perjantai 29. elokuuta 2014

Miksi emiraatit sotivat Libyassa?

KU-VIIKKOLEHTI 29.8.2014

Arabiemiraattien hävittäjäkoneiden tekemät ilmaiskut Libyassa eivät juuri ylittäneet meillä uutiskynnystä. Kilpailevien aseellisten ryhmien runtelema Libya näyttäisi muutenkin kaikonneen uutisista sen jälkeen kun Muammar Gaddafi surmattiin syksyllä 2011 Nato-maiden kuukausia kestäneiden ilmapommitusten jälkeen.

New York Times -lehti paljasti alkuviikosta, että Arabiemiraattien hävittäjät olivat vastuussa Libyan pääkaupunkiin Tripoliin viime viikolla tehdyistä ilmaiskuista, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Iskujen kohteena olivat Libyan aamunkoitoksi kutsutun aseellisen liittouman tukikohdat ja maan sisäministeriön rakennus.

Iskuista huolimatta Libyan aamunkoiton joukot valtasivat sunnuntaina Tripolin lentokentän, jonka hallinnasta oli taisteltu jo kuukauden päivät.

Lentokenttä oli ollut Libyan hallituksen rahoittamien Zintanin prikaatien hallinnassa Gaddafin syrjäyttämisestä asti.

Libyan aamunkoiton joukot koostuvat useista aseellisista ryhmistä, joista osa on kotoisin Misratan kaupungista ja osa on islamisteja. Misratan prikaatit muistetaan kenties parhaiten siitä, että he ottivat kiinni Muammar Gaddafin lokakuussa 2011 ja surmasivat hänet.

Zintanin prikaatien miehet ovat puolestaan kotoisin Tripolin eteläpuolella sijaitsevan Zintanin kaupungin alueelta. Nämä joukot ottivat Gaddafin pojan Seif al-Islamin vangiksi marraskuussa 2011 ja pitävät häntä edelleen vankinaan Zintanissa.

Miksi ihmeessä Arabiemiraattien ilmavoimat pommittavat sekasortoista Libyaa? Libya sijaitsee Pohjois-Afrikassa tuhansien kilometrien päässä Persianlahden emiirikunnista, joista tunnetuimpia ovat äveriäät liikekeskukset Abu Dhabi ja Dubai.

Kyseessä on monimutkainen alueellisen valtataistelun vyyhti, joka käynnistyi arabimaiden kansanousujen jälkeen, kun muslimiveljeskuntien perustamat puolueet voittivat ensimmäiset vapaat vaalit Tunisiassa ja Egyptissä ja pääsivät hallitusvaltaan.

Persianlahden maissa Saudi-Arabiassa, Arabiemiraateissa ja Bahrainissa valtaapitävät kuninkaat ja emiirit pitävät muslimiveljeskuntia pahimpana uhkana olemassaololleen. Nämä maat ovat uskonnollisesti vanhoillisia absoluuttisia monarkioita, joissa ei ole minkäänlaista kansanvaltaa.

Alkujaan Egyptistä peräisin oleva Muslimiveljeskunta on uskonnollinen ja yhteiskunnallinen liike, joka pyrkii poliittiseen valtaan yleensä väkivallattomin keinoin. Useimmissa arabimaissa veljeskunnan jäsenet ovat olleet vainottuja vuosikymmenten ajan.

Persianlahden maista Qatar on kuitenkin päättänyt tukea muslimiveljeskuntia muissa arabimaissa ja myös islamistisia aseellisia liikkeitä.

Qatarin emiirin rahoittama satelliittikanava Al Jazeera antoi äänen Egyptin kansannousulle ja välitti tv-kuvia Kairon Tahririn aukion tapahtumista kaikkien arabimaiden olohuoneisiin. Kansannousun jälkeen Al Jazeerasta tuli monien mielestä muslimiveljien Vapaus- ja oikeuspuolueen äänitorvi.

Tukemalla maltillisia ja myös radikaalimpia islamisteja Qatar arveli saavansa suurempaa vaikutusvaltaa arabimaissa, kun islamistiset liikkeet tulisivat niissä lähiaikoina valtaan. Turkin islamistinen hallitus on ollut samoilla linjoilla.

Miltei kaikissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriisipesäkkeissä Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit aseistavat ja rahoittavat nyt vallanpitäjiä tai aseellisia liikkeitä, jotka taistelevat islamisteja vastaan. Islamistiset ryhmät voivat vastaavasti odottaa tukea Qatarista ja Turkista.

Myös Egypti liittyi Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien rintamaan viime vuonna tehdyn sotilasvallankaappauksen jälkeen, jossa Muslimiveljeskunnan ehdokkaana presidentiksi valittu Mohammed Mursi syöstiin vallasta.

Ilmaiskuja Libyaan viikko sitten tehneet emiraattien hävittäjät tulivat New Yorkin Timesin tietojen mukaan Egyptissä sijaitsevasta tukikohdasta.

Egyptin ja Arabiemiraattien erikoisjoukot ovat käyneet kuukausien ajan myös maataisteluja Libyan itäosien islamistijoukkoja vastaan yhdessä kenraali Khalifa Haftarin johtaman Libyan kansallisarmeijan sotilaiden kanssa.

Qatar on puolestaan kouluttanut ja rahoittanut Libyan islamistijoukkoja – maan itäosissa Bengasista käsin toimivaa 17. helmikuun marttyyrien prikaatia ja maan länsiosissa Misratan prikaateja ja Libyan aamunkoittoa, jonka joukot valtasivat viikonloppuna Tripolin lentokentän.

Qatar ja Arabiemiraatit olivat molemmat keskeisesti mukana myös Naton sotaoperaatiossa Muammar Gaddafia vastaan, mutta maat tukivat alusta alkaen eri kapinallisryhmiä.

Qatarin ja Arabiemiraattien välillä on ollut erimielisyyksiä aiemminkin. Persianlahden vanhoilliset kuningasperheet ja emiraatit eivät sulattaneet sitä, että Qatarin edellinen emiiri Hamad bin Khalifa Al Thani syrjäytti isänsä vallasta vuonna 1995. Hamad luovutti vuosi sitten vallan pojalleen Tamim bin Hamad Al Thanille.

Tämän vuoden keväänä Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Bahrain ja Egypti kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Qatarin pääkaupungista Dohasta vastalauseena sille, että Qatar oli antanut turvapaikan näistä maista kotoisin oleville islamisteille ja lähetysaikaa Al Jazeeran kanavilla. Saudi-Arabia ja kumppanit pitävät myös maltillisia islamisteja terroristeina.

Suurlähettiläät palasivat Dohaan kesäkuussa, kun Qatar suostui naapureidensa esittämiin ehtoihin. Jatkossa Qatarin rahoittamien mediayhtiöiden tulee pidättäytyä arvostelemasta muiden Persianlahden maiden sisäisiä asioita. Qatar lupasi myös karkottaa maasta toistakymmentä naapurimaista kotoisin olevaa muslimiveljeskunnan jäsentä.

Silti Qatar ei suinkaan ole mikään kansainvälinen hylkiö. Se on maailman rikkain valtio asukasta kohti lasketulla bruttokansantuotteella mitattuna, ja sillä on huomattavia sijoituksia länsimaissa. Qatarissa on myös Yhdysvaltojen tärkeä lentotukikohta.

Yhdysvalloille Qatar on ennen muuta hyvä apuri sen suhteissa alueen islamistiliikkeiden kanssa. Viikko sitten Qatar onnistui saamaan vapaaksi syyrialaisen islamistiryhmän Jabhat al-Nusran vankina olleen yhdysvaltalaistoimittajan. Keväällä Qatarin avustuksella päästiin sopimukseen Afganistanissa vankina olleen yhdysvaltalaisen sotilaan Bowe Bergdahlin vapauttamisesta.

perjantai 15. elokuuta 2014

Huhuja ja salajuonia Irakissa

KU-VIIKKOLEHTI 15.8.2014

Libanonissa leviää kuulemma huhu, jonka mukaan Irakissa ja Syyriassa vaikuttava Isis-järjestö olisi Yhdysvaltojen hallituksen luomus. Monet libanonilaiset uskovat, että tukemalla Isisin ääri-islamilaisia sunnikapinallisia Yhdysvaltojen sotahaukat pyrkivät lietsomaan epävakautta ja edistämään amerikkalaisten omia intressejä.

Yhden suositun version mukaan Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Hillary Clinton olisi myöntänyt asian kesäkuussa julkaistussa kirjassaan Hard Choices (Vaikeita valintoja).

Britannian yleisradio BBC kertoo, että huhu sai vauhtia viime viikolla, kun Isisin joukot valtasivat Libanonin ja Syyrian rajalla sijaitsevan kylän pakottaen sadat ihmiset lähtemään kodeistaan.

Asiasta raportoineet länsimaiset toimittajat vakuuttavat, ettei Clintonin kirjassa sanota mitään Yhdysvaltojen mahdollisesta roolista Isis-järjestön perustamisessa.

Ajatus Yhdysvaltojen kavalasta salajuonesta ehti kuitenkin levitä sen verran laajalle libanonilaisten keskuuteen, että Yhdysvaltojen Beirutin-suurlähetystö päätti julkaista Facebook-sivuillaan lausunnon, jonka mukaan Yhdysvallat pitää Isisiä terroristijärjestönä ja kiistää jyrkästi osallisuutensa järjestön perustamisessa.

Demokraattipuolueen seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi kaavailtu Hillary Clinton puhui kuitenkin Yhdysvaltojen osuudesta Isisin suosion kasvussa viime viikonloppuna julkaistussa haastattelussa. Clinton totesi The Atlantic -lehdessä, että hän olisi ulkoministerinä ollessaan halunnut tukea voimakkaammin Syyrian uskonnollisesti maltillisempia kapinallisia taistelussa presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan. Kun kapinallisia ei tuettu riittävästi, Isis onnistui täyttämään valtatyhjiön.

Irakin ja Syyrian islamilainen valtio Isis perustettiin keväällä 2013 usean eri sunnikapinallisten ryhmän yhteenliittymäksi. Useimmat Isisin taustaryhmät saivat kuitenkin alkunsa jo Yhdysvaltojen Irakin-miehityksen aikana.

Tänä kesänä Syyriasta koko läntisen Irakin halki tehdyn suurhyökkäyksen jälkeen Isisin johtaja Abu Bakr al-Baghdadi ilmoitti perustaneensa alueelle islamilaisen kalifaatin.

Viime aikojen uutisissa on kerrottu paljon Isisin tekemistä raakuuksista vallatuilla alueilla, kiinniotettujen Irakin armeijan šiiasotilaiden joukkomurhista ja Pohjois-Irakin kristittyjen ja jesidien vainosta.

Tässä tilanteessa vain harvat ovat tohtineet arvostella Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman päätöstä ryhtyä ilmaiskuihin Isisiä vastaan ja lähettää erikoisjoukkoja Irakiin. Operaation julkilausuttuna tarkoituksena on ennen muuta suojella Kurdistanin itsehallintoalueen pääkaupungissa Erbilissä olevia amerikkalaisia sekä estää Sinjarin vuoristoon paenneiden jesidien kansanmurha.

Keskiviikkona myös Ranska ja Iso-Britannia ilmoittivat lähettävänsä sotilaita ja aseita Irakin kurdijoukkojen tueksi taistelussa Isisiä vastaan.

Kaikki eivät silti ole riemuissaan Yhdysvaltojen uusimmasta humanitaarisesta sotaretkestä. Ilmapommitusten ja lennokki-iskujen on aiemmin nähty vain lisäävän ääriryhmien kannatusta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Isisin valtaamilla alueilla toimii myös jonkinasteinen paikallishallinto. Fallujassa paikalliset asukkaat kutsuivat Isisin avuksi hillitsemään Irakin armeijan tekemiä pommituksia. Mosulissa Isis tekee yhteistyötä Saddam Husseinin hallintoa aikoinaan tukeneiden Baath-puolueen jäsenten kanssa.

Toiset ovat ihmetelleet sitä, että Yhdysvallat lähtee sotaan lähiliittolaisensa Saudi-Arabian tukemaa Isisiä vastaan. Isisin uskotaan saaneen suoraa tukea myös Qatarista, nimenomaan taisteluun Syyrian hallitusta vastaan.

Isisin joukkojen aseet ovat ennestään tuttuja Yhdysvalloille. Osa on amerikkalaisten Syyrian kapinallisryhmille alun perin toimittamia, osa taas Irakin armeijalle hankittuja amerikkalaisaseita, jotka päätyivät Isisin haltuun Irakin hallituksen joukkojen paetessa kesällä islamistien suurhyökkäyksen tieltä.

Selvää on myös se, että koko Isisiä ei olisi olemassa ilman vuoden 1991 Persianlahden sotaa ja sitä seuranneita kauppapakotteita sekä vuonna 2003 alkanutta uutta Irakin sotaa ja maan miehitystä, jossa arviolta puolitoista miljoonaa irakilaista menetti henkensä.

Vaikka Yhdysvaltojen suurlähetystö Libanonissa kiistääkin Yhdysvaltojen osallisuuden Isisin perustamisessa, amerikkalaisilla näyttäisi olleen keskeinen rooli Isisin joukkojen koulutuksessa.

Yhdysvaltalainen uutissivusto World Net Daily paljasti kesäkuussa, että amerikkalaissotilaat järjestivät vuonna 2012 sotilaskoulutusta ainakin sadoille syyrialaisille kapinallisille Jordaniassa sijaitsevilla salaisilla koulutusleireillä. Sotilaskoulutusta saaneista syyrialaisista osa liittyi myöhemmin Isisin riveihin.

World Net Dailyn mukaan tuhansia Isisin irakilaisia sotureita on puolestaan koulutettu Turkissa lähellä Yhdysvaltojen ilmavoimien Incirlikin lentotukikohtaa.

Yhdysvaltojen avustusoperaatio Sinjarin vuoristossa ei ole myöskään edennyt ihan niin kuin mediahumun perusteella olisi voinut odottaa. Irakilaisviranomaisten mukaan suuri osa Yhdysvaltojen avusta on tuhoutunut, kun muun muassa vesikanistereita ja aurinkokennoja sisältäviä avustuskolleja on pudotettu maahan viiden kilometrin korkeudesta ilman laskuvarjoja.

”On täysin lapsellista kuvitella, että Yhdysvaltojen hallitus lähtisi sotaan viattomien siviilien pelastamiseksi – etenkin kun Israel on kuukauden ajan polttanut tuhkaksi Gazan asukkaita Yhdysvaltojen toimittamilla pommeilla ja ohjuksilla”, arvelee sosialistisen WSWS-verkkosivuston toimittaja Patrick Martin.

Toiset muistuttavat yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden ExxonMobilin ja Chevronin poraushankkeista Irakin kurdialueella.

”Yhdysvallat haluaa pelastaa vain omat intressinsä Kurdistanissa”, kurdialueella sijaitsevan Duhokin yliopiston rauhantutkimuksen professori Victoria Fontan toteaa Al Jazeeran verkkosivuilla.

”Jollei Isis olisi lähestynyt kurdialueen pääkaupunkia Erbiliä, mitään kansainvälistä väliintuloa ei olisi tapahtunut ja Sinjarin vuoristoon paenneet jesidit saisivat syödä puiden lehtiä vielä jonkun aikaa.”

perjantai 1. elokuuta 2014

Haasteita Kurdistanin itsenäisyydelle

KU-VIIKKOLEHTI 1.8.2014

Irakin kurdialueesta saattaa piakkoin tulla uusi itsenäinen valtio. Kurdistanin presidentti Masud Barzani pyysi viime kuussa itsehallintoalueen parlamenttia perustamaan vaalikomission, jonka tehtävänä olisi järjestää lähikuukausien aikana kansanäänestys itsenäisyydestä.

Kurdistanin (tai oikeammin Etelä-Kurdistanin) itsenäisyyspyrkimykset saivat vauhtia Syyrian ja Irakin sunnikapinallisten äärijärjestön Isisin kesäkuussa tekemästä suurhyökkäyksestä, jonka seurauksena suuri osa Irakin sunnienemmistöisistä alueista joutui järjestön julistaman islamilaisen kalifaatin hallintaan.

Pääasiassa šiiamuslimeista koostuvan Irakin hallitusarmeijan joukot pakenivat julmuuksista tunnettujen Isisin sotureiden tieltä. Kurdien Peshmerga-joukot onnistuivat kuitenkin estämään Isisin etenemisen kurdialueille. Samalla kurdiarmeija otti haltuunsa kurdien asuttamia alueita, jotka olivat olleet Irakin hallituksen valvonnassa.

Kaoottisessa tilanteessa Irakin poliitikot eivät ole saaneet aikaan uutta hallitusta huhtikuussa pidettyjen vaalien jälkeen.

Maa onkin tällä hetkellä jakautunut kolmeen osaan: šiiojen hallitsemaan etelään, sunneihin kuuluvien ääri-islamistien valloittamaan länsiosaan ja kurdien itsehallintoalueeseen maan pohjoisosassa.

Näistä ainoastaan Kurdistanissa on toimiva hallinto ja jotakuinkin vakaat olot.

Kurdistanin itsenäisyydelle näyttäisi olevan nyt ymmärrystä myös ulkomailla. Kurdistanilaisen uutissivuston Rudawin mukaan Irakin kurdihallinnon edustajat ovat saaneet jonkinlaisen hyväksynnän itsenäisyyspyrkimyksilleen ainakin Yhdysvalloilta, Ranskalta, Italialta, Britannialta, Turkilta, Jordanialta, Kuwaitilta ja Arabiemiraateilta.

Tähän asti Yhdysvaltojen ja EU:n virallisena linjana on ollut pitää kiinni Irakin yhtenäisyydestä.

Äänekkäimpiä kurdien itsenäisyyden puolestapuhujia näyttäisivät olevan Israel ja Yhdysvaltojen oikeistolaiset uuskonservatiivit.

Israelin presidentin virasta viikko sitten luopunut Shimon Peres pyysi Barack Obamalta tukea Kurdistanin itsenäisyydelle. Israelin ulkoministeri Avigdor Lieberman sanoi Yhdysvaltojen ulkoministerille John Kerrylle, että Kurdistanin itsenäisyys on vääjäämätöntä. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu totesi puolestaan, että kurdit ovat ”taistelijoiden kansa, joka ansaitsee itsenäisyyden”.

Yhdysvaltojen uuskonservatiivit ovat kampanjoineet Kurdistanin itsenäisyyden puolesta toteamalla, että Kurdistan on demokraattinen ja yhdysvaltalaismielinen ja siellä myös naisia rohkaistaan osallistumaan politiikkaan. Hallinnon toimivuudesta kertoo sekin, että Kurdistanin maanteillä ovat käytössä nopeusvalvontakamerat.

Yhdysvaltojen entisen Irakin-suurlähettilään mukaan Yhdysvallat tarvitsee kurdeja avuksi taistelemaan terroristijärjestö Isisiä vastaan. Kurdistanissa on myös öljyä, ja maa kaipaa investointeja öljyntuotantoon.

Itsenäistyessään Kurdistan pystyisi pitkälti rahoittamaan taloutensa öljyllä, sillä alueen maaperässä on valtavasti hyödyntämättömiä öljyvaroja, arviolta kymmenenneksi eniten koko maailmassa.

Toistaiseksi öljyä tuotetaan vasta 200 000 tynnyriä päivässä, mutta tuotannon uskotaan kasvavan ensi vuonna miljoonaan tynnyriin ja vuoteen 2020 mennessä kahteen miljoonaan tynnyriin päivässä. Vertailun vuoksi koko Irakin öljyntuotanto oli viime vuonna runsas kolme miljoonaa tynnyriä päivässä.

Kurdistanin öljytuotannolla on kuitenkin omat haasteensa. Turkin kautta keväällä vedetty uusi öljyputki on tällä hetkellä alueen ainoa keino toimittaa öljyä maailmanmarkkinoille.

Irakin keskushallinto ei myöskään hyväksy kurdialueen öljyn myyntiä ohi virallisten vientikanavien ja on ilmoittanut asettavansa kurdialueen öljyä ostavat maat öljynmyyntiboikottiin. Toistaiseksi vain Israel on suostunut ostamaan Kurdistanista peräisin olevaa öljyä, ja tämäkin tapahtui salaisesti välittäjän kautta.

Israelilla ja Irakin kurdeilla on ollut historian aikana hyvin läheiset mutta usein salaiset suhteet.

Kurdihallinnon presidentin Masud Barzanin suku on kotoisin alueelta, jota hallitsivat aikoinaan juutalaiset kurdit.

Masud Barzanin isä Mustafa Barzani johti 1960-luvulla kurdien kapinaliikettä Irakin sotilashallitusta vastaan ja sai aseita ja tiedustelutukea Israelin tiedustelupalvelulta Mossadilta. Israelin puolelta salaisesta avusta vastasi silloinen apulaispuolustusministeri Shimon Peres, joka toimi sittemmin useaan otteeseen pääministerinä.

Yhdysvaltojen vuonna 2003 alkaneen Irakin-miehityksen aikana sadat israelilaiset agentit kouluttivat kurdien Peshmerga-joukkoja.

Israel tukee kurdien itsenäisyyspyrkimyksiä puhtaasti strategisista syistä. Irakin balkanisoituminen heikentää Iranin vaikutusvaltaa alueella. Israelissa toivotaan, että Irakin Kurdistanin itsenäistyminen lisäisi paineita hallituksia vastaan myös Turkissa ja Iranissa, joissa molemmissa on vielä suurempi kurdiväestö kuin Irakissa.

Suurin osa kurdeista kaikissa näissä maissa kannattaa varmasti kurdien itsenäisyyttä, mutta aikataulusta ja toteutustavasta ei vallitse yksimielisyyttä edes Irakin kurdien välillä.

Isis-järjestön islamistien etenemisen Kirkukin öljyalueille estäneet joukot kuuluvat kurdialueella oppositiossa olevaan Kurdistanin isänmaallisen liittoon PUK:hon. Puolue vastustaa pikaista itsenäistymistä, sillä se lisäisi riippuvuutta Turkista ja vihastuttaisi Iranin hallituksen.

Kurdialue joutuu tällä hetkellä tuomaan suurimman osan kulutustavaroistaan Turkista ja Iranista.

Myös Turkin hallituksella on omat intressinsä. Pääministeri Recep Tayyip Erdoğan on pyrkinyt aloittamaan neuvottelut Turkissa pitkään kiellettynä olleen Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n kanssa toivoen kurdiäänestäjiltä tukea elokuun presidentinvaaleissa. Hallituksen avoin tuki Irakin kurdeille voisi kenties lisätä Turkin kurdien sympatioita pääministeriä kohtaan.

Samaan aikaan Erdoğanin hallitus on kurdijärjestöjen mukaan kuitenkin tukenut Isisin islamistien toimintaa Syyriassa. Isis on kesäkuusta asti pitänyt panttivankina 49 turkkilaista diplomaattia, jotka työskentelivät maan konsulaatissa Mosulin kaupungissa Pohjois-Irakissa.