perjantai 27. elokuuta 2010

Kuka korjaa sotkut?

KU-VIIKKOLEHTI 27.8.2010

BBC:n uutisissa näytettiin kuvaa Yhdysvaltojen joukoista, jotka olivat poistumassa Irakista. Kuljetusajoneuvojen pitkä letka ylitti Kuwaitin rajan aamuyön pimeydessä. Kotiutettavien sotilaiden tunnelma oli katossa. Yksi yhdysvaltalaissoturi huuteli miehistönkuljetusvaunun perästä tv-kameroille: ”Me voitimme! Se on ohi! Toimme demokratian Irakiin!”

Aavikon halki ajaneen sotilasajoneuvojen karavaanin myötä Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama lunasti yhden keskeisistä vaalilupauksistaan. Astuessaan virkaansa Obama ilmoitti, että Yhdysvaltojen taistelujoukot poistuisivat Irakista tämän vuoden elokuun loppuun mennessä. Tänä vuonna kotiin on palannut yli 70 000 yhdysvaltalaissotilasta.

Samaan aikaan väkivaltaisuudet Irakissa ovat kuitenkin lisääntyneet. Ainakin 83 ihmistä menetti henkensä keskiviikon tuhoisissa pommi-iskuissa eri puolilla maata.

Irakiin jää vielä elokuun jälkeen vajaa 50 000 yhdysvaltalaista sotilasta kouluttamaan Irakin armeijaa ja ”suojaamaan Yhdysvaltojen intressejä”. Ensi vuoden aikana viimeistenkin yhdysvaltalaissotilaiden pitäisi poistua maasta.

Miten oikein pitäisi suhtautua Yhdysvaltojen joukkojen vetäytymiseen Irakista?

Seitsemän ja puoli vuotta sitten, helmi- ja maaliskuussa 2003, olin mukana mielenosoituskulkueissa Helsingissä protestoimassa Irakin sotaa vastaan. Senaatintorille päättyneessä suurmielenosoituksessa meitä oli kymmeniä tuhansia. Madridissa, Lontoossa ja New Yorkissa puhuttiin miljoonista.

Hyökkäys Irakiin perustui tietoiselle valheelle: Irakilla väitettiin olevan joukkotuhoaseita, ja sen sanottiin uhkaavan maailmanrauhaa, mutta YK:n asetarkastajat eivät löytäneet minkäänlaisia merkkejä joukkotuhoaseista.

Yhdysvallat kuitenkin hyökkäsi Irakiin, valtasi Bagdadin muutamassa päivässä, ja toukokuussa 2003 lentäjänpukuun sonnustautunut presidentti George W. Bush ilmoitti lentotukialus Abraham Lincolnin kannelta koko maailmalle, että sotatoimet Irakissa olivat päättyneet.

Sen jälkeen Irakin sodassa on kuollut yli sata tuhatta irakilaista siviiliä ja yli 4 000 Yhdysvaltojen sotilasta.

Kahden viime kuukauden aikana Irakissa on kuollut väkivaltaisuuksissa lähes tuhat ihmistä – enemmän kuin Afganistanissa.

Irakin yhteiskunta on edelleen kaaoksessa ja raunioina. Yhdysvaltojen miehitysjoukkojen läsnäolo synnytti sunnien vastarintaliikkeen sekä shiiojen ja sunnien aseellisten ryhmien välisen sisällissodan. Vuonna 2007 Yhdysvallat lisäsi joukkojaan taistelussa Al-Qaidaa ja muita epämääräisiä pommiryhmiä vastaan. Enimmillään Irakissa oli yli 170 000 yhdysvaltalaissotilasta.

Väkivaltaisuuksien keskellä eläneet irakilaiset ovat joutuneet olemaan pitkiä aikoja ilman vettä, sähköä ja polttoainetta. Julkisilla aloilla palkat ovat jääneet maksamatta, samalla kun jälleenrakennushankkeisiin tarkoitetut valtavat summat ovat kadonneet tietämättömiin.

Näissä oloissa on Yhdysvaltojen miehityshallinnon johdolla järjestetty myös vaaleja, edelliset viime keväänä. Puoli vuotta sitten pidettyjen vaalien jälkeen poliitikot eivät ole vielä kyenneet sopimaan uudesta hallituksesta.

Ei ihme, että tv-kuvat Irakin demokratiaa ylistäneestä yhdysvaltalaissotilaasta herättivät närkästystä irakilaisissa. ”Kuinka hän voi sanoa noin? Al-Qaida on yhä täällä. Ei ole ollenkaan selvää, että hauras demokratiamme tulee kestämään”, arveli BBC:n haastattelema kadunmies Bagdadissa.

Tänä päivänä suurin osa irakilaisista on itse asiassa sitä mieltä, että Yhdysvaltojen joukkojen pitäisi pysyä Irakissa siihen asti kunnes maahan on saatu rauha ja toimiva demokraattinen hallinto.

Al Jazeera -kanavan julkistaman mielipidemittauksen mukaan 60 prosenttia irakilaisista pitää yhdysvaltalaisten vetäytymisen ajankohtaa huonona ja selvä enemmistö uskoi yhdysvaltalaisjoukkojen poistumisen vaikuttavan kielteisesti tilanteeseen Irakissa.

”Yhdysvaltalaisjoukkojen lähtö pelottaa. Obama ei ajatellut Irakin etua päättäessään kutsua sotilaat pois Irakista. Heidän olisi pitänyt odottaa, että maahan saadaan kunnollinen hallitus, joka voisi palauttaa maahan laillisen järjestyksen”, totesi brittilehti Guardianin haastattelema 33-vuotias irakilaisnainen.

”Elokuun lopun jälkeen Irak ajautuu kaaokseen”, sanoi 40-vuotias maatalousministeriön virkamies. ”Irakin armeija ei pysty puolustamaan edes itseään. Kuinka he voisivat suojella siviilejä?”

Irakin armeijan komentaja Babakir Zebari myönsi jo aiemmin, että Irakin omat turvallisuusjoukot eivät tule pärjäämään yksin, mikäli viimeisetkin Yhdysvaltojen joukot poistuvat ensi vuonna maasta. Zebarin mukaan Yhdysvaltojen joukkojen lähtöä pitäisi miettiä uudestaan.

Samaa mieltä oli bagdadilaisessa vankilassa haastateltu Irakin entinen ulkoministeri Tariq Aziz. ”Presidentti Obama ei voi jättää meitä susille. Yhdysvallat tuhosi Irakin monin tavoin. Jos on tehnyt virheen, niin tuo virhe täytyy korjata, eikä jättää Irakia kuolemaan.”

Näkökulmasta riippuen Irakin pahimpina turvallisuusuhkina pidetään Iranin rahoittamia shiiamuslimien aseellisia kaarteja tai Al-Qaidaa. Taistelussa Al-Qaidaa vastaan Yhdysvaltojen armeija palkkasi puolelleen sunnikapinallisten Irakin pojat -liikkeen taistelijoita 300 dollarin kuukausipalkalla. Viime kuukausina Al-Qaida on onnistunut värväämään riveihinsä suuren osan näistä sunnitaistelijoista maksamalla heille enemmän palkkaa.

Yhdysvallat ei silti aio jättää Irakia kokonaan oman onnensa nojaan. Ulkoministeriön tiedottaja sanoi viime viikolla, että Yhdysvalloilla on Irakissa biljoonan dollarin sijoitukset suojeltavanaan. Al Jazeeran mukaan Yhdysvaltojen sotilaat aiotaan korvata yksityisten turvayhtiöiden palkka-armeijoilla.

lauantai 14. elokuuta 2010

Valta kuuluu kansalle

KU-VIIKKOLEHTI 13.8.2010

Viime päivien uutisaiheet Afrikasta ovat olleet kuvaava esimerkki siitä, minkälaiset tapahtumat ovat uutismedian portinvartijoiden mielestä tiedottamisen arvoisia täällä toisella puolella maapalloa.

Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria vastaan jo vuodesta 2007 asti jatkunut oikeudenkäynti sai vihdoin näyttävästi julkisuutta mediassa, kun entinen huippumalli Naomi Campbell kutsuttiin todistajaksi Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Campbellin todistelun syynä ovat timantit, jotka hänen uskotaan saaneen lahjaksi Taylorilta vuonna 1997 Etelä-Afrikan presidentin Nelson Mandelan järjestämän illallisen jälkeen. Syyttäjän mukaan timantit olivat todennäköisesti peräisin julman sisällissodan runtelemasta Sierra Leonesta.

Viikon toinen Afrikka-uutinen tuli Ruandasta, missä pidettiin maanantaina presidentinvaalit. Vaalit ovat aina uutisaihe, ja mitä väkivaltaisemmat vaalit, sitä isommat ovat uutiset.

Ruandassa vaalit sujuivat rauhallisesti ja istuva presidentti Paul Kagame sai 95 prosenttia äänistä. Uutisjutuissa muistutettiin kuitenkin, että varsinaisen opposition ehdokkailta evättiin mahdollisuus osallistua vaaleihin.

Afrikassa järjestetään tai on järjestetty vaalit tänä vuonna yli 20 maassa. Presidentinvaalit on pidetty Burundissa, Guineassa, Somalimaassa, Sudanissa ja Togossa, ja parlamenttivaalit Burundissa, Etiopiassa, Mauritiuksella ja Sudanissa. Syksyllä vaalihumu jatkuu Burkina Fasossa, Nigerissä, Norsunluurannikolla, Tansaniassa ja Tšadissa.

Vielä 90-luvun alussa suurin osa Afrikan maista oli yksipuoluemaita, mutta parinkymmenen viime vuoden aikana muutos on ollut hurja. Tänä päivänä vaaleja pidetään kaikkialla Afrikassa ja kilpailevien puolueiden toiminta on sallittu maanosan kaikissa muissa maissa paitsi Eritreassa ja Libyassa.

Pelkät vaalit eivät silti takaa todellista valinnanvapautta. Burundin presidentinvaaleissa kesäkuussa oli opposition vaaliboikotin vuoksi vain yksi ehdokas. Togossa presidentti Faure Gnassingbén vastustajat osoittivat vaalien jälkeen mieltään ja syyttivät hallitusta vaalivilpistä.

Viime viikolla ulkomaansivuilla kerrottiin myös Kenian perustuslakiuudistuksesta. Rauhanomaisesti sujunut kansanäänestys uudesta perustuslaista ei kuulu kaikkein sensaatiomaisimpiin uutisaiheisiin, mutta todellisuudessa kyse oli paljon tärkeämmästä asiasta kuin henkilövaalit.

Selvällä ääntenenemmistöllä hyväksytty uusi perustuslaki määrittelee politiikan ja hallinnon pelisäännöt ja antaa mahdollisuuden yhteiskunnan aitoon demokratisoitumiseen. Uusi perustuslaki kaventaa olennaisesti presidentin valtaa, lisää parlamentin valtuuksia ja hajauttaa päätösvaltaa kuntatasolle. Perustuslaissa luetellaan ensimmäistä kertaa kansalaisten perusoikeudet.

Uuden perustuslain myötä Keniaan perustetaan valtakunnallinen maakomissio selvittämään maanomistusta koskevia historiallisia epäoikeudenmukaisuuksia.

Perustuslain ensimmäisen pykälän mukaan valta kuuluu kansalle. Siirtomaavallan ajalta peräisin ollut vanha perustuslaki alkoi presidentin valtaoikeuksien listaamisella.

Kenian perustuslakiuudistus oli pitkä ja polveileva prosessi. Uutta perustuslakia ruvettiin suunnittelemaan vuonna 2000, presidentti Daniel arap Moin kuudennen virkakauden lopulla. Perustuslakiuudistusta valmistellut komissio ei päässyt työssään kunnolla alkuun, kun jo valta vaihtui vuonna 2002. Opposition ehdokkaana presidentiksi valittu Mwai Kibaki lupasi uuden perustuslain sadassa päivässä.

Kun sata päivää oli kulunut, ei tullut uutta perustuslakia, mutta perustuslakikomissio kutsui koolle 600 kenialaista eri järjestöistä ja eturyhmistä valtakunnalliseen perustuslakikonferenssiin Bomas of Kenyan kulttuurikeskukseen Nairobiin. Vuodessa tämä kirjava joukko kokosi perustuslakiehdotuksen, jossa toimeenpanovalta jaettaisiin presidentin ja pääministerin kesken.

Innostuneessa ilmapiirissä laadittu niin sanottu kansalaisten perustuslaki jäi kuitenkin omaan arvoonsa, kun parlamentin perustuslakivaliokunta kyhäsi kaksi kilpailevaa perustuslakia ja lopulta oikeuskansleri muotoili näiden pohjalta hallituksen perustuslakiehdotuksen, johon sisältyi kyllä uusi pääministerin virka, mutta presidentin valtaa ei olisi vähennetty juuri lainkaan.

Viiden vuoden takaisessa kansanäänestyksessä hallituksen ehdotus hävisi selvästi. Kenian puoluekartta meni samalla uusiksi, kun presidentti Kibakin Sateenkaarikoalitio hajosi ja Ei-kampanja yhdistyi nykyisen pääministerin Raila Odingan johdolla Oranssiksi demokratialiikkeeksi – tai Appelsiinidemokratialiikkeeksi.

Kansanäänestyksessä hallituksen ehdotuksen vastustajat laittoivat vaalilipukkeisiin rastin appelsiinitunnuksen kohdalle. Kannattajien tunnus oli banaani.

Vuoden 2007 etniseen väkivaltaan päättyneiden vaalien jälkeen perustuslakia alettiin luonnostella uudestaan. Lainoppineiden asiantuntijakomissio laati perustuslakiluonnoksen ja sai siihen yli 60 000 kommenttia kenialaisilta. Parlamentin perustuslakivaliokunta sopi lopuksi kiistanalaisista kysymyksistä, esimerkiksi siitä, että pääministeriä ei tarvita.

Tämänkertaisessa kansanäänestyksessä vastustajia olivat lähinnä ex-presidentti Moin kotimaakunnan Rift Valleyn asukkaat sekä vanhoilliset kirkolliset tahot, jotka kampanjoivat pykälää vastaan, joka sallii abortin, mikäli odottavan äidin henki on vaarassa.

Hedelmäpeliä edustivat tällä kertaa vesimelonit. Perustuslakiehdotuksen kannattajien väri oli vihreä ja vastustajien punainen. Vesimeloneiksi kutsuttiin niitä poliitikkoja, jotka olivat juhlapuheissa hallituksen esityksen puolella, mutta tekivät kulissien takana työtä perustuslakia vastaan. Siis vihreitä päältä, mutta sisältä punaisia.