perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kenian presidenttipeli ratkeaa oikeudessa

KU-VIIKKOLEHTI 15.3.2013

Kenian viimeviikkoiset vaalit sujuivat suhteellisen rauhallisesti ilman suurempia väkivaltaisuuksia – kansainvälisen median lietsomista vastakkaisista peloista huolimatta. Presidentinvaalien voittajaksi julistettiin Uhuru Kenyatta, joka sai vaalin ensimmäisellä kierroksella virallisten tulosten mukaan 50,07 prosenttia eli juuri täpärästi yli puolet annetuista äänistä.

51-vuotias Uhuru Kenyatta on Kenian ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan poika ja laskutavasta riippuen maan rikkain tai mahdollisesti toiseksi rikkain henkilö, heti entisen presidentin Daniel arap Moin jälkeen, joka johti maata isä-Kenyattan jälkeen 24 vuoden ajan.

Uhuru Kenyatta on myös syytettynä Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa osallisuudesta Kenian edellisten vaalien jälkeisiin väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli yli tuhat ihmistä ja sadat tuhannet joutuivat pakenemaan kodeistaan.

Vielä ei kuitenkaan ole täysin varmaa, että Uhuru Kenyattasta todella tulee Kenian seuraava presidentti, sillä presidentinvaalin toinen pääehdokas, pääministeri Raila Odinga aikoo valittaa korkeimpaan oikeuteen ääntenlaskennan epäselvyyksistä.

Odingan kampanjatoimistolla vaikuttaisi olevan hyvät syyt epäillä vaalitulosta. Kampanjatoimiston mukaan Kenyattan vahvoilla kannatusalueilla annettujen äänien määrä ylitti selvästi alun perin rekisteröityjen äänestäjien lukumäärän ja vastaavasti Odingan vahvoilla alueilla ainakin 11 vaalipiirin äänet puuttuivat tuloksista kokonaan.

Erikoista oli myös se, että virallisten tulosten mukaan yli miljoona äänestäjää antoi äänensä vain presidentinvaalissa, vaikka vaalipäivänä äänestettiin kaikkiaan kuudessa eri vaalissa parlamenttivaaleista paikallisvaaleihin.

Ensimmäistä kertaa käytössä ollut sähköinen ääntenlaskentajärjestelmä hajosi kesken ääntenlaskennan, ja Odingan valituksen mukaan juuri tämä mahdollisti sen, että tuloksia päästiin jälleen kerran sormeilemaan.

Korkein oikeus tekee ratkaisunsa viimeistään pääsiäisen jälkeen. Korkein oikeus voi vaatia uuden ääntenlaskennan, uusien vaalien järjestämisen tai hylätä Odingan valituksen. Jos valitus hylätään, Uhuru Kenyatta vannoo virkavalansa huhtikuun alkupuolella.

Toistaiseksi presidenttinä jatkaa vielä Mwai Kibaki, joka sattuu olemaan myös Uhuru Kenyattan kummisetä. Kibakin kerrotaan ehdottaneen Jomo Kenyattalle, että Kenian itsenäistymisen alla syntyneen pojan nimeksi tulisi Uhuru, joka on swahilia ja tarkoittaa vapautta.

Kenian lehdistössä on tällä viikolla seurattu tarkasti oikeusprosessin kiemuroita. Nairobin alioikeus määräsi keskiviikkona, että vaalilautakunnan oli luovutettava Raila Odingan kampanjatoimiston juristeille kopiot kaikkien vaalipiirien vaalituloslomakkeista, jotta nämä voisivat verrata lopullisia äänimääriä alun perin rekisteröityjen äänestäjien lukumäärään.

Heti virallisen vaalituloksen julkistamisen jälkeen Kenian lehdissä pohdittiin lähinnä sitä, miksi mielipidekyselyissä jatkuvasti johdossa ollut Raila Odinga jälleen hävisi vaaleissa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Odinga jäi presidenttikilvassa häviölle. Vuoden 2007 vaaleissa tappion syynä oli ilmiselvä vaalivilppi.

Lehtimiesten analyyseissä Raila Odingaa verrattiin hänen isäänsä Oginga Odingaan, joka oli aikoinaan Jomo Kenyattan vallan pahin uhkaaja mutta syrjäytettiin poliittisista valta-asemista, kun hänen näkemyksiään pidettiin liian vasemmistolaisina.

Uhuru Kenyattan menestyksen takana oli lyhyessä ajassa suurella rahalla rakennettu taitava kampanjakoneisto. Kampanjaväki kiersi tarkkaan kaikki maan Keskusprovinssin ja Rift Valleyn alueen pienimmätkin paikkakunnat kehottaen ihmisiä rekisteröitymään äänestäjiksi. Äänestäjille jaettiin matkarahoja, ja äänestyspaikoille järjestettiin kuljetuksia pikkubusseilla.

Kenian suurimpaan etniseen ryhmään kikujuihin kuuluva Uhuru Kenyatta liittoutui edellisten vaalien aikaisen vastustajansa William Ruton kanssa, joka edustaa maan juoksumenestyksestä kuuluja kalenjin-heimoja. Kikujut ja kalenjinit ovat olleet yleensä vastakkaisilla puolilla Kenian valtapolitiikassa. Näiden väestöryhmien yhteenlaskettu väkimäärä kattaa lähes 40 prosenttia maan koko väestöstä.

Kenyattaa ja Rutoa yhdisti se, että molemmat ovat syytettyinä Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa edellisten vaalien jälkeisten joukkomurhien järjestämisestä. Kenialaisten journalistien mielestä kansainvälisen rikostuomioistuimen syyte vain lisäsi Kenyattan ja Ruton Jubilee-koalition suosiota.

Monien kenialaisten mielestä on hyödytöntä setviä viiden vuoden takaisia väkivaltaisuuksia jossain Euroopan tuomioistuimessa, kun entiset kiistakumppanit ovat jo sopineet riitansa ja onnistuneet vieläpä mobilisoimaan aiemmin toisiaan kohtaan epäluuloisesti suhtautuneet heimonsa miltei yksimielisesti väestöryhmien välisen keskinäisen sovun taakse.

Vuoden 2008 joukkomurhissa kuolleiden omaiset voivat olla asiasta eri mieltä.

Uhuru Kenyattan on määrä vastata Haagin tuomioistuimen syytteisiin heinäkuussa. Mutta mikäli Kenian korkein oikeus ei hyväksy Raila Odingan valitusta presidentinvaalin ääntenlaskennan epäselvyyksistä ja Uhuru Kenyatta nimetään ensi kuussa presidentiksi, koko Haagin oikeudenkäynti voi jäädä näkemättä. Kenian lain mukaan virassa olevaa presidenttiä ei voi nimittäin asettaa syytteeseen missään tuomioistuimessa.

Kenyatta ja Ruto ovat kumpikin ilmoittaneet haluavansa vastata syytteisiin ja puhdistaa maineensa. Syytteet saattavat kuitenkin raueta sitä ennen. Näin on tapahtunut jo muiden kanssasyytettyjen kohdalla, kun syyttäjän nimeämät todistajat on surmattu tai he ovat kieltäytyneet todistamasta vedoten siihen, että he pelkäävät oman ja perheenjäsentensä turvallisuuden puolesta.

Syytteiden raukeaminen voisi olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto myös länsimaille, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät ne voi ylläpitää läheisiä suhteita presidentin kanssa, joka on syytettynä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Yhdysvalloilla ja Britannialla on molemmilla sotilastukikohdat Keniassa, ja etenkin brittiläisillä yhtiöillä on maassa huomattavia taloudellisia intressejä.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Puoluepolitiikan haasteita Afrikassa

KU-VIIKKOLEHTI 1.3.2013

Ainakin parissakymmenessä Afrikan maassa järjestetään tänä vuonna monipuoluevaalit. Hiukan pidemmällä aikavälillä kyseessä on melkoinen muutos, sillä vielä 1990-luvun alussa useimmissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa vain yksi hallitseva puolue oli sallittu tai sotilaat päättivät maan asioista.

Vaalit kaukaisissa Afrikan maissa eivät silti yleensä ylitä uutiskynnystä Suomessa. Valistuneen arvauksen mukaan poikkeuksena tulevat tänä vuonna olemaan vaalit Keniassa ja Zimbabwessa – ja ehkä myös Ranskan sotilasoperaation myötä uutisotsikkoihin nousseessa Malissa, mikäli heinäkuulle kaavaillut vaalit päästään pitämään siellä suunnitelmien mukaisesti.

Afrikan maiden tiivis vaalirupeama käynnistyy Keniassa, missä ensi maanantaina pidetään parlamenttivaalit, paikallisvaalit sekä presidentinvaalin ensimmäinen kierros.

Zimbabwessa on tarkoitus järjestää parin viikon päästä kansanäänestys uudesta perustuslaista, ja kesällä saatetaan nähdä sellainen ihme, että 89-vuotias Robert Mugabe valitaan vielä kerran maan presidentiksi, pitkälti menestyksekkään maareformin ansiosta, vaikka takavuosien uutisoinnin perusteella olisi voinut kuvitella toisin.

Kenian vaalit saavat kansainvälistä huomiota monestakin syystä. Kenia on itäisen Afrikan kehittynein maa, jossa länsimailla ja länsimaisilla yhtiöillä on paljon taloudellisia intressejä. Kenia on myös suosittu lomakohde. Kenia oli pitkään myös länsimaiden kehitysavun suurimpia kohdemaita.

Tuoreessa muistissa ovat vuoden 2007 lopulla pidetyt edelliset vaalit Keniassa. Presidentinvaalin tulosta sormeiltiin istuvan presidentin Mwai Kibakin hyväksi, sillä seurauksella että maa ajautui väkivallan kierteeseen ja kahden kuukauden aikana yli tuhat ihmistä sai surmansa ja sadat tuhannet joutuivat lähtemään kodeistaan.

Tämänkertaisten vaalien mielenkiintoa lisää varmasti se, että presidentinvaalin toinen pääehdokas Uhuru Kenyatta, samoin kuin hänen varapresidenttiehdokkaansa William Ruto, ovat molemmat syytettyinä Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa edellisten vaalien jälkeisten joukkomurhien järjestämisestä.

Rikossyytteet ihmisyyttä vastaan eivät suinkaan ole vähentäneet ehdokkaiden kannatusta. Tiistaina julkistetun viimeisen mielipidemittauksen mukaan Uhuru Kenyatta olisi presidenttikisassa kutakuinkin tasoissa toisen pääehdokkaan, pääministeri Raila Odingan kanssa. Toisella kierroksella Odinga on kuitenkin ennakkosuosikki.

Uhuru Kenyatta on kampanjan aikana jatkuvasti korostanut syyttömyyttään kunnes tuomioistuimessa toisin todistetaan. Pari viikkoa sitten järjestetyssä Kenian historian ensimmäisessä televisioidussa vaalikeskustelussa myös Raila Odinga sanoi kannattavansa vastaehdokkaansa ehdokkuutta vaaleissa, mutta ihmetteli samalla sitä, aikooko Uhuru Kenyatta johtaa maata Skypen välityksellä, mikäli hänet lopulta tuomitaan Haagissa.

Kenialaisille ja muiden Afrikan maiden kansalaisille on tullut jo selväksi, että poliittisten puolueiden ja presidenttiehdokkaiden lukumäärän kasvu ei välttämättä tarkoita kansanvaltaa, vaikka vaaleja järjestetäänkin säännöllisin väliajoin.

Kun kilpailevat puolueet aikoinaan sallittiin, monet valtapuolueen johtavat poliitikot yksinkertaisesti käänsivät takkia ja siirtyivät opposition puolelle esiintyen sen jälkeen kansan uusina pelastajina.

Keniaa pitkään itsevaltiaana johtanut presidentti Daniel arap Moi onnistui lopulta varsin omalaatuisen vaalilain ansiosta voittamaan kahdesti presidentinvaalit saatuaan vain noin kolmasosan annetuista äänistä. Opposition äänet jakautuivat usean ehdokkaan kesken, kun nämä eivät kyenneet sopimaan yhteisestä ehdokkaasta.

Moni asia on toki muuttunut parempaan suuntaan Moin diktatuurin ajoista, jolloin turvallisuuspoliisi vainosi toisinajattelijoita ja ihmisiä vangittiin ilman oikeudenkäyntiä. Tänä päivänä kenialaiset tietävät oikeutensa eivätkä pelkää puhua politiikasta. Matkapuhelinten aikakaudella tieto kulkee ja mielipiteitä vaihdetaan erittäin vilkkaassa sosiaalisessa mediassa.

Kenian vaaleissa on myös sellainen erikoisuus, että pääehdokkaiden isät olivat Kenian itsenäisyyden alkuaikojen suurmiehiä. Uhuru Kenyatta on maan ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan poika. Raila Odingan isä Oginga Odinga oli puolestaan Jomo Kenyattan vallan pahin uhkaaja, joka vasemmistolaisena syrjäytettiin lopulta poliittisista valta-asemista.

Kolmannen ehdokkaan varapresidenttiehdokkaana on presidentti Moin poika Gideon Moi, jonka uskotaan olevan isänsä jälkeen Kenian rikkain mies. Moin perheen pitkälti valtion varoista kavallettu varallisuus on arviolta yli kolme miljardia dollaria.

Rikkaimpien kenialaisten listalla seuraavana on Kenyattan perhe, joka omistaa yli 200 000 hehtaaria isä-Kenyattan aikoinaan brittiläisiltä siirtomaaherroilta puoli-ilmaiseksi lunastamaa maan parasta viljelymaata.

Kenian politiikan pahimpia epäkohtia on se, että puolueet ja alati vaihtuvat puolueliittoumat on synnytetty lähinnä etnisten ryhmien pohjalta. Useimmat kenialaiset näkisivät vallassa mieluiten omaan etniseen ryhmään kuuluvan henkilön, ja poliitikot käyttävät tätä häikäilemättömästi hyväksi.

Kenian edellisten vaalien alla keskustelin kenialaisen ympäristöaktivistin ja kansanedustajan Wangari Maathain kanssa monipuoluepolitiikan haasteista Keniassa ja muualla Afrikassa.

Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2004 palkitun Maathain mielestä yhdessäkään Afrikan maassa ei ollut toimivaa monipuoluedemokratiaa. Useimmissa maissa puolueet ovat joko yksittäisten poliitikkojen tai presidentin ympärille syntyneitä tai laajapohjaisen kongressin ympärille rakentuneita, kuten Etelä-Afrikan valtapuolue Afrikkalainen kansalliskongressi ANC.

”Mutta myös ANC koostuu yksittäisistä vahvoista poliitikoista, jotka ovat kerääntyneet kongressin puitteissa yhteen lähinnä päästäkseen valta-asemiin. Vielä on matkaa siihen, että meillä olisi demokraattinen järjestelmä ja poliittisia puolueita, jotka ajaisivat tiettyjä arvoja ja ideologioita”, toissavuonna edesmennyt Wangari Maathai totesi.

Oikaisu 13.3.2013: Daniel arap Moin poika Gideon Moi ei ollut varapresidenttiehdokkaana Kenian presidentinvaaleissa. Gideon Moi on entisen valtapuolueen Kanun puheenjohtaja ja oli keskeisesti mukana Musalia Mudavadin presidentinvaalikampanjassa. Mudavadin varapresidenttiehdokkaaksi nimettiin lopulta kuitenkin Jeremiah Kioni.