tiistai 19. helmikuuta 2013

Bensan alkuperää etsimässä

KU-VIIKKOLEHTI 15.2.2013

Kauppalehti ja Helsingin Sanomat kertoivat vastikään, että suomalaisen bensiinikaupan tämänhetkiset markkinajohtajat ABC ja St1 ovat vuoden alusta ryhtyneet hankkimaan bensansa Shelliltä ja norjalaiselta Statoililta. Kyseessä olisi huomattava muutos liikennepolttonesteiden kaupassa, sillä aiemmin ABC:n ja St1:n huoltamoilla on myyty pääasiassa Neste Oilin jalostamaa polttoainetta, kuten kaikilla muillakin Suomen bensa-asemilla.

ABC ja St1 hankkivat polttoaineensa S-ryhmän ja St1:n yhteisesti omistamalta hankintayhtiöltä nimeltä North European Oil Trade tai lyhyemmin Neot. Hankintayhtiö on aiemmin ostanut bensiinin Nesteeltä. Neste taas jalostaa bensansa lähinnä Venäjän suurimmilta öljy-yhtiöiltä ostetusta raakaöljystä.

Öljyalan keskusliiton tilaston mukaan ABC:n ja St1:n yhteinen markkinaosuus Suomen bensiinikaupasta on tällä hetkellä hiukan yli puolet. Nesteen osuus bensanmyynnistä on 28 prosenttia ja Teboilin osuus 18 prosenttia.

Uutisen mukaan Neste olisi siis menettämässä yli puolet Suomen bensamarkkinoista Shellille ja Statoilille.

Vain neljä päivää aiemmin ympäristöjärjestö Greenpeace ilmoitti Shellin voittaneen maailman pahimmalle yhtiölle vuosittain myönnettävän Public Eye -palkinnon. Kyseenalaisen tittelin perusteluna oli yhtiön piittaamattomuus ympäristöstä erityisesti öljyntuotannossa Nigeriassa, öljyhiekkahankkeissa Kanadassa ja öljynetsinnässä Alaskan Jäämerellä.

Puhelinsoitto Neotin toimitusjohtajalle Henrikki Talvitielle kuitenkin osoitti, ettei lehtiuutinen Shellin valtaamista Suomen bensamarkkinoista pitänyt aivan paikkaansa.

Alkuvuodesta voimaan tulleen toimitussopimuksen mukaan Neot hankkii vastedes bensansa Nesteen sijasta pääasiassa Ruotsin suurimmalta öljynjalostajalta Preemiltä.

Pienempiä eriä ostetaan Ruotsin St1:n Göteborgissa sijaitsevalta jalostamolta sekä myös Statoilin ja Shellin öljynjalostamoilta Tanskasta.

St1 osti Göteborgin öljynjalostamon Shelliltä vuonna 2010, samalla kun firma hankki omistukseensa Shellin huoltoasemat Suomessa ja Ruotsissa.

Neotin hankkimasta bensasta tiettävästi alle viidesosa on peräisin St1:n Göteborgin jalostamolta. Statoilin ja Shellin tanskalaisilta jalostamoilta hankittavan bensan osuus on tätä pienempi.

Talvitie ei halua sanoa mitään sopimusten kestosta, sillä ne ovat liikesalaisuuksia. Neot aikoo hänen mukaansa jatkossakin kilpailuttaa bensanhankintansa, jotta sen omistajat ABC ja St1 saisivat polttonesteensä mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Mikä yhtiö sitten on tämä Preem, josta alkuvuodesta tuli Suomen suurimpien huoltamoiden uusi pääasiallinen bensantoimittaja?

Preem on entinen OK Petroleum, joka syntyi Ruotsin osuusliikkeen ja valtion öljy-yhtiöiden fuusiossa. Yhtiöllä on Ruotsissa 600 huoltoasemaa sekä öljynjalostamot Göteborgissa ja sata kilometriä Göteborgista pohjoiseen sijaitsevassa Lysekilissä.

Vuodesta 1994 Preemin omistajana on ollut etiopialaissyntyinen saudišeikki Mohammed Al Amoudi. 12 miljardin dollarin omaisuudellaan Al Amoudi on yhdysvaltalaisen Forbes-lehden listauksen mukaan maailman 61. rikkain mies ja maailman rikkain mustaihoinen henkilö. Al Amoudi on myös Ruotsin ja Etiopian suurin yksittäinen ulkomaalainen sijoittaja.

Al Amoudi omistaa öljyjalostamoita Ruotsin lisäksi myös Marokossa. Saudi-Arabiaan hän on perustanut maan ensimmäisen autotehtaan. Tytäryhtiö poraa öljyä Angolassa.

Etiopiassa Al Amoudi omistaa luksushotelleja, kultakaivoksia, Pepsin limutehtaan, maan ainoan terästehtaan, autonrengastehtaan ja sementtitehtaan sekä 500 000 hehtaaria maata riisin, sokerin ja öljykasvien viljelyä varten. Etiopiassa oppositio on syyttänyt häntä edesmenneen pääministerin Meles Zenawin epädemokraattisen hallinnon tukemisesta.

Vuonna 2005 amerikkalaismediat Time ja Counterpunch väittivät, että Al Amoudi olisi rahoittanut syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, mutta väitteet oikaistiin juristien kehotuksesta.

Preemin lehdistöpäällikkö Thomas Ögren naurahtaa, kun kerron, että suomalaisten lehtien mukaan Neotin hankkima bensa tulee jatkossa Shelliltä ja Statoililta. Preemin osalta väitteessä ei ole hänen mukaansa mitään perää. Yhtiö hankkii raakaöljynsä kuudelta öljyalan tukkukauppiaalta. Suurimpia yksittäisiä öljyntoimittajia ovat Sveitsissä päämajaansa pitävät yhtiöt Glencore ja Gunvor.

Preemin öljystä 55 prosenttia tulee Venäjältä, 44 prosenttia Pohjanmereltä ja yksi prosentti Lähi-idästä. Glencoren toimittama öljy on peräisin usealta eri yhtiöltä, jotka poraavat öljyä Pohjanmerellä. Gunvorin hankkima öljy tulee Venäjältä.

Preemin öljyntoimittajat Glencore ja Gunvor eivät nekään ole mitään kestävän kehityksen edelläkävijöitä.

Glencore on maailman suurin mineraalien ja maataloustuotteiden raaka-ainekauppaa harjoittava yhtiö ja maailman suurin raakaöljyn välittäjä. Yhtiö omistaa myös suurimpia kupari- ja kobolttikaivoksia Kongossa ja Sambiassa ja sinkkikaivoksia Perussa ja Kazakstanissa. Tytäryhtiö Xstrata on maailman suurimpia kivihiilen tuottajia.

Glencoren omistaa amerikanjuutalainen Mark Rich, joka lähti pakoon Yhdysvalloista, kun häntä vastaan nostettiin syyte veropetoksista ja öljykaupan käymisestä ajatolla Khomeinin Iranin kanssa Iranin panttivankikriisin aikana vuosina 1979–81. Rich oli pitkään etsintäkuulutettuna Yhdysvalloissa ja on nykyään Israelin kansalainen.

Gunvor taas on maailman kolmanneksi suurin öljykauppaa harjoittava yhtiö ja suurin venäläisen öljyn viejä. Venäjän öljyn osuus Gunvorin kaupasta on 70 prosenttia. Jäljelle jäävä osuus on peräisin useilta eri öljy-yhtiöiltä eri puolilta maailmaa, pieni osa myös Nigeriasta.

Firman omistavat Sveitsin kansalaisuuden ottanut ruotsalainen Torbjörn Törnqvist ja venäläissyntyinen Gennadi Timshenko. Timshenko muutti 90-luvun alussa Suomeen käymään öljykauppaa Urals Finland -yhtiön nimissä ja sai sittemmin Suomen kansalaisuuden. Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluva Timshenko on Forbes-lehden miljardöörilistalla sijalla 99.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kuka hyötyi Algerian kaappausdraamasta?

KU-VIIKKOLEHTI 1.2.2013

Nyt kun Saharan autiomaan hiekkapöly on laskeutunut algerialaisen Tigantourinen kaasunporauslaitoksen ylle, voi olla syytä kysyä, mitä parin viikon takaisesta kidnappausdraamasta jäi päällimmäisenä mieleen.

Näyttävimpien uutisraporttien mukaan tapahtumien kulku oli suunnilleen seuraava:

Islamistiterroristit tunkeutuivat kaasulaitokselle, ottivat brittiläisen BP:n ja norjalaisen Statoilin ulkomaalaisia työntekijöitä panttivangiksi ja kiinnittivät näihin muoviräjähteitä. Terroristeja vastustaneet panttivangit saivat luodista päähän.

Algerian turvallisuusjoukot reagoivat kuitenkin päättäväisesti, hyökkäsivät kaasulaitoksen alueelle ja surmasivat suurimman osan kidnappaajista. Tulitaistelussa kuoli myös panttivankeja, mutta osa vangeista selvisi hengissä piiloutumalla asuntolan sänkyjen alle tai pääsi karkuun vaeltamalla tuntikausia tiettömällä aavikolla.

Kaappausdraaman takana oli yksisilmäisen algerialaisterroristin Mokhtar Belmokhtarin johtama ryhmä, joka käytti itsestään joko nimitystä Naamiomiehet tai Verivalan vannoneet. Ryhmä oli vastikään irtautunut Islamilaisen Maghrebin al-Qaidasta, mutta vannoi edelleen uskollisuutta al-Qaidan johdolle.

Kaappaus oli tiettävästi kosto Ranskan muutamaa päivää aiemmin tekemälle hyökkäykselle islamistikapinallisia vastaan Algerian eteläisessä naapurimaassa Malissa.

Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen johtajat muistuttivat puheissaan, että islamilaista terrorismia vastaan olisi taisteltava kaikin keinoin nyt myös Pohjois-Afrikassa ja Saharan alueella.

Algerian viranomaisten mukaan terroristit olivat tulleet tukikohdistaan Malista ja ajaneet yli tuhannen kilometrin matkan Nigerin ja Libyan alueiden halki ennen hyökkäystä rajan yli Algeriaan. Osa ryhmästä oli hankkinut aseita Libyan pääkaupungista Tripolista.

Itse hyökkäys alkoi kaasulaitoksen ulkomaalaisia työntekijöitä kuljettaneen bussin kaappauksella. Kaapatulla bussilla ajettiin kaasulaitoksen alueelle, jonne terroristien toinen ryhmä oli jo edennyt tehtyään yllätyshyökkäyksen laitosta vartioivia Algerian turvajoukkoja vastaan.

Kaappausdraaman aikana kuoli 48 panttivankia, joista 11 oli algerialaisia ja loput ulkomaalaisia yhdeksästä eri maasta, muun muassa Britanniasta, Norjasta ja Yhdysvalloista.

Surmansa saaneista panttivangeista suurin osa kuoli Algerian taisteluhelikopterien tulittaessa sieppaajien autosaattuetta, jossa nämä kuljettivat ulkomaalaisia panttivankeja kaasulaitoksen alueella.

32 miehen terroristiryhmästä vain kolme jäi Algerian pelastusoperaation jälkeen henkiin.

Kyseessä oli siepattujen lukumäärällä mitattuna yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista panttivankiselkkauksista. Kaasulaitoksen alueella oli vankina yli 800 työntekijää, joista 140 oli ulkomaalaisia.

Kyseessä oli myös ensimmäinen öljy- tai kaasulaitokseen tehty terroristihyökkäys Algeriassa. Algeria on maailman neljänneksi suurin maakaasun tuottaja ja maailman 15. suurin öljyntuottaja.

New York Times -lehden haastatteleman korkea-arvoisen algerialaisen virkamiehen mukaan Algerian armeija toimi kaasulaitoksen panttivankidraamassa itsenäisesti. Sieppaajien pelastusoperaatiosta kerrottiin maan hallitukselle vasta jälkikäteen.

Samaisen virkamiehen mukaan kiinniotetut sieppaajat kertoivat kuulusteluissa, että kaappaajien joukossa olleet egyptiläiset islamistit olivat keskeisesti mukana myös Bengasissa Libyassa viime syyskuussa tehdyssä iskussa Yhdysvaltojen konsulaattia vastaan.

Brittiläinen Saharan alueen asiantuntija, professori Jeremy Keenan pitää mahdottomana sitä, että terroristit olisivat voineet päästä kaasulaitoksen lähistölle Algerian turvallisuusjoukoilta salassa. Sadan kilometrin matka Libyan rajalta strategisesti tärkeille kaasukentille on maan tarkimmin vartioituja alueita.

Brittiprofessorin mukaan terroristiryhmän johtajalla Mokhtar Belmokhtarilla on hyvin läheiset suhteet Algerian tiedustelupalveluun – siitä huolimatta että hänet on Algeriassa tuomittu kuolemaan.

Belmokhtarin taustajärjestö Islamilaisen Maghrebin al-Qaida on Keenanin mukaan Algerian tiedustelupalvelun luomus. Miltei kaikki järjestön aiemmin tekemät länsimaisten turistien ja avustustyöntekijöiden sieppaukset Saharan alueella ovat olleet Keenanin mukaan todellisuudessa tiedustelupalvelun yllyttämiä ja toteuttamia.

Toiset asiantuntijat uskovat, että kaappaajat saivat apua kaasulaitoksen tai turvajoukkojen työntekijöiltä. Yhdysvaltalaisen Stratfor-tutkimuskeskuksen mukaan kaappaajat käyttivät öljy-yhtiön turvamiesten ja Algerian hallituksen maastoautoja.

Oma hämmentävä lukunsa ovat raportit englantia pohjoisamerikkalaisella aksentilla puhuneista kaappaajista. Algerian pääministerin mukaan yksi kaappaajien johtajista oli kanadalainen. Norjalaislehti Aftenpostenin mukaan kaappaajien joukossa oli myös isokokoinen, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen mies.

36 miljoonan asukkaan Algeria on Afrikan pinta-alaltaan suurin maa ja Pohjois-Afrikan maista Marokon ohella ainoa, jossa ei ole viime vuosina koettu monien muiden arabimaiden kaltaista kansannousua.

Maa on näennäisesti monipuoluedemokratia, mutta todellisuudessa valtaa pitää tiedustelupalvelun ja sotavoimien kenraalien pieni eliitti, josta algerialaiset käyttävät ranskankielistä nimitystä Le Pouvoir, eli Valta. Hallituspuolue Kansallinen vapautusrintama (FLN) on ollut maan johdossa yhtäjaksoisesti vuoden 1962 itsenäisyydestä asti.

Vuonna 1991 Islamilainen pelastusrintama (FIS) oli kuitenkin voittamassa parlamenttivaalit ylivoimaisesti. Sotilaat mitätöivät äänestystuloksen, minkä seurauksena osa islamisteista turvautui aseelliseen taisteluun. Kymmenen vuotta kestäneessä sisällissodassa kuoli yli 150 000 ihmistä.

Osana Algerian kenraalien sotastrategiaa armeijan erikoisjoukkojen miehet soluttautuivat kaikkein radikaaleimman islamistiliikkeen, Aseellisen islamilaisen ryhmän (GIA) riveihin ja toteuttivat sisällissodan verisimmät joukkomurhat. Julkisuudessa siviiliväestön verilöylyt pantiin aina islamistikapinallisten syyksi.