maanantai 22. kesäkuuta 2009

Albiinot elävät pelossa

KU-VIIKKOLEHTI 18.6.2009

Tansanialaisessa Shinyangan kaupungissa käynnistyi viime viikolla oikeudenkäynti, jossa neljää paikallista pienviljelijää syytetään 54-vuotiaan kehitysvammaisen albiinomiehen surmasta ja tämän ruumiinosien anastamisesta.

Surmatun albiinomiehen ruumis löydettiin viime syksynä lannoitesäkistä, joka oli heitetty karjan juottamiseen käytettyyn kaivoon. Vainajan pää ja toinen alaraaja kaivettiin myöhemmin esiin syytettynä olevan miehen kotipihasta. Toinen alaraaja oli ilmeisesti ehditty myydä eteenpäin.

Shinyangassa alkanutta oikeudenkäyntiä on odotettu Tansaniassa kuukausien ajan. Lähiaikoina tuomioistuinten käsittelyyn on tulossa useita muitakin tapauksia, joissa etsitään syyllisiä albiinojen murhiin ja silpomisiin maan luoteisosissa Victoriajärven läheisyydessä.

Yli 50 albiinoa on saanut surmansa Tansaniassa ja naapurimaassa Burundissa viimeisen kahden vuoden aikana.

Albinismi eli pigmenttipuutos johtuu piilevästä perinnöllisestä geenimuutoksesta, jonka seurauksena albiinojen elimistö ei pysty tuottamaan pigmenttiä iholle ja hiuksiin. Albiinot ovat erityisen herkkiä auringonvalolle ja kärsivät usein likinäköisyydestä.

Afrikassa albiinoja syntyy usein täysin mustaihoisille vanhemmille, joilla molemmilla on pigmenttipuutos piilevänä ominaisuutena.

Koko maailmassa noin joka 20 000:s ihminen on albiino, mutta Victoriajärven alueella albinismi on selvästi yleisempää. Tansaniassa uskotaan olevan kaikkiaan noin
150 000 albiinoa
, eli vajaa puoli prosenttia väestöstä. Tarkkaa lukua ei tosin tiedetä.

Albiinoja on syrjitty Afrikan maissa kautta aikain. Heitä on kutsuttu kummituksiksi, syytetty noituudesta tai pilkattu muuten vain. Mutta mitään Tansanian viime vuosien
murha-aallon kaltaista ei ole aiemmin nähty.

Murhien taustalla on joukko noitatohtoreita, jotka väittävät osaavansa valmistaa albiinojen ruumiinosista ja sisäelimistä ihmerohtoja, jotka tekevät ihmisistä rikkaita. Rohto maksaa valtavia summia, joten asiakkaina ovat lähinnä kaupunkien liikemiehet ja vaalikampanjoihin valmistautuvat poliitikot.

BBC:n paikallisen kirjeenvaihtajan mukaan koko toiminta tapahtuu poliisin suojeluksessa ja poliisilla on usein myös läheiset yhteydet surmien takana olevien rikollisjengien kanssa.

Noitatohtorit ovat ihmisten taikauskoisuutta hyödyntäviä puoskareita, joita ei pidä sekoittaa herbalisteihin, paikallisia lääkitseviä yrttejä tunteviin kansanparantajiin. Monet kansanparantajat ovat myös kyläyhteisöjen ihmissuhteiden asiantuntijoita ja taitavia ratkaisemaan konflikteja.

Albiinojen murhia on yritetty selittää Tansaniassa maaseudun köyhtymisellä, rahanvallan kasvulla ja yhteiskunnan yleisen ilmapiirin kiristymisellä.

Jos rutiköyhällä maaseudulla joku on valmis maksamaan kymmenen tuhatta euroa kokonaisesta surmatusta albiinosta, likaisen työn tekijöitä valitettavasti löytyy. Rikollisjengit ovat myös häpäisseet hautoja albiinojen ruumiinosista maksettavan palkkion toivossa.

Mbeyassa helluntailaispappi pidätettiin tämän yritettyä kaupata torilla albiinon ranteita. Mwanzassa surmatun albiinotytön molemmat vanhemmat pidätettiin epäiltynä osallisuudesta tyttären palkkamurhaan. Rukwassa mies yritti myydä albiinovaimonsa kongolaisille liikemiehille 3 000 dollarin hinnasta.

Joissain lehtijutuissa albiinojen murhista on syytetty Victoriajärven kalastajia. Erään uskomuksen mukaan kalaonnea voi kohentaa kietomalla albiinojen kiharoita kalaverkkoihin.

Mistä noitatohtorit rauhanomaisena tunnetussa Tansaniassa sitten yhtäkkiä keksivät ruveta valmistamaan rohtoja, jotka edellyttävät kanssaihmisten surmaamista? Yhdeksi syyksi on ehdotettu kaikkialla Afrikassa huippusuosittuja nigerialaisia elokuvia. Dvd:llä myytävät halpisfilmit ovat eräänlaista kulttikamaa, joissa voodoota muistuttavat länsiafrikkalaiset juju-uskomukset ovat keskeisessä roolissa.

Albiinojen murhat alkoivat syksyllä 2007, mutta Tansanian hallitus reagoi asiaan vasta vuoden päästä. Hallitus ei halunnut tehdä liian suurta numeroa uutisista, jotka antoivat primitiivisen kuvan Tansaniasta juuri kun maa oli alkanut saada kipeästi kaivattuja investointeja ulkomailta.

Lopulta presidentti Jakaya Kikwete kuitenkin osallistui albiinojen yhdistyksen tilaisuuteen ja ilmoitti, että syylliset tuotaisiin oikeuteen ja albiinojen asemaa oli muutenkin parannettava. Presidentti nimitti parlamentin naiskiintiössä kansanedustajaksi albiinonaisen.

Tammikuussa hallitus pidätti toimiluvat kaikilta kansanparantajilta ja matkapuhelinoperaattorit puolestaan jakoivat puhelimia 350 albiinolle, jotta nämä voisivat vaaran uhatessa soittaa poliisille.

Pääministeri Mizengo Pinda adoptoi yhdeksänvuotiaan albiinopojan ja totesi hallituspuolueen nuorisoliiton joukkokokouksessa, että albiinojen surmaajat pitäisi tappaa kiinniotettaessa. Maaliskuussa Tansaniassa otettiin käyttöön ilmiantolomakkeet, joilla voi nimettömästi paljastaa viranomaisille tietoja albiinojen surmaajista.

Näiden käänteiden jälkeen surmat saatiin vihdoin loppumaan, mutta Tansanian albiinot elävät yhä pelossa. Albiinojen yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi maan albiinoyhdistys on järjestänyt ompelu- ja kankaanvärjäyskursseja jäsenilleen helpottamaan näiden työllistymistä.

Albiinokansanedustaja Al-Shymaa Kwegyirin aloitteesta Tansaniassa käynnistettiin väestönlaskenta albiinojen todellisen määrän selvittämiseksi. Albiinojen rekisteröiminen on edellytyksenä myös erilaisille tukitoimille. Albiinojen tulisi saada ihoa suojaavia vaatteita ja suojavoidetta auringonpaahdetta vastaan. Useimmat albiinot kaipaavat myös silmälaseja ja säännöllistä näkökyvyn seurantaa.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Mitä Afrikka hyötyy Kiinasta?

KU-VIIKKOLEHTI 5.6.2009

Kiinan kaupan ja investointien kasvu useissa Afrikan maissa herättää ristiriitaisia tunteita. Länsimaissa on paheksuttu etenkin Kiinan öljynporaushankkeita Sudanissa, missä maan hallitus käy veristä sisällissotaa Darfurin maakunnassa.

Toiset kuitenkin muistuttavat, että Kiina tekee vain samaa kuin entiset siirtomaavallat ja Yhdysvallat ovat tehneet jo vuosisatojen ajan: hankkii talouskasvuunsa kaipaamiaan raaka-aineita sieltä mistä saa.

Monet Afrikan hallitukset ovat sen sijaan tyytyväisiä, kun kauppa käy ja luvassa on rakennushankkeita ja lainoja uudelta mahtavalta yhteistyökumppanilta, joka ei puutu Afrikan maiden sisäpolitiikkaan eikä aseta lainoille ja lahja-avulle hankalia ehtoja, kuten länsimaat. Vuoden 2006 kiinalais-afrikkalaisessa huippukokouksessa Kiina lupasi rakennusurakoita Afrikkaan lähes kahden miljardin dollarin edestä.

Afrikan maiden mineraalien kasvanut kysyntä taas on nostanut useiden raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja ja tehnyt kaivosbisneksestä aiempaa kannattavampaa.

Kaupunkien köyhät, jotka elävät usein vain muutamalla eurolla päivässä, ovat puolestaan innoissaan, kun katukaupassa on saatavilla halpoja kulutustuotteita, keittiöastioista kankaisiin ja radioista matkapuhelimiin.

Afrikan maiden kapea älymystö ei ole varma kannastaan, Kiina-suhteilla kun on sekä etunsa että haittansa.

Kiina on tänä päivänä maailman suurin tietotekniikan, lelujen ja kenkien valmistaja ja toiseksi suurin autojen valmistaja, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Kiina on myös maailman suurin kivihiilen, raudan, teräksen, alumiinin ja sementin kuluttaja sekä maailman suurin ulkomaisten sijoitusten kohde. Öljynkulutuksessa Kiina on noussut maailmantilaston kakkoseksi, Yhdysvaltojen jälkeen.

Pelkästään vuonna 2006 Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan arvo kasvoi yli 40 prosenttia. Kiina on nyt Afrikan maiden kolmanneksi suurin kauppakumppani (Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen). Kiinan tuonnin arvo Afrikasta oli viime vuonna 29 miljardia dollaria. Samaan aikaan kiinalaistuotteita vietiin Afrikkaan 27 miljardin dollarin edestä.

Pääministeri Wen Jiabao asetti pari vuotta sitten tavoitteeksi Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan kasvattamisen sataan miljardiin dollariin vuoteen 2010 mennessä.

Kiina hankkii Afrikan maista ennen muuta öljyä, mineraaleja ja raakapuuta. Vuonna 2007 öljyn osuus Kiinan Afrikan-tuonnista oli peräti 62 prosenttia.

Kiinasta viedään Afrikkaan lähinnä kulutustuotteita ja koneita, etenkin öljynporauslaitteistoa ja metsäkoneita.

Kiinan koko öljyntuonnista 25 prosenttia on peräisin Afrikan maista: Angolasta, Sudanista, Nigeriasta, Gabonista ja Päiväntasaajan Guineasta.

Samalla on kuitenkin huomattava, että Afrikan maiden koko öljyviennistä suurin osa menee edelleen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Vuonna 2006 Afrikan maiden öljyviennistä vain 14 prosenttia päätyi Kiinaan.

Kiinan suuria investointeja Afrikan maissa onkin syytä tarkastella Kiinan omien intressien kannalta. Kun vuonna 2006 kiinalais-afrikkalaisessa huippukokouksessa sovittiin lukuisista suurhankkeista, pääpaino oli nimenomaan kaivosteollisuudessa ja tiehankkeissa.

Egyptiin rakennetaan parhaillaan kiinalaisvoimin suurta alumiinitehdasta, Sambiaan kuparitehdasta ja Etelä-Afrikkaan ferrokromisulattoa. Nigeriassa kiinalaiset urakoivat suurta valtatietä, Angolassa kunnostetaan teitä ja siltoja. Ghanassa maaseudun puhelinyhteyksiä kehitetään kiinalaisrahalla.

Kiinalaisyhtiöt vastasivat Ghanassa myös jalkapallostadionien rakentamisesta Afrikan viimevuotisten jalkapallomestaruuskisojen alla. Maanosan ensi vuoden jalkapallokisoja varten kiinalaiset rakentavat parhaillaan neljää suurta stadionia Angolassa.

Tällainen lahja-apu nostaa varmasti Kiinan osakkeita futishullujen afrikkalaisten silmissä.

Viime viikolla julkistettu raportti työoloista Afrikan maissa toteutettavissa kiinalaishankkeissa antaa vähemmän ruusuisen kuvan Kiinan panoksesta mustan maanosan hyväksi. Afrikan maiden ammattiliittoja lähellä olevien tutkimuslaitosten kokoamassa ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen Saskin rahoittamassa yli 400-sivuisessa tutkimuksessa haastateltiin afrikkalaisia työntekijöitä kiinalaistehtaissa ja rakennushankkeissa kymmenessä Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa.

Työolot vaihtelivat tietysti eri maiden ja eri hankkeiden välillä, mutta yhteistä miltei kaikkialla oli se, ettei kiinalaisprojekteissa sallittu ammattiliittojen toimintaa. Työntekijät palkataan pätkäsuhteisiin yleensä ilman kirjallista työsopimusta. Työolojen kannalta seuraukset ovat arvattavissa.

”Esimerkiksi Namibiassa rakennusalalla minimipalkka on yhdeksän Namibian dollaria eli vajaa euro tunnissa, mutta kiinalaiset yhtiöt maksavat paikallisille rakennusmiehille vain kolmasosan lainmukaisesta minimistä. Kiinalaisella tekstiilitehtaalla monet työntekijät eivät olleet ikinä pitäneet lomaa”, summasi namibialainen tutkija Herbert Jauch viime viikolla Metalliliiton tiloissa Helsingissä.

Afrikan maissa toimivat kiinalaisyhtiöt ovat Kiinan valtion omistamia. Niinpä Namibiassa tutkijaryhmän edustajat valittivat kiinalaisfirmojen lainvastaisesta toiminnasta paitsi kauppa- ja teollisuusministeriöön myös Kiinan suurlähetystöön.

”Molemmilta tahoilta saatiin kutakuinkin samat vastaukset. Molempien mielestä tärkeintä oli, että luodaan työpaikkoja. Suurlähetystöstä sanottiin, että Kiinassakin kamppailtiin pitkään ennen kuin elinolot kohenivat. Kauppa- ja teollisuusministeri totesi, että on parempi kärsiä nyt, jotta lapsillamme olisi paremmat olot.”