perjantai 28. helmikuuta 2014

Apua Somalian journalisteille

KU-VIIKKOLEHTI 28.2.2014

Olin pari viikkoa sitten Somalian pääkaupungissa Mogadishussa mukana käynnistämässä suomalaisten journalistijärjestöjen Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin uutta media-alan kehitysyhteistyöhanketta. Matka oli onnistunut, ja paikallisten yhteistyökumppanien kanssa saatiin tehtyä tarkat suunnitelmat hankkeen yksityiskohdista.

Suomen ulkoministeriön tukeman hankkeen tarkoituksena on siirtää Yle TV2:n tv-studioista vapautuneet studiolaitteet Somalian yleisradion käyttöön ja rakentaa monikamerastudio Somalian tv:n toimitiloihin Mogadishuun.

Tv-studion rakentamisen lisäksi Somalian journalistiliiton ja maan tiedotusministeriön kanssa järjestetään koulutusta journalismista, journalismin etiikasta ja vapaan tiedonvälityksen merkityksestä, kohderyhmänä sekä journalistit että maan viranomaiset.

Jos hanke etenee suunnitelmien mukaan, Somalian tv:n uusi monikamerastudio otetaan käyttöön ensi vuoden alkupuolella. Koulutusta on tarkoitus jatkaa ainakin vuoden 2016 loppuun asti.

Kolmihenkinen suunnitteluryhmämme tapasi matkan aikana kymmeniä paikallisia journalisteja ja teknistä henkilökuntaa Somalian yleisradiosta ja useilta yksityisiltä radio- ja tv-kanavilta. Toimittajien rohkeutta ja sitoutuneisuutta ei voinut muuta kuin ihailla.

Sodan runtelemassa Somaliassa 38 toimittajaa on saanut surmansa työtehtävissä kymmenen viime vuoden aikana. Pahin tilanne oli vuonna 2012, jolloin 18 toimittajaa tapettiin työnsä vuoksi.

Osallistuimme matkan aikana tiedotusministeriön järjestämään surmattujen toimittajien muistotilaisuuteen, jossa uusi tiedotusministeri Mustaf Duhulow lupasi tehdä kaikkensa, jotta toimittajamurhien syylliset saataisiin selville ja vastuuseen rikoksistaan.

Maan journalistiliiton toimihenkilöistä monet työskentelevät ulkomaisille lehdille ja uutistoimistoille. Journalistiliiton pääsihteeri on New York Timesin kirjeenvaihtaja ja rahastonhoitaja on uutistoimisto AFP:n valokuvaaja. Brittiläisen Guardian-lehden avustajana työskentelevä liiton kansainvälisten asioiden sihteeri oli menettänyt ristitulessa toisen käsivartensa.

Myös toimittajien pidätykset ja uhkaukset ovat yhä tavallisia. Radio Dananin johtaja pidätettiin radioaseman julkaistua verkkosivuillaan kuvan islamistijärjestö Al-Shabaabin tekemässä pommi-iskussa tuhoutuneesta autosta.

Journalistiliitto puuttui asiaan, tiedotusministeri otti selvää pidätyksen syistä ja seuraavana päivänä radioaseman johtaja pääsi vapaaksi – tosin turvallisuuspoliisin pahasti runtelemana.

Asian selvittämistä auttoi varmasti se, että ministeri ja journalistiliiton pääsihteeri kuuluvat samaan klaaniin – kenties myös se, että paikalla oli suomalaistoimittajien ryhmä käynnistämässä uutta yhteistyöhanketta.

Hankkeen koulutus tulee sisältämään uuden teknisen laitteiston käyttökoulutusta sekä eri puolilla maata järjestettäviä kursseja toimittajantyön perustaidoista, toimittajien turvallisuudesta ja alan eettisistä periaatteista.

Somalian tv:n toimittajia koulutetaan tutkivan tv-työn käytännön kursseilla, joissa paikalliset toimittajat tekevät tv-ohjelmia yhdessä somalitaustaisten suomalaisten toimittajien kanssa.

Omat seminaarit järjestetään naistoimittajien haasteista. Somalia on maailman hyvinvointitilastoissa yleensä häntäpäässä, mutta naispuolisten radiotoimittajien suhteellisessa määrässä mitattuna Somalia on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa.

Maan kahden naistoimittajien järjestön edustajat luettelivat kuitenkin lukuisia epäkohtia naisten asemasta mediataloissa, suurimpana puutteena se, että naiset eivät yleensä pääse osallistumaan alan koulutuksiin.

Vikesin järjestämissä koulutuksissa pyrkimyksenä on, että miehet ja naiset olisivat tasapuolisesti edustettuina.

Myös viranomaisille järjestetään koulutusta Somalian valmisteilla olevasta medialaista ja yleensäkin sananvapauden ja tiedonsaannin merkityksestä edustuksellisessa yhteiskunnassa. Tiedotusvälineiden ja toimittajien oikeuksia ja velvollisuuksia käsitteleville kursseille kutsutaan mukaan edustajia maan ministeriöistä, parlamentista, tuomioistuimista, poliisista ja armeijasta.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että Vikesin hanke voi myös epäonnistua. Somalian sananvapauden, journalismin ja julkisen palvelun tukihanketta lähdetään toteuttamaan maassa, joka on edelleen sotatilassa.

Somalian nykyinen, ulkovaltojen tunnustama hallitus kontrolloi aluetta, joka ulottuu tällä hetkellä parhaimmillaan vain sadan kilometrin päähän Mogadishusta. Islamistiarmeija Al-Shabaab pitää yhä hallussaan huomattavaa osaa eteläisen Somalian maaseudusta ja on tehnyt viime aikoina itsemurhaiskuja myös pääkaupungissa.

Muutoin maa on jakautunut lukuisiin osittain itsehallinnollisiin alueisiin, joilla on omat hallituksensa ja presidenttinsä, mutta joita mikään ulkomaa ei ole tunnustanut. Näistä alueista osa toimii kuitenkin yhteistyössä Somalian liittovaltion hallituksen kanssa.

Nykyhallitus ei pysyisi pystyssä ilman Afrikan unionin rauhanturvasotilaita. Kuudesta Afrikan maasta värvätyt rauhanturvaajat suunnittelevat parhaillaan suurhyökkäystä Al-Shabaabia vastaan operaatioon vastikään liittyneiden Etiopian joukkojen johdolla. Julkilausuttuna tavoitteena on, että Al-Shabaab ajetaan pois sen valtaamilta alueilta tämän vuoden loppuun mennessä.

Afrikan unionin 22 000 sotilaan operaatio on Yhdysvaltojen ja EU:n rahoittama.

Muuten Somalia onkin jätetty toistaiseksi pitkälti oman onnensa nojaan. Brysselissä syyskuussa pidetyssä avunantajamaiden huippukokouksessa Somalian hallitukselle luvattiin lähes kaksi miljardia euroa kehitysapua maan sosiaaliseen ja taloudelliseen jälleenrakennukseen. Ensisijaisena pidettiin maan turvallisuustilanteen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantamista.

Juhlapuheista huolimatta avusta ei näy Mogadishussa jälkeäkään.

”Suuret lupaukset on lunastettava myös käytännössä. Sanoista on siirryttävä tekoihin ja avun toteuttamiseen”, presidentti Hassan Sheikh Mohamud totesi maanantaina avunantajamaiden ja YK:n edustajien kanssa pidetyssä kokouksessa Mogadishun lentokentällä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ankarimmat homovastaiset lait

KU-VIIKKOLEHTI 14.2.2014

Jo tässä vaiheessa on selvää, että Sotšin talviolympialaiset tullaan jälkeenpäin muistamaan kisoina, jolloin homojen oikeudet Venäjällä nousivat kansainväliseksi puheenaiheeksi.

Poliitikot ja poptähdet ovat paheksuneet Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta. Tviittejä on lähetetty, ja mielenosoituksia järjestetty Venäjän suurlähetystöjen ja McDonald’sien edessä kymmenissä maailman suurkaupungeissa Pariisista Rio de Janeiroon.

McDonald’s on yksi olympiakisojen pääsponsoreista Coca-Colan, Samsungin ja Visan ohella.

Homojen ihmisoikeuksien toteutumisessa Venäjällä on epäilemättä kohentamisen varaa. Homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten oikeuksia ajavan ILGA Europe -järjestön vuosittaisen listauksen mukaan Venäjä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien osalta Euroopan surkein maa.

Venäläisten asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat usein vihamieliset. Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa venäläisistä pitää homoseksuaalisuutta sairautena tai mielenhäiriönä. Homojen pahoinpitelyt ovat tavallisia, ja poliisin suhtautuminen on usein välinpitämätöntä.

Moskovan kaupunki kielsi vuonna 2012 pride-kulkueiden järjestämisen sadan vuoden ajaksi.

Kovimman kansainvälisen arvostelun kohteena on kuitenkin ollut Venäjän duuman viime kesänä hyväksymä laki, joka kieltää homoseksuaalisuutta koskevan tiedon jakamisen alaikäisille.

Epämääräisesti muotoillun homolain rikkomuksesta voi seurata sakkorangaistus, joka on enimmillään noin sata euroa, mikäli ”homopropagandan levittäjä” on yksityishenkilö, tai runsas 10 000 euroa, jos kyseessä on liikeyritys tai koulu.

Sotšin kisojen alla Venäjän presidentti Vladimir Putin vastasi kritiikkiin toteamalla, että homosuhteet eivät ole Venäjällä suinkaan lainvastaisia, vaan homot ja lesbot olivat tervetulleita seuraamaan kisoja paikan päälle – kunhan vain eivät propagoi homoseksuaalisuutta alaikäisille.

Moskovassa asuva brittitoimittaja Marc Bennetts kirjoitti Venäjän homolaista ja sen länsimaisten arvostelijoiden ylilyönneistä viikko sitten Viikkolehden Guardian-jutussa (7.2.). Bennetts totesi, että vaikka laki on kömpelö ja tarpeeton, kyseessä ei varmasti ole ”yksi planeetan ankarimmista homovastaisista laeista”, kuten jotkut yhdysvaltalaiset homoaktivistit ovat väittäneet.

Näin ei taatusti olekaan, sillä yli 70 maata pitää homoseksuaalisuutta vielä tänä päivänä rikoksena, josta voi koitua ankarat rangaistukset.

Lainsäädännön kannalta pahin tilanne on eräissä islamilaisissa maissa sekä entisissä Britannian siirtomaissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibianmerellä.

Iranissa, Jemenissä, Mauritaniassa, Saudi-Arabiassa ja Sudanissa samaa sukupuolta olevien seksisuhteista voidaan tuomita kuolemanrangaistukseen. Myös Nigerian pohjoisissa osavaltioissa sekä eräissä osissa Somaliaa homosuhteista voidaan islamilaisen šaria-lain nojalla määrätä kivityskuolema.

Homosuhteista voi lain mukaan saada elinkautisen vankeusrangaistuksen Sierra Leonessa, Tansaniassa ja Ugandassa sekä Karibian alueen maissa Barbadosissa ja Guyanassa. Tosin Sierra Leonessa lesbosuhteita ei ole kriminalisoitu eikä Barbadosissa ja Guyanassa ole pitkään aikaan annettu tuomioita homosuhteista.

Trinidadissa ja Tobagossa homojen välisestä anaaliyhdynnästä voidaan tuomita 25 vuodeksi vankilaan.

Gambiassa, Keniassa ja Sambiassa homot voidaan laittaa vankilaan 14 vuodeksi.

Hiljattain itsenäistyneessä Etelä-Sudanissa maksimirangaistus homoseksistä on kymmenen vuotta, kuten myös Belizessä, Jamaikalla sekä viidessä muussa Karibianmeren englanninkielisessä saarivaltiossa. Meksikon kupeessa sijaitseva Belize kieltää maahanpääsyn ulkomaalaisilta homoilta ja lesboilta.

Useissa Karibian alueen maissa siirtomaavallan ajalta periytyneitä ankaria sodomian vastaisia lakeja ollaan onneksi lieventämässä – osittain paikallisten sateenkaarijärjestöjen aktiivisen kampanjoinnin ansiosta.

Eräissä mustan Afrikan maissa poliitikot ovat sen sijaan pyrkineet viime aikoina kiristämään homovastaisia lakeja ja väkivaltaiset hyökkäykset homoja vastaan ovat yleistyneet.

Amnesty Internationalin viime vuonna julkaistun raportin mukaan homosuhteet ovat kriminalisoituja kaikkiaan 31:ssa mustan Afrikan maassa.

Aiempia homovastaisia lakeja on kovennettu Liberiassa ja Nigeriassa, missä vastedes voi saada kymmenen vuoden tuomion homojen oikeuksia ajavan järjestön jäsenyydestä tai vierailusta homobaarissa.

Ugandassa presidentti kumosi tammikuussa parlamentin jo hyväksymän lain, joka olisi velvoittanut ugandalaiset ilmiantamaan viranomaisille homosuhteessa olleen henkilön viimeistään 24 tuntia väitetyn seksitapahtuman jälkeen.

Kamerunissa homoja ja lesboja on Amnestyn mukaan pidätetty pelkän ulkonäön perusteella ja pidetty vangittuna useita vuosia ilman oikeudenkäyntiä. Keniassa taas poliisi pysäyttää homoilta näyttäviä miehiä kadulla vaatien lahjuksia, jotta heitä vastaan ei nostettaisi syytettä homolain nojalla.

Nigeriassa uutta homovastaista lakia perusteltiin laajalla mielipidetutkimuksella, jossa 92 prosenttia vastaajista kannatti lakiesitystä sillä perusteella, ettei homoseksuaalisuus kuulu nigerialaiseen kulttuuriin.

Amnestyn mukaan ankarat homolait ovat kuitenkin siirtomaavallan peruja. Mustan Afrikan maissa tänä päivänä homovastaisuutta lietsovat poliitikot ja kirkonjohtajat saavat myös rahoitusta Yhdysvaltojen uskonnolliselta oikeistolta.

Monissa maissa homovastaisten lakiesitysten avulla on pyritty siirtämään huomiota pois polttoaineen tai elintarvikkeiden hinnannousun vastaisista mellakoista.

Amnesty korostaa myös sitä, että homoseksuaalisuus on sallittua 20:ssa Afrikan maassa – lähinnä Ranskan ja Portugalin entisissä siirtomaissa sekä Etelä-Afrikassa.

Etelä-Afrikan lainsäädäntö on homojen oikeuksien kannalta uraauurtava. Rotusyrjinnästä vapautunut Etelä-Afrikka kirjasi homojen tasavertaiset oikeudet perustuslakiin ensimmäisenä maana maailmassa ja hyväksyi samansukupuoliset avioliitot vuonna 2006, viidentenä maana maailmassa.