keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Kosovon tukijat käänsivät takkinsa

KANSAN UUTISET 5.3.2024

Moni Pristinaan tulija on saattanut yllättyä nähdessään kaupungin sisääntuloväylän vieressä korkealla jalustalla seisovan Bill Clintonin patsaan. Kerrostalon seinälle patsaan taakse on viritetty vielä valtava muovilakana, jossa komeilevat Kosovon ja Yhdysvaltojen liput ja näiden välissä presidentti Clintonin hymyilevät kasvot.

Kosovon pääkaupungissa Yhdysvaltojen entistä presidenttiä pidetään suurena sankarina, sillä hänen johdollaan Naton jäsenmaat aloittivat vuonna 1999 silloisen Jugoslavian pommitukset, joiden seurauksena Kosovon albaanikapinalliset saivat yliotteen sodassa Jugoslavian serbijoukkoja vastaan ja monien käänteiden jälkeen Kosovo julistautui vuonna 2008 lopulta itsenäiseksi.

Tässä vaiheessa Yhdysvaltojen presidenttinä oli jo George W. Bush, jonka mukaan on nimetty Bill Clintonin bulevardin ensimmäinen poikkikatu. Nykyään toripaikkana toimivan Xhorxh Bushin kadun päästä alkaa puolestaan kosovolaissyntyisen Äiti Teresan mukaan nimetty muotiliikkeiden ja ravintolaterassien reunustama kävelykatu.

Kosovon yksipuolisella itsenäisyysjulistuksella oli Yhdysvaltojen, useimpien muiden länsimaiden sekä Martti Ahtisaaren vankka tuki. Ahtisaari toimi YK:n pääsihteerin erikoislähettiläänä Kosovossa vuosina 2005–2007. Kosovon tulevan itsenäisyyden valmistelu oli keskeinen osa Ahtisaaren rauhansuunnitelmaa.

Sotavuosista asti Kosovo oli ollut YK:n väliaikaishallinnon alaisuudessa. Alueen turvallisuudesta vastasivat Naton joukot ja YK:n rauhanturvaajat yhdessä Kosovon vapautusarmeijan UCK:n joukkojen kanssa.

Itsenäistymisen jälkeen osa hallinnosta jäi vielä EU:n oikeusvaltio-operaatioksi kutsutun elimen alaisuuteen.

Kosovossa on edelleen tuhansia Naton alaisuudessa toimivia rauhanturvaajia sekä Yhdysvaltojen armeijan sotilastukikohta Camp Bondsteel.

EU:n ja YK:n operaatioissa työskentelee yli 800 ulkomaalaista asiantuntijaa, joiden tehtävänä on kehittää maan hallintoa ja pyrkiä ”normalisoimaan” suhteita Kosovon ja Serbian välillä.

Kosovoa pidettiin länsimaissa pitkään eräänlaisena demokratian mallimaana Balkanin alueella, mutta linja näyttäisi muuttuneen sen jälkeen kun vasemmistolainen ja albaaninationalistinen Itsemääräämisliike (VV) sai vuonna 2021 pidetyissä parlamenttivaaleissa yli puolet annetuista äänistä.

Uusi pääministeri Albin Kurti lupasi kohentaa työllisyyttä lopettamalla julkisen alan yksityistämisen. Samalla toimeentulotukea ja eläkkeitä on korotettu ja maassa on otettu käyttöön vanhempainraha sekä lapsilisät. Korkeakouluopiskelu on nyttemmin maksutonta.

Vasemmistopuolue lupasi myös kitkeä korruptiota ja taistella mafiaa vastaan. Kosovon koko itsenäisyyden ajan maata olivat johtaneet entisen vapautusarmeijan UCK:n taistelijat, jotka kavalsivat yhteistä omaisuutta, vaativat yrityksiltä suojelurahaa ja pyörittivät kansainvälistä huumekauppaa.

Presidentti Hashim Thaci joutui eroamaan vuonna 2020, kun Haagissa toimiva Kosovon erityistuomioistuin nosti häntä ja kuutta muuta johtavaa poliitikkoa vastaan syytteet Kosovon sodan aikana vuosina 1998–2000 tehdyistä sotarikoksista. Ex-presidenttiä ja hänen tovereitaan syytetään kidutuksesta, vainoamisesta ja ainakin sadan ihmisen, sekä serbien että albaanien, murhasta.

Lähes koko Itsemääräämisliikkeen hallituskauden ajan EU ja Yhdysvallat ovat painostaneet Kosovoa sovintoneuvotteluihin Serbian kanssa. Albin Kurtin hallitus suhtautuu kuitenkin nihkeästi neuvotteluihin Serbian kanssa, sillä Serbia ei suostu tunnustamaan Kosovon itsenäisyyttä eikä ole allekirjoittanut EU:n johdolla aiemmin neuvoteltuja sopimuksia.

Kurtin mielestä neuvotteluissa tulisi keskustella myös sotakorvauksista serbijoukkojen Kosovon sodan aikana tekemistä tuhoista ja alueelta varastetusta omaisuudesta.

Viime aikojen kiistat ovat liittyneet pääasiassa Kosovon pohjoisosan serbialueiden mellakoihin, kun paikalliset poliitikot ja asukkaat ovat vastustaneet kosovolaisten rekisterikilpien käyttöönottoa ja luopumista Serbian dinaarien käytöstä maksuvälineenä.

Protesteja on lietsottu Serbiasta käsin. Levottomuudet Kosovon puolella auttoivat presidentti Aleksandar Vučićin puolueen vaalivoittoon joulun alla Serbiassa pidetyissä parlamenttivaaleissa. Tarkkailijoiden mukaan vaaleissa esiintyi laajaa vilppiä.

Yhdysvaltojen ja EU:n suhtautuminen Kosovon tilanteeseen on ollut varsin erikoista viime aikoina. Yhdysvaltojen ja EU:n edustajat ovat lähes joka käänteessä näyttäneet olevan Serbian puolella ja Kosovon hallitusta vastaan. Ilmeisesti pyrkimyksenä on miellyttää Serbian omavaltaista presidenttiä ja sen myötä heikentää Venäjän ja Vladimir Putinin vaikutusvaltaa Serbiassa.

Yhdysvaltojen Serbian-suurlähettiläs kuvaili presidentti Vučićia viime kesänä Yhdysvaltojen ”hyväksi kumppaniksi”. Ulkoministeri Antony Blinken ilmoitti samoihin aikoihin tuomitsevansa jyrkästi Kosovon hallituksen jännitystä ja epävakautta lisäävät toimet.

EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Josep Borrell vaatii nyt Kosovon hallitusta välittömästi käynnistämään prosessin itsehallinnollisen kuntaliiton luomiseksi maan pohjoisosan serbialueelle. EU asetti Kosovolle viime vuonna pakotteita ja jäädytti osan maalle luvatuista tukirahoista.

Myös Kosovon albaanien sankari Bill Clinton on vaatinut Kosovon hallitusta ”lopettamaan typeryydet” pohjoisilla serbialueilla.

maanantai 5. helmikuuta 2024

Kova kiista rekisterikilvistä

KANSAN UUTISET 5.2.2024

Kosovon ja Serbian välillä toista vuosikymmentä jatkunut kiista autojen rekisterikilvistä näyttäisi olevan ohi, mutta samaan aikaan käynnistyi uusi kiista Serbian dinaarien käytöstä Kosovon pohjoisosassa sijaitsevilla serbialueilla.

Vielä joulukuussa maiden rajalla autoilijoiden oli liimattava valkoinen tarra rekisterikilvessä olevan Kosovon tai Serbian vaakunan päälle. Mutta tammikuun alussa näistä tarroista on vihdoin luovuttu.

Serbia ei tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. Niinpä Serbiassa ei saanut ajaa autolla, jonka rekisterikilvessä oli Kosovon valtion vaakuna. Vastavuoroisesti Kosovon hallitus vaati tarrojen liimaamista maahan saapuvien serbialaisten autojen kilpiin.

Vuodenvaihteessa molemmat maat päättivät kuitenkin sallia toistensa rekisterikilvet maanteillään. Asiasta sovittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2011, mutta Serbia ei viime vuoteen asti noudattanut sopimusta – eikä sitten Kosovokaan.

Vielä kovempi kiista on koskenut Kosovon pohjoisten serbialueiden rekisterikilpiä.

Monet Kosovon puolella asuvat serbit ovat pitkään kieltäytyneet vaihtamasta autoihinsa Kosovon rekisterikilpiä ja ajaneet sen sijaan Serbiassa valmistetuilla kilvillä, joissa oli kirjaintunnus KM. Kirjaimilla viitattiin alueen Jugoslavian vallan aikaiseen nimeen Kosovska Mitrovica.

Kosovon hallitus kielsi serbialaisten rekisterikilpien käytön vuonna 2022 ja vaati autonomistajia hankkimaan asianmukaiset kosovolaiset kilvet. Asiasta oli sovittu Kosovon ja Serbian välillä EU:n isännöimissä neuvotteluissa.

Syksyllä 2022 Kosovon serbivähemmistöön kuulunut poliisi erotettiin virastaan, koska hän ei suostunut luopumaan serbialaisista rekisterikilvistä. Tästä käynnistyi eräänlainen ketjureaktio, joka johti lopulta mellakointiin, serbialaisten asejoukkojen hyökkäykseen ja Serbian panssarijoukkojen lähettämiseen maiden rajalle.

Ensin joukko serbialueiden viranomaisia ilmoitti luopuvansa tehtävistään protestina uutta rekisterikilpivaatimusta vastaan. Serbipoliitikot päättivät myös boikotoida keskushallinnon järjestämiä uusia paikallisvaaleja. Naton rauhanturvaajat piti kutsua viime keväänä avuksi, kun serbien sijasta kunnanjohtajiksi valitut albaanit ja bosnialaisvähemmistön edustajat yrittivät päästä kunnantalolle uusille työpaikoilleen.

Kepeillä ja palopommeilla aseistautuneet paikalliset mellakoitsijat hyökkäsivät rauhanturvaajien ja paikalla olleiden toimittajien kimppuun. Naton Kfor-joukkojen ja EU:n Eulex-operaation autojen kylkeen maalattiin Z-kirjaimia. Mellakoissa haavoittui 30 italialaista ja unkarilaista Naton rauhanturvaajaa.

Viime syksynä serbialaiset asemiehet surmasivat väijytyksessä kosovolaisen poliisin ja valtasivat hetkeksi paikallisen ortodoksiluostarin. Hyökkäyksen jälkeen ryhmä pakeni Serbian rajan taakse ja jätti jälkeensä suuren määrä kranaatteja, sinkoja, rynnäkkökiväärejä, drooneja, maastoautoja ja kaksi miehistönkuljetusajoneuvoa.

Kolme asemiestä sai hyökkäyksessä surmansa. Serbiaan julistettiin kansallinen surupäivä, ja kuolleita asemiehiä juhlittiin marttyyreina.

Seuraavina päivinä Serbia keskitti joukkoja Kosovon rajalle. Myös Nato ilmoitti lisäjoukkojen lähettämisestä Kosovoon.

Syksyn levottomuuksien jälkeen Kosovon pohjoisten serbialueiden asukkaat ovat vähin äänin vaihtaneet autoihinsa kosovolaiset kilvet. Osa on rekisteröinyt autonsa naapurimaan puolella. Kosovon viranomaiset hyväksyvät nyt myös Serbiassa rekisteröidyt autot, kunhan niissä ei ole lainvastaisia KM-tunnuksia.

Kiista rekisterikilvistä koski kaikkiaan noin kymmentä tuhatta autoa Kosovon pohjoisosan serbialueilla. Muilla serbienemmistöisillä alueilla maan etelä- ja itäosissa asukkaat tunnustavat Kosovon itsenäisyyden ja ovat käyttäneet kosovolaisia kilpiä jo pitkään.

Pohjois-Kosovossa kerättiin tammikuussa nimiä vetoomukseen uusista paikallisvaaleista, joihin myös paikalliset serbipuolueet ovat luvanneet osallistua. Tavoitteena on luoda serbialueelle osittain itsehallinnollinen kuntaliitto EU:n johdolla vuonna 2013 laaditun Brysselin sopimuksen mukaisesti.

Kosovossa on 1,8 miljoonaa asukasta, joista 92 prosenttia on albaaneja, neljä prosenttia serbejä ja toiset neljä prosenttia bosnialaisia, turkkilaisia, romaneja tai goraneja.

Juuri kun rekisterikilvistä päästiin jonkinlaiseen ratkaisuun, alkoi uusi kiista serbialueilla käytettävästä valuutasta.

Kosovossa rahayksikkönä on euro, mutta Pohjois-Kosovon serbialueella kaupoissa on käytetty maksuvälineenä Serbian dinaareja ja palkat on usein maksettu naapurimaan valuutassa. Alueen koulut ja terveyskeskukset toimivat Serbian tuella, ja myös eläkkeet ja lapsilisät maksetaan Serbiasta.

Serbian keskuspankilla on Kosovon puolella oma rahaholvi, jonne on toimitettu käteistä rahaa brittiläisen rahankuljetusfirman autoilla.

Helmikuun alusta dinaarien käyttäminen maksuvälineenä on kuitenkin kielletty. Kosovon hallitus sanoo haluavansa kitkeä laitonta rinnakkaistaloutta ja saada paikalliset yritykset maksamaan veroja. Päätöksestä ilmoitettiin tammikuun puolivälissä.

Jotkut kaupat ovat jo ehtineet lopettaa toimintansa. Asukkaat ovat epätietoisia siitä, voivatko he jatkossa nostaa Serbiasta tulevat tuet euroissa vai pitääkö heidän matkustaa rajan yli Serbian puolelle asioidakseen pankissa.

maanantai 8. tammikuuta 2024

Huivipakon aika alkaa olla ohi

KANSAN UUTISET 8.1.2024

Huivipakkoon ja muihin vanhoillisiin pukeutumissääntöihin aiemmin mukautunut Iran näyttäisi kokeneen kuluneen vuoden aikana laajamittaisen kulttuurisen muutoksen, ainakin mikäli Britannian yleisradioyhtiön BBC:n taannoiseen kuvaukseen on uskomista.

BBC:n reportaasissa kerrotaan kuinka Teheranissa nuoret naiset kulkevat kadulla matalissa revityissä farkuissa ja tukka auki ilman huivia. Naimattomat parit kulkevat käsi kädessä. Ennen vanhaan niin pelätylle siveyspoliisille sanotaan suorat sanat, kun nämä käskevät naisia kietomaan huivin päähänsä.

Parikymppinen teheranilainen musiikinopiskelija Donya kertoi pukeutuvansa nykyään juuri niin kuin itse haluaa, mutta silti hänellä on varmuuden vuoksi huivi mukanaan laukussa ”jos tilanne muuttuu vakavaksi”.

Jutun mukaan ainakin viidesosa iranilaisista naisista rikkoo tietoisesti maan pappisjohdon säätämää huivi- ja siveyslakia, eikä pelkästään pääkaupungissa vaan kaikkialla maassa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Lain mukaan naisten on peitettävä hiuksensa julkisilla paikoilla, mutta jo aikaisemmin etenkin nuoremmilla naisilla huivi oli usein kevyesti kietaistu takaraivolle.

Juuri tällaisesta rikkomuksesta käynnistyi Iranin huivikapinaksi kutsuttu kansannousu vuoden 2022 syyskuussa. 22-vuotias Mahsa Jina Amini oli yhdessä veljensä kanssa Teheranissa Haqqanin metroaseman lähettyvillä, kun siveyspoliisi pysäytti hänet, sillä hänen huivinsa ei peittänyt hiuksia riittävästi.

Mahsa Jina Amini pidätettiin ja hänen päätään hakattiin niin että hän menetti tajuntansa. Hän kuoli sairaalassa muutaman päivän päästä.

Turmasta kerrottiin päivälehdissä ja Mahsan kuvia jaettiin somekanavilla, ja pian kaduilla eri puolilla Irania oli satoja tuhansia ihmisiä osoittamassa mieltä huivipakkoa, siveyspoliisia ja islamilaista hallintoa vastaan.

Opiskelijanaiset ja koululaistytöt polttivat huivejaan miespuolisten kanssamielenosoittajien osoittaessa suosiotaan. Protestien iskulauseena oli ”Nainen, elämä, vapaus”, sillä naisten oikeudet ovat keskeisessä roolissa hyvän elämän ja vapauden toteutumisessa.

Kuukausia jatkuneissa mielenosoituksissa vaadittiin myös kuolemaa diktaattorille ja koko islamilaisen tasavallan lakkauttamista.

Huivipakko ei suinkaan perustu uskontoon tai kulttuurisiin perinteisiin, vaan se on pikemminkin viranomaisten keino ylläpitää käskyvaltaa ja alistaa ihmisiä yhteiskunnan kaikilla tasoilla, toteaa vangittuna oleva iranilainen ihmisoikeuspuolustaja Narges Mohammadi.

Mohammadille myönnettiin vuoden 2023 Nobelin rauhanpalkinto hänen taistelustaan naisten oikeuksien puolesta Iranissa.

Huivipakko on ollut voimassa Iranissa vuodesta 1979, jolloin ajatolla Khomeini määräsi huivit pakollisiksi kaikille naisille työpaikoilla. Vuonna 1981 säädettiin laki, jonka mukaan julkisilla paikoilla naisten tulee pukeutua säädyllisiin islamilaisiin asusteisiin eli käytännössä hiukset peittävään huiviin ja koko kehon peittävään huntuun. Pukeutumisääntöjen rikkomuksesta tuli rangaista 74 raipaniskulla.

Ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta naiset Iranissa pukeutuivat silloisen muodin mukaisesti useimmiten lyhyisiin hameisiin. Pään peittävän huivin pitäminen oli laissa kiellettyä vuodesta 1936 alkaen šaahi Reza Pahlavin valtakaudella.

Iranin viranomaiset tekivät parhaansa huivipakkoa vastustaneiden mielenosoitusten tukahduttamiseksi. 20 000 ihmistä pidätettiin, tuhannet ihmiset haavoittuivat, osa menettäen näkönsä poliisien ampumista kumiluodeista, ja yli 500 ihmistä sai surmansa.

Seitsemän mielenosoittajaa teloitettiin hirttämällä näytösoikeudenkäynneissä annettujen tuomioiden nojalla. Tuomionimikkeenä oli vihamielisyys Jumalaa kohtaan.

Pidätettyjen ja pidemmäksi ajaksi vangittujen joukossa oli ihmisoikeusjärjestöjen ja naisjärjestöjen työntekijöitä, toimittajia, asianajajia, laulajia, tutkijoita sekä mielenosoituksissa surmattujen perheenjäseniä.

Pidätettyjä naisia ja miehiä raiskattiin ja kidutettiin mitä sadistisimmilla tavoilla. Jotkut naisista joutuivat raiskatuiksi poliisiautossa, sen jälkeen kun heidän kätensä ja jalkansa oli ensin kahlittu kiinni auton väliseinässä heidän päänsä yläpuolella olevaan koukkuun.

Ketään viranomaista ei ole tuotu vastuuseen Mahsa Jina Aminin kuolemasta tai pidätettyjä mielenosoittajia kohtaan tehdystä seksuaalisesta tai muusta väkivallasta.

Huivipakon vastaisten protestien aikana siveyspoliisit vedettiin vähin äänin pois kaduilta, mutta viime kesästä lähtien he ovat jälleen valvoneet naisten pukeutumista erityisesti metroasemilla ja oppilaitosten lähettyvillä.

Viranomaiset ovat myös lisänneet valvontakameroita, joissa on kasvontunnistimet. Ilman huivia liikkuneille naisille on lähetetty sakkomääräyksiä postissa.

Teheranissa naisia on myös komennettu ruumishuoneelle pesemään vainajia rangaistuksena kulkemisesta ilman huivia.

Iranin parlamentin syksyllä hyväksymän lain mukaan ilman huivia julkisella paikalla olemisesta tai tähän yllyttämisestä voidaan jatkossa langettaa kymmenen vuoden vankeusrangaistus tai yli 20 000 euron suuruiset sakot. Uutta lakia olisi ilmeisesti tarkoitus soveltaa naispuolisiin julkisuuden henkilöihin, jotka esiintyvät somekanavillaan ilman huivia.

Uusien määräysten nojalla on myös suljettu kahviloita ja kauppoja, joiden asiakkaat ovat olleet ilman huivia.

maanantai 27. marraskuuta 2023

Slovakia vaihtoi suuntaa

KANSAN UUTISET 27.11.2023

Bratislavan vanhassakaupungissa ripustettiin jouluvaloja marraskuun tihkusateessa, ja läheisen kauppakadun katumainoksissa Euroopan unioni markkinoi itseään lauseella: Sinä olet EU!

Slovakian vauraassa pääkaupungissa elämä näytti jatkuvan ennallaan, vaikka aiemmin syksyllä pidetyissä parlamenttivaaleissa kävikin juuri niin kuin kansainvälisessä mediassa oli pelätty. Vaalit voitti sosiaalidemokraattiseksi itseään kutsuva Smer-puolue (Suunta), ja puolueen puheenjohtaja Robert Fico nimitettiin pääministeriksi.

Slovakian maakunnissa ja erityisesti maan itäosissa vaalitulos otettiin ilolla vastaan. Sen sijaan Bratislavassa monet olivat tyrmistyneitä Venäjä-mielisenä pidetyn puolueen menestyksestä ja useat koulutetut ja länsimieliset nuoret alkoivat vakavissaan pohtia muuttoa ulkomaille.

Aiemminkin pääministerinä ollut Fico lupasi vaalikampanjassaan slovakialaisille vakautta, järjestystä ja parempaa sosiaaliturvaa. Ulkomailla kannettiin enemmän huolta siitä, että jos Smer pääsisi valtaan, Slovakian aseellinen tuki naapurimaalle Ukrainalle loppuisi.

Puolueen yhtenä keskeisenä vaalilauseena oli, ettei Ukrainaan tulisi enää lähettää ammustakaan. Slovakian edellinen oikeistohallitus ehti lahjoittaa naapurimaahan huomattavan määrän aseita, muun muassa neuvostoaikaisia Mig-hävittäjiä ja ilmatorjuntakalustoa.

Fico vastustaa myös uusia pakotteita Venäjää vastaan, jollei ensin kunnolla selvitetä niiden vaikutuksia. Slovakia on edelleen lähes täysin riippuvainen Venäjältä tuotavasta öljystä ja kaasusta, kuten myös naapurimaat Tšekki ja Unkari.

Kansainvälisen median analyyseissä Robert Ficoa on nimitetty milloin vasemmistopopulistiksi, milloin Putinin kannattajaksi. Vaalikampanjan aikana hän esiintyi kotiyleisölle kuitenkin rauhan puolestapuhujana.

”En suostu siihen, että minut leimataan sodanlietsojaksi kun puhun rauhasta ja samalla ne, jotka kannattavat sotaa ja tappamista, esiintyvät rauhanaktivisteina”, Fico sanoi kannattajilleen Michalovcen pikkukaupungissa Slovakian itäosassa lähellä Ukrainan vastaista rajaa.

Ficon mielestä rauhanneuvottelut ovat ainoa ratkaisu Ukrainan konfliktiin. Hänen mukaansa oli naiivia uskoa, että Venäjä tulisi luopumaan Krimistä ja muista valloitetuista alueista, eikä Ukrainalla ollut kaikesta länsimailta saadusta aseavusta huolimatta kykyä ajaa Venäjän joukkoja maasta.

”Mitä hyötyä tappamisesta on”, Fico kysyi uutistoimisto AP:n haastattelussa. ”Miksi emme käyttäisi EU:n ja Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa siihen, että saisimme sotivat osapuolet neuvottelemaan rauhasta ja sopimaan kompromissista, joka takaa Ukrainan turvallisuuden?”

Samaan hengenvetoon hän totesi vastustavansa Ukrainan Nato-jäsenyyttä, sillä hänen mukaansa se johtaisi kolmanteen maailmansotaan.

Puheet Ukrainan EU-jäsenyydestä ovat Ficon mielestä yhtä lailla epärealistisia, sillä Ukrainan tulisi täyttää samat jäsenyysehdot, joita vaaditaan muiltakin jäsenehdokkailta.

”Ukraina on sotaa käyvä ja hyvin korruptoitunut maa, jonka hallinto on kaukana demokraattisista standardeista”, Fico totesi uutistoimisto Reutersille.

Fico haluaa myös neuvotella uudestaan Yhdysvaltojen kanssa vuosi sitten allekirjoitetun puolustusyhteistyötä koskevan DCA-sopimuksen sisällöstä.

Slovakia kuuluu sekä EU:hun että Natoon, eikä uusi hallitus suunnittele eroamista kummastakaan.

Mielipidekyselyjen perusteella Smer-puolueen vaalivoitto ei ollut mikään yllätys. Slovakiassa keväällä tehdyssä kyselyssä 51 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että länsimaat tai Ukraina itse olivat syypäitä sotaan. Puolet vastaajista piti Yhdysvaltoja uhkana Slovakian turvallisuudelle.

Pian Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Slovakia otti auliisti vastaan pakolaisia naapurimaasta. Etenkin maan köyhemmillä alueilla idässä mielialat ovat muuttuneet, kun tulijoiden joukossa on ollut rikkaita ukrainalaisia, jotka ajelevat hienoilla autoilla, kuten eräs itäslovakialainen entinen kunnanjohtaja asian ilmaisi.

Myös viljakuljetukset Ukrainasta huolestuttavat paikallisia viljelijöitä, sillä viljan ylitarjonta laskee myyntihintoja. Venäjän vastaisten pakotteiden vuoksi sähkön hinta on kallistunut ja inflaatio on kohonnut.

Slovakia on elintasoltaan jyrkästi jakautunut. Bratislavassa kansantulo on neljä kertaa suurempi kuin maan itäosissa.

Uusi hallitus on luvannut korottaa eläkkeitä ja anonut EU:lta poikkeuslupaa saada jatkaa öljyn tuontia Venäjältä vastoin unionin asettamia pakotteita.

Samaan aikaan pääministeri Fico on arvostellut ulkomailta rahoitusta saavia kansalaisjärjestöjä ja kieltänyt joidenkin medioiden edustajilta pääsyn hallituksen tiedotustilaisuuksiin.

Hallitus on myös lietsonut pelkoja Saksaan pyrkiviä pääasiassa Lähi-idän maista tulevia siirtolaisia vastaan ja sulkenut rajanylityspaikkoja Unkarin vastaisella rajalla.

Smer-puolueen parlamenttivaaleissa saama paikkamäärä ei yksinään riittänyt hallituksen muodostamiseen, joten hallituskoalitioon pyydettiin mukaan kaksi pienempää puoluetta.

Hallituksen apupuolueista Slovakian kansallispuolue on kokoelma äärioikeistolaisia koronankieltäjiä, putinisteja ja salaliittotrolleja. Puolue halusi ilmastonmuutoksen kieltäjän ympäristöministeriksi, mutta presidentti ei onneksi suostunut nimitykseen. Kulttuuriministeriksi nimitettiin maahanmuuttovastainen entinen tv-juontaja, joka haluaisi lakkauttaa kokonaan Slovakian yleisradion.

lauantai 4. marraskuuta 2023

Miten Gazalle käy sodan jälkeen?

KANSAN UUTISET 4.11.2023

Hamasin hyökkäys Gazan alueelta Israeliin oli ilmeisesti onnistuneempi kuin järjestössä ikinä osattiin odottaa. Hyökkäyksessä kuoli ainakin 1 400 israelilaista ja yli 200 ihmistä vietiin Gazaan panttivangiksi.

Todennäköisesti Hamasin hyökkäys oli jopa liian tuhoisa sen oman tulevaisuuden kannalta. Sen sijaan että järjestö olisi päässyt käymään kauppaa panttivangeilla Israelin vankiloissa olevien tuhansien palestiinalaisten vapauttamiseksi, Hamas onkin ajanut itsensä umpikujaan.

Useimpien israelilaisten mielestä Hamas pitää nyt kerta kaikkiaan tuhota eikä sitä saa enää koskaan päästää valtaan Gazassa.

Israelin viikkoja kestäneissä pommituksissa suuri osa Gazan alueen rakennuksista ja infrastruktuurista on jo tuhottu. Veden ja sähkön jakelu on katkaistu, ja alueella on pulaa ruuasta ja lääkkeistä.

Marraskuun alkuun mennessä Israelin pommituksissa oli kuollut yli 9 000 ihmistä ja 1,4 miljoonaa ihmistä – lähes kaksi kolmasosaa Gazan asukkaista – oli joutunut lähtemään kodeistaan.

Kuitenkin vain pieni osa alueen asukkaista kannattaa Hamasia. Syyskuussa tehdyn kyselyn mukaan ylivoimainen enemmistö Gazan asukkaista haluaisi, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ratkaistaan rauhanomaisin keinoin.

Israelin johdossa ollaan erimielisiä Gazan hyökkäyksen tavoitteista ja siitä, mitä sodan jälkeen tapahtuu.

Lokakuussa nimetyn sota-ajan hallituksen kenraalit tahtoisivat määritellä hyökkäykselle selkeät tavoitteet. Pääministeri Benjamin Netanjahu taas tuntuu haluavan pidempään jatkuvaa sotaa, joka voisi lisätä hänen kannatustaan. Tuoreessa mielipidemittauksessa Netanjahun kannatus oli pudonnut 28 prosenttiin.

Israelin viranomaiset myöntävät, ettei asevoimilla ole vielä olemassa poistumissuunnitelmaa eikä hallituksella ole yhteistä näkemystä siitä, miten Gazaa tullaan hallinnoimaan sen jälkeen kun maahyökkäys on ohi ja alueella olevat Hamasin joukot on eliminoitu.

Lähi-idän asioihin erikoistuneet tutkijat ovat esittäneet mahdollisia skenaarioita Gazan tulevaisuudesta. Miehitetyn Länsirannan palestiinalaishallinto voisi ottaa myös Gazan hallintaansa, alueelle voisi pystyttää uuden paikallisen hallinnon Israelin joukkojen holhouksessa tai alueen voisi luovuttaa arabimaiden yhteiseen hallintaan.

Israelilainen verkkomedia +972 Magazine julkaisi lokakuun lopulla maan tiedusteluministeriössä laaditun salaisen mietinnön Gazan tulevaisuudennäkymistä. Mietinnön johtopäätökset eivät ole Israelin virallisia linjauksia vaan suosituksia, jotka on jaettu maan muille ministeriöille, tiedusteluelimille ja asevoimille.

Tiedusteluministeriön mietinnössä käsitellään kolmea eri skenaariota. Ensimmäisessä skenaariossa Gaza asetetaan Länsirannan palestiinalaishallinnon alaisuuteen. Tässä skenaariossa on kirjoittajien mielestä huomattavia riskejä, sillä Länsirannan ja Gazan yhteinen hallinto saattaisi edistää itsenäisen Palestiinan valtion syntymistä.

Toisessa skenaariossa Israelin joukot miehittävät Gazan ja pystyttävät alueelle uuden paikallisen hallinnon. Tämäkään tulevaisuudenkuva ei ole kirjoittajien mielestä realistinen, sillä miehitys tulisi Israelille kalliiksi ja pahimmassa tapauksessa Hamasin tilalle voisi nousta aiempaakin radikaalimpi islamistiliike.

Lopulta mietinnössä suositellaan Gazan täydellistä valloitusta ja asukkaiden karkottamista Egyptin rajan yli Siinain niemimaalle.

Mietinnössä kuvatussa kolmannessa skenaariossa Gazan siviiliväestö evakuoidaan sodan alta Siinaihin rakennettaviin telttakaupunkeihin, jonne toimitetaan humanitaarista apua.

Kirjoittajien mukaan siviiliväestön evakuointi säästää ihmishenkiä ja laajamittainen maastamuutto sota-alueilta on muutenkin luonnollinen ratkaisu välttyä sodankäynnin vaaroilta, kuten viime vuosina on nähty kriisialueilla Syyriassa, Afganistanissa ja Ukrainassa.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole päästää asukkaita sodan jälkeen enää takaisin Gazaan, vaan heille annetaan mahdollisuus jäädä pysyvästi Egyptiin tai hakea turvapaikkaa muista arabimaista, Euroopan maista tai sallivasta maahanmuuttopolitiikasta tunnetusta Kanadasta.

Maksumiehiksi pyydetään Yhdysvaltoja, EU:ta, Saudi-Arabiaa ja muita Persianlahden maita.

Tässä skenaariossa tarvitaan myös suurten mainostoimistojen apua herättämään kansainvälistä solidaarisuutta palestiinalaisia pakolaisia kohtaan sekä vakuuttamaan Gazan asukkaat siitä, että lähteminen kotiseudulta on heidän ainoa vaihtoehtonsa, sillä Israel aikoo valloittaa koko Gazan eikä palestiinalaisilla ole alueelle sen jälkeen enää paluuta.

Egyptillä on toki velvollisuus ottaa vastaan sota-alueelta tulevat pakolaiset, mutta presidentti Abdel Fattah al-Sisi tyrmää ajatuksen pysyvien pakolaisleirien pystyttämisestä Siinaille, sillä niistä voisi muodostua tukikohta uusille terroristiliikkeille.

Egyptin ja useimpien muiden arabimaiden johtajat ovat joka tapauksessa mielissään, mikäli Hamas tuhotaan, sillä järjestö edustaa heidän vihollisenaan pitämää muslimiveljeskuntaa ja sen peräänkuuluttamaa poliittista islamia.

Lähi-idän maiden asukkaat ovat sen sijaan lähteneet kaduille osoittamaan mieltä palestiinalaisten puolesta ja siinä samassa omia autoritaarisia vallanpitäjiään vastaan.

Gazan sodan jatkuessa pitkään konflikti voi myös levitä naapurimaihin Libanoniin, Syyriaan, Jemeniin ja Irakiin ja johtaa kansannousuihin muissa arabimaissa.

maanantai 9. lokakuuta 2023

Miten Oslon rauhansopimus petti palestiinalaiset

KANSAN UUTISET 9.10.2023

(Huom! Kirjoitus on kirjoitettu ennen Hamas-järjestön hyökkäystä Israeliin 7. lokakuuta ja sitä seuranneita Israelin kostoiskuja Gazan alueelle)

Palestiinalainen Saadeh Ersheid muistaa kuin eilisen päivän, kuinka syksyllä 1993 Jeninin pakolaisleirillä juhlittiin Israelin hallituksen ja Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n välillä solmittua Oslon rauhansopimusta.

Ihmiset lähtivät kaduille laulamaan ja osoittamaan voitonmerkkejä. Tv:ssä oli näytetty kuvia, joissa PLO:n johtaja Jasser Arafat kätteli Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin kanssa Washingtonissa. Heidän keskellään seisoi Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton käsivarret levitettyinä entisten kiistakumppanien molemmin puolin.

PLO oli luvannut tunnustaa Israelin valtion, ja Israel puolestaan lupasi tunnustaa palestiinalaisten oikeuden aluksi rajoitettuun itsehallintoon.

Takana oli kuusi vuotta kestänyt palestiinalaisten kansannousu, jossa toistatuhatta palestiinalaisnuorta oli kuollut Israelin sotilaiden luodeista. Mutta nyt koettelemusten vuodet olivat ohitse ja palestiinalaiset saisivat alkaa rakentaa omaa itsehallintoaan miehitetyllä Länsirannalla ja Gazassa.

Juhlahumussa pakolaisleirin nuoret kiipesivät Israelin sotilasajoneuvojen päälle ja ojensivat sotilaille oliivinoksia, nyt 68-vuotias Saadeh Ersheid muistelee Aljazeeran julkaisemassa artikkelissa.

Israelilaissotilaat olivat huvittuneita ja pilkkasivat palestiinalaisnuoria.

Seuraavana vuonna Jasser Arafatille ja Jitzhak Rabinille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.

30 vuoden takainen Oslon sopimus ei tuonut rauhaa Palestiinaan eikä liioin todellista itsehallintoa.

Länsirannan pohjoisosassa sijaitseva Jeninin pakolaisleiri on tänä päivänä parinkymmenen tuhannen ihmisen surkea kerrostaloslummi, jossa työttömyys rehottaa ja julkiset palvelut loistavat poissaolollaan.

Aluetta kutsutaan pakolaisleiriksi, koska asukkaat ovat Israelin itsenäistymisen aikoihin kotiseudultaan karkotettujen palestiinalaisperheiden jälkeläisiä.

Jenin lukeutuu siihen pieneen osaan Länsirantaa, joka virallisesti kuuluu palestiinalaishallinnon alaisuuteen. Tästä huolimatta Israelin joukot ovat hyökänneet Jeniniin tänä vuonna useita kertoja lennokeilla, helikoptereilla ja lähettämällä alueelle parhaimmillaan 2 000 sotilasta.

Kymmenet ihmiset ovat saaneet surmansa Israelin hyökkäyksissä Jeninissä, ja tuhannet muut ovat paenneet väkivaltaa palestiinalaisalueen muihin osiin. Muualla miehitetyillä alueilla Israelin iskuissa on kuollut tänä vuonna ainakin 200 ihmistä.

Ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin mukaan Israelin sotilaat ovat surmanneet miehitetyillä alueilla yli 10 000 palestiinalaista vuoden 2000 jälkeen.

Oslon sopimuksen oli määrä johtaa viidessä vuodessa pysyvään rauhaan Palestiinassa ja Israelissa, mutta ”tuloksena olikin Israelin entistäkin väkivaltaisempi miehitys ja aiempaakin syvemmälle juurrutettu apartheid-järjestelmä”, kuten palestiinalaistutkija Marwin Bishara asian ilmaisee.

Bisharan mielestä neuvotteluprosessi oli hyvin yksipuolinen. Yhdysvaltalaisten ja norjalaisten diplomaattien johdolla käydyissä neuvotteluissa Israel sai pitkälti sanella ehdot. Niinpä Israelin haltuun jäi lähes 80 prosenttia historiallisen Palestiinan alueesta ja palestiinalaisille luvattiin, että he saisivat tulevaisuudessa hallinnoida noin viidesosaa alueesta.

Israelin vaatimuksesta neuvotteluissa ei lainkaan käsitelty monia Palestiinan tulevaisuuden kannalta keskeisiä asioita, kuten miehitetyille alueille rakennettujen laittomien siirtokuntien asemaa, Israelin alueelta pois ajettujen palestiinalaisten pakolaisten tilannetta ja Jerusalemin tulevaisuutta.

Tänä päivänä ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta tuntuu paikan päällä hyvin kaukaiselta. Miehitetylle Länsirannalle on rakennettu yli 200 juutalaista siirtokuntaa, joissa asuu lähes miljoona ihmistä. Siirtokuntiin houkutellaan jatkuvasti lisää asukkaita verokevennyksillä, työpaikoilla ja tukiaisilla.

Siirtokunnat kattavat 42 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia Länsirannan alueesta.

Palestiinalaisten alueelle on myös rakennettu yli 700 kilometriä pitkä suojamuuri. Toisin kuin voisi kuvitella, vain pieni osa muurista kulkee Israelin ja Länsirannan rajaa pitkin. Suurimmaksi osaksi muuri kiemurtelee syvällä miehitetyllä Länsirannalla erottaen juutalaisten siirtokunnat ja pelkästään israelilaisten käytössä olevat valtatiet palestiinalaisväestölle sallituista alueista.

Monin paikoin muuri on pystytetty mielivaltaisesti keskelle palestiinalaisten asuinalueita ja palestiinalaisilta on kielletty pääsy muurin takana sijaitseville viljelymaille. Israelin lain mukaan viljelemättä jätetyt maat voidaan pakkolunastaa.

Israelin yhä syventynyt siirtomaavalta pysyy pystyssä palestiinalaisalueiden paikallisen hallinnon ja turvallisuusjoukkojen avulla. Länsirannalla presidentti Mahmud Abbasin hallintoa syytetään autoritaarisuudesta ja Israelin miehityksen käsikassarana toimisesta.

87-vuotias Abbas on ollut presidenttinä vuodesta 2005 asti ilman vaaleja. Kun toimivaa parlamenttia ei ole, Abbas päättää alueen asioista yksinään laatimillaan asetuksilla. Viime vuonna hän nimitti itsensä vasta perustamansa tuomioistuinten korkeimman neuvoston johtajaksi.

Sortokoneistoa ylläpitävät palestiinalaishallinnon kovaotteiset turvallisuusjoukot, joiden palkkoihin ja toimintakuluihin käytetään enemmän rahaa kuin opetukseen ja terveyspalveluihin yhteensä.

maanantai 11. syyskuuta 2023

Oopiumin viljely romahti Afganistanissa

KANSAN UUTISET 11.9.2023

Videolla joukko miehiä pitkissä tunikoissa huitoo kepeillä keskellä vaaleanpunaisena kukkivaa peltoa. Kasvien varret katkeavat iskujen voimasta, ja unikonkukat ja siemenkodat putoavat maahan. Naispuolinen toimittaja kertoo kameralle, että tämä on jo viides tai kuudes viljelmä, jonka miehet ovat tuhonneet, ja ilmassa leijuu pistävä oopiumin haju.

Video on Britannian yleisradioyhtiön BBC:n tuottama ja kuvattu Nangarharin maakunnassa Afganistanissa kesäkuussa. Kuvausryhmä oli päässyt maata hallitsevien talebanien huumeidenvastaisen yksikön mukaan tutustumaan oopiumipeltojen tuhoamiseen paikan päällä.

Taleban-liikkeen ylin johtaja Haibatullah Akhundzada ilmoitti jo vuosi sitten, että Afganistanissa aiemmin niin suositun oopiumiunikon viljely, myynti ja käyttö oli vastedes jyrkästi kielletty, sillä huumeet ovat uskonnon vastaisia ja niiden käyttö on erittäin vahingollista.

Oopiumiunikon siemenkodasta saatavaa maitiaisnestettä, oopiumilateksia, käytetään heroiinin raaka-aineena.

Afganistanissa oli vielä viime vuosina yli kaksi miljoonaa oopiumin ja heroiinin väärinkäyttäjää, joista huomattava osa käytti huumeita päivittäin.

Talebanien oopiuminviljelyn vastainen kampanja on ollut sanalla sanoen tehokas. Brittiläistutkijoiden satelliittikuvien pohjalta tekemän arvion mukaan oopiuminviljely on vähentynyt Afganistanissa alle viidesosaan aiemmista vuosista. Helmandin maakunnassa Afganistanin oopiumintuotannon vanhoilla sydänmailla oopiumin viljely on loppunut lähes kokonaan.

Vielä viime vuonna Afganistanissa viljeltiin oopiumia enemmän kuin missään muualla maailmassa. YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen järjestön UNODC:n mukaan yli 80 prosenttia maailman oopiumista oli peräisin Afganistanista. 95 prosenttia Eurooppaan salakuljetetusta heroiinista tuotettiin Afganistanissa kasvatetusta oopiumista.

Tämän vuoden keväänä suurin osa Afganistanin oopiuminviljelijöistä päätti kuitenkin olla uhmaamatta uusia vallanpitäjiä ja kylvi tiluksilleen oopiumiunikon sijasta vehnää, puuvillaa tai vihanneksia – siitäkin huolimatta, että näistä saatava tuotto jää vain murto-osaan oopiuminviljelyn tuottamista tuloista.

Kuluneen kesän aikana aseistetut talebansoturit ovat käyneet tuhoamassa oopiumiviljelyksiä siellä missä niitä on vielä ollut.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että Afganistanin oopiumintuotannon vähentyminen olisi otettu ainakin jonkinmoisella ilolla vastaan kasvavien huumeongelmien kanssa painiskelevissa länsimaissa. Ei sentään. Tunnettujen länsimaisten ajatuspajojen ja tutkimuslaitosten reaktiot ovat olleet pikemminkin päinvastaisia.

Yhdysvaltalaisen Brookings-instituutin tutkijan mukaan tiukasti valvottu oopiuminviljelyn kielto tulee johtamaan humanitaariseen kriisiin, kun Afganistanin maaseudulla ihmisillä ei ole enää varaa ruokaan, lääkkeisiin ja viljelymaan vuokraan. Monet tulevat ajautumaan velkavankeuteen ja joutuvat myymään tyttäriään pakkoavioliittoihin aiempaa nuorempina.

Yhdysvaltojen rauhaninstituutin tutkijan mielestä oopiuminviljelyn vähentyminen ei tule kestävällä tavalla hyödyttämään huumeidenvastaista taistelua Afganistanin sisällä eikä maailmanlaajuisesti. Afganistanin talous tulee sen sijaan romahtamaan, ja pakolaisten määrä kasvaa sekä naapurimaissa että Euroopassa.

Länsimaiden poliitikot eivät ole tainneet kommentoida talebanien huumepolitiikan saavutuksia lainkaan.

YK:n huumejärjestön UNODC:n mukaan Afganistanissa tuotettiin viime vuonna 6 200 tonnia oopiumia. Maan oopiumikaupan arvo oli noin kaksi miljardia euroa, mikä vastasi seitsemäsosaa maan kansantulosta.

Oopiumista valmistettiin heroiinia paikan päällä Afganistanissa tai naapurimaassa Pakistanissa. Jalostettu heroiini salakuljetettiin joko Iranin ja Turkin kautta Eurooppaan tai Afganistanin pohjoisrajan yli Uzbekistanin ja Kazakstanin kautta Venäjän markkinoille.

Yhdestä oopiumikilosta voidaan valmistaa noin 50 grammaa heroiinia. Heroiinin katukauppahintojen perusteella arvioidaan, että Afganistanissa tuotetulla oopiumilla on pyöritetty yli sadan miljardin euron suuruista maailmanlaajuista heroiinikauppaa.

Afganistaniin on jäänyt vain noin kolme prosenttia heroiinikaupan tuotosta ja paikallisille unikonviljelijöille noin prosentti. Suurin osa huumekaupan voitoista on päätynyt rahanpesun jälkeen länsimaiden ja Persianlahden maiden pankkeihin.

Oopiuminviljelyllä ei ole kovin pitkiä perinteitä Afganistanissa. Itse asiassa unikonviljely käynnistyi laajemmassa mitassa vasta sen jälkeen kun Neuvostoliiton joukot miehittivät maan vuonna 1979.

Miehityksen aikana Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA toimitti aseita neuvostojoukkoja vastaan taisteleville kapinallisille mujahediineille, jotka puolestaan komensivat valtaamiensa alueiden asukkaat viljelemään oopiumia ja maksamaan myyntituloista veroa kapinallisten johtajille.

Pakistanin rajan taakse perustettiin CIA:n ja Pakistanin tiedustelupalvelun hiljaisella hyväksynnällä satoja huumelaboratorioita. Afganistanin ja Pakistanin rajaseuduista tuli muutamassa vuodessa maailman johtava heroiinintuottaja.

Oopiumintuotanto kasvoi vuosi vuodelta, kunnes talebanit kielsivät oopiumin viljelyn edellisellä valtakaudellaan vuonna 2000 ja tuotanto lähes lakkasi.

Yhdysvaltojen miehitettyä Afganistanin vuonna 2001 oopiumintuotanto kohosi pian uusiin ennätyslukemiin.

maanantai 7. elokuuta 2023

Yhteiseloa ja neuvostoromantiikkaa Huippuvuorilla

KANSAN UUTISET 7.8.2023

Venäjänkielinen puheensorina yllättää Tromssan lentokentällä. Pienessä sivuterminaalissa parinkymmenen miehen joukko odottaa lentoa Longyearbyeniin Huippuvuorille. He ovat kaivosmiehiä ja rakennusmiehiä Itä-Ukrainan Donetskista ja Luhanskista.

Longyearbyeniin päästyään miehet jatkavat vielä laivalla kahden tunnin matkan Barentsburgiin, missä venäläinen valtionyhtiö Arktikugol on louhinut kivihiiltä vuodesta 1932.

Huippuvuorten länsilaidalla sijaitsevassa Barentsburgissa on tänä päivänä noin 400 asukasta, joista kaksi kolmasosaa työskentelee hiilikaivoksella ja loput ovat töissä matkaoppaina, hotellityöntekijöinä, matkamuistomyyjinä tai muutama vuosi sitten avatussa pienpanimossa. Alueella on myös venäläinen säähavaintoasema ja avaruussäteilyn mittausasema.

Kaikki asukkaat ovat ukrainalaisia tai venäläisiä. Paikallisessa venäjänkielisessä koulussa on 40 oppilasta.

Huippuvuoret kuuluvat Norjalle, mutta vuonna 1920 solmitun Huippuvuorten sopimuksen mukaan kaikilla muillakin sopimuksen allekirjoittajamailla ja näiden kansalaisilla on alueella yhtäläinen oikeus kalastaa, metsästää ja harjoittaa merenkulkua, kauppaa tai kaivostoimintaa.

Alueelle ei saa rakentaa sotilastukikohtia, ja ulkomaisten sotavoimien läsnäolo on kielletty.

Barentsburgin ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat Suomesta, Knut Emil Glad ja hänen vaimonsa Anna Josefine. Joukko norjalaisia liikemiehiä suunnitteli alueelle hiilikaivosta, ja vuonna 1912 Glad palkattiin vahtimaan kaivosvaltausta talven yli. Keväällä 1913 Anna Josefine synnytti poikavauvan.

Norjalaiset eivät saaneet kerättyä riittävästi pääomaa kaivoksen käynnistämiseen, ja alue myytiin hollantilaiselle kaivosyhtiölle. Hollantilaiset nimesivät alueen Barentsburgiksi 1500-luvulla Jäämerellä liikkuneen tutkimusmatkailija Willem Barentsin mukaan.

Vuonna 1932 kaivos myytiin neuvostoliittolaiselle Arktikugolille. Yhtiö on parhaimmillaan louhinut Barentsburgista satoja tuhansia tonneja kivihiiltä vuodessa. Paikkakunnan nykyiset rakennukset ovat pääasiassa 1970-luvulta, jolloin Neuvostoliitto oli voimissaan ja Barentsburgissa asui yli 2 000 ihmistä.

Barentsburgin keskusaukiolla värikkäiden kerrostalojen edustalla jököttää edelleen pieni Leninin patsas. Talon edessä olevassa plakaatissa lukee: Tavoitteemme on kommunismi!

Karuissa Jäämeren oloissa ihmiset ovat perinteisesti pitäneet yhtä, niin myös Huippuvuorilla. Kylmän sodan ajoista lähtien Longyearbyenin ja Barentsburgin asukkaat ovat tavanneet yhteisissä lentopallo-otteluissa, ja koululaiset ovat tehneet jouluvierailuja toistensa luokse Isfjorden-vuonon vastakkaiselle laidalle.

Ukrainan sota muutti tilanteen. Huippuvuorten norjalainen kuvernööri vierailee Barentsburgissa edelleen joka kuun viimeisenä perjantaina tapaamassa Venäjän paikallisen konsulaatin johtajan ja kaivosyhtiö Arktikugolin johtajan, mutta Venäjän vastaisten pakotteiden vuoksi suorat lennot Venäjältä on keskeytetty ja Longyearbyenin matkailuyrittäjiä on kehotettu katkaisemaan suhteensa Barentsburgissa operoivan venäläisen matkatoimiston kanssa. Matkatoimisto on Arktikugolin tytäryhtiö ja sen myötä Venäjän valtion omistuksessa.

Sodan alkamisen jälkeen Iso-Britannia lakkasi ostamasta Barentsburgista louhittua kivihiiltä. Suurin osa hiilestä kuljetetaan nyt laivalla Murmanskiin.

Pakotteiden vuoksi venäläisten luottokortit eivät myöskään enää toimi Norjassa.

Venäjän hyökkäyssota on tietysti vaikuttanut myös Barentsburgin ukrainalaisten ja venäläisten keskinäisiin väleihin. Ukrainalaisilla on perheenjäseniä ja sukulaisia kotimaassa rintaman molemmin puolin, ja myös venäläisistä monet vastustavat sotaa.

Samalla venäläiset työnjohtajat kutsuvat sotaa erikoisoperaatioksi ja ovat kieltäneet työntekijöitä kommentoimasta Ukrainan tilannetta julkisesti sometileillään.

Venäjän uusi konsuli puolestaan järjesti toukokuussa toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivänä lippukulkueen, johon osallistui letka maastoautoja ja kymmeniä moottorikelkoilla ajavia miehiä, osa vihreissä sotilashaalareissa.

Ihmiset täällä eivät yleensä puhu politiikasta”, Pietarista kotoisin oleva matkaopas Natalia kertoi paikan päällä käyneelle kanadalaiselle toimittajalle.

”Kun keskustelu kiihtyy, vaihdamme puheenaihetta.”

Tämä oli kuulemma asia, jonka venäläiset oppivat jo Neuvostoliiton aikana.

Ukrainan sodan vuoksi norjalaisten ja venäläisten ilmastotutkijoiden aiemmin tiivis yhteistyö on myös jäissä. Ilmasto on lämmennyt Huippuvuorilla 2,7 astetta viime vuosikymmenten aikana, ja Barentsinmeren jääpeite on ohentunut kolmasosaan aiemmasta.

Jännitteitä lisäävät myös Venäjän manööverit arktisella merialueella. Manner-Norjan ja Huippuvuorten välillä kulkenut tietoliikennekaapeli katkesi hämäräperäisesti vuoden 2022 alussa. Tekijäksi epäillään katkeamispaikan kohdalla pidemmän aikaa liikkunutta venäläistä kalastusalusta.

Kaivosyhtiö Arktikugol haluaa tässä tilanteessa lisätä turismia Barentsburgissa. Hotelleja ja museoita on remontoitu, ja Neuvostoliiton aikaisista kerrostaloista tarjotaan nyt asuntoja vuokralle etätyötä tekeville mielellään venäjän kieltä hallitseville vieraille.

Venäjä on kaavaillut Barentsburgiin myös uutta vetyvoimalla toimivaa puhtaan energian tutkimuslaitosta yhteistyössä muiden Brics-maiden eli Brasilian, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan kanssa.

maanantai 12. kesäkuuta 2023

Media silmätikkuna Keski-Amerikassa

KANSAN UUTISET 12.6.2023

Elsalvadorilainen toimittaja Carlos Dada on sitä mieltä, että 40 minuuttia on aivan liian pitkä aika hänen alustukselleen Keski-Amerikan maiden poliittisesta tilanteesta ja sananvapausongelmista. Mutta kun hän pääsee käyntiin, aika loppuu tietysti kesken.

Se ei ole mikään ihme, sillä El Salvadorissa, Nicaraguassa, Hondurasissa, Guatemalassa ja Costa Ricassa on kaikissa hiukan erilaiset olot, vaikka paljon yhteistä löytyy maiden historiasta, elinkeinorakenteesta sekä viime vuosina huolestuttavalla tavalla lisääntyneestä autoritaarisuudesta.

Carlos Dada on arvostetun verkkolehti El Faron perustaja ja kustantaja. El Faro keskittyy tutkivaan journalismiin ja käsittelee jutuissaan El Salvadorin lisäksi myös naapurimaiden tilannetta. Lehden nimi tarkoittaa majakkaa.

Dada vieraili Suomessa toukokuussa kansainvälisen lehdistönvapauden päivän tilaisuuden pääpuhujana.

Dadan kotimaassa El Salvadorissa vallassa on 41-vuotias sometrollaaja ja entinen mainosmies Nayib Bukele tukenaan maan asevoimat ja kymmenet presidentin mielistelyyn keskittyvät suositut YouTube-kanavat.

Bukele on ottanut haltuunsa maan tuomioistuimet ja parlamentin, jonne hän marssitti sotilaat pitämään huolen siitä, että kansanedustajat äänestivät oikein, kun parlamentissa käsiteltiin uutta tukipakettia poliisille ja asevoimille.

Viime vuonna julistetun poikkeustilan jälkeen maassa on vangittu 68 000 ihmistä syytettynä yhteyksistä maan rikollisjengeihin, jotka aiemmin taistelivat keskenään reviireistään ja vaativat bussinkuljettajilta ja kauppiailta suojelurahaa.

Pidätysaallon ansiosta henkirikosten määrä El Salvadorissa puolittui – sitä ennen maa oli vuosien ajan maailman murhatilastojen kärjessä.

Viranomaisten pidätysvimmassa myös tuhansia viattomia ihmisiä on pidätetty ja kidutettu, usein sen vuoksi että he sattuivat asumaan rikollisjengien valvomilla alueilla ja olivat joutuneet maksamaan jengeille suojelurahaa.

El Faro joutui presidentti Bukelen silmätikuksi lehden paljastettua, että presidentin edustajat olivat käyneet neuvotteluja rikollisjengien vankilassa olevien johtajien kanssa. Sopimuksen mukaan jengipomot saivat hankkia vankilaan kanansiipiä, pitsaa ja prostituoituja, mikäli murhat vähenevät ja jengien valvomilla alueilla äänestetään parlamenttivaaleissa presidentin puoluetta.

Kostoksi paljastuksesta viranomaiset alkoivat vakoilla El Faron toimittajien puhelimia, ja lehti sai syytteet verovälttelystä ja rahanpesusta. Mainostajia kehotettiin luopumaan lehden tukemisesta. Bukelen kumileimasimena toimiva parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan jengirikollisia koskevasta uutisraportoinnista voi saada kymmenen vuoden vankeustuomion.

Tämän vuoden huhtikuussa El Faro sai kiusanteosta tarpeekseen ja siirsi omistuksensa ja taloushallintonsa Costa Ricaan. Toimitus jatkaa vielä toistaiseksi työskentelyä El Salvadorissa.

Nicaraguassa sortovalta on vieläkin julmempaa kuin El Salvadorissa. Ainakin 200 000 nicaragualaista on paennut naapurimaahan Costa Ricaan. Sanomalehdet ja riippumattomat tv-kanavat on kielletty, samoin järjestöt, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien tai demokratian edistämiseksi.

Nicaraguaa johtaa kovalla otteella entinen vallankumousjohtaja Daniel Ortega puolisoineen. Vuonna 2018 poliisit ja sandinistipuolueen iskujoukot surmasivat yli 500 ihmistä, jotka osoittivat mieltä hallitusta vastaan. 1 600 ihmistä vangittiin ja vietiin salaisiin pidätyskeskuksiin, joissa heitä kidutettiin sähkösokeilla tai vesikidutuksella tunnustuksien tai ilmiantojen saamiseksi.

Ortega ja hänen varapresidenttinään toimiva puolisonsa Rosario Murillo kutsuivat mielenosoittajia vallankaappaajiksi ja Yhdysvaltojen rahoittamiksi satanisteiksi.

Tämän vuoden alussa Ortegan hallitus karkotti yli 200 poliittista vankia Yhdysvaltoihin ja poisti kansalaisuuden 94 tunnetulta nicaragualaiselta. Kansalaisuuden menettäneiden joukossa oli maan merkittävimpiä kulttuurivaikuttajia ja Ortegan lähitovereita viime vuosituhannen sandinistivallankumouksen ajoilta.

El Salvadorin naapurissa Hondurasissa odotukset olivat korkealla vuosi sitten, kun maan johtoon valittiin vasemmistolainen Xiomara Castro, maan ensimmäinen naispuolinen presidentti. Castro sai johtaakseen yhden maailman pahimmista huumevaltioista. Hänen edeltäjänsä luovutettiin Yhdysvaltoihin vastaamaan kokaiinikauppaa koskeviin syytteisiin.

Muutoin maassa ei ole Carlos Dadan mukaan koettu vielä suuria parannuksia. Korruptio rehottaa vanhaan malliin, ja ihmisten perusoikeuksia on kavennettu samalla kun viranomaiset ovat hyökänneet rikollisjengejä vastaan.

Guatemalaa puolestaan johtavat yhteistuumin maan oikeistoeliitti, asevoimat ja huumekartellit. Korruptiota tutkineet syyttäjät ja asianajajat ovat saaneet tuomioita valta-aseman väärinkäytöstä. Maan suurin riippumaton päivälehti joutui vastikään lopettamaan toimintansa, kun sitä vastaan nostettiin syyte rahanpesusta kostoksi lehden aiemmin tekemistä korruptiopaljastuksista.

Costa Ricaa on tavattu pitää jonkinlaisena demokratian ja sananvapauden keitaana muutoin hankalassa Keski-Amerikassa. Nyt tilanne on mennyt huonommaksi myös Costa Ricassa. Vuosi sitten presidentiksi valittu Rodrigo Chaves on luvannut tuhota maan suurimmat mediat näiden uutisoitua hänen harjoittamastaan jatkuvasta seksuaalisesta häirinnästä aiemmassa työpaikassaan Maailmanpankissa.

maanantai 15. toukokuuta 2023

Hommat seisovat Pohjois-Irlannissa

KANSAN UUTISET 15.5.2023

Hallituksen muodostaminen voi toisinaan olla hankalaa. Pohjois-Irlannissa pidettiin vuosi sitten toukokuussa parlamenttivaalit. Parlamentin suurimmaksi ryhmäksi nousi ensimmäistä kertaa vasemmistopuolue Sinn Féin, joka sai noin kolmasosan parlamentin paikoista. Puolueen varapuheenjohtajasta Michelle O’Neillistä oli tulossa Pohjois-Irlannin kautta aikojen ensimmäinen naispuolinen pääministeri. Samalla Pohjois-Irlanti saisi ensimmäistä kertaa pääministerin, joka edustaa alueen katolista väestönosaa.

Vuotta myöhemmin Pohjois-Irlannilla ei vieläkään ole hallitusta eikä parlamentti ole vielä kokoontunut.

Hallituksen poissa ollessa Ison-Britannian Pohjois-Irlannin asioista vastaava ministeri otti tehtäväkseen budjetin laatimisen huhtikuussa alkaneelle uudelle budjettikaudelle. Luvassa on leikkauksia opetukseen, terveyteen ja muihin julkisiin palveluihin.

Pohjois-Irlannin poliittinen umpikuja johtuu osittain brexitistä, osittain vuoden 1998 rauhansopimuksen säännöksistä, mutta ennen kaikkea vuodentakaisissa vaaleissa toiseksi jääneen oikeistolaisen unionistipuolueen DUP:n jääräpäisyydestä.

Ihan tarkkaan ottaen Pohjois-Irlanti on ollut ilman hallitusta jo vuoden 2022 helmikuusta, jolloin unionistipuoluetta edustava pääministeri erosi protestiksi Britannian EU-eron mukanaan tuomasta tullirajasta Britannian ja Pohjois-Irlannin välillä.

Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen eli niin sanotun pitkänperjantain sopimuksen mukaan alueen hallitusta johtavat yhteisesti pääministeri ja varapääministeri, joiden tulee edustaa parlamentin suurimpia puolueita sekä alueen molempia suurimpia väestönosia, protestantteja ja katolilaisia.

Jos pääministeri eroaa tehtävästään, myös varapääministeri joutuu eroamaan, ja sama päinvastoin.

Unionistipuolue DUP ei ole suostunut osallistumaan parlamentin työhön viime vuoden vaalien jälkeen, eikä parlamentille ole päästy valitsemaan uutta puheenjohtajaa. Näin ollen parlamentti ei ole kokoontunut eikä se ole voinut nimetä uutta pääministeriä ja varapääministeriä.

Vuonna 2016 järjestetyssä brexit-äänestyksessä selvä enemmistö pohjoisirlantilaista äänesti Britannian EU:sta eroamista vastaan. Brexitiä kannattivat lähinnä unionistit, jotka vastustavat EU:ta ja haluavat Pohjois-Irlannin pysyvän jatkossakin yhdistyneenä Ison-Britannian kanssa.

Tasavaltalaiset puolestaan toivovat, että Pohjois-Irlanti liitetään tulevaisuudessa osaksi Irlantia ja niin ollen myös osaksi EU:ta.

Britannian EU-ero ei kuitenkaan tuonut EU:n tullirajaa Pohjois-Irlannin ja Irlannin väliselle maarajalle, sillä vuoden 1998 rauhansopimuksessa sovittiin nimenomaan, että alueiden välisistä rajatarkastuksista luovutaan.

Pohjois-Irlannin ja Irlannin välillä ei ole tänä päivänä minkäänlaisia rajamuodollisuuksia, eikä rajaa ole merkitty maastoon.

Brexitin jälkeen Britannian hallitus sopi EU:n kanssa, että Britanniasta Pohjois-Irlantiin tulevat tavarat tarkastetaan Pohjois-Irlannin satamissa. Tämä herätti kiivasta vastustusta brexitin puolesta äänestäneiden Pohjois-Irlannin unionistien keskuudessa.

Tämän vuoden alussa Britannian ja EU:n välillä sovitun uuden suunnitelman mukaan tullitarkastuksia tehdään jatkossa vain EU:n alueelle Irlantiin meneville tavaroille.

Myöskään tämä suunnitelma ei ole toistaiseksi vielä tyydyttänyt unionistipuolueen johtoa. Yhtenä syynä vastustukseen on se, että Britanniasta tuotavan makkaran hinta voi kohota, sillä valmistajat joutuvat painattamaan erilaiset pakkaukset pelkästään Pohjois-Irlantiin tuleville tuotteille ja sieltä edelleen EU:n puolelle Irlantiin vietäviin tuotteisiin.

Huhtikuussa Pohjois-Irlannissa vietettiin pitkänperjantain rauhansopimuksen 25-vuotisjuhlaa. Juhlallisuuksissa olivat mukana myös Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden ja rauhansopimuksen aikainen presidentti Bill Clinton.

Biden lupasi Pohjois-Irlantiin mittavia investointeja yhdysvaltalaisilta firmoilta, mikäli alueelle saadaan piakkoin muodostettua hallitus.

Unionistijohtajat pitivät Bidenin puheita lähinnä tyhjinä lupauksina, sillä Pohjois-Irlanti ei pysty kilpailemaan investoinneissa veroparatiisina pidetyn Irlannin kanssa, missä etenkin amerikkalaisilla teknologia-alan suuryhtiöillä on jo pidemmän aikaa ollut Euroopan pääkonttorinsa.

Vuonna 1998 solmittu rauhansopimus lopetti Pohjois-Irlannin levottomuudet, joissa kuoli 30 vuoden aikana ainakin 3 500 ihmistä ja kymmenet tuhannet haavoittuivat pommi-iskuissa ja eri osapuolten hyökkäyksissä.

Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) ja lukuisat unionistien aseelliset ryhmät lupasivat luopua aseista, ja Britannia kotiutti suurimman osan joukoistaan. Rauhansopimuksessa sovittiin väestönosien yhteishallinnosta ja jätettiin auki mahdollisuus, että Pohjois-Irlanti voisi aikanaan yhdistyä Irlannin kanssa, mikäli alueen asukkaiden enemmistö näin haluaa.

Rauhansopimuksella on edelleen laaja kannatus Pohjois-Irlannissa, mutta yhteishallintoa koskevat säännökset ovat monien mielestä vanhentuneita. Mielipiteitä jakavat isommat poliittiset päätökset voisi pikemminkin tehdä riittävän suurella määräenemmistöllä.

Pitkittynyt poliittinen pattitilanne ja tulevat budjettileikkaukset ovat johtaneet mielenosoituksiin ja lakkoihin. Tänä keväänä ainakin opettajat, satamatyöntekijät, katsastusmiehet ja tuomioistuinten työntekijät ovat jääneet pois töistä.

lauantai 8. huhtikuuta 2023

Miksi Irlanti ei halua Natoon

KANSAN UUTISET 8.4.2023

Voi tuntua hiukan erikoiselta, että Pohjois-Atlantilla sijaitseva Irlanti ei kuulu Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön eli sotilasliitto Natoon. Keskeisenä syynä tähän on Irlannin perinteinen puolueettomuuspolitiikka, josta maassa ollaan hyvin ylpeitä.

Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen jälkeen Irlannin oikeistohallituksen edustajat ja media ovat pyrkineet avaamaan keskustelua Irlannin puolueettomuuden uudelleenarvioimiseksi, etenkin sen jälkeen kun Suomi ja Ruotsi hakivat Naton jäsenyyttä.

Irish Times -lehden viime vuonna teettämän mielipidekyselyn mukaan vain 24 prosenttia irlantilaisista kannatti luopumista puolueettomuudesta ja 15 prosenttia oli sitä mieltä, että Irlannin tulisi pyrkiä Naton jäseneksi.

66 prosenttia vastaajista halusi, että Irlanti pysyy jatkossakin puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana.

Paikallisen olutbaarin tiskillä Dublinissa kukaan ei tunnusta kannattavansa Nato-jäsenyyttä tai luopumista puolueettomuudesta. Pääkaupunki Dublin onkin vasemmistopuolue Sinn Féinin vahvaa kannatusaluetta.

Irlannin puolueettomuus johtuu pääasiassa siitä, ettei se halua olla sotilaallisessa liitossa Britannian kanssa, joka edelleen hallitsee Irlannin koillisia alueita eli Pohjois-Irlantia.

Irlannista tuli vapaavaltio vuonna 1921 brittijoukkoja vastaan käydyn itsenäisyyssodan päätteeksi. Irlanti itsenäistyi varsinaisesti vuonna 1937, kun maa sai oman perustuslain.

Toisen maailmansodan aikana Irlanti pysyi puolueettomana ja säilytti diplomaattisuhteet Saksan ja Japanin kanssa.

Silti kymmenet tuhannet irlantilaiset osallistuivat sotaan liittoutuneiden joukoissa, ja hallitus antoi brittiläisten ja yhdysvaltalaisten lentokoneiden käyttää Irlannin ilmatilaa. Irlanti luovutti liittoutuneille myös Atlantin säätietoja vuonna 1944 ennen Normandian maihinnousua.

Sodan jälkeen Irlanti kieltäytyi liittymästä Natoon nimenomaan Pohjois-Irlannin yhä jatkuvan miehityksen vuoksi. Maa halusi sen sijaan solmia kahdenvälisen sotilasliiton Yhdysvaltojen kanssa, mutta tähän Yhdysvallat ei suostunut.

Irlanti liittyi Euroopan talousyhteisöön vuonna 1973. Irlantilaiset sotilaat osallistuivat myös YK:n rauhanturvaoperaatioihin Kongossa, Kyproksella ja Libanonissa.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Irlanti on lähentynyt Natoa solmimalla vuonna 1999 Naton kumppanuussopimuksen. Irlantilaissotilaat ovat olleet mukana YK:n valtuuttamissa Nato-operaatioissa Bosniassa, Kosovossa ja Afganistanissa.

Irlannin hallitus antoi Yhdysvaltojen ilmavoimille myös luvan käyttää Shannonin lentokenttää polttoaineen tankkaukseen Irakin sodan aikana. Jälkeenpäin on paljastunut, että lentokenttää käytettiin myös terroristiepäiltyjen salaisissa kuljetuksissa Guantánamon vankileirille Kuubaan.

Irlannin ilmapuolustus on käytännössä Britannian ilmavoimien varassa. Irlannin omilla ilmavoimilla on vain kourallinen propellikäyttöisiä sotilaslentokoneita.

Irlanti ei muutenkaan pysty täyttämään kuin pienen osan Naton jäsenyysvaatimuksista. Sotilasmenoihin käytetään 0,3 prosenttia bkt:stä. Maavoimien vahvuus on 6 800 miestä. Merivoimilla on neljä käytössä olevaa sota-alusta.

Samaan aikaan Irlantia houkutellaan kovasti mukaan Naton yhteistyöhön merenalaisten tietoliikennekaapelien suojaamiseksi. Euroopan ja Pohjois-Amerikan välinen tietoliikenne on täysin riippuvainen Irlannin aluevesien läheisyydessä kulkevista merenalaisista kaapeleista. Irlanti on maailman suurin veroparatiisi, jossa etenkin amerikkalaiset teknologia-alan jättiyhtiöt pitävät Euroopan pääkonttoreitaan.

Irlannin hallitus ilmoitti aiemmin keväällä haluavansa käydä laajempaa keskustelua maan puolueettomuudesta ja turvallisuusratkaisuista muuttuneessa maailmantilanteessa. Pääministeri Leo Varadkar on vakuuttanut, ettei tarkoituksena suinkaan ole pohjustaa tietä Nato-jäsenyydelle.

Valtamedian kommentaattorien mielestä kriittinen keskustelu puolueettomuudesta olisi tervetullutta, sillä eihän Irlanti ole poliittisesti puolueeton vaan selvästi osa länttä ja ainoastaan sotilaallisesti liittoutumaton, eikä nykymaailmassa itse asiassa oikein sitäkään.

Rauhanaktivisti Roger Cole muistutti Irlannin yleisradion keskusteluohjelmassa, että yhä syvemmin blokkiutuneessa maailmassa tarvitaan edelleen myös sotilaallisesti puolueettomia maita, jotka voivat toimia rauhanvälittäjinä – viime kädessä ydinsodan estämiseksi.

Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen raja on tätä nykyä myös EU:n ja Naton raja. Paikan päällä ei ole minkäänlaisia rajamuodollisuuksia, eikä rajaa ole merkitty maastoon.

Maantiellä ainoastaan tiekylteistä voi päätellä tulleensa toiseen maahan. Irlannin puolella etäisyydet ja nopeusrajoitukset merkitään kilometreissä, Pohjois-Irlannissa maileissa. Irlannissa paikannimet ilmoitetaan sekä iirin kielellä että englanniksi.

Brexitin myötä EU:n tulliraja asetettiin Irlanninmerelle eikä Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Britanniasta Pohjois-Irlantiin tulevat tavarat tarkastetaan Pohjois-Irlannin satamissa. Jatkossa tullitarkastuksia tehdään ilmeisesti vain EU:n alueelle Irlantiin meneville tavaroille.

Pohjois-Irlantiin ei ole kaavailtu Naton joukkoja. Britannian armeijalla on Pohjois-Irlannissa edelleen kasarmi, joka sijaitsee Lisburnissa Belfastin eteläpuolella. Siellä palvelevat noin 1 700 sotilasta eivät liiku aseiden kanssa kasarmialueen ulkopuolella.

maanantai 27. helmikuuta 2023

Sillanrakennusta Tansaniassa

KANSAN UUTISET 1.3.2023

Tuttu taksinkuljettaja on tyytyväinen, kun Dar es Salaamin lentokentälle johtavalla tiellä ei ole tällä kertaa ollenkaan ruuhkaa – kiitos uusien ylikulkusiltojen, joiden ansiosta pahimmista liikenteen pullonkauloista on päästy tällä ulosmenoväylällä pitkälti eroon.

Taksikuski kutsuu ensimmäistä siltaa presidentti Magufulin sillaksi ja toista Mama Samian sillaksi.

John Magufuli oli Tansanian edellinen presidentti, joka halusi kehittää maata rakennuttamalla teitä, siltoja, bussiterminaaleja ja satamia. Siinä sivussa hän kielsi kaikki kriittiset mediat ja vangitutti oppositiojohtajat, jollei heitä hakattu sairaalakuntoon tai yritetty murhata.

Mama Samia on puolestaan maan nykyisen presidentin Samia Suluhun kutsumanimi kansan suussa. Samia Suluhusta tuli Tansanian ensimmäinen naispuolinen presidentti kaksi vuotta sitten, kun hänen edeltäjänsä kuoli koronaan. Sitä ennen hän toimi diktaattori Magufulin uskollisena varapresidenttinä viiden vuoden ajan ilman juuri minkäänlaista todellista päätösvaltaa.

Tänä päivänä Mama Samia on supersuosittu tansanialaisten keskuudessa. Hän on uskollisesti jatkanut teiden ja siltojen rakentamista ja muita infrastruktuurihankkeita, mutta sen lisäksi hän on panostanut myös sosiaaliseen kehitykseen, pyrkinyt rakentamaan sovintoa maan kaikkien poliittisten puolueiden kanssa ja yrittänyt parantaa Tansaniasta saatua kuvaa ulkomailla.

Lentokentälle johtava tie oli edellisellä viikolla täysin tukossa, kun oppositiojohtaja Tundu Lissu palasi kotimaahan ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen.

Tuhannet ihmiset kerääntyivät tien varteen vastaanottamaan oppositiojohtajaa. Toiset ajoivat moottoripyörillä ja pikkubusseilla tervetuliaissaattueessa toitottaen äänitorvea ja heiluttaen Chadema-puolueen sinipunavalkoisia lippuja.

Samia Suluhu antoi tammikuussa puolueille jälleen luvan järjestää joukkokokouksia kumoten näin presidentti Magufulin määräyksen, jolla poliittisten puolueiden kokoontumiset kiellettiin vuonna 2016.

Magufulin mielestä tansanialaisten tuli keskittyä työntekoon eikä käyttää aikaansa turhanpäiväiseen politikointiin.

Ensimmäiset moneen vuoteen pidetyt opposition joukkokokoukset sujuivat rauhallisesti. Opposition poliitikot kiittivät presidentti Samia Suluhua tämän sovinnon elkeistä ja ilmoittivat, että heidän tavoitteenaan olisi laatia maalle uusi perustuslaki ja muodostaa seuraava hallitus vuonna 2025.

Ihmisoikeusjuristi Tundu Lissu oli Chadema-puolueen presidenttiehdokas Tansanian edellisissä vaaleissa. Hänen kotiinpaluutaan edelsivät kuukausia kestäneet salaiset neuvottelut hallituksen ja opposition edustajien välillä.

Lissu joutui murhayrityksen kohteeksi vuonna 2017 ja pakeni maasta ensin Keniaan ja sieltä Brysseliin. Syksyllä 2020 pidettyjen vaalien jälkeen hän joutui lähtemään maasta toisen kerran, kun kaikki muut oppositiojohtajat vangittiin tekaistuilla syytteillä terrorismista.

Tansanian vuoden 2020 vaalit olivat demokraattisten vaalien irvikuva. Presidentti Magufuli sai etukäteen sovitun tuloksen mukaisesti 85 prosenttia äänistä ja hallitseva Vallankumouksen puolue CCM 97 prosenttia kansanedustajan paikoista.

Samia Suluhulla on ollut kova työ purkaa Magufulin valtakauden ylilyöntejä ja mielivaltaisuuksia suututtamatta samalla liikaa valtapuolueen konservatiiveja.

Ensimmäinen vuosi meni lähinnä koronan taltuttamisessa ja talouden kohentamisessa. Suluhu otti tv-kameroiden edessä koronarokotteen ja määräsi maahan kunnolliset turvatoimet. Magufuli oli kiistänyt koronan olemassaolon ja pitänyt sitä länsimaiden salajuonena.

Vuoden 2021 lopussa Suluhu antoi maan tuhansille teiniäideille mahdollisuuden palata takaisin kouluun. Magufuli oli aiemmin kieltänyt raskaaksi tulleiden tyttöjen koulunkäynnin rangaistuksena heidän moraalittomuudestaan.

Vuosi sitten Suluhu palautti toimiluvan Magufulin valtakauden aikana kielletyille sanomalehdille. Hän esiintyi myös omana itsenään elokuvassa, jossa hän vei kuuluisan yhdysvaltalaisen matkailutoimittajan safarille Serengetin kansallispuistoon ja kalastamaan kotivesilleen Sansibariin.

Turistit ovat vähitellen löytämässä takaisin Tansaniaan, ja ulkomaiset investoinnit ovat lisääntyneet Magufulin kauden pohjalukemista.

Viime vuoden puolella Suluhu julkisti myös poliittisia uudistuksia koskevan selvityksen, jossa esitettiin poliittisten puolueiden kokoontumisten sallimista ja hallituksesta riippumattoman uuden vaalikomission perustamista.

Suluhun valtakaudella minimipalkkoja on nostettu ja budjettivaroja on lisätty maatalouden edistämiseen, koulujen ja terveyspalvelujen parantamiseen ja nuorten työpaikkojen luomiseen.

Presidentti on pelannut korttinsa oikein, sillä tansanialaisten luottamus yhteiskuntaan on parantunut. Politiikantutkijat ja järjestöihmiset puhuvat innoissaan tulossa olevista poliittisista uudistuksista, joista parhaillaan neuvotellaan hallituksen ja opposition kesken.

Monet kertovat myös maksavansa nyt mielellään veroja, sillä ensimmäistä kertaa voi nähdä rahojen menevän oikeisiin tarkoituksiin.

Vaikka presidentti Suluhu on suosittu, monien usko hallitsevaan CCM-puolueeseen on mennyttä. CCM on hallinnut Tansaniaa 1970-luvulta asti ja sitäkin ennen toisella nimellä. Realistit kuitenkin muistuttavat, että pysyvät muutokset ovat hitaita ja puolueella on edelleen keinot pysyä vallassa yli seuraavien vaalien.

keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Portti, josta kuljettiin vain yhteen suuntaan

KANSAN UUTISET 8.2.2023

Goreen saarella sijaitsevassa Orjien talossa on lauantai-iltapäivänä tungosta, kun koululaisryhmät ja turistit kulkevat alakerran hämärissä luolamaisissa huoneissa ja kuuntelevat oppaiden kertomuksia talon historiasta. Toiset ottavat kännykällä kuvia itsestään ja toisistaan vaaleanpunaiseksi maalatun rakennuksen sisäpihan portailla tai kuuluisassa oviaukossa, joka aukeaa merelle päin.

Paikalliset oppaat kertovat rautakahleisiin sidotuista orjista, jotka odottivat näissä vankityrmissä pitkää merimatkaa Atlantin poikki Amerikkaan.

Senegalin pääkaupungin Dakarin edustalla sijaitseva Goreen saari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1978. YK-järjestön mukaan saari oli Afrikan rannikon suurin orjakaupan keskus 1400-luvulta 1800-luvulle asti.

Orjamuseon oppaiden mukaan vuosisatojen aikana Goreen saarelle ja Orjien taloon tuotiin miljoonia orjiksi otettuja afrikkalaisia, jotka joutuivat lopuksi kulkemaan rakennuksen merenpuoleisesta oviaukosta ulkona odottaviin orjalaivoihin.

Goreen saari on tänä päivänä Senegalin ja kenties koko Länsi-Afrikan suosituin turistikohde. Pastellinväristen siirtomaa-aikaisten rakennusten reunustamilla kujilla vierailee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä, ennen muuta mustia amerikkalaisia Yhdysvalloista tai Karibianmeren maista, jotka tulevat saarelle tutustumaan orjuuden historiaan ja omien esi-isiensä mahdollisesti viimeiseen lähtöpisteeseen Afrikassa.

Saaren kuuluisimpia vieraita ovat olleet Nelson Mandela, paavi Johannes Paavali II sekä Yhdysvaltojen presidentit Bill Clinton, George W. Bush ja Barack Obama.

George W. Bushin vierailu tapahtui vaalikampanjan aikana ja kesti 20 minuuttia. Turvallisuussyistä saaren asukkaat määrättiin lähtemään vierailun ajaksi pois kodeistaan ja kerääntymään saaren jalkapallokentälle.

Barack Obama seisahtui vierailunsa aikana hetkeksi kuuluisalle ovelle, jolta ei ollut paluuta, ja katseli ulos Atlantin tyrskyihin kuten niin monet muut olivat vuosisatojen aikana katselleet.

Obama sanoi paikalla olleille toimittajille, että orjatalon näkeminen oli hänelle hyvin voimakas kokemus, joka auttoi häntä ymmärtämään orjakaupan laajuuden ja saamaan omakohtaisen käsityksen orjien kokemista kärsimyksistä.

Nelson Mandela halusi vierailunsa aikana ryömiä sisään rakennuksen portaiden alla olevaan rangaistusselliksi kutsuttuun kuoppaan ja tuli sieltä myöhemmin ulos silmät kyynelissä.

Goreen orjamuseo perustettiin vuonna 1962, ja sen kuraattorina ja karismaattisena oppaana toimi senegalilainen Boubacar Joseph Ndiaye. Suosittujen opastusten aikana kuraattori kuvaili orjien oloja värikkääksi ja kertoi vierailijoille, että 40 miljoonaa afrikkalaista orjaa oli ollut vangittuna talossa ja kuljetettu sieltä Amerikkaan.

Atlantin orjakauppa tuhosi paikallisia yhteisöjä eri puolilla Afrikkaa, hajotti perheitä, pakotti miljoonat ihmiset orjatyöhön, ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä kuoli merimatkalla Atlantin poikki. Atlantin orjakauppaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan Goreen orjamuseon väitteet saaren historiasta eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.

Orjien talo rakennettiin vuonna 1776, jolloin orjakauppa Senegalin alueella oli jo hiipumassa. Tutkijoiden mukaan koko Afrikasta vietiin Amerikkaan kaikkiaan 12 miljoonaa ihmistä orjiksi ja Senegalista vuosisatojen aikana 755 000 ihmistä. Näistä arviolta 33 000 kuljetettiin Goreen saarelta.

Yksikään historiantutkija ei usko, että Orjien talo olisi todellisuudessa ollut orjavankila tai että Goree olisi ollut tilastollisesti merkittävä orjakaupan keskus”, totesi Chicagon yliopiston professori Ralph Austen vuonna 2013 Barack Obaman Senegalin-vierailun alla.

Orjamuseona toimivassa rakennuksessa ei ollut tutkijoiden mukaan ilmeisesti lainkaan pidetty orjia, tai jos oli, niin nämä olivat talon silloisten asukkaiden omia palvelijoita.

Orjien talolle ei ole myöskään koskaan päässyt laivalla, sillä ranta on kivikkoinen. Merenpuoleisesta oviaukosta on todennäköisesti heitetty roskat mereen, kuten alueella oli ennen vanhaan tapana.

Yhdysvaltalaisten yliopistojen kokoaman tietopankin mukaan Atlantin orjakaupan suurimmat keskukset olivat Angolassa, Beninissä, Ghanassa ja Nigeriassa, tuhansien kilometrien päässä Senegalista.

Pelkästään Angolasta rahdattiin 5,7 miljoonaa ihmistä orjiksi Amerikkaan, lähes puolet kaikista Atlantin yli laivatuista orjista.

Orjia kuljetettiin portugalilaisten, brittiläisten, ranskalaisten, espanjalaisten, hollantilaisten ja tanskalaisten orjakauppiaiden laivoilla ilmaiseksi työvoimaksi plantaaseille ja kaivoksiin useimmiten näiden samojen maiden siirtokuntiin Amerikassa.

Eniten orjia vietiin Brasiliaan (4,8 miljoonaa) ja Jamaikaan (1,2 miljoonaa), seuraavaksi eniten Kuubaan, Barbadosiin ja Ranskan Karibianmeren saarille. Yhdysvaltoihin vietiin Afrikasta kaikkiaan 388 000 orjaa, noin kolme prosenttia kaikista Amerikkaan laivatuista orjista.

Osa Goreen saarella vierailevista turisteista tuntee orjamuseon historian mutta useimmat ilmeisesti eivät. Museo on viime aikoina myös ryhtynyt muokkaamaan rakennuksen seinillä olevia esittelytekstejä vastaamaan paremmin tosiasioita.

Vaikka museorakennus ei ole koskaan toiminut orjakaupan keskuksena, Goreesta on tullut monelle afroamerikkalaiselle eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, jossa käymistä he ainakin itse pitävät voimauttavana kokemuksena.