torstai 27. heinäkuuta 2017

Iran tähyää kohti länttä

KANSAN UUTISET 28.7.2017

Iranilainen taksinkuljettaja näyttää kännykkäkuvaa tyttäristään ja kysyy, montako lasta minulla on. Seuraavaksi hän haluaa tietää, onko Suomessa diskoja ja toimiiko terroristijärjestö Isis Suomessa.

”Isis on Irakissa ja Syyriassa, mutta ei Iranissa ja Suomessa”, taksikuski toteaa silminnähden tyytyväisenä tästä Irania ja Suomea yhdistävästä tekijästä.

Kielimuuri estää syvällisemmän keskustelun kesäkuussa Teheranissa tehdyistä hyökkäyksistä Iranin parlamenttiin ja ajatolla Khomeinin mausoleumiin. Isisin nimissä tehdyissä iskuissa kuoli 12 ihmistä.

Kohteet olivat tarkkaan harkittuja. Ajatolla Khomeinin mausoleumi ja parlamentti edustavat Iranin islamilaisen tasavallan kahta pääperiaatetta: islamilaisen papiston valtaa ja maassa sovellettavaa edustuksellista demokratiaa.

Iranissa uskotaan kuitenkin yleisesti, että kesäkuun iskut olivat Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen suunnittelemia.

Yhdysvallat on jo vuosikymmenten ajan tukenut Iranissa ja naapurimaista käsin toimivia terroristijärjestöjä ja kapinallisliikkeitä.

Jos Isis kuitenkin oli Teheranin iskujen takana, sekin olisi enemmän kuin loogista. Kiihkomielisten sunnimuslimien järjestö pitää šiialaisia iranilaisia vääräuskoisina ja syyttää Irania sunnien vainoamisesta.

Isisin vastaisessa taistelussa Iran ja Yhdysvallat ovat samalla puolella. Itse asiassa Iran ja sen tukemat joukot ovat olleet kurdijoukkojen ohella päävastuussa Isisin hallussa olleen irakilaisen Mosulin kaupungin valtaamisesta ja Isisin ajamisesta pois muista kaupungeista Irakissa ja Syyrian itäosissa.

Lukuisista eri aseellisista ryhmistä koostuvien Irakin kansan mobilisointijoukkojen tiedottaja vähätteli vastikään Yhdysvaltojen roolia Mosulin vapauttamisessa.

”Amerikkalaiset vain väittävät taistelevansa terrorismia vastaan, mutta todellisuudessa he toimivat usein terroristien kanssa yhteistyössä”, arveli iranilaismielisen Badr-järjestön komentajiin kuuluva Karim al-Nuri.

Kansan mobilisointijoukot olivat aluksi pelkästään šiiajoukkojen yhteenliittymä, joka perustettiin taistelemaan Isisin kasvavaa mahtia vastaan. Myöhemmin mukaan liittyi myös sunneja, turkmeeneja, kristittyjä ja jesidejä edustavia aseryhmiä.

Viime syksynä kansan mobilisointijoukot liitettiin parlamentin päätöksellä osaksi Irakin asevoimia – siitä huolimatta, että miltei kaikkia mobilisointijoukkoihin kuuluvia aseellisia ryhmiä on syytetty vakavista ihmisoikeusloukkauksista.

Syyriassa ja Irakissa käydään parhaillaan kilpajuoksua siitä, kuka täyttää Isisin jälkeensä jättämän tyhjiön – ja iranilaiset ovat tällä hetkellä vahvoilla.

Iranilaiskomentaja Qassim Suleimanin johtamat Irakin kansan mobilisointijoukot eivät Mosulin vapauttamisen jälkeen suinkaan pysähtyneet Syyrian rajalle, vaan ovat edenneet syvälle Syyrian puolelle.

Samaan aikaan Syyrian armeijan eliittijoukot ovat yhdessä iranilaisten Quds-joukkojen sotilaiden kanssa ottaneet haltuunsa Isisin alaisuudessa olleita alueita Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta miltei Irakin rajalle asti. Eri suunnilta edenneet iranilaisten tukemat joukot kohtasivat kesäkuussa Syyrian itäosissa.

Iranin tukemien joukkojen perässä tulevat tienrakennusinsinöörit raskaiden tiekoneiden kanssa. Pyrkimyksenä on rakentaa valtatie Iranista Irakin ja koko Syyrian halki Damaskokseen ja sieltä edelleen Välimeren rannikolle. Tie avaisi myös huoltoreitin Iranin tukemalle Hizbollah-järjestölle Libanoniin.

Yhdysvaltojen Syyriassa olevat maajoukot yrittävät parhaansa mukaan estää iranilaisten suunnitelmia. Venäjän joukkoja on käytetty välittäjinä varoittamassa iranilaisia hakeutumasta suoraan kontaktiin Jordanian ja Irakin vastaisille rajoille tukikohtansa pystyttäneiden amerikkalaisten ja näiden tukemien syyrialaisjoukkojen kanssa.

Presidentti Donald Trumpin kesäkuussa tekemien Saudi-Arabian ja Israelin vierailujen jälkeen Yhdysvallat on myös kiristänyt uudestaan Iranin talouspakotteita.

Iranin ydinsopimuksen muista allekirjoittajamaista Ranska, Saksa, Britannia, Venäjä ja Kiina ovat pakotteiden purkamisen kannalla.

Tehran Times käsitteli ydinsopimuksen allekirjoittajamaiden kokousta YK:ssa laittamalla lehden etusivulle kuvan presidentti Hassan Rouhanista, joka otsikon mukaan halusi pikemminkin ”eristää Yhdysvallat” ryhtymällä laajaan yhteistyöhön Euroopan maiden, Venäjän ja Kiinan kanssa.

Alkukuusta Iranin kanssa solmittiin useita hankesopimuksia. Ranskalainen öljy-yhtiö Total ilmoitti käynnistävänsä viiden miljardin dollarin arvoisen kaasuprojektin Iranin merialueella sijaitsevalla maailman suurimmalla maakaasukentällä.

Volkswagen puolestaan kertoi aloittavansa autojen viennin Iraniin. Peugeot sopi jo aiemmin autotehtaan rakentamisesta Teheraniin. Yhdysvaltalainen Boeing haluaisi rakentaa 60 matkustajakonetta iranilaiselle lentoyhtiölle, mutta tämän sopimuksen toteutuminen voi pysähtyä Trumpin ajamiin pakotteisiin.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Leffafestivaaleilla Iranissa

KANSAN UUTISET 14.7.2017

Isfahanin monimiljoonakaupungin katukuva ei juuri vastaa ennakkokäsityksiä Iranista. Pääkadun liikkeissä kaupataan merkkivaatteita, kenkiä, jalkapallovarusteita, kodinkoneita ja älypuhelimia. Vieri vieressä olevissa pikaruokaloissa syödään pitsaa ja falafelpatonkeja. Kadunvarren jätskibaareissa myytävä pehmis näyttää myös menevän hyvin kaupaksi.

Iltapäivän helteellä perheet ovat kokoontuneet piknikille hienosti hoidettujen puistojen puiden alle levitetyille itämaisille matoille. Naqsh-e Jahanin historiallisella suuraukiolla aikuiset miehet heittäytyvät vaatteet päällä lasten sekaan suihkulähteeseen uimaan.

Illalla kuunvalossa nuoret pariskunnat kuhertelevat Persian suurvaltakaudella rakennetun vanhan sillan holvikaarien alla.

Elokuvateatterin edessä kaikenikäiset iranilaiset jonottivat lippuja kansainvälisen lastenelokuvafestivaalin näytöksiin.

Lain mukaan naisten on peitettävä hiuksensa julkisilla paikoilla, mutta etenkin nuoremmilla naisilla huivi on usein kevyesti kietaistu takaraivolle.

Papiston vallasta muistuttavat vain maan korkeimman johtajan Ali Khamenein ja ajatolla Khomeinin muotokuvat julkisten rakennusten seinillä.

Ainoa viikon aikana näkemäni papiston edustaja oli turbaanipäinen elokuvatuottaja, jonka tuottama täysin epäuskonnollinen elokuva palkittiin lastenelokuvafestivaaleilla.

Olin Iranissa yhdessä puolisoni kanssa, jonka ohjaama elokuva Onnelin ja Annelin talvi esitettiin festivaaleilla. Elokuvan esityksessä iranilaislapset nauroivat ja reagoivat ihan samoissa kohdissa kuin lapset Suomessa.

Iranilla on maailman suurimmat maakaasuvarat, se on maailman neljänneksi suurin öljyntuottaja, maailman suurimpia kirsikoiden, kurkkujen, taatelien, pistaasipähkinöiden ja vesimelonien tuottajia ja myös yksi maailman johtavista elokuvantuottajamaista.

Keskellä yötä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa yhdessä 80 iranilaisen elokuvantekijän kanssa Onnelin ja Annelin ohjaajalta ja tuottajalta kysyttiin, kuinka suuri osa suomalaisista elokuvista jää viranomaisten päätöksellä lopulta kokonaan esittämättä.

Sensuuri ja itsesensuuri ovat iranilaisille elokuvantekijöille edelleen arkipäivää. Myös Onnelin ja Annelin talvea oli lyhennetty viranomaisten mielestä liian siveettömien kohtausten takia.

Uudistusmielisen Hassan Rouhanin presidenttikaudella ilmaisunvapauden rajoituksia on kuitenkin lievennetty. Kuuluisa naiskirjailija kertoo, kuinka nykyään sensorien kanssa voi jo neuvotella muutoksista. Hänen oma novellinsa kukkulalle ryyppäämään lähteneestä miesseurueesta läpäisi ennakkotarkastuksen, kun kertomuksessa ei kertaakaan nimenomaan mainittu, että herrat nauttivat viinaa.

Viranomaisten määräyksistä ei monissa tapauksissa saa tolkkua – tai tulkinnoista käydään kamppailua.

Ilmansaasteiden hillitsemiseksi Isfahanin keskustassa vietetään joka viikko autotonta tiistaita. Muina päivinä kaduilla onkin katkeamaton jono Peugeoteja ja paikallisesti valmistettuja Saipa-merkkisiä autoja.

Osana ympäristökampanjaa kaupunkilaisia on kehotettu kulkemaan polkupyörällä töihin – mutta toistaiseksi suositus koskee vain miehiä.

Naisten pyöräilyä ei suinkaan ole kielletty laissa. Korkein johtaja Ali Khamenei totesi viime kesänä, että pyöräily on sallittua myös naisille, sillä ehdolla että ”uskonnollisia tapoja noudatetaan”. Tehran Times -lehti tarkensi, että naiset voivat vapaasti pyöräillä kaduilla, kunhan he eivät riko pukeutumissääntöjä.

Kuukautta myöhemmin ajatolla Khamenei esitti toisen fatwan, jonka mukaan naisten pyöräily on sallittua, mutta ei julkisilla paikoilla. Tätä fatwaa ei kuitenkaan julkaistu korkeimman johtajan virallisilla verkkosivuilla, joten sitä ei pidetä lainvoimaisena.

Isfahanissa yksittäisiä naisia näkeekin pyörän selässä, ja päivä päivältä kuulemma aiempaa enemmän.

Uudistajien ja vanhoillisten välistä kiistaa käydään myös korkeimman johtajan ja presidentin kesken.

Perjantaina päivälleen kaksi vuotta sitten allekirjoitetun ydinsopimuksen neuvotellut presidentti Rouhani valittiin viime kuussa uudelleen virkaansa ylivoimaisella ääntenenemmistöllä ennen vanhoillista vastaehdokastaan.

Pian presidentinvaalien jälkeen ajatolla Khamenei on kuitenkin alkanut arvostella presidenttiä julkisesti. Korkeimmille lainoppineille pitämässään puheessa Khamenei varoitti, että jos yhteiskunnan polarisointi jatkuu, presidentti Rouhani voi joutua luopumaan vallasta, kuten kävi ensimmäiselle islamilaisen vallankumouksen jälkeiselle presidentille Abolhassan Banisadrille, jonka vanhoilliset savustivat virasta vuonna 1981.

Papiston nimittämä korkein johtaja vastaa Iranin ulkopolitiikasta, taloudesta, koulutuksesta ja suunnittelusta. Korkein johtaja on myös asevoimien ylipäällikkö. Vaaleilla valittu presidentti toimii ikään kuin pääministerinä, jonka kaikki päätökset korkein johtaja voisi periaatteessa kumota.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kovaa peliä olutmarkkinoilla

KANSAN UUTISET 22.6.2017

Suuren maailman olutmarkkinoilla sanalla sanoen kuohuu. Samaan aikaan kun pienpanimoiden erikoisoluet kasvattavat suosiotaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, bulkkilageroluiden tuotanto on keskittynyt viidelle suurelle panimojätille, jotka omistavat jo yli puolet maailman kaikesta oluttuotannosta.

Ylivoimaisesti suurin olutjättiläinen on Anheuser-Busch InBev, tai lyhyemmin AB InBev. Tämä belgialais-brasilialais-amerikkalainen panimoyhtiö on syntynyt noin parinkymmenen alueellisen suurpanimon lukuisista fuusioista 15 viime vuoden aikana.

AB InBevillä on maailmanlaajuisesti lähes 30 prosentin markkinaosuus oluenmyynnissä. Firman omistamista yli 500 olutmerkistä tunnetuimpia ovat amerikkalainen Budweiser, meksikolainen Corona ja belgialainen Stella Artois.

Maailman toiseksi suurin panimoyhtiö on 170 olutmerkin haltija, hollantilainen Heineken, joka on saanut vuosien ajan näkyvyyttä myös jalkapallon Mestarien liigan virallisena tukijana.

Seuraavaksi suurimmat olutmarkkinoiden johtajat ovat amerikkalainen Molson Coors, kiinalainen CR Beer ja tanskalainen Carlsberg.

Tanskalaisyhtiö omistaa myös suomalaiset suosikkimerkit Karhun ja Koffin sekä suuren osan Ruotsin, Norjan, Venäjän ja Baltian maiden oluentuotannosta.

Globaalien olutmarkkinoiden viime vuosien käänteet ovat pitkälti brasilialaisten ja eteläafrikkalaisten olutkeisarien ansiota.

Ensin vuonna 2002 South African Breweries osti yhdysvaltalaisen Millerin ja nousi maailman toiseksi suurimmaksi panimoyhtiöksi. Eteläafrikkalaiset hankkivat omistuksensa myös useiden Afrikan maiden isoimmat panimot.

Vuonna 2004 Brasilian suurpanimoiden fuusiosta syntynyt AmBev ehdotti belgialaiselle Interbrew’lle yhdistymistä. Tuloksena oli maailman suurin panimoyhtiö, joka sai nimekseen InBev.

Neljä vuotta myöhemmin InBevin brasilialainen pääomistaja Jorge Paulo Lemann teki ostotarjouksen amerikkalaisesta Anheuser-Buschista. Firman uudeksi nimeksi tuli Anheuser-Busch InBev. Seuraavaksi yhtiö hankki haltuunsa Meksikon ja Argentiinan suurimmat panimoyhtiöt.

Viimeisin valtaus tapahtui viime vuonna, kun AB InBev osti eteläafrikkalais-amerikkalaisen SABMillerin ja vakiinnutti asemansa alan ehdottomana markkinajohtajana. Uudella yhtiöllä on yli 50 prosentin markkinaosuus Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa sekä Afrikan maiden kasvavilla olutmarkkinoilla.

Kilpailuviranomaisten vaatimuksesta uusi panimoyhtiö joutui luovuttamaan joitain omistuksia kilpailijoilleen. Näin esimerkiksi eteläafrikkalaisomistuksessa ollut tšekkiläinen Pilsner Urquell myytiinkin japanilaiselle Asahille.

Hiukan ennen viimeisiä olutkauppoja brasilialaismiljardööri Lemannin sijoitusyhtiö 3G Capital oli hankkinut omistukseensa Burger Kingin sekä ketsuppiyhtiö Heinzin, joka yhdistyi lopulta Kraft Foodsin kanssa Yhdysvaltojen suurimmaksi elintarvikevalmistajaksi.

Maailman suurimpia oluentuottajamaita ovat Kiina, Yhdysvallat, Brasilia, Saksa, Venäjä sekä Meksiko, joka on myös ylivoimaisesti suurin oluen viejä.

Yli viidesosa maailman olutviennistä tulee Meksikosta ja päätyy pääasiassa Yhdysvaltoihin. Seuraavaksi suurimmat oluenviejämaat ovat Hollanti, Belgia ja Saksa. Näistä kaikista maista olutta vietiin viime vuonna yli miljardin dollarin arvosta.

Koko maailman suosituimman yksittäisen olutmerkin paikasta kamppailevat laskutavan mukaan kiinalainen Snow ja amerikkalainen Budweiser. Uutistoimisto Bloombergin mukaan joka kymmenes maailmassa myyty olut on joko Snow tai Budweiser.

Myydyimpien olutmerkkien kärkikymmenikössä on neljä kiinalaista olutmerkkiä, kaksi amerikkalaista ja kaksi brasilialaista. Euroopasta mukaan mahtuu ainoastaan Heineken.

Suomalaiset juhannusoluet ovat suurella todennäköisyydellä joko tanskalaisia tai kotimaisen Olvin valmistamia.

Myydyimmistä olutmerkeistä ei ole vuosiin saanut julkaista tilastoja, mutta eri lähteiden mukaan suosituimpia ovat Carlsbergin Karhu tai Olvin valmistama Pirkka-olut. Kolmanneksi suurimmaksi olutmerkiksi on noussut Olvin valmistama alkujaan virolainen A. Le Coq.

Kotimainen lageroluiden kauppa jakautuu pitkälti Sinebrychoffin, Hartwallin ja Olvin kesken.

Sinebrychoff on ollut tanskalaisen Carlsbergin omistuksessa vuodesta 1999. Karhun ja Koffin lisäksi Sinebrychoff myy Suomessa lisenssillä myös monia AB InBevin merkkejä.

Hartwall myytiin vuonna 2002 brittiläiselle Scottish & Newcastlelle. Vuonna 2008 omistajaksi tuli Heineken, joka puolestaan vuonna 2013 myi Suomen tuotantonsa tanskalaiselle Royal Unibrew’lle.

Kotimaisen Karjalan ja Lapin Kullan lisäksi Hartwallin sortimenttiin kuuluvat myös AB InBevin australialainen Foster’s sekä useat Heinekenin oluet.

Olvi on pysynyt kotimaisessa omistuksessa ruotsalaisen Ikean omistajan Ingvar Kampradin pientä vähemmistöosakkuutta lukuun ottamatta. Olvi on huomattava oluenvalmistaja myös Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Tätä sotaa ei näytetä televisiossa

KANSAN UUTISET 9.6.2017

Yhdysvaltojen erikoisjoukot ja yksityiset palkkasotilaat ovat käyneet jo pidemmän aikaa puolisalaista sotaa Somaliassa terroristiliike Al-Shabaabia vastaan. Yhdysvaltojen iskuista ja amerikkalaissotilaiden läsnäolosta ei puhuta paikallisessa eikä juuri kansainvälisessäkään mediassa, mutta Somaliassa kaikki ovat siitä tietoisia.

Yksi amerikkalaisjoukkojen tukikohdista sijaitsee pienen kukkulan laella Kismayon lentokentän kupeessa. Tukikohdan sisälle ei ole pääsyä, mutta paikallisen osavaltiohallinnon korkea virkamies kertoi minulle alkuvuodesta, että tukikohdassa on jatkuvasti noin toistasataa Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen miestä.

Joka yö amerikkalainen kuljetuskone laskeutuu lentokentän kiitoradalle. Lentokentältä käsin tehdään säännöllisiä lennokki-iskuja sekä amerikkalaisjoukkojen ja Afrikan unionin kenialaisten rauhanturvaajien yhteisiä helikopteri-iskuja Al-Shabaabin maaseudulla sijaitseviin leireihin.

Vielä suurempi amerikkalaistukikohta sijaitsee Neuvostoliiton aikoinaan rakentamassa lentotukikohdassa Baledoglessa sata kilometriä Mogadishusta sisämaahan. Baledoglesta käsin on jo vuosien ajan tehty lennokki-iskuja Al-Shabaabia vastaan.

Tukikohdassa on tällä hetkellä Yhdysvaltojen merijalkaväen erikoisjoukkoja sekä yhdysvaltalaisen turvayhtiön Bancroftin palkkasotilaita, joiden palkka maksetaan kierrättämällä rahat Ugandan kautta. Afrikan unionin rauhanturvaoperaatiossa Somaliassa on mukana yli 6 000 ugandalaista sotilasta.

Paikallisten lähteiden mukaan amerikkalaissotilaat käyvät päivittäin lenkkeilemässä Baledoglen tukikohdan ympäristössä, missä myös Al-Shabaabin taistelijoiden kerrotaan piileksivän.

Mogadishun lentokentän laidalla, pääkaupungin virallisen teloituspaikan takana, on puolestaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n tukikohta, jossa amerikkalaisagentit kouluttavat Somalian tiedustelupalvelun miehiä sekä Kilveksi (Gaashaan) ja Salamaksi (Danab) kutsuttuja paikallisia erikoisjoukkoja.

Presidentinlinnan lähellä sijaitsevassa Somalian tiedustelupalvelun pidätyskeskuksessa amerikkalaiset agentit ovat kuulustelleet terroristiepäiltyjä jo vuosien ajan. Vangittujen joukossa on myös naapurimaassa Keniassa kiinniotettuja nuoria miehiä.

Barack Obaman presidenttikaudella amerikkalaiset tekivät Somaliassa kymmeniä lennokki-iskuja ja osallistuivat Somalian armeijan ja Afrikan unionin joukkojen kanssa taisteluihin Al-Shabaabia vastaan kouluttajina ja antamalla teknistä tukea.

Viime kuukausina amerikkalaisjoukot ovat olleet yhä keskeisemmin mukana varsinaisissa taisteluissa Al-Shabaabia vastaan. Donald Trumpin ensimmäisiä päätöksiä presidenttinä oli höllentää amerikkalaissotilaiden toimintarajoituksia Somaliassa. Obaman aikana amerikkalaisjoukot saivat ryhtyä tulitaisteluun vain itsepuolustukseksi.

Jo Obaman kaudella amerikkalaiset surmasivat yhdessä ilmaiskussa yli 150 Al-Shabaabin taistelijaa, jotka viettivät sotilaskoulutusleirin valmistujaisjuhlia. Myös useampi Al-Shabaabin komentaja on tapettu lennokilla tehdyssä täsmäiskussa.

Kaikki ei ole silti mennyt suunnitelmien mukaan. Galkayossa tehdyssä ilmaiskussa kuoli 22 paikallisen osavaltiohallinnon sotilasta. Naapuriosavaltion tiedustelulähteet olivat kertoneet amerikkalaisille, että liittolaissotilaat olivat Al-Shabaabin terroristeja.

Viime kuussa amerikkalaissotilas sai puolestaan surmansa helikopterihyökkäyksessä Al-Shabaabin tukikohtaan 60 kilometriä Mogadishun ulkopuolella. Turvayhtiö Bancroftin palkkalistoilla ollut entinen Delta Forcen sotilas kuoli aiemmin Al-Shabaabin hyökkäyksessä Afrikan unionin tukikohtaan Mogadishun lentokentällä vuonna 2014.

Medialle ei tuolloin kerrottu ensimmäisestä amerikkalaissotilaan kuolemasta Somaliassa yli 20 vuoteen.

Yhdysvaltojen kiihtyneet sotatoimet eivät koske pelkästään Somaliaa, vaan Navy Sealit ja muut erikoisjoukot toimivat tällä hetkellä ainakin 20 maassa Afrikassa. Taisteluoperaatioita on tehty viime aikoina islamistijoukkoja vastaan Libyassa ja Malissa sekä Ugandasta alkujaan kotoisin olevaa kiihkomielistä kristillistä sotajoukkoa Herran vastarinta-armeijaa vastaan Keski-Afrikan tasavallassa.

Verkkolehti Vice paljasti viime kuussa, että Afrikan maissa on parhaillaan käynnissä lähes sata amerikkalaisjoukkojen erikoisoperaatiota. Vielä kuusi vuotta sitten erikoisjoukot olivat mukana yhtä monessa taisteluoperaatiossa koko maailmassa. Afrikassa toteutettaviin operaatioihin osallistuu tällä hetkellä lähes 2 000 Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen sotilasta.

Tiedot pohjautuvat Yhdysvaltojen Afrikan sotatoimista vastaavan esikunnan Africomin asiakirjoihin, jotka verkkolehti sai haltuunsa tiedonvapauslain nojalla.

Africomin uusi komentaja Thomas Waldhauser on kiitellyt presidentti Trumpia sotilaiden saamista lisääntyneistä toimintavapauksista, jotka antavat amerikkalaissotilaille luvan ”kohdistaa iskuja nopeammassa tahdissa”.

torstai 25. toukokuuta 2017

Kun Suomen kehitysapu päättyi

KANSAN UUTISET 26.5.2017

Tunnelma oli huipussaan viime joulukuussa radioasema Jamii FM:n pihalla Naliendelen kylässä eteläisessä Tansaniassa. Pienten mangopuiden viereen rakennetun olkikatoksen alle oli kokoontunut iloinen joukko nuoria ja myös kokeneempia radiotoimittajia, jotka kertoivat radiokanavan ohjelmista ja niiden myönteisistä vaikutuksista maaseutukylissä Tansanian köyhimpiin kuuluvalla alueella.

Naliendelen kylästä käsin oli tuotettu ohjelmaa eetteriin vasta kolmen kuukauden ajan, siitä lähtien kun radiokanavalle viime syyskuussa vihdoin myönnettiin lähetyslupa – paikallisen viestintäviraston lähes kuusi vuotta kestäneen hallinnollisen byrokratian jälkeen.

Radiokanavan ohjelmat kuulostivat teknisesti hyvin ammattimaisilta ja ohjelmavirta monin verroin letkeämmältä kuin meikäläisten kanavien aamushow’t. Ohjelmia tehtiin kyläläisten iloista ja surunaiheista, kyläläisten ja nuorten toimittajien yhteisvoimin ja pitkälti kyläläisten odotuksiin vastaten.

Radiotoimittajat ajelivat moottoripyörällä kyliin ohjelmantekoon, usein kyläläisiltä saatujen juttuvinkkien perässä.

Jamii FM:stä oli tullut lyhyessä ajassa ylivoimaisesti kuunnelluin radiokanava Mtwaran alueen maaseudulla. Lähetys ulottui parhaimmillaan 120 kilometrin päähän tavoittaen lähes miljoona radionkuuntelijaa.

Tämä kaikki oli pitkälti suomalaisen kehitysyhteistyön ansiota! Suomen kehitysyhteistyövaroilla remontoitiin radiokanavan käyttöön pieni tyhjillään ollut rakennus. Sen jälkeen pystytettiin 60 metriä korkea lähetysmasto ja hankittiin Italiasta radiolähetin ja antenni. Teknisesti korkeatasoiset studiot koottiin pääasiassa Yleisradion poistokalustosta. Paikallisia nuoria koulutettiin yhteisöradiotoimintaan.

Yhteisöradio pyrkii antamaan äänen maaseudun syrjäseutujen asukkaille, jotka muutoin eivät saisi näkemyksiään esille mediassa. Kun kyläläiset kokevat, että heidän näkemyksiään kuunnellaan, oletuksena on, että he pyrkivät aiempaa aktiivisemmin myös itse vaikuttamaan omien elinolojensa kehittämiseen.

Ruohonjuuritason mediahanke näytti vihdoin saavuttavan toivottuja tuloksia. Pian radiolähetysten käynnistymisen jälkeen kylissä oli jo saatu aikaan lukuisia konkreettisia parannuksia, kun paikalliset viranomaiset olivat kuunnelleet ohjelmia ja pikaisesti puuttuneet niissä käsiteltyihin epäkohtiin.

Kylissä oli rakennettu uusia koululuokkia ja parannettu vedensaantia. Teitä kunnostettiin ja vessoja rakennettiin kyläläisten tekemien valitusten jälkeen. Vammaisia oli saatu liittymään paikalliseen vammaisyhdistykseen ja sen myötä edes jonkinlaisten tukipalvelujen piiriin.

Kahdeksan uutta nuorta toimittajaa oli rekrytoitu mukaan radiotyöhön. Näistä viisi oli naisia. Myös vammaisten oma radioryhmä oli juuri aloittamassa toimintaansa.

Haasteena oli edelleen kanavan oma varainhankinta, joissa kaivattiin vielä kovasti apuja. Varainhankintatyötä sekä erityisesti naisten ja vammaisten ohjelmatuotantoa oli tarkoitus tukea uudessa jatkohankkeessa, jonka rahoituspäätöstä odotettiin päivänä minä hyvänsä.

Vain kaksi päivää ennen joulua Suomesta tuli tieto kielteisestä tukipäätöksestä. Ulkoministeriö totesi, että tuen jatkaminen oli tällä hakukierroksella vaikeaa ”ilman kriittistä perustelua tulosten vaikuttavuudesta ja toiminnan välttämättömyydestä useiden tukivuosien jälkeen”.

Vuosi sitten valmistuneen arviointiraportin mukaan yhteisöradion ja etenkin sen oman varainhankinnan tukemista olisi ehdottomasti tullut jatkaa, jotta radiokanava voisi jatkossa toimia ilman ulkopuolista hankerahoitusta.

Tansanian maaseudun mediatukihankkeeseen myönnettiin kuuden vuoden aikana 280 000 euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikes haki Jamii FM:n toiminnan kestävyyden turvaamiseen tänä vuonna 25 000 euroa osana laajempaa Tansanian mediatukihanketta.

Käynnisteillä ollut radiokanava sinnitteli jo koko viime vuoden aiempien vuosien säästöillä, kun ulkoministeriön edellinen hakukierros peruttiin kokonaan.

Ulkoministeriön virkamiesten työ ei varmasti ole ollut helppoa sen jälkeen kun Juha Sipilän hallitus ilmoitti kaksi vuotta sitten ensi töikseen leikkaavansa kehitysyhteistyön määrärahoja. Sipilän hallituskaudella tuki järjestöjen pienhankkeisiin on vähentynyt alle puoleen.

Vuosia jatkuneen työn jälkeen Jamii FM:n tulevaisuus onkin nyt vaakalaudalla. Radiolähetykset ovat olleet välillä poikki, kun sähkölaskut ovat jääneet maksamatta eikä laitteita ole pystytty huoltamaan.

Jamii FM on kuitenkin saanut paikan päältä pientä tukea Mtwaran alueen rannikon edustalla maakaasua poraavien yhtiöiden yhteiskuntavastuun rahoista.

Suomalainen liikunta-alan kehyjärjestö Liike on puolestaan rahoittanut tyttöjen terveyskasvatusta käsitteleviä radio-ohjelmia.

Tällä viikolla tuli tieto, että Radio- ja televisiotoimittajien liitto tukee Jamii FM:n toiminnan jatkumista 2 000 eurolla.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Neljä kuvaa tulevaisuudesta

KANSAN UUTISET  12.5.2017

Yhdysvaltalainen sosiologi Peter Frase on kirjoittanut kiehtovan kirjan erilaisista tulevaisuudenskenaarioista maailmassa, jossa tavarantuotannon ja monien palvelujen automaatio on tehnyt palkkatyöstä pitkälti tarpeettoman tai toissijaisen.

Kirjassaan Four Futures: Life after capitalism Frase kuvailee neljä erilaista skenaariota elämästä automaation, ilmastonmuutoksen ja nykymuotoisen kapitalismin jälkeen sen mukaan, onko maailma edelleen eliittien käsissä vai pyritäänkö yhteiskunnalliseen tasavertaisuuteen.

Peter Frase viittaa kirjassaan tutkimukseen, jonka mukaan lähes puolet Yhdysvaltojen työpaikoista uhkaa hävitä jo lähitulevaisuudessa, sillä samat työtehtävät voidaan toimittaa tehokkaammin ja edullisemmin tietokoneiden ja robottien avulla.

Perinteisen teollisuustuotannon työpaikoista huomattava osa on jo nyt automatisoitu pakkausteollisuudesta autonvalmistukseen. Frase uskoo, että tietokoneet syrjäyttävät ihmistyövoiman pian myös monissa asiantuntijatehtävissä ja palvelualoilla.

Tietotekniikkayhtiö IBM:n kehittämä supertietokone osaa jo analysoida lakitekstejä ja lääketieteellisiä artikkeleita ja voittaa ihmiset television tietovisassa. Parhaillaan tietokonetta ohjelmoidaan hoitamaan myös erilaisia asiakaspalvelutehtäviä puhelinpalvelusta tekniseen tukeen.

Frasen mukaan tietokone voisi jo nyt ottaa vastaan tilauksen hampurilaisravintolassa ja ohjelmoida robotin valmistamaan aterian. Robottiautojen yleistyminen saattaa puolestaan mullistaa kuljetusalan lähivuosikymmeninä.

Monilla aloilla automaatiota ei ole toistaiseksi otettu käyttöön täydessä mitassa, vaikka tekniset edellytykset ovat olemassa. Frasen mukaan tämä johtuu siitä, että maailmantalouden taantuman vuoksi palkat ovat alhaiset ja tarjolla on paljon työttömiä työnhakijoita.

Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, mikäli automatisointi tulee halvemmaksi kuin ihmisten tekemä työ. Wall Street Journal -lehden mukaan monet viljelijät Kaliforniassa ovat viime aikoina investoineet uusiin hedelmänpoimintakoneisiin halvan meksikolaisen vierastyövoiman vähentymisen vuoksi.

Peter Frasen ensimmäisessä tulevaisuudenskenaariossa robotit ovat tehneet palkkatyöstä tarpeettoman ja ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset on onnistuttu minimoimaan siirtymällä maailmanlaajuisesti uusiutuvan energian käyttöön. Frase kutsuu tätä aineellisen yltäkylläisyyden ja yhteiskunnallisen tasavertaisuuden maailmaa Marxin esimerkin mukaisesti kommunismiksi.

Frasen kuvailemassa kommunismissa ihmiset eivät enää ole palkkatyön orjia, vaan he voivat keskittyä vapaa-ajanviettoon ja itsensä kehittämiseen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Frasen mielestä kansalaistulo olisi keskeinen keino matkalla kommunismiin. Riittävän suurella kansalaistulolla tulisi olemaan monia tasavertaisuutta edistäviä kerrannaisvaikutuksia. Epämiellyttävistä töistä pitäisi maksaa korkeampaa palkkaa, jotta ihmiset suostuisivat tulemaan töihin.

Myös Frasen toisessa skenaariossa maailmassa vallitsee yltäkylläisyys ja automaatio hoitaa suurimman osan tuotannollisesta työstä. Mutta pieni eliitti omistaa robotit sekä kaikki tuotannon taustalla olevat patentit, viljelykasvien siemenistä erilaisiin tekijänoikeuksiin.

Frase kutsuu tätä tulevaisuudenskenaariota rentismiksi, englannin kielen vuokranmaksua tarkoittavan sanan mukaan.

Rentismissä useimpien täytyy edelleen tehdä palkkatyötä erilaisten käyttölisenssien maksamiseksi. Ihmiset kehittävät työkseen uusia patentteja tai työskentelevät mainosalalla, tekijänoikeuskiistoja selvittävinä juristeina tai vartiointialalla.

Frasen kolmannessa skenaariossa automaatio on edennyt, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei ole ehditty torjua ajoissa. Luonto on köyhtynyt, laajat alueet ovat jääneet kohonneen merenpinnan alle, mutta olemassa olevia haasteita pyritään ratkaisemaan kaikkien tarpeet huomioon ottaen ja ekologisesti kestävällä tavalla. Joukkoliikennettä kehitetään, kulutusta hillitään ja kaikille turvataan kansalaistulo. Tätä skenaariota Frase kutsuu sosialismiksi.

Frasen neljäs ja viimeinen skenaario on eksterminismi. Siinä rikas valtaapitävä luokka on sulkeutunut robottiensa kanssa asein vartioitujen muurien taakse ilmastoituihin keitaisiinsa ihmiskunnan enemmistön kärsiessä ulkona kuumuudesta ja oikullisista sääilmiöistä.

Koska hallitseva eliitti ei tarvitse suurinta osaa ihmisistä edes työvoimaksi, ylijäämäpopulaatio voidaan laittaa vankiloihin, pakolaisleireihin tai ääritapauksissa heidät voidaan surmata.

Peter Frase muistuttaa kirjassaan, ettei mikään näistä skenaarioista ole millään tavalla vääjäämätön tulevaisuudenkuva, vaan tulevaisuus on poliittisen kamppailun ja yhteisten poliittisten päätösten tulosta. Pahimmat dystopian kuvaukset tulisi hänen mielestään ymmärtää varoituksen sanana. Positiiviset skenaariot voisivat puolestaan toimia itseään toteuttavina malleina.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sosialismin alkeita amerikkalaisille

KANSAN UUTISET 28.4.2017

Miksi sosialistit puhuvat niin paljon työväenluokasta? New Yorkin yliopiston sosiologian professorilla Vivek Chibberillä on tapana esittää tämä kysymys opiskelijoilleen ja tapaamilleen aktivisteille.

Useimmin kuultu vastaus on, että työläiset ovat kaikkein sorretuin ryhmä kapitalismissa ja siksi heidän etujaan pitää puolustaa.

Chibberin mukaan on tietenkin totta, että työtätekevät ovat kapitalistisessa järjestelmässä monin tavoin nöyryytettyjä, ajatellaanpa vaikka huonosti palkattuja pätkätyöläisiä, tylsää liukuhihnatyötä tekeviä tai etelän maiden hikipajojen työoloja.

Mutta onhan olemassa monia muitakin epäoikeudenmukaisuuksista kärsiviä ryhmiä, kuten rodulliset vähemmistöt, naiset tai vammaiset. Miksi nimenomaan työläiset asetetaan sosialismissa taistelun keskiöön?

Chibberin mukaan tärkeimpänä syynä on se, että työläisillä on valta vaatia muutoksia, sillä koko järjestelmä on heistä riippuvainen. Jos työläiset päättävät mennä lakkoon, työnantajien ja omistajien voitot tyrehtyvät.

Työväenluokan yhteiskunnallisia saavutuksia voisi luetella pitkään. Chibberin mukaan miltei kaikki viime vuosisadalla tapahtuneet parannukset köyhien elinoloissa tai kansalaisoikeuksissa ovat olleet tulosta työläisten kamppailusta parempien työlakien, hyvinvointipalvelujen tai äänioikeuden puolesta – sekä Euroopassa, Yhdysvalloissa että globaalissa etelässä.

Vivek Chibberin kirjoitus löytyy Yhdysvalloissa viime vuoden puolella julkaistusta kirjasta The ABC’s of Socialism (Sosialismin aakkoset).

Se on Brooklynissa New Yorkissa toimitetun vasemmistolaisen Jacobin-lehden nuorten aktivistien kokoama helppolukuinen ja rennolla otteella kirjoitettu pamfletti, joka on saanut Yhdysvaltojen rannikkokaupunkien collegeopiskelijoiden keskuudessa jo jonkinlaisen kulttimaineen.

Kirjan ympärillä järjestetään lukupiirejä kymmenissä kaupungeissa. Kirjan artikkelit ovat myös luettavissa verkosta.

Kalifornialainen marxilaisen sosiologian veteraani Erik Olin Wright kumoaa omassa artikkelissaan myytin siitä, että kapitalismi edustaisi nimenomaan vapautta ja demokratiaa. Wrightin mielestä ei ole todellista vapautta, että ihmiset joutuvat toimeentulon saamiseksi tekemään työtä yhdeksästä viiteen työnantajan asettamilla ehdoilla – tai että täytyy jatkuvasti pelätä menettävänsä työpaikkansa.

Kapitalistisessa järjestelmässä poliitikot ovat Wrightin mukaan eliittien talutusnuorassa. Yhtiöt voivat poliittisilta päätöksentekijöiltä kysymättä päättää siirtää tuotantonsa ja työpaikkansa jonnekin muualle, missä voitot ovat suurempia.

Kuntatyöntekijöiden liiton toimitsija Chris Maisano puolestaan puuttuu kirjoituksessaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Bernie Sandersin puheeseen, jossa tämä kutsui kirjastoja, palokuntaa ja poliisia sosialistisiksi instituutioiksi, koska niitä rahoitetaan verovaroilla.

Mutta eiväthän verovarat tee poliisista sosialistista, Maisano oikaisee. Todellinen sosialismi ei hänen mukaansa tarkoita laajaa julkista hallintoa, vaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten yhteisiä asioita hoidetaan, oli sitten kyse kouluista, sosiaaliturvasta tai kaupunkisuunnittelusta.

Kirjan muissa artikkeleissa ehdotetaan kaikkein rikkaimpien verotuksen kiristämistä, julkista terveydenhuoltoa, maksutonta päivähoitoa, tukea taiteelle ja kulttuurille sekä joukkoliikenteen kehittämistä.

Kirjoittajat pohtivat myös kapitalismin yhteyttä Yhdysvaltojen sotapolitiikkaan sekä kysyvät, pitäisikö feministien olla sosialisteja.

Yhdessä kirjoituksessa vastataan kysymykseen, saako sosialistisessa yhteiskunnassa edelleen omistaa rakkaat vinyylilevynsä.

Sosialismin aapiskirjan toimittajat kertovat opuksen syntyneen suuren kysynnän vuoksi, kun Bernie Sandersin vaalikampanjan aikana Jacobin-lehden sähköpostitili täyttyi kysymyksillä sosialismin peruskäsitteistä.

Yhdysvalloissa sosialismin suosio on ollut jo jonkin aikaa hyvin korkealla nuorten aikuisten ikäluokissa. Vuonna 2011 tehdyn mielipidekyselyn mukaan noin puolet 18–29-vuotiaista yhdysvaltalaisista suhtautui sosialismiin myönteisesti. Kapitalismiin myönteisesti suhtautuvia oli vain 43 prosenttia vastaajista.

Sosialistiksi itseään luonnehtiva Sanders olisi toisen kyselyn mukaan voittanut Donald Trumpin presidentinvaalissa selvin lukemin, mikäli demokraatit olisivat valinneet hänet ehdokkaakseen.

Sosialistit ovat olleet myös näkyvästi mukana Yhdysvaltojen viime aikojen protestiliikkeissä, tasaisempaa tulonjakoa vaativassa Occupy-liikkeessä, poliisiväkivaltaa vastustavassa Black Lives Matter -liikkeessä, 15 dollarin vähimmäistuntipalkkaa vaativassa kampanjassa sekä naisten suurmielenosoituksissa presidentti Trumpia vastaan.

Sosialistijärjestöjen jäsenmäärät ovat yli kaksinkertaistuneet kuluneen vuoden aikana, mutta edelleen vain 11 prosenttia Yhdysvaltojen palkansaajista kuuluu ammattiliittoon.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kovaa puhetta Tiranan kadulla

KANSAN UUTISET 13.4.2017

Albanian pääkaupungissa Tiranassa kevät on jo pitkällä ja politiikkaa käydään kadulla. Hallituksen eroamista vaativat opposition edustajat ovat pystyttäneet pääministerin toimiston edustalle kaupungin pääbulevardille ison teltan, jossa keski-ikäiset äijät istuvat päivät pitkät pelaamassa korttia. Kovaäänisistä raikaavat Michael Jacksonin takavuosien hittikappaleet kuuluvat korttelien päähän.

Oikeistolaisen demokraattipuolueen kannattajina esiintyvät miehet ovat maksettuja mielenosoittajia. Oppositiojohtaja Lulzim Basha syyttää pääministeri Edi Raman hallitusta yhteistyöstä maan huumeparonien kanssa, jotka ovat hänen mukaansa rahoittaneet valtaapitävän sosialistipuolueen vaalikampanjaa.

Oppositio vaatii virkamieshallituksen perustamista ennen kesäkuussa pidettäviä parlamenttivaaleja. Jollei vaatimuksiin suostuta, demokraattipuolue aikoo boikotoida vaaleja.

Telttamielenosoitus on jatkunut kohta kaksi kuukautta. Helmikuussa Lulzim Basha kehotti kannattajiaan hajottamaan ikkunoita ja puhkomaan autonrenkaita protestiksi hallitusta vastaan ja iskemään nyrkillä kaikkia, jotka kohtelevat heitä huonosti. Vielä kaksi vuotta sitten Basha toimi Tiranan pormestarina.

Pääministerin toimiston edustalla on ollut toistaiseksi kuitenkin päällisin puolin rauhallista. Poliisit katselevat vierestä, kun Basha pitää hallituksen vastaisia puheita tv-kameroiden edessä, vaikka hän on syytettynä yllyttämisestä väkivaltaan. Syyte voi johtaa pahimmassa tapauksessa kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Pääministeri Edi Rama, entinen kuvataiteen professori ja maajoukkuetason koripalloilija, pitää opposition katukampanjaa yrityksenä hidastaa oikeuslaitoksen uudistuksia, joihin tarvitaan parlamentin hyväksyntä. Pääministerin mukaan oppositio haluaa suojella tuomioistuimissa merkittävissä asemissa olevia korruptiosta epäiltyjä demokraattipuolueen kaadereita.

Oikeuslaitoksen reformien viivästyminen on nyt esteenä Albanian EU-jäsenyysneuvottelujen jatkumiselle.

Paljosta puheesta huolimatta kukaan ei ole vielä onnistunut esittämään pitäviä todisteita pääministeri Raman henkilökohtaisista yhteyksistä huumekauppiaiden kanssa. Selvää on kuitenkin se, että sosialistihallitus ja sitä edeltänyt oikeistohallitus eivät kumpikaan ole onnistuneet pysäyttämään kannabiksen salakuljetusta Italiaan ja Kreikkaan.

Sisäministeri Saimir Tahiri joutui viime kuussa eroamaan, kun paljastui, että hän oli poistanut huumekauppaa koskevia rikosrekistereitä poliisin tietokannasta.

Albania on ollut jo vuosien ajan Euroopan johtava kannabishampun kasvattaja. Huomattava osa kannabistuotannosta oli pitkään peräisin Lazaratin kylästä maan eteläisessä vuoristossa. Edi Raman pääministerikauden alussa vuonna 2014 poliisin erikoisjoukot miehittivät kylän kolme päivää kestäneen tulitaistelun jälkeen ja tuhosivat viljelmät.

Sitä ennen alueella tuotettiin vuosittain 900 tonnia kannabishamppua, jonka arvo oli Italian katukaupassa 4,5 miljardia euroa. Summa on suurempi kuin Albanian valtion vuosibudjetti.

Lazaratin poliisirynnäkön jälkeen huumetuotanto levisi nopeasti maan muihin osiin. Italian poliisin mafianvastaisen yksikön johtajan mukaan kannabiksen vienti Albaniasta Italiaan kolminkertaistui viime vuonna.

Albanian maaseudulla kannabiksen kasvattamisesta on tullut monille ratkaisu työttömyyteen. Viime vuonna 18 prosenttia albanialaisista oli ilman työtä. Toimeentulotuen suuruus on 75 euroa kuussa perhettä kohden.

Lazarat oli pitkään ainoa alue Albanian maaseudulla, joka ei kärsinyt muuttoliikkeestä maalta kaupunkiin.

Kesän lähestyessä Albania odottaa turisteista lohtua maan talouteen. Matkailuala työllistää välillisesti jo lähes 300 000 ihmistä, mikä vastaa neljäsosaa maan työpaikoista.

Adrianmeren hiekkarannat, Tiranan kahvilat ja maan halpa hintataso houkuttelevat matkailijoita Albaniaan. Monia kiinnostavat myös kommunismin aikakaudella rakennetut bunkkerit, joista osasta on tehty baareja tai kommunismin ajan julmuuksista kertovia museoita. Tiranassa ja Durresissa monet bunkkerit on tosin täytetty kivillä tai niitä käytetään vessoina.

Kommunistijohtaja Enver Hoxha rakennutti satoja tuhansia betonibunkkereita puolustaakseen maata kuviteltuja vihollisia vastaan sekä lännestä että idästä. Hoxha katkaisi välinsä Neuvostoliiton ja Jugoslavian kanssa ja erosi Varsovan liitosta vuonna 1968. Kommunismin ajan vainoissa katosi ja surmattiin ainakin 6 000 ihmistä.

Siirtyminen kommunismista markkinatalouteen ei ollut helppoa. Harvat ovat rikastuneet, mutta samalla köyhyys ja eriarvoisuus ovat riistäytyneet käsistä.

Kommunistihallinnon autonkuljettajana nuorena miehenä työskennelleen taksikuskin mielestä jotkut asiat olivat ennen paremmin.

”Kommunismin aikana oli hyvä maksuton terveydenhuolto ja kaikki kävivät 12 vuotta koulua. Kirjallisuus ja taide kukoistivat, ja maassa tehtiin hienoja elokuvia.”

torstai 30. maaliskuuta 2017

Ovatko transnaiset oikeita naisia?

KANSAN UUTISET 31.3.2017

Maailmankuulu nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie herätti hiljattain kohua toteamalla tv-haastattelussa, että transsukupuoliset naiset eivät ole samalla tavalla naisia kuin miesvaltaisessa yhteiskunnassa tyttöinä varttuneet biologiset naiset.

Miespuolisina kasvaneet ja vasta myöhemmässä elämänvaiheessa sukupuoltaan vaihtaneet transnaiset olivat Adichien mielestä päässeet osallisiksi kaikista poikien ja miesten nauttimista etuoikeuksista eikä heidän kokemuksiaan siksi voinut rinnastaa koko ikänsä naispuolisina eläneiden naisten kokemuksiin.

Nyt jo kaksi suosittua kirjaa feminismistä julkaissut Adichie joutui kommenttiensa ansiosta brittiläisen ja amerikkalaisen median pyöritykseen. Monet transnaiset pitivät Adichien näkemyksiä pöyristyttävinä.

Tv-sarjasta Orange is the new black tunnettu näyttelijä Laverne Cox kertoi lapsuudestaan tyttömäisenä poikana mustien yhteisössä Yhdysvaltojen etelävaltioihin kuuluvassa Alabamassa. Häntä kiusattiin jatkuvasti, eikä hän tosiaankaan nauttinut mistään etuoikeuksista.

”Ennen sukupuolenkorjausta minua kutsuttiin tytöksi, ja sen jälkeen minua on usein nimitetty mieheksi”, Cox tviittasi.

Nigerialainen transsukupuolinen huippumalli Miss Sahhara kertoi BBC:n haastattelussa, kuinka hänen setänsä hakkasivat häntä, koska ”kaikille oli ilmiselvää, että hän oli tyttö pojan vartalossa”. Teini-ikäisenä hänet vangittiin pelkän ulkonäkönsä vuoksi.

Nykyään Lontoossa asuva Miss Sahhara antaa sosiaalisen median välityksellä vertaistukea nigerialaisille nuorille, jotka ovat joutuneet sukulaisten tai viranomaisten mielivallan kohteeksi sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Nigerian pohjoisosissa homoiksi epäillyt voivat saada lain mukaan jopa kuolemantuomion.

”On pikemminkin etuoikeus syntyä samaan biologiseen sukupuoleen, johon itse kokee kuuluvansa”, kiteytti yhdysvaltalainen verkkolehti Vox.

Chimamanda Ngozi Adichiesta on tullut kirjojensa ja esiintymistensä ansiosta eräänlainen feminismin superjulkkis. Hän on julkaissut kolme romaania, jotka ovat kaikki olleet suurmenestyksiä.

TED-tapahtumassa pidettyyn puheeseen perustuva pamfletti Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä jaettiin tänä keväänä Suomessa kaikille peruskoulun ysiluokkalaisille.

Adichien puheen ja kirjan keskeinen sanoma on, että tyttöjen ja myös poikien tulisi saada olla sellaisia kuin ovat ilman kahlitsevia ja kutistavia sukupuolirooleja.

Amerikkalaislaulaja Beyoncé sämpläsi Adichien feminismipuhetta hittikappaleeseensa, ja Diorin muotitalo painatti puheen sitaatteja Pariisin muotiviikolla lanseerattuihin t-paitoihin. Viime syksynä Adichie ryhtyi brittiläisen kosmetiikkamerkin mannekiiniksi.

Adichie tunnetaan myös yli 15 miljoonaa katselukertaa verkossa saaneesta aiemmasta puheestaan, joka kertoi yhden totuuden stereotypioiden vaaroista.

Transsukupuolisia koskevien kommenttiensa jälkeen Adichie joutui moneen kertaan tarkentamaan sanomisiaan. Hänen tarkoituksenaan ei ollut vähätellä väärään biologiseen sukupuoleen syntyneiden henkilöiden kokemaa tuskaa, vaan ennemminkin korostaa sitä, että nämä kokemukset ovat toisenlaisia kuin tyttöjen ja naisten kokemukset sukupuolirooleja korostavassa maailmassa.

Jatkokeskustelussa monet olivat sitä mieltä, että Adichie olisi voinut vastata toisin päin ja todeta, että totta kai transnaiset ovat naisia, vaikka heillä onkin ollut aiemmassa elämässään toisenlaiset kokemukset kuin naispuolisiksi syntyneillä tytöillä.

Transnaisilla on myös keskenään hyvin erilaiset taustat. Jotkut ovat olleet feminiinejä jo lapsina, kun taas esimerkiksi Kardashianin perheen tosi-tv-sarjasta tunnettu Caitlyn Jenner oli aikoinaan miesten kymmenottelun olympiavoittaja.

Adichien puolustukseksi on sanottava, että hänen kohua herättäneet kommenttinsa tv-haastattelussa olivat suora vastaus toimittajan kysymykseen, ovatko transnaiset ikään kuin vähemmän ”oikeita naisia”, koska he ovat varttuneet miespuolisina kaikkine siihen liittyvine etuoikeuksineen.

Tätä mieltä oli BBC:n Naisten tunnin toimittaja Jenni Murray, joka Sunday Times -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa kehotti transnaisia olemaan ylpeitä omasta itsestään, mutta heidän ei pitäisi väittää olevansa ”oikeita naisia”.

Sukupuolivähemmistöt elävät parhaillaan kaikkein parasta ja kaikkein huonointa aikaa, arvelee Oaklandissa Kaliforniassa toimivan transsukupuolisten lakiasiainkeskuksen entinen johtaja Masen Davis.

Davisin mukaan transsukupuolisten juridinen asema on parantunut ja myös asenteet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta kohtaan ovat muuttuneet.

Samaan aikaan transsukupuoliset kärsivät kuitenkin korkeasta työttömyydestä, köyhyydestä ja väkivallasta. Yhdysvalloissa lähes 80 prosenttia transsukupuolisista kertoo kokeneensa kiusaamista koulussa. Viime vuonna Yhdysvalloissa tapettiin ainakin 20 transnaista, useimmat heistä mustia tai latinotaustaisia.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ydinvoima pelottaa myös Nigeriassa

KANSAN UUTISET 17.3.2017

Nigerialaisessa Itun kylässä on odottava tunnelma. Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom suunnittelee rakentavansa tänne lähivuosina kaksi suurta ydinvoimalaa, mutta kylän asukkaille ei ole kerrottu suunnitelmista vielä mitään.

William Kelvin kuuli ensimmäisen kerran kotikyläänsä kaavailluista ydinvoimaloista vuosi sitten radiossa. Nigerian energiaministeri kertoi uutislähetyksessä, että hallitus oli allekirjoittanut Rosatomin kanssa sopimuksen ydinvoimaloiden rakentamisesta. Ympäristövaikutusten arviointi oli kuulemma jo tehty, ja rakennuspiirrokset olivat valmiita.

Tähän päivään mennessä yksikään Rosatomin tai Nigerian ydinenergiakomission edustaja ei ole kuitenkaan käynyt paikan päällä tutustumassa alueen ympäristöön tai keskustelemassa ydinvoimasuunnitelmista kylän edustajien kanssa.

3 000 asukkaan Itu sijaitsee Nigerian kaakkoisosassa kymmenen minuutin ajomatkan päässä Akwa Ibomin osavaltion pääkaupungista Uyosta. Naapurimaan Kamerunin rajalle on 50 kilometriä.

Aiemmin täällä oli keraamisia vessanpönttöjä valmistava tehdas, joka tarjosi töitä kylän miehille, mutta tehtaan mentyä konkurssiin useimmat perheet ovat saaneet tulla toimeen viljelemällä omia peltotilkkujaan. Jotkut kyläläiset valmistavat myös rakennustiiliä.

Työpaikoille olisi siis tarvetta, samoin luotettavalle sähkönjakelulle. Kylässä on sähkölinjat, mutta sähkökatkot ovat tavallisia.

Kyläneuvoston talolla pidetyssä kyläkokouksessa puhujat kertoivat pelkäävänsä ydinvoimaloiden tuomia riskejä. Tšernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudet muistetaan täälläkin hyvin.

Toiset arvelivat, että ydinvoimala voisi olla houkutteleva kohde Nigerjoen suistoalueella öljyputkia sabotoiville militanteille.

Eniten kyläläisiä ärsytti kuitenkin se, että päätökset on tehty kaukana pääkaupungissa Abujassa ilman että asukkailta on kysytty yhtään mitään.

Nyt paikalliset toimittajat koettavat selvittää, miksi ydinvoimaloita halutaan rakentaa juuri tänne Ituun. Yhtenä syynä voi olla se, että osavaltiossa on ennestään venäläisten rakentama kaasuvoimala ja alumiinitehdas.

Nigerialaisen valtalehden aluekirjeenvaihtaja haastatteli jo vuosi sitten paikallista senaattoria, joka piti tiheästi asuttua Akwa Ibomin osavaltiota mahdollisimman epäsoveliaana rakennuspaikkana uusille ydinvoimaloille.

”Hallitus tuntuu pitävän osavaltiotamme jonkinlaisena Siperiana, jonne voidaan sijoittaa äärimmäisen vaarallisia riskejä sisältäviä projekteja”, senaattori Anietie Okon totesi.

Vierailu Itun kylässä oli osa nigerialaisille toimittajille järjestettyä tutkivan ympäristöjournalismin koulutusta. Uyon kaupungissa pidetyn koulutuksen aikana paikalliset toimittajat oppivat perustietoja ydinvoimasta ja ydinvoimaraportoinnista sekä suunnittelivat tulevia juttuaiheita yhdessä kokeneiden toimittajien kanssa.

Koulutuksen järjestelyistä vastasi ympäristöjärjestö Environmental Rights Action suomalaisten journalistien kehitysyhteistyöjärjestön Vikesin tuella.

Yhteydet Suomeen eivät lopu tähän. Itun kylään suunnitellaan nimittäin kahta samanlaista 1 200 megawatin ydinvoimalaa kuin Pyhäjoelle kaavailtu Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalaitos.

Nigeriaan suunniteltujen ydinvoimaloiden hinta on kuitenkin moninkertainen verrattuna Pyhäjoelle kaavailtuun ydinlaitokseen.

Nigeriassa Rosatom on ydinvoimaloiden enemmistöomistaja. Se suunnittelee ja rakentaa laitokset ja vastaa niiden käytöstä. Rosatom myös kouluttaa paikallisen henkilökunnan, laatii ydinvoimalatoimintaa koskevat lait ja toimii paikallisena säteilyturvakeskuksena.

Uraanipolttoaine tuodaan Venäjältä, ja ydinjätteet viedään Venäjälle. Mahdollisesti sopimukseen kuuluu myös laitosten purkaminen sadan vuoden päästä.

Todennäköisesti Rosatom toisi Nigeriaan myös omat turvallisuusjoukkonsa.

”Ydinvoimaohjelma ajaisi meidät sadaksi vuodeksi riippuvuuteen Venäjästä, heidän uraanistaan ja teknisistä asiantuntijoistaan, sen sijaan että panostaisimme aurinkovoimaan, tuulivoimaan ja muihin uusiutuviin energialähteisiin”, arvioi nigerialainen ympäristöaktivisti Philip Jakpor.

Rosatom on viime vuosina aktiivisesti markkinoinut ydinvoimalahankkeita ulkomailla. Suomen ja Nigerian lisäksi uusia ydinvoimaloita on rakenteilla tai suunnitteilla Valko-Venäjällä, Unkarissa, Turkissa, Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Jordaniassa, Iranissa, Intiassa, Bangladeshissa, Vietnamissa ja Kiinassa.

Rosatomin Etelä-Afrikan hallituksen kanssa allekirjoittama sopimus vapauttaisi ydinvoimayhtiön kaikesta vastuusta onnettomuuden sattuessa.

Tällä viikolla Rosatom teki uuden ydinvoimalatarjouksen myös Kenian hallitukselle.

Nigeriaan on suunnitteilla kaikkiaan neljä Rosatomin ydinvoimalaa. Ensimmäisen voimalan rakennustöiden olisi määrä käynnistyä Kogin osavaltiossa vielä tänä vuonna. Ydinvoimahankkeiden saama julkisuus ja paikallisten asukkaiden vastustus voivat kuitenkin pysäyttää työt.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Uusi työpaikka Somaliassa

KANSAN UUTISET 3.3.2017

Somalian presidentinvaalien alla mediat puhuivat maailman korruptoituneimman maan läpeensä korruptoituneista vaaleista. New York Timesin mukaan presidentinvaalia edeltäneissä parlamenttivaaleissa oli käytetty yli 20 miljoonaa dollaria äänten ostamiseen.

Viime kuussa pidetyssä presidentinvaalissa pistettiin ilmeisesti vielä paremmaksi. Rahaa tuli ainakin Turkista, Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta ja Etiopiasta, joilla kaikilla oli omat ehdokkaansa presidentiksi. Myös Yhdysvalloilla ja Britannialla oli omat suosikkinsa.

Useimmat somalialaiset tiesivät, että eniten rahaa pisti likoon istuva presidentti Hassan Sheikh Mohamud, joka sai vaaliavustusta Turkista, Etiopiasta ja todennäköisesti myös valtion kassasta.

Äänten ostamista helpotti omaperäinen vaaliprosessi, jossa klaanijohtajien nimittämät 14 000 valitsijamiestä valitsivat parlamentin alahuoneen jäsenet omien klaaniensa keskuudesta. Ylähuoneen jäsenet valittiin osavaltioiden parlamenteissa.

Parlamentin alahuoneen ja ylähuoneen jäsenet valitsivat yhdessä uuden presidentin.

Terroristijärjestö Al-Shabaabin yhä jatkuvien iskujen vuoksi yleisten vaalien järjestäminen ei ollut Somaliassa vielä mahdollista.

Presidentinvaalin alla kansanedustajia ja senaattoreita kiellettiin tuomasta suuria rahasummia tai matkapuhelimia äänestyspaikalle Mogadishun lentokentällä sijaitsevaan lentokonehalliin. Kiellolla pyrittiin välttämään viime hetken huutokauppaäänestystä suorassa tv-lähetyksessä.

Yllätys oli lopulta melkoinen, kun presidentinvaalin ylivoimaiseksi voittajaksi selvisi Mohamed Abdullahi Farmajo, jota pidettiin kaikkein vähiten korruptoituneena ehdokkaana.

Lähes koko aikuisikänsä Yhdysvalloissa asunut Farmajo oli vielä pari viikkoa sitten New Yorkin osavaltion liikennelaitoksen palkkalistoilla vähemmistöjen oikeuksista vastaavana virkamiehenä Buffalon haarakonttorissa. Viime viikolla hän aloitti uuden työnsä Somalian presidenttinä.

Olin itse Kismayon kaupungissa Somaliassa, kun presidenttiä valittiin maan pääkaupungin Mogadishun lentokentällä. Kun vaalitulos varmistui, ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan. Sotilaat tyhjensivät panoslippaansa tulittamalla ilmaan minuuttien ajan.

Farmajo oli kansan suosikkiehdokas yli klaanirajojen. Hänen kannatuksensa oli erityisen suurta nuorten, naisten, sotilaiden sekä ulkomailla eri puolilla maailmaa asuvien somalialaisten keskuudessa.

Farmajo kuuluu darood-klaaniperheeseen ja sen marehan-klaaniin, kuten diktaattori Mohamed Siad Barre, joka hallitsi Somaliaa vuoteen 1991 asti ennen kuin maa ajautui sisällissotaan.

Myös Mogadishussa tuhannet ihmiset juhlivat kaduilla uutta presidenttiä, vaikka suurin osa kaupungin asukkaista kuuluu kilpailevan hawiye-klaaniperheen klaaneihin.

Farmajon suosio johtuu hänen lyhyestä pääministerikaudestaan vuosina 2010–2011. Silloinen presidentti Sharif Sheikh Ahmed värväsi Farmajon pääministeriksi Buffalon liikennelaitoksesta tavattuaan hänet vain kerran aikaisemmin vieraillessaan New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa.

Pääministerinä Farmajo pyrki kitkemään korruptiota. Hän vähensi ministerien määrää 39:stä 18:aan ja kielsi heiltä ylimääräiset ulkomaanmatkat ilman pääministerin hyväksyntää. Sotilaille maksettiin ensimmäisen kerran palkkaa, sillä seurauksella että Al-Shabaabin joukot onnistuttiin ajamaan pois Mogadishusta.

Klaaniriitoja soviteltiin, ja perustuslain valmistelu käynnistettiin. Uudessa budjetissa työntekijöiden palkanmaksu asetettiin etusijalle.

Kahdeksan kuukauden pääministerikauden jälkeen Farmajo kuitenkin erosi tehtävästään rauhoittaakseen presidentin ja parlamentin puhemiehen välistä valtataistelua. Hän palasi Buffaloon vaimonsa ja neljän lapsensa luo ja jatkoi työtään liikennelaitoksen virkamiehenä.

Somalialaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä suositun pääministerin puolesta Somalian kaupungeissa sekä ulkomailla Yhdysvalloista Tukholmaan.

Uudelle presidentille asetetut odotukset ovat suuret. Somalian suurimpia haasteita ovat turvallisuustilanne, korruptio, työttömyys, puutteelliset terveyspalvelut ja ulkomaiden sekaantuminen maan sisäisiin asioihin. Lisäksi kuivuus uhkaa johtaa maaseudulla nälänhätään.

Farmajo on luvannut ensi töikseen taistella korruptiota vastaan. Hän yrittää saada Al-Shabaabin itsemurhaiskut loppumaan tarjoamalla armahdusta rivitaistelijoille ja maksamalla armeijan sotilaille ja poliisille yli vuoden palkkarästit.

Presidentti haluaa myös aloittaa neuvottelut Afrikan unionin sotilaiden poistumiseksi maasta lähivuosina. Erityisesti naapurimaat Etiopia ja Kenia ovat käyttäneet sotilaallista läsnäoloaan syynä puuttua Somalian sisäpolitiikkaan.

Virkaanastujaispuheessaan viime viikolla Farmajo toivoi somalialaisilta kärsivällisyyttä.

”Somalian ongelmat johtuvat yli 20 vuotta kestäneestä konfliktista. Ongelmien ratkaiseminen tulee kestämään ainakin toiset 20 vuotta.”

torstai 16. helmikuuta 2017

Paljon puhetta Trumpista

KANSAN UUTISET  17.2.2017

Donald Trumpin virkaanastujaisista oli kulunut tuskin kahta viikkoa, kun sain pitkällä lentomatkalla luettavakseni New York Timesin kansainvälisen painoksen tuoreen numeron. Trumpin valtaantulo oli totisesti mullistanut maailman. Yleensä lähinnä ulkomaiden tapahtumiin keskittyvässä lehdessä oli tällä kertaa lähes pelkästään juttuja Trumpista ja tämän päätösten herättämistä reaktioista.

Päällimmäisenä aiheena oli Trumpin antama ja myöhemmin tuomioistuimessa kumottu maahantulokielto seitsemän Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muslimimaan kansalaisille.

Trumpin päätöksen seurauksena Yhdysvaltojen kansalaisvapauksien järjestö ACLU oli saanut yhden viikonlopun aikana verkkolahjoituksina yli 24 miljoonaa dollaria, kuusi kertaa enemmän kuin koko viime vuoden aikana.

Toisessa jutussa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentillä pidetyistä mielenosoituksista ja verrattiin niitä heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen eri puolilla maata järjestettyihin naisten marsseihin, joihin monet ottivat osaa käsinkudottuihin pinkkeihin mirripipoihin sonnustautuneina.

Naisten marsseihin osallistui kaikkiaan neljä miljoonaa ihmistä, enemmän kuin yhteenkään muuhun mielenosoitukseen koko Yhdysvaltojen historiassa.

Jutuissa käsiteltiin myös Trumpin taustajoukkoja. Monet republikaanipuolueen vaikuttajat pelkäsivät, että Trumpin neuvonantajasta, äärioikeistolaisen Breitbart-sivuston perustajasta Steve Bannonista oli tullut maan todellinen valtias.

Kampanjapäällikkö Kellyanne Conwayn puheet vaihtoehtoisista faktoista olivat puolestaan johtaneet siihen, että George Orwellin romaani Vuonna 1984 nousi verkkokauppa Amazonin myydyimpien kirjojen listan kärkeen.

Koko sivun kuvareportaasissa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentiltä käännytetyistä ihmisistä: nuoresta iranilaisesta lääketieteen huippututkijasta, joka oli kutsuttu Harvardin yliopistoon tekemään uraauurtavaa tutkimusta tuberkuloosista, ja iäkkäästä irakilaisrouvasta, joka yritti päästä Pohjois-Carolinaan tapaamaan poikaansa, joka palveli kersanttina Yhdysvaltojen maavoimien laskuvarjojoukoissa.

Trumpin määräämää maahantulokieltoa ei voinut New York Timesin mukaan järkevästi perustella terrorismin torjunnalla. Vuoden 2001 syyskuun jälkeen yksikään ihminen ei ollut kuollut Yhdysvalloissa terrori-iskussa, jonka tekijä olisi ollut kotoisin Syyriasta, Irakista, Iranista, Jemenistä, Libyasta, Somaliasta tai Sudanista.

Kreikassa sijaitsevalla pakolaisleirillä vapaaehtoistyössä oleva yhdysvaltalainen lääkäri kertoi syyrialaisista lapsista, jotka kärsivät ummetuksesta, pitkälti sen vuoksi että he pyrkivät välttämään käymästä pakolaisleirin likaisissa vessoissa.

Leirin asukkaista kukaan ei halunnut Yhdysvaltoihin, vaan pikemminkin Irlantiin tai Suomeen!

Somemarkkinoinnista juuri kirjan julkaissut toimittaja Derek Thompson selvitti Trumpin suosion salaisuutta lehden pääkirjoitussivulla. Thompsonin mielestä Trump oli toiminut viihdemaailman kolmen läpileikkaavan säännön mukaan.

Ensinnäkin Trump haluaa esiintyä supersankarina. Hän sanoo asioita, joita poliitikot eivät yleensä sano, ja väittää olevansa ainoa, joka pystyy ratkaisemaan ongelmat.

Toiseksi, sisältöä tärkeämpää on viestin tehokas levittäminen. Kun vielä Nixonin aikana joka toisessa amerikkalaiskodissa katsottiin presidentin puhetta suorana lähetyksenä televisiosta, tänä päivänä vain harva poliitikko onnistuu hankkimaan suoran yhteyden yleisöön.

Niinpä Trump tviittaa, mutta ei yleensä suoraan kannattajilleen vaan uutismedialle, joka usein orjallisesti levittää Trumpin raivostuttavimmatkin kommentit suurelle yleisölle.

Viime kädessä Trump yrittää Thompsonin mukaan toimia kuin muutkin viihdemaailman jymymenestykset. Hän haluaa tehdä tuotteestaan monopolin, Trumpin mediamonopolin. Siitä johtuu Thompsonin mukaan kaikki puhe valtamediasta valemediana ja erilaisten epämääräisten humpuukisivustojen pönkittäminen vaihtoehtoisina vastamedioina.

Monet lehden kirjoittajista eivät yhtään yrittäneet kätkeä vastenmielisyyttään Trumpia kohtaan.

Brittikolumnisti Roger Cohenin mielestä Trumpin pitkään isännöimä tosi-tv-sarja Diili perustui hallittuun julmuuteen.

”Epäilemättä kokemukset suositun tosi-tv-ohjelman vetäjänä antoivat hänelle käsityksen absoluuttisen vallan viehätysvoimasta ja ihmisen kyvystä nauttia toisten kärsimyksestä”, Cohen kirjoittaa.

Konservatiivina tunnetun David Brooksin mielestä Trumpin nationalistinen ideologia oli jo sinänsä haitallista, mutta hänen osaamattomuutensa on sitäkin suurempi uhka.

Brooks siteerasi entistä Bushin hallinnon virkamiestä, joka arveli, että jos Trumpin äkkiväärät päätökset tulevat jatkossakin polarisoimaan yhteiskuntaa, lisäämään katuprotesteja ja vaarantamaan suhteita liittolaismaihin, Trumpin kohtalona voisi olla Yhdysvaltojen perustuslain 25. lisäyksen mukainen viraltapano varapresidentin ja hallituksen enemmistön päätöksellä.

torstai 2. helmikuuta 2017

Suunnitelma B:tä odotellessa

KANSAN UUTISET 3.2.2017

Jos haluaa tietää, mitä Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessille todella kuuluu, sitä kannattaa kysyä Walajan kyläkaupan kassalta.

”Mikä ihmeen kahden valtion malli? Se on vain poliitikkojen puhetta”, nuori kassa-apulainen vastasi taannoin Al Jazeeran toimittajan esittämään kysymykseen.

Betlehemin kupeessa sijaitsevassa palestiinalaiskylässä tiedettiin paremmin. Walajan kylän naapurissa juutalaisten siirtokuntia laajennettiin palestiinalaisten omistamille maille, eikä kylässä kukaan enää kuvitellut, että Israelin hallitus suostuisi itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen näille maille.

”Ne, jotka yhä uskovat kahden valtion malliin, ovat joko hulluja, valehtelijoita tai sitten he eivät ole koskaan käyneet täällä paikan päällä katsomassa tilannetta omin silmin.”

Poliitikot, diplomaatit ja maailman mediat ovat kuitenkin puhuneet kahden valtion mallista Lähi-idän rauhanprosessin keskeisenä päämääränä kohta neljännesvuosisadan ajan. 137 YK:n jäsenmaata on vieläpä tunnustanut itsenäisen Palestiinan valtion.

Mutta mitään kunnollista Palestiinan valtiota ei ole olemassa. Palestiinalaishallinnon kontrolloimat saarekkeet miehitetyllä Länsirannalla ovat kuin Etelä-Afrikan rotuerottelukauden aikaiset bantustanit apartheidmuurin reunustamien juutalaissiirtokuntien välissä.

Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia koko Länsirannan alueesta. Oslon rauhansopimuksen mukaan alueen pohjavedestä vain 17 prosenttia kuuluu palestiinalaisille.

Tilanteen irvokkuutta lisää se, että juutalaissiirtokuntien rakennustyömailla työskentelevät palestiinalaiset rakennusmiehet, joilla ei ole töitä muualla Länsirannalla.

Rakennusmiehet puolustautuvat arvostelijoita vastaan muistuttamalla, että palestiinalaisalueen rikkaimpiin kuuluvat liikemiehet ovat toimittaneet sementtiä Länsirannan alueita halkovan suojamuurin rakentamiseen, heidän joukossaan myös palestiinalaishallinnon entinen pääministeri.

Israelin ja palestiinalaisten välillä ei ole käyty minkäänlaisia rauhanneuvotteluja muutamaan vuoteen. Viime viikkojen aikana Israelin ja Palestiinan tilanteessa on kuitenkin nähty uusia käänteitä, pitkälti reaktiona Donald Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Vaalikampanjan aikana Trump kutsui itseään Israelin parhaaksi ystäväksi.

Jouluaaton aattona YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, joka tuomitsee siirtokuntien rakentamisen miehitetylle Länsirannalle. Rakennustöiden keskeyttäminen oli päätöslauselman mukaan ”ehdottoman tärkeää kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi”.

Yhdysvallat ei tällä kertaa käyttänyt veto-oikeuttaan päätöslauselman kumoamiseksi, vaan äänesti tyhjää. Barack Obaman väistyvän hallinnon puolelta ele oli lähinnä symbolinen, sillä vain kolme kuukautta aiemmin Obama allekirjoitti sopimuksen 38 miljardin dollarin sotilasavusta Israelille.

Välittömästi Trumpin virkaanastujaisten jälkeen Israel puolestaan hyväksyi suunnitelman uusien asuntojen rakentamisesta Itä-Jerusalemin juutalaissiirtokuntiin.

Edellisellä viikolla palestiinalaisjärjestöt Fatah ja Hamas kävivät Moskovassa neuvotteluja yhteishallituksesta, jonka keskeisenä tehtävänä olisi järjestää vaalit ensi kesänä.

Palestiinalaisalueilla pidettiin vaalit viimeksi vuonna 2006, jolloin islamistipuolue Hamas monien yllätykseksi voitti enemmistön parlamentissa. Seuraavana vuonna Hamasin taistelijat ottivat haltuunsa Gazan alueen. Länsirannan palestiinalaisalueet jäivät Fatahin hallinnon alaisuuteen.

Fatah ja sen johtaja, presidentti Mahmud Abbas eivät ole suuressa suosiossa palestiinalaisten keskuudessa. Monien mielestä Abbas on pitänyt liian pitkään kiinni kahden valtion malliin tähtäävästä rauhanprosessista, joka on palestiinalaisalueilla hyödyttänyt vain pientä poliitikkojen ja liikemiesten eliittiä. Abbasin varsinainen toimikausi päättyi jo vuonna 2009.

Johtavien palestiinalaispuolueiden yhteishallituksen voisi kuvitella vahvistavan palestiinalaisten neuvotteluasetelmia. Israel saattaa kuitenkin kieltäytyä neuvotteluista Hamasin kanssa, jota se pitää terroristijärjestönä.

Mistä palestiinalaiset sitten oikein neuvottelisivat Israelin kanssa nyt kun Donald Trumpin vaalivoitto on kasvattanut entisestään Israelin hallituksen itsevarmuutta?

Palestiinalainen filosofian professori ja palestiinalaishallinnon entinen Jerusalemin edustaja Sari Nusseibeh kehottaa pohtimaan uusia keskustelunavauksia.

Nusseibehin mielestä kahden valtion malli ja ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta ovat tällä hetkellä silkkaa fantasiaa. Entäpä jos palestiinalaiset suostuisivat siihen, että Israel liittäisi miehitetyt alueet virallisesti osaksi Israelia? Myönnytyksen ehtona olisi, että Israel samalla antaisi Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaisille täydet kansalaisoikeudet, ennen muuta vapauden liikkua, asua ja työskennellä joka puolella maata.

torstai 19. tammikuuta 2017

Silkkaa ilkeilyä Hebronissa

KANSAN UUTISET 20.1.2017

Hebronin basaarissa on miltei autiota iltapäivän parhaaseen myyntiaikaan. Vain muutama matkamuistokauppias on ripustanut puotinsa eteen t-paitoja, mekkoja ja palestiinalaishuiveja. Iäkäs mies kauppaa granaattiomenoista puristettua mehua. Viereisessä sata vuotta vanhassa makeispuodissa valmistetaan paikallisia marmeladikarkkeja.

Huiveja myyvä mies kertoo, että basaarikujan ylle oli laitettava suojaksi metalliverkko, johon yläkerroksessa asuvat juutalaiset talonvaltaajat heittävät jatkuvasti roskapusseja, kananmunia, joskus virtsaa ja ulosteita.

Basaarin useimmat puodit ovat sulkeneet ovensa ja omistajat muuttaneet muualle.

Aikaisemmin tämä oli yksi miehitetyn Länsirannan vilkkaimpia turistialueita. Basaarin vieressä sijaitsee Ibrahimin moskeija, jota juutalaiset kutsuvat Patriarkkojen haudaksi. Moskeijan sisältä, kuningas Herodeksen muinoin rakennuttamien muurien takaa, löytyvät Vanhan testamentin Abrahamin ja Saaran hautamuistomerkit.

Juutalaiset, kristityt ja islaminuskoiset pitävät kaikki Abrahamia yhteisenä kantaisänään.

Israelin sotilaiden tiukasti vartioima rakennus on nyt jaettu kahtia. Toinen puoli on varattu muslimeille, ja toinen puoli toimii juutalaisten synagogana.

Muualla Palestiinan miehitetyllä Länsirannalla Israelin rakentamissa juutalaisten siirtokunnissa muurien ja piikkilanka-aitojen takana asuu yli 800 000 ihmistä, suurin osa heistä Venäjältä ja Yhdysvalloista muuttaneita siirtolaisia.

Yli 50 000 palestiinalaisrakennusta on purettu ja maat anastettu siirtokuntien tieltä.

Hebronissa miehitys on viety äärimmilleen. Kaupungin vanhassa keskustassa asuu noin 500 juutalaista vallattuihin taloihin perustetuissa siirtokunnissa, tuhansia Israelin sotilaita suojanaan.

Hebroniin muuttaneet siirtolaiset kuuluvat juutalaisten ääriliikkeisiin. Alueella asuvat palestiinalaiset kertovat jokapäiväisestä ahdistelusta ja ilkeilystä.

Miesjoukot hyökkäävät palestiinalaisten koteihin tai pahoinpitelevät palestiinalaismiehiä kadulla. Toiset siirtolaiset usuttavat koiria ihmisten kimppuun tai heittävät kiviä ja tyhjiä pulloja ikkunoihin. Palestiinalaislapsia on kivitetty koulumatkalla. Kadulla kulkevien palestiinalaisten päälle on heitetty kuumaa vettä, nesteklooria ja viiniä.

Kaikki tämä tapahtuu Israelin sotilaiden suojeluksessa. Siirtolaisten turvallisuuden takaamiseksi armeija on rakentanut vartiotorneja ihmisten talojen katoille.

Kaupungin aiemmin vilkkain kauppakatu Shuhada Street, Marttyyrien katu, on kokonaan suljettu palestiinalaisilta. Ennen täällä oli kaupungin vihannestori ja useita satoja pieniä kauppoja vieri vieressä.

Palestiinalaisten kansannousun aikana kaupat suljettiin ja linja-autoasemasta tehtiin Israelin armeijan tukikohta.

215 000 asukkaan Hebron on Länsirannan väkiluvultaan suurin kaupunki ja tärkein kauppakeskus. Hebron on palestiinalaisalueen marmorikaupan keskus, ja siellä sijaitsee myös Länsirannan suurin meijeri.

Kaupunki on ollut kahtia jaettu vuodesta 1997, jolloin Oslon rauhansopimuksen lisäsopimuksessa sovittiin, että kaupungin länsiosa siirtyy palestiinalaishallinnon alaisuuteen, mutta vanhankaupungin ympärillä oleva alue jäisi edelleen Israelin sotilaiden hallintaan. Tällä H2-nimisellä alueella asuu 37 000 palestiinalaista sekä satakunta juutalaisperhettä.

Israelin puolesta sopimuksen allekirjoitti pääministeriksi edellisenä vuonna valittu Benjamin Netanjahu ja palestiinalaisten puolesta Jasser Arafat.

Hebronin jakoa edelsi Ibrahimin moskeijassa vuonna 1994 tapahtunut verilöyly. Läheisen Kirjat Arban juutalaissiirtokunnan asukas Baruch Goldstein hyökkäsi rynnäkkökiväärin kanssa moskeijaan muslimien paastokuukauden rukoukseen ja surmasi 29 ihmistä. Goldstein oli kotoisin Brooklynista New Yorkista ja kuului kiihkojuutalaisen Kach-puolueen keskeisiin vaikuttajiin.

Seuraavalla viikolla Israelin sotilaat surmasivat 24 palestiinalaista, jotka osoittivat mieltä terrori-iskua vastaan.

Ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin mukaan Israelin sotilaat ovat surmanneet 6 000 palestiinalaista vuoden 2000 jälkeen.

Hebron on ollut muslimienemmistöinen 600-luvulta lähtien. Kaupungissa asui vuosisatojen ajan myös joitain satoja juutalaisia, kunnes vuonna 1929 brittihallinto määräsi heidät evakuoitavaksi mellakoivien arabien surmattua kymmeniä juutalaisia.

Vuonna 1967 Israelin joukot miehittivät Länsirannan kuuden päivän sodassa. Vuotta myöhemmin rabbi Moshe Levinger majoittui Hebronissa sijaitsevaan hotelliin yhdessä seuraajiensa kanssa, jotka esiintyivät sveitsiläisinä turisteina. Ryhmä ei suostunut lähtemään hotellista ennen kuin miehityshallinto antoi heidän perustaa Kirjat Arban siirtokunnan entiseen armeijan tukikohtaan.

Vuonna 1979 Levingerin puoliso Miriam johti juutalaisten ääriryhmän marssia Hebronin vanhaan keskustaan. Joukko valtasi Shuhada Streetillä sijaitsevan entisen poliisiaseman ja jäi sinne asumaan.

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulunviettoa Palestiinassa

KU-VIIKKOLEHTI 23.12.2016

Betlehemin vanhankaupungin keskustassa korkean kukkulan laella sijaitseva Jeesuksen syntymäkirkko on melkoinen turistirysä. Bysantin vallan aikana rakennettuun ortodoksikirkkoon ahtautuu kerralla kymmeniä turistiryhmiä eri puolilta maailmaa, Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta.

Numeroituja kylttejä kantavat oppaat kaitsevat ihmisiä jonossa pienen oviaukon läpi kirkon kryptaan katsomaan lattiassa olevaa reikää. Tämän reiän alla sijaitsevassa pimeässä luolassa Jeesus-lapsen uskotaan syntyneen parituhatta vuotta sitten.

Joulunpyhinä Betlehemiin saapuu kymmeniä tuhansia toiviomatkalaisia. Myös kaupungin asukkaista huomattava osa on kristittyjä palestiinalaisia, naispuolista pormestaria myöten.

Katolilaiset kokoontuvat jouluyönä Betlehemin Pyhän Katariinan kirkossa. Protestantit kerääntyvät Paimenten kedoksi kutsuttuun pyhättöön kaupungin ulkopuolella. Ortodoksit, koptit ja assyrialaiset viettävät joulua loppiaisena.

Betlehemistä on vain kymmenen kilometriä Jerusalemiin, mutta paikallisbussilla matka kestää lähes tunnin. Kaupunkien välissä on Israelin hallituksen rakennuttama suojamuuri ja armeijan tarkastuspisteitä.

Nyt Betlehemissä puhutaan uudesta muurinlaajennushankkeesta. Kaupungin laidalla rakenteilla oleva uusi muuri estää asukkailta pääsyn Cremisanin laakson oliivirinteille ja viinitarhoille.

Israelin maanvaltauksen tarkoituksena lienee avata tietä kahden lähellä sijaitsevan juutalaisen siirtokunnan yhdistämiselle.

Länsirannan palestiinalaisalueita halkovan muurin rakentaminen käynnistettiin vuonna 2002 palestiinalaisten kansannousun aikaan Ariel Sharonin ollessa Israelin pääministerinä. Muurin julkilausuttuna tarkoituksena oli suojella Israelia palestiinalaisten itsemurhaiskuilta.

14 vuodessa itsemurhaiskut ovatkin vähentyneet, mutta lähinnä sen vuoksi että Israelin armeija alkoi valvoa Länsirannan palestiinalaisalueita ja koska Gazan aluetta hallitseva Hamas-järjestö on valtaan päästyään keskittynyt poliittiseen toimintaan.

Muuri on toistaiseksi yli 700 kilometriä pitkä. Jerusalemin ja Betlehemin lähistöllä se on kahdeksan metriä korkea betonimuuri. Kauempana asutuksesta muuri vaihtuu piikkilanka-aidaksi.

Toisin kuin voisi kuvitella, vain pieni osa muurista kulkee Israelin ja Länsirannan rajaa pitkin. Suurimmaksi osaksi muuri kiemurtelee syvällä miehitetyllä Länsirannalla erottaen juutalaisten siirtokunnat ja pelkästään israelilaisten käytössä olevat valtatiet palestiinalaisväestölle sallituista alueista.

Monin paikoin muuri on pystytetty mielivaltaisesti keskelle palestiinalaisten asuinalueita.

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mielestä muuri on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi purkaa.

Palestiinalaisaktivisti Abu Hassanin järjestämällä Itä-Jerusalemin poliittisella kiertoajelulla saa jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisia vaikeuksia muuri aiheuttaa palestiinalaisille.

Pisgat Zeevin juutalaissiirtokunnan reunalta on vain sata metriä kuivan jokilaakson poikki Shuafatin pakolaisleiriin. Palestiinalaisten asuttama Shuafat on 80 000 asukkaan valtava kerrostaloslummi, joka on erotettu muusta kaupungista aluetta ympäröivällä betonimuurilla. Alueelta pääsee ulos vain kahdesta tarkastuspisteestä.

Abu Hassan kertoo, kuinka lasten täytyy lähteä muurin ulkopuolella sijaitsevaan kouluun useita tunteja ennen koulupäivän alkamista, jotta ehtisivät ajoissa tunnille.

Ennen muurin rakentamista ambulanssilla pääsi sairaalaan kymmenessä minuutissa. Nyt matkaan voi mennä parikin tuntia.

Muualla maassa palestiinalaisilta on kielletty pääsy muurin takana sijaitseville viljelymaille. Israelin lain mukaan viljelemättä jätetyt maat voidaan pakkolunastaa.

Ramallahissa asuva palestiinalaismies puolestaan kertoo, kuinka hänen vaimonsa sai vastikään viranomaisilta luvan päästä käymään kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Jerusalemissa – ensimmäistä kertaa 16 vuoteen.

Ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta tuntuu paikan päällä hyvin kaukaiselta. Miehitetylle Länsirannalle on rakennettu vuosikymmenten saatossa yli 200 juutalaista siirtokuntaa, joissa asuu lähes miljoona ihmistä. Suurimmat siirtokunnat ovat yli 50 000 asukkaan kaupunkeja kaikkine mukavuuksineen.

Siirtokunnat kattavat tällä hetkellä 42 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia Länsirannan alueesta.

Siirtokuntiin houkutellaan jatkuvasti lisää asukkaita veronkevennyksillä, työpaikoilla ja tukiaisilla. Siirtokunnissa toimii yli tuhat teollisuuslaitosta.

Asukkaat kuuluvat usein juutalaisten äärilaitaan. Ramallahin lähellä sijaitsevasta siirtokunnasta tullut aseistautunut miesjoukko hyökkäsi viime kuussa oliivisatoa korjaamassa olevien palestiinalaisten kimppuun hakaten heidät henkihieveriin. Israelilaisen Haaretz-lehden haastatteleman palestiinalaismiehen mukaan sama rituaali toistuu joka vuosi.