiiviisti seuraavat kotitoimitukset saattavat uutisoinnissaan helposti ryhtyä liioittelemaan jonkin yksittäisen tapahtuman merkitystä historian pitkässä juoksussa. Cockburnin mukaan tämä on varsin ymmärrettävää, kun kaikki ympärillä olevat tahot – mahdollisesti suurvaltojen johtajien pr-koneistoja myöten – toistavat samaa asiaa.

Lähi-idän konflikteja ei myöskään tule nähdä mustavalkoisena vastakkainasetteluna, joissa hyvät kapinalliset pyrkivät vapauttamaan kansansa julman tyrannin hirmuvallasta.

”Saddam Husseinin, Muammar Gaddafin ja Bashar al-Assadin demonisointi ja ylistävät kuvaukset heidän vastustajistaan jalomielisinä vapaustaistelijoina antoivat vääristyneen kuvan ongelmista Irakissa, Libyassa ja Syyriassa”, Cockburn kirjoittaa.

Etenkin Libyan ja Syyrian konflikteissa monet sotareportterit tunsivat sympatiaa diktaattoreita vastaan nousseita kapinallisia kohtaan. Vasta myöhemmin uutisoinnissa havahduttiin siihen, että Syyrian aseellinen oppositio oli pitkälti Isisin kaltaisten äärijärjestöjen dominoima.

”On masentavaa nähdä länsimaiden hallitusten lähtevän sotaan tunnistamatta perustavanlaatuisia tosiasioita”, Cockburn toteaa.

Oma ongelmansa ovat etenkin Yhdysvaltojen mediassa suurta vaikutusvaltaa nauttivat erilaiset ulkopoliittiset eturyhmät, joilla on kommentaattorinsa aina valmiina tulemaan uutisstudioon kertomaan, mistä konflikteissa on todella kyse.

Usein myös esimiehet kotitoimituksissa kuvittelevat tietävänsä sota-alueilla olevia reporttereita paremmin, mitä maassa tapahtuu. Cockburn kertoo Irakissa vuonna 2008 olleesta amerikkalaisen tv-kanavan kirjeenvaihtajasta, joka ei viikkokausiin saanut Bagdadin yhä jatkuvista taisteluista kertovia inserttejään mukaan uutislähetyksiin, koska esimiehet New Yorkissa olivat vakuuttuneita siitä, että sota Irakissa oli päättynyt.

Kun amerikkalaisjoukkojen vetäytyminen Irakista alkoi, useimmat mediat kutsuivat pois kirjeenvaihtajansa ja Irakin tapahtumista julkaistiin uutisia enää harvakseltaan. Länsimaiden media heräsi vasta kesällä 2014, kun Isisin joukot valtasivat Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin ja maa käytännössä hajosi kolmeen osaan.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Odotettavissa lisää valvontaa

KU-VIIKKOLEHTI 8.4.2016

Miltä maailma näyttää ja mitä on odotettavissa tänä keväänä? Ylikansallinen turva-alan yhtiö G4S julkaisi viikko sitten maailmanlaajuisen riskiennusteensa vuoden 2016 toiselle vuosineljännekselle. Kyseessä onkin varsin mielenkiintoinen katsaus maailman tilanteeseen ja lähitulevaisuuden skenaarioihin.

Turva-alan konsulttifirma tietysti korostaa päällimmäisenä terrorismin uhkaa. Uusien terrori-iskujen riski on ennusteen mukaan edelleen suuri. Isis-järjestö on joutunut vetäytymään laajoilta alueilta Syyriassa ja Irakissa ja pyrkii sen sijaan tekemään näyttäviä iskuja Euroopassa ja muualla maailmassa.

Uusien iskujen pelossa valvonta kasvaa. ”Terrorisminvastaiset operaatiot tulevat jatkumaan, ja tehostetuista turvajärjestelyistä on tulossa normi”, raportissa todetaan.

Monissa globaalin etelän maissa kansalaiset ovat puolestaan lähdössä kaduille osoittamaan mieltään vallanpitäjiä ja korruptiota vastaan. Hallitusten eroa vaativia protesteja on luvassa ainakin Brasiliassa, Venezuelassa ja Malesiassa.

Myös vaalikampanjat voivat aiheuttaa lähiaikoina levottomuuksia Perussa, Haitissa sekä useissa Afrikan maissa, joissa pitkään vallassa olleet presidentit eivät suostu luopumaan virastaan. Yhdysvalloissa presidentinvaalien esivaalit vievät huomion monilta muilta tärkeiltä asioilta.

Lähi-idän maissa ei tänä vuonna puhuta arabikeväästä, vaan ihmiset yrittävät lähinnä tulla toimeen pahentuneen sorron ja eriarvoisuuden keskellä.

Turva-alan konsultit eivät usko rauhanneuvottelujen lopettavan sotia Syyriassa ja Jemenissä. Lähi-idän alueen kaaos tulee raportin mukaan vain kiihtymään, kun terrori-iskujen määrä todennäköisesti kasvaa muslimien paastokuukauden ramadanin käynnistyessä kesäkuussa.

Ranska tulee olemaan kesäkuussa kutakuinkin valmiustilassa jalkapallon EM-kisoihin kohdistuvan terroriuhan vuoksi. Stadionien turvajärjestelyjä on tiukennettu, ja lisää kontrollitoimia on odotettavissa metroasemille, lentokentille sekä kisakaupunkien puistoihin ja toreille pystytettäville fanialueille.

Venäjän vähentäessä ilmaiskujaan Syyriassa Isisin vastainen taistelu jää raportin mukaan pitkälti kurdijoukkojen harteille. Turkki puolestaan pommittaa omia kurdijoukkojaan ja satunnaisesti myös Syyrian kurdeja.

Irakissa Isistäkin pahempana turvallisuusriskinä pidetään Tigris-joella sijaitsevan suuren padon murtumista Mosulin kaupungin pohjoispuolella.

Raportin mukaan Ranska ja muut länsimaat keskittyvät Isisin vastaisiin salaisiin operaatioihin nyt Libyassa pysäyttääkseen järjestön leviämisen naapurimaihin. Turistikauden alkaessa etenkin Tunisian rantalomakohteet joutuvat varautumaan uusien terrori-iskujen uhkaan.

Venäjä tulee raportin mukaan pysymään uutisotsikoissa ulkopoliittisten seikkailujensa vuoksi Syyriassa ja Ukrainassa. Kirjoittajien mukaan Putinin hallinto pyrkii kansainvälisillä voimanosoituksillaan siirtämään huomion pois kotimaan talousongelmista. Venäjällä korruptio rehottaa ja uudistukset saavat odottaa, sillä seurauksella että infrastruktuuri rappeutuu ja välinpitämättömyys kasvaa.

Venäjän talousongelmien keskeisenä syynä on öljyn hintaromahdus, joka on pakottanut leikkaamaan menoja kaikissa öljyntuottajamaissa Nigeriasta Venezuelaan ja Persianlahden maihin.

Globaalin kysynnän vähentyminen on puolestaan hidastamassa talouskasvua vientimarkkinoista riippuvaisessa Kiinassa ja muissa Aasian halpatuotannon maissa.

Sijoittajille suotuisimpia kasvumaita ovatkin raportin mukaan tällä hetkellä Intia, Indonesia, Etiopia, Tansania sekä useimmat Itä-Euroopan maat.

Euroopassa ilmojen lämpeneminen on varma kevään merkki. Raportin mukaan lämpimämpi kevätsää saattaa houkutella aiempaa enemmän pakolaisia pyrkimään Pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan. Kreikan ja Makedonian välisen rajan sulkeminen ja aiempaa tiukemmat rajatarkastukset Balkanin maissa kuitenkin estävät useimpien matkustusaikeet.

EU:n ja Turkin välinen pakolaisten palautussopimus sotii turvapaikanhakijoiden oikeuksia vastaan, mutta voi helpottaa Kreikan mahdollisuuksia huolehtia maassa olevista yli 50 000 pakolaisesta.

Raportissa ennustetaan myös, että sensaationhakuinen uutisointi yksittäisten turvapaikanhakijoiden epäillyistä rikostapauksista tulee lisäämään äärioikeiston kannatusta Länsi-Euroopan maissa.

Schengenin alueen tulevaisuus on riskiennusteen mukaan vaakalaudalla. Useimpien EU-maiden allekirjoittama Schengenin sopimus pyrkii helpottamaan ihmisten vapaata liikkumista alueen maiden välillä luopumalla rajamuodollisuuksista. Pakolaiskriisin myötä useat maat ovat kuitenkin ottaneet rajatarkastukset taas käyttöön yleisen järjestyksen turvaamisen nojalla.

Oma epävarmuustekijä tulee olemaan Britanniassa kesäkuussa järjestettävä kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Uusimmissa mielipidemittauksissa unionista eroamista kannattavia on ollut selvästi enemmän kuin jäsenyyden kannattajia.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kirkko muutti etelän maihin

KU-VIIKKOLEHTI 24.3.2016

Tänä viikonloppuna ainakin kolmasosa maailman ihmisistä viettää pääsiäistä, osa hiljentyen perhepiirissä, osa virsiä veisaten, osa suuressa hurmoksessa riemukkaasti tanssien, Jeesuksen sovitustyötä ja ylösnousemusta juhlien.

Kristinusko on kulkenut parissa tuhannessa vuodessa pitkän tien Palestiinasta muualle Lähi-itään, Armeniaan, Etiopiaan ja Rooman valtakunnan kautta vähitellen kaikkialle Eurooppaan.

Tänä päivänä kristinusko on ennen muuta globaalin etelän uskonto, toteaa teologian akatemiaprofessori Elina Vuola toimittamassaan kirjassa Uskonto ja kehitys.

Kun vielä vuonna 1910 maailman kristityistä kaksi kolmasosaa asui Euroopassa, 27 prosenttia Amerikoissa ja vain runsas prosentti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, niin tällä hetkellä Afrikassa on jo enemmän kristittyjä kuin Euroopassa.

Maailman kristityistä yli 60 prosenttia elää etelän kehittyvissä maissa Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

Vuola kirjoittaa, että ennusteen mukaan vuonna 2030 suurin osa maailman kristityistä tulee olemaan afrikkalaisia. Pääsyynä kehityskulkuun on helluntaikirkkojen suosion kasvu Afrikassa ja yhä jatkuva maallistuminen pohjoisella pallonpuoliskolla, erityisesti Euroopassa.

Kristinusko on ylivoimaisesti suurin uskonto maailmassa. Se on muokannut maailmaa monin tavoin ristiretkien ajoista lähtien. Kristinuskolla oli keskeinen rooli Amerikan valloituksessa ja siirtomaavallan synnyssä. Kristinuskon nimissä on viety lukutaitoa ja länsimaista terveydenhoitoa vieraisiin maihin.

Kristilliset opetukset hyväntekemisestä ja lähimmäisenrakkaudesta ovat myös nykyaikaisen kehityspolitiikan ja humanitaarisen avustustyön taustalla. Kristinuskolla on ollut suuri vaikutus myös länsimaiden Lähi-idän politiikkaan ja terrorisminvastaiseen sotaan.

Maailmassa on noin 2,2 miljardia kristittyä, mikä on lähes yhtä paljon kuin islaminuskoisten ja hindujen yhteenlaskettu määrä. Kristinuskoiset muodostavat enemmistön asukkaista 158 maassa.

Tähän kirjoon mahtuu satoja eri kirkkokuntia. Määrällisesti suurin ryhmä ovat katolilaiset (1,2 miljardia). Katolilaisia on eniten Brasiliassa, Meksikossa ja Filippiineillä.

Toiseksi suurin ryhmä ovat helluntailaiset, joita on yli 600 miljoonaa. Ortodokseja on 300 miljoonaa, baptisteja 105 miljoonaa. Luterilaisia on noin 90 miljoonaa. Tämä on neljä prosenttia kaikista kristinuskoisista ja hiukan yli prosentti maailman asukkaista.

Luterilaisia on tätä nykyä eniten Saksassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Etiopiassa, Tansaniassa, Indonesiassa ja Intiassa.

Luterilaisten määrä kasvaa nopeimmin Madagaskarissa, jonne uskonnon toivat aikoinaan norjalaiset lähetyssaarnaajat. Luterilaiset madagaskarilaiset tekevät nyt lähetystyötä muun muassa Papua-Uudessa-Guineassa.

Useat Uskonto ja kehitys -kirjan artikkeleista käsittelevät kirkollisten järjestöjen huomattavaa roolia kehitysyhteistyössä. Suomessa suurimmat valtion tukea saavat kehyjärjestöt ovat Kirkon ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja helluntaiseurakuntien lähetysjärjestö Fida.

Järjestöjen kirkolliset kannattajat kuulemma valittavat tämän tästä, ettei tunnustuksellinen lähetystyö näy riittävästi niiden tekemässä työssä etelässä. Tilanne voi muuttua, kun kehitysavun leikkausten myötä kirkon ja seurakuntien oman varainhankinnan osuus järjestöjen rahoituksesta kasvaa.

Suomen Lähetysseura aloitti työnsä nykyisessä Namibiassa vuonna 1870 ja Kiinassa vuonna 1901. Kohdemaihin rakennettiin kirkkoja, kouluja ja klinikoita. Teologian professorit Auli ja Mika Vähäkangas toteavat, että kun valtiollinen kehitysyhteistyö alkoi, Suomessa oli jo noin sadan vuoden kokemus kehitystyöstä.

Etelässä kirkot ovat tärkeitä peruspalvelujen tuottajia. Monissa Afrikan maissa kirkot huolehtivat kouluista ja terveydenhoidosta. Ne eivät sen sijaan yleensä puutu rakenteellisiin epäkohtiin tai vaadi valtiota järjestämään palveluja kansalaisille.

Kirjan kirjoittajien mielestä maailmassa tarvitaan entistä enemmän uskonnon lukutaitoa, jotta ymmärtäisimme muiden maiden tapahtumia ja niiden syitä. Euroopasta käsin tarkasteltuna voi olla vaikea huomata, että meidän maallistunut elämäntapamme onkin maailman mittakaavassa poikkeus.

Kirkollisista toimijoista on myös vaikea sanoa mitään yksiselitteistä, sillä seurakuntia on joka lähtöön. Osa kieltää ehkäisyn ja abortin ja yllyttää vainoamaan homoja, kun taas toiset kamppailevat naisten oikeuksien tai köyhien ja syrjittyjen puolesta.

Oma lukunsa ovat helluntailaisuuden osana levinneet hurmoshenkiset kirkot, jotka vapauttavat uskovaisia heitä riivaavista demoneista tai lupaavat rikkauksia niille, jotka antavat kirkolle lahjoituksia.

Kenian pääkaupungissa Nairobissa tehdyn tutkimuksen mukaan kirkossakäynti ei parantanut slummissa asuvien köyhien ihmisten toimeentulomahdollisuuksia, mutta tarjosi heille välineitä sietää köyhyyttä ja puutetta.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Nyt investoidaan Somaliaan

KU-VIIKKOLEHTI 11.3.2016

Somalia on ollut viime aikoina uutisissa säännöllisesti aina pommi-iskun sattuessa maan pääkaupungissa Mogadishussa. Meillä pommi-iskut ovat saaneet sitäkin enemmän huomiota silloin kun tunnettu somalialaistaustainen suomalainen on sattunut olemaan lähietäisyydellä iskupaikasta.

Tammikuussa paikalliseen merenrantaravintolaan tehdyssä terrori-iskussa surmattiin 20 ihmistä. Helsingin Sanomat kertoi, että Somalian presidentiksi pyrkivä espoolainen Fadumo Dayib oli käynyt rannalla aiemmin päivällä ja uskoi olleensa iskun kohde.

Totta tai ei, pommi-iskut ovat joka tapauksessa tuhoisia ja pelottavia, ja niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Terroristijärjestö Al-Shabaab teki viime vuonna Mogadishussa toistakymmentä terrori-iskua, joissa kuoli yli sata siviiliä.

Kahden miljoonan asukkaan Mogadishussa ihmiset ovat jo tottuneet itsemurhaiskuihin. Al-Shabaab on hyökännyt Mogadishun lentokentän lähellä sijaitsevaan Jazeera Palace Hoteliin kolme kertaa sitten vuoden 2012. Joka kerta hotelli on remontoitu ennalleen ja turvatoimia tehostettu.

”Terrorismi ei ole uhka pelkästään Somaliassa, vaan kaikkialla maailmassa”, toteaa hotellin kenialainen johtaja Justus Kisaulu. ”Vielä suurempi uhka on kuitenkin se, että pelko saisi voiton.”

Pommi-iskuista huolimatta Somalia on yksi maailman tämän hetken lupaavimmista investointikohteista. ”Maailman viimeinen rajaseutu”, kuten kiiltäväkantinen Somalia Investor -lehti asian muotoilee.

Talouslehden pääkirjoittajan mukaan Somaliasta ovat kiinnostuneita niin sijoittajat, ekonomistit, keinottelijat, ylikansalliset yhtiöt kuin myös hallitukset, jotka tähtäävät geopoliittisen vaikutusvaltansa laajentamiseen.

Lehden tuoreimmassa numerossa keskitytään maan hyödyntämättömiin öljy- ja mineraalivaroihin. Arvioiden mukaan Somalian maaperän uumenissa saattaa olla yli sata miljardia barrelia öljyä. Määrä vastaa lähes puolta Saudi-Arabian tiedossa olevista öljyvaroista.

Toistaiseksi suurimmat urakat löytyvät rakennusalalta, ja toteuttajat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa. Tutustuin viime vuonna Mogadishussa iranilaiseen arkkitehtiin, joka valvoo uuden konttisataman rakennustöitä. Satamahankkeesta vastaa Dubaista lähtöisin oleva firma.

Suomalainen tuulivoimayrittäjä Sastamalasta etsii puolestaan sijoittajia Hargeisassa Somalimaassa rakenteilla olevaan tuuli- ja aurinkovoimapuistoon. Mahtipontisempiin suunnitelmiin kuuluu myös jätehuollon, kierrätyksen ja tienrakennuksen suurhankkeita.

Kiinalainen valtiollinen rakennusyhtiö on juuri saanut valmiiksi Bosason kansainvälisen lentokentän rakennustyöt maan koillisosassa sijaitsevassa Puntmaassa. Kiinan osalta on kyse uudesta aluevaltauksesta. Viime vuosina suurin osa Somalian infrastruktuurihankkeista on ollut turkkilaisten rakentamia.

Tuottoisimpia sijoituskohteita ovat rahansiirtopalvelut ja matkapuhelinala. Ulkomaille muuttaneet somalialaiset lähettävät sukulaisilleen Somaliaan vuosittain yli puolitoista miljardia dollaria. Summa vastaa neljäsosaa maan koko bruttokansantuotteesta ja on enemmän kuin Somalialle myönnetty virallinen kehitysapu.

Somaliassa on kenties maailman pisimmälle viety mobiilirahajärjestelmä. Kaupungeissa ei juuri käytetä käteistä rahaa, vaan maksut hoidetaan puhelimella, oli kyse sitten torikaupasta tai sähkölaskusta.

Maahan avattiin viime vuonna myös pörssi. Ensimmäisenä pörssiin listautui paikallinen pikapostiyhtiö.

Muita menestyviä aloja ovat kuljetusala, kulutustavarakauppa ja konsulttityöt. Monet länsimaissa koulutetut paluumuuttajat ovat perustaneet konsulttifirmoja tekemään erilaisia selvityksiä avustusjärjestöille tai länsimaisille yhtiöille, jotka suunnittelevat investointeja Somaliaan. Myös turvallisuuspalvelut ovat erittäin tuottoisa bisnes.

Kansainvälisen avun määrä Somaliaan on noin miljardi dollaria vuodessa. Länsimaiden avusta huomattava osa menee kuitenkin järjestöille ja näiden työntekijöiden palkkoihin ja ylläpitoon, usein naapurimaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Avun tuloksia ei juuri näy somalialaisten arjessa.

Turkkilaisten tuoma apu sen sijaan näkyy ja vaikuttaa ihmisten elämään. Turkin tuella on rakennettu teitä, kouluja, kaivoja, terveyskeskuksia sekä uusi matkustajaterminaali Mogadishun lentokentälle. Viime kuussa Mogadishussa avattiin turkkilaisten rakentama uusi naisten- ja lastensairaala.

Turkin avun tuloksia selvittäneessä tuoreessa raportissa kerrotaan, kuinka turkkilaiset kehitysyhteistyöntekijät asuvat kaupungilla somalialaisten keskellä ja tekevät töitä hihat käärittyinä yhdessä somalialaisten kanssa.

Turkin hallituksella on tietysti omat intressinsä. Turkin ja Afrikan maiden välisen kaupan määrä on moninkertaistunut viime vuosina. Tammikuussa Turkki ilmoitti rakentavansa sotilastukikohdan Mogadishuun ja ryhtyvänsä kouluttamaan Somalian armeijaa taistelussa Al-Shabaabin terroristeja vastaan.