perjantai 30. joulukuuta 2011

Pyhää sotaa Somaliassa

KU-VIIKKOLEHTI 30.12.2011

Uudelleen kiihtynyt sotiminen Somaliassa ei ole herättänyt länsimediassa ja meillä päin kovin suurta mielenkiintoa. Tällä hetkellä Somaliassa on kuitenkin yli 10 000 sotilasta useista muista maista ja Yhdysvallat tekee alueelle jatkuvasti ohjusiskuja kauko-ohjattavista taistelulennokeista. Iskujen kohteena on islamistinen Al-Shabaab -liike, joka pitää hallussaan suurta osaa Somalian eteläosista.

Viime kuussa Etiopian joukot ylittivät Somalian rajan, vain vajaa kolme vuotta Etiopian armeijan nöyryyttävään vetäytymiseen päättyneen edellisen Somalian-miehityksen jälkeen.

Ennen Etiopiaa toinen naapurimaa Kenia lähetti sotajoukkojaan rajan taakse. Kenian ilmavoimat ovat lokakuusta asti tehneet tuhoisia ilmapommituksia Al-Shabaabia ja Somalian eteläosien siviilejä vastaan.

Kenian armeijan hyökkäystä Somaliaan edelsivät kahden espanjalaisen avustustyöntekijän sekä brittiläisen ja ranskalaisen turistin kidnappaukset Kenian puolelta rajaa. Vielä tähän päivään mennessä ei ole tosin varmaa, että juuri Al-Shabaab oli sieppausten takana.

Somalian pääkaupungissa Mogadishussa on ennestään tuhansia Afrikan unionin sotilaita Ugandasta ja Burundista. Joulun tienoilla myös Djibouti lähetti joukkoja maan väliaikaishallituksen avuksi.

Myös Yhdysvallat ja Ranska ovat kaikessa hiljaisuudessa lähettäneet Somalian maaperälle erikoisjoukkojaan.

Kenian, Etiopian ja Afrikan unionin joukot ovat Yhdysvaltojen kouluttamia ja rahoittamia. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulla CIA:lla on myös oma pidätyskeskuksensa Somalian turvallisuusviraston rakennuksen kellarissa Mogadishussa. Terrorisminvastaisia lennokki-iskuja on tehty ainakin Djiboutista, Etiopiasta, Seychelleiltä sekä Arabian niemimaalla sijaitsevasta salaisesta lentotukikohdasta käsin.

Kiihkoislamin äärilaitaa edustava Al-Shabaab on saanut kansainvälisessä uutisoinnissa eniten huomiota tapauksista,
joissa aviorikoksesta syytetyt naiset on kivitetty kuoliaaksi.
Al-Shabaab on myös sulkenut elokuvateattereita ja kieltänyt jalkapallo-otteluiden julkiset tv-katselut. Vastikään järjestö kielsi länsimaisten avustusjärjestöjen toiminnan hallitsemillaan alueilla.

Al-Shabaab itse ilmoittaa pyrkivänsä ajamaan vallasta länsimaiden tukeman maltillisten islamistien hallituksen Somaliassa ja korvaamaan sen koraania kirjanoppineesti tulkitsevalla islamilaisella valtiolla. Monien mielestä tämä on kuitenkin vasta välitavoite.

”Al-Shabaabin lopullisena tavoitteena on auttaa muita globaaleja jihadisteja maailmanlaajuisen islamilaisen valtion synnyttämisessä”, toteaa Al Jazeera -kanavan uutispäällikkönä työskentelevä somalialaistoimittaja Abdi Aynte.

Brittilehti Guardian kertoi viime kuussa Al-Qaidaa edustavien avustustyöntekijöiden toimittamasta hätäavusta kuivuutta ja nälänhätää paenneille ihmisille Al-Shabaabin hallitsemalla alueella Mogadishun eteläpuolella. Lehden mukaan avustustyöntekijät olivat amerikkalaisia ja brittiläisiä muslimeja.

Naapurimaiden hyökkäyksellä Somaliaan pyritään estämään Al-Qaidaa rakentamasta maahan pysyviä tukikohtia. Mikäli Al-Shabaab kykenee tarjoamaan pysyvän turvapaikan ulkomaalaisille jihadisteille, tämän uskotaan antavan Al-Qaidalle uutta elinvoimaa.

”Al-Qaidan yhteistyö Al-Shabaabin kanssa olisi todennäköisesti kestävämpi kuin sen suhde Afganistanin talebanien kanssa. Talebanien johtajat eivät olleet Al-Qaidan aikaansaannosta, kun taas Al-Shabaabin johtajat ovat”, arvioi Al Jazeeran toimittaja Abdi Aynte.

Al-Shabaab perustettiin vuonna 2003 Las Anoodissa Pohjois-Somaliassa järjestetyn islamistijärjestö Al-Ittihad al-Islamiyan kokouksen yhteydessä. Kokoukseen osallistui myös joukko somalialaisia Afganistanin sodan veteraaneja, jotka olivat lähteneet Afganistanista pian Yhdysvaltojen miehityksen jälkeen.

Kun lähinnä hyväntekeväisyysjärjestönä toiminut Al-Ittihad ei tuolloin innostunut aseellisesta taistelusta Somaliassa, Afganistanin sodassa olleet miehet päättivät perustaa oman järjestön, jonka nimeksi tuli Harakat al-Shabaab al-Mujahideen, Nuorten taistelijoiden liike.

Al-Shabaabin oli aluksi vaikea saada kannatusta jyrkille ajatuksilleen, sillä somalialaiset ovat perinteisesti olleet maltillisia muslimeja. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 2006, kun CIA ryhtyi rahoittamaan Mogadishun kaikkein pahamaineisimpia sotaherroja, jotta nämä sieppaisivat ja surmaisivat terroristiepäiltyjä ja radikaaleja islamisteja.

Kun täysin rauhanomaisia imaameja ruvettiin pidättämään ja luovuttamaan amerikkalaisille, myös maltilliset islamistit kokivat tarpeelliseksi järjestäytyä. Syntyi Islamilaisten tuomioistuinten liitto, joka oli epäpoliittisten klaanituomioistuinten yhteenliittymä. Al-Shabaabista tuli islamilaisten tuomioistuinten sotilaallinen siipi.

Somalian sotaherrat syöstiin pian vallasta, ja Islamilaisten tuomioistuinten liitto onnistui Somalian nykyisen presidentin Sharif Sheikh Ahmedin johdolla ensi kertaa 16 vuoteen todella rauhoittamaan maan ja luomaan puitteet jonkinlaiselle hyvinvoinnille.

Maltillisten islamistien valta kuitenkin päättyi Etiopian miehitykseen jouluna 2006. Etiopian joukot pommittivat asuinalueita Mogadishussa ja surmasivat miehityksen vastustajiksi epäiltyjä usein viiltämällä heidän kurkkunsa auki.

Al-Shabaabille miehitys antoi sen kaipaaman tilaisuuden esiintyä somalialaisten silmissä vapaustaistelijoina. Joulukuussa 2008 kun Etiopia veti joukkonsa Somaliasta, Al-Shabaabista oli tullut suositumpi kuin koskaan ja se oli houkutellut riveihinsä myös satoja taistelijoita ulkomailta.

Ulkomaalaisilla taistelijoilla ja muiden maiden kansalaisuuden saaneilla somalialaisilla onkin tänä päivänä huomattava asema Al-Shabaabin johdossa. Järjestön ylimmässä päättävässä elimessä, shura-neuvostossa, enemmistö jäsenistä on muiden maiden kansalaisia.

torstai 15. joulukuuta 2011

Itsenäisyyden ajan saavutuksia

KU-VIIKKOLEHTI 16.12.2011

Dar es Salaamin Uhuru-stadionilla järjestettiin viikko sitten pompöösit itsenäisyyspäiväjuhlat, kun tuli kuluneeksi 50 vuotta Tansanian vapautumisesta brittiläisen siirtomaavallan ikeestä. Sotavoimat esittelivät kalustoaan, ja tanssiryhmät viihdyttivät yleisöä, jolle oli jaettu etukäteen tuhansia pieniä Tansanian lippuja.

Kaupungin keskustassa itsenäisyyspäivänviettoa ei huomannut juuri muusta kuin vastaremontoidun ravitsemusliikkeen järjestämästä ilmaisesta ruokailusta. Presidentti Jakaya Kikwete piti juhlapuhetta ravintolan
taulu-tv:ssä, mutta riisiä ja lihakastiketta lautaselle saaneet kantakaupungin vähävaraiset eivät olisi voineet välittää vähempää.

”Minulla ei ole mitään syytä olla ylpeä. Elämä on kovaa ja köyhyys rehottaa, mutta päättäjät ajavat vain omaa etuaan”, arveli 25-vuotias katukauppias Mbaraka Salum.

Päivälehti Citizen haastatteli tansanialaisia kadunmiehiä eri puolilta maata, ja mielipiteet jakautuivat kahtia. Monet olivat kyllästyneitä päättäjien korruptioon, kansanedustajien palkankorotuksiin sekä työttömyyteen ja julkisten palvelujen huonoon jamaan, etenkin sairaaloiden lääkepulaan.

Iäkkäämmät vastaajat kuitenkin kertoivat päässeensä itsenäisyyden jälkeen käymään koulua. Toiset muistuttivat, ettei Tansaniassa ole ollut etnisiä ristiriitoja, vaikka tansanialaiset kuuluvat yli 120 eri heimoon. Monet olivat myös ylpeitä presidentti Nyereren aikana annetusta tuesta eteläisen Afrikan maiden vapautusliikkeille.

Myös pääteiden kunto on kohentunut. Tänä päivänä Dar es Salaamista pääsee bussilla päivässä 600 kilometrin päässä sijaitsevaan Moshin kaupunkiin, kun aiemmin matka kesti kolme päivää.

Siirtomaavallan aikana yhteiskunta oli suunniteltu edistämään vain emämaan intressejä. Rotuerottelu oli voimassa. Viljelijöiden oli viljeltävä mitä käskettiin, yleensä vientikasveja, kahvia, teetä ja puuvillaa.

Paikallisten lehtien erikoisliitteissä lueteltiin viime viikolla itsenäisyyden ajan saavutuksia. Vuonna 1961 itsenäistyneessä Tanganyikassa oli yhdeksän lääkäriä, kolme päällystettyä maantietä ja 700 opettajaa. Nyt Tansaniassa on 5 000 lääkäriä, 6 000 kilometriä asvalttiteitä ja 52 000 peruskoulun ja lukion opettajaa.

Vuonna 1961 vain joka neljäs tansanialainen osasi lukea. 70-luvulla aikuisväestön lukutaitoisuus oli jo yli 90 prosenttia. Tänä päivänä 96 prosenttia peruskouluikäisistä lapsista käy koulua.

Maan itsenäistyessä kuudella prosentilla maaseudun asukkaista ja 25 prosentilla kaupunkien asukkaista oli saatavilla puhdasta juomavettä. Nyt puhtaan juomaveden piirissä on 58 prosenttia maaseudun asukkaista, ja kaupungeissa puhdasta hanavettä saa 86 prosenttia ihmisistä.

Vuonna 1961 joka neljäs lapsi kuoli ennen viidettä elinvuottaan. Nyt lapsikuolleisuus on vähentynyt kahdeksaan prosenttiin.

Jossain vaiheessa Tansanian kehityksessä jokin meni kuitenkin pieleen. Afrikkalainen sosialismi tyssäsi siihen, että valtio otti haltuunsa ammattiliitot ja viljelijöiden osuuskunnat. Tuotanto taantui, ja riippuvuus kehitysavusta kasvoi.

Professori Issa Shivji pitää kohtalokkaimpana virheenä heittäytymistä länsimaiden sanelemaan uusliberalistiseen talouspolitiikkaan.

”90-luvun yksityistämisbuumin aikana valtionyhtiöitä kaupattiin keinottelijoille. Entinen valtion mylly myi yksityistämisen jälkeen maissijauhon mieluummin ulkomaille, missä tuotteista sai paremman hinnan. Valtion öljynjalostamo lopetti heti yksityistämisen jälkeen toimintansa, ja uusi omistaja alkoi tuoda valmiiksi jalostettuja polttoaineita maahan tytäryhtiön välityksellä.”

Uusi kaivoslaki antoi puolestaan ulkomaisille kaivosyhtiöille luvan perustaa maahan kultakaivoksia maksamatta lainkaan veroja. Tänä päivänä Tansanian suurin vientituote ei olekaan enää kahvi eikä tee, vaan kulta. Tansanian valtio saa kultakaivosten tuotosta vaivaiset kolme prosenttia. Työolot ovat karut, ja ympäristölainsäädäntö on heikkoa.

Näissä oloissa Tansanian talous kasvaa kuitenkin tasaista vauhtia. Talouskasvu on ollut yli kuusi prosenttia viiden viime vuoden ajan. Tansania on tänä päivänä yksi maailman 20:stä nopeimmin kasvavasta kansantaloudesta.

Taloja rakennetaan, matkapuhelinverkko toimii, ja nelivetoautoja tuodaan ulkomailta. Äkkivaurastuneilla tansanialaisilla on mahdollisuus ostaa supermarketista mitä haluavat.

Presidentti Kikweten hallituksen kehitystavoitteisiin kuuluu asukasta kohti lasketun kansantulon kaksinkertaistaminen tai peräti kuusinkertaistaminen vuoteen 2025 mennessä.

Tässä onkin haastetta, sillä talouskasvusta huolimatta tällä hetkellä kolmasosa Tansanian 42-miljoonaisesta väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä alle euron tuloilla päivässä.

Lisää tilastolukuja. Tansania on maailman kolmanneksi suurin kehitysavun vastaanottaja, heti Irakin ja Afganistanin jälkeen. Maa saa vuosittain runsaat kaksi miljardia euroa kehitysapuna. Virallinen kehitysapu kattaa kolmasosan valtion budjetista.

Tansania on myös Suomen pitkäaikaisin kehitysavun kohdemaa. Viime vuonna Tansanian osuus Suomen kehitysapumaksatuksista oli 31 miljoonaa euroa, josta noin puolet oli suoraa tukea valtion budjettiin.

Mittavalla kehitysavulla on kuitenkin epäkohtansa.

”Kehitysavun vuoksi Tansanian päättäjät eivät ole vastuussa tekemisistään kansalle, vaan ulkomaalaisille, joiden kanssa he allekirjoittavat uuskolonialistisia sopimuksia”, toteaa taloustoimittaja Nizar Visram.

”Ulkopuolinen apu on johtanut asenneongelmaan”, arvioi oppositiokansanedustajan avustajana työskentelevä Andrew Mwakibete. ”Oma-aloitteisuus on vähentynyt. Usein ihmiset vain odottavat, että joku tulisi korjaamaan ongelmat. Myös hallitus kerjää rahaa ulkomailta sen sijaan että se keräisi veroja tansanialaisilta ja pistäisi toimeksi.”

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kuka surmasi Dag Hammarskjöldin?

KU-VIIKKOLEHTI 2.12.2011

YK:n entisen pääsihteerin, ruotsalaisen Dag Hammarskjöldin lentokoneturma lienee yksi historian tunnetuimmista selvittämättä jääneistä mysteereistä. Tänä syksynä tapaus on ollut taas esillä tiedotusvälineissä. Syyskuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Hammarskjöldin koneen maahansyöksystä Ndolan kaupungin lähellä valkoisen vähemmistön hallitsemassa Pohjois-Rhodesiassa, nykyisessä Sambiassa.

Hammarskjöld oli syyskuun 17. päivän iltana vuonna 1961 matkalla Ndolaan neuvottelemaan tulitauosta Kongosta irrottautuneen Katangan maakunnan johtajan Moise Tshomben kanssa.

Katangaa hallitsi todellisuudessa kaivosyhtiö Union Minière. Belgialaisten ja brittiläisten sijoittajien omistama kaivosyhtiö rahoitti alueen hallintoa ja ranskalaisupseerien johtamaa palkkasotilasarmeijaa, joka kävi sotaa Kongon armeijaa ja YK:n rauhanturvaajia vastaan.

Länsimaissa pelättiin, että Belgian alaisuudesta vuotta aiemmin itsenäistynyt Kongo kansallistaisi kaivokset, jotka tuottivat suurimman osan maailman uraanista ja koboltista sekä huomattavan osan maailman kuparintuotannosta.

Kymmenen minuuttia yli keskiyön Hammarskjöldin
DC-6 -koneen ruotsalaismiehistö oli yhteydessä Ndolan lentokentän lennonjohtoon ja kone aloitti laskeutumisen. Pian sen jälkeen kone syöksyi maahan noin kymmenen kilometrin päässä lentokentältä.

Koneessa olleesta 16 henkilöstä kaikki muut kuolivat maahansyöksyssä tai pian sen jälkeen, paitsi YK:n Kongo-operaation yhdysvaltalainen turvallisuuspäällikkö Harold Julien, joka menehtyi kuusi päivää myöhemmin.

Lentokone syttyi tuleen, ja kaikki muut koneessa olleet paloivat lähes tunnistamattomiksi, paitsi Harold Julien sekä Dag Hammarskjöld, jonka ruumis löydettiin hiukan kauempana koneen hylystä.

Rhodesialaisten tekemän onnettomuustutkinnan mukaan turman syynä oli lentäjän virhearvio, joka johti maahansyöksyyn.

YK:n myöhemmin asettama tutkimuskomissio ei keksinyt yksittäistä syytä Hammarskjöldin koneen maahansyöksyyn, mutta piti mahdollisena myös sitä, että konetta olisi sabotoitu ennen sen lähtöä Kongon pääkaupungista Leopoldvillestä tai että konetta olisi ammuttu joko ilmasta tai maasta.

Tämän vuoden
syyskuussa Hammarskjöldin turman vuosipäivän aattona brittilehti Guardian julkaisi ruotsalaisen Göran Björkdahlin tutkimuksiin perustuvia silminnäkijälausuntoja, joiden mukaan useat nyt jo iäkkäät sambialaiset kertoivat nähneensä Ndolan taivaalla 50 vuotta sitten myös pienemmän koneen sekä kirkkaan leimahduksen ennen kuin Hammarskjöldin kone syöksyi maahan.

Kuusi entistä miilunpolttajaa kertoi nähneensä aamuyöllä univormupukuisia valkoisia miehiä turmapaikalla useita tunteja ennen kuin Rhodesian poliisiviranomaiset saapuivat paikalle.

Väitteet eivät ole uusia. Lontoon yliopiston tutkija Susan Williams on myös haastatellut elossa olevia silminnäkijöitä Sambiassa ja käynyt yksityiskohtaisesti läpi Rhodesian onnettomuustutkinnan yhteydessä vuonna 1961 annettuja todistajanlausuntoja. Rhodesialainen tutkimuskomissio piti kuitenkin epäuskottavina kaikkia silminnäkijäkertomuksia, joissa puhuttiin toisesta koneesta tai välähdyksestä taivaalla, eikä näitä koskaan julkaistu.

Susan Williamsin tuore kirja Who killed Hammarskjöld? (Kuka surmasi Hammarskjöldin?) lienee kattavin tähän päivään mennessä julkaistu tutkimus Hammarskjöldin kuolemaan johtaneista tapahtumista ja teorioista. Williams on päässyt tutustumaan aiemmin salassa pidettyihin arkistolähteisiin Britanniassa, Ruotsissa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Sambiassa ja Etelä-Afrikassa.

Brittitutkija paljastaa muun muassa, että Hammarskjöldin kuolinsyytutkimusta varten otettuja valokuvia on retusoitu. Kun YK:n Kongo-operaation norjalainen sotilastiedottaja Björn Egge tunnisti Hammarskjöldin ruumiin vuonna 1961, Hammarskjöldillä oli pieni reikä otsassa oikean silmän yläpuolella. Kuvissa tämä kohta on peitetty jälkeenpäin lisätyllä valkoisella läikällä.

Williams löysi arkistoista myös Ndolan sairaalan lääkärin lausunnon, jonka mukaan lentoturmasta hengissä selvinnyt Harold Julien oli sairaalassa ennen kuolemaansa selittänyt, että koneen maahansyöksyä oli edeltänyt räjähdys.

Williams tavoitti myös yhdysvaltalaisen tiedustelu-upseerin, joka työskenteli 60-luvulla Yhdysvaltojen laivaston kuunteluasemalla Kyproksella. Hammarskjöldin turmayönä amerikkalaiset tiedustelijat olivat kuulleet radioviestin, jossa lentäjä kertoo jäljittäneensä Hammarskjöldin koneen ja selostaa reaaliajassa, kuinka hän ampuu sen alas.

Williamsin kirja on akateeminen tutkimus, joka sisältää lukuisia viitteitä arkistolähteisiin, mutta sitä lukee kuin dekkaria. Murhaaja ei välttämättä selviä, eikä Hammarskjöldin lopullisesta kuolintavastakaan saa itse asiassa sataprosenttista varmuutta.

Brittitutkija vaikuttaa itse kallistuvan teoriaan, jonka mukaan Hammarskjöldin koneen turman syynä oli Union Minièren kaivosjohtajien ja länsimaiden tiedustelupalvelujen juonima epäonnistunut kaappausyritys. Teoria perustuu belgialaisen sotalentäjän tunnustukseen, jonka tämä kertoi ranskalaiselle entiselle YK-virkamiehelle vuonna 1967.

Katangan sotavoimien Fouga Magister -konetta ohjannut palkkasoturi kertoi lentäneensä Hammarskjöldin koneen viereen ja saaneensa radioyhteyden koneen miehistöön. Tarkoituksena oli pakottaa kone lentämään Kolweziin Katangaan tapaamaan ”tärkeitä henkilöitä”. Fouga-koneesta ammutut varoituslaukaukset osuivat vahingossa Hammarskjöldin koneeseen, joka menetti hallintansa.

Williamsin selittämän toisen teorian mukaan Etelä-Afrikan armeijan salainen yksikkö asetti Hammarskjöldin koneen laskutelineiden alle pommin, jonka oli määrä räjähtää, kun kone valmistautui laskeutumaan.

Kolmannen teorian mukaan Hammarskjöld surmattiin päähän ammutulla luodilla koneen maahansyöksyn jälkeen. Turmapaikalla Hammarskjöldistä otetussa valokuvassa tällä on verinen haava otsassaan ja yllään valkoinen kauluspaita, jonka kauluksen alle oli asetettu pelikortti. Kyseessä oli pataässä, kuoleman symboli.