torstai 30. joulukuuta 2010

Maailma vuonna 2100

KU-VIIKKOLEHTI 31.12.2010

Minun tämänvuotinen joulukirjani oli lentokentältä matkalukemiseksi ostettu pokkari, jossa yhdysvaltalainen geopolitiikan tutkija George Friedman ennustaa maailmanpolitiikan tulevia käänteitä tämän vuosisadan loppuun asti.

Friedman on strategisiin ennusteisiin erikoistuneen Stratfor-tutkimuskeskuksen johtaja. The Next 100 Years -kirja ilmestyi vuonna 2009, pian sen jälkeen kun Barack Obama oli valittu Yhdysvaltojen presidentiksi.

Syksyllä julkaistussa pokkaripainoksessa Friedman toteaa, että ulkopolitiikassa Obama on seurannut pitkälti edeltäjiensä jalanjälkiä. Friedmanin teesinä on, että yksittäisillä mailla ja niiden päättäjillä ei ole juuri liikkumavaraa. Obama on joutunut keskelle käynnissä olevaa geopoliittista shakkipeliä, jossa järkevien siirtojen määrä on rajoitettu.

”Presidentit tulevat ja menevät, mutta elämäämme todella muuttavat pidempiaikaiset prosessit jäävät”, Friedman kirjoittaa.

George Friedman osoittaa muutamalla historian esimerkillä, miten hankalaa tulevaisuuden ennustaminen on.

Kuvitellaan maailma kesällä 1900. Lontoo on maailman ehdoton pääkaupunki. Eurooppa kukoistaa ja hallitsee koko maailmaa.

Kuvitellaan maailma sitten 20 vuotta myöhemmin, kesällä 1920. Eurooppa on tuhottu ensimmäisessä maailmansodassa, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Sota päättyi Yhdysvaltojen väliintuloon. Venäjällä kommunistit ovat tulleet valtaan, mutta tuskin pitkäksi aikaa. Varmaa on vain se, että Saksa ei tule enää nousemaan.

Kesä 1940. Saksa on valloittanut Ranskan ja hallitsee lähes koko Eurooppaa – liittoutuneena kommunistisen Neuvostoliiton kanssa.

20 vuotta myöhemmin, kesällä 1960, Saksa on tuhottu sodassa ja hajotettu kahtia. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat miehittäneet lähes koko Euroopan. Puhutaan kylmästä sodasta, mutta todellisuudessa Yhdysvallat on ydinaseineen ylivoimainen suurvalta.

Kesä 1980. Yhdysvallat on hävinnyt pitkän sodan, ei Neuvostoliittoa vaan pikkuista Pohjois-Vietnamia vastaan. Sen jälkeen se on ajettu pois Iranista. Kyetäkseen vastustamaan Neuvostoliiton nousua Yhdysvallat lähestyy Kiinaa.

Kesällä 2000 Neuvostoliitto on aikaa sitten hajonnut. Kiina on kapitalistinen, Eurooppa on yhdentynyt EU:ksi, ja Nato on laajentunut Itä-Eurooppaan. Sodasta ei ole enää tietoa kuin yksittäisissä kriisipesäkkeissä, kuten Kosovossa tai Kongossa.

Syyskuun 11. päivä 2001 käänsi kaiken taas päälaelleen.

Tällä vuosisadalla Yhdysvallat on Friedmanin mukaan maailman ainoa johtava suurvalta. Sillä on ylivoimaisesti suurin talous, suurin teollisuus, ja mittavasta öljyntuonnistaan huolimatta Yhdysvallat on edelleen maailman kolmanneksi suurin öljyn tuottaja. Sillä on otollinen sijainti kahden tärkeimmän valtameren välissä. Aseellisesti Yhdysvallat on täysin ylivoimainen. Sen laivasto hallitsee kaikkia maailman meriä ja sen myötä maailmankauppaa.

Toinen tämän vuosisadan merkittävä ilmiö tulee olemaan väestönkasvun pysähtyminen kaikkialla maailmassa. Euroopassa väkiluku vähenee YK:n mukaan 728 miljoonasta asukkaasta reiluun 500 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Kaikissa teollisuusmaissa väkiluvun väheneminen ja ikääntyneen väestön osuuden kasvu johtaa jo lähivuosina työvoimapulaan. Valtiot tulevat maksamaan rahaa houkutellakseen kehitysmaista maahanmuuttajia täyttämään työpaikkoja teollisuudessa ja hoiva-alalla.

Öljyn huvetessa kaikkialla maailmassa on ruvettava käyttämään uusiutuvaa energiaa. Tärkeimmäksi energialähteeksi tulee aurinkovoima. Friedman uskoo, että vuosisadan puolivälin jälkeen aurinkovoimaa otetaan talteen avaruuteen kuljetetuilla aurinkokennoilla.

Friedman omistaa suurimman osan kirjastaan spekulaatioille maailmanpolitiikan mahdollisista käänteistä. Sota islamisteja vastaan on hänen mukaansa ohimenevä ilmiö, joka tullaan muistamaan historiankirjoissa suunnilleen yhtä merkittävänä tapahtumana kuin Espanjan ja Yhdysvaltojen sota reilu sata vuotta sitten.

Yhdysvallat haluaa ennen muuta turvata merten ja maailmankaupan herruuden. Sen ei tarvitse voittaa sotia eikä luoda vakautta. Päinvastoin, epävakaus on sille eduksi, sillä se ei halua kilpailevaa suurvaltaa ainakaan Eurooppaan tai Aasiaan.

Kiina on Friedmanin mielestä paperitiikeri, joka on täysin riippuvainen tuotteidensa kysynnästä ulkomailla. Friedman ennustaa, että Kiina hajoaa vuoteen 2020 mennessä, kun vauraan rannikon ja köyhän sisämaan intressit menevät ristiin.

Venäjä taas on Putinin aikana keskittynyt nimenomaan raaka-aineiden, öljyn, maakaasun ja mineraalien, vientiin. Kun Venäjän väkiluku pienenee rajusti, sen on suojattava rajansa etupiireillä. Tiedossa on Friedmanin mukaan miehityssotia Kaukasuksella ja uusia liittoumia Keski-Aasiassa, mutta kun Venäjä yrittää laajentua taas länteen, Yhdysvallat pistää hanttiin ja lopulta myös Venäjä hajoaa.

Vuoteen 2030 mennessä maailmassa on Friedmanin arvion mukaan kolme uutta suurvaltaa. Japani ottaa kaiken hyödyn irti Kiinan hajoamisesta. Turkki on maailman kymmenen suurimman talousmahdin joukossa jo vuoteen 2020 mennessä ja yhdistää keskenään riitaisat Lähi-idän muslimimaat. Puolasta tulee Yhdysvaltojen tuella Euroopan uusi keskusvalta.

Vuosisadan suuri sota käydään Japania ja Turkkia vastaan mannertenvälisillä yliääniohjuksilla. Yhdysvaltojen etuna ovat avaruuteen laukaistut vakoiluasemat, joiden avulla se pystyy tarkkailemaan vastustajien jokaista liikettä.

Yhdysvaltojen asemaa uhkaa Friedmanin skenaariossa yllättäen Meksiko. Työvoimapulan vuoksi Yhdysvallat on houkutellut maahan kymmeniä miljoonia siirtolaisia, ja Teksasissa, Arizonassa ja Kaliforniassa väestön enemmistö on meksikolaisia. Vuosisadan lopulla monet heistä haluavat liittää osavaltiot vanhaan kotimaahansa, josta on kehittynyt vauras talousjätti.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Uutisvuotoja Nigeriasta

KU-VIIKKOLEHTI 17.12.2010

Paljastussivusto Wikileaksin julkaisemat Yhdysvaltojen diplomaattien raportit aiheuttavat hämmennystä eri puolilla maailmaa. Länsi-Afrikan öljyjättiä Nigeriaa ovat viime päivinä kohauttaneet tiedot Shellin entisen johtajan käymistä keskusteluista Yhdysvaltojen suurlähettilään kanssa.

Shellin Saharan eteläpuolisen Afrikan aluejohtaja kehuskeli Yhdysvaltojen suurlähettiläälle, että yhtiö on onnistunut sijoittamaan työntekijöitään kaikkiin keskeisiin ministeriöihin ja pystyy näin ollen tarkasti seuraamaan, mitä ministeriöissä tapahtuu.

Wikileaks julkaisi viime viikolla kolme diplomaattiraporttia Shellin johtajan keskusteluista Yhdysvaltojen Nigerian-suurlähettilään ja Lagosin pääkonsulin kanssa.

Yksi raporteista keskittyi Nigerian öljyalueiden turvallisuustilanteeseen. Toinen raportti käsitteli Nigerian valmisteilla olevaa uutta lakia öljyteollisuuden toiminnasta. Kolmas raportti kertoi Yhdysvaltojen Afrikan asioista vastaavan apulaisulkoministerin Johnnie Carsonin tapaamisesta Shellin ja yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden Chevronin ja Exxon Mobilin johtajien kanssa.

Syyskuussa 2008 Shellin johtaja Ann Pickard tapasi Yhdysvaltojen Lagosin pääkonsulin Donna Blairin. Shell-johtaja kertoi pääkonsulille, että Nigerian armeijan erikoisjoukot hyökkäsivät öljyalueen kapinallisia vastaan helikoptereilla. Pickard halusi tietää, oliko Yhdysvalloilla tarkempia tietoja väitteistä, joiden mukaan öljyalueen kapinalliset olivat onnistuneet hankkimaan ilmatorjuntaohjuksia.

Pickardin mukaan armeijan erikoisjoukkojen ja kapinallisten välisessä konfliktissa oli todellisuudessa kyse Riversin osavaltion kuvernöörin ja tätä vastustavan poliitikon välisestä valtataistelusta.

Lokakuussa 2009 Ann Pickard tapasi Yhdysvaltojen suurlähettilään Robin Renee Sandersin Nigerian pääkaupungissa Abujassa. Shellin johtaja pyysi suurlähetystöä keskustelemaan Nigerian edustajainhuoneen puhemiehen kanssa öljyteollisuutta koskevasta lakiesityksestä. Jos laki hyväksyttäisiin sellaisenaan, se pakottaisi öljy-yhtiöt lopettamaan öljynporauksessa vapautuvan kaasun polton, mikä aiheuttaisi yhtiöille miljardiluokan kustannukset.

Kaasunpoltto on öljyvuotojen ohella öljyalueen pahin ympäristöongelma. Kaasua poltetaan Nigerian öljyporausasemilla kymmenen metrin korkuisina roihuina usein keskellä ihmisasutusta. Päästöt köyhdyttävät viljelymaan ja aiheuttavat ihmisille kroonisia keuhkosairauksia.

Ann Pickard kertoi suurlähettiläälle myös Nigerian viranomaisten käymistä keskusteluista Kiinan ja Venäjän öljy- ja kaasuyhtiöiden kanssa uusista öljynporausoikeuksista ja kaasuesiintymien hyödyntämisestä.

”Hän sanoi, että Nigerian hallitus oli unohtanut sen, että Shell oli sijoittanut ihmisiään kaikkiin keskeisiin ministeriöihin ja että tämän seurauksena Shell pystyy seuraamaan kaikkea, mitä näissä ministeriöissä tehdään”, suurlähettiläs kirjoitti raportissaan Yhdysvaltojen ulkoministeriölle.

Keskustelun lopuksi puhuttiin myös öljyalueiden turvallisuustilanteesta. Ann Pickard kertoi, että Shellin työntekijät olivat tavanneet israelilaisia turvallisuusasiantuntijoita Bayelsan osavaltiossa. Israelilaisten ansiosta öljy-yhtiöiden ulkomaalaisten työntekijöiden sieppaukset olivat selvästi vähentyneet.

Paljastukset Shellin johtajan yksityisistä keskusteluista Yhdysvaltojen diplomaattien kanssa ovat saaneet suurta huomiota kansainvälisessä mediassa, mutta Nigeriassa monikaan ei ole yllättynyt uusista tiedoista.

”Paljastukset eivät sinänsä tuo ilmi mitään hirveän uutta tai mitään sellaista, mitä asioista perillä olevat nigerialaiset eivät jo tietäisi”, kirjoittaa Oxfordin yliopiston nigerialainen politiikantutkija Kathryn Nwajiaku-Dahou brittilehti Guardianissa.

Nigeriassa kaikki tietävät, että Shellillä ja muilla öljy-yhtiöillä on hyvin läheiset välit valtaapitävien kanssa. Vuonna 1993 armeijan mitätöimien vaalien jälkeen maan väliaikaiseksi presidentiksi nimettiin Shellin johtaja Ernest Shonekan.

Maan nykyinen öljyministeri Diezani Allison-Madueke työskenteli aikoinaan 15 vuotta Shellissä. Vuonna 2006 hänet nimitettiin Nigerian Shellin tiedotusjohtajaksi ja ensimmäisenä naisena myös Nigerian Shellin johtokunnan jäseneksi.

Huhtikuussa öljyministerinä aloittaneen Allison-Madueken isä oli Shellin ensimmäisiä nigerialaisia ylempiä työntekijöitä. Tytär varttui Shellin aidatulla asuinalueella, kävi Shellin päiväkotia ja Shellin koulua. Hän on nykyään naimisissa Nigerian merivoimien entisen komentajan kanssa.

Shellillä on Nigeriassa myös omat poliisivoimat, ja öljyalueilla yhtiö toimii tiiviissä yhteistyössä armeijan erikoisjoukkojen kanssa.

Viikonloppuna nigerialaiset ympäristöaktiivit vaativat rikostutkinnan aloittamista Shellin johtajien ”maanpetoksellisesta toiminnasta”.

”Shellistä on tullut pseudopoliittinen organisaatio, joka pyrkii ottamaan maassa poliittisen vallan ja toimimaan vastoin Nigerian kansallisia etuja, maan turvallisuutta ja itsenäisyyttä”, totesi ympäristöjärjestö Environmental Rights Actionin (ERA) toiminnanjohtaja Nnimmo Bassey.

ERA:n mukaan öljyteollisuutta koskeva laki on onnistuttu vesittämään tehokkaasti uuden öljyministerin astuttua virkaan, eikä parlamentti ole vielä hyväksynyt uutta lakia.

Ympäristöjärjestön mielestä hallituksen tulisi pikaisesti selvittää, ketkä sen ministeriöiden työntekijöistä ovat todellisuudessa Shellin agentteja, ja nämä ihmiset tulisi erottaa virastaan.

Yhdysvaltojen diplomaattien kanssa vuolaasti puhunut Ann Pickard ei enää vastaa Nigerian Shellistä, vaan toimii nykyään Australian Shellin maajohtajana. Hän on Yhdysvaltojen kansalainen.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Oikeutta öljyalueen ihmisille

KU-VIIKKOLEHTI 3.12.2010

Uusista Wikileaks-paljastuksista kertovat uutiset saanevat ensi viikolla hetkeksi hiukan vähemmän palstatilaa, kun Tukholmassa jaetaan jokavuotiset Nobel-palkinnot fysiikan, kemian, lääketieteen, taloustieteen ja kirjallisuuden alalla ansioituneille henkilöille. Nobelin rauhanpalkinto luovutetaan perinteisesti Oslon kaupungintalolla.

Ruotsin mediassa itse palkintotilaisuuksiakin suuremman huomion saa varmasti kuninkaanlinnan Nobel-vastaanotto, jonka pukuloistoa ja tarjoamisia seurataan länsinaapurissa kuin meillä itsenäisyyspäivän linnanjuhlia.

Maailman hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämmät palkinnot jaetaan kuitenkin jo maanantaina Ruotsin valtiopäivätalossa Tukholmassa pidettävässä Right Livehood Award -palkinnonjakotilaisuudessa. Tämä vaihtoehtonobeliksi kutsuttu ”oikean elämisen palkinto” myönnetään tänä vuonna nigerialaiselle ympäristönsuojelijalle, Amazonin sademetsien alkuperäiskansoja puolustavalle piispalle, nepalilaiselle ruohonjuuritason kehitysaktivistille ja israelilaiselle lääkärien ihmisoikeusjärjestölle.

Right Livelihood -palkintoja on jaettu Tukholmassa vuodesta 1980 lähtien. Ajatuksen takana on postimerkkien keräilijä ja entinen europarlamentaarikko Jakob von Uexkull, jonka mielestä Nobel-palkinnot keskittyvät liiaksi teollisuusmaiden intressien ympärille. Right Livelihood -palkinto on yleensä annettu ihmisille ja järjestöille, jotka tekevät käytännön työtä ympäristön, ihmisoikeuksien ja köyhyyden poistamisen puolesta.

Tämänvuotisista Right Livelihood -palkinnon saajista ennestään tunnetuin on nigerialainen ympäristönsuojelija Nnimmo Bassey, joka palkitaan ”öljyntuotannon ekologisten ja inhimillisten kauheuksien paljastamisesta ja innoittavasta työstään ympäristöliikkeen vahvistamiseksi Nigeriassa ja koko maailmassa”.

Bassey työskentelee toiminnanjohtajana Nigerian öljyalueen asukkaiden ympäristöoikeuksien puolesta kamppailevassa Environmental Rights Action -järjestössä (ERA). Vuodesta 2008 hän on toiminut myös Kansainvälisen Maan ystävien puheenjohtajana.

Bassey on koulutukseltaan arkkitehti, mutta Nigerian sotilasvallan aikana hän liittyi mukaan ihmisoikeusjärjestöjen toimintaan. Vuonna 1990 armeijan erikoisjoukot surmasivat Umuechemin kylässä 80 ihmistä, jotka olivat osoittaneet mieltään Shellin öljynporausasemalla. Pian tämän jälkeen Bassey perusti ERA-järjestön dokumentoimaan öljyntuotannon aiheuttamia ympäristötuhoja ja ihmisoikeusloukkauksia ja kamppailemaan niitä vastaan.

Sotilashallinnon aikana Bassey oli useasti vangittuna ja häntä kiellettiin matkustamasta ulkomaille kertomaan Shellin ja muiden ylikansallisten öljy-yhtiöiden toiminnasta Nigeriassa. ERA oli keskeisesti mukana käynnistämässä kansainvälistä Shellin vastaista boikottikampanjaa kirjailija Ken Saro-Wiwan hirttämisen jälkeen vuonna 1995.

Nnimmo Bassey saapuu Tukholmaan suoraan YK:n ilmastokokouksesta Cancunista Meksikosta. Basseyn johtama Kansainvälinen Maan ystävät on ilmastokokouksen aikana arvostellut rajusti päästökaupan kytkemistä mukaan neuvotteluihin.

”Täällä ei juuri lainkaan puhuta teollisuusmaiden päästöjen vähentämisestä ja ylikulutuksen hillitsemisestä. Mitä erilaisimpia ehdotuksia esitetään sen sijaan siitä, miten päästöoikeuksilla voidaan käydä kauppaa. Mutta päästökauppa ei todellisuudessa vähennä päästöjä”, Bassey raportoi paikan päältä Cancunista.

Matkalla Meksikoon Bassey kävi Ecuadorissa nostamassa yhdessä paikallisten ympäristöaktivistien kanssa oikeuskanteen öljy-yhtiö BP:tä vastaan sen Meksikonlahdella aiheuttamasta ympäristötuhosta. Ecuadorin uuden perustuslain mukaan myös luonnolla on yleismaailmalliset oikeudet.

Ecuadorin oikeuskanteessa BP:tä ei pyydetä maksamaan vahingonkorvauksia, sillä öljyvuodon aiheuttama ympäristötuho ei ole korvattavissa millään rahasummalla. Yhtiötä vaaditaan sen sijaan vähentämään öljyntuotantoaan muualla maailmassa Meksikonlahden öljyvuodon suuruutta vastaavalla määrällä öljyä.

”BP:n vuoto on saanut paljon julkisuutta, ja hyvä niin. Mutta Nigeriassa ruostuneista öljyputkista vuotaa ympäristöön joka vuosi Meksikonlahden öljyvuotoa vastaava määrä öljyä. Jossain päin Nigerjoen suistoaluetta on aina meneillään öljyvuoto”, Bassey toteaa.

Öljyvuotojen ohella toinen vakava ympäristöongelma ovat kaasuloimut. Öljynporauksessa vapautuvaa kaasua poltetaan Nigeriassa kymmenen metrin korkuisina valtavina roihuina usein keskellä ihmisasutusta. Happosateiden vuoksi maa on viljelykelvotonta ja vesistöissä kalat kuolevat. Päästöt aiheuttavat ihmisille kroonisia keuhkosairauksia.

ERA-järjestö on auttanut Nigerian öljyalueilla kyläläisiä peräämään oikeuksiaan tuomioistuimissa. Vuonna 2005 liittovaltion ylioikeus määräsi Shellin lopettamaan kaasun polton Iwerekhanin kylässä. Tuomioistuimen mukaan kaasuloimut loukkaavat alueen asukkaiden oikeutta elämään ja ihmisarvoon ja ovat siten Nigerian perustuslain vastaisia.

Silti kaasun loimutus jatkuu edelleen – Shellin mukaan sen vuoksi että se ei alueen levottomuuksien vuoksi ole päässyt asentamaan kaasun talteenottoon tarvittavaa laitteistoa.

Oikeusjutut Shelliä vastaan on viety myös ulkomaille. New Yorkissa Shell vetäytyi oikeudenkäynnistä, jossa sitä syytettiin osallisuudesta Ken Saro-Wiwan ja kahdeksan muun ogoni-kansaan kuuluneen miehen teloituksiin. Shell kiisti syytteet mutta maksoi surmattujen miesten omaisille 15,5 miljoonaa dollaria jutun sovittelusta.

Parhaillaan Haagissa Hollannissa käsitellään oikeusjuttua, jossa neljä nigerialaista kalastajaa ja pienviljelijää vaatii Shelliä puhdistamaan putkivuotojen aiheuttamat öljytuhot pelloilta ja vesistöistä ja maksamaan vahingonkorvauksia öljytuhon vuoksi menetetyistä elinkeinoista.