torstai 29. tammikuuta 2009

Äärihutujen viimeinen taisto

KU-VIIKKOLEHTI 30.1.2009

Itäisen Kongon syrjäisissä takametsissä, kaukana uutiskuvaajien salamavaloista, tehdään parhaillaan Afrikan mantereen historiaa, kun Kongon ja naapurimaan Ruandan armeijan joukot ovat ryhtyneet yhteiseen sotilasoperaatioon aluetta pitkään terrorisoineita ruandalaisten hutujen iskujoukkoja vastaan.

Yhteisoperaatio käynnistyi viikko sitten, kun tuhannet Ruandan sotilaat ylittivät Kongon rajan ja pidättivät ensin paikallisten tutsijoukkojen komentajan Laurent Nkundan. Psykologiaa opiskellut adventistipastori uhkasi kaapata maassa vallan suojellakseen Itä-Kongon tutsiväestöä ruandalaisten äärihutujen iskuilta.

Nkundan pidätyksen jälkeen operaation kohteena ovat olleet pelätyt äärihutut, jotka kutsuvat muutaman tuhannen miehen armeijaansa Ruandan vapautuksen demokraattiseksi rintamaksi FDLR:ksi.

BBC:ltä, uutistoimisto Reutersilta ja ruandalaislehti New Timesista kerättyjen tietojen perusteella ainakin 500 hutusissiä on tähän mennessä antautunut ja kymmenet ovat saaneet taisteluissa surmansa. 200 äärihutua pakeni keskiviikkona Ugandan rajan yli vuorigorilloista kuuluisaan Bwindin kansallispuistoon.

Tapahtumien taustojen ymmärtämiseksi on palattava 15 vuoden taakse – ja Ruandan kansanmurhaan.

Keväällä ja kesällä 1994 Ruandan silloisen hallituksen lietsomat hutujen ääriryhmät, interahamwet, silpoivat ja surmasivat kolmessa kuukaudessa yli miljoona ihmistä, lähinnä tutsivähemmistöön kuuluvia siviilejä ja hutupoliitikkoja, joiden väitettiin tukevan Ruandan isänmaallisen rintaman (FPR) kapinallisia.

Kansanmurha päättyi, kun kapinalliset ajoivat äärihutujen hallituksen vallasta ja perustivat kaikkien kansanryhmien laajan yhteishallituksen.

Äärihutut onnistuivat kuitenkin Ranskan lähettämien sotilaiden avustuksella vetäytymään rajan yli Kongoon, silloiseen Zaireen, pakottaen mukaansa kaksi miljoonaa ihmistä, lähinnä Ruandan hutuenemmistön jäseniä. Kyseessä oli kolmasosa maan tuolloisesta väestöstä.

Tässä vaiheessa ulkopuolinen maailma heräsi ja alkoi massiivinen avustusoperaatio pakolaisille, jotka olivat käytännössä äärihutujen panttivankina.

Pakolaisleireiltä käsin äärihutut jatkoivat tutsien kansanmurhaa, tällä kertaa naapurimaassa Kongossa, missä on vuosisatojen ajan elänyt huomattava ruandankielinen tutsivähemmistö. Uudelleen järjestäytyneet hutujoukot tekivät myös iskuja Ruandan puolelle rajaa.

Syksyllä 1996 tapahtumat saivat uuden käänteen, kun Laurent Kabilan johtama kongolainen kapinaliike aloitti Ruandan ja Ugandan joukkojen tuella hyökkäyksen koko silloisen Zairen valloittamiseksi.

Pakolaisleirit hajotettiin, ja suurin osa ruandalaisista pakolaisista palasi kotimaahan. Kymmenet tuhannet kansanmurhaoikeudenkäyntejä välttelevät äärihutut pakenivat kuitenkin tukikohtiin syvälle Kongon sademetsiin.

Toukokuussa 1997 Kabilan joukot marssivat pääkaupunkiin Kinshasaan ja syöksivät diktaattori Mobutun vallasta.

Kabilan voiton herättämä optimismi oli ennenaikaista, sillä vain vuotta myöhemmin käynnistyi niin sanottu ”toinen Kongon sota”. Kabila kutsui Angolan, Zimbabwen ja Namibian joukkoja avuksi ajamaan maasta Ruandan ja Ugandan armeijat, joiden kanssa välit olivat kylmenneet. Kabila liittoutui myös ruandalaisten äärihutujen kanssa taisteluissa miehittäjinä pidettyjä Ruandan hallituksen joukkoja vastaan.

Vuonna 2001 Laurent Kabila murhattiin vallankaappausyrityksessä ja hänen poikansa Joseph Kabila tuli valtaan. Ruandan armeija lähti Kongosta seuraavana vuonna, sen jälkeen kun poika-Kabila lupasi, että äärihutut riisutaan aseista.

Joseph Kabila ei pitänyt lupaustaan, vaan äärihutut jatkoivat iskujaan kongolaisia tutseja ja muita paikallisia asukkaita vastaan. Äärihutut valvoivat myös kultakaivoksia, joiden tuotot jaettiin Kongon armeijan upseerien kanssa.

Itä-Kongon tutseihin kuuluva armeijan kenraali Laurent Nkunda sai lopulta tarpeekseen hallituksen saamattomuudesta. Hän erosi joukkoineen Kongon armeijasta ja ryhtyi taistelemaan äärihutujen FDLR:ää ja myös hallituksen joukkoja vastaan.

Viime syksynä Nkunda pääsi maailman uutisiin, kun hänen johtamansa Kansan puolustuksen kansalliskongressi (CNDP) marssi Goman kaupungin lähettyville ja ilmoitti aikovansa valloittaa koko Kongon.

Nkundan julkisuuskampanja oli liikaa presidentti Joseph Kabilalle. Hän pyysi Ruandaa avuksi yhteisoperaatioon, jonka tavoitteena olisi riisua aseista sekä Laurent Nkunda että ruandalaiset äärihutut. Suunnitelmat lyötin lukkoon joulun alla, kun Kongon ja Ruandan ulkoministerit ja puolustusministerit tapasivat useaan otteeseen.

Operaation käynnistymisen jälkeen myös Kongossa olevat YK-joukot lupautuivat mukaan tarjoamalla tällä viikolla kuljetuskalustoa Kongon ja Ruandan joukoille. Tähän asti
YK-joukot ovat olleet Kongossa täysin hyödyttömiä sivustakatsojia.

Äärihutujen vastainen sotilasoperaatio ei ole ainoa Kongon maaperällä meneillään oleva yhteisoperaatio. Kongo pyysi joulukuussa Ugandan ja Etelä-Sudanin joukkoja mukaan riisumaan aseista maan koilliskolkassa siviiliväestöä terrorisoivaa ugandalaista sotajoukkoa, Herran vastarinta-armeijaa LRA:ta.

Ruandan äärihutut ja LRA ovat raakalaismaisimpia aseellisia ryhmiä, mitä viime vuosikymmeninä on nähty. Molemmat ryhmät tunnetaan uhriensa raajojen katkomisista, joukkoraiskauksista ja ihmisten polttamisesta kuoliaaksi kirkoissa.

Raamatun kymmenen käskyn nimeen vannova Herran vastarinta-armeija on naapurimaiden yhteisoperaatiota paetessaan turvautunut hirmuisiin kostoiskuihin. Joulupäivän jälkeen tehdyissä iskuissa on surmattu ainakin 600 ihmistä ja harvoilta henkiin jätetyiltä on silvottu huulet.

Ei kommentteja: