torstai 15. helmikuuta 2018

Kriisit, jotka eivät kiinnosta mediaa

KANSAN UUTISET 16.2.2018

Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä oli vuosituhannen alussa tapana julkaista jokavuotinen listaus kymmenestä maailman humanitaarisesta kriisistä, jotka olivat jääneet liian vähälle huomiolle uutisoinnissa.

Ranskalaislähtöisen kansainvälisen avustusjärjestön kymmenen kärjessä -lista onnistui toisinaan herättämään median huomion. Vuoden 2003 unohdettujen kriisien listan kärjessä olivat Darfurin maakunnan väkivaltaisuudet Sudanissa ja näistä seurannut pakolaiskriisi naapurimaassa Tšadissa. Darfurista tulikin jo heti seuraavana vuonna ulkomaanuutisten kestoaihe ja näyttävien avustuskampanjoiden kohde muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Järjestössä ymmärrettiin myös, ettei vaiettujen sotien ja pakolaiskriisien luetteleminen ollut yksinään mielekästä, sillä sotiakin suurempia surmaajia olivat aliravitsemus, tuberkuloosi ja malaria, joihin menehtyi joka vuosi miljoonia ihmisiä.

Lopulta Lääkärit ilman rajoja lopetti unohdettujen humanitaaristen kriisien listaamisen ja keskittyi toisenlaiseen tiedotustyöhön.

Liekö uutisointi viime aikoina pinnallistunut entisestään niin rapakon takana kuin muualla maailmassa, kun yhdysvaltalainen Care-järjestö on nyt koonnut vastaavanlaisen listan viime vuoden liian vähälle huomiolle jääneistä humanitaarisista kriiseistä?

On turhauttavaa huomata, että Caren alkukuusta julkaisemasta raportista löytyy useita samoja unohdettuja kriisejä, joihin Lääkärit ilman rajoja yritti kiinnittää uutismedian huomion jo kymmenen vuotta sitten.

Darfurin ja Sudanin ahdinko jatkuu edelleen – tosin viime vuosina ilman juuri minkäänlaista mediahuomiota ulkomailla. Nyt avun tarvetta lisäävät toinen toistaan seuraavat kuivuuskaudet ja tulvat sekä lähes puoli miljoonaa pakolaista, jotka ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaisuuksia naapurimaasta Etelä-Sudanista.

Myös Kongon ja Keski-Afrikan tasavallan pitkittyneet sisällissodat löytyvät molempien avustusjärjestöjen eri aikoina julkaisemilta listoilta.

Care-järjestön mukaan viime vuoden aikana Kongon demokraattisessa tasavallassa joka päivä yli 5 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa aseellisten iskujen pelossa.

Keski-Afrikan tasavallan alueesta peräti 70 prosenttia on Caren raportin mukaan erilaisten asejoukkojen hallinnassa ja sekasorron seurauksena lähes joka toinen alle viisivuotias lapsi kärsii aliravitsemuksesta.

Suurin osa Care-järjestön listaamista unohdetuista kriiseistä löytyy keskisestä Afrikasta ja Sahelin alueelta Saharan autiomaan eteläpuolelta.

Lähes kaikissa näissä kriiseissä on kyse aseellisesta konfliktista, joka on pakottanut sadat tuhannet tai miljoonat ihmiset jättämään kotinsa ja etsimään turvaa pakolaisleireiltä muualla maassa tai naapurimaiden rajan takana.

Pakolaiskriisien mittakaava on tyrmäävä. Pelkästään Kongon demokraattisessa tasavallassa on yli neljä miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Lisäksi yli 600 000 kongolaista on paennut selkkauksia naapurimaihin. Sudanissa 2,3 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. Keski-Afrikan tasavallassa yli miljoona ihmistä elää evakossa, ja puoli miljoonaa on paennut naapurimaihin.

Tšadjärven alueen maissa Nigeriassa, Kamerunissa ja Tšadissa 2,4 miljoonaa ihmistä on paennut islamistijärjestö Boko Haramin iskuja ja sieppauksia.

Yli 600 000 ihmistä on paennut Burundin väkivaltaisuuksia maan muihin osiin tai naapurimaihin. Malissa yli 200 000 ihmistä on jättänyt kotinsa väkivaltaisuuksien vuoksi.

Yli 400 000 eritrealaista on lähtenyt maanpakoon kuivuuden sekä maassa vuosikausia kestävän asevelvollisuuden ja siihen sisältyvän pakkotyön vuoksi.

Kaikkiaan näissä maailman köyhimpiin kuuluvissa maissa ja naapurimaissa on parhaillaan yli 12 miljoonaa pakolaista – lähes kymmenen kertaa enemmän kuin turvapaikanhakijoita Euroopan maissa.

Afrikan maiden ohella Caren unohdettujen humanitaaristen kriisien listalle on kelpuutettu vain kolme maata muista maanosista.

Perussa rankkasateet aiheuttivat vuosi sitten tulvia ja maanvyöryjä. Yli 200 000 kotia tuhoutui, ja 260 siltaa romahti. Maantiet jäivät käyttökelvottomiksi 3 000 kilometrin matkalta. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä oli viikkokausia eristyksissä. Ruuan hinta kohosi, ja tulvavesissä viihtyneet hyttyset levittivät tauteja.

Perun kaikkien aikojen rankkasateet johtuivat ilmastonmuutoksen aiheuttamasta meriveden lämpenemisestä Tyynenmeren rannikolla.

Vietnamissa puolestaan hirmumyrsky Doksuri tuhosi koteja, riisipeltoja ja jätti puolitoista miljoonaa ihmistä ilman sähköä. Vuosikymmenen voimakkain taifuuni ei juuri saanut huomiota länsimediassa, vaikka samaan aikaan pienemmät hurrikaanit Karibianmerellä ja Yhdysvaltojen eteläosissa olivat viikkojen ajan uutisotsikoissa.

Caren mukaan kaikkein vähimmälle huomiolle jäi kuitenkin Pohjois-Korean kuivasta kesästä johtunut ruokapula, jonka vuoksi jopa 18 miljoonaa ihmistä saattaa edelleen olla hallituksen ruoka-avun tarpeessa.

torstai 1. helmikuuta 2018

Oppositiojohtajasta kansan presidentiksi

KANSAN UUTISET 2.2.2018

Keniassa nähtiin tiistaina opposition kannattajien suuri voimanosoitus, kun sadat tuhannet ihmiset eri puolilta maata kokoontuivat maan pääkaupungin Nairobin keskustassa sijaitsevaan Itsenäisyyden puistoon seuraamaan oppositiojohtaja Raila Odingan julistamista kansan presidentiksi.

73-vuotias veteraanipoliitikko vannoi raamattu kädessään valan, jossa hän lupasi uskollisuutta Kenian kansalle ja perustuslain kunnioittamista.

Kyseessä oli toistaiseksi viimeisin episodi opposition kampanjassa vaalivilpin lopettamiseksi ja aidon demokratian palauttamiseksi Keniaan.

Viime vuoden elokuussa pidetyt vaalit olivat jo kolmannet peräkkäiset, joissa vaalivoitto ilmiselvästi varastettiin oppositiolta ja opposition presidenttiehdokkaalta Raila Odingalta. Poliittisia uudistuksia ja maan voimavarojen tasaisempaa jakamista ajava Odinga oli yksipuoluevallan aikakaudella Kenian pitkäaikaisin mielipidevanki.

Itse äänestys sujui rauhallisesti kaikkialla maassa, mutta julkistetut tulokset eivät vastanneet äänestäjien tahtoa, sillä vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu istuvan presidentin ja tämän puolueen eduksi. Tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna ja kidutettuna Nairobin liepeiltä runsas viikko ennen elokuun vaaleja.

Lokakuussa pidettyjä uusintavaaleja boikotoitiin suurimmassa osassa maata vaalijärjestelyjen epäselvyyksien vuoksi. Istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai 98 prosenttia äänistä, mutta vain murto-osa äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Viime viikolla oppositiopuolueiden yhteenliittymä julkisti elokuun vaalien äänestyspaikoilta saatujen tulosten yhteenvedon, jonka mukaan Raila Odinga sai vaaleissa niukan enemmistön annetuista äänistä.

Tiistaina järjestetty valaseremonia oli jo kolmas yritys julistaa Odinga kansan presidentiksi. Aiemmat tilaisuudet jouduttiin perumaan, kun poliisin erikoisjoukot estivät pääsyn kokouspaikoille.

Vielä maanantaina Nairobissa pelättiin väkivaltaisia yhteenottoja maakunnista ja pääkaupungin laitamien slummeista saapuvien opposition kannattajien ja virkavallan välillä, mutta tiistaiaamuna poliisit yllättäen poistuivat Itsenäisyyden puistosta, kun väkijoukot alkoivat kerääntyä paikalle.

Kenian oikeuskansleri on aiemmin uhannut Odingaa maanpetossyytteellä, mikäli hän aikoisi omin päin julistautua presidentiksi. Mahdollisesta maanpetostuomiosta olisi seuraamuksena kuolemanrangaistus.

Kenialaiset kommentaattorit pitävät maanpetossyytettä kuitenkin epätodennäköisenä, sillä Odingan vala oli pikemminkin symbolinen ele eikä vastannut sanamuodoiltaan virallista presidentin virkavalaa.

Odingan pidätys voisi myös johtaa kaaokseen eri puolilla maata ja mahdolliseen armeijan väliintuloon.

Tiistaina Kenian sisäministeriö sen sijaan julisti oppositiopuolueiden kansalliseksi vastarintaliikkeeksi kutsutun kampanjan laittomaksi järjestäytyneeksi rikollisjärjestöksi.

Kansallisen vastarintaliikkeen kannattajat boikotoivat maan suurinta matkapuhelinoperaattoria, presidentti Kenyattan perheen omistaman meijeriyhtiön tuotteita sekä maan aiemmin suosituinta ruokaöljymerkkiä. Nämä yhtiöt olivat hallituspuolueen vaalikampanjan suurimpia tukijoita.

Kansallisen vastarintaliikkeen on ollut tarkoitus myös koota yhteen laajapohjainen kansankokous luotsaamaan Kenian paluuta demokratiaan ja perustuslain kunnioitukseen.

Opposition suurmielenosoituksen alla hallitus myös katkaisi maan kolmen suurimman tv-kanavan lähetykset. Viime viikolla Uhuru Kenyatta  uhkasi lakkauttaa lähetysluvat tv-kanavilta, jotka esittäisivät opposition tilaisuuden suorana lähetyksenä. Kanavat eivät taipuneet painostukseen, mutta lähetykset olivat lopulta katsottavissa vain verkossa.

Kenia on yksi Afrikan vakaimmista ja kehittyneimmistä maista, mutta tällä hetkellä maa on jakautunut syvästi kahtia.

Vaikka tämän viikon valaseremonialla ei ole juridista merkitystä, kenialaiset pitävät Raila Odingaa nyt johtajanaan suurimmassa osassa maata. Opposition kannatusalueilla myös kunnanvaltuustot ovat katkaisseet suhteensa valtakunnan hallituksen kanssa.

Keniassa on kaikkiaan 47 eri etnistä ryhmää, joista presidentin ja hallituksen takana ovat nyt vain kikujut ja kalenjinit, maan suurin ja kolmanneksi suurin kansanryhmä, jotka edustavat yhdessä noin kolmasosaa koko Kenian väestöstä.

Presidentti Kenyatta palasi tiistai-iltana Nairobiin Afrikan unionin kokouksesta Etiopiasta eikä ollut keskiviikkoon mennessä kommentoinut Raila Odingan valaseremoniaa. Kenyatta on aiemmin kieltäytynyt neuvotteluista opposition kanssa.

Kenyattaa ja varapresidentti William Rutoa syytettiin vuonna 2011 kansainvälisessä rikostuomioistuimessa etnisten levottomuuksien ja joukkomurhien järjestämisestä Kenian edellisten vaalien jälkeen. Syytteistä kuitenkin luovuttiin sen jälkeen kun useat avaintodistajat oli surmattu ja toiset kieltäytyivät todistamasta.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Miksi Turkki haluaa hyökätä Rojavaan?

KANSAN UUTISET 19.1.2018

Syyrian sisällissodassa saattaa lähipäivinä olla alkamassa uusi tuhoisa vaihe Turkin ilmoitettua viikonloppuna tulevasta hyökkäyksestä Syyrian kurdijoukkojen valvomalle Afrinin alueelle Pohjois-Syyrian Rojavassa.

”Jos Afrinin terroristit eivät antaudu, niin revimme heidät alas”, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan totesi hallituspuolue AKP:n puoluekokouksessa lauantaina.

Erdoğanin mukaan sotilasoperaatio tulee käynnistymään viikon sisällä. Paikan päältä raportoitiin kuitenkin jo viikonloppuna Turkin armeijan kranaatti-iskuista Afrinin alueen kyliin.

Turkin mediat ovat myös kertoneet armeijan joukkojensiirroista Syyrian rajalle, ja tv-kanavat ovat näyttäneet kuvia alueelle matkalla olevista panssariajoneuvojen saattueista. Rojavan uutistoimisto puolestaan kertoi tiistaina Turkin avanneen uusia rajanylitysportteja maiden rajalle rakennettuun muuriin.

Syyrian luoteisosassa sijaitseva Afrin on yksi Rojavan kolmesta itsehallinnollisesta alueesta. Kurdijoukkojen ja useiden muiden kansallisuuksien yhteenliittymällä, Pohjois-Syyrian demokraattisella federaatiolla, on parhaillaan hallussaan jopa neljäsosa koko Syyrian alueesta, sen jälkeen kun kurdien johtamat Kansan puolustusyksiköt (YPG) vapauttivat suurimman osan alueesta islamistijärjestö Isisiltä.

Pieni Afrinin alue sijaitsee kuitenkin maantieteellisesti erillään federaation muista alueista. Afrinin ja muun Rojavan välissä on noin sata kilometriä leveä kaistale, joka on Turkin joukkojen ja Turkin aseistaman Vapaan Syyrian armeijan kapinallisten miehittämä. Turkki ja sen tukemat kapinalliset valtasivat Eufrat-joen ja Afrinin välissä olevan alueen vuosi sitten Isisiltä.

Turkin sapelinkalistelu ei tule alueen tilannetta tarkemmin seuraaville yllätyksenä. Hallituspuolue AKP:tä kannattava päivälehti Daily Sabah kertoi jo viime kesänä yksityiskohtaisista hyökkäyssuunnitelmista Afriniin.

Lehden haastattelemat turkkilaiset sotilaslähteet arvelivat myös Venäjän hyväksyvän Turkin hyökkäysaikeet. Venäjällä on parhaillaan 300 sotilaan yksikkö Afrinin alueella.

Turkin operaatio käynnistyi itse asiassa jo syksyllä, kun Turkin sotilaat ottivat haltuunsa Afrinin eteläpuolella sijaitsevan Idlibin maakunnan yhdessä Vapaan Syyrian armeijan joukkojen kanssa. Turkki valloitti suurimman osan maakunnasta ilman taisteluja tehtyään sitä ennen sopimuksen aluetta hallinneen islamistiarmeijan Tahrir al-Shamin kanssa.

Tahrir al-Sham on Syyrian Al-Qaida, joka tunnettiin aiemmin nimellä Jabhat al-Nusra, suomeksi Syyrian valloituksen tukirintama.

Kurdilähteiden mukaan myös Tahrir al-Sham on saanut aseita Turkista ja ampunut viime päivinä kranaatteja Afriniin.

BBC:n Istanbulin-kirjeenvaihtajan tavoittamien lähteiden mukaan Turkin uskotaan aloittavan varsinaisen hyökkäyksen tykistötulella, minkä jälkeen syyrialaiset kapinallisryhmät hyökkäävät Afriniin yhdessä Turkin erikoisjoukkojen kanssa. Turkin armeijan maajoukot seuraavat myöhemmin perässä.

Afrinin alueella ei ole käyty taisteluja koko Syyrian sodan aikana. Kun sisällissota alkoi muualla maassa, Syyrian armeija veti sotilaansa alueelta. Sen jälkeen kurdiarmeija YPG ja tuhansista naissotilaista koostuva Naisten puolustusyksiköt (YPJ) ottivat tehtäväkseen järjestyksen ylläpitämisen alueella.

Rojavan itsehallintoalueella sovelletaan varsin ainutlaatuiselta kuulostavaa ruohonjuuridemokratiaa. Joka kunnasta valitaan kolme edustajaa alueen kansanneuvostoon: yksi kurdi, yksi arabi ja yksi assyrialainen tai muiden vähemmistöjen edustaja. Kolmesta edustajasta ainakin yhden on oltava nainen.

Itsehallintoalueen perustuslaissa puhutaan Syyrian monietnisestä mosaiikista ja naisten tasa-arvosta. Kouluissa opetetaan paitsi arabiaa myös kurdin kieltä ja arameaa. Syyrian hallituksen jättämiä rakennuksia hallinnoivat työntekijöiden perustamat osuuskunnat.

Turkki kuitenkin vastustaa kiivaasti kurdien itsehallintopyrkimyksiä myös naapurimaassa. Erdoğanin hallinto pitää YPG:tä osana Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta, joka on kamppaillut Turkin kurdialueiden itsehallinnon puolesta vuodesta 1978.

Päällimmäisenä sysäyksenä Turkin hyökkäyksen ajoitukseen näyttäisi olleen Yhdysvaltojen Isisin vastaisen sotilasoperaation tiedottajan ilmoitus aikeista perustaa 30 000 sotilaan muodostama rajavartioyksikkö Turkin ja Irakin rajoille suojelemaan kurdijoukkojen Isisiltä vapauttamia alueita.

Erdoğan raivostui ajatuksesta ja kutsui Yhdysvaltojen kaavailemaa yksikköä ”terroristiarmeijaksi”.

Maanpaossa toimitetun turkkilaisen verkkolehden Ahvalin haastattelemien tutkijoiden mielestä sodanlietsonnan syynä ovat pikemminkin sisäpoliittiset syyt. Turkissa uskotaan, että Erdoğan haluaa järjestää kesällä ennenaikaiset presidentinvaalit. Turkin arvellaan myös haluavan parantaa neuvotteluasemiaan ennen tammikuun lopulla Sotšissa Venäjällä pidettävää Syyrian rauhankokousta.

torstai 28. joulukuuta 2017

Milloin Saksa aikoo pyytää anteeksi?

KANSAN UUTISET 29.12.2017

Tammikuun 12. päivänä 1904 Saksan Lounais-Afrikassa, nykyisessä Namibiassa, alueen alkuperäiskansoihin kuuluvat hererot nousivat kapinaan ja surmasivat 123 saksalaista uudisasukasta.

Saksalaiset sotilaat ja uudisasukkaat olivat sitä ennen vallanneet suurimman osa hererojen maista, varastaneet karjaa, raiskanneet naisia ja ottaneet miehiä orjiksi. Saksalaiset rakensivat rautatietä hererojen maille ja suunnittelivat paimentolaiskansan pakkosiirtoa reservaatteihin.

Saksa vastasi kapinointiin massiivisella joukkojen liikekannallepanolla. Saksalaisjoukkojen komentaja, kenraali Lothar von Trotha antoi käskyn hävittää hererot perin pohjin. Jokainen herero, joka tavattaisiin Saksan alueen sisällä, aseen tai karjan kanssa tai ilman, tulisi teloittaa. Myöskään naisia ja lapsia ei säästettäisi.

Vuoden 1904 aikana saksalaissotilaat surmasivat kymmeniä tuhansia hereroja, kiväärinluodeilla, pistimillä ja polttamalla heidät hengiltä. Kymmenet tuhannet kuolivat nälkään paetessaan Kalaharin autiomaahan.

Tuhansia hereroja suljettiin keskitysleireihin, joissa miehet pantiin pakkotyöhön ja naisista tehtiin seksiorjia.

Vankeja pidettiin nälässä, ja heillä tehtiin lääketieteellisiä kokeita. Keripukkiin sairastuneille annettiin arsenikkipistoksia, ja kuolleiden vankien pääkalloja lähetettiin rotututkijoille saksalaisiin yliopistoihin.

Vuonna 1905 myös hererojen naapurit namat aloittivat kapinan saksalaisia vastaan – ja kokivat pitkälti saman kohtalon kuin hererot.

Lähes sata tuhatta hereroa surmattiin tai kuoli nälkään kolmen vuoden aikana, 80 prosenttia koko kansasta. Namoja kuoli kymmenen tuhatta, lähes puolet koko kansasta.

Vasta 80 vuotta myöhemmin Saksan Lounais-Afrikan tapahtumia kutsuttiin ensimmäisen kerran niiden oikealla nimellä. YK:n ihmisoikeuskomission vuonna 1985 teettämän raportin mukaan kyse oli 1900-luvun ensimmäisestä kansanmurhasta.

Kylmän sodan päättyminen muutti sekä Saksan että Namibian tilannetta. Vuonna 1990 Namibia itsenäistyi, ja samana vuonna Saksa jälleenyhdistyi, kun Itä-Saksan osavaltiot liittyivät Länsi-Saksaan.

Saksan liittopäivien päätöslauselman mukaan Saksalla oli ”erityinen historiallinen vastuu” Namibiasta. Päätöslauselmassa ei viitattu hererojen ja namojen kansanmurhaan, vaan Namibian saksankieliseen vähemmistöön.

Huomattava osa Lounais-Afrikkaan asettuneista saksalaisista jäi maahan vielä sen jälkeen kun Saksa menetti siirtomaansa ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Alue siirtyi Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan, ja maahan muutti myös tuhansia valkoisia eteläafrikkalaisia.

Namibian itsenäistyessä 74 prosenttia maan viljelymaista oli valkoisen vähemmistön omistuksessa.

Vuonna 2004 hererojen ja namojen kansanmurhan alkamisesta tuli kuluneeksi sata vuotta. Saksan silloinen kehitysministeri, sosiaalidemokraatteihin kuuluva Heidemarie Wieczorek-Zeul vieraili Namibiassa ja totesi muistotapahtumassa pitämässään puheessa, että sadan vuoden takaisia julmuuksia kutsuttaisiin nykyään epäilemättä kansanmurhaksi.

Ministeri pyysi myös anteeksi saksalaisten tekoja, minkä monet ehtivät jo tulkita Saksan viralliseksi kannanotoksi. Saksan silloinen ulkoministeri, vihreiden Joschka Fischer joutui myöhemmin selittämään, että kehitysministerin puheet olivat vain tämän henkilökohtaisia näkemyksiä.

Muistotilaisuuden jälkeen Saksa lupasi lisätä kehitysapuaan Namibialle, mutta ei ole pyytänyt virallisesti anteeksi 1900-luvun alun tapahtumia.

Viime vuonna Saksan ulkoministeriön edustaja lopulta ilmoitti, että kansanmurha oli oikea termi kuvaamaan Saksan Lounais-Afrikan tapahtumia. Saksa ja Namibia nimittivät kumpikin erikoislähettiläät neuvottelemaan, mihin mahdollisiin seuraamuksiin kansanmurhan tunnustamisen tulisi johtaa.

Hererojen ja namojen edustajia ei ole kutsuttu mukaan Saksan ja Namibian hallitusten välisiin neuvotteluihin. Saksan erikoislähettiläs tapasi kuitenkin hererojen ja namojen johtajia vuosi sitten Namibian pääkaupungissa Windhoekissa ja totesi, ettei siirtomaavallan aikaista kansanmurhaa voinut verrata juutalaisten joukkotuhoon.

Kansanmurhasta henkiin jääneiden jälkeläiset pitivät erikoislähettilään toteamusta rasistisena, ikään kuin afrikkalaisten elämä ei olisi ollut yhtä arvokas kuin juutalaisten elämä.

Hererojen ja namojen korkeimmat päälliköt nostivat tammikuussa joukkokanteen Saksan valtiota vastaan Yhdysvaltojen liittovaltion tuomioistuimessa New Yorkissa. Kanteessa vaaditaan oikeutta osallistua neuvotteluihin Saksan kanssa sekä vahingonkorvauksia takavarikoiduista maista, karjasta ja muusta omaisuudesta korkoineen.

Saksa ei ole vastannut kanteeseen eikä ole osallistunut oikeuskäsittelyihin. Mahdollinen vahingonkorvaussumma tuskin tulisi olemaan Saksalle ongelma, mutta vahingonkorvaukset saattaisivat luoda ennakkotapauksen, jonka myös muut entiset siirtomaavallat haluaisivat välttää.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Kylmää kyytiä Keniassa ja Tansaniassa

KANSAN UUTISET 15.12.2017

Sillä välin kun uutistoimituksissa seurattiin silmä tarkkana Zimbabwen presidentin syrjäyttämistä, kiristynyt poliittinen tilanne Suomen pitkäaikaisissa kehitysavun kohdemaissa Keniassa ja Tansaniassa on jäänyt mediassa lähes huomaamatta.

Keniassa presidentti Uhuru Kenyatta vannoi virkavalansa toissa viikolla ja saa sittenkin jatkaa vallassa vilpillisten vaalien ja opposition boikotoiman toisen vaalikierroksen jälkeen.

Vaalien ensimmäinen kierros sujui rauhallisesti, mutta julkistetut tulokset eivät vastanneet äänestäjien tahtoa, sillä vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu istuvan presidentin ja tämän puolueen eduksi. Tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna ja kidutettuna Kenian pääkaupungin Nairobin liepeiltä runsas viikko ennen elokuun vaaleja.

Uusintavaaleja boikotoitiin suurimmassa osassa maata sen jälkeen kun opposition presidenttiehdokas Raila Odinga vetäytyi vaaleista vaalijärjestelyjen epäselvyyksien vuoksi.

Presidentin virkaanastujaispäivälle kaavailtu opposition suurmielenosoitus estettiin turvallisuusjoukkojen voimin. Sotilashelikopterit lensivät matalalla Nairobin keskustan yllä, ja kaupungin laitamilla moottoripyörillä liikkuvat poliisijoukot ampuivat ihmisiä täysin summittaisesti.

Kerrostalon parvekkeella ollut seitsemänvuotias poika kuoli poliisin ampumasta luodista Embakasin työläiskaupunginosassa lähellä Nairobin kansainvälistä lentokenttää.

Opposition mukaan poliisi on surmannut syksyn aikana yli 200 ihmistä. Viranomaiset ovat yleensä kiistäneet osallisuutensa kuolemantapauksiin, eikä niitä ole tutkittu.

Tämän syksyn vaalit olivat jo kolmannet peräkkäiset vaalit, joissa vaalivoitto ilmiselvästi varastettiin oppositiolta. Joka kerta opposition ehdokkaana on ollut poliittisia uudistuksia ja maan voimavarojen tasaisempaa jakamista ajava nyt jo 72-vuotias veteraanipoliitikko Raila Odinga, joka oli yksipuoluevallan aikakaudella Kenian pitkäaikaisin mielipidevanki.

Kenia on yksi Afrikan vakaimmista ja kehittyneimmistä maista, mutta tällä hetkellä maa on jakautunut syvästi kahtia ja suuressa osassa maata puhutaan vakavasti eroamisesta koko maasta.

Keniassa on kaikkiaan 47 eri etnistä ryhmää. Näistä presidentin ja hallituksen takana ovat vain kikujut ja kalenjinit, maan suurin ja kolmanneksi suurin kansanryhmä, jotka edustavat yhdessä noin kolmasosaa koko Kenian väestöstä.

Arvovaltaiset tahot korkeimman oikeuden entisestä presidentistä lähtien ovat varoittaneet tulossa olevasta mahdollisesta vallankumouksesta.

Ihmisten turhautumisesta kertoo sekin, että tiistaina Nairobin suurimmalla stadionilla pidetyssä Kenian itsenäisyyspäivän juhlassa presidentti Kenyatta sai pitää puheensa lähes tyhjille katsomoille.

Oppositio suunnitteli samalle päivälle oman itsenäisyysjuhlan järjestämistä Mombasassa. Tarkoitus oli koota laajapohjainen kansankokous luotsaamaan Kenian paluuta demokratiaan ja perustuslain kunnioitukseen. Raila Odinga oli määrä julistaa kansan presidentiksi.

Kenian oikeuskansleri uhkasi Odingaa ja muita oppositiojohtajia maanpetossyytteillä, joista seurauksena olisi kuolemanrangaistus.

Ulkomaiden diplomaatit ovat olleet hiljaa koko syksyn mutta tekivät Yhdysvaltojen suurlähettilään johdolla kaikkensa, jotta tällaista seremoniaa ei pidetty.

Presidentti Kenyatta on toistaiseksi kieltäytynyt neuvotteluista ja opposition vaatimista aidoista vaaleista ensi vuoden helmikuussa.

Kenian naapurimaassa Tansaniassa iloittiin kaksi vuotta sitten uudesta presidentistä John Magufulista, joka ensi töikseen peruutti itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ja päätti, että juhliin varatut rahat tulisi käyttää sen sijaan koleraepidemian taltuttamiseen. Presidentti lähti juhlapäivänä ulos kadulle osallistumaan siivoustalkoisiin.

Magufuli leikkasi myös ministereiden määrää ja kielsi heiltä turhat ulkomaanmatkat. Hän teki yllätysvierailuja ministeriöihin ja antoi potkut virkamiehille, jotka olivat ilman syytä poissa työpaikalta.

Magufuli kitki korruptiota ja paljasti, että maassa oli vuosien ajan maksettu palkkaa tuhansille virkamiehille, joita ei ollut olemassakaan. Ylimääräisiä palkkarahoja maksettiin joka vuosi yli 20 miljoonan euron edestä. Summa on suurempi kuin Suomen kehitysapu Tansanialle viime vuosien leikkausten jälkeen.

Viime kuukausina Magufulin suosio on kuitenkin hiipunut hänen hyökättyään rajusti oppositiota ja mediaa vastaan.

Syyskuussa pyssymiehet tulittivat oppositiojohtaja Tundu Lissua, joka on nyt Nairobissa sairaalahoidossa. Kymmeniä ihmisiä on pidätetty pelkästään heidän Facebook-päivitystensä vuoksi. Maan kaikki kriittiset sanomalehdet on kielletty vuoron perään, ja useat toimittajat ovat kadonneet. Suositun oppositiolehden päätoimittaja sai palkkamurhaajat peräänsä ja joutui pakenemaan maan alle.

Keniassa tällaista on tapahtunut ennenkin, mutta Tansaniassa tämä on uutta ja pelottavaa.

torstai 30. marraskuuta 2017

Miksi Mugabe sai vihdoin lähteä

KANSAN UUTISET 1.12.2017

Jos joku odottaa Zimbabwen siirtyvän pikaisesti demokratiaan presidentti Robert Mugaben syrjäyttämisen jälkeen, niin kannattaa ensin tutustua hänen seuraajansa ansioluetteloon.

Viime viikolla presidentiksi nimitetty Emmerson Mnangagwa on ollut Mugaben suojatti ja oikea käsi koko tämän 37 vuotta kestäneen valtakauden ajan. Mnangagwa on toiminut maan salaisen palvelun päällikkönä, valtiovarainministerinä, puolustusministerinä ja vuodesta 2014 marraskuun alkuun asti varapresidenttinä.

Zimbabwen itsenäisyyssodan vuosina Mnangagwa kuului sissiliike Zanun pelättyyn Krokotiilijengiin, joka teki 1960-luvulla pommi-iskuja poliisiasemille ja surmasi valkoisia maanomistajia veitsillä.

Mnangagwa tunnetaan Zimbabwessa edelleen lempinimellä Krokotiili. Hänen kannattajiaan Zanu PF -puolueessa on kutsuttu Lacoste-ryhmäksi – vaatemerkin krokotiililogon vuoksi.

Vuosina 1983­–87 pian Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen Mnangagwa johti armeijan kosto-operaatiota kilpailevan Zapu-sissiliikkeen kannattajiksi epäiltyjä vastaan maan länsiosissa ndebelekansan asuttamassa Matabelemaassa. Arviolta 20 000 ihmistä surmattiin teloittamalla tai sytyttämällä heidän kotinsa palamaan.

Vuonna 1998 Mnangagwa johti Zimbabwen armeijan operaatiota Kongon sisällissodassa. Hän rikastui mineraalikaupoilla ja Kongosta salakuljetetuilla timanteilla yhdessä armeijan kenraalien kanssa.

Vuoden 2008 vaalien aikana Mnangagwa vastasi oppositionvastaisesta väkivaltakampanjasta. Opposition vaalitilaisuudet kiellettiin, ja satoja opposition kannattajia surmattiin. Maaseudulla tuhansia ihmisiä hakattiin tai kidutettiin kostoksi siitä, että heidän vaalipiirissään oli vaalien ensimmäisellä kierroksella äänestetty oppositiota.

”On ironista, että Mnangagwaa, yhtä Zanu PF -puolueen sorron symboleista, pidetään nyt uuden toivon tuojana”, kommentoi BBC:n kirjeenvaihtaja Shingai Nyoka Zimbabwen pääkaupungista Hararesta.

Tunnetun zimbabwelaisen ihmisoikeusjuristin Brian Kagoron mukaan vallanvaihdossa oli kyse Zanu PF:n sisäisestä valtakamppailusta, joka vain naamioitiin kansan vallankumoukseksi.

93-vuotiaan Mugaben seuraajan paikasta on käyty puolueen sisällä kamppailua jo pitkään. 75-vuotiasta Mnangagwaa pidettiin todennäköisenä seuraajaehdokkaana sen jälkeen kun hänet nimitettiin varapresidentiksi kolme vuotta sitten.

Generation 40:ksi tai G40:ksi itseään kutsuva ryhmä hiukan nuoremman polven poliitikkoja peräänkuulutti puoluejohtoon sukupolvenvaihdosta ja kehotti itsenäisyyssodan veteraaneja jäämään eläkkeelle. G40-ryhmän poliitikot eivät ole ryhmän nimestä huolimatta nelikymppisiä vaan yli 50- tai 60-vuotiaita, mutta useimmat olivat vielä lapsia Zimbabwen vapautustaistelun aikana.

G40-ryhmä liittoutui presidentti Mugaben puolison, 52-vuotiaan Grace Mugaben taakse, josta kaavailtiin seuraavaa presidenttiä. Grace Mugabe lähti mukaan politiikkaan vasta vuonna 2014, kun hänet valittiin Zanu PF:n naisjärjestön johtajaksi. Sitä ennen hän oli enemmän kiinnostunut perheen loistohuviloista, liiketoimistaan ja shoppailusta ulkomailla.

Grace Mugabe pääsi 22-vuotiaana töihin presidentinkansliaan toimistosihteeriksi. Hän synnytti kaksi lasta suhteestaan itseään 41 vuotta vanhemman presidentin kanssa ennen kuin he menivät naimisiin vuonna 1996 presidentti Mugaben jäätyä leskeksi.

Zanu PF:n valtakamppailu kärjistyi elokuussa, kun varapresidentti Emmerson Mnangagwa yritettiin myrkyttää puolueen nuorisoliiton tilaisuudessa, joidenkin väitteiden mukaan myrkytetyllä jäätelöllä, joka oli peräisin presidenttiparin omistamasta jäätelötehtaasta.

Marraskuun alussa Mugabe erotti Mnangagwan varapresidentin tehtävistä syyttäen häntä juonittelusta hallitusta vastaan. Mnangagwa lähti Etelä-Afrikkaan.

Grace Mugabe oli sitä ennen vaatinut puheessaan Mnangagwan Lacoste-ryhmän eliminoimista ”iskemällä käärmettä päähän”.

Yhdeksän päivän päästä sotilaat kaappasivat armeijan komentajan johdolla vallan ja asettivat presidentti Mugaben kotiarestiin. Parikymmentä Zanu PF:n G40-ryhmän johtavaa poliitikkoa pidätettiin ja erotettiin puolueesta. Hararessa ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan.

Kun Mugabe oli suostuteltu eroamaan, Mnangagwa palasi Etelä-Afrikasta ja julistettiin presidentiksi.

Kyynisempien arvioiden mukaan monikaan asia ei tule muuttumaan Zimbabwessa vielä lähiaikoina. Kenraalien, turvallisuusjoukkojen ja vanhan puolue-eliitin klikki tulee jatkamaan vallassa myös Mugaben syrjäyttämisen jälkeen, ainakin ensi vuoden vaaleihin asti.

Zimbabwen median mukaan Mugabelle luvattiin elinikäinen syytesuoja ja kymmenen miljoonan dollarin eroraha vastineeksi vapaaehtoisesta eronpyynnöstään. Hänelle maksetaan edelleen täysimääräinen presidentin kuukausipalkka kaikkine etuisuuksineen. Mugaben perheen omaisuuteen ei myöskään kajota. Kun Mugabe kuolee, Grace Mugabelle maksetaan joka kuukausi puolet presidentin palkasta.

torstai 16. marraskuuta 2017

Ase, joka muutti maailman

KANSAN UUTISET 17.11.2017

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun AK-47:n eli Kalašnikovin rynnäkkökiväärin valmistus aloitettiin Neuvostoliitossa. Venäjällä vuosijuhlaa vietettiin jo syyskuussa, kun aseen kehittäjän Mihail Kalašnikovin pronssipatsas paljastettiin Moskovassa.

Kulttuuriministeri Vladimir Medinski kutsui Kalašnikov-kivääriä tärkeäksi venäläiseksi kulttuuribrändiksi, ja ortodoksikirkon pappi siunasi patsaan pyhällä vedellä.

Brittitoimittaja Michael Hodges kertoo kiväärin historiasta reportaasikirjassaan AK47: The story of the people’s gun. Kirjan ruotsinkielisen käännöksen titteli on itse asiassa paljon osuvampi: AK-47 – ase, joka muutti maailman.

Hodges selostaa mukaansatempaavasti, kuinka Neuvostoliiton puolustamiseen ja natsi-Saksalta vallattujen alueiden hallitsemiseen tarkoitetusta aseesta tulikin kolmannen maailman maiden vapaustaistelujen symboli ja lopulta myös Lähi-idän ääriliikkeiden ja terroristien väline.

Kiväärin kuva löytyy sekä Mosambikin että Hizbollah-järjestön lipusta.

Hodges haastattelee kirjassaan vietnamilaista sotaveteraania, palestiinalaisten kansannoususta hurmioitunutta ranskalaista muotikuvaajaa ja eteläsudanilaista lapsisotilasta, josta tuli maailmankuulu räpartisti. Hodges matkustaa myös Bagdadiin raportoimaan amerikkalaisten miehitysjoukkojen operaatioista paikallisia asejoukkoja vastaan.

Kirja alkaa kertomuksella vodkanhuuruisesta illasta Iževskin kaupungissa Venäjän Udmurtiassa. Täällä Volgan ja Uralvuorten välissä valmistettiin aikoinaan miljoonia kalašnikoveja, mutta nyt tehdas on konkurssikypsä, sillä aseen kopioita tehdään halvemmalla Bulgariassa, Serbiassa, Kiinassa ja monissa muissa maissa.

Kun Hodges lähtee ryyppytoverinsa ehdotuksesta keskellä yötä tutustumaan vanhaan asetehtaaseen, tehtaan pihalta löytyykin bordelli, jossa kaupataan myös Kalašnikovin nimellä markkinoitua vodkaa.

Seuraavana päivänä Mihail Kalašnikov tarjoilee toimittajalle hirvenlihakeittoa smetanan kera datšassaan Iževskin ulkopuolella. Rynnäkkökiväärin keksijä oli pahoillaan siitä, että asetta on aikojen saatossa ruvettu käyttämään siviilejä vastaan. Alun perin aseella oli tarkoitus puolustaa isänmaata.

Kalašnikov oli 27-vuotias kersantti saadessaan valmiiksi AK-47:n prototyypin. Hän ryhtyi tosin suunnittelemaan kivääriä jo viisi vuotta aikaisemmin, kun hän oli haavoittunut rintamalla Saksan suurhyökkäyksessä vuonna 1941. Neuvostoliitto ei ollut kunnolla varautunut Saksan hyökkäykseen. Sotamiehillä ei ollut käytössään edes omaa sarjatuliasetta.

Sotilassairaalassa Kalašnikov luki käsiaseiden kehitystä käsittelevän perusteoksen ja kyseli muilta haavoittuneilta miehiltä, mitä ominaisuuksia ihanteellisella sotilaskiväärillä tulisi olla.

AK-47 oli helppokäyttöinen, kestävä ja tehokas. Siinä on vain kahdeksan liikkuvaa osaa. Kiväärin voi purkaa alle minuutissa, ja se toimii hyvin myös hiekassa, sateessa ja mudassa. Sillä voi ampua sarjatulta 11 laukausta sekunnissa, ja osumatarkkuus on hyvä 300 metrin etäisyydellä.

Näiden ominaisuuksien avulla Kalašnikovin kivääri lopulta voitti Neuvostoliiton puolustusasian kansankomissariaatin kilpailun puna-armeijan uuden jalkaväkiaseen kehittämiseksi.

Stalinin ajan Neuvostoliitossa Mihail Kalašnikovista tehtiin kansallissankari. Harva tiesi, että nuori ja kekseliäs entinen panssarisotamies olikin talonpoikaisperheen poika, vihattu kulakki. Perhe omisti maatilan, karjaa ja työkoneita, joita myös perheen pojat pääsivät rassaamaan. Kun Mihail oli 13-vuotias, Kalašnikovin perhe karkotettiin pakkotyöleirille Siperiaan. Poika karkasi leiriltä pari vuotta myöhemmin ja sai töitä rautateiltä.

Stalinin Neuvostoliitossa ei myöskään puhuttu siitä, miten paljon AK-47 muistutti natsi-Saksan StG44-kivääriä. Siinä oli samanlainen eteenpäin taivutettu ammuslipas ja saksalaisen mallin mukaisesti pienemmät patruunat.

Kalašnikov keksi myöhemmin monia AK-47:n paranneltuja versioita, sai palkintoja ja eläkkeen, joka oli vajaa 300 euroa kuukaudessa. Hän kuoli vuonna 2013.

Maailmalla hyväksi havaittu ase on usein vaihtanut omistajaa. Vietnamin sodassa amerikkalaiset erikoisjoukot alkoivat käyttää surmatuilta vietnamilaisilta haltuunsa saamiaan kiinalaisia AK-47-kopioita, jotka olivat kosteissa viidakko-oloissa käyttökelpoisempia kuin amerikkalaisten omat M16-kiväärit.

Vietnamilaiset olivat aluksi ihmeissään, kun amerikkalaiset ampuivat kalašnikoveilla. ja luulivat amerikkalaisia omiksi sotilaikseen.

Neuvostojoukot joutuivat taistelemaan omaa asettaan vastaan Afganistanin sodassa 1980-luvulla. Israelin armeija oli saanut haltuunsa palestiinalaisten asevarastot Libanonin sodassa. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA toimitti palestiinalaisten aseet Pakistanin tiedustelupalvelulle, joka jakoi tuhansia AK-47-kiväärejä Osama bin Ladenin johtamille mujahediineille. Siitä sai alkunsa Al-Qaida.

torstai 2. marraskuuta 2017

Mafiamurhia ja tökeröä vaalivilppiä

KANSAN UUTISET 3.11.2017

Keniassa viime viikolla pidetyt presidentinvaalien uusintavaalit eivät tuoneet ratkaisua maan poliittiseen kriisiin. Opposition ehdokas Raila Odinga vetäytyi kisasta, ja ihmiset jättivät äänestämättä suurimmassa osassa maata.

Istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai 98 prosenttia äänistä, mutta vaalikomission mukaan vain 38 prosenttia rekisteröityneistä äänestäjistä kävi vaaliuurnilla. Opposition mukaan tuloksia sormeiltiin ja todellisuudessa vain noin 20 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Uusintavaaleista on tekeillä useita valituksia korkeimpaan oikeuteen, joka jo aiemmin mitätöi elokuussa pidetyt varsinaiset vaalit ääntenlaskussa todettujen epäselvyyksien ja laittomuuksien vuoksi.

Opposition ehdokkaat boikotoivat uusintavaaleja ja vaativat vaalien lykkäämistä, jotta vaalikomissio olisi ehtinyt tehdä korkeimman oikeuden päätöksen edellyttämät uudistukset vaalien oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

Tuomioistuin ei kuitenkaan pystynyt päättämään vaalien lykkäämisestä viime viikolla. Tuomarit eivät uskaltaneet tulla istuntoon sen jälkeen kun asemiehet tulittivat korkeimman oikeuden varapresidentin autoa ja henkivartijaa.

Ennen uusintavaaleja myös yksi vaalikomission jäsenistä pakeni Yhdysvaltoihin peläten henkensä puolesta.

Oppositiojohtaja Raila Odinga kutsui viime viikon vaaleja näytösvaaleiksi ja ilmoitti tiistaina, että oppositio aikoo koota laajapohjaisen kansankokouksen luotsaamaan Kenian paluuta demokratiaan ja perustuslain kunnioitukseen.

Kansankokoukseen osallistuu kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja, piispoja, imaameja sekä ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen, naisten ja nuorten ryhmien edustajia ja elinkeinoelämän vaikuttajia.

Oppositio puhuu myös kansallisesta vastarintaliikkeestä, jonka olisi määrä järjestää ostoboikotteja, lakkoja ja rauhanomaisia mielenosoituksia esikuvinaan Martin Luther Kingin johtama Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliike tai Mahatma Gandhin väkivallaton vastarintaliike Intian itsenäisyystaistelun aikana.

Väkivaltaisuuksilta ei ole kuitenkaan vältytty. Elokuun vaalien jälkeen lähes sata ihmistä on kuollut poliisin luodeista tai presidentti Kenyattan kikujuheimosta värvätyn Mungiki-jengin hyökkäyksissä.

Elokuussa pidetyt alkuperäiset vaalit sujuivat äänestyksen osalta kaikkialla maassa rauhallisesti ja sääntöjen mukaisesti. Äänestyspaikoilla tehdyssä ääntenlaskennassa ei myöskään havaittu epäselvyyksiä. Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin John Kerryn ja Etelä-Afrikan entisen presidentin Thabo Mbekin johtamat kansainväliset vaalitarkkailijaryhmät pitivät vaaleja vapaina ja oikeudenmukaisina.

Vaalikomission julkaiseman tuloksen mukaan istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai selvän enemmistön äänistä.

Opposition ehdokas Raila Odinga ja tämän tukijat kuitenkin valittivat vaalituloksesta korkeimpaan oikeuteen, sillä vaalikomission julkistamat tulokset eivät heidän mukaansa vastanneet ääntenlaskennan tuloksia maan tuhansilla äänestyspaikoilla.

Korkein oikeus tutki asiaa, ja tuomioistuimen päätöksen mukaan olikin syytä epäillä, että vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu, joko komission jäsenten tai ulkopuolisten toimesta.

Vaalikomission tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna ja kidutettuna Kenian pääkaupungin Nairobin liepeiltä vain runsas viikko ennen elokuun vaaleja.

Vaalivilppi tai vaalivilppiepäilyt eivät ole mitään uutta Kenian vaaleissa. Uutta ja koko Afrikan mittakaavassa suorastaan historiallista on sen sijaan se, että korkeimman oikeuden päätöksellä mitätöitiin vaalit, joiden tulos ilmiselvästi perustui jonkinlaiseen vilppiin.

Vuoden 2013 vaaleissa ehdolla olivat samat ehdokkaat kuin tämän vuoden vaaleissa. Odinga oli noissa vaaleissa mielipidetiedustelujen mukaan selvä suosikki, mutta lopullisen vaalituloksen mukaan Kenyatta sai ensimmäisellä kierroksella niukan enemmistön äänistä.

Vaaleja edelsi kansainvälisen rikostuomioistuimen käynnistämä oikeusprosessi, jossa Kenyattaa ja hänen varapresidenttiehdokastaan William Rutoa syytettiin etnisten levottomuuksien ja joukkomurhien järjestämisestä vuonna 2007 pidettyjen edellisten vaalien jälkeen.

Odinga oli myös vuoden 2007 vaaleissa häviävänä osapuolena, vaikka saikin opposition mukaan enemmän ääniä kuin pikaisesti presidentiksi julistettu Mwai Kibaki.

Raila Odinga esiintyy nyt Kenian yhtenäisyyden puolustajana. Vaalikampanjan aikana hän lupasi töitä nuorille ja tukea yksinhuoltajaäideille.

Uhuru Kenyattan valtakaudella Kenian talous on kasvanut yli viiden prosentin vuosivauhdilla, mutta samalla hinnat ovat nousseet ja eriarvoisuus lisääntynyt.

Kenia on yksi Afrikan vakaimmista ja kehittyneimmistä maista, ja siellä sijaitsevat useiden ylikansallisten yhtiöiden ja kansainvälisten avustusjärjestöjen alueelliset päämajat. Kenia on myös suosittu matkakohde ja yksi Suomen kehitysavun pääkohdemaista.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pommi-isku, josta harva kuuli

KANSAN UUTISET 20.10.2017

Somalian pääkaupungissa Mogadishussa tehtiin lauantaina yksi maailmanhistorian tuhoisimmista terrori-iskuista. Ainakin 320 ihmistä menetti henkensä ja 500 ihmistä vammautui itsemurhaiskussa, jossa sotilasräjähteillä lastattu kuorma-auto räjäytettiin kaupungin keskustaan johtavalla päätiellä keskellä pahinta iltapäiväruuhkaa. Räjähteet oli piilotettu riisisäkkien alle.

Rakennukset tuhoutuivat satojen metrien säteellä räjähdyspaikasta. Alueella sijaitsi korkea toimistorakennus, poliitikkojen ja virkamiesten suosima Safari-hotelli, Somalian Punaisen Puolikuun päämaja, lukuisia kauppoja, kioskeja, pankkeja, ravintoloita ja asuinrakennuksia.

Alkuviikosta kuolonuhrien määrän uskottiin vielä kasvavan, kun rakennusten raunioiden raivaustöitä päästään jatkamaan.

Terroristijärjestö Al-Shabaab on tehnyt Mogadishussa pienempiä iskuja säännöllisin väliajoin vuodesta 2011 asti. Kohteena ovat olleet hallituksen ja turvallisuusjoukkojen rakennukset, Afrikan unionin sotilaat tai poliitikkojen suosimat hotellit.

Lauantain räjähdys oli kuitenkin aivan eri luokkaa kuin aiemmat iskut, joissa on harvoin menehtynyt kerralla yli parikymmentä ihmistä.

Iskussa kuolleiden joukossa oli bussillinen ala-asteen oppilaita, nuori pariskunta, joka oli juuri synnyttänyt esikoisensa, sekä lääkäriksi opiskellut nuori nainen, joka oli ystäviensä kanssa ostamassa vaatteita sunnuntaille suunniteltua valmistujaisjuhlaa varten.

Naisen isä saapui sunnuntaiaamuna Lontoosta Mogadishuun osallistuakseen tyttären valmistujaisiin, mutta joutuikin järjestämään hautajaisia.

Verkkolehti Daily Beast kertoi Safari-hotellissa romahtaneen katon alle menehtyneestä amerikansomalialaisesta konsultista, joka tuli pommi-iskun aamuna Somaliaan tekemään Maailmanpankille selvitystä kaupan edistämisestä Somalian ja Minnesotan osavaltion välillä.

Suurin osa kuolonuhreista oli kuitenkin tavallisia kaupunkilaisia, jotka olivat juuttuneet liikenneruuhkaan matkalla kotiin tai olivat töissä tai asioimassa lähialueen toimistoissa, kaupoissa tai kadunvarren pienissä kioskeissa.

Suurin osa uhreista hiiltyi räjähdyksessä tunnistamattomaksi, tai heistä on löytynyt pelastustöissä vain yksittäisiä ruumiinosia. Henkiin jääneistä monet ovat menettäneet raajansa.

Tuhannet paikalliset vapaaehtoiset ovat olleet mukana auttamassa raivaustöissä lauantai-illasta lähtien. Ulkomailla asuvat somalialaiset ovat puolestaan keränneet sosiaalisen median välityksellä rahaa paikalliselle ambulanssifirmalle.

Presidentti Mohamed Abdullahi Farmajo kävi sunnuntaina ensimmäisten joukossa luovuttamassa verta.

35 vakavasti loukkaantunutta pommi-iskun uhria lennätettiin maanantaina tehohoitoon Turkkiin.

Mogadishun Safari-hotellin edustalla tehty itsemurhaisku on kuolonuhrien määrässä mitattuna kaikkien aikojen neljänneksi tai viidenneksi tuhoisin terrori-isku koko maailmassa.

Enemmän ihmisiä on kuollut vain syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa, Irakin miehityksen aikana vuonna 2007 tehdyissä sunnikapinallisten autopommi-iskuissa jesidivähemmistön asuttamissa kylissä sekä šaahin vallan aikana Iranissa vuonna 1978 tehdyssä elokuvateatterin tuhopoltossa, jossa kuoli yli 400 ihmistä.

Vuonna 2004 Beslanissa Venäjän Kaukasuksella tehdyssä tšetšeenikapinallisten koulukaappauksessa kuoli 344 panttivankia ja siviiliä, useimmat heistä Venäjän erikoisjoukkojen käynnistämässä panttivankien vapauttamisoperaatiossa.

Twitterissä jotkut ovat ihmetelleet, miksei Mogadishun kaikkien aikojen pommi-iskusta ole syntynyt Las Vegasin, Manchesterin tai Pariisin terrori-iskujen kaltaista maailmanlaajuista somekampanjaa, jossa valtionpäämiehet ja viihdejulkkikset tuomitsevat väkivallan ja osoittavat myötätuntoa uhreille ja omaisille.

Meillä Mogadishun pommi-isku hukkui viikonlopun muiden tapahtumien alle, ja harva taitaa tässä vaiheessa edes tietää koko asiasta. Kun maanantaina New York Times raportoi iskusta etusivullaan, Helsingin Sanomat kertoi aiheesta ulkomaanuutisten häntäpäässä sivulla A25.

Al-Shabaab ei ole toistaiseksi ilmoittanut olleensa iskun takana, ilmeisesti odotettua suuremman kuolonuhrien määrän vuoksi. Pidätettynä oleva järjestön taistelija, joka ajoi toista pienempää räjähdelastissa ollutta autoa, on kertonut kuulusteluissa, että pommi-isku tapahtui ennenaikaisesti, kun itsemurhapommittajan ajama kuorma-auto yritettiin pysäyttää tarkastuspisteellä.

Pommi-iskun varsinaisena kohteena oli Mogadishun lentokenttäalue, jossa Afrikan unionin joukoilla ja Yhdysvaltojen sotilailla on tukikohtansa. Lentokenttäalueella sijaitsevat myös useat länsimaiden edustustot ja kansainvälisten järjestöjen toimistot.

Guardian-lehti kertoi tiistaina, että isku oli tarkoitettu kostoksi Yhdysvaltojen elokuussa tekemälle lennokki-iskulle Al-Shabaabin leiriin 60 kilometriä Mogadishun ulkopuolella. Lennokki-iskussa kuoli useita sivullisia ja lapsia.

torstai 5. lokakuuta 2017

Kuka käski teloittaa Che Guevaran?

KANSAN UUTISET 6.10.2017

Ensi maanantaina tulee kuluneeksi 50 vuotta vallankumoustaistelija Ernesto Che Guevaran kuolemasta. Tulitaistelussa loukkaantunut Che oli otettu vangiksi edellisenä päivänä ja viety kädet sidottuina La Higueran kylän ränsistyneeseen koulurakennukseen Bolivian syrjäisellä maaseudulla.

Lokakuun 9. päivänä 1967 kello yhden jälkeen iltapäivällä 27-vuotias Bolivian armeijan kersantti Mario Terán astui usean olutpullon rohkaisemana sisään koulurakennukseen ja ampui M2-rynnäkkökiväärillä yhdeksän laukausta Che Guevaran jalkoihin, käsivarteen, rintaan ja kaulaan.

Siihen päättyi 11 kuukautta kestänyt sissioperaatio, jossa Bolivian kansalliseksi vapautusarmeijaksi itseään kutsunut 50 kuubalaisen ja bolivialaisen taistelijan ryhmä yritti käynnistää pienviljelijöiden aseellisen vallankumouksen Etelä-Amerikan köyhimmässä ja eriarvoisimmassa maassa.

Uruguaylaisena liikemiehenä esiintynyt Che saapui Boliviaan marraskuussa 1966 ja pystytti sissileirin Nancahuazujoen yläjuoksulle maan eteläosan metsäisille vuorille. Poliisi ja armeija pääsivät kuitenkin sissien jäljille, kun kaksi bolivialaista sissiä karkasi riveistä koulutusjakson lopussa.

Vuoden 1967 maaliskuusta syyskuuhun sissit onnistuivat tekemään vain muutaman väijytyksen, joissa parikymmentä Bolivian armeijan sotilasta sai surmansa ja 50 otettiin vangiksi ja riisuttiin aseista ennen kuin heidät päästettiin vapaaksi.

Bolivialaiset viljelijät eivät kuitenkaan liittyneet sissien riveihin, ja sissit olivat jatkuvasti paossa armeijan sotilaita. Lokakuun alussa Chen joukoissa oli enää 17 sissiä vastassaan 1 800 Yhdysvaltojen aseistamaa ja kouluttamaa armeijan sotilasta.

Viimeisessä taistelussa La Higueran kylän lähellä Che sai osuman jalkaansa ja menetti aseensa.

”Älkää ampuko! Olen Che Guevara ja arvokkaampi teille elävänä kuin kuolleena”, hänen kerrottiin huutaneen antautuessaan Bolivian erikoisjoukoille.

Vain muutama tunti teloituksen jälkeen Che Guevaran ruumista esiteltiin lehtimiehille Vallegranden pikkukaupungin sairaalassa. Bolivian sotilasjohtajat väittivät Chen kuolleen taistelussa saatuihin vammoihin.

Sissejä vastaan taistelleita erikoisjoukkoja johtanut amerikankuubalainen CIA:n agentti kuitenkin raportoi esimiehilleen kiinnioton ja teloituksen yksityiskohdista. Bolivian armeijan kapteenina esiintynyt Felix Rodriguez kertoi saaneensa teloituskäskyn armeijan kenraaleilta pääkaupungista La Pazista.

Tätä väitettä ja sen erilaisia versioita on toistettu myös lukuisissa Che Guevarasta ja hänen kuolemastaan kertovissa kirjoissa.

Kahden tunnetun amerikkalaisjuristin tiedonvapauslain nojalla haltuunsa saamat Yhdysvaltojen viranomaisten asiakirjat kuitenkin paljastavat, että Yhdysvalloilla ja etenkin tiedustelupalvelu CIA:lla oli paljon keskeisempi rooli Bolivian sotilasoperaatiossa ja Che Guevaran teloituksessa.

Michael Ratner ja Michael Steven Smith kertovat kirjassaan Who killed Che? How the CIA got away with murder, kuinka Yhdysvaltojen viranomaiset jäljittivät Che Guevaraa vuodesta 1956 lähtien, jolloin hän oli Meksikossa ja tapasi Fidel Castron ensimmäisen kerran.

CIA yritti surmata Chen sekä Fidel ja Raul Castron jo vuonna 1962 Kuuban vallankumouksen jälkeen.

CIA:lla oli valtuudet harjoittaa propagandaa, taloudellista sodankäyntiä, ennaltaehkäiseviä toimia, sabotaasia sekä kumouksellista toimintaa tukemalla vihamielisiä valtioita vastaan taistelevia aseellisia ryhmiä. Presidentit ja heidän hallintonsa pidettiin tarkoituksellisesti pimennossa esimerkiksi salamurhaoperaatioista.

CIA järjesti vuonna 1964 Bolivian sotilasvallankaappauksen, jossa valtaan tuli kenraali René Barrientos. Bolivian kenraalit ja 1 200 armeijan sotilasta saivat koulutusta Yhdysvaltojen armeijan School of the Americas -sotilaskoulussa Panamassa.

Reaktiona Bolivian sissioperaatioon Yhdysvaltojen armeijan vihreiden barettien erikoisyksikkö koulutti 600 bolivialaista erikoisjoukkojen sotilasta, joiden tehtävänä oli eliminoida Che Guevaran joukot. Yhdysvallat toimitti aseita, helikoptereita ja radiolaitteita ja asetti kaksi amerikankuubalaista CIA:n upseeria erikoisjoukkojen johtoon.

Yhdysvaltalaisjuristit Ratner ja Smith pitävät täysin epäuskottavana erikoisjoukkojen komentajana toimineen CIA:n agentin Felix Rodriguezin väitettä, jonka mukaan hän välitti sotilailleen Bolivian kenraaleilta saamansa teloituskäskyn. CIA:n agentit eivät koskaan aiemmin ottaneet vastaan käskyjä bolivialaisilta upseereilta.

CIA:n johtaja Richard Helms raportoi Chen teloituksesta presidentti Lyndon B. Johnsonin turvallisuusneuvonantajalle Walt Rostowille. Presidentin ei kuitenkaan tarvinnut tietää kaikkea CIA:n roolista teloituksessa. Rostow kirjoitti presidentti Johnsonille pitävänsä teloitusta typeränä mutta luetteli lukuisia teloituksesta koituvia hyötyjä Yhdysvalloille. Lehtimiehiä informoitiin asiasta ennen presidenttiä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Hankaluuksia Rosatomin hankkeissa

KANSAN UUTISET 22.9.2017

Fennovoiman ydinvoimalasuunnitelmat Perämeren rannikon Pyhäjoella näyttäisivät olevan melko navakassa vastatuulessa. Alkuviikosta yhtiö ilmoitti, että se uskoo ydinvoimalan rakentamisluvan viivästyvän vuodella. Aiemmin yhtiö arveli saavansa valtioneuvostolta rakentamisluvan vuonna 2018.

Syynä viivästykseen ovat puuttuvat selvitykset ydinvoimalan turvallisuusjärjestelyistä. Säteilyturvakeskuksen mukaan Fennovoiman lupa-aineistot ovat jo lähes puolitoista vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Säteilyturvakeskuksesta kerrottiin maanantaina, että ydinvoimalan rakentamisesta vastaava venäläinen Rosatom on toimittanut Fennovoimalle keskeneräisiä ja huonolaatuisia aineistoja. Stukin julkaisemassa raportissa Rosatomin ja Fennovoiman uskottiin kärsivän resurssipulasta ja organisointikyvyn puutteesta.

Rakentamisluvan ehtona on, että Säteilyturvakeskus antaa myönteisen arvion ydinvoimalan turvallisuusjärjestelyistä.

Rosatom on kesän aikana lähettänyt noin sata insinööriä Pietarista Helsinkiin vauhdittamaan ydinvoimalasuunnitelmia.

Fennovoima varoitti jo keväällä, että alhainen öljyn hinta, ruplan arvon heikentyminen ja Venäjän talouspakotteet voivat vaikeuttaa ydinvoimalahankkeen rahoitusta.

Rosatomin uusi pääjohtaja Aleksei Lihatšov totesi ydinvoimayhtiön omassa lehdessä, että Venäjän valtion tuki ydinvoimaloiden rakentamiselle päättyy vuonna 2020.

Fennovoima on alun perin kaavaillut Pyhäjoen ydinvoimalan valmistuvan vuonna 2024.

Ympäristöjärjestö Greenpeace listasi keväällä julkaistussa raportissaan kokemuksia muista maista, joihin Rosatom suunnittelee uusien ydinvoimaloiden rakentamista.

Turkissa Rosatom aloitti Greenpeacen mukaan Akkuyun ydinvoimalan rakennustyöt Välimeren rannikolla jo ennen kuin voimala oli saanut rakentamisluvan. Turkin ympäristöministeri hyväksyi keskeneräisen ympäristövaikutusarvioinnin hyvän tahdon eleenä presidentti Vladimir Putinin valtiovierailun alla vuonna 2014.

Myös selvitykset ydinvoimalan turvallisuusjärjestelyistä ovat edelleen kesken. Turkissa ei ole lakia, joka asettaisi Rosatomin vastuuseen mahdollisen ydinonnettomuuden aiheuttamista vahingoista.

Turkin ja Venäjän välisen sopimuksen mukaan voimalan ydinjätteet voidaan toimittaa Venäjälle. Rosatomin edustaja kuitenkin kertoi turkkilaisen tuomioistuimen valituskäsittelyssä, ettei Venäjän laki hyväksy ydinjätteiden tuomista ulkomailta.

Akkuyuun suunnitellaan rakennettavaksi kaikkiaan neljä 1 200 megawatin ydinvoimalaa samanlaisilla VVER-painevesireaktoreilla kuin Pyhäjoelle on kaavailtu. Turkin ensimmäisen ydinvoimalan uskotaan valmistuvan vuonna 2023.

Unkarissa uudet ydinvoimalahankkeet ovat herättäneet vastustusta, koska niiden pelätään ajavan maan täydelliseen riippuvuuteen Venäjästä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tonavan rannalla sijaitsevassa Paksissa on parhaillaan toiminnassa neljä 1980-luvulla rakennettua venäläistä ydinvoimalaa. Näiden rinnalle Rosatom aikoo rakentaa kaksi uutta 1 200 megawatin ydinvoimalaa.

Uusista ydinvoimaloista ei tehty tarjouskilpailua ennen rahoitussopimuksen allekirjoittamista. Uusi ydinvoimayhtiö irrotettiin Unkarin valtion energiayhtiöstä ja siirrettiin suoraan Viktor Orbánin pääministerinkanslian alaisuuteen.

Astravetsissa Valko-Venäjällä Rosatom rakentaa kahta 1 200 megawatin ydinvoimalaa vain 20 kilometrin päässä Liettuan rajalta. Rakennustöissä on kuitenkin ollut vastoinkäymisiä.

Ensimmäisen reaktorin paineastia hajosi, kun se iskeytyi rautatiekuljetuksen aikana betonipylvääseen Valko-Venäjän rajalla. Tilalle tuotu 330 tonnia painava paineastia puolestaan putosi maahan neljän metrin korkeudesta kesken asennustöiden. Paineastia on reaktorin tärkein osa, jossa polttoainesauvat sijaitsevat.

Lopulta Rosatom ilmoitti toimittavansa uuden paineastian Kaliningradista, missä vastaavantyyppisen voimalan rakennustyöt keskeytyivät vuonna 2013.

Myös Sosnovyi Borin ydinvoimalatyömailla on koettu monia hankaluuksia. Suomenlahden rannikolla Pietarin länsipuolella sijaitsevaan ydinvoimakompleksiin on lähivuosina valmistumassa kaksi uutta 1 200 megawatin ydinvoimalaa.

Ensimmäisen voimalan odotettiin alun perin valmistuvan jo vuonna 2013, mutta rakennustöissä sattuneet onnettomuudet ovat myöhästyttäneet suunnitelmia. Vuonna 2011 ydinreaktorin suojarakennuksen satoja tonneja painava raudoituselementti romahti alla olevaan betoniin. Vuonna 2015 puolestaan kantohihnan katkeaminen johti siihen, että 70 tonnin painoiset suojaputket putosivat reaktorin jäähdytysaltaaseen.

Greenpeacen mukaan ongelmia on ollut myös paloturvallisuudessa, viemäröinnissä ja vesihuollossa.

Rosatomin ensimmäinen VVER-1200 -mallin ydinreaktori aloitti viime syksynä toimintansa Etelä-Venäjällä lähellä Ukrainan rajaa sijaitsevassa Novovoronežissa. Voimalan toiminta keskeytettiin kuitenkin kahden viikon päästä sähkögeneraattorin oikosulun vuoksi.

torstai 7. syyskuuta 2017

Bushin ja Cheneyn vallankaappaus

KANSAN UUTISET 8.9.2017

Syyskuun 11. päivän tapahtumat tulivat Yhdysvaltojen uuskonservatiiveille kuin lahjana taivaalta, arvioi yhdysvaltalaisprofessori David Ray Griffin tuoreessa kirjassaan Bush and Cheney: How they ruined America and the world (Kuinka Bush ja Cheney tuhosivat Yhdysvallat ja koko maailman).

Tusinan verran kirjoja 9/11-tapahtumista kirjoittanut Griffin keskittyy uusimmassa teoksessaan vuoden 2001 syyskuun jälkeisiin tapahtumiin Yhdysvalloissa ja maailmalla.

9/11-iskujen ansiosta uuskonservatiiviset sotahaukat onnistuivat varapresidentti Dick Cheneyn johdolla ottamaan haltuunsa maan ulkopolitiikan. Seurauksena on ollut sotia ja pommituksia, kansalaisoikeuksien rajoituksia sekä pelon ja valvonnan lisääntymistä, ei vain Yhdysvalloissa vaan myös muualla maailmassa.

Pelkästään Afganistanissa ja Irakissa sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemaan. Irak, Libya ja Syyria tuhottiin täydellisesti ja ajettiin yhä jatkuviin sisällissotiin.

Griffinin mielestä uuskonservatiivien ajama sotapolitiikka jatkui myös Barack Obaman presidenttikaudella ja jatkuu edelleen myös Trumpin aikana. Obaman presidenttikaudella Yhdysvallat pommitti sekä Libyaa että Syyriaa ja teki moninkertaisesti enemmän lennokki-iskuja kuin George W. Bushin ollessa presidenttinä.

Reaktiona syyskuun 11. päivän iskuihin Yhdysvallat hyökkäsi ensin Afganistaniin ja myöhemmin Irakiin. Terrorisminvastaisen sodan nimissä Bushin hallinto lanseerasi käsitteen ennaltaehkäisevistä sodista.

Griffinin mukaan Yhdysvaltojen sotateollisuus on elänyt kulta-aikaa samalla kun Afganistanissa ja Irakissa on kuollut ainakin 8 000 amerikkalaissotilasta ja yli 50 000 on haavoittunut.

Griffinin mielestä myös lisääntynyt islaminvastaisuus Yhdysvalloissa ja Euroopassa on suoraa seurausta syyskuun 11. päivän tapahtumista ja Bushin hallinnon vastatoimista. Isisin synty oli puolestaan seurausta Irakin sodasta, ja sen myötä myös terrori-iskut useissa Euroopan maissa. Viime vuosien pakolaiskriisi taas on Griffinin mukaan pitkälti seurausta Syyrian, Irakin ja Afganistanin sodista.

Vain reilu kuukausi 9/11-iskujen jälkeen Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi Patriot Actina tunnetun 342-sivuisen valvontalain, joka antoi viranomaisille oikeuden salakuunnella puhelinkeskusteluja ja valvoa ihmisten verkonkäyttöä. Valvontalaki on edelleen voimassa, vaikka se Griffinin ja monien muiden mielestä on perustuslain vastainen.

Uuskonservatiivien valtakaudella Yhdysvallat on ollut Griffinin mukaan valmis sotimaan hallitusten vaihtamiseksi omien strategisten etujen ja öljynsaannin turvaamiseksi. Samalla Yhdysvallat on onnistunut vesittämään kansainvälisiä sopimuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Mitä pidemmälle kirjassa päästään, sitä enemmän Griffin antaa viitteitä siitä. kuinka Yhdysvaltojen hallitus on manipuloinut mediaa ja muokannut yleistä mielipidettä saavuttaakseen tavoitteensa.

Osama bin Laden nimettiin miltei välittömästi 9/11-iskujen suunnittelijaksi, vaikka jälkeenpäin hänen syyllisyydestään ei ole esitetty todisteita. Liittovaltion poliisi FBI ilmoitti vuonna 2006, ettei sillä ole pitäviä todisteita Osama bin Ladenin roolista syyskuun 11. päivän tapahtumissa. Syksyllä 2001 levinnyt video, jossa bin Ladenia muistuttava mies puhuu iskuista, osoittautui väärennökseksi.

Osama bin Ladenin syyllisyydellä kuitenkin perusteltiin hyökkäystä Afganistaniin ja talebanien ajamista vallasta.

Patriot Act -valvontalaki hyväksyttiin kiireellisenä pian sen jälkeen kun Yhdysvalloissa kohuttiin pernaruttoitiöitä sisältävistä kirjeistä. Pernaruttokirjeiden uskottiin olevan Al-Qaidan lähettämiä, ja bakteerien väitettiin olevan peräisin Saddam Husseinin Irakista. Ilmeisesti kirjeet kuitenkin lähetettiin Yhdysvaltojen armeijan tarttuvien tautien tutkimuslaitoksesta.

Hyökkäystä Irakiin perusteltiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseilla ja mahdollisella roolilla 9/11-iskuissa. Molemmat väitteet osoittautuivat keksityiksi.

Libyaa vastaan puolestaan hyökättiin sen jälkeen kun mediassa levisivät väitteet Viagran voimalla naisia raiskaavista Gaddafin sotilaista, jotka suunnittelivat omien kansalaisten joukkomurhaa.

Oma lukunsa ovat syyskuun 11. päivän tapahtumia koskeneet selvät valheet, joita Griffin käsittelee kirjansa lopussa.

Bushin hallinto esimerkiksi väitti iskujen tulleen täydellisenä yllätyksenä Yhdysvaltojen ilmapuolustukselle. Edellisen kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa oli kuitenkin järjestetty ainakin 15 eri sotaharjoitusta, joissa kaapatuilla matkustajakoneilla iskettiin Valkoiseen taloon, YK:n päämajaan tai World Trade Centeriin pilvenpiirtäjiin.

Griffin kirjoittaa myös WTC-tornien tuhoutumisesta, joka ei hänen mukaansa vastannut sitä, mitä olisi voinut odottaa lentokoneiden törmäyksistä ja niiden aiheuttamista tulipaloista. Kolmanteen romahtaneeseen tornitaloon WTC-7:ään ei edes osunut mitään lentokonetta.

torstai 24. elokuuta 2017

Presidentin vävy Israelin asialla

KANSAN UUTISET 25.8.2017

Donald Trumpin vävy, 36-vuotias Jared Kushner on lyhyessä ajassa onnistunut mullistamaan Lähi-idän geopolitiikkaa. Yhdysvaltain presidentin Lähi-idän-politiikan pääneuvonantajana Kushnerilla on ollut huomattava rooli Israelin ja Saudi-Arabian viime aikojen lähentymisessä.

Kushner toteuttaa viime kädessä Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun strategiaa rauhan aikaansaamiseksi Israelin ja palestiinalaisten välille arabimaiden tuella mutta pitkälti Israelin ehdoilla ”yhden valtion mallin” mukaisesti.

Netanyahun strategiaa noudattaen Israel on Trumpin hallinnon avustuksella muodostanut eräänlaisen epäpyhän liiton Lähi-idän epädemokraattisimpien öljyjättien Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien sekä sotilaiden hallitseman Egyptin kanssa yhteiseksi pääviholliseksi nimettyä Irania vastaan.

Kiitollisena amerikkalaisten kanssa tehdyistä uusista asekaupoista Saudi-Arabia liittolaisineen näyttäisi olevan valmis käytännössä tunnustamaan Israelin valtion, jossa myös palestiinalaisille myönnetään kansalaisoikeudet.

Ortodoksijuutalaisen Kushnerin isä on Netanyahun hyvä ystävä ja tärkeimpiä tukijoita Yhdysvalloissa. 1990-luvulla, kun Jared Kushner oli teini-ikäinen, Netanyahu yöpyi Kushnerin perheen luona New Jerseyssä.

Jared Kushnerin rinnalla Lähi-idän uusia liittolaissuhteita on juoninut Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman, joka pian Trumpin vaalivoiton jälkeen loi läheiset suhteet Kushnerin ja Ivanka Trumpin kanssa.

Presidentin tyttären Ivanka Trumpin kerrotaan olevan Saudi-Arabiassa niin suosittu, että naisten keskuudessa Donald Trumpia kutsutaan arabialaiseen tapaan Abu Ivankaksi, Ivankan isäksi.

Jared Kushnerilla ei ole ennestään kokemusta politiikasta eikä rauhansovittelusta. Hänen tärkeimpänä pontimenaan on ortodoksijuutalaisuus ja vankka käsitys Israelista juutalaisten luvattuna maana.

Kushner opiskeli ortodoksijuutalaisten omissa kouluissa Yhdysvalloissa ja matkusti teini-ikäisenä pääministeri Netanyahun johtamalle amerikanjuutalaisten nuorten opintomatkalle Auschwitziin ja Israeliin. Hänen isovanhempansa pakenivat aikoinaan natsien juutalaisvainoja Amerikkaan.

Jared Kushnerin kiinteistöalalla toimiva miljardööri-isä on tukenut miljoonilla dollareilla Netanyahun vaalikampanjoita, Länsirannan alueen laittomia juutalaissiirtokuntia sekä kiihkojuutalaisia järjestöjä ja kouluja Israelissa ja Yhdysvalloissa.

Jared Kushner itse toimi vielä viime vuonna Kushnerin perheyhtiön johtajana. Yhtiö on tehnyt huomattavia sijoituksia Israeliin ja ottanut lainoja israelilaisilta pankeilta.

Myös Donald Trump on tukenut miehitetyllä Länsirannalla sijaitsevaa Beit Elin siirtokuntaa kiihkojuutalaista järjestöä johtavan liikekumppaninsa David Friedmanin pyynnöstä. Alkuvuodesta Trump nimitti Friedmanin suurlähettilääksi Israeliin.

Saudi-Arabiassa Kushner on käynyt neuvotteluja kuningas Salmanin pojan, prinssi Mohammed bin Salmanin kanssa.

New York Timesin siteeraamat Trumpin hallinnon korkeat virkamiehet paljastivat vastikään, että amerikkalaiset ovat tukeneet Saudi-Arabiaa Jemenin sodassa lähinnä vahvistaakseen sotatoimista vastanneen prinssi Mohammedin asemaa kuningashuoneen vallanperimysjärjestyksessä. Kuningas Salman nimitti 31-vuotiaan Mohammedin kruununprinssiksi kesäkuussa.

Sitä ennen prinssi Mohammed toimi jo puolustusministerinä, öljyministerinä ja talousministerinä sekä Saudi-Arabiassa suuresti hehkutetun Visio 2030 -talousuudistushankkeen keulakuvana. Hankkeen tavoitteena on vähentää riippuvuutta öljystä houkuttelemalla maahan investointeja ja investoimalla ulkomaille.

Saudi-Arabian sijoitusrahaston johtajaksi tultuaan prinssi Mohammed teki ensi töikseen 3,5 miljardin dollarin suursijoituksen taksifirma Uberiin.

Viime viikolla kerrottiin yllättäen, että kruununprinssi haluaisi lopettaa sodan Jemenissä ja käynnistää Irakin pääministerin Haider al-Abadin johdolla rauhanneuvottelut Jemenin huhtikapinallisia tukevan Iranin kanssa.

Ei ollut sattumaa, että Trump teki ensimmäisen valtiovierailunsa juuri Saudi-Arabiaan ja Israeliin. Molemmat vierailut olivat Jared Kushnerin järjestämiä.

Trump kaipaa Saudi-Arabiasta öljyä, sijoituksia ja asekauppoja. Saudi-Arabia on Yhdysvaltojen toiseksi tärkein raakaöljyn tuoja. Yhdysvallat on puolestaan maailman ylivoimaisesti suurin aseidenviejä. Lähes puolet asekaupasta päätyy Lähi-itään, jossa suurimmat ostajat ovat Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit.

Saudi-Arabian-vierailun aikana sovittiin satojen miljardien dollarien aseostoista Yhdysvalloista. Kauppa sisälsi panssarivaunuja, helikoptereita, sotalaivoja, tiedustelulentokoneita sekä tutkajärjestelmän, jonka hintaan Kushner järjesti alennusta soittamalla neuvottelupöydästä aseyhtiö Lockheed Martinin johtajalle Yhdysvaltoihin.

”Tämä oli hieno päivä. Mahtavia investointeja Yhdysvaltoihin ja työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja”, Trump kommentoi.

torstai 10. elokuuta 2017

Qatarin saarron todelliset taustat

KANSAN UUTISET 11.8.2017

Persianlahden alueella on pitkin kesää saatu seurata poliittista farssia, jolla voi olla vielä kauaskantoiset seuraukset. Tapahtumien keskipisteessä on maailman rikkain valtio Qatar ja maata hallitsevan emiirisuvun omistama tv-kanava Al Jazeera.

Naapurimaat Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Bahrain sekä näiden kanssa liittoutunut Egypti ovat julistaneet Qatarin poliittiseen ja taloudelliseen saartoon. Maat syyttävät Qataria terroristiliikkeiden tukemisesta ja liian läheisistä suhteista Persianlahden vastarannalla sijaitsevan Iranin kanssa.

Kesäkuun alussa maat katkaisivat diplomaattisuhteensa Qatarin kanssa ja kutsuivat kotiin suurlähettiläänsä Qatarin pääkaupungista Dohasta. Saudi-Arabia sulki Qatarin vastaisen maarajansa, keskeytti elintarvikkeiden viennin Qatariin, kielsi Qatar Airwaysia käyttämästä Saudi-Arabian ilmatilaa ja kehotti Qatarin kansalaisia poistumaan Saudi-Arabiasta kahden viikon sisällä.

Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Bahrain ja Egypti kielsivät Al Jazeeran lähetykset alueellaan ja estivät pääsyn kanavan verkkosivuille.

Saudi-Arabian viranomaisten kerrottiin myös ahdistelleen paastokuukauden pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan tulleita Qatarin kansalaisia. Arabiemiraatit puolestaan kielsivät Qatarin vastaisten pakotteiden arvostelemisen vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksen uhalla.

Konfliktin näennäisenä lähtölaukauksena oli Qatarin uutistoimiston verkkosivuille ilmestynyt kirjoitus, jonka mukaan Qatarin emiiri Tamim bin Hamad Al Thani oli puhunut myönteiseen sävyyn suhteiden ylläpitämisestä Iranin kanssa. Qatarin hallituksen mukaan mitään tällaista puhetta ei koskaan pidetty vaan uutistoimiston sivuja oli hakkeroitu.

Saudi-Arabia liittolaisineen päätti kuitenkin tulkita uutisen todeksi, ja sitä siteerattiin Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien medioissa. Saudi-Arabian kuningashuone keräsi pikavauhtia kokoon myötämielisten arabimaiden rintaman ja käynnisti Qatarin vastaiset pakotteet.

Qatarin boikotin todellisista syistä on esitetty kesän kuluessa useita eri teorioita. Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien johtajat ovat epäilemättä kokeneet uhkana Qatarin ja Al Jazeera -kanavan avoimen tuen arabimaiden kansannousuille ja etenkin Egyptin muslimiveljeskunnalle.

Kairon Tahrir-aukion suurmielenosoitukset Egyptissä keväällä 2011 saivat valtavasti pontta Al Jazeeran päiväkausia jatkuneista suorista lähetyksistä. Persianlahden monarkiat ovat sen sijaan pyrkineet vaientamaan demokraattisia uudistuksia peräänkuuluttavan kansalaisvaikuttamisen, etenkin islamilaisten poliittisten liikkeiden tunnusten alla.

Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit tukivat aktiivisesti Egyptin sotilasvallankaappausta, jossa muslimiveljeskunnan ehdokkaana presidentiksi valittu Mohammed Mursi ajettiin vallasta kesällä 2013.

Egyptin sotilasvallankaappauksen jälkeen presidentti Mursi ja useat muut muslimiveljien johtajat on tuomittu vankilaan terrorismisyytösten nojalla. Qatar on kuitenkin jatkanut tukeaan maltillisille islamisteille eri puolilla Lähi-itää sekä myös aseellisille islamistiryhmille Syyriassa ja Libyassa.

Ajatuksena on näyttänyt olevan, että Qatar saisi tulevaisuudessa enemmän vaikutusvaltaa arabimaissa, kun islamistiset liikkeet tulisivat niissä valtaan. Presidentti Erdoganin hallitus Turkissa on ollut samoilla linjoilla.

Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Egypti puolestaan sotivat tai tukevat paikallisia aseryhmiä ainakin Jemenissä, Libyassa ja Syyriassa.

Qatar ei ole jäänyt yksin kärsimään pakotteista. Turkki ja Iran ovat toimittaneet maahan elintarvikkeita ja antaneet ilmatilansa Qatar Airwaysin käyttöön. Turkilla on Qatarissa myös oma sotilastukikohta.

Qatar ja Iran taas jakavat keskenään Persianlahdella sijaitsevan maailman suurimman maakaasukentän. Qatar ilmoitti viime kuussa lisäävänsä kaasuntuotantoa yhteiseltä kaasukentältä.

Persianlahden naapurimaista Kuwait ja Oman ovat yrittäneet sovitella konfliktissa Saudi-Arabian, Arabiemiraattien ja Qatarin välillä.

Qatarissa on myös Yhdysvaltojen Lähi-idän sotatoimien päämaja. Al Udeidin lentotukikohdassa on jatkuvasti yli 10 000 amerikkalaissotilasta.

Myös Yhdysvaltojen presidentillä Donald Trumpilla on ollut näppinsä pelissä Persianlahden öljymaiden sapelinkalistelussa. Trump matkusti toukokuussa ensimmäiselle valtiovierailulleen, ensin Saudi-Arabiaan ja sen jälkeen Israeliin. Saudit sopivat matkan aikana satojen miljardien dollarien aseostoista Yhdysvalloista. Aiemmin Saudi-Arabian kuningasperhe osti 40 miljoonan dollarin arvosta kiinteistöjä Trumpin omistamista tornitaloista.

Vielä vaalikampanjansa aikana Trump syytti Saudi-Arabiaa osallisuudesta vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuihin. Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi viime vuonna lain, joka antaa amerikkalaisille tuomioistuimille luvan käynnistää oikeusprosesseja Saudi-Arabian väitetystä roolista 9/11-iskujen rahoittamisessa.