perjantai 25. maaliskuuta 2011

Verkon pauloissa Dar es Salaamissa

KU-VIIKKOLEHTI 25.3.2011

Olin vastikään Tansaniassa reilun viikon ajan kouluttamassa paikallisia päätoimittajia ja toimituspäälliköitä internetin käytössä toimittajantyössä. Ulkoministeriön rahoittama kurssi oli osa suomalaisten journalistijärjestöjen Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin verkkokoulutushanketta tansanialaisille kollegoille.

Kurssiviikko oli intensiivinen, ja päivät vierähtivät nopeasti Dar es Salaamin kauppakorkeakoululla sijaitsevan kurssikeskuksen ilmastoidussa multimedialuokassa.

Suurin osa ajasta käytettiin tiedonhakuharjoituksiin ja tutustumiseen paikallisiin ja kansainvälisiin uutissivustoihin ja verkkoportaaleihin.

Tansanialaisille toimittajille oli yllätys huomata, että Suomessa sekä presidentti että pääministeri ovat naisia.

Ensimmäiset tiedot Japanin tsunamista saatiin luokkahuoneen valkokankaalle heijastetulta uutissivustolta.

Plagioimisen vaaroihin syvennyttiin hakemalla taustatietoja Saksan puolustusministerin tehtävästä eronneesta Karl-Theodor zu Guttenbergistä, jonka väitöskirja näyttäisi syntyneen pitkälti muista lähteistä kopioimalla.

Päätoimittajakurssin osanottajista vain kaksi tunsi entuudestaan verkkotietosanakirja Wikipedian.

”Luulin osaavani käyttää internetiä, mutta nyt huomaan, että olen ollut tietämätön. Tämä on erittäin hyödyllinen kurssi”, tokaisi hallituksen päivälehden Daily Newsin toimituspäällikkö Deogratias Mushi ensimmäisen kurssipäivän päätteeksi.

Kurssin aikana tarkastelimme myös internetin käyttäjätilastoja eri maanosissa ja maissa. Tällä hetkellä lähes puolet maailman netinkäyttäjistä elää väkirikkaissa Aasian maissa, mutta käyttäjien määrä kasvaa nopeimmin Afrikassa. Monissa Afrikan maissa verkon käyttäjien määrä on kolminkertaistunut kolmen viime vuoden aikana.

Tansaniassa internetin käyttö on toistaiseksi kuitenkin vähäistä. Internet World Stats -sivuston mukaan vain noin joka 60:s tansanialainen käyttää verkkoa, kun esimerkiksi naapurimaassa Keniassa internetin käyttäjiä on neljä miljoonaa, kymmenen prosenttia koko väestöstä.

Syitä Tansanian vähäiseen internetin käyttäjien määrään on monia. Tansania kuuluu edelleen maailman köyhimpiin maihin, ja valtaosa väestöstä asuu maaseudulla vailla peruspalveluja. Ennen uuden laajakaistakaapelin tuloa reilu vuosi sitten yhteydet olivat koko maassa hitaat ja epäluotettavat, ja huonoilla yhteyksillä nettisivujen selaaminen on tuskallista.

Kun ei ole käyttäjiä, ei ole myöskään tarvetta tuottaa verkkoon kunnollista aineistoa. Jollei taas verkossa ole potentiaalisen yleisön kannalta relevanttia sisältöä, tavallisella kansalla ei ole konkreettista houkutusta opetella tietokoneen ja internetin käyttöä, puhumattakaan siitä, että siihen sijoittaisi rahaa.

Kenialaisilla kynnys ruveta käyttämään verkkoa on alhaisempi, sillä englanti on maassa valtakieli ja englanninkielistä aineistoa löytyy netistä paljon. Tansaniassa swahili on valtakieli ja englantia käytetään harvemmin. Toki Kenia on myös taloudellisesti kehittyneempi kuin eteläinen naapurimaa Tansania.

Verkkomediat ovat silti yleistymässä kovaa vauhtia. Kun vielä viisi vuotta sitten Tansaniassa vain yksi mediatalo julkaisi päivitettyä uutisaineistoa verkossa, nyt miltei kaikilla paikallisilla sanomalehdillä ja myös useilla sähköisillä medioilla on omat sivustonsa netissä, viimeisimpänä tulokkaana Tansanian yleisradio TBC.

Silti päätoimittajakurssin osanottajista vain yksi kertoi lukevansa paikallisia lehtiä verkosta – verkkosivuilla kun julkaistaan yleensä täsmälleen samat jutut kuin aamun printtilehdessä.

Tansanian suosituimpien verkkosivustojen Top 100 -listalta löytyykin vain muutama paikallinen mediasivusto: juorulehtiä julkaiseva Global Publishers sekä englanninkieliset päivälehdet The Citizen ja Daily News. Valtamediaa selvästi suositumpi oli Daily Newsin kuvajournalistin Issa Michuzin blogi, jolla hän julkaisee kuvia uutistapahtumista, poliitikoista ja julkkiksista.

”On selvää, että myös valtamedian täytyy keksiä uusia keinoja uutisten esittämiseen yleisölle”, Mtanzania-lehden toimituspäällikkö Revocatus Makaranga totesi kurssin päätteeksi.

Hallituksen sanomalehden valokuvaaja Issa Michuzi aloitti oman bloginsa sattumalta Helsingissä ollessaan Tansanian virallisen delegaation mukana raportoimassa oikeudenmukaisempaa globalisaatiota ajaneen Helsinki-prosessin päätöskokouksesta Finlandia-talossa syksyllä 2005.

Michuzin ohella Tansaniassa on tänä päivänä kymmeniä aktiivisia bloggaajia. Vikesin aiemmalla verkkojournalismin kurssilla mukana ollut toimittaja Jiang Alipo julkaisee blogissaan lukijoiden lähettämiä kuvia vauvoista ja pienistä lapsista. Muotitoimittaja Shamim Mwashan blogissa voi ihailla paikallisen muotiliikkeen uusimpia naisten juhlakenkiä.

Nimimerkki Gloria Twiga avasi vuosi sitten Why work when you can sit -blogin, joka kiinnittää huomiota hallituksen ja ulkomaisten järjestöjen maksamiin suuriin kokouspalkkioihin ja päivärahoihin.

Eräät kenialaiset blogit ovat jo maailmankuuluja esimerkkejä innovatiivisesta kansalaisjournalismista.

Mzalendo-blogi perustettiin maan edellisten vaalien alla julkaisemaan tietoa maan parlamentin ja kansanedustajien toiminnasta – tai sen puutteista.

Etnisiin levottomuuksiin päättyneiden vaalien jälkeen joukko bloggaajia käynnisti Ushahidi-sivuston, jonne lukijat saivat lähettää tietoja uusista väkivaltaisuuksista ja avun tarpeesta. Yhteenotoista ilmestyi karttasivulle liekin kuva, jota klikkaamalla löytyi lisätietoa.

Myöhemmin sivustoa on sovellettu muun muassa Haitin avustustyössä maanjäristyksen jälkeen ja kartoittamaan rikollisuutta Atlantassa Yhdysvalloissa.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Paljastuksia Palestiinasta

KU-VIIKKOLEHTI 11.3.2011

Tammikuussa Egyptin kansanousun alla satelliittikanava Al-Jazeera julkaisi verkkosivustollaan yli 1 600 luottamuksellista asiakirjaa palestiinalaishallinnon ja Israelin edellisistä rauhanneuvotteluista, jotka päättyivät vuonna 2009. Nämä niin sanotut Palestiina-paperit herättivät maailmalla suurta huomiota, mutta Suomessa paljastukset hukkuivat Egyptin tapahtumien uutisoinnin alle.

Asiakirjat sisältävät yksityiskohtaista tietoa palestiinalaisten esittämistä mittavista myönnytyksistä, jotka eivät silti kelvanneet Israelille. Yhdysvaltojen johtamissa neuvotteluissa palestiinalaisia vietiin kuin pässiä narussa.

Al-Jazeeran julkistama aineisto sisältää keskustelumuistioita, sähköpostiviestejä, raportteja, karttoja ja sopimusluonnoksia. Vuodon takana on ilmeisesti turhautunut palestiinalaisten neuvotteluvaltuuskunnan entinen jäsen.

Kiinnostavimmat dokumentit ovat kesältä 2008, jolloin neuvoteltiin itsenäisen Palestiinan valtion perustamisen ehdoista. Israelin puolelta neuvotteluihin osallistuivat silloinen pääministeri Ehud Olmert, silloinen ulkoministeri Tzipi Livni ja armeijan edustajia. Yhdysvaltoja edusti Bushin hallinnon ulkoministeri Condoleezza Rice. Palestiinalaisten pääneuvottelija oli Saeb Erekat, joka erosi tehtävästä helmikuussa Palestiina-papereiden julkistamisen jälkeen.

Kokousmuistioista käy ilmi, että palestiinalaiset olivat valmiita luovuttamaan Israelille miltei kaikki Itä-Jerusalemin miehitettyjen alueiden siirtokunnat. Siirtokunnat ovat laittomia, sillä ne sijaitsevat Israelin vuonna 1967 kuuden päivän sodan aikana valloittamilla alueilla.

Palestiinalaiset eivät olisi vaatineet alueluovutuksista minkäänlaisia vastaavia myönnytyksiä Israelilta.

”Tarjoamme teille kaikkien aikojen suurinta Yerushalayimia”, palestiinalaishallinnon pääneuvottelija Saeb Erekat sanoi käyttäen Jerusalemista sen hepreankielistä nimeä.

Palestiinalaiset eivät kuitenkaan hyväksyisi Israelin rakentamia siirtokuntia muualla Länsirannalla. Lisäksi olisi pitänyt sopia erikseen Jerusalemin Temppelivuoren asemasta. Israelin miehittämä alue Jerusalemin vanhassakaupungissa on pyhä sekä arabeille että juutalaisille. Siellä sijaitsevat Kalliomoskeija ja Al-Aqsan moskeija. Sunnimuslimit uskovat, että profeetta Muhammed nousi siellä taivaaseen.

Syksyllä 2009 Erekat totesi Yhdysvaltojen uudelle Lähi-idän erikoislähettiläälle George Mitchellille, että Temppelivuoren tilanteen ratkaisemiseksi voitaisiin käyttää ”luovia keinoja”. Aluetta voisi hallinnoida esimerkiksi kansainvälinen puolueeton komitea.

Israel ei suostunut lainkaan neuvottelemaan Jerusalemista. Kadima-puolueen kumppaneina hallituksessa olleet ortodoksijuutalaiset uhkasivat erota hallituksesta, mikäli Jerusalemista keskusteltaisiin.

”En pidä tästä ehdotuksesta, sillä se ei vastaa meidän vaatimuksiamme”, ulkoministeri Tzipi Livni totesi. Hän lisäsi kuitenkin arvostavansa kovasti sitä, että palestiinalaiset tohtivat ehdottaa alueluovutuksia Itä-Jerusalemissa.

Vuonna 2000 Bill Clintonin johdolla käydyt rauhanneuvottelut Camp Davidissa kariutuivat, kun palestiinalaishallinnon presidentti Jasser Arafat kieltäytyi kaikista kompromisseista Temppelivuoren suhteen.

Oma lukunsa Palestiina-papereissa oli niin sanottu nenäliinakartta. Israelin pääministeri Ehud Olmert ehdotti kahdenkeskisessä neuvottelussa palestiinalaishallinnon nykyisen presidentin Mahmud Abbasin kanssa, että itsenäisen Palestiinan valtion perustamisen ehtona kymmenesosa Länsirannan alueesta olisi liitettävä Israeliin. Olmert ei silti suostunut antamaan Abbasille kopiota israelilaisten laatimasta kartasta, vaan Abbas joutui piirtämään kuvan kartasta nenäliinaansa.

Palestiinalaisten edustaja totesi myöhemmin Condoleezza Ricelle, että palestiinalaisten olisi vaikea suostua Länsirannan alueluovutuksiin.

”Sitten teillä ei tule olemaan valtiota”, Rice vastasi.

Palestiina-papereissa kerrotaan myös, että Israelin sotilastiedustelun johtaja varoitti palestiinalaishallintoa etukäteen Israelin hyökkäyksestä Gazaan vuoden 2009 alussa. Wikileaksin aiemmin julkistaman diplomaattiraportin mukaan Israelin puolustusministeri Ehud Barak oli ehdottanut, että palestiinalaisten Fatah-puolue ottaisi Gazan alueen hallintaansa yhdessä Egyptin armeijan kanssa sen jälkeen kun Israel olisi tuhonnut aluetta hallinnoivan
Hamas-järjestön.

Hamas ei tunnusta Israelin valtiota, toisin kuin Länsirantaa hallinnoiva Fatah.

Jerusalemilaisessa hotellissa pidetyssä kokouksessa Israelin sotilastiedustelun johtaja vaati, että tulevalla Palestiinan valtiolla ei saisi olla omaa armeijaa, vaan alueen tulisi olla demilitarisoitu. Israel auttaisi sen sijaan Fatahia luomaan vahvat turvallisuuspoliisin joukot.

Neuvottelut palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä katkesivat vuonna 2009 Israelin vaalien ja oikeistolaisen Likud-puolueen vaalivoiton jälkeen. Benjamin Netanyahun hallitus ei hyväksy edellisen hallituksen rauhanehtoja.

Viime syksynä käynnistettiin kuitenkin uudet suorat rauhanneuvottelut Yhdysvaltojen johdolla. Presidentti Barack Obama on todennut, että pyrkimyksenä on saada aikaan itsenäinen Palestiinan valtio ensi syyskuuhun mennessä.

Tämä voi tuntua mahdottomalta tavoitteelta tilanteessa, jossa Israelin nykyinen hallitus soisi palestiinalaisille enimmillään puolet miehitetystä Länsirannasta.

Palestiina-paperien paljastukset ovat olleet takaisku erityisesti palestiinalaishallinnolle ja presidentti Abbasille, joka on nyt luvannut järjestää vaalit viimeistään ensi lokakuussa. Edellisten parlamenttivaalien voittaja Hamas vastustaa neuvotteluja Israelin kanssa ja on ilmoittanut, ettei se aio osallistua Fatahin järjestämiin vaaleihin.