perjantai 21. syyskuuta 2012

Paluu syyskuun 11. päivään

KU-VIIKKOLEHTI 21.9.2012

Yhdysvaltojen julkisen palvelun tv-yhtiön PBS:n verkkosivuilla katsotuimpien videoiden listan kärjessä on nyt parin viikon ajan ollut elokuva nimeltä 9/11: Explosive Evidence – Experts Speak Out (9/11: Räjähtävää todistusaineistoa – Asiantuntijat puhuvat).

Kyseessä on puolentoista tunnin mittainen dokumenttielokuva vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumista ja etenkin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistornien ja vähemmän tunnetun WTC:n rakennuksen 7 tuhoutumisesta.

Dokumenttielokuvassa haastatellaan kymmeniä asiaan perehtyneitä arkkitehtejä, insinöörejä, fysiikan tutkijoita ja rakennuspurkuasiantuntijoita, jotka kaikki omalta osaltaan osoittavat, että Yhdysvaltojen viranomaisten teettämät raportit tornitalojen romahduksista eivät kestä tieteellistä tarkastelua.

Useat haastateltavista toteavat heti alkuun, että he eivät kannata salaliittoteorioita, mutta olisi tärkeää selvittää, mikä todella sai WTC:n tornitalot romahtamaan – tai itse asiassa räjähtämään. Useimpien johtopäätös näyttää olevan se, että talot räjäytettiin.

Elokuva esitettiin PBS:n paikallisella kanavalla Coloradossa kolme kertaa elo-syyskuun vaihteessa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun 911-tapahtumien virallista versiota kyseenalaistava elokuva nähtiin suuremmalla yhdysvaltalaisella tv-kanavalla. Tv-esitysten jälkeen elokuva on ollut katsottavissa verkon kautta kaikkialla maailmassa.

Tämän vuoden syyskuun 11. päivänä tv-kanavat Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa saivat kuitenkin muuta uutisoitavaa, kun joukko mielenosoittajia kokoontui Yhdysvaltojen Kairon-suurlähetystölle Egyptissä protestoidakseen YouTubessa julkaistua profeetta Muhammedia herjaavaa videota vastaan. Väkijoukko repi alas suurlähetystön muurilla olleen Yhdysvaltojen lipun ja nosti tilalle islamilaista kalifaattia symbolisoivan mustan lipun.

Samana päivänä islamistinen aseellinen ryhmä Ansar al-Sharia hyökkäsi 125 taistelijan voimin Yhdysvaltojen konsulaattiin Bengasissa Libyassa surmaten kranaatti-iskussa Yhdysvaltojen Libyan-suurlähettilään Christopher Stevensin ja kolme muuta yhdysvaltalaista.

Muslimeja, profeetta Muhammedia ja siinä sivussa myös Egyptin turvallisuusjoukkoja rienaavaa videota vastustaneet protestit levisivät seuraavina päivinä ainakin Jemeniin, Tunisiaan, Libanoniin, Palestiinaan, Sudaniin, Afganistaniin, Pakistaniin, Intiaan, Indonesiaan ja Malesiaan.

Joissain maissa mielenosoituksiin osallistui tuhansia ihmisiä, Beirutissa Libanonissa parhaiden arvioiden mukaan yli sata tuhatta Hizbollah-puolueen kannattajaa. Useimmissa muissa maissa protesteissa oli mukana vain kymmeniä tai enimmillään muutamia satoja islamilaisten ääriryhmien kannattajia.

Kairossa asuvan tuttavan mielestä protestit ovat saaneet aivan kohtuuttomasti huomiota maailman medioissa. Paikan päällä Kairossa ihmiset pitivät mielenosoittajia lähinnä fanaattisina uskonnollisina hörhöinä. Harva oli ylipäänsä nähnyt koko videota.

Pitkän näytelmäelokuvan trailerin muotoon tehty 13-minuutinen Muhammed-video on sarja ylinäyteltyjä kohtauksia, joissa profeetta Muhammed esitetään seksihulluna hölmönä ja hänen kannattajansa ovat väkivaltaa ihannoivia sadisteja. Nykypäivän Egyptiin sijoittuvissa kohtauksissa kiihkomuslimit vainoavat koptikristittyjä ja poliisi seuraa väkivaltaisuuksia vierestä.

Länsimaiselle katsojalle videon tyylistä tulevat epäilemättä ensimmäisenä mieleen 70-luvun Monty Python -elokuvat.

Kaikki profeetta Muhammediin viittaavat repliikit näyttävät olevan jälkikäteen dubattuja. Videolla esiintyneet näyttelijät ovatkin kertoneet, etteivät he lainkaan tienneet olevansa mukana islamia rienaavassa tuotannossa. Ohjaaja oli sanonut näyttelijöille, että elokuvan tapahtumat sijoittuivat muinaiseen Egyptiin.

Ensimmäisissä videota käsitelleissä uutisissa elokuvan ohjaajan sanottiin olevan Kaliforniassa vaikuttava israelilainen kiinteistöyrittäjä Sam Bacile. Sam Bacilena esiintynyt henkilö antoi haastatteluja uutistoimisto AP:lle ja Wall Street Journalille ja kertoi keränneensä elokuvaa varten viisi miljoonaa dollaria juutalaisilta lahjoittajilta. Pian kuitenkin selvisi, ettei tämännimistä henkilöä ole olemassa.

Sam Bacile olikin ilmeisesti egyptiläis-amerikkalainen koptikristitty Nakoula Basseley Nakoula, joka oli istunut vankilassa metamfetamiinin valmistuksesta ja luottokorttirikoksista.

Nakoula ei keksinyt elokuvatraileria omasta päästään. Elokuvan tuottajana oli Media for Christ -niminen yhdistys, jonka toiminnanjohtaja on Joseph Nasralla, hänkin egyptiläis-amerikkalainen koptikristitty. Nasralla on ollut vuosien ajan tiiviissä yhteistyössä islaminvastaisilla vihapuheilla kampanjoivan yhdysvaltalaisen äärioikeiston kanssa.

Viime vuonna syyskuun 11. päivän alla Nasralla oli järjestämässä kampanjaa, joka pyrki antamaan koululaisille ”todellista tietoa” islamista. Kalifornian koulujen edustalla jaettiin lehtisiä, joissa profeetta Muhammed kuvattiin seksihulluksi pedofiiliksi. Kampanjassa Nasrallan yhteistyökumppanina oli Yhdysvaltojen äärioikeiston sotaharjoitusleirejä järjestävä Vietnamin-sodan veteraani Steve Klein, joka toimi myös Muhammed-videon osatuottajana.

Vuonna 2010 Nasralla oli mukana järjestämässä syyskuun 11. päivän mielenosoitusta New Yorkin Manhattanille kaavailtua islamilaista yhteisökeskusta vastaan. Kampanjaa organisoi Stop the Islamization of America -järjestö, jonka johtajia ovat tunnetut islaminvastaiset bloggaajat Pamela Geller ja Robert Spencer.

Norjan joukkosurmista tuomittu Anders Behring Breivik siteerasi Robert Spencerin Jihad Watch -sivustoa kymmeniä kertoja omassa 1 500-sivuisessa manifestissaan.

11. syyskuuta 2010 järjestettyyn tapahtumaan osallistui videolinkin välityksellä myös Yhdysvaltojen entinen YK-suurlähettiläs John Bolton. Bolton on yksi Yhdysvaltojen uuskonservatiivien sotahaukkojen johtajista ja keskeisesti mukana myös Mitt Romneyn presidentinvaalikampanjassa.

Bengasin konsulaattia vastaan tehdyn iskun jälkeen Bolton antoi Yhdysvaltojen valtamedialle useita haastatteluja, joissa hän arvosteli presidentti Barack Obamaa heikosta ulkopolitiikasta ja Yhdysvaltojen turvallisuuden vähättelystä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Nainen, joka tiesi liikaa

KU-VIIKKOLEHTI 7.9.2012

Syyskuun 14. päivänä 2001 Sibel Deniz Edmonds sai puhelinsoiton Yhdysvaltojen keskusrikospoliisista FBI:sta. Hänet haluttiin töihin. New Yorkissa ja Washingtonissa kolme päivää aiemmin tehtyjen lentokoneiskujen vuoksi FBI tarvitsi kiireesti turkin ja persian kielen kääntäjää käymään läpi viranomaisten salaa nauhoittamia puhelinkeskusteluja.

31-vuotias amerikanturkkilainen Sibel Edmonds oli tuolloin graduvaiheen opiskelija, pääaineenaan rikosoikeus. Hän oli syntynyt Azerbaidzhanissa, varttunut ja käynyt koulua Turkissa ja Iranissa. Hän puhui sujuvasti turkkia, persiaa ja azerin kieltä. FBI tiesi tämän, sillä Edmonds oli vuosia aiemmin hakenut virastoon työharjoitteluun.

FBI:n kielenkääntäjien yksikössä ei ollut ainuttakaan turkin kieltä kunnolla osaavaa tulkkia. Siihen asti turkinkielisistä käännöksistä vastasi kolme iranilaissyntyistä sisarusta, joiden ainoa yhteys turkin kieleen oli se, että heidän isoäitinsä oli turkkilainen.

Kielenkääntäjien yksikkö oli muutenkin huonosti hoidettu. Esimies palkkasi arabian kielen kääntäjiksi omia sukulaisiaan ja tuttaviaan. Hän moitti Edmondsia liian hyvin ja liian nopeasti tehdystä työstä ja kertoi olevansa iloinen 911-iskuista, sillä niiden ansiosta yksikön budjettia korotettiin.

Sibel Edmonds ehti olla FBI:ssa töissä vain reilu puoli vuotta, kun hän sai potkut. Varsinaista syytä ei koskaan kerrottu, mutta epäilemättä irtisanomisen syynä olivat Edmondsin viraston johdolle tekemät paljastukset kielenkääntäjien yksikköön soluttautuneesta Turkin ja Israelin vakoojasta ja FBI:n saamista syyskuun 11. päivän iskuja koskeneista ennakkovaroituksista.

FBI:n johto ei halunnut ryhtyä selvittämään virastossa tehtyjä laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä.

Alkukesällä ilmestyneessä omaelämäkerrassaan Classified Woman Sibel Edmonds kertoo, kuinka hänestä lopulta tuli Yhdysvaltojen ”salassa pidetyin” nainen. Kesällä 2004, kun lukuisat syyskuun 11. päivän iskuja koskevat epäselvyydet alkoivat tulla julkisuuteen, Bushin hallinnon oikeusministeri John Ashcroft antoi määräyksen, jonka mukaan valtionsalaisuuksien suojelemiseksi Edmondsia ei saanut kuulustella todistajana iskuissa kuolleiden omaisten nostamassa oikeusjutussa.

Myös Yhdysvaltojen kongressin jäseniä kiellettiin käsittelemästä Edmondsin raportoimia asioita. Valtion etujen vuoksi salassa pidettäviä tietoja olivat muun muassa Edmondsin syntymäaika, syntymäpaikka, hänen kielitaitonsa sekä hänen työtehtävänsä Yhdysvaltojen hallituksen palveluksessa.

Edmonds otti alun alkaen vastaan FBI:n työtarjouksen, koska Yhdysvaltojen kansalaisena hän koki velvollisuudekseen auttaa omalta osaltaan hallitusta saamaan vastuuseen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen suunnittelijat.

Kääntäjäntyössään hän pääsi ensimmäisen kerran tekemisiin 911-paljastusten kanssa, kun hänelle annettiin tehtäväksi käydä läpi aiemmin tehtyjä käännöksiä persian kielellä käydyistä salakuunnelluista puhelinkeskusteluista.

Yhdysvalloissa parhaillaan vangittuna ollut mies oli heinäkuussa 2001 sanonut keskustelukumppanilleen aikovansa lähettää tälle kuriirin välityksellä rakennuskaavioita pilvenpiirtäjistä. Keskustelu käytiin Iranin ja Pakistanin syrjäisten rajaseutujen murteella.

Aiempi kääntäjä oli laatinut keskustelusta pelkän yhteenvedon, jossa todettiin, että kyse oli rakennustöitä koskevasta keskustelusta.

Syyskuun 12. päivänä samat keskustelijat olivat onnitelleet toisiaan muslimien id-juhlan vuoksi. Vuoden 2001 syyskuussa ei kuitenkaan vietetty mitään islamilaisia juhlapyhiä, joten Edmonds ymmärsi, että juhlimisen syynä oli pikemminkin onnistunut terrori-isku. Samassa keskustelussa puhuttiin myös viisumien hankkimisesta Yhdysvaltojen suurlähetystöstä Abu Dhabista – tällä kertaa itsemurhaiskuihin valmistautuville 18–24-vuotiaille naisille.

Edmonds teki puhelinkeskusteluista sanatarkat käännökset ja lähetti raportin esimiehelleen. Tämä ei kuitenkaan koskaan toimittanut uusia käännöksiä eteenpäin niitä pyytäneelle FBI:n agentille, ilmeisesti suojellakseen työntekijäänsä, joka ei ollut nähnyt puhelinkeskusteluissa mitään raportoitavaa.

Edmondsin iranilaissyntyinen kollega oli puolestaan ollut FBI:n agenttien tulkkina Washingtonissa huhtikuussa 2001 järjestetyssä tapaamisessa Iranin tiedustelupalvelun entisen johtajan kanssa, jonka FBI oli värvännyt tiedonantajakseen.

Entinen tiedustelujohtaja kertoi FBI:n miehille, että Osama bin Ladenin ryhmä suunnitteli massiivisia terrori-iskuja New Yorkissa, Chicagossa, Washingtonissa ja San Franciscossa. Iskut oli tarkoitus tehdä lentokoneilla lähikuukausina. Iskujen toteuttajat olivat jo Yhdysvalloissa, ja jotkut tahot Yhdysvaltojen hallituksessa olivat ilmeisesti jo tietoisia suunnitelluista iskuista.

FBI:n toinen kääntäjä taas oli ollut kesäkuussa 2001 tulkkina, kun Ranskan tiedustelupalvelun edustajat varoittivat FBI:n terrorisminvastaisen osaston agentteja suunnitteilla olevista lentokoneiskuista ja luettelivat iskun suunnittelusta epäiltynä olevien miesten nimiä.

”Ranskalaiset antoivat meille hyvin yksityiskohtaisia tietoja, mutta jostain syystä FBI:n päämajassa ja Valkoisessa talossa päätettiin, ettei asialle tarvinnut tehdä mitään”, FBI:n ranskan kielen tulkki kertoi.

Ennen irtisanomistaan FBI:n palveluksesta Edmonds pääsi jyvälle kansainvälisestä vakoiluskandaalista, jossa Turkin ja Israelin tiedustelupalvelut onnistuivat hankkimaan huippusalaisia tietoja Yhdysvaltojen ydinaseohjelmasta. Yhdysvaltojen nykyisen Afganistanin ja Pakistanin erikoislähettilään Marc Grossmanin avustuksella Turkki oli onnistunut soluttamaan omia agenttejaan Yhdysvaltojen ydinaselaboratorioihin.

Edmondsin mukaan Grossman ja edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Tom Lantos toimittivat puolustusvoimien salaisia tietoja Israelin suurlähetystölle. Israelilaiset puolestaan myivät tietoja edelleen Turkin lähetystölle, ja turkkilaiset taas Pakistanin tiedustelulle ISI:lle ja Saudi-Arabialle.

Verkostossa oli tiettävästi mukana myös Keski-Aasian maiden ase- ja huumekauppaa pyörittäviä turkkilaisia upseereja ja rikollisliigojen johtajia sekä Bushin hallinnon korkeita virkamiehiä ja aseteollisuuden johtajia.