perjantai 30. marraskuuta 2012

Kuka pelastaisi sotamies Bergdahlin

KU-VIIKKOLEHTI 30.11.2012

Yhtenä yönä kolme vuotta sitten Bowe Bergdahl sai tarpeekseen. 23-vuotias sotamies oli ollut Afganistanissa viisi kuukautta. Yövartion päätyttyä Bergdahl otti mukaansa pullon vettä, veitsen, digikameran ja päiväkirjansa ja lähti kävelemään Yhdysvaltojen joukkojen tukikohdasta. Pyrkimyksenä oli ilmeisesti päästä Pakistaniin, jonne oli kymmenien kilometrien matka.

Oli aikainen aamu kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2009. Viikkoa aiemmin yksi Bergdahlin pataljoonan miehistä oli kuollut tienvarsipommista. Bergdahl oli puolestaan ollut mukana pelastusoperaatiossa, jossa miinankestäväksi rakennettu MRAP-panssariajoneuvo oli jäänyt jumiin vuoristotielle ajettuaan tienvarsipommin päälle ja amerikkalaissotilaat joutuivat talebanjoukkojen väijytykseen.

Bergdahlin oma yksikkö oli kuriton. Osa miehistä kulki partiossa baseball-lippikset päässä. Sotilaat pilkkasivat paikallisia kyläläisiä, joita heidän oli määrä suojella talebaneilta. Kerran panssariajoneuvo oli ajanut kuoliaaksi pienen lapsen, joka leikki kylätiellä.

”Yhdysvaltojen armeija on valehtelijoiden, selkäänpuukottajien, hölmöjen ja simputtajien armeija”, Bergdahl kirjoitti sähköpostiviestissä vanhemmilleen. ”Minua hävettää olla amerikkalainen.”

Yhdeksältä aamulla joukkueenjohtaja ilmoitti radioviestissä kadonneesta sotilaasta. Kello 11:37 Predator-sotalennokki oli paikalla ja haravoi aluetta ilmasta käsin. Kahdelta iltapäivällä erikoisjoukot saapuivat koirien kanssa. Kello 14:42 Guardrail-vakoilukone jäljitti paštunkielisen matkapuhelinkeskustelun kamera kaulassaan kulkevasta amerikkalaissotilaasta, joka etsi ihmistä, joka puhuisi englantia.

Kello 16:42 Yhdysvaltojen kaikki muut sotaoperaatiot Afganistanin itäisissä maakunnissa määrättiin keskeytettäväksi siihen asti kunnes kadonnut sotilas löydetään. Hävittäjäkoneet kutsuttiin Paktikan maakunnan ylle. Tässä vaiheessa amerikkalaisjoukkojen komentajat saivat Afganistanin tiedustelupalvelulta tiedon, että talebanit olivat ottaneet Yaya Kheylin kylän lähellä kiinni yhdysvaltalaisen sotilaan.

Viikkojen ja kuukausien ajan erikoisjoukot tekivät hyökkäysoperaatioita Bergdahlin vapauttamiseksi, mutta turhaan. Tiedustelutiedot Bergdahlin olinpaikasta eivät koskaan pitäneet paikkaansa.

Bowe Bergdahl ei ollut ihan tavallinen yhdysvaltalainen nuori. Hän varttui Haileyn pikkukaupungin laitamilla Idahon osavaltiossa. Vanhemmat olivat hartaita kalvinisteja ja entisiä hiihtopummeja, jotka olivat muuttaneet Kaliforniasta Kalliovuorten erämaahan. Poika oli kotiopetuksessa ja opetteli etiikkaa tutustumalla kirkkoisä Augustinuksen ja keskiaikaisen filosofin Tuomas Akvinolaisen teoksiin.

Viisivuotiaana hän sai ensimmäisen pienoiskiväärinsä ja oppi ratsastamaan. Teininä hän harrasti maastopyöräilyä, miekkailua ja balettia. Ensimmäisen tyttöystävän äiti opetti hänelle buddhalaisuutta ja ennustamista tarotkorteista.

Bergdahl halusi nähdä maailmaa ja auttaa ihmisiä kaukaisissa maissa. Parikymppisenä hän suunnitteli lähtöä Ugandaan opettamaan ihmisille kamppailulajeja, jotta nämä voisivat puolustautua Joseph Konyn raakalaismaista Herran vastarinta-armeijaa vastaan.

Lopulta hän värväytyi armeijaan. Rolling Stone -lehti kertoo reportaasissaan, että kun Alaskan harjoitusleirillä muut pelasivat vapaa-ajallaan pleikkaa, Bergdahl teki omatoimisia voimaharjoituksia nostelemalla vajaan kymmenen kilon painoista konekivääriä ja luki kirjaa yhdysvaltalaisesta vuorikiipeilijästä, joka ryhtyi rakentamaan kouluja Afganistanin ja Pakistanin heimoalueiden tytöille.

Bergdahlin henkilöllisyys tuli median tietoon kolme viikkoa hänen katoamisensa jälkeen, kun Afganistanin talebanliike julkisti ensimmäisen videon hänestä. Paikallisiin perinnevaatteisiin puettu Bergdahl sanoi videolla pelkäävänsä, ettei hän koskaan pääse takaisin kotiin, ja kehotti yhdysvaltalaisia kampanjoimaan Afganistanin sodan lopettamiseksi.

Joulupäivänä 2009 julkistetussa toisessa videossa Bergdahl esiintyi sotilasunivormussa ja kypärä päässään. Hän kehui vankeuden aikana saamaansa hyvää kohteluaan ja varoitti, että jos sota jatkuu, Afganistanista voisi tulla uusi Vietnam.

Kolmannella videolla Bergdahlille oli kasvanut iso parta. Hän kehotti Yhdysvaltojen hallitusta vapauttamaan Guantánamon vankileirillä Kuubassa ja Bagramin tukikohdassa Afganistanissa olleet sotavangit. Bagramissa oli vangittuna ainakin 3 000 afganistanilaista.

Vuosi sitten joulukuussa kuuluisa pakistanilainen sotakirjeenvaihtaja Sami Yousafzai kertoi Bergdahlin pakoyrityksestä. Bergdahl oli Pakistanissa ja islamistisen Haqqani-verkoston vankina. Vangitsijat luottivat häneen tässä vaiheessa niin paljon, että he ottivat hänet mukaansa ampumaan lintuja ja jäniksiä ruuaksi. Yhtenä yönä Bergdahl onnistui pakenemaan, ja kun hänet saatiin kolmen päivän päästä uudestaan kiinni, hänen taltuttamisekseen tarvittiin viisi miestä.

Bowe Bergdahl on tällä hetkellä ainoa missään päin maailmaa sotavankina oleva Yhdysvaltojen kansalainen. Kampanjointi hänen vapauttamisekseen on silti ollut vaisua. Koululaiset Idahossa ovat lähettäneet presidentti Barack Obamalle kirjeitä, ja veteraanijärjestö Rolling Thunder organisoi toukokuussa Washingtonissa sadan tuhannen moottoripyöräilijän kulkueen, joka vaati hallitukselta toimia Bergdahlin vapauttamiseksi.

Talebanliike on vaatinut Bergdahlin vapauttamiseksi miljoona dollaria sekä 21 afganistanilaisen vangin vapauttamista Guantánamon vankileiriltä ja Yhdysvalloissa vankeusrangaistusta kärsivän pakistanilaisen Aafia Siddiquin armahtamista. Siddiqui on neurologi ja kolmen lapsen äiti, joka tuomittiin vuonna 2010 yhdysvaltalaissotilaiden tapon yrityksestä – monien ihmisoikeusjärjestöjen mielestä täysin tekaistuin syyttein.

Obaman hallitus neuvotteli talebanien edustajien kanssa vanginvaihdosta viime kesänä Qatarissa. Yhdysvallat tarjoutui tuolloin vapauttamaan viisi entistä talebanhallinnon ministeriä. Yhdysvaltojen presidentinvaalien lähestyessä neuvottelut kuitenkin katkesivat.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Näin Osama bin Laden teloitettiin

KU-VIIKKOLEHTI 16.11.2012

Salanimellä Mark Owen esiintyvä entinen Yhdysvaltojen Navy Seals -erikoisjoukkojen sotilas julkaisi syyskuussa kirjan No Easy Day, jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti Osama bin Ladenin surmaoperaatiosta Abbottabadissa Pakistanissa viime vuonna.

Oli vapunpäivän jälkeinen yö, ja Abbottabadin kaupunki oli sähkökatkon vuoksi täysin pimeä. Kahdella Black Hawk -helikopterilla naapurimaasta Afganistanista tulleet erikoisjoukkojen sotilaat olivat edenneet bin Ladenin kolmikerroksisen talon ylimpään kerrokseen.

Kirjan mukaan Osama bin Laden kurkisti makuuhuoneensa ovesta käytävään, jolloin hän sai äänivaimennetusta rynnäkkökivääristä kaksi laukausta päähänsä. Bin Laden katosi takaisin pimeään huoneeseen.

Kun pimeänäkölaitteilla ja lasertähtäimillä varustetut amerikkalaissotilaat hetken päästä tulivat huoneeseen, bin Laden makasi lattialla. Huoneessa olivat myös hänen kaksi nuorinta vaimoaan ja ainakin kolme lasta. Ensimmäiset laukaukset ampunut sotilas työnsi naiset huoneen seinustalle. Lapset olivat huoneen vastakkaisessa nurkassa ja seurasivat tapahtumia järkyttyneinä.

Bin Laden oli yöpuvussa ja aseeton. Verta ja aivojen osia pursui ulos hänen päästään, mutta hän oli vielä elossa ja nytkähteli ja vääntelehti lattialla. Owen ja toinen sotilas ampuivat useita laukauksia hänen rintaansa.

Tätä ennen amerikkalaissotilaat olivat surmanneet bin Ladenin parikymppisen pojan Khalidin sekä kaksi kuriiriksi kutsuttua kuwaitilaista veljestä ja toisen heistä vaimon. Vain toinen kuriireista teki vastarintaa ampumalla hyökkääjiä AK-47:lla piharakennuksen metallisen oven läpi.

Talossa ja piharakennuksessa oli Osama bin Ladenin kahden vaimon lisäksi kaksi muuta naista ja kymmenkunta lasta, joista yksi oli sylivauva.

Surmaoperaation jälkeen kerrottiin, että bin Laden ammuttiin hänen pitäessään vaimoaan ihmiskilpenä. Myöhemmän version mukaan bin Laden ei ollut piiloutunut vaimonsa taakse, mutta hän vastusti kiinniottoa, vaikka oli ilman asetta.

Operaatiosta vastannut tiedustelupalvelu CIA:n johtaja Leon Panetta totesi, että kommandojoukot löysivät tulitaistelun jälkeen bin Ladenin ja surmasivat hänet sekunnin murto-osassa.

Mutta Mark Owenin kirjan mukaan mitään tulitaistelua ei käyty.

Operaation valmennustilaisuudessa aiemmin keväällä Valkoisen talon juristi oli korostanut, että kyseessä ei ollut teloitusoperaatio: ”Jos hän ei uhkaa teitä, teidän tulee ottaa hänet vangiksi.”

Bin Ladenin makuuhuoneesta katon rajassa olevalta hyllyltä löytyi myöhemmin AK-47-rynnäkkökivääri ja venäläinen Makarov-pistooli, joka oli kotelossaan. Molempien lippaat olivat tyhjät.

Mark Owen päivittelee kirjassaan sitä, ettei bin Laden lainkaan valmistautunut puolustamaan itseään ja perhettään, vaikka hän oli varmasti kuullut helikopterien äänen ja tiesi hyökkääjien olevan tulossa.

Surmatusta bin Ladenista otettiin valokuvia, verinäyte, sylkinäyte ja luuydinnäyte. Bin Ladenin työhuoneesta otettiin talteen tietokoneet sekä hyllyissä siistissä järjestyksessä olleet cd-levykkeet, dvd:t, muistitikut, muistiinpanolehtiöt, asiakirjat sekä bin Ladenin käyttämä digitallennin.

Bin Ladenin ruumis pakattiin ruumissäkkiin ja vietiin helikopterilla Jalalabadissa Afganistanissa sijaitsevaan Yhdysvaltojen tukikohtaan. Uutistietojen mukaan ruumis heitettiin myöhemmin lentotukialus Carl Vinsonin kannelta Intian valtamereen.

Osama bin Laden oli ollut vuosien ajan etsintäkuulutettuna, sillä häntä vastaan oli nostettu syyte osallisuudesta vuonna 1998 tehtyihin pommi-iskuihin Yhdysvaltojen suurlähetystöjen edustalla Kenian pääkaupungissa Nairobissa ja Dar es Salaamissa Tansaniassa. Bin Ladenia epäiltiin myös muista terrori-iskuista eri puolilla maailmaa.

Häntä ei kuitenkaan virallisesti syytetty vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuista. Yhdysvaltojen keskusrikospoliisin FBI:n tiedotusjohtaja Rex Tomb totesi vuonna 2006, ettei FBI:lla ollut ”mitään selkeitä todisteita bin Ladenin osallisuudesta syyskuun 11. päivän tapahtumiin”.

Mark Owenin kirja julkaistiin vastikään myös suomeksi Otavan kustantamana nimellä Kova päivä. Owenin kirjan lisäksi Osama bin Ladenin surmaoperaatio on ollut tänä syksynä muutenkin näkyvästi esillä kirjoissa, elokuvissa ja niiden markkinointiin liittyneissä uutisissa.

Isku Mogadishuun -kirjan tekijän Mark Bowdenin lähinnä bin Ladenin jäljittämisestä ja surmaoperaation suunnittelusta kertova teos The Finish ilmestyi viime kuussa.

John Stockwellin ohjaama elokuva Seal Team Six: The Raid on Osama bin Laden esitettiin National Geographic kanavalla alkukuusta vain kaksi päivää ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja. Tuotantoyhtiön johtaja kuului Barack Obaman vaalikampanjan keskeisiin varainhankkijoihin.

Hurt Locker -elokuvasta Oscarilla palkitun Kathryn Bigelowin ohjaama bin Ladenin surmaoperaatiosta kertova elokuva Zero Dark Thirty on tulossa Yhdysvaltojen elokuvateattereihin vielä ennen joulua.

Viime viikolla puolestaan kerrottiin, että seitsemän Navy Seals -sotilasta oli saanut kurinpitorangaistuksia sotasalaisuuksien paljastamisesta heidän osallistuttua Medal of Honor: Warfighter -sotapelin suunnitteluun.

Mark Owen ei varmaankaan tule saamaan rangaistuksia salaisuuksien paljastamisesta, vaikka tällä spekuloitiin kirjan ilmestyessä. Kirja ei sisällä mitään sotastrategisia salaisuuksia.

Kirja kertoo Navy Seals -joukkojen miesten arvoista ja ajatusmaailmasta ja sisältää seikkaperäisiä selostuksia joukkojen harjoittelusta ja sotaoperaatioista Irakissa, Afganistanissa ja somalialaisia merirosvoja vastaan.

Owen arvostelee Yhdysvaltojen sotataktiikan muutosta Afganistanissa Barack Obaman presidenttikaudella, kun painopiste siirtyi surmaoperaatioista hyökkäyksiin, joissa tarkoituksena oli pikemminkin ottaa talebantaistelijoita vangiksi.

Muuten kirjaa voidaan pitää lähinnä Yhdysvaltojen sotavoimia ihannoivana propagandana. Varmasti monet aseintoiset yhdysvaltalaiset nuoret miehet tulevat kirjan ansiosta hakeutumaan sotilasuralle.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Öljynetsintää ruotsalaisittain

KU-VIIKKOLEHTI 2.11.2012

Etiopiassa 14 kuukautta vankilassa istuneet ruotsalaistoimittajat Martin Schibbye ja Johan Persson tunnetaan lehtihaastattelujen ansiosta myös meillä. Uutismediassa vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet syyt, miksi Schibbye ja Persson ylipäänsä lähtivät reportaasimatkalle Etiopian syrjäiselle Ogadenin alueelle.

Tarkoituksena oli raportoida paikan päältä ruotsalaisomisteisen Africa Oil -yhtiön öljynetsintähankkeista ja Etiopian armeijan ja poliisin erikoisjoukkojen tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista paikallisia siviilejä vastaan.

Etiopian hallitus käy alueella sotaa Ogadenin kansallisen vapautusrintaman (ONLF) sissejä vastaan ja on kieltänyt toimittajien ja avustusjärjestöjen pääsyn alueelle.

Niinpä freelancetoimittaja Martin Schibbye ja valokuvaaja Johan Persson hakeutuivat Ogadeniin naapurimaan Somalian kautta. Autokyyti Galkayon kaupungista Etiopian rajan taakse maksoi 2 000 dollaria. Etiopian puolella ruotsalaisia vastassa oli ONLF:n sissipartio.

Juttumatka ehti hädin tuskin alkaa, kun sissit joutuivat tulitaisteluun armeijan joukkoja vastaan ja ruotsalaiset vangittiin 30. kesäkuuta 2011. Schibbye ja Persson olivat olleet Etiopiassa kaksi päivää.

Ogadenin alue on kuivaa pensassavannia ja kivikkoisia kukkuloita. Alueen neljä miljoonaa asukasta ovat etnisiä somalialaisia. Etiopian hallituksen laatiman etnisen maakuntajaon mukaisesti aluetta kutsutaankin virallisesti Somalialueeksi.

Somalialaisten mielestä Ogadenin alue kuuluisi Somaliaan. Vuonna 1977 Somalian diktaattori Mohamed Siad Barre lähetti armeijansa valtaamaan koko Ogadenin, mutta Neuvostoliiton ja Kuuban tuella Etiopia valloitti alueen takaisin seuraavana vuonna.

Vuonna 1984 perustettu ONLF ilmoittaa taistelevansa alueen laajemman itsemääräämisoikeuden puolesta. Etiopian hallitus ei ole suostunut neuvotteluihin – yhä vähemmän sen jälkeen kun Ogadenissa aloitettiin öljynetsinnät ja alueen maaperässä todettiin olevan huomattavat määrät maakaasua.

Etiopian nykyinen hallitus on Yhdysvaltojen tärkein liittolainen Afrikan sarven alueella. Etiopian joukkoja on lähetetty viime vuosina useaan otteeseen Somaliaan taistelemaan islamistien kasvavaa vaikutusvaltaa vastaan.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkisti jo vuonna 2008 yksityiskohtaisen raportin Ogadenin siviiliväestöön kohdistetuista vakavista ihmisoikeusloukkauksista. 130-sivuinen raportti syytti Etiopian viranomaisia rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Raportin mukaan Etiopian armeijan joukot polttivat ja tuhosivat kyliä ja anastivat ihmisten karjan. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat joutuneet jättämään kotinsa ja elivät pakolaisleireillä naapurimaissa Keniassa ja Somaliassa. Poltetun maan taktiikalla haluttiin estää paikallisväestöä tukemasta ONLF:n sissejä, joita pidettiin uhkana öljynetsintähankkeille.

Öljynetsinnästä Ogadenissa vastaa kolme yhtiötä: kiinalainen Sinopec, malesialainen Petronas sekä ruotsalainen Lundin Petroleum, joka vuonna 2009 myi öljynetsintäoikeutensa omalle tytäryhtiölleen Africa Oilille.

Siviilien vaino vain kiihtyi sen jälkeen kun ONLF vuonna 2007 hyökkäsi kiinalaiselle öljynetsintäasemalle surmaten yli 70 ihmistä. Human Rights Watchin mukaan tuhansia sissiliikkeen kannattajiksi epäiltyjä on vangittu ilman oikeudenkäyntiä ja kidutettu tunnustusten saamiseksi. Naisia on joukkoraiskattu. Usein raiskauksiin ovat syyllistyneet juuri öljynetsintäalueita vartioivat sotilaat.

Aluehallinnon perustama poliisin erikoisyksikkö on surmannut ihmisiä summittaisesti, usein kuristamalla nämä kuoliaaksi teräslangalla ja jättäen ruumiit kylien aukioille varoitukseksi muille asukkaille.

Etiopian Ogadenissa ei vielä porata öljyä, mutta koeporausten perusteella alueen maaperässä uskotaan olevan runsaasti öljyä ja maakaasua.

Ruotsalainen Lundin Petroleum on kieltäytynyt ottamasta vastuuta Africa Oilin toiminnasta, sillä sen mukaan Africa Oil on oma itsenäinen yhtiö, jonka päämaja on Kanadassa.

Africa Oilin pääomistaja on kuitenkin Luxemburgissa päämajaansa pitävä Lorito Holdings, joka omistaa myös suurimman osuuden Lundin Petroleumista. Lorito Holdings on Lundinin perheen omistama holdingyhtiö.

Lundin Petroleum tunnetaan ennestään useista riskialttiista öljyhankkeista konfliktialueilla, joilla suuremmat öljy-yhtiöt eivät ole olleet halukkaita operoimaan. Lundin Petroleumia on aiemmin syytetty osallisuudesta väestön pakkosiirtoihin ja siviileihin kohdistettuihin ilmapommituksiin Etelä-Sudanissa toteutettujen öljynporaushankkeiden yhteydessä.

Aiemmin tänä vuonna yhtiön palkkaamat vartijat ovat taistelleet paikallisia aseellisia ryhmiä vastaan öljynetsintäalueella Somaliaan kuuluvassa Puntmaassa.

Lundinin yritysryppään perustaja Adolf Lundin rikastui 1970-luvulla Qatarissa tehdyillä maakaasulöydöksillä. Vuonna 1984 Lundin osallistui kultakaivostoimintaan kauppaboikottiin asetetussa apartheidhallinnon Etelä-Afrikassa. Myöhemmin hän sopi kupari- ja kobolttihankkeista silloisen Zairen diktaattorin Mobutun kanssa ja junaili öljyhankkeita Libyan johtajan Muammar Gaddafin kanssa.

Adolf Lundin oli myös palavasieluinen antikommunisti, joka kuului aikoinaan Ronald Reaganin presidentinvaalikampanjan tärkeimpiin tukijoihin.

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt oli vuosina 2000–2006 Lundin Petroleumin hallituksen jäsenenä vastuualueenaan yhtiön eettiset linjaukset. Samaan aikaan yhtiötä syytettiin yhteistyöstä omia kansalaisiaan pommittavan Sudanin hallituksen kanssa. Bildt erosi yhtiön hallituksesta kaksi viikkoa sen jälkeen kun hänet nimitettiin ulkoministeriksi. Lundin Petroleumin pitkään valmisteltu öljynetsintähanke Ogadenissa käynnistyi loppuvuodesta 2006.

Adolf Lundin kuoli samana vuonna. Lundin-yhtiöiden johdossa ovat nyt hänet poikansa Lukas ja Ian Lundin.

Tällä viikolla tuli vielä tieto, että Lundin-ryhmään kuuluva Africa Oil on onnistunut löytämään öljyä Keniassa. Aftonbladet tiesi jo aiemmin kertoa, että yhtiön osakkeen arvo Tukholman pörssissä viisinkertaistui sinä aikana kun ruotsalaistoimittajat Schibbye ja Persson viruivat vankilassa Etiopiassa.