perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sosialismin alkeita amerikkalaisille

KANSAN UUTISET 28.4.2017

Miksi sosialistit puhuvat niin paljon työväenluokasta? New Yorkin yliopiston sosiologian professorilla Vivek Chibberillä on tapana esittää tämä kysymys opiskelijoilleen ja tapaamilleen aktivisteille.

Useimmin kuultu vastaus on, että työläiset ovat kaikkein sorretuin ryhmä kapitalismissa ja siksi heidän etujaan pitää puolustaa.

Chibberin mukaan on tietenkin totta, että työtätekevät ovat kapitalistisessa järjestelmässä monin tavoin nöyryytettyjä, ajatellaanpa vaikka huonosti palkattuja pätkätyöläisiä, tylsää liukuhihnatyötä tekeviä tai etelän maiden hikipajojen työoloja.

Mutta onhan olemassa monia muitakin epäoikeudenmukaisuuksista kärsiviä ryhmiä, kuten rodulliset vähemmistöt, naiset tai vammaiset. Miksi nimenomaan työläiset asetetaan sosialismissa taistelun keskiöön?

Chibberin mukaan tärkeimpänä syynä on se, että työläisillä on valta vaatia muutoksia, sillä koko järjestelmä on heistä riippuvainen. Jos työläiset päättävät mennä lakkoon, työnantajien ja omistajien voitot tyrehtyvät.

Työväenluokan yhteiskunnallisia saavutuksia voisi luetella pitkään. Chibberin mukaan miltei kaikki viime vuosisadalla tapahtuneet parannukset köyhien elinoloissa tai kansalaisoikeuksissa ovat olleet tulosta työläisten kamppailusta parempien työlakien, hyvinvointipalvelujen tai äänioikeuden puolesta – sekä Euroopassa, Yhdysvalloissa että globaalissa etelässä.

Vivek Chibberin kirjoitus löytyy Yhdysvalloissa viime vuoden puolella julkaistusta kirjasta The ABC’s of Socialism (Sosialismin aakkoset).

Se on Brooklynissa New Yorkissa toimitetun vasemmistolaisen Jacobin-lehden nuorten aktivistien kokoama helppolukuinen ja rennolla otteella kirjoitettu pamfletti, joka on saanut Yhdysvaltojen rannikkokaupunkien collegeopiskelijoiden keskuudessa jo jonkinlaisen kulttimaineen.


Kirjan ympärillä järjestetään lukupiirejä kymmenissä kaupungeissa. Kirjan artikkelit ovat myös luettavissa verkosta.

Kalifornialainen marxilaisen sosiologian veteraani Erik Olin Wright kumoaa omassa artikkelissaan myytin siitä, että kapitalismi edustaisi nimenomaan vapautta ja demokratiaa. Wrightin mielestä ei ole todellista vapautta, että ihmiset joutuvat toimeentulon saamiseksi tekemään työtä yhdeksästä viiteen työnantajan asettamilla ehdoilla – tai että täytyy jatkuvasti pelätä menettävänsä työpaikkansa.

Kapitalistisessa järjestelmässä poliitikot ovat Wrightin mukaan eliittien talutusnuorassa. Yhtiöt voivat poliittisilta päätöksentekijöiltä kysymättä päättää siirtää tuotantonsa ja työpaikkansa jonnekin muualle, missä voitot ovat suurempia.

Kuntatyöntekijöiden liiton toimitsija Chris Maisano puolestaan puuttuu kirjoituksessaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Bernie Sandersin puheeseen, jossa tämä kutsui kirjastoja, palokuntaa ja poliisia sosialistisiksi instituutioiksi, koska niitä rahoitetaan verovaroilla.

Mutta eiväthän verovarat tee poliisista sosialistista, Maisano oikaisee. Todellinen sosialismi ei hänen mukaansa tarkoita laajaa julkista hallintoa, vaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten yhteisiä asioita hoidetaan, oli sitten kyse kouluista, sosiaaliturvasta tai kaupunkisuunnittelusta.

Kirjan muissa artikkeleissa ehdotetaan kaikkein rikkaimpien verotuksen kiristämistä, julkista terveydenhuoltoa, maksutonta päivähoitoa, tukea taiteelle ja kulttuurille sekä joukkoliikenteen kehittämistä.

Kirjoittajat pohtivat myös kapitalismin yhteyttä Yhdysvaltojen sotapolitiikkaan sekä kysyvät, pitäisikö feministien olla sosialisteja.

Yhdessä kirjoituksessa vastataan kysymykseen, saako sosialistisessa yhteiskunnassa edelleen omistaa rakkaat vinyylilevynsä.

Sosialismin aapiskirjan toimittajat kertovat opuksen syntyneen suuren kysynnän vuoksi, kun Bernie Sandersin vaalikampanjan aikana Jacobin-lehden sähköpostitili täyttyi kysymyksillä sosialismin peruskäsitteistä.

Yhdysvalloissa sosialismin suosio on ollut jo jonkin aikaa hyvin korkealla nuorten aikuisten ikäluokissa. Vuonna 2011 tehdyn mielipidekyselyn mukaan noin puolet 18–29-vuotiaista yhdysvaltalaisista suhtautui sosialismiin myönteisesti. Kapitalismiin myönteisesti suhtautuvia oli vain 43 prosenttia vastaajista.

Sosialistiksi itseään luonnehtiva Sanders olisi toisen kyselyn mukaan voittanut Donald Trumpin presidentinvaalissa selvin lukemin, mikäli demokraatit olisivat valinneet hänet ehdokkaakseen.

Sosialistit ovat olleet myös näkyvästi mukana Yhdysvaltojen viime aikojen protestiliikkeissä, tasaisempaa tulonjakoa vaativassa Occupy-liikkeessä, poliisiväkivaltaa vastustavassa Black Lives Matter -liikkeessä, 15 dollarin vähimmäistuntipalkkaa vaativassa kampanjassa sekä naisten suurmielenosoituksissa presidentti Trumpia vastaan.

Sosialistijärjestöjen jäsenmäärät ovat yli kaksinkertaistuneet kuluneen vuoden aikana, mutta edelleen vain 11 prosenttia Yhdysvaltojen palkansaajista kuuluu ammattiliittoon.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kovaa puhetta Tiranan kadulla

KANSAN UUTISET 13.4.2017

Albanian pääkaupungissa Tiranassa kevät on jo pitkällä ja politiikkaa käydään kadulla. Hallituksen eroamista vaativat opposition edustajat ovat pystyttäneet pääministerin toimiston edustalle kaupungin pääbulevardille ison teltan, jossa keski-ikäiset äijät istuvat päivät pitkät pelaamassa korttia. Kovaäänisistä raikaavat Michael Jacksonin takavuosien hittikappaleet kuuluvat korttelien päähän.

Oikeistolaisen demokraattipuolueen kannattajina esiintyvät miehet ovat maksettuja mielenosoittajia. Oppositiojohtaja Lulzim Basha syyttää pääministeri Edi Raman hallitusta yhteistyöstä maan huumeparonien kanssa, jotka ovat hänen mukaansa rahoittaneet valtaapitävän sosialistipuolueen vaalikampanjaa.

Oppositio vaatii virkamieshallituksen perustamista ennen kesäkuussa pidettäviä parlamenttivaaleja. Jollei vaatimuksiin suostuta, demokraattipuolue aikoo boikotoida vaaleja.

Telttamielenosoitus on jatkunut kohta kaksi kuukautta. Helmikuussa Lulzim Basha kehotti kannattajiaan hajottamaan ikkunoita ja puhkomaan autonrenkaita protestiksi hallitusta vastaan ja iskemään nyrkillä kaikkia, jotka kohtelevat heitä huonosti. Vielä kaksi vuotta sitten Basha toimi Tiranan pormestarina.

Pääministerin toimiston edustalla on ollut toistaiseksi kuitenkin päällisin puolin rauhallista. Poliisit katselevat vierestä, kun Basha pitää hallituksen vastaisia puheita tv-kameroiden edessä, vaikka hän on syytettynä yllyttämisestä väkivaltaan. Syyte voi johtaa pahimmassa tapauksessa kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Pääministeri Edi Rama, entinen kuvataiteen professori ja maajoukkuetason koripalloilija, pitää opposition katukampanjaa yrityksenä hidastaa oikeuslaitoksen uudistuksia, joihin tarvitaan parlamentin hyväksyntä. Pääministerin mukaan oppositio haluaa suojella tuomioistuimissa merkittävissä asemissa olevia korruptiosta epäiltyjä demokraattipuolueen kaadereita.

Oikeuslaitoksen reformien viivästyminen on nyt esteenä Albanian EU-jäsenyysneuvottelujen jatkumiselle.

Paljosta puheesta huolimatta kukaan ei ole vielä onnistunut esittämään pitäviä todisteita pääministeri Raman henkilökohtaisista yhteyksistä huumekauppiaiden kanssa. Selvää on kuitenkin se, että sosialistihallitus ja sitä edeltänyt oikeistohallitus eivät kumpikaan ole onnistuneet pysäyttämään kannabiksen salakuljetusta Italiaan ja Kreikkaan.

Sisäministeri Saimir Tahiri joutui viime kuussa eroamaan, kun paljastui, että hän oli poistanut huumekauppaa koskevia rikosrekistereitä poliisin tietokannasta.

Albania on ollut jo vuosien ajan Euroopan johtava kannabishampun kasvattaja. Huomattava osa kannabistuotannosta oli pitkään peräisin Lazaratin kylästä maan eteläisessä vuoristossa. Edi Raman pääministerikauden alussa vuonna 2014 poliisin erikoisjoukot miehittivät kylän kolme päivää kestäneen tulitaistelun jälkeen ja tuhosivat viljelmät.

Sitä ennen alueella tuotettiin vuosittain 900 tonnia kannabishamppua, jonka arvo oli Italian katukaupassa 4,5 miljardia euroa. Summa on suurempi kuin Albanian valtion vuosibudjetti.

Lazaratin poliisirynnäkön jälkeen huumetuotanto levisi nopeasti maan muihin osiin. Italian poliisin mafianvastaisen yksikön johtajan mukaan kannabiksen vienti Albaniasta Italiaan kolminkertaistui viime vuonna.

Albanian maaseudulla kannabiksen kasvattamisesta on tullut monille ratkaisu työttömyyteen. Viime vuonna 18 prosenttia albanialaisista oli ilman työtä. Toimeentulotuen suuruus on 75 euroa kuussa perhettä kohden.

Lazarat oli pitkään ainoa alue Albanian maaseudulla, joka ei kärsinyt muuttoliikkeestä maalta kaupunkiin.

Kesän lähestyessä Albania odottaa turisteista lohtua maan talouteen. Matkailuala työllistää välillisesti jo lähes 300 000 ihmistä, mikä vastaa neljäsosaa maan työpaikoista.

Adrianmeren hiekkarannat, Tiranan kahvilat ja maan halpa hintataso houkuttelevat matkailijoita Albaniaan. Monia kiinnostavat myös kommunismin aikakaudella rakennetut bunkkerit, joista osasta on tehty baareja tai kommunismin ajan julmuuksista kertovia museoita. Tiranassa ja Durresissa monet bunkkerit on tosin täytetty kivillä tai niitä käytetään vessoina.

Kommunistijohtaja Enver Hoxha rakennutti satoja tuhansia betonibunkkereita puolustaakseen maata kuviteltuja vihollisia vastaan sekä lännestä että idästä. Hoxha katkaisi välinsä Neuvostoliiton ja Jugoslavian kanssa ja erosi Varsovan liitosta vuonna 1968. Kommunismin ajan vainoissa katosi ja surmattiin ainakin 6 000 ihmistä.

Siirtyminen kommunismista markkinatalouteen ei ollut helppoa. Harvat ovat rikastuneet, mutta samalla köyhyys ja eriarvoisuus ovat riistäytyneet käsistä.

Kommunistihallinnon autonkuljettajana nuorena miehenä työskennelleen taksikuskin mielestä jotkut asiat olivat ennen paremmin.

”Kommunismin aikana oli hyvä maksuton terveydenhuolto ja kaikki kävivät 12 vuotta koulua. Kirjallisuus ja taide kukoistivat, ja maassa tehtiin hienoja elokuvia.”

torstai 30. maaliskuuta 2017

Ovatko transnaiset oikeita naisia?

KANSAN UUTISET 31.3.2017

Maailmankuulu nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie herätti hiljattain kohua toteamalla tv-haastattelussa, että transsukupuoliset naiset eivät ole samalla tavalla naisia kuin miesvaltaisessa yhteiskunnassa tyttöinä varttuneet biologiset naiset.

Miespuolisina kasvaneet ja vasta myöhemmässä elämänvaiheessa sukupuoltaan vaihtaneet transnaiset olivat Adichien mielestä päässeet osallisiksi kaikista poikien ja miesten nauttimista etuoikeuksista eikä heidän kokemuksiaan siksi voinut rinnastaa koko ikänsä naispuolisina eläneiden naisten kokemuksiin.

Nyt jo kaksi suosittua kirjaa feminismistä julkaissut Adichie joutui kommenttiensa ansiosta brittiläisen ja amerikkalaisen median pyöritykseen. Monet transnaiset pitivät Adichien näkemyksiä pöyristyttävinä.

Tv-sarjasta Orange is the new black tunnettu näyttelijä Laverne Cox kertoi lapsuudestaan tyttömäisenä poikana mustien yhteisössä Yhdysvaltojen etelävaltioihin kuuluvassa Alabamassa. Häntä kiusattiin jatkuvasti, eikä hän tosiaankaan nauttinut mistään etuoikeuksista.

”Ennen sukupuolenkorjausta minua kutsuttiin tytöksi, ja sen jälkeen minua on usein nimitetty mieheksi”, Cox tviittasi.

Nigerialainen transsukupuolinen huippumalli Miss Sahhara kertoi BBC:n haastattelussa, kuinka hänen setänsä hakkasivat häntä, koska ”kaikille oli ilmiselvää, että hän oli tyttö pojan vartalossa”. Teini-ikäisenä hänet vangittiin pelkän ulkonäkönsä vuoksi.

Nykyään Lontoossa asuva Miss Sahhara antaa sosiaalisen median välityksellä vertaistukea nigerialaisille nuorille, jotka ovat joutuneet sukulaisten tai viranomaisten mielivallan kohteeksi sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Nigerian pohjoisosissa homoiksi epäillyt voivat saada lain mukaan jopa kuolemantuomion.

”On pikemminkin etuoikeus syntyä samaan biologiseen sukupuoleen, johon itse kokee kuuluvansa”, kiteytti yhdysvaltalainen verkkolehti Vox.

Chimamanda Ngozi Adichiesta on tullut kirjojensa ja esiintymistensä ansiosta eräänlainen feminismin superjulkkis. Hän on julkaissut kolme romaania, jotka ovat kaikki olleet suurmenestyksiä.

TED-tapahtumassa pidettyyn puheeseen perustuva pamfletti Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä jaettiin tänä keväänä Suomessa kaikille peruskoulun ysiluokkalaisille.

Adichien puheen ja kirjan keskeinen sanoma on, että tyttöjen ja myös poikien tulisi saada olla sellaisia kuin ovat ilman kahlitsevia ja kutistavia sukupuolirooleja.

Amerikkalaislaulaja Beyoncé sämpläsi Adichien feminismipuhetta hittikappaleeseensa, ja Diorin muotitalo painatti puheen sitaatteja Pariisin muotiviikolla lanseerattuihin t-paitoihin. Viime syksynä Adichie ryhtyi brittiläisen kosmetiikkamerkin mannekiiniksi.

Adichie tunnetaan myös yli 15 miljoonaa katselukertaa verkossa saaneesta aiemmasta puheestaan, joka kertoi yhden totuuden stereotypioiden vaaroista.

Transsukupuolisia koskevien kommenttiensa jälkeen Adichie joutui moneen kertaan tarkentamaan sanomisiaan. Hänen tarkoituksenaan ei ollut vähätellä väärään biologiseen sukupuoleen syntyneiden henkilöiden kokemaa tuskaa, vaan ennemminkin korostaa sitä, että nämä kokemukset ovat toisenlaisia kuin tyttöjen ja naisten kokemukset sukupuolirooleja korostavassa maailmassa.

Jatkokeskustelussa monet olivat sitä mieltä, että Adichie olisi voinut vastata toisin päin ja todeta, että totta kai transnaiset ovat naisia, vaikka heillä onkin ollut aiemmassa elämässään toisenlaiset kokemukset kuin naispuolisiksi syntyneillä tytöillä.

Transnaisilla on myös keskenään hyvin erilaiset taustat. Jotkut ovat olleet feminiinejä jo lapsina, kun taas esimerkiksi Kardashianin perheen tosi-tv-sarjasta tunnettu Caitlyn Jenner oli aikoinaan miesten kymmenottelun olympiavoittaja.

Adichien puolustukseksi on sanottava, että hänen kohua herättäneet kommenttinsa tv-haastattelussa olivat suora vastaus toimittajan kysymykseen, ovatko transnaiset ikään kuin vähemmän ”oikeita naisia”, koska he ovat varttuneet miespuolisina kaikkine siihen liittyvine etuoikeuksineen.

Tätä mieltä oli BBC:n Naisten tunnin toimittaja Jenni Murray, joka Sunday Times -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa kehotti transnaisia olemaan ylpeitä omasta itsestään, mutta heidän ei pitäisi väittää olevansa ”oikeita naisia”.

Sukupuolivähemmistöt elävät parhaillaan kaikkein parasta ja kaikkein huonointa aikaa, arvelee Oaklandissa Kaliforniassa toimivan transsukupuolisten lakiasiainkeskuksen entinen johtaja Masen Davis.

Davisin mukaan transsukupuolisten juridinen asema on parantunut ja myös asenteet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta kohtaan ovat muuttuneet.

Samaan aikaan transsukupuoliset kärsivät kuitenkin korkeasta työttömyydestä, köyhyydestä ja väkivallasta. Yhdysvalloissa lähes 80 prosenttia transsukupuolisista kertoo kokeneensa kiusaamista koulussa. Viime vuonna Yhdysvalloissa tapettiin ainakin 20 transnaista, useimmat heistä mustia tai latinotaustaisia.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ydinvoima pelottaa myös Nigeriassa

KANSAN UUTISET 17.3.2017

Nigerialaisessa Itun kylässä on odottava tunnelma. Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom suunnittelee rakentavansa tänne lähivuosina kaksi suurta ydinvoimalaa, mutta kylän asukkaille ei ole kerrottu suunnitelmista vielä mitään.

William Kelvin kuuli ensimmäisen kerran kotikyläänsä kaavailluista ydinvoimaloista vuosi sitten radiossa. Nigerian energiaministeri kertoi uutislähetyksessä, että hallitus oli allekirjoittanut Rosatomin kanssa sopimuksen ydinvoimaloiden rakentamisesta. Ympäristövaikutusten arviointi oli kuulemma jo tehty, ja rakennuspiirrokset olivat valmiita.

Tähän päivään mennessä yksikään Rosatomin tai Nigerian ydinenergiakomission edustaja ei ole kuitenkaan käynyt paikan päällä tutustumassa alueen ympäristöön tai keskustelemassa ydinvoimasuunnitelmista kylän edustajien kanssa.

3 000 asukkaan Itu sijaitsee Nigerian kaakkoisosassa kymmenen minuutin ajomatkan päässä Akwa Ibomin osavaltion pääkaupungista Uyosta. Naapurimaan Kamerunin rajalle on 50 kilometriä.

Aiemmin täällä oli keraamisia vessanpönttöjä valmistava tehdas, joka tarjosi töitä kylän miehille, mutta tehtaan mentyä konkurssiin useimmat perheet ovat saaneet tulla toimeen viljelemällä omia peltotilkkujaan. Jotkut kyläläiset valmistavat myös rakennustiiliä.

Työpaikoille olisi siis tarvetta, samoin luotettavalle sähkönjakelulle. Kylässä on sähkölinjat, mutta sähkökatkot ovat tavallisia.

Kyläneuvoston talolla pidetyssä kyläkokouksessa puhujat kertoivat pelkäävänsä ydinvoimaloiden tuomia riskejä. Tšernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudet muistetaan täälläkin hyvin.

Toiset arvelivat, että ydinvoimala voisi olla houkutteleva kohde Nigerjoen suistoalueella öljyputkia sabotoiville militanteille.

Eniten kyläläisiä ärsytti kuitenkin se, että päätökset on tehty kaukana pääkaupungissa Abujassa ilman että asukkailta on kysytty yhtään mitään.

Nyt paikalliset toimittajat koettavat selvittää, miksi ydinvoimaloita halutaan rakentaa juuri tänne Ituun. Yhtenä syynä voi olla se, että osavaltiossa on ennestään venäläisten rakentama kaasuvoimala ja alumiinitehdas.

Nigerialaisen valtalehden aluekirjeenvaihtaja haastatteli jo vuosi sitten paikallista senaattoria, joka piti tiheästi asuttua Akwa Ibomin osavaltiota mahdollisimman epäsoveliaana rakennuspaikkana uusille ydinvoimaloille.

”Hallitus tuntuu pitävän osavaltiotamme jonkinlaisena Siperiana, jonne voidaan sijoittaa äärimmäisen vaarallisia riskejä sisältäviä projekteja”, senaattori Anietie Okon totesi.

Vierailu Itun kylässä oli osa nigerialaisille toimittajille järjestettyä tutkivan ympäristöjournalismin koulutusta. Uyon kaupungissa pidetyn koulutuksen aikana paikalliset toimittajat oppivat perustietoja ydinvoimasta ja ydinvoimaraportoinnista sekä suunnittelivat tulevia juttuaiheita yhdessä kokeneiden toimittajien kanssa.

Koulutuksen järjestelyistä vastasi ympäristöjärjestö Environmental Rights Action suomalaisten journalistien kehitysyhteistyöjärjestön Vikesin tuella.

Yhteydet Suomeen eivät lopu tähän. Itun kylään suunnitellaan nimittäin kahta samanlaista 1 200 megawatin ydinvoimalaa kuin Pyhäjoelle kaavailtu Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalaitos.

Nigeriaan suunniteltujen ydinvoimaloiden hinta on kuitenkin moninkertainen verrattuna Pyhäjoelle kaavailtuun ydinlaitokseen.

Nigeriassa Rosatom on ydinvoimaloiden enemmistöomistaja. Se suunnittelee ja rakentaa laitokset ja vastaa niiden käytöstä. Rosatom myös kouluttaa paikallisen henkilökunnan, laatii ydinvoimalatoimintaa koskevat lait ja toimii paikallisena säteilyturvakeskuksena.

Uraanipolttoaine tuodaan Venäjältä, ja ydinjätteet viedään Venäjälle. Mahdollisesti sopimukseen kuuluu myös laitosten purkaminen sadan vuoden päästä.

Todennäköisesti Rosatom toisi Nigeriaan myös omat turvallisuusjoukkonsa.

”Ydinvoimaohjelma ajaisi meidät sadaksi vuodeksi riippuvuuteen Venäjästä, heidän uraanistaan ja teknisistä asiantuntijoistaan, sen sijaan että panostaisimme aurinkovoimaan, tuulivoimaan ja muihin uusiutuviin energialähteisiin”, arvioi nigerialainen ympäristöaktivisti Philip Jakpor.

Rosatom on viime vuosina aktiivisesti markkinoinut ydinvoimalahankkeita ulkomailla. Suomen ja Nigerian lisäksi uusia ydinvoimaloita on rakenteilla tai suunnitteilla Valko-Venäjällä, Unkarissa, Turkissa, Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Jordaniassa, Iranissa, Intiassa, Bangladeshissa, Vietnamissa ja Kiinassa.

Rosatomin Etelä-Afrikan hallituksen kanssa allekirjoittama sopimus vapauttaisi ydinvoimayhtiön kaikesta vastuusta onnettomuuden sattuessa.

Tällä viikolla Rosatom teki uuden ydinvoimalatarjouksen myös Kenian hallitukselle.

Nigeriaan on suunnitteilla kaikkiaan neljä Rosatomin ydinvoimalaa. Ensimmäisen voimalan rakennustöiden olisi määrä käynnistyä Kogin osavaltiossa vielä tänä vuonna. Ydinvoimahankkeiden saama julkisuus ja paikallisten asukkaiden vastustus voivat kuitenkin pysäyttää työt.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Uusi työpaikka Somaliassa

KANSAN UUTISET 3.3.2017

Somalian presidentinvaalien alla mediat puhuivat maailman korruptoituneimman maan läpeensä korruptoituneista vaaleista. New York Timesin mukaan presidentinvaalia edeltäneissä parlamenttivaaleissa oli käytetty yli 20 miljoonaa dollaria äänten ostamiseen.

Viime kuussa pidetyssä presidentinvaalissa pistettiin ilmeisesti vielä paremmaksi. Rahaa tuli ainakin Turkista, Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta ja Etiopiasta, joilla kaikilla oli omat ehdokkaansa presidentiksi. Myös Yhdysvalloilla ja Britannialla oli omat suosikkinsa.

Useimmat somalialaiset tiesivät, että eniten rahaa pisti likoon istuva presidentti Hassan Sheikh Mohamud, joka sai vaaliavustusta Turkista, Etiopiasta ja todennäköisesti myös valtion kassasta.

Äänten ostamista helpotti omaperäinen vaaliprosessi, jossa klaanijohtajien nimittämät 14 000 valitsijamiestä valitsivat parlamentin alahuoneen jäsenet omien klaaniensa keskuudesta. Ylähuoneen jäsenet valittiin osavaltioiden parlamenteissa.

Parlamentin alahuoneen ja ylähuoneen jäsenet valitsivat yhdessä uuden presidentin.

Terroristijärjestö Al-Shabaabin yhä jatkuvien iskujen vuoksi yleisten vaalien järjestäminen ei ollut Somaliassa vielä mahdollista.

Presidentinvaalin alla kansanedustajia ja senaattoreita kiellettiin tuomasta suuria rahasummia tai matkapuhelimia äänestyspaikalle Mogadishun lentokentällä sijaitsevaan lentokonehalliin. Kiellolla pyrittiin välttämään viime hetken huutokauppaäänestystä suorassa tv-lähetyksessä.

Yllätys oli lopulta melkoinen, kun presidentinvaalin ylivoimaiseksi voittajaksi selvisi Mohamed Abdullahi Farmajo, jota pidettiin kaikkein vähiten korruptoituneena ehdokkaana.

Lähes koko aikuisikänsä Yhdysvalloissa asunut Farmajo oli vielä pari viikkoa sitten New Yorkin osavaltion liikennelaitoksen palkkalistoilla vähemmistöjen oikeuksista vastaavana virkamiehenä Buffalon haarakonttorissa. Viime viikolla hän aloitti uuden työnsä Somalian presidenttinä.

Olin itse Kismayon kaupungissa Somaliassa, kun presidenttiä valittiin maan pääkaupungin Mogadishun lentokentällä. Kun vaalitulos varmistui, ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan. Sotilaat tyhjensivät panoslippaansa tulittamalla ilmaan minuuttien ajan.

Farmajo oli kansan suosikkiehdokas yli klaanirajojen. Hänen kannatuksensa oli erityisen suurta nuorten, naisten, sotilaiden sekä ulkomailla eri puolilla maailmaa asuvien somalialaisten keskuudessa.

Farmajo kuuluu darood-klaaniperheeseen ja sen marehan-klaaniin, kuten diktaattori Mohamed Siad Barre, joka hallitsi Somaliaa vuoteen 1991 asti ennen kuin maa ajautui sisällissotaan.

Myös Mogadishussa tuhannet ihmiset juhlivat kaduilla uutta presidenttiä, vaikka suurin osa kaupungin asukkaista kuuluu kilpailevan hawiye-klaaniperheen klaaneihin.

Farmajon suosio johtuu hänen lyhyestä pääministerikaudestaan vuosina 2010–2011. Silloinen presidentti Sharif Sheikh Ahmed värväsi Farmajon pääministeriksi Buffalon liikennelaitoksesta tavattuaan hänet vain kerran aikaisemmin vieraillessaan New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa.

Pääministerinä Farmajo pyrki kitkemään korruptiota. Hän vähensi ministerien määrää 39:stä 18:aan ja kielsi heiltä ylimääräiset ulkomaanmatkat ilman pääministerin hyväksyntää. Sotilaille maksettiin ensimmäisen kerran palkkaa, sillä seurauksella että Al-Shabaabin joukot onnistuttiin ajamaan pois Mogadishusta.

Klaaniriitoja soviteltiin, ja perustuslain valmistelu käynnistettiin. Uudessa budjetissa työntekijöiden palkanmaksu asetettiin etusijalle.

Kahdeksan kuukauden pääministerikauden jälkeen Farmajo kuitenkin erosi tehtävästään rauhoittaakseen presidentin ja parlamentin puhemiehen välistä valtataistelua. Hän palasi Buffaloon vaimonsa ja neljän lapsensa luo ja jatkoi työtään liikennelaitoksen virkamiehenä.

Somalialaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä suositun pääministerin puolesta Somalian kaupungeissa sekä ulkomailla Yhdysvalloista Tukholmaan.

Uudelle presidentille asetetut odotukset ovat suuret. Somalian suurimpia haasteita ovat turvallisuustilanne, korruptio, työttömyys, puutteelliset terveyspalvelut ja ulkomaiden sekaantuminen maan sisäisiin asioihin. Lisäksi kuivuus uhkaa johtaa maaseudulla nälänhätään.

Farmajo on luvannut ensi töikseen taistella korruptiota vastaan. Hän yrittää saada Al-Shabaabin itsemurhaiskut loppumaan tarjoamalla armahdusta rivitaistelijoille ja maksamalla armeijan sotilaille ja poliisille yli vuoden palkkarästit.

Presidentti haluaa myös aloittaa neuvottelut Afrikan unionin sotilaiden poistumiseksi maasta lähivuosina. Erityisesti naapurimaat Etiopia ja Kenia ovat käyttäneet sotilaallista läsnäoloaan syynä puuttua Somalian sisäpolitiikkaan.

Virkaanastujaispuheessaan viime viikolla Farmajo toivoi somalialaisilta kärsivällisyyttä.

”Somalian ongelmat johtuvat yli 20 vuotta kestäneestä konfliktista. Ongelmien ratkaiseminen tulee kestämään ainakin toiset 20 vuotta.”

torstai 16. helmikuuta 2017

Paljon puhetta Trumpista

KANSAN UUTISET  17.2.2017

Donald Trumpin virkaanastujaisista oli kulunut tuskin kahta viikkoa, kun sain pitkällä lentomatkalla luettavakseni New York Timesin kansainvälisen painoksen tuoreen numeron. Trumpin valtaantulo oli totisesti mullistanut maailman. Yleensä lähinnä ulkomaiden tapahtumiin keskittyvässä lehdessä oli tällä kertaa lähes pelkästään juttuja Trumpista ja tämän päätösten herättämistä reaktioista.

Päällimmäisenä aiheena oli Trumpin antama ja myöhemmin tuomioistuimessa kumottu maahantulokielto seitsemän Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muslimimaan kansalaisille.

Trumpin päätöksen seurauksena Yhdysvaltojen kansalaisvapauksien järjestö ACLU oli saanut yhden viikonlopun aikana verkkolahjoituksina yli 24 miljoonaa dollaria, kuusi kertaa enemmän kuin koko viime vuoden aikana.

Toisessa jutussa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentillä pidetyistä mielenosoituksista ja verrattiin niitä heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen eri puolilla maata järjestettyihin naisten marsseihin, joihin monet ottivat osaa käsinkudottuihin pinkkeihin mirripipoihin sonnustautuneina.

Naisten marsseihin osallistui kaikkiaan neljä miljoonaa ihmistä, enemmän kuin yhteenkään muuhun mielenosoitukseen koko Yhdysvaltojen historiassa.

Jutuissa käsiteltiin myös Trumpin taustajoukkoja. Monet republikaanipuolueen vaikuttajat pelkäsivät, että Trumpin neuvonantajasta, äärioikeistolaisen Breitbart-sivuston perustajasta Steve Bannonista oli tullut maan todellinen valtias.

Kampanjapäällikkö Kellyanne Conwayn puheet vaihtoehtoisista faktoista olivat puolestaan johtaneet siihen, että George Orwellin romaani Vuonna 1984 nousi verkkokauppa Amazonin myydyimpien kirjojen listan kärkeen.

Koko sivun kuvareportaasissa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentiltä käännytetyistä ihmisistä: nuoresta iranilaisesta lääketieteen huippututkijasta, joka oli kutsuttu Harvardin yliopistoon tekemään uraauurtavaa tutkimusta tuberkuloosista, ja iäkkäästä irakilaisrouvasta, joka yritti päästä Pohjois-Carolinaan tapaamaan poikaansa, joka palveli kersanttina Yhdysvaltojen maavoimien laskuvarjojoukoissa.

Trumpin määräämää maahantulokieltoa ei voinut New York Timesin mukaan järkevästi perustella terrorismin torjunnalla. Vuoden 2001 syyskuun jälkeen yksikään ihminen ei ollut kuollut Yhdysvalloissa terrori-iskussa, jonka tekijä olisi ollut kotoisin Syyriasta, Irakista, Iranista, Jemenistä, Libyasta, Somaliasta tai Sudanista.

Kreikassa sijaitsevalla pakolaisleirillä vapaaehtoistyössä oleva yhdysvaltalainen lääkäri kertoi syyrialaisista lapsista, jotka kärsivät ummetuksesta, pitkälti sen vuoksi että he pyrkivät välttämään käymästä pakolaisleirin likaisissa vessoissa.

Leirin asukkaista kukaan ei halunnut Yhdysvaltoihin, vaan pikemminkin Irlantiin tai Suomeen!

Somemarkkinoinnista juuri kirjan julkaissut toimittaja Derek Thompson selvitti Trumpin suosion salaisuutta lehden pääkirjoitussivulla. Thompsonin mielestä Trump oli toiminut viihdemaailman kolmen läpileikkaavan säännön mukaan.

Ensinnäkin Trump haluaa esiintyä supersankarina. Hän sanoo asioita, joita poliitikot eivät yleensä sano, ja väittää olevansa ainoa, joka pystyy ratkaisemaan ongelmat.

Toiseksi, sisältöä tärkeämpää on viestin tehokas levittäminen. Kun vielä Nixonin aikana joka toisessa amerikkalaiskodissa katsottiin presidentin puhetta suorana lähetyksenä televisiosta, tänä päivänä vain harva poliitikko onnistuu hankkimaan suoran yhteyden yleisöön.

Niinpä Trump tviittaa, mutta ei yleensä suoraan kannattajilleen vaan uutismedialle, joka usein orjallisesti levittää Trumpin raivostuttavimmatkin kommentit suurelle yleisölle.

Viime kädessä Trump yrittää Thompsonin mukaan toimia kuin muutkin viihdemaailman jymymenestykset. Hän haluaa tehdä tuotteestaan monopolin, Trumpin mediamonopolin. Siitä johtuu Thompsonin mukaan kaikki puhe valtamediasta valemediana ja erilaisten epämääräisten humpuukisivustojen pönkittäminen vaihtoehtoisina vastamedioina.

Monet lehden kirjoittajista eivät yhtään yrittäneet kätkeä vastenmielisyyttään Trumpia kohtaan.

Brittikolumnisti Roger Cohenin mielestä Trumpin pitkään isännöimä tosi-tv-sarja Diili perustui hallittuun julmuuteen.

”Epäilemättä kokemukset suositun tosi-tv-ohjelman vetäjänä antoivat hänelle käsityksen absoluuttisen vallan viehätysvoimasta ja ihmisen kyvystä nauttia toisten kärsimyksestä”, Cohen kirjoittaa.

Konservatiivina tunnetun David Brooksin mielestä Trumpin nationalistinen ideologia oli jo sinänsä haitallista, mutta hänen osaamattomuutensa on sitäkin suurempi uhka.

Brooks siteerasi entistä Bushin hallinnon virkamiestä, joka arveli, että jos Trumpin äkkiväärät päätökset tulevat jatkossakin polarisoimaan yhteiskuntaa, lisäämään katuprotesteja ja vaarantamaan suhteita liittolaismaihin, Trumpin kohtalona voisi olla Yhdysvaltojen perustuslain 25. lisäyksen mukainen viraltapano varapresidentin ja hallituksen enemmistön päätöksellä.

torstai 2. helmikuuta 2017

Suunnitelma B:tä odotellessa

KANSAN UUTISET 3.2.2017

Jos haluaa tietää, mitä Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessille todella kuuluu, sitä kannattaa kysyä Walajan kyläkaupan kassalta.

”Mikä ihmeen kahden valtion malli? Se on vain poliitikkojen puhetta”, nuori kassa-apulainen vastasi taannoin Al Jazeeran toimittajan esittämään kysymykseen.

Betlehemin kupeessa sijaitsevassa palestiinalaiskylässä tiedettiin paremmin. Walajan kylän naapurissa juutalaisten siirtokuntia laajennettiin palestiinalaisten omistamille maille, eikä kylässä kukaan enää kuvitellut, että Israelin hallitus suostuisi itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen näille maille.

”Ne, jotka yhä uskovat kahden valtion malliin, ovat joko hulluja, valehtelijoita tai sitten he eivät ole koskaan käyneet täällä paikan päällä katsomassa tilannetta omin silmin.”

Poliitikot, diplomaatit ja maailman mediat ovat kuitenkin puhuneet kahden valtion mallista Lähi-idän rauhanprosessin keskeisenä päämääränä kohta neljännesvuosisadan ajan. 137 YK:n jäsenmaata on vieläpä tunnustanut itsenäisen Palestiinan valtion.

Mutta mitään kunnollista Palestiinan valtiota ei ole olemassa. Palestiinalaishallinnon kontrolloimat saarekkeet miehitetyllä Länsirannalla ovat kuin Etelä-Afrikan rotuerottelukauden aikaiset bantustanit apartheidmuurin reunustamien juutalaissiirtokuntien välissä.

Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia koko Länsirannan alueesta. Oslon rauhansopimuksen mukaan alueen pohjavedestä vain 17 prosenttia kuuluu palestiinalaisille.

Tilanteen irvokkuutta lisää se, että juutalaissiirtokuntien rakennustyömailla työskentelevät palestiinalaiset rakennusmiehet, joilla ei ole töitä muualla Länsirannalla.

Rakennusmiehet puolustautuvat arvostelijoita vastaan muistuttamalla, että palestiinalaisalueen rikkaimpiin kuuluvat liikemiehet ovat toimittaneet sementtiä Länsirannan alueita halkovan suojamuurin rakentamiseen, heidän joukossaan myös palestiinalaishallinnon entinen pääministeri.

Israelin ja palestiinalaisten välillä ei ole käyty minkäänlaisia rauhanneuvotteluja muutamaan vuoteen. Viime viikkojen aikana Israelin ja Palestiinan tilanteessa on kuitenkin nähty uusia käänteitä, pitkälti reaktiona Donald Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Vaalikampanjan aikana Trump kutsui itseään Israelin parhaaksi ystäväksi.

Jouluaaton aattona YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, joka tuomitsee siirtokuntien rakentamisen miehitetylle Länsirannalle. Rakennustöiden keskeyttäminen oli päätöslauselman mukaan ”ehdottoman tärkeää kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi”.

Yhdysvallat ei tällä kertaa käyttänyt veto-oikeuttaan päätöslauselman kumoamiseksi, vaan äänesti tyhjää. Barack Obaman väistyvän hallinnon puolelta ele oli lähinnä symbolinen, sillä vain kolme kuukautta aiemmin Obama allekirjoitti sopimuksen 38 miljardin dollarin sotilasavusta Israelille.

Välittömästi Trumpin virkaanastujaisten jälkeen Israel puolestaan hyväksyi suunnitelman uusien asuntojen rakentamisesta Itä-Jerusalemin juutalaissiirtokuntiin.

Edellisellä viikolla palestiinalaisjärjestöt Fatah ja Hamas kävivät Moskovassa neuvotteluja yhteishallituksesta, jonka keskeisenä tehtävänä olisi järjestää vaalit ensi kesänä.

Palestiinalaisalueilla pidettiin vaalit viimeksi vuonna 2006, jolloin islamistipuolue Hamas monien yllätykseksi voitti enemmistön parlamentissa. Seuraavana vuonna Hamasin taistelijat ottivat haltuunsa Gazan alueen. Länsirannan palestiinalaisalueet jäivät Fatahin hallinnon alaisuuteen.

Fatah ja sen johtaja, presidentti Mahmud Abbas eivät ole suuressa suosiossa palestiinalaisten keskuudessa. Monien mielestä Abbas on pitänyt liian pitkään kiinni kahden valtion malliin tähtäävästä rauhanprosessista, joka on palestiinalaisalueilla hyödyttänyt vain pientä poliitikkojen ja liikemiesten eliittiä. Abbasin varsinainen toimikausi päättyi jo vuonna 2009.

Johtavien palestiinalaispuolueiden yhteishallituksen voisi kuvitella vahvistavan palestiinalaisten neuvotteluasetelmia. Israel saattaa kuitenkin kieltäytyä neuvotteluista Hamasin kanssa, jota se pitää terroristijärjestönä.

Mistä palestiinalaiset sitten oikein neuvottelisivat Israelin kanssa nyt kun Donald Trumpin vaalivoitto on kasvattanut entisestään Israelin hallituksen itsevarmuutta?

Palestiinalainen filosofian professori ja palestiinalaishallinnon entinen Jerusalemin edustaja Sari Nusseibeh kehottaa pohtimaan uusia keskustelunavauksia.

Nusseibehin mielestä kahden valtion malli ja ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta ovat tällä hetkellä silkkaa fantasiaa. Entäpä jos palestiinalaiset suostuisivat siihen, että Israel liittäisi miehitetyt alueet virallisesti osaksi Israelia? Myönnytyksen ehtona olisi, että Israel samalla antaisi Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaisille täydet kansalaisoikeudet, ennen muuta vapauden liikkua, asua ja työskennellä joka puolella maata.

torstai 19. tammikuuta 2017

Silkkaa ilkeilyä Hebronissa

KANSAN UUTISET 20.1.2017

Hebronin basaarissa on miltei autiota iltapäivän parhaaseen myyntiaikaan. Vain muutama matkamuistokauppias on ripustanut puotinsa eteen t-paitoja, mekkoja ja palestiinalaishuiveja. Iäkäs mies kauppaa granaattiomenoista puristettua mehua. Viereisessä sata vuotta vanhassa makeispuodissa valmistetaan paikallisia marmeladikarkkeja.

Huiveja myyvä mies kertoo, että basaarikujan ylle oli laitettava suojaksi metalliverkko, johon yläkerroksessa asuvat juutalaiset talonvaltaajat heittävät jatkuvasti roskapusseja, kananmunia, joskus virtsaa ja ulosteita.

Basaarin useimmat puodit ovat sulkeneet ovensa ja omistajat muuttaneet muualle.

Aikaisemmin tämä oli yksi miehitetyn Länsirannan vilkkaimpia turistialueita. Basaarin vieressä sijaitsee Ibrahimin moskeija, jota juutalaiset kutsuvat Patriarkkojen haudaksi. Moskeijan sisältä, kuningas Herodeksen muinoin rakennuttamien muurien takaa, löytyvät Vanhan testamentin Abrahamin ja Saaran hautamuistomerkit.

Juutalaiset, kristityt ja islaminuskoiset pitävät kaikki Abrahamia yhteisenä kantaisänään.

Israelin sotilaiden tiukasti vartioima rakennus on nyt jaettu kahtia. Toinen puoli on varattu muslimeille, ja toinen puoli toimii juutalaisten synagogana.

Muualla Palestiinan miehitetyllä Länsirannalla Israelin rakentamissa juutalaisten siirtokunnissa muurien ja piikkilanka-aitojen takana asuu yli 800 000 ihmistä, suurin osa heistä Venäjältä ja Yhdysvalloista muuttaneita siirtolaisia.

Yli 50 000 palestiinalaisrakennusta on purettu ja maat anastettu siirtokuntien tieltä.

Hebronissa miehitys on viety äärimmilleen. Kaupungin vanhassa keskustassa asuu noin 500 juutalaista vallattuihin taloihin perustetuissa siirtokunnissa, tuhansia Israelin sotilaita suojanaan.

Hebroniin muuttaneet siirtolaiset kuuluvat juutalaisten ääriliikkeisiin. Alueella asuvat palestiinalaiset kertovat jokapäiväisestä ahdistelusta ja ilkeilystä.

Miesjoukot hyökkäävät palestiinalaisten koteihin tai pahoinpitelevät palestiinalaismiehiä kadulla. Toiset siirtolaiset usuttavat koiria ihmisten kimppuun tai heittävät kiviä ja tyhjiä pulloja ikkunoihin. Palestiinalaislapsia on kivitetty koulumatkalla. Kadulla kulkevien palestiinalaisten päälle on heitetty kuumaa vettä, nesteklooria ja viiniä.

Kaikki tämä tapahtuu Israelin sotilaiden suojeluksessa. Siirtolaisten turvallisuuden takaamiseksi armeija on rakentanut vartiotorneja ihmisten talojen katoille.

Kaupungin aiemmin vilkkain kauppakatu Shuhada Street, Marttyyrien katu, on kokonaan suljettu palestiinalaisilta. Ennen täällä oli kaupungin vihannestori ja useita satoja pieniä kauppoja vieri vieressä.

Palestiinalaisten kansannousun aikana kaupat suljettiin ja linja-autoasemasta tehtiin Israelin armeijan tukikohta.

215 000 asukkaan Hebron on Länsirannan väkiluvultaan suurin kaupunki ja tärkein kauppakeskus. Hebron on palestiinalaisalueen marmorikaupan keskus, ja siellä sijaitsee myös Länsirannan suurin meijeri.

Kaupunki on ollut kahtia jaettu vuodesta 1997, jolloin Oslon rauhansopimuksen lisäsopimuksessa sovittiin, että kaupungin länsiosa siirtyy palestiinalaishallinnon alaisuuteen, mutta vanhankaupungin ympärillä oleva alue jäisi edelleen Israelin sotilaiden hallintaan. Tällä H2-nimisellä alueella asuu 37 000 palestiinalaista sekä satakunta juutalaisperhettä.

Israelin puolesta sopimuksen allekirjoitti pääministeriksi edellisenä vuonna valittu Benjamin Netanjahu ja palestiinalaisten puolesta Jasser Arafat.

Hebronin jakoa edelsi Ibrahimin moskeijassa vuonna 1994 tapahtunut verilöyly. Läheisen Kirjat Arban juutalaissiirtokunnan asukas Baruch Goldstein hyökkäsi rynnäkkökiväärin kanssa moskeijaan muslimien paastokuukauden rukoukseen ja surmasi 29 ihmistä. Goldstein oli kotoisin Brooklynista New Yorkista ja kuului kiihkojuutalaisen Kach-puolueen keskeisiin vaikuttajiin.

Seuraavalla viikolla Israelin sotilaat surmasivat 24 palestiinalaista, jotka osoittivat mieltä terrori-iskua vastaan.

Ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin mukaan Israelin sotilaat ovat surmanneet 6 000 palestiinalaista vuoden 2000 jälkeen.

Hebron on ollut muslimienemmistöinen 600-luvulta lähtien. Kaupungissa asui vuosisatojen ajan myös joitain satoja juutalaisia, kunnes vuonna 1929 brittihallinto määräsi heidät evakuoitavaksi mellakoivien arabien surmattua kymmeniä juutalaisia.

Vuonna 1967 Israelin joukot miehittivät Länsirannan kuuden päivän sodassa. Vuotta myöhemmin rabbi Moshe Levinger majoittui Hebronissa sijaitsevaan hotelliin yhdessä seuraajiensa kanssa, jotka esiintyivät sveitsiläisinä turisteina. Ryhmä ei suostunut lähtemään hotellista ennen kuin miehityshallinto antoi heidän perustaa Kirjat Arban siirtokunnan entiseen armeijan tukikohtaan.

Vuonna 1979 Levingerin puoliso Miriam johti juutalaisten ääriryhmän marssia Hebronin vanhaan keskustaan. Joukko valtasi Shuhada Streetillä sijaitsevan entisen poliisiaseman ja jäi sinne asumaan.

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulunviettoa Palestiinassa

KU-VIIKKOLEHTI 23.12.2016

Betlehemin vanhankaupungin keskustassa korkean kukkulan laella sijaitseva Jeesuksen syntymäkirkko on melkoinen turistirysä. Bysantin vallan aikana rakennettuun ortodoksikirkkoon ahtautuu kerralla kymmeniä turistiryhmiä eri puolilta maailmaa, Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta.

Numeroituja kylttejä kantavat oppaat kaitsevat ihmisiä jonossa pienen oviaukon läpi kirkon kryptaan katsomaan lattiassa olevaa reikää. Tämän reiän alla sijaitsevassa pimeässä luolassa Jeesus-lapsen uskotaan syntyneen parituhatta vuotta sitten.

Joulunpyhinä Betlehemiin saapuu kymmeniä tuhansia toiviomatkalaisia. Myös kaupungin asukkaista huomattava osa on kristittyjä palestiinalaisia, naispuolista pormestaria myöten.

Katolilaiset kokoontuvat jouluyönä Betlehemin Pyhän Katariinan kirkossa. Protestantit kerääntyvät Paimenten kedoksi kutsuttuun pyhättöön kaupungin ulkopuolella. Ortodoksit, koptit ja assyrialaiset viettävät joulua loppiaisena.

Betlehemistä on vain kymmenen kilometriä Jerusalemiin, mutta paikallisbussilla matka kestää lähes tunnin. Kaupunkien välissä on Israelin hallituksen rakennuttama suojamuuri ja armeijan tarkastuspisteitä.

Nyt Betlehemissä puhutaan uudesta muurinlaajennushankkeesta. Kaupungin laidalla rakenteilla oleva uusi muuri estää asukkailta pääsyn Cremisanin laakson oliivirinteille ja viinitarhoille.

Israelin maanvaltauksen tarkoituksena lienee avata tietä kahden lähellä sijaitsevan juutalaisen siirtokunnan yhdistämiselle.

Länsirannan palestiinalaisalueita halkovan muurin rakentaminen käynnistettiin vuonna 2002 palestiinalaisten kansannousun aikaan Ariel Sharonin ollessa Israelin pääministerinä. Muurin julkilausuttuna tarkoituksena oli suojella Israelia palestiinalaisten itsemurhaiskuilta.

14 vuodessa itsemurhaiskut ovatkin vähentyneet, mutta lähinnä sen vuoksi että Israelin armeija alkoi valvoa Länsirannan palestiinalaisalueita ja koska Gazan aluetta hallitseva Hamas-järjestö on valtaan päästyään keskittynyt poliittiseen toimintaan.

Muuri on toistaiseksi yli 700 kilometriä pitkä. Jerusalemin ja Betlehemin lähistöllä se on kahdeksan metriä korkea betonimuuri. Kauempana asutuksesta muuri vaihtuu piikkilanka-aidaksi.

Toisin kuin voisi kuvitella, vain pieni osa muurista kulkee Israelin ja Länsirannan rajaa pitkin. Suurimmaksi osaksi muuri kiemurtelee syvällä miehitetyllä Länsirannalla erottaen juutalaisten siirtokunnat ja pelkästään israelilaisten käytössä olevat valtatiet palestiinalaisväestölle sallituista alueista.

Monin paikoin muuri on pystytetty mielivaltaisesti keskelle palestiinalaisten asuinalueita.

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mielestä muuri on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi purkaa.

Palestiinalaisaktivisti Abu Hassanin järjestämällä Itä-Jerusalemin poliittisella kiertoajelulla saa jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisia vaikeuksia muuri aiheuttaa palestiinalaisille.

Pisgat Zeevin juutalaissiirtokunnan reunalta on vain sata metriä kuivan jokilaakson poikki Shuafatin pakolaisleiriin. Palestiinalaisten asuttama Shuafat on 80 000 asukkaan valtava kerrostaloslummi, joka on erotettu muusta kaupungista aluetta ympäröivällä betonimuurilla. Alueelta pääsee ulos vain kahdesta tarkastuspisteestä.

Abu Hassan kertoo, kuinka lasten täytyy lähteä muurin ulkopuolella sijaitsevaan kouluun useita tunteja ennen koulupäivän alkamista, jotta ehtisivät ajoissa tunnille.

Ennen muurin rakentamista ambulanssilla pääsi sairaalaan kymmenessä minuutissa. Nyt matkaan voi mennä parikin tuntia.

Muualla maassa palestiinalaisilta on kielletty pääsy muurin takana sijaitseville viljelymaille. Israelin lain mukaan viljelemättä jätetyt maat voidaan pakkolunastaa.

Ramallahissa asuva palestiinalaismies puolestaan kertoo, kuinka hänen vaimonsa sai vastikään viranomaisilta luvan päästä käymään kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Jerusalemissa – ensimmäistä kertaa 16 vuoteen.

Ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta tuntuu paikan päällä hyvin kaukaiselta. Miehitetylle Länsirannalle on rakennettu vuosikymmenten saatossa yli 200 juutalaista siirtokuntaa, joissa asuu lähes miljoona ihmistä. Suurimmat siirtokunnat ovat yli 50 000 asukkaan kaupunkeja kaikkine mukavuuksineen.

Siirtokunnat kattavat tällä hetkellä 42 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia Länsirannan alueesta.

Siirtokuntiin houkutellaan jatkuvasti lisää asukkaita veronkevennyksillä, työpaikoilla ja tukiaisilla. Siirtokunnissa toimii yli tuhat teollisuuslaitosta.

Asukkaat kuuluvat usein juutalaisten äärilaitaan. Ramallahin lähellä sijaitsevasta siirtokunnasta tullut aseistautunut miesjoukko hyökkäsi viime kuussa oliivisatoa korjaamassa olevien palestiinalaisten kimppuun hakaten heidät henkihieveriin. Israelilaisen Haaretz-lehden haastatteleman palestiinalaismiehen mukaan sama rituaali toistuu joka vuosi.

torstai 8. joulukuuta 2016

Syyrian sodan geopoliittiset taustat

KU-VIIKKOLEHTI 9.12.2016

Turkkilaismediat raportoivat elokuussa 2009 maan silloisen pääministerin Recep Tayyip Erdoganin tapaamisesta Qatarin emiirin, šeikki Hamad bin Khalifa al-Thanin kanssa Bodrumin lomakaupungissa Turkin länsirannikolla.

Tapaamisessa sovittiin mittavasta kaasuputkihankkeesta, jonka avulla Qatarista voitaisiin kuljettaa maakaasua Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan. Kaasuputken suunniteltiin kulkevan Qatarista Saudi-Arabian, Jordanian ja Syyrian kautta Turkkiin.

Erdogan halusi lisätä Turkin vaikutusvaltaa rakentamalla maan halki useita maakaasuputkia. Toista putkea kaavailtiin Kaspianmeren kaasukentiltä Georgian ja Turkin kautta edelleen Bulgariaan, Romaniaan, Unkariin ja Itävaltaan.

Maakaasutuonti Persianlahdelta ja Kaspianmereltä vähentäisi EU-maiden riippuvuutta Venäjän kaasusta. Myös Turkki hankkii suurimman osan kaasustaan Venäjältä.

Qatarin ja Turkin kaasuputkihankkeen tiellä oli vain yksi pulma: Syyrian presidentti Bashar al-Assad kieltäytyi allekirjoittamasta hanketta koskevan sopimuksen. Uutistoimisto AFP:n mukaan al-Assad halusi suojella Venäjän etuja. Venäjällä on Syyriassa laivastotukikohta.

Elokuussa 2009 Bodrumin kaupunki kuhisi lomamatkailijoita pohjoisen Euroopan maista. Ensi kesänä sinne ei enää järjestetä valmismatkoja. Tämä on se paikka, missä kolmivuotias syyrialaispoika Alan Kurdi löytyi hukkuneena rannalta perheen yritettyä päästä kumiveneellä Kreikkaan viime vuoden syyskuussa.

Bodrumin niemimaalla oli vielä vuosi sitten kymmeniä tuhansia pakolaisia, jotka yrittivät päästä Eurooppaan. Kreikkalainen Kosin saari sijaitsee vain viiden kilometrin päässä niemimaan kärjestä.

Qatar on maailman rikkain valtio mitattuna bruttokansantuotteella asukasta kohti. Qatar saa 70 prosenttia tuloistaan maakaasun viennistä.

Qatarilla on maailman kolmanneksi suurimmat todennetut maakaasuvarat heti Venäjän ja Iranin jälkeen. Maailman suurin maakaasukenttä sijaitsee Persianlahden merenpohjan uumenissa Qatarin ja Iranin aluevesillä.

Qatar on jo ennestään maailman suurin nesteytetyn maakaasun viejä. Kaasu kuljetetaan nestemäisessä muodossa valtameritankkereilla ennen muuta Japaniin, Etelä-Koreaan, Kiinaan, Intiaan ja Britanniaan. Kaasun jäähdyttäminen nesteeksi ja kuljettaminen tankkereilla on kuitenkin kallista ja hankalaa. Siksi kaasuputken rakentaminen Eurooppaan olisi Qatarille otollinen ratkaisu.

Syyria ei kuitenkaan ollut Qatarin ja Turkin kaasuputkihankkeelle myötämielinen. Kesällä 2011, kun arabimaiden kansannousun katuprotestit olivat levinneet myös Syyriaan, Bashar al-Assad allekirjoitti sen sijaan sopimuksen kilpailevan kaasuputken rakentamisesta Iranista Irakin kautta Syyrian rannikolle.

Ystävyyden putkeksi kutsuttu hanke yhdistäisi šiiahallinnon alaisuudessa olevat maat ja sivuuttaisi kokonaan Turkin. Samalla oli tarkoitus kunnostaa Kirkukin öljykentiltä Irakista Syyrian rannikolle kulkenut vanha öljyputki, joka oli tuhoutunut Yhdysvaltojen ilmapommituksissa Irakin sodassa vuonna 2003.

Elokuussa 2011 Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama kehotti al-Assadia luopumaan vallasta ja antamaan tilaa demokratialle. Myös Britannian, Ranskan ja Saksan johtajien yhteisessä julkilausumassa Assadia vaadittiin siirtymään syrjään.

Qatar, Turkki ja Saudi-Arabia olivat jo käynnistäneet salaisen tuen Syyrian sunnikapinallisille.

Foreign Affairs -lehden mukaan pelkästään Qatar on rahoittanut kapinallisia kolmen miljardin dollarin edestä. Qatar lupasi maksaa 50 000 dollarin palkkion kaikille Syyrian armeijan sotilaille, jotka siirtyivät kapinallisten puolelle. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA koulutti sunnikapinallisia Qatarissa sijaitsevassa tukikohdassa.

Pentagonin rahoittama tutkimuslaitos Rand Corporation ehdotti jo vuonna 2008, että Yhdysvallat alkaisi lietsoa sunnien ja šiiojen välistä konfliktia tukemalla sunnijihadisteja.

”Syyriassa ei ole kyse sisällissodasta, vaan kaasuputkea koskevasta geopoliittisesta shakkipelistä”, yhdysvaltalaisen sotakorkeakoulun tutkija Rob Taylor arvioi Armed Forces Journal -julkaisussa.

”Eurooppaan pyrkivät pakolaiset pakenevat kaasuputkisotaa ja CIA:n tunarointia”, totesi puolestaan ympäristöjuristi ja tietokirjailija Robert Kennedy Jr laajassa artikkelissaan Politico-verkkolehdessä.

Jotkut kommentaattorit pitävät kaasuputkea kuitenkin liian yksinkertaisena selityksenä Syyrian sodalle.

”Kaasuputkiteoria esittää Assadin uhrina eikä rikoksentekijänä ja pitää Syyrian oppositiota pelkkinä pelinappuloina”, arvelee Dubaissa vaikuttava öljyalaan erikoistunut taloustoimittaja Robin Mills.

Truthout-lehdessä kirjoittavan Gareth Porterin mielestä Yhdysvallat ei ole sekaantunut Syyrian konfliktiin kaasuputken takia, vaan koska se haluaa turvata sotilastukikohtansa liittolaismaissaan Qatarissa, Turkissa ja Saudi-Arabiassa.

Tänä vuonna myös Turkki on rakentanut Qatariin oman sotilastukikohtansa.

torstai 24. marraskuuta 2016

Aleppon kapinalliset = Al-Qaida

KU-VIIKKOLEHTI 25.11.2016

Maailmankuulu dokumentaristi ja tutkiva journalisti John Pilger ihmettelee, miksi syyrialaisen Aleppon kaupungin taisteluista ja ilmapommituksista raportoidaan uutisissa niin eri tavoin kuin taisteluista ja pommituksista Mosulissa naapurimaassa Irakissa.

”Sekä Aleppossa että Mosulissa hallituksen joukot taistelevat kaupunkia hallussaan pitäviä kiihkoilijoita vastaan, jotka ovat syyllistyneet kauhistuttaviin julmuuksiin”, Pilger arvioi Sheffieldin kirjallisuustapahtumassa Englannissa pitämässään alustuksessa.

Mosulissa hallituksen sotilaita ja näiden rinnalla taistelevia šiiojen ääriryhmiä kuvataan uutisissa Pilgerin mukaan vapauttajina. Yhdysvaltojen ilmaiskuista ja taistelujen etenemisestä raportoidaan mediassa innostuneesti, melkein kuin olisi kyse urheilutapahtumasta. Siviiliuhreista ei juuri puhuta.

Aleppon pommituksia kutsutaan sen sijaan sotarikoksiksi, ja uutiskuvissa esitetään pommitusten uhreiksi joutuneita lapsia. Venäjän julistama tulitauko jäi uutisissa vähemmälle huomiolle. Tulitauon aikana siviilejä kehotettiin lähtemään taistelujen alta turvaan humanitaarisia käytäviä pitkin. Kapinalliset kuitenkin estivät tulituksella asukkaiden poistumisen sota-alueelta.

Australialaissyntyisen John Pilgerin mielestä länsimedia on valinnut puolensa ja toimii pitkälti omien hallitustensa propagandatorvena. Yhdysvallat ja Britannia tukevat Syyriassa Bashar al-Assadin hallitusta vastaan taistelevia kapinallisia ja Irakissa hallituksen puolella islamistijärjestö Isistä vastaan taistelevia asejoukkoja.

Aleppossa ja Mosulissa on molemmissa yli miljoona asukasta. Kapinallisten valtaamilla alueilla Aleppon itäosissa on edelleen noin 250 000 siviiliä.

Keitä sitten ovat Aleppossa taistelevat kapinalliset? New York Timesin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan kaksi ryhmittymää kantaa päävastuun taisteluissa Syyrian hallituksen joukkoja vastaan: Jabhat Fateh al-Sham sekä Ahrar al-Sham.

Jabhat Fateh al-Sham (Syyrian valloituksen rintama) tunnettiin aiemmin nimellä Jabhat al-Nusra (Tukirintama). Se oli terroristijärjestö Al-Qaidan paikallisosasto Syyriassa.

Ahrar al-Sham (Syyrian vapaiden miesten liike) on toinen jihadistinen äärijärjestö, jonka toimintatavat eivät juuri poikkea Isisistä.

Ryhmät ovat saaneet tukea ja aseita Turkilta, Qatarilta ja Saudi-Arabialta, muun muassa kuorma-auton lavalle asennettuja raketinheitinjärjestelmiä.

Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on rahoittanut ja aseistanut 11 muuta aseryhmää, jotka taistelevat Aleppossa nyt paikallisen Al-Qaidan alaisuudessa.

Yhdysvaltojen hallituksen salainen asetuki sisältää muun muassa panssarintorjuntaohjuksia, joista osa on lopulta päätynyt jihadistijärjestöjen ja myös Isisin haltuun.

Pohjois-Irakissa Tigrisjoen rannalla sijaitseva Mosul oli aiemmin kukoistava monikulttuurinen kaupunki, jossa sunnimuslimit elivät sulassa sovussa kurdien, kristittyjen ja jesidien kanssa, kunnes Isis valloitti kaupungin kesällä 2014.

Tunnetun irakilaisen bloggaajan Raed Jarrarin mielestä Isis on kuitenkin vain yksi monista uskonnollisten ääriryhmien perustamista aseellisista ryhmistä, joiden syntymiselle ja kasvulle Yhdysvaltojen Irakin-miehitys on luonut otolliset puitteet.

”Mikäli Mosulin hallinta siirtyy yhdeltä pahamaineiselta ryhmältä toiselle kutakuinkin yhtä pahalle toimijalle, sitä ei pitäisi kutsua vapauttamiseksi”, Raed Jarrar kirjoittaa Al Jazeeran verkkosivuilla.

John Pilger oli puolestaan vakuuttunut siitä, etteivät Aleppo ja Mosul olisi kumpikaan tällä hetkellä fanaattisten asejoukkojen hallinnassa ja taistelujen kohteena, elleivät Yhdysvaltojen joukot olisi hyökänneet Irakiin vuonna 2003 ja ajaneet yhden Lähi-idän kehittyneimmistä valtioista täydelliseen kaaokseen.

Raed Jarrarin mielestä Isis on epäilemättä kauhua herättävä ryhmä, jonka pelkkä olemassaolo on irakilaisille suuri onnettomuus. Ikävä kyllä Isis ei hänen mukaansa juuri poikkea muista vastaavista sunnien, šiiojen ja kurdien aseellisista ryhmistä, jotka ovat aiheuttaneet tuhoja eri puolilla maata.

Viime heinäkuussa väkivaltainen aseryhmä hyökkäsi Fallujan kaupunkiin, sieppasi 900 siviiliä ja teloitti ainakin 50 ihmistä, jotkut heistä kaulat katkomalla tai pitkällisen kidutuksen jälkeen.

”Julmuuksien takana ei ollut Isis vaan šiiojen iskuryhmä, joka taisteli Irakin hallituksen armeijan rinnalla – Yhdysvaltojen rahoituksella, Yhdysvaltojen kouluttamana ja Yhdysvaltojen toimittamilla aseilla”, Jarrar toteaa.

Taistelu Mosulista tulee kestämään viikkoja tai kuukausia. Uutistoimisto AP:n haastattelema Irakin hallitusarmeijan komentaja piti kaupungin asukkaita pahimpana esteenä hyökkäyksen etenemiselle.

Isisin panttivankeina elävien asukkaiden tilanteesta on saatu vain vähän tietoa.

”Meillä ei ole vettä eikä ruokaa, ja meitä pelottaa. Myös lapset ovat peloissaan”, Mosulissa asuva perheenisä totesi viikonloppuna.

torstai 10. marraskuuta 2016

Kannabiksella Trumpin kauteen

KU-VIIKKOLEHTI 11.11.2016

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat luojan kiitos ohi, ja Donald Trumpin vaalivoiton seurauksia voidaan jäädä vain odottamaan.

Pelkästään presidentinvaaliin keskittynyttä uutisointia seuratessa on helposti voinut jäänyt huomaamatta, että tämän viikon vaaleissa amerikkalaiset äänestivät monesta muustakin asiasta kuin Trumpista ja Hillary Clintonista.

Kongressin alahuoneeseen, eli edustajainhuoneeseen, valittiin aiempaan tapaan republikaanienemmistö. Republikaaneilla säilyi enemmistö myös senaatissa, vaikka demokraatit saivat lisäpaikkoja.

12 osavaltioissa valittiin uudet kuvernöörit, joista puolet näytti menevän demokraateille, puolet republikaaneille. Useimmissa osavaltioissa valittiin myös osavaltiosenaatti, edustajainhuone ja tuomareita osavaltion korkeimpaan oikeuteen.

Lisäksi eri puolilla maata valittiin uusia kaupunginjohtajia, kunnanvaltuutettuja sekä edustajia paikallisiin opetuslautakuntiin. Toisin kuin valtakunnallisissa vaaleissa, paikallisvaaleissa ei aina ole kyse vain kahden puolueen kisasta, vaan paikkoja saavat myös pienemmät puolueet ja itsenäiset ehdokkaat.

Yhdysvaltojen vaalijärjestelmässä on epäilemättä paljon parantamisen varaa, mutta myös suora demokratia on siellä voimi ssaan. Tiistain vaalien yhteydessä 35 osavaltiossa järjestettiin kaikkiaan 154 kansanäänestystä mitä erilaisimmista kansalaisia koskettavista asioista.

Tämän vuoden kuumin kansanäänestyksen aihe oli kannabiksen laillistaminen, josta äänestettiin kahdeksassa osavaltiossa. Minimipalkan korottamisesta ja käsiaseiden myynnin rajoituksista äänestettiin neljässä osavaltiossa.

Pelkästään Kaliforniassa ihmiset äänestivät henkilövaalien ohella muun muassa kannabiksesta, tupakkaveron korottamisesta, asemyynnin valvonnan kiristämisestä, koulujen määrärahoista, reseptilääkkeiden hintasäännöstelystä, kertakäyttömuovipussien kieltämisestä sekä siitä, pitääkö pornofilmien kuvauksissa käyttää kondomia.

Aloite kannabiksen laillistamisesta voitti kansanäänestyksessä odotetusti. Pitkin syksyä tehdyissä mielipidetiedusteluissa laillistamisella on ollut parhaimmillaan yli 70 prosentin kannatus.

Kalifornialaiset päättivät kansanäänestyksessä sallia myös muiden kielten kuin englannin käyttämisen opetuskielenä kouluissa. Monissa kouluissa Kaliforniassa huomattava osa oppilaista puhuu kotikielenään espanjaa.

Ehdotus kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta hävisi kansanäänestyksessä.

Arizonassa, Coloradossa, Mainessa ja Washingtonin osavaltiossa äänestettiin minimipalkan korottamisesta 12 dollariin tunnissa vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Dakotassa puolestaan kysyttiin äänestäjien kantaa työnantajien esitykseen, jossa työllisyyden edistämisen nimissä alaikäisten työntekijöiden minimituntipalkkaa leikattaisiin kahdeksasta dollarista seitsemään.

Kansasissa ja Indianassa ihmiset saivat äänestää metsästysoikeuksien lisäyksestä osavaltioiden perustuslakiin.

New Mexicossa äänestettiin kymmenen miljoonan dollarin kirjastomäärärahasta kirjojen, tietokoneiden ja laajakaistayhteyksien hankintaan.

Coloradossa hyväksyttiin aloite saattohoitopotilaiden eutanasian laillistamiseksi.

Kansanäänestyksiä koskevaan kampanjointiin käytettiin valtavia rahasummia. Lääkefirmat sijoittivat yli sata miljoonaa dollaria pr-kampanjaan estääkseen julkisista varoista maksettavien reseptilääkkeiden hintakattoa ajavan kansanäänestysaloitteen läpimenon Kaliforniassa.

Kertakäyttöpussien kieltämistä pelkäävät muovipussinvalmistajat onnistuivat puolestaan saamaan kansanäänestykseen oman kilpailevan ehdotuksen muovipussikiellon korvaamisesta muovipussimaksulla. Pussimaksuista kerätyt tulot olisi kanavoitu Kalifornian ympäristönsuojeluvirastolle. Muovipussiteollisuuden vasta-aloite kuitenkin hävisi äänestyksessä.

Kannabiksen laillistaminen ja kaupan tuominen sääntelyn piiriin oli yksi vaalien suurista puheenaiheista Yhdysvalloissa. Tiistain kansanäänestyksissä päätettiin kannabiksen laillistamisesta Kalifornian lisäksi myös Mainessa, Massachusettsissa ja Nevadassa. Florida, Montana ja Pohjois-Dakota sallivat kannabiksen lääkekäytön.

Kannabiksen käyttö ja myynti on jo aiemmin ollut laillista ja säänneltyä Coloradossa, Oregonissa, Washingtonin osavaltiossa, Alaskassa ja pääkaupungissa Washingtonissa.

Kaliforniassa hyväksytyn lakialoitteen mukaan kannabiksen käyttö ja kotikasvatus tulee olemaan sallittua kaikille 21 vuotta täyttäneille. Kaupallinen viljely ja myynti on luvanvaraista, ja myyntivoitoista maksetaan veroa. Viranomaiset huolehtivat laadunvalvonnasta ja asettavat rajoituksia tuotepakkauksille.

Kannabista ei saa myydä paikoissa, joissa on myynnissä alkoholia tai tupakkaa. Sen sijaan Amsterdamin mallin mukaiset coffeeshopit saattavat yleistyä Kaliforniassa lähivuosina, samoin pitsataksityyppiset kotiinkuljetuspalvelut. Elintarvikeviranomaisten tehtävänä on luoda sertifiointijärjestelmä luomukannabikselle.

torstai 27. lokakuuta 2016

Toimittajat turvapaikanhakijoina

KU-VIIKKOLEHTI 28.10.2016

Irakilainen uutiskuvaaja Waleed Al-Gburi oli viime vuoden elokuussa menossa poikansa kanssa ostamaan kastelulaitetta perheen kasvimaalle, kun viereen ajaneet pyssymiehet avasivat tulen. Auton ikkunat menivät säpäleiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Al-Gburi ja hänen poikansa säilyivät hengissä.

Asemiehet kuuluivat šiiojen äärijärjestöön ja ajoivat ilman rekisterikilpiä.

Waleed Al-Gburi oli saanut jatkuvasti puhelinsoittoja, joissa hänen henkeään uhattiin, koska hän teki töitä japanilaiselle televisiokanavalle. Šiiojen äärijärjestö oli aiemmin siepannut hänet, sitonut kädet ja tunkenut auton takakonttiin. Häntä kidutettiin, mutta hän pääsi lopulta lunnaita vastaan vapaaksi.

Perhe oli jo aiemmin joutunut muuttamaan Bagdadin ulkopuolelle, kun pääkaupungissa oli turvatonta. Nyt myös uudessa kotipaikassa šiiojen asejoukot olivat ottaneet kadut haltuunsa. Al-Gburi kuuluu sunneihin.

Al-Gburi työskenteli 13 vuoden ajan tv-kuvaajana ja avustajana Irakissa vieraileville ulkomaisille toimittajille. Hän kävi japanilaisten journalistien kanssa raportoimassa myös Syyrian sisällissodasta.

Elokuussa Bagdadissa oli kuumat oltavat. Lämpötila kohosi päivisin yli 40 asteen. Asejoukkojen ja terroristien iskuissa menehtyi yli 300 ihmistä. Koko vuoden aikana pelkästään Bagdadissa väkivaltaisuuksissa kuoli yli 3 000 ihmistä. Koko Irakissa kuolleita oli yli 17 000.

Kastelulaite jäi ostamatta. Al-Gburi ei palannut enää kotiinsa. Hän soitti vaimolleen ja pakeni maasta yhdessä poikansa kanssa. Monen mutkan kautta he saapuivat viime syksynä Suomeen.

Tapasin Waleed Al-Gburin Journalismin päivän seminaarissa toissa viikolla. Helsingin Paasitornissa pidetyssä tapahtumassa keskusteltiin ulkomaanuutisista, pakolaiskriisin uutisoinnista ja siitä, miksi suomalaisissa medioissa on niin vähän ulkomaalaistaustaisia toimittajia.

Journalistiliitto oli kutsunut mukaan myös kymmenkunta kollegaa, jotka ovat anoneet Suomesta turvapaikkaa. Jotkut olivat onnistuneet saamaan myönteisen päätöksen ja oleskeluluvan, mutta useimmat olivat saaneet kielteisen päätöksen. Osa odottaa vielä Maahanmuuttoviraston päätöstä.

”Turvapaikkaprosessi on kuin lottoarvontaa”, Waleed Al-Gburi sanoi.

”Irakista tulleista turvapaikanhakijoista osa on saanut kielteisen päätöksen, vaikka he ovat kotoisin islamistijärjestö Isisin valtaamilta alueilta.”

Irakilaiskollega on jo ehtinyt valittaa omasta kielteisestä päätöksestään hallinto-oikeuteen. Maahanmuuttoviraston kesällä tekemässä päätöksessä hänet määrättiin käännytettäväksi Irakiin.

Viraston mielestä Al-Gburi ei joutuisi Irakissa vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, mikäli hän muuttaisi asumaan sunnienemmistöiselle asuinalueelle ja jättäisi työnsä toimittajana ja uutiskuvaajana.

Myös nuorelle somalialaiselle radiotoimittajalle ja afganistanilaisen tv-kanavan kuvaajalle oli sanottu, että heidän tulisi palata kotimaahansa ja vaihtaa ammattia.

Erään päätöksen mukaan ”maahanmuuttovirasto katsoo, ettei toimittajan ammatin harjoittamista voida pitää sellaisena perustavanlaatuisena ja luovuttamattomana ihmisoikeutena eikä henkilön identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeisenä ominaisuutena, ettei siitä voisi tarvittaessa luopua, mikäli se aiheuttaa ongelmia”.

Maahanmuuttoviraston linja on samanlainen kuin Afganistanin talebaneilla ja Somalian ääri-islamilaisella terroristijärjestöllä Al-Shabaabilla. Kumpikin ääriliike oli uhannut Suomeen tulleita toimittajia ja käskenyt heitä lopettamaan toimittajan työt, niin saisivat olla rauhassa.

Journalistiliitto avustaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita toimittajia heidän valituksissaan ja yrittää selittää hallinto-oikeudelle, että kriisialueilla journalistit ovat yleensä ensimmäisiä vainon kohteita ja uhkaukset ovat aitoja ja omakohtaisia.

Journalismin päivän paneelikeskusteluissa sivuttiin myös median roolia vihamielisen ilmapiirin synnyttämisessä turvapaikanhakijoita kohtaan.

Suomen Lontoon Instituutin ja Suomen Benelux-instituutin julkaiseman selvityksen mukaan raportointi pakolaiskriisistä on ollut hyvin Eurooppa-keskeistä. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat kuvataan ensisijaisesti ilmiönä, joka uhkaa Euroopan vakautta. Selvityksessä käytiin läpi suomalaisten, brittiläisten ja belgialaisten sanomalehtien kirjoittelua tammikuulta.

”Suomessa on ystävällisiä ihmisiä, mutta suurin osa ei tiedä juuri mitään pakolaisten lähtömaiden tilanteesta”, kommentoi Waleed Al-Gburi.

Somalialaissyntyinen turkulainen toimittaja Wali Hashi piti mediaa pitkälti syypäänä ihmisten tietämättömyyteen.

”Miksi ihmiset eivät tiedä, mitä Irakissa, Afganistanissa tai Somaliassa tapahtuu? Ei se ole heidän syytään. Toimitusten päälliköt haluavat juttuja näistä maista vain jos tapahtumilla on jokin kytkös Suomeen. Se on usein tärkeämpää kuin että kerrottaisiin, mitä maailmassa tapahtuu.”

torstai 13. lokakuuta 2016

Viisi vuotta Gaddafin jälkeen

KU-VIIKKOLEHTI 14.10.2016

Britannian yleisradioyhtiö BBC antoi lohduttoman kuvan arjesta tämän päivän Libyassa: Sairaaloissa ei ole lääkkeitä. Pankeissa on huutava pula käteisestä rahasta. Öljyntuotanto on lähes pysähdyksissä, kun aseelliset joukot ovat taistelleet öljysatamien hallinnasta.

Libyassa on kaksi kilpailevaa parlamenttia ja kolme hallitusta, mutta todellinen valta on aseellisilla joukoilla. Maassa on lähes 2 000 aseellista ryhmää, mukaan lukien Islamilainen valtio Isis, joka vielä viime kesänä katkoi päitä ja ristiinnaulitsi vastustajiaan Sirten kaupungissa Välimeren rannalla.

”Meidän pitäisi päästä eroon aseellisista ryhmistä. Länsimaiden tulisi auttaa riisumaan heidät aseista”, entinen oikeusministeri kommentoi naapurimaassa Tunisiassa pidetyssä konferenssissa.

Yliopiston tutkija kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta, mikäli hän arvostelee asejoukkoja julkisesti.

Libyan maaperässä on maailman kahdeksanneksi suurimmat todennetut öljyvarat. Vielä vuonna 2010 Muammar Gaddafin vallan aikana Libya oli inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Afrikan kehittynein maa. Maksuton terveydenhuolto, koulutus, asunto ja auto kuuluivat jokaisen perusoikeuksiin.

Elokuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta Gaddafin syrjäyttämisestä vallasta Nato-maiden kuukausia jatkuneiden ilmapommitusten jälkeen. Ensi viikolla tulee täyteen viisi vuotta Gaddafin raakalaismaisesta surmasta kapinallisjoukkojen käsissä.

Libyan väkivaltaisuuksissa on kuollut arviolta 40 000 ihmistä. Yli 400 000 libyalaista on joutunut jättämään kotinsa, ja 2,4 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa.

Britannian parlamentin ulkoasiainvaliokunnan tuoreen raportin mukaan Gaddafin väkivaltainen syrjäyttäminen oli kohtalokas virhe, joka johti Libyan ”poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen, asejoukkojen ja heimojen väliseen sotaan, humanitaariseen kriisiin, pakolaiskriisiin, laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin, Gaddafin hallinnon aseiden leviämiseen lähialueille sekä Isisin kasvuun Pohjois-Afrikassa”.

Libyassa ei ollut minkäänlaisia demokratian perinteitä. Gaddafi hallitsi turvallisuuspoliisin pelolla ja lietsomalla heimoja vastakkain. Libyan lukuisia kapinallisryhmiä yhdisti ainoastaan viha Gaddafia kohtaan.

Naton sotaoperaatio hyväksyttiin YK:n turvallisuusneuvostossa. Pommituksiin ja kapinaliikkeiden tukemiseen osallistuivat Britannian ohella Yhdysvallat, Ranska, Italia sekä Arabiemiraatit ja Qatar.

Qatarin lippu nostettiin ensimmäisenä salkoon, kun Misratan kaupungista tulleet kapinalliset valtasivat Gaddafin entisen presidentinpalatsin Libyan pääkaupungissa Tripolissa elokuussa 2011.

Tällä hetkellä länsimaat tukevat Libyan kansallisen yhtenäisyyden hallitusta ja yhdeksän hengen presidenttineuvostoa, joka saapui Tripolissa sijaitsevaan laivastotukikohtaan huhtikuussa.

YK:n perustaman uuden hallituksen tarkoituksena oli yhdistää Tripolissa ja maan itäosissa Tobrukissa istuvat kilpailevat hallitukset taistelussa Isistä vastaan.

Misratan alueelta tulleet taistelijat onnistuivat tällä viikolla ajamaan Isisin joukot Sirtestä yli vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen. Britannian ja Yhdysvaltojen erikoisjoukot ovat tukeneet ja kouluttaneet yhtenäishallituksen alaisuudessa sotivia joukkoja. Yhdysvaltojen hävittäjät tekivät 170 ilmaiskua Isistä vastaan.

YK:n perustaman hallituksen ongelmana on, ettei se nauti libyalaisten luottamusta. Vuoden 2012 vapaissa vaaleissa valitun parlamentin edustajista osa on liittynyt uuteen hallitukseen, mutta osa on jättäytynyt sivuun. Tobrukissa istuva länsimaiden ja YK:n hyväksymä uudempi parlamentti äänesti elokuussa YK:n perustamaa hallitusta vastaan.

Keskeisenä syynä epäluottamukseen on suhtautuminen maan itäosia hallitsevan Libyan kansallisarmeijan johtajaan Khalifa Haftariin, joka on armeijansa kanssa taistellut Al-Qaidan islamistijoukkoja vastaan Libyan itäosissa.

Libyan länsiosien asejoukot ja YK:n saksalainen erikoislähettiläs Martin Kobler vastustavat kiivaasti Haftaria. Itäosien parlamentti taas ylensi hänet vastikään kenttämarsalkaksi.

Haftar on entinen Gaddafin armeijan komentaja. Ajauduttuaan välirikkoon Gaddafin kanssa hän asui 20 vuotta Yhdysvalloissa tiedustelupalvelu CIA:n päämajan naapurissa Virginiassa.

Uusin käänne Libyan tilanteessa koettiin, kun Haftarin joukot valtasivat viime kuussa maan öljysatamat. YK-lähettiläs Kobler vaati turvallisuusneuvostolta voimatoimia Haftaria vastaan, mutta yhtenäishallituksen johto ja Misratan asejoukot ilmoittivat vastustavansa uutta sodanjulistusta.

Kävi ilmi, että länsimaat ovat salaa neuvotelleet Haftarin edustajien kanssa Tunisiassa. Lennonjohtotiedoista paljastui, että Ranskan, Britannian, Italian ja Yhdysvaltojen joukot ovat tehneet yhteistyötä Haftarin armeijan kanssa jo kesästä lähtien. Egyptin ja emiraattien aseellinen tuki Haftarin joukoille on ollut tiedossa jo pitkään.