Ennen vedenpaisumusta

KU-VIIKKOLEHTI 26.9.2008

Parhaillaan jaossa olevassa City-lehdessä on kansijuttu ihmisistä, jotka pyrkivät vaikuttamaan maailmaan omalla elämäntavallaan ja omilla kulutustottumuksillaan. Yksi hankkii vaatteet käytettyinä, toinen käyttää ekosähköä. Yksi ei osta espanjalaisia tomaatteja, toinen välttää riistobanaaneja. Useimmat haastatelluista ovat kasvissyöjiä eivätkä omista autoa.

Jostain ihmeen syystä City-lehti kutsuu haastateltaviaan kevytaktivisteiksi. Oivalluksena näyttäisi olevan, että eettiset valinnat kaupan tiskillä tai muussa elämässä eivät edellytä Palestiina-huivia ja kansalaisjärjestöjen jäsenyyttä.

Vaikka suurin osa jutussa esiintyvistä nuorista sanoo pyrkivänsä välttämään ympäristön kannalta kestämätöntä kulutusta ja ostavansa mieluummin reilun kaupan tuotteita ja luomua, niin jutun mukaan boikotoiminen on so last season.

Shellin, Coca-Colan ja McDonald’sin vastaiset boikotit jäivät 1990-luvulle, toteaa City-lehden haastattelema tutkija.

Seuraavassa kappaleessa 26-vuotias jyväskyläläinen opiskelija kuitenkin ilmoittaa boikotoivansa kiihkeästi citymaastureita.

City-lehden kevytaktivistit saattavat hyvinkin kuulua tällä viikolla ilmestyneen Ympäristöatlaksen kohderyhmään – tai sitten eivät. Ranskalaislehti Le Monde diplomatiquen tuottama, nyt suomeksi julkaistu katsaus ympäristön tilaan on ensisilmäyksellä sellainen vyörytys ympäristöongelmia, että pahaa tekee.

Aukeama toisensa jälkeen otsikot latelevat toivottomilta tuntuvia ympäristöuhkia: Hyvät viljelymaat ovat käymässä vähiin. Öljyntuotanto ei pysy enää kulutuksen tahdissa. Pohjoiset napajäät sulavat hälyttävää vauhtia. Räjähdyksiä, öljytuhoja ja myrkkypäästöjä. Palestiinan konflikti vaikuttaa myös ympäristöön. Ympäristopakolaisten vuosisata on alkanut.

Lueskelin Ympäristoatlasta KLM:n aamukoneessa Helsingistä Amsterdamiin samalla kun matkustajille tarjoiltiin luomuaamupalaa: luomuvadelmajogurttia, luomusämpylä sekä luomumyslipatukka, joka sisälsi luomukauramuroja, luomuhasselpähkinöitä, luomumanteleita ja brasilialaisen parapähkinäpuun siemeniä.

Matkustajille annettiin myös mahdollisuus hyvittää lentomatkasta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt lahjoittamalla rahaa ilmastonmuutosta vastaan kamppailevien järjestöjen toimintaan.

Kevytaktivismia tai ei, lentoyhtiön markkinointiosastolla on arvattavasti haisteltu samoja trendejä kuin City-lehdessä.

Jokainen voi tietysti vaikuttaa ympäristön tilaan kierrättämällä jätteet, käyttämällä auton sijasta joukkoliikennettä, välttämällä lentämistä, suosimalla lähialueilla tuotettua ruokaa tai vähentämällä lihansyöntiä.

”Yksittäisten ihmisten teoilla on kuitenkin merkitystä vasta kun he samalla painostavat kuluttajina ja kansalaisina yhteiskunnan eri tahoja päätöksiin, joiden kautta ympäristöystävallisempi elämäntapa tulee mahdolliseksi”, ranskalaistoimittaja Dominique Vidal kirjoittaa Ymparistöatlaksen loppupuolella kuin kommenttina City-lehden juttuun.

Tarvitaan myös järkevää liikennepolitiikkaa, vastuullista energiapolitiikkaa, ympäristöveroja ja kansainvälisiä ympäristösopimuksia.

Ranskalaiskirjoittajien Ympäristöatlaksessa ei ole sinänsä mitään mullistavan uutta. Ympäristökeskustelu sai vauhtia vuonna 1972, kun Rooman klubi julkisti raporttinsa, jossa muistutettiin öljyn ja muiden luonnonvarojen rajallisuudesta. Washingtonissa sijaitsevan Worldwatch-instituutin Maailman tila -raporteissa on jo vuodesta 1984 lähtien eritelty ympäristöongelmia ja tarjottu usein aika teknokraattisia ratkaisumalleja.

Suomenkielinen Ympäristöatlas on kuitenkin helppolukuinen ja sisältää paljon karttoja ja käyriä.

Tarjolla on karuja faktoja esimerkiksi kulutustuotannon vedenkulutuksesta. Pylväsdiagrammin mukaan yhden paperikilon valmistamiseen tarvitaan 250 litraa vettä, vehnäkilon tuottamiseen 1 500 litraa vettä ja kilon sokeripussin aikaansaamiseen kuluu kahdeksan tonnia vettä.

Yhden naudanlihakilon tuottamiseen menee länsimaissa tänä päivänä säiliöautollinen vettä, kymmenen tuhatta litraa. Yhden alumiinikilon tuottamiseen käytetään sata tuhatta litraa vettä, kymmenen säiliöautollista.

Toinen artikkeli kertoo eliölajien häviämisestä. Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan 3,6 miljoonaa eläin- ja kasvilajia. Vuoteen 2050 mennessä eliölajien määrän uskotaan kuitenkin vähenevän noin miljoonalla. Pahimmat uhat kohdistuvat 34:ään niin sanottuun monimuotoisuuskeskittymään, joita ovat esimerkiksi Itä-Afrikan vuoristometsät, Andien trooppiset alueet, Uusi-Seelanti ja Madagaskar.

Energiankulutuksesta ja ilmaston lämpenemisestä saa etsiä tietoja useista artikkeleista. Ympäristöatlas kertoo, että öljyntuotannon huippu saavutettiin vuonna 2005 ja nyt raakaöljyä tuotetaan aiempaa vähemman. Keskimääräinen maailman asukas kuluttaa 0,32 raakaöljytonnin energiamäärän vuodessa. Pohjois-Amerikassa energiankulutus henkeä kohti vastaa 2,21 raakaöljytonnin energiamäärää.

Suomessa vuosina 1981–2007 autojen määrä kaksinkertaistui 1,4 miljoonasta kolmeen miljoonaan. Ei siis ihme, että Suomi loistaa helakanpunaisena hiilidioksidipäästöjen määrää kuvaavassa kartassa yhdessä Yhdysvaltojen, Kanadan, Viron, Kazakstanin, Australian ja Persianlahden öljymaiden kanssa.

Jotta kasvihuoneilmiö ei etenisi, päästömäärä ei saisi ylittää 1,8 hiilidioksiditonnia henkeä kohti. Punaisella karttaan merkityissä maissa hiilidioksidipäästöt olivat yli kymmenen tonnia asukasta kohti.

Ympäristöatlaksen mukaan maailman keskilämpötila on noussut 0,74 astetta viime vuosisadan alusta ja samaan aikaan merenpinta on kohonnut 17 senttiä. Merenpinnan nousu on kuitenkin nopeutunut viimeisen 15 vuoden aikana.