torstai 23. huhtikuuta 2009

Elämää hökkelissä

KU-VIIKKOLEHTI 24.4.2009

Kun äänestäjät Sowetossa jonottivat keskiviikkoaamuna vaalipaikalle Orlando Westin yläasteenkoululle, joukko työmiehiä päällysti kaikessa rauhassa autotietä äänestyspaikan edessä. Etelä-Afrikan parlamenttivaalien äänestyspäivä oli yleinen vapaapäivä, ja niinpä asvalttimiehille maksettaisiin kaksinkertainen palkka.

”Minulla ei ole ollut töitä vähään aikaan, joten oli käytettävä tilaisuus hyväksi”, 42-vuotias Nathe Sibeko kertoi BBC:n toimittajalle.

Johannesburgin laitamilla sijaitseva mustien asuma-alue Soweto on Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n sydänaluetta. Orlando Westin koulu sijaitsee vain kivenheiton päässä Nelson Mandelan vanhasta kotitalosta.

Nathe Sibeko sanoi aikovansa äänestää heti kello 14:n jälkeen, kun työvuoro päättyy. Sitten hän menisi kotiin ja viettäisi rauhallisen illan perheensä kanssa.

ANC on ollut Etelä-Afrikassa vallassa nyt jo 15 vuotta, ja monet arvostelevat puoluetta siitä, ettei se ole tehnyt riittävästi maan köyhän mustan enemmistön elinolojen parantamiseksi.

”15 vuotta on lyhyt aika. Jos he saavat yrittää vielä toiset 15 vuotta, voimme ehkä nähdä tuloksia.”

56-vuotias Lenny Mkhize ei ollut yhtä kärsivällinen. Hän asuu vaimonsa kanssa puuhökkelissä Joe Slovon asuma-alueella Port Elizabethin kaupungin reunamilla, eikä voisi vähempää välittää vaaleista.

Itäisen Kapmaan provinssin asukkaista 41 prosenttia on työttömiä, elinkustannukset ovat kohonneet, ja rikollisuus rehottaa.

Kaupunki rakennutti jokunen vuosi sitten Mkhizen hökkelin viereen uuden sementtitalon, mutta rakennustyöt jäivät kesken ja talon seinät halkeilevat.

”Äänestimme aikaisemmin, mutta mikään ei ole muuttunut. Meillä ei edelleenkään ole juoksevaa vettä, sisävessoja tai kunnon kattoa pään päällä.”

Kapkaupungin laitamilla Symphony Wayn hökkelialueella koko yhteisö päätti yksissä tuumin olla äänestämättä vaaleissa. Symphony Wayn asukkaat ovat eläneet nyt toista vuotta jalkakäytävälle kyhätyissä asumuksissa sen jälkeen kun heidät häädettiin edellisestä asuinpaikasta. Asukkaat kielsivät puolueita liimaamasta alueelle vaalimainoksia.

Kareemah Linneveldt toimii kampanjasihteerinä paikallisessa asukasliikkeessä nimeltä Häätöjenvastainen kampanja. Vaalipäivän alla hänellä oli yllään t-paita, jossa luki: No houses, no land, no vote, ”Ei taloja, ei maata, ei ääntä.”

”Yli vuoteen yksikään poliitikko ei ole ollut kiinnostunut meidän kohtalostamme, mutta nyt vaalien alla kaikki tarjoavat meille apuaan”, Linneveldt selitti.

ANC:stä irronnut uusi oppositiopuolue Kansankongressi Cope tarjoutui jopa palkkaamaan juristin ajamaan asunnottomien asiaa, mikäli nämä vastapalvelukseksi suostuisivat kulkemaan Cope-puolueen t-paidoissa.

Tänä päivänä lähes seitsemän miljoonaa eteläafrikkalaista, 14 prosenttia maan väestöstä, on asunnottomia tai elää niin sanotuissa epävirallisissa asumuksissa, ilmenee Etelä-Afrikan rotusuhteiden instituutin tilastoista.

Instituutin tietojen mukaan ANC:n hallitus on vuoden 1994 jälkeen rakentanut 2,7 miljoonaa uutta ilmaista asuintaloa köyhille. Sähkövaloa ja sähköliettä käyttävien kotitalouksien määrä on vastaavasti kaksinkertaistunut vuodesta 1996.

Mutta samaan aikaan asunnottomien ja hökkeliasujien määrä on vain kasvanut, lähinnä maaltamuuton vuoksi. Maattomilla mustilla ei ole toimeentulomahdollisuuksia maaseudulla.

Kun rotuerottelujärjestelmästä luovuttiin Etelä-Afrikassa, maan valkoinen vähemmistö, alle kymmenen prosenttia koko väestöstä, omisti lähes 90 prosenttia viljelymaasta. Mustien enemmistö oli suljettu reservaatteihin.

ANC:n hallitus lupasi valtaan tultuaan, että vuoteen 2014 mennessä 30 prosenttia valkoisten hallussa olevasta viljelymaasta jaettaisiin mustalle enemmistölle. Tähän mennessä kuitenkin vain neljä prosenttia viljelymaasta on palautettu mustille ja 85 prosenttia viljelymaasta on edelleen valkoisten suurtilallisten omistuksessa.

Apartheidin aikana mustien maiden anastaminen oli tietoista politiikkaa. Maattomista mustista saatiin halpaa työvoimaa valkoisten maatiloille ja kaivoksiin.

Rotuerottelun päättymisen jälkeen Nelson Mandelan hallitus päätti toteuttaa maareformia vapaaehtoisuuden periaatteella. Mustalle väestönosalle on ollut tarjolla pientä tukea viljelymaan ostamiseen niiltä valkoisilta maanomistajilta, jotka ovat olleet halukkaita myymään osan maistaan.

Kuten tilastot osoittavat, tämä ei ole toiminut. Niissäkin harvoissa tapauksissa, joissa kaupat on tehty, maanomistajat ovat voineet sanella hinnat todellisia markkinahintoja korkeammaksi. Ostajat ovat yleensä olleet mustia liikemiehiä, eivätkä maata kipeästi kaipaavia maattomia pienviljelijöitä.

Hallitus valmisteli pitkään uutta maauudistuslakia, joka olisi sallinut valkoisten maatilojen pakkolunastuksen. Viime syksynä parlamentin lakivaliokunta kuitenkin hyllytti lakialoitteen ja palautti sen ministeriöön uuteen valmisteluun.

Maakysymys ei ollut keskeisiä teemoja Etelä-Afrikan vaalikampanjan aikana. ANC:n johtaja ja maan tuleva presidentti Jacob Zuma sanoi kuitenkin viime kuussa pyrkivänsä kiirehtimään maareformia ja maan jakamista maaseudun köyhille. Zuma lupasi uusille maanomistajille maatalousneuvontaa ja erilaisia tukitoimia, mutta ei määritellyt sen tarkemmin, mistä ja millä keinoin köyhille tarjottavat maat hankitaan.

Maareformi on Etelä-Afrikan hallitukselle kovin delikaatti asia. Maaseudun mustien enemmistö janoaa omaa viljelymaata, mutta hallituksen täytyy samalla pitää huolta myös siitä, että maatilat tuottavat ruokaa kansalle ja että mahdollisten pakkolunastusten pelästyttämät sijoittajat eivät vedä rahojaan pois Etelä-Afrikasta.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Kobolttia kännykän akkuun

KU-VIIKKOLEHTI 9.4.2009

Keskiviikon Kansan Uutisissa kerrottiin matkapuhelinten ja muiden elektronisten laitteiden komponenttien valmistuksessa tarvittavien mineraalien louhinnasta Kongon itäosissa.

Yhdysvaltalaisjärjestö Enough Project raportoi etenkin tinan ja tantaliittimalmin salakuljetuksesta sodan ja raiskausten keskeltä Aasian elektroniikkateollisuuden tarpeisiin ja loppujen lopuksi myös Nokian ja muiden merkkiyhtiöiden puhelimiin ja laitteisiin.

Tinaa tarvitaan elektroniikkateollisuudessa piirilevyjen juotoksiin. Elektronisten laitteiden kondensaattorit sisältävät puolestaan tantaalia, sähköä tehokkaasti eristävää metallia, jota jalostetaan tantaliittimalmista.

Tantaliittikaupan osuudesta Kongon sisällissodassa on tiedetty jo vuosien ajan, mutta valitettavasti asia on edelleen yhtä ajankohtainen.

Suurin osa maailman tantaliitista tulee tänä päivänä Australiasta ja Kanadasta, mutta sitä louhitaan myös Kongossa. Arviolta 60 prosenttia koko maailman tantaliittivaroista sijaitsee Kongon demokraattisen tasavallan maaperässä.

Tantaliittibisneksellä on rahoitettu Kongon sisällissotaa, jossa on kuollut miljoonia ihmisiä kymmenen vuoden aikana – enemmän kuin missään muussa aseellisessa konfliktissa sitten toisen maailmansodan.

Vuonna 2001 tantaliitin hinnan ollessa korkeimmillaan itäisen Kongon aseellisten ryhmien uskotaan tienanneen 300 miljoonaa dollaria tantaliittikaupalla.

Kongossa tantaliittia kaivetaan purojen pohjamudan alta miesvoimin hakuilla ja lapioilla ja salakuljetetaan yleensä rajan yli Ruandaan ja Ugandaan. Ulkomaiset malmin ostajat myyvät raakatantaliitin edelleen tantaalijalostamoihin Yhdysvaltoihin, Saksaan, Kazakstaniin ja Kiinaan.

Jalostettu tantaalijauhe toimitetaan kondensaattoreita valmistaville yhtiöille, joilta elektroniikkateollisuus ja matkapuhelinvalmistajat hankkivat tarvitsemansa komponentit.

Suurimmista kännykkäyhtiöistä Nokia, Motorola ja Sony Ericsson ovat kaikki viime vuosina kehottaneet tavarantoimittajiaan välttämään tantaliitin ostamista Kongosta.

Raaka-aineketju on kuitenkin niin pitkä ja mutkikas, etteivät firmat myöskään uskalla väittää, ettei niiden komponenteissa olisi Kongosta peräisin olevaa tantaalia.

”Sitä salakuljetetaan sieltä miten sattuu, ja viime kädessä kukaan ei pysty sanomaan, ettei meidän komponenteissa ole mukana joku siru, joka on peräisin Kongosta”, arveli Nokian ympäristöviestintäpäällikkö muutama vuosi sitten tekemässäni haastattelussa Voima-lehdessä.

Samaan aikaan kun yhdysvaltalaisjärjestö Enough Project käynnisti oman tantaliittikampanjansa, myös eurooppalaiset järjestöt vetosivat kulutuselektroniikan valmistajiin, jotta nämä jäljittäisivät omat raaka-ainelähteensä. Kansalaisjärjestöjen make IT fair -kampanja painostaa nimenomaan Nokiaa maailman johtavana matkapuhelinvalmistajana toimimaan asiassa edelläkävijänä.

Eurooppalainen kampanja keskittyy kännyköiden ja sylimikrojen akkujen raaka-aineen, koboltin tuotantoon. Kevyet, litteänmuotoiset ladattavat litiumioniakut eli lion-akut ovat tänä päivänä tavallisimpia virtalähteitä kannettavissa laitteissa. Akkujen keskeinen ainesosa on koboltista jalostettu kobolttioksidi.

Koboltin raaka-aineketju on yksinkertaisempi kuin monilla muilla mineraaleilla. Noin puolet koko maailman koboltista tuotetaan Katangan maakunnassa Kongossa. Koboltin kokonaistuotannosta puolestaan noin neljäsosa käytetään lion-akkujen valmistukseen, pääasiassa Etelä-Koreassa ja Kiinassa.

Tanskalaisen DanWatchin ja ruotsalaisen SwedWatchin selvitysten mukaan kongolaista kobolttia löytyy takuuvarmasti ainakin Nokian, LG:n, Motorolan ja Samsungin matkapuhelinten akuista.

Kobolttia louhitaan Kongon eteläisessä Katangan maakunnassa sekä teollisesti että käsivoimin. Teollisesti toimivat kaivokset ovat muutaman hämäräperäisen länsimaisen tai kiinalaisen yhtiön hallussa yhteistyössä valtionyhtiö Gécaminesin kanssa.

Kongon sisällissodan pahimmassa vaiheessa silloinen presidentti Laurent Kabila luovutti suuren osan valtion kaivoshankkeista lähipiirinsä ja Zimbabwen armeijan kenraalien yksityiseksi liiketoiminnaksi. Zimbabwen armeijan joukot taistelivat 90-luvulla Kongon hallitusarmeijan rinnalla maan itäosia miehittäneitä Ruandan ja Ugandan joukkoja vastaan.

Epävirallinen koboltinkaivu työllistää Katangassa noin
150 000 pienkaivajaa, joista noin kolmasosa on alaikäisiä, nuorimmat vain 7-vuotiaita. Belgialaisliikemies George Forrestin teollisella kobolttikaivoksella Luiswishissä on myös tavattu lapsityöläisiä.

Kaivosmiesten työ on raskasta ja vaarallista, palkka on urakkapalkkaa noin dollari päivässä, eikä sosiaali- ja terveyspalveluja ole olemassa.

Suuri osa Katangan koboltista viedään maasta epävirallisesti, jolloin hallitus ei saa siitä lainkaan tuloja.

Suomalaiset kytkennät Kongon kobolttiin eivät jää pelkästään Nokian akkujen ainesosiin. Yhdysvaltalaiseen metalliyhtiö OM Groupiin kuuluva OMG Kokkola Chemicals tuo Suomeen Katangan vanhojen kuparikaivosten kaivoskuonasta rikastettua kobolttia jalostettavaksi edelleen Kokkolassa. OMG hankkii kobolttia myös George Forrestin kaivoksesta.

OMG Kokkolan ansiosta Suomi on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin jalostetun koboltin tuottaja.

”Tänä päivänä maailmanlaajuisesti jo lähes joka toinen kännykän akku sisältää Kokkolassa jalostettua kobolttia”, tehtaan nettisivuilla todetaan.

YK:n asiantuntijapaneeli syytti OMG:tä vuonna 2002 epäeettisen liiketoiminnan harjoittamisesta Kongossa sisällissodan aikana.