perjantai 26. syyskuuta 2014

Ketkä olivat 9/11-salaliiton takana?

KU-VIIKKOLEHTI 26.9.2014

Jos vuoden 2001 syyskuun 11. päivän lentokonekaappaajiksi nimetyt 19 arabimiestä eivät voineet olla vastuussa Yhdysvaltojen ilmavalvonnan täydellisestä lamaantumisesta tai New Yorkin World Trade Centerin kolmen pilvenpiirtäjän purkuräjähdystä muistuttavista romahduksista, ketkä sitten olivat syyskuun 11. päivän iskujen takana?

Yhdysvaltalaistutkija Kevin Ryan yrittää vastata tähän kysymykseen kirjassaan Another nineteen: Investigating legitimate 9/11 suspects.

Kyseessä on yksityiskohtaiseen tutkimustyöhön pohjautuva 400-sivuinen, lievästi sanoen hämmentävä tietopaketti, jossa Ryan tarjoaa vaihtoehtoisen teorian aineksia monin paikoin epäuskottavaksi osoittautuneelle viralliselle salaliittokertomukselle syyskuun 11. päivän tapahtumista.

Ryan esittelee kirjassaan 19 Bushin hallintoon kuulunutta tai sitä lähellä ollutta poliittista päättäjää, viranomaista tai muuta vaikuttajaa, joiden tekemisiä ja keskinäisiä suhteita tulisi hänen mielestään tutkia perin pohjin, jos halutaan selvyys siitä, mitä 11.9.2001 todella tapahtui.

Kevin Ryan selostaa kirjassaan liittovaltion poliisin FBI:n, tiedustelupalvelu CIA:n, Yhdysvaltojen ilmailuhallinnon, ilmapuolustuksen sekä maan poliittisen johdon laiminlyöntejä ja pyrkimyksiä pakoilla vastuun ottamista tapahtumista.

Terrorismiasiantuntijat osasivat heti syyttää iskuista Al-Qaidaa, jota CIA ja Bushin hallintoa lähellä olleet poliittiset vaikuttajat olivat pitkään tukeneet Persianlahden maiden hallitsijaperheiden kanssa harjoitettujen hämäräbisnesten välityksellä.

Monet Bushin hallinnon taustavaikuttajista olivat keskeisesti mukana Lähi-idän maita koskevissa juonitteluissa jo isä-Bushin, Reaganin, Fordin ja Nixonin presidenttikaudella.

Ryan kuvailee kirjassaan hyvä veli -verkostoa, jossa samojen opinajojen samoihin opiskelijaveljeskuntiin kuuluneen pienen piirin vaikuttajat sujuvasti siirtyvät poliittisesta virasta sijoitusyhtiöihin, tiedustelupalveluun tai turva-alan konsulttifirmoihin.

Miltei kaikki Ryanin esittelemät 19 vaikuttajaa hyötyivät henkilökohtaisesti syyskuun 11. päivän tapahtumista Yhdysvaltojen sotaoperaatioihin tai erilaisten uusien turvajärjestelmien kehittämiseen liittyvien suurten urakkasopimusten myötä.

Ryanin mielestä kaksi Bushin hallinnon edustajaa oli päävastuussa viranomaisten laiminlyönneistä lentokoneiskujen estämisessä: varapresidentti Dick Cheney ja puolustusministeri Donald Rumsfeld. Kumpikaan ei tehnyt mitään kaapattujen koneiden pysäyttämiseksi, päinvastoin.

Varapresidentti Dick Cheney sai hoitaakseen presidentin tehtävät presidentti Bushin ollessa vierailulla ala-asteen koulussa Floridassa. Kun kaapatuksi uskottu kone lähestyi Washingtonia, Cheney piti nimenomaisesti voimassa käskyn olla ampumatta alas konetta.

Puolustusministeri Rumsfeld puolestaan jatkoi WTC-iskujen jälkeen normaalia päiväohjelmaansa ja ennakoi aamiaisella Pentagonin työntekijöiden kanssa, että iskut eivät suinkaan olleet vielä päättyneet.

Rumsfeld ei ollut sen sijaan lainkaan yhteydessä ilmapuolustuksesta vastaavan Noradin komentajaan Ralph Eberhartiin. Eberhart itse johti samanaikaisesti käynnissä olevaa sotaharjoitusta, jossa terroristit hyökkäsivät kaapatuilla matkustajakoneilla New Yorkiin.

Todellisten WTC-iskujen tapahtuessa Eberhart lähti ajamaan autolla Petersonin lentotukikohdasta puolen tunnin päässä sijaitsevaan Noradin päämajaan eikä ollut sinä aikana tavoitettavissa matkapuhelimella.

FBI ja CIA eivät kumpikaan tehneet mitään väitettyjen kaappaajien kiinniottamiseksi vuosien aikana saaduista kymmenistä yksityiskohtaisista vihjeistä huolimatta. Ryanin mielestä on syytä epäillä, että FBI:n johtaja Louis Freeh ja CIA:n johtaja George Tenet nimenomaisesti sabotoivat useita meneillään olleita tutkimuksia, jotka olisivat johtaneet arabimiesten pidätykseen ja estäneet väitetyt lentokonekaappaukset.

Kevin Ryan kertoo julkisuudessa vain vähän huomiota saaneesta päätöksestä ottaa syyskuun 11. päivänä käyttöön Reaganin hallinnon aikana ydinsodan uhan vuoksi laaditut salaiset suunnitelmat varjohallituksesta. Valkoisen talon terrorisminvastainen pääneuvonantaja Richard Clarke paljasti vuonna 2004, että päätös varjohallituksesta tehtiin ”hallinnon jatkuvuuden” turvaamiseksi maata uhkaavan kriisin vuoksi.

Huippusalaista hallinnon jatkuvuusohjelmaa (COG) oli suunniteltu 20 vuoden ajan, ja ryhmässä olivat mukana Clarken lisäksi ainakin Dick Cheney, Donald Rumsfeld ja George Bush vanhempi.

Uuskonservatiivien sisäpiiri piti yllä myös läheisiä suhteita Arabiemiraattien, Saudi-Arabian ja Kuwaitin hallitsijaperheiden kanssa. Richard Clarkella oli erityisen läheiset välit Arabiemiraattien johtajiin, jotka tapasivat käydä Afganistanissa haukkametsällä ja neuvonpidossa Osama bin Ladenin kanssa.

George Bush vanhempi tapasi sijoitusyhtiö Carlyle Groupin saudiarabialaisia sijoittajia Washingtonissa 10.9.2001, näiden joukossa muun muassa Osama bin Ladenin veli.

Ryanin kirjan mukaan World Trade Centerin turvajärjestelyistä vastasi Kuwaitin emiirisuvun sijoitusyhtiön Kuwaiti-American Corporationin omistama turvayhtiö Stratesec. Kyseinen firma rakensi WTC-tornien valvontakamerajärjestelmät, huolehti turvatarkastuksista ja uudisti kaksoistornien teräspilarien palosuojauksen juuri ennen lentokoneiskuja.

Carlyle Groupin entisen asejärjestelmäkauppiaan Barry McDanielin operoima firma vastasi myös United Airlinesin, Washingtonin Dullesin lentokentän ja nanotermiittiräjähteitä kehittävän Los Alamosin ydinaselaboratorion turvajärjestelyistä.

Juuri WTC-tornien teräspilarien kohtaloa koskevat väitteet vaikuttivat keskeisesti siihen, että Kevin Ryanista tuli whistleblower, väärinkäytösten ilmiantaja.

Kemistin koulutuksen saanut Ryan työskenteli työmaajohtajana Yhdysvaltojen johtavassa turvallisuustarkastusyhtiössä nimeltä Underwriters Laboratories. Hän sai kuitenkin potkut työstään vuonna 2004 paljastettuaan sen, että yhtiö oli aikoinaan testannut WTC-tornien teräsrakenteet ja todennut ne paloturvallisiksi eivätkä ne mitenkään voineet pettää pelkästään lentopetrolin aiheuttamassa tulipalossa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Purettiinko WTC-7 räjähteillä?

KU-VIIKKOLEHTI 12.9.2014

Syyskuun 11. päivän tapahtumien muistojuhlat hukkuivat tänä vuonna uuden terrorisminvastaisen sodanjulistuksen alle, kun presidentti Barack Obama ilmoitti keskiviikkoiltana, että Yhdysvallat aikoo käynnistää ilmapommitukset ääri-islamilaista Isis-järjestöä vastaan nyt myös Syyriassa.

Yhdysvaltojen ilmavoimat ovat tehneet kuukauden aikana jo yli 150 ilmaiskua Isisin valtaamille alueille Irakissa. Pommitusten kuolonuhrien määrästä ei ole julkistettua tietoa.

Maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen sodan käsite lanseerattiin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. 13 vuoden aikana Yhdysvallat on käynyt sotaa terroristeja vastaan Irakin ja Syyrian lisäksi ainakin Afganistanissa, Pakistanissa, Jemenissä, Somaliassa, Libyassa, Malissa ja Filippiineillä.

Barack Obaman hallinto on pyrkinyt välttämään terrorisminvastaisen sodan käsitteen käyttöä, mutta tämä ei ole estänyt ilmapommituksia ja lennokki-iskuja aseellisten islamistiryhmien valtaamille alueille.

Pakistan Body Count -verkkosivuston keräämien tietojen mukaan pelkästään Pakistanissa tehdyissä lennokki-iskuissa on kuollut mahdollisesti yli 3 000 ihmistä, joista noin 2 500 oli siviilejä. Kuolleista enintään 45 oli Al-Qaidan jäseniä.

Al-Qaidan 19:ää terroristia syytettiin 13 vuoden takaisista matkustajakoneiden kaappauksista ja törmäyksistä New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin, jotka tuntien päästä räjähtivät yläkerroksista palasiksi ja sortuivat lähes vapaan pudotuksen nopeudella ilman että alempien kerrosten aiheuttama vastus lainkaan hidasti romahdusta.

Myös hiukan sivummalla ollut World Trade Centerin rakennus 7 luhistui kasaan muutamassa sekunnissa, vaikka siihen ei osunut mitään lentokonetta.

Kolmannen kaapatun koneen kerrottiin törmänneen Yhdysvaltojen puolustusministeriön Pentagonin rakennuksen ulkoseinään, mutta koneen hylystä ei löytynyt selvää jälkeä eikä törmäyskohta vastaa Boeing-koneen törmäystä.

Neljännen koneen kerrottiin syöksyneen maahan Pennsylvaniassa. Tästäkään lentokoneesta ei jäänyt törmäyskohtaan muuta kuin kuoppa pellonreunaan, mutta koneen osia löydettiin kilometrien säteeltä.

Vuosia myöhemmin julkistetut viranomaistutkimukset eivät selitä sitä, miksi WTC:n kaksoistornit romahtivat räjähdyksenomaisesti tulipalojen seurauksena tai miksi WTC-7 luhistui kuin räjähteillä puretut talot purkutyömailla, kahdeksan tuntia WTC:n kaksoistorneihin tehtyjen lentokoneiskujen jälkeen.

Koskaan aikaisemmin yksikään teräsrakenteinen pilvenpiirtäjä tai kerrostalo ei ole romahtanut pelkästään tulipalojen ansiosta.

Presidentti Bushin asettama 9/11-komissio pyrki raportissaan lähinnä osoittamaan, että kyse oli Al-Qaidan terroristien salaliitosta, mutta ei selittänyt eikä selvittänyt tornitalojen tuhoutumista.

Syyskuun 11. päivän tapahtumien virallisia selityksiä kyseenalaistavat näkemykset eivät ole saaneet juuri tilaa valtamediassa – tai jos ovat, niin niiden esittäjät on leimattu salaliittoteorioita levittäviksi hörhöiksi.

Viime aikoina erityisesti World Trade Centerin rakennuksen 7 purkuräjähdystä muistuttava romahdus on saanut jonkin verran laajempaa huomiota Yhdysvalloissa.

Arkkitehtien ja insinöörien 9/11-totuusliikkeen käynnistämä ReThink911-kampanja on ostanut mainostilaa New Yorkin keskustan Times Squarelta, missä kuukauden ajan on nähtävillä lyhyt video WTC-7:n romahduksesta 30 x 15 metrin kokoisella valotaululla.

Viime syksynä kampanjaryhmä osti ulkomainostilaa New York Times -lehden toimitustalon ulkopuolelta ja kyseli töihin tulevilta lehden toimittajilta, miksi he eivät ole raportoineet WTC-7:n romahduksen kummallisuuksista ja lukuisista muista syyskuun 11. päivän tapahtumien epäselvyyksistä.

New Yorkissa äänestäjät saattavat päästä marraskuussa myös äänestämään uudesta kansalaisaloitteesta, joka velvoittaisi kaupungin rakennusviraston tekemään kunnollisen tutkimuksen kaikista New Yorkissa romahtaneista tornitaloista 11.9.2001 tapahtuneen kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen.

Mikäli tämä ”tornitaloja koskeva turvallisuusaloite” hyväksytään äänestyksessä, rakennusvirasto joutuu asettamaan tutkimusryhmän selvittämään, miksi WTC-7 todella romahti ja mitä vaikutuksia tällä romahduksella tulisi olla kaikkien olemassa olevien ja rakenteilla olevien tornitalojen turvallisuuden parantamiseksi.

9/11-konsensuspaneeliksi kutsuttu eri alojen tutkijoista koostuva riippumaton kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi puolestaan kesäkuussa useita selvityksiä, joiden perusteella tutkijaryhmä uskoo, että WTC-7 tarkoituksellisesti purettiin rakennukseen etukäteen asetetuilla räjähteillä.

Julkisuuslain nojalla saatujen rakennuspiirustusten perusteella tutkijaryhmä osoitti, että Yhdysvaltojen teknillisen tutkimuskeskuksen NIST:n laatima tietokonesimulaatio WTC-7:n romahduksesta perustui virheellisiin väitteisiin tornitalon teräksisistä tukirakenteista.

NIST:n simulaation mukaan tulipalon aikaansaama lämpölaajeneminen johti rakennuksen yhden vaakapalkin irtoamiseen teräksisestä pystypilarista, mikä sai koko 47-kerroksisen rakennuksen romahtamaan.

9/11-konsensuspaneeli kumosi myös väitteen, jonka mukaan NIST:n tutkijoilla ei ollut lainkaan käytössään WTC-7:n tuhopaikalta talteen otettuja näytteitä rakennuksen tuhoutuneista teräspilareista.

Todellisuudessa suurin osa WTC-7:n tuhoutuneista rakennusaineksista siirrettiin pikaisesti pois paikalta, mutta onnettomuustutkijat pääsivät kuitenkin tutkimaan ja valokuvaamaan tuhopaikalta peräisin olevia teräspalkkien palasia, joista osa oli sulanut ja jopa höyrystynyt äärimmäisen kuumassa lämpötilassa, mikä viittasi räjähdysaineiden käyttöön.

Konsensuspaneeli kokosi yhteen myös lukuisia palomiesten lausuntoja, joiden mukaan heille oli kerrottu iltapäivällä 11. syyskuuta, että WTC-7 tullaan kohta purkamaan. Sekä CNN että BBC raportoivat rakennuksen 7 romahduksesta tv-lähetyksissään jo ennen kuin rakennus romahti.

9/11-konsensuspaneelin tutkimustulokset ovat luettavissa englanniksi ryhmän verkkosivuilla www.consensus911.org.