perjantai 26. elokuuta 2011

Mitä Libyassa oikeasti tapahtuu

KU-VIIKKOLEHTI 26.8.2011

Tätä kirjoittaessa Libyan tilanne on edelleen kaoottinen. Taistelut jatkuivat torstaina kapinallisten ja Muammar Gaddafin kannattajien välillä maan pääkaupungissa Tripolissa ja Gaddafin synnyinkaupungissa Sirtessä.

Kapinallisten Kansallisen väliaikaisneuvoston NTC:n kerrottiin suunnittelevan siirtymistä maan itäosissa sijaitsevasta Bengasista pääkaupunkiin Tripoliin. Britannian yleisradion BBC:n mukaan väliaikaisneuvoston johtajien välillä käytiin kuitenkin samaan aikaan valtataistelua siitä, kuka olisi lopulta sen johdossa.

Tripolin valtaus ei olisi ollut mahdollinen ilman Naton sotatoimia. Viikonloppuna tuhatkunta kapinallista kuljetettiin Nato-joukkojen avustuksella meritse Misratan kaupungista Tripoliin. Maihinnousua edelsivät Nato-maiden Ranskan, Yhdysvaltojen ja Britannian rajut ilmapommitukset.

Naton sotakoneet ovat tehneet viidessä kuukaudessa yli
7 000 ilmaiskua
Libyaan.

Uutisoinnissa vähemmälle huomiolle ovat jääneet Naton pommitusten kuolonuhrit. Kanadalaisen Globalisaatiotutkimuksen keskuksen julkistamassa videossa näytettiin kuvia Zlitenin kaupungissa tehdyn ilmaiskun tuhoista ja uhreista. Pommituksessa kuoli 85 ihmistä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia.

Kaikkiaan Naton pommituksissa Libyassa on kuollut ainakin tuhat siviiliä. Kapinallisten ja Gaddafin joukkojen välisissä taisteluissa on kuollut noin 4 000 siviiliä. Lisäksi taisteluissa on kaatunut ainakin 2 000 Gaddafin hallituksen sotilasta ja
4 000 kapinallista.

Nato-maiden Libya-operaation julkilausuttuna tarkoituksena oli nimenomaan siviilien suojelu. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi maaliskuussa päätöslauselman numero 1973, jossa YK:n jäsenmaita kehotettiin tarvittaviin toimiin siviilien ja asuinalueiden suojelemiseksi Gaddafin sotavoimien hyökkäyksiltä.

Libyan ylle määrättiin lentokielto, joka koski myös Libyan matkustajakoneita. Aseiden vienti Libyaan kiellettiin. Libyan korkeimpien sotilas- ja tiedusteluviranomaisten, maan keskuspankin, sijoitusrahaston sekä Libyan valtion öljy-yhtiön ulkomailla olevat pankkitilit jäädytettiin.

Nato-maiden sotatoimet Libyassa eivät silti saaneet muilta mailta epäilyksetöntä kannatusta. YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjä, Kiina, Intia, Brasilia ja Naton jäsenmaa Saksa vastustivat päätöslauselmaa, mutta päättivät kuitenkin äänestää tyhjää.

Venäjä huomautti, ettei päätöslauselmassa määritelty, mitkä maat osallistuisivat Libya-operaatioon, eikä siinä selkeästi rajattu, mitä toimia siviilien suojeluun saattoi sisältyä. Kiina ja Intia kannattivat rauhanomaisia ratkaisuja ja neuvotteluja osapuolten välillä. Brasilia ja Saksa varoittivat, että mahdollinen sotaoperaatio aiheuttaisi todennäköisesti suuren määrän kuolonuhreja.

Kun Nato-maat parin päivän päästä aloittivat pommitukset Libyassa, Arabiliitto kritisoi niitä jyrkästi. Myös Afrikan unioni vaati Naton ilma-iskujen lopettamista välittömästi.

Päivittäiset pommitukset kuitenkin jatkuivat. Keväästä asti Ranskan, Yhdysvaltojen, Britannian ja Qatarin erikoisjoukot ovat myös kouluttaneet kapinallisia ja suunnitelleet näiden hyökkäyksiä Gaddafin joukkoja vastaan. Kesäkuussa Ranska toimitti aseita Libyan kapinallisille vastoin YK:n asevientikieltoa.

YK:n päätöslauselma ei antanut Nato-maille valtuutusta syöstä Gaddafin hallintoa vallasta, mutta tämä oli kuitenkin operaation todellinen tarkoitus – öljyn lisäksi.

”Gaddafi osoittautui kansainvälisille öljy-yhtiöille hankalaksi kumppaniksi, joka jatkuvasti nosti hintoja ja veroja ja asetti muita vaatimuksia. Uusi hallitus, jolla on läheiset siteet Natoon, voisi olla länsimaille helpompi kumppani”, New York Timesin taloussivuilla selitettiin maanantaina.

Libyan maaperässä on Afrikan suurimmat öljyvarat. Ennen sisällissotaa maa oli EU:n kolmanneksi suurin öljyntoimittaja, heti Venäjän ja Norjan jälkeen.

Gaddafin Libyassa suurimpia öljyalan toimijoita ovat olleet Italian öljy-yhtiö Eni, brittiläinen BP ja ranskalainen Total. Maassa operoivat myös yhdysvaltalaiset Conoco, Marathon ja ExxonMobil.

Öljy-yhtiöiden osakekurssit nousivat maanantaina, ja raakaöljyn hinta laski.

Länsimaita kiinnostavat Libyassa myös mahdolliset uudet sotilastukikohdat. Kun Gaddafi tuli Libyassa valtaan vuonna 1969, hän ensi töikseen sulki Britannian sotilastukikohdat Tobrukissa ja El Ademissa lähellä Egyptin vastaista rajaa. Seuraavaksi Yhdysvallat sai lähteä Wheelusin lentotukikohdasta Tripolin lähellä. Tilalle tulivat Neuvostoliiton Mig-hävittäjät ja Tu-22-pommikoneet.

Kulissien takana Yhdysvallat on myös pyrkinyt ottamaan haltuunsa Libyan valtion jäädytettyjä varoja puolentoista miljardin dollarin edestä. Hanke kuitenkin tyssäsi Etelä-Afrikan vastustukseen YK:ssa.

Yhdysvaltojen mukaan YK:n turvallisuusneuvoston aiempi päätöslauselma oikeuttaisi sen käyttämään yhdysvaltalaisten pankkien tileillä olevia Libyan valtion rahoja ”humanitaarisiin ja siviilitarkoituksiin”.

Yhdysvaltojen YK-suurlähettiläs Susan Rice ilmoitti YK:n Libyan pakotteita valvovalle komitealle, että vapautettavista varoista 500 miljoonaa dollaria käytettäisiin humanitaariseen apuun ja toiset 500 miljoonaa dollaria maksettaisiin öljy-yhtiöille polttoaineen toimittamisesta sairaaloihin ja sähkölaitoksiin kapinallisten hallitsemilla alueilla.

Viimeinen 500 miljoonaa taalaa olisi määrä maksaa palkkoina ja toimintakuluina Libyan kapinallisten väliaikaisneuvostolle. Kapinallisille tarkoitettu summa maksettaisiin kuitenkin Yhdysvaltojen hallituksen perustamalle Tilapäinen talousmekanismi -nimiselle toimistolle, jolle Nato-maat ovat antaneet tehtäväksi Libyan hallinnoimisen siihen asti kunnes maahan saadaan uusi hallitus.

Päivitys 26.8.2011: Perjantain vastaisena yönä Suomen aikaa YK:n turvallisuusneuvosto päätti vapauttaa Libyan jäädytettyjä varoja 1,5 miljardin dollarin arvosta Yhdysvaltojen suunnitelman mukaisesti.

perjantai 12. elokuuta 2011

Kahden kerroksen väkeä

KU-VIIKKOLEHTI 12.8.2011

Torstain uutisten perusteella näytti siltä, että Englannin mellakat olisivat laantumassa viisi yötä jatkuneen ryöstelyn jälkeen. Tuhannet mellakkapoliisit partioivat Lontoon ja muiden suurempien kaupunkien kaduilla, ja lisäksi nuorisojoukkoja rauhoittivat keskiviikkoillan rankkasateet.

Torstaihin mennessä Suur-Lontoon alueella oli pidätetty lähes 900 nuorta. Birminghamissa ja Manchesterissä poliisi otti kiinni yli 400 ihmistä.

Mellakointi sai alkunsa viime lauantaina Lontoon Tottenhamissa sen jälkeen kun sadan ihmisen rauhanomainen delegaatio yritti turhaan saada poliisilta selitystä, miksi poliisin erikoisjoukot olivat ampuneet kuoliaaksi 29-vuotiaan Mark Dugganin. Mustaihoinen Duggan oli neljän lapsen isä.

Nuorisojoukot lähtivät kaduille ja kauppakeskuksiin hajottamaan ikkunoita ja varastamaan kaupoista tavaraa, minkä mukaansa saivat. Tottenhamissa poltettiin poliisiautoja, busseja ja rakennuksia. Mellakointi levisi pian Lontoon muihin lähiöihin ja muihin suuriin kaupunkeihin, Birminghamiin, Liverpooliin, Manchesteriin, Bristoliin ja Nottinghamiin.

Tottenhamin ensimmäisen illan mellakoinnin jälkeen ryöstely ei enää juuri liittynyt alkuperäiseen protestiin Mark Dugganin surmaamista vastaan. Nuoret ovat ryöstelleet kaupoista ennen muuta merkkivaatteita, tossuja, matkapuhelimia, taulutelevisioita – ja tietysti alkoholia ja tupakkaa.

”Viime yön mellakointi oli mieletöntä, mutta hienoa”, selittivät Britannian yleisradion BBC:n haastattelemat teinitytöt Croydonissa Etelä-Lontoossa tiistaina. Lähikaupasta varastettua roseeviiniä aamutuimaan juoneet tytöt kertoivat, että mellakoinnin syynä oli konservatiivien hallitus.

Haastateltavien mielestä ei ollut väärin varastaa kaupasta, sillä nämähän olivat rikkaiden ihmisten omistamia. ”Näytämme poliisille ja rikkaille, että voimme tehdä mitä haluamme.”

”Miksi emme käyttäisi hyväksi tilaisuutta, kun voimme saada kaupoista tavaroita ilmaiseksi? Tilanne ei ole enää hallituksen kontrollissa”, uhosivat puolestaan Manchesterissä haastatellut teinipojat.

Yksi pojista yritti kertoa, että opintotuen leikkausten takia monilla nuorilla ei ole enää varaa opiskella, mutta tässä vaiheessa BBC:n toimittaja siirtyi jo seuraavaan kysymykseen.

Britannian oikeistohallituksen pääministeri David Cameron kommentoi mellakoita keskiviikkona toteamalla, että osa yhteiskunnasta oli täysin sairas ja syynä olivat usein vanhemmat, jotka eivät ole kasvattaneet lapsiaan kunnolla.

Toiset kommentaattorit ovat puhuneet ”kulutusyhteiskunnan mellakoista” tai ”shoppailumellakoista”. Kun yhteiskunnan valtavirta keskittyy yhä enemmän kuluttamiseen, köyhä väestönosa, jolla ei ole varaa suosittuihin kulutustuotteisiin, on jäänyt kehityksen ulkopuolelle.

Nuoret saattaisivat saada enemmän sympatioita osakseen, jos he olisivat varastaneet nälkäänsä tai kohdistaneet raivonsa yläluokan muotiliikkeisiin, kirjoittaa Guardian-lehden kolumnisti Zoe Williams. ”Heidän heikkoutensa oli se, että he varastivat nimenomaan sellaisia tuotteita, joita he itse halusivat.”

Maanantaiyön Twitter-viesteissä kuulemma päiviteltiin sitä, että Lontoon Clapham Junctionin aseman lähettyvillä ainoa liikeyritys, joka säästyi nuorten rettelöinniltä, oli
Waterstone’s-ketjun kirjakauppa.

Monien mielestä mellakoinnin taustalla on brittiläisen yhteiskunnan yhä jyrkentynyt kahtiajako. Lontoolaisen Roehamptonin yliopiston filosofian lehtori Nina Power muistuttaa, että tänä päivänä Iso-Britanniassa rikkain kymmenesosa väestöstä on sata kertaa vauraampi kuin köyhin kymmenes. Tottenhamin työttömyysprosentti on kaksi kertaa suurempi kuin koko saarivaltakunnan keskiarvo.

Lontoossa köyhillä asuinalueella poliisi pysäyttää ja ratsaa jatkuvasti etenkin mustaihoisia nuoria miehiä. Vuoden 1998 jälkeen 333 ihmistä on kuollut Britanniassa poliisin pidätyksessä, mutta yhtäkään poliisia ei ole tuomittu näistä tapauksista.

Lontoolainen yhteisöaktiivi Stafford Scott arveli, että mellakoiden alkuvaiheessa poliisi näytti keskittyvän Tottenhamissa lähinnä poliisiaseman suojeluun ja antavan mellakoiville nuorille vapaat kädet riehua muualla alueella. Jotkut uskovat, että poliisi antoi tietoisesti mellakoiden aluksi riistäytyä käsistä, jotta hallitusta voitaisiin painostaa luopumaan suunnitelmista leikata poliisivoimien budjettia.

Mellakoiden leviämisen jälkeen vähemmän huomiota on kohdistettu siihen, mistä kaikki alkoi. Tottenhamilaisen Mark Dugganin kuolinsyytutkimus tulee tiettävästi kestämään ainakin puoli vuotta.

Poliisin toimintaa tutkivan valituselimen mukaan tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että Duggan kuoli poliisin Heckler & Koch MP5 -konepistoolilla ampumasta luodista. Kuollessaan Dugganilla oli hallussaan laiton pistooli, mutta hän ei ampunut sillä poliisia kohti.

Duggan ei ollut ihan tavallinen perheenisä. Sensaatiolehti Daily Mail selvitti, että hän kuului paikalliseen Star Gang
-jengiin, joka hallitsi kokaiinikauppaa Tottenhamissa Pohjois-Lontoon postitoimialueella N17. Viime vuosina mustaihoisten nuorten jengit ovat taistelleet keskenään huumekaupan reviireistä. Valtamedia on kutsunut jengien välienselvittelyjä postinumerosodaksi.

Dugganin pysäyttäneet poliisit kuuluivat Suur-Lontoon poliisin erikoisyksikköön, jonka keskeisiä tehtäviä on ollut selvittää ampuma-aserikoksia kaupungin lähiöissä.

Tottenhamin mellakointi muistutti lähtökohdiltaan paljon alueella syksyllä 1985 nähtyjä mellakoita, joissa valkoihoinen poliisimies hakattiin hengiltä. Tuolloin katuväkivaltaisuudet alkoivat sen jälkeen kun mustaihoinen perheenäiti Cynthia Jarrett kuoli sydänkohtaukseen poliisin hyökättyä hänen kotiinsa tekemään kotietsintää. Jarrettin poika oli aiemmin pidätetty epäiltynä auton veromerkin väärentämisestä.