lauantai 31. lokakuuta 2015

Miten mediasta tuli eliitin äänitorvi

KU-VIIKKOLEHTI 30.10.2015

Etelä-Afrikassa asuva toveri kertoi alkukuusta Johannesburgissa pidetystä konferenssista, jossa kannettiin huolta maan median tilasta. 21 vuotta apartheidin päättymisen jälkeen maassa on kymmeniä sanomalehtiä, satakunta radio- ja tv-asemaa ja satoja aikakauslehtiä, mutta kokouksen osanottajien mielestä miltei kaikki mediat raportoivat maan tapahtumista ja politiikasta aina vain samasta näkökulmasta.

”Uutisoinnin yhdenmukaisuus on hälyttävää, sillä se keskittyy lähes yksinomaan keskiluokan ja rikkaan vähemmistön välittömiin intresseihin”, arveli maan korkeakouluministeri Blade Nzimande.

Kokouksen osanottajat kaipasivat tiedotusvälineiltä raportointia myös siitä, miten uutistapahtumat ja poliittiset päätökset vaikuttavat hökkelikylissä ja maaseudulla asuvan köyhän mustan enemmistön, työväenluokan, pätkätyöläisten ja työttömien, päivittäiseen elämään.

Pitäisi olla myös sellaisia tiedotusvälineitä, jotka kertovat asioista maan asukkaiden enemmistön näkökulmasta ja ihmisten omalla äidinkielellä.

Etelä-Afrikan kommunistipuolueen koolle kutsumaan kokoukseen osallistui 150 toimittajaa, ay-toimitsijaa ja media-aktivistia, jotka peräänkuuluttivat poliittista toimintaohjelmaa maan mediakentän muuttamiseksi.

Rotuerottelukauden loppuvaiheissa vuonna 1991 laadittu Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n mediajulistus alleviivasi ihmisten oikeutta olennaiseen tietoon yhteiskunnan tapahtumista, jotta he voivat tehdä harkittuja valintoja elämässään. ”Tietämätön yhteiskunta ei voi olla demokraattinen”, vapautustaistelun aikaisessa ohjelmajulistuksessa todettiin. 

Johannesburgin kokouksessa tiedonvälityksen yksipuolisuutta selitettiin ennen muuta sillä, että maan mediaomistus on keskittynyt yhä harvempien käsiin. Yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston selvityksen mukaan Etelä-Afrikan media on omistuksen osalta maailman keskittynein.

Suurin yksittäinen mediaomistaja on Naspers, yksi maailman suurimmista mediayhtiöistä. Yhtiö perustettiin sata vuotta sitten afrikaansinkielisten buuripoliitikkojen salaseuran Broederbondin äänitorveksi ajamaan rotuerottelujärjestelmää Etelä-Afrikkaan.

Naspers omistaa yksinään suurimman osa maan printtimediasta, maan suurimman verkkosivuston, kymmeniä kansainvälisiä urheilu- ja maksukanavia sekä lukuisia medioita ja verkkopalveluja kymmenissä eri maissa Brasiliasta Kiinaan.

Yksi firman paikallisista menestystuotteista on mustalle työväestölle suunnattu tabloidilehti Daily Sun, joka keskittyy väkivaltarikoksiin ja silminnäkijäkertomuksiin pahojen henkien aiheuttamista vahingoista. Julkaisijan mukaan lehdellä on viisi miljoonaa lukijaa joka päivä.

Voittojen maksimoimiseen keskittyvä toimituspolitiikka näyttäisi heikentäneen myös vakavammin otettavien uutismedioiden luotettavuutta.

Johannesburgin kokouksessa puhuneet media-alan ammattijärjestöjen edustajat kertoivat, että kun alan työpaikkoja ja palkkoja on leikattu ja samalla yhä harvempi toimittaja joutuu tuottamaan uutisia yhä useampaan uutisvälineeseen, uutissisältöjen kopiointi on yleistynyt eikä markkinointitoimistojen laatimien tiedotteiden totuudenmukaisuutta ehditä tarkistaa.

Oma skandaalin aiheensa on ollut Etelä-Afrikan yleisradioyhtiön SABC:n salainen kauppasopimus media-alan suuryhtiön Naspersin kanssa. Sopimuksen mukaan Naspers hankki maksukanavapakettiinsa SABC:n tuottaman uutiskanavan sekä uuden viihdekanavan, jolla esitetään yleisradioyhtiön arkiston helmiä. Sopimukseen kuului, että uudella viihdekanavalla esitettyjen ohjelmien tekijänoikeudet siirtyivät Naspersin yksityiseen omistukseen.

Skandaalia selvitettäessä on käynyt ilmi, että Naspersin suurimpien hyödynsaajien henkilöllisyyttä ei edes tiedetä. Kilpailuviraston tietojen mukaan yli puolet pörssiyhtiön osakkeista kuuluu kahdelle suurelle yleisölle tuntemattomalle yhtiölle, joiden lopullisia omistajia ei ole saatu selville.

Oma lukunsa jupakassa oli paljastus SABC:n operatiivisen johtajan Hlaudi Motsoenengin yli 30 prosentin palkankorotuksesta 15 000 eurosta 20 000 euroon kuukaudessa. Juuri Motsoeneng vastasi yleisradioyhtiön kanavakauppaneuvotteluista Naspersin kanssa.

Samaan aikaan Etelä-Afrikan tilastokeskuksen mukaan joka viides eteläafrikkalainen, noin 12 miljoonaa ihmistä, elää absoluuttisessa köyhyydessä alle 60 euron kuukausituloilla.

Hallituspuolue ANC:n johtajiin kuuluva Joe Mjwara totesi Johannesburgin mediakokouksessa, että oli lapsellista kuvitella, että pelkästään mustien johtajien nimittäminen mediayhtiöiden johtoon toisi alalle muutoksia.

Kokouksen päätösasiakirjassa listattiinkin muita keinoja, joilla media saataisiin moniäänisemmäksi. Digimedian ja älypuhelinten yleistymisen jälkeen osa verkko-operaattorien voitoista voitaisiin käyttää työntekijöiden ja lukijoiden yhteisesti omistamien uusien laatumedioiden toiminnan tukemiseen.

Kilpailulakeja tulisi soveltaa Naspersin mediamonopolin purkamiseksi. Tarvittaessa koko yhtiö voitaisiin kansallistaa.

Yleisradioyhtiö SABC:n ohjelmapolitiikkaa pitäisi uudistaa niin, että se palvelisi myös väestön enemmistön tiedonsaantia ja mahdollistaisi korkeatasoisen viihteen ja tärkeiden urheilutapahtumien seuraamisen myös ilmaiskanavalla.

Lisäksi alalle olisi perustettava valtakunnallinen ammattiliitto ja pidettävä huolta siitä, että mediaomistajat sallivat työntekijöiden järjestäytymisen.

Mediamuutosta peräänkuuluttava konferenssi oli osa Etelä-Afrikan kommunistipuolueen vuosittaista punaisen lokakuun kampanjaa. Media-alan muutoksen ohella puolue on vaatinut äänekkäästi myös finanssialan sääntelyä.

Kommunistipuolueella on ollut vaikutusvaltainen asema Etelä-Afrikassa rotusorron vastaisen kamppailun ajoilta asti. Puolue on mukana maan hallituksessa osana ANC:n, ammattiliittojen kongressin Cosatun ja kommunistipuolueen yhteistä liittoumaa.

Kommunistien kannatus on nousussa, etenkin nuorten, älymystön ja slummien yhteiskunnallisten liikkeiden aktivistien keskuudessa. Aiemmin tänä vuonna puolue pohti irrottautumista valtakoalitiosta hallituksen liian oikeistolaisen talouspolitiikan takia, mutta päätti pysyä vielä mukana.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Kuka ostaisi TeliaSoneran idänhankkeet?

KU-VIIKKOLEHTI 16.10.2015

Svenska Dagbladetin taloustoimittaja Patricia Hedelius kertoo tänään perjantaina julkaistavassa kirjassa siitä, kuinka ruotsalais-suomalainen teleoperaattori TeliaSonera syyskuussa 2007 teki ratkaisevat päätökset hämäristä omistusjärjestelyistä ja lisenssikaupoista Azerbaidžanissa ja Uzbekistanissa.

TeliaSoneran hallituksen kokous järjestettiin poikkeuksellisesti Istanbulissa Turkissa. Tarkoituksena oli tutustua tarkemmin yhtiön niin sanottuihin Euraasian alueen toimintoihin, joista vastasi suomalaisjohtoinen tytäryhtiö Fintur Holdings. Euraasialla tarkoitettiin Turkin, Venäjän ja Intian väliin jäävää uutta nousevaa markkina-aluetta, joka koostuu pääasiassa entisistä neuvostotasavalloista.

Suomalaisen valtionyhtiön Soneran ja turkkilaisen Turkcellin yhteisyrityksenä perustettu Fintur oli edelläkävijä entisen Neuvostoliiton alueen nousevien talouksien nopeasti kasvavalla matkapuhelinalalla. Telian ja Soneran fuusiossa vuonna 2002 Finturista tuli keskeinen osa TeliaSoneran konsernia. Euraasian toiminnot jäivät idänkauppaa tuntevien suomalaisten vastuulle.

TeliaSoneran hallituksen jäsenet lensivät Istanbuliin kahdella potkurikoneella Tukholmasta ja Helsingistä. Lento oli epämukava ja kesti kuusi tuntia Puolassa tehtyine välilaskuineen. ”En jävla katastrofresa, helkkarin katastrofimatka”, kuvailee yksi mukana ollut ruotsalainen.

Perillä kärsimys vain jatkui, kun kokoustilat olivat askeettiset ja liian ahtaat. Mutta kokouksen isäntä, TeliaSoneran Euraasian kauppa-alueen uusi johtaja Tero Kivisaari oli vakuuttava ja hoiti kokousasiat sujuvasti.

Azerbaidžanissa tehtävät omistusjärjestelyt käsiteltiin miltei läpihuutojuttuna. Sitten puhuttiin Uzbekistanin verkkotoimilupien saamiseksi tehtävistä rahansiirroista aiemmin hyväksytyn periaatepäätöksen mukaisesti.

TeliaSoneran uusi toimitusjohtaja Lars Nyberg oli ollut tehtävässään vasta pari viikkoa eikä omien sanojensa mukaan edes tiennyt tarkalleen, missä Uzbekistan sijaitsi. Mutta hän oli hyvin vaikuttunut 35-vuotiaasta Tero Kivisaaresta, joka oli asiallinen ja näytti tietävän mistä puhui.

TeliaSonera halusi kasvua ja uusia markkinoita. Nyberg tulisi antamaan kaiken tukensa nuorelle suomalaiselle, jotta tämä onnistuisi työssään Euraasian alueen johtajana, kirjoittaa Patricia Hedelius uudessa kirjassaan Telia – Alliansregeringen och korruptionen (Telia – Porvarihallitus ja korruptio).

Euraasian toimintojen kasvulla oli kuitenkin hintansa. Menestyksekkäät liiketoimet Azerbaidžanin ja Uzbekistanin kaltaisissa korruptoituneissa diktatuureissa näyttivät edellyttävän erinäisiä kompromisseja paikallisten vallanpitäjien kanssa toimilupien saamiseksi.

Azerbaidžanissa 4G-taajuuksien käyttöoikeuksien saannin ehtona oli monimutkainen yrityskauppa, jossa Fintur Holdings osti Azerbaidžanin valtion osuuden puhelinoperaattori Azercellistä ja samalla siirsi sisäisissä omistusjärjestelyissä 600 miljoonan euron edestä osakkeita presidentti Ilham Alijevin parikymppisten tyttärien Panamassa rekisteröidyille postilokerofirmoille.

Uzbekistanissa verkkotoimiluvan saamista edelsivät vajaan 300 miljoonan euron suuruiset rahansiirrot presidentti Islam Karimovin tyttären Gulnara Karimovan ystävättären nimissä olevalle Gibraltarissa rekisteröidylle yhtiölle.

Istanbulissa sovitut järjestelyt tuottivat tulosta. TeliaSoneran omistamilla operaattoreilla on tänä päivänä yli 40 miljoonaa käyttäjää Euraasian markkina-alueen seitsemässä maassa Moldovasta Nepaliin. TeliaSoneran voitoista 34 prosenttia on peräisin Euraasian alueelta.

Ensimmäinen särö TeliaSoneran julkisuuskuvaan tuli keväällä 2012, kun ruotsalaismedia paljasti, että TeliaSonera auttoi Valko-Venäjän, Azerbaidžanin ja Kazakstanin viranomaisia salakuuntelemaan toisinajattelijoita.

Saman vuoden syksynä Ruotsin yleisradioyhtiö SVT kertoi Uzbekistanin lahjusskandaalista ja TeliaSoneran yhteyksistä mafiapomon lailla liiketoimia harjoittaneen Gulnara Karimovan kanssa.

Uzbekistanin lahjusjupakka on parhaillaan Ruotsin syyttäjäviraston syyteharkinnassa. Törkeästä lahjuksen antamisesta epäillään kolmea suomalaista entistä TeliaSoneran johtajaa: Tero Kivisaarta, lakijohtaja Olli Tuohimaata sekä Euraasian alueen entistä varatoimitusjohtajaa Esko Rytköstä.

Viime viikolla kävi ilmi, että myös ex-toimitusjohtaja Lars Nyberg on jutussa epäiltynä. Nyberg ja kaikki suomalaiset kiistävät lahjusepäilyt.

Pisteenä i:n päälle tulivat viime kevään paljastukset yritysjärjestelyistä Azerbaidžanissa, joita SVT:n haastattelemat talousrikosasiantuntijat kutsuivat Ruotsin kaikkien aikojen suurimmaksi lahjukseksi.

Viime kuussa TeliaSonera ilmoitti yllättäen, että se aikoo myydä kaikki Euraasian toimintonsa. Yhtiön uusi johto perusteli ratkaisuaan sillä, ettei se ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan selville, ketkä todella ovat sen liikekumppaneita Azerbaidžanissa ja Uzbekistanissa. Lisäksi yhtiöllä oli etenkin Uzbekistanissa ja Nepalissa suuria vaikeuksia saada voittojaan ulos maasta.

Bisnes oli myös alkanut tökkiä, kun öljynhinnan alentuminen on heikentänyt ihmisten ostovoimaa alueen öljyntuottajamaissa. Samalla kilpailu matkapuhelinalalla on koventunut johtaen tappiolliseen tulokseen Euraasian alueella tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.

Toimitusjohtaja Johan Dennelind totesi, että yhtiö tarvitsee voimia ydintoimintojensa kehittämiseen Pohjolassa ja Baltian maissa. Svenska Dagbladetin Patricia Hedelius kuitenkin uskoo, että pääsyynä Euraasian toimintojen alasajoon on pyrkimys välttää uusia skandaaleja.

Entä kuka sitten haluaisi ostaa TeliaSoneran Euraasian toiminnot, kun se tietää tiivistä yhteistyötä läpeensä korruptoituneiden diktatuurien kanssa?

Neuvotteluja on tiettävästi käyty turkkilaisen Turkcellin kanssa, jossa TeliaSonera on itse osakkaana. Mutkana matkassa on Turkcellin toinen vähemmistöomistaja, venäläisoligarkki Mihail Fridman, joka ei koe hyötyvänsä uudesta omistusjärjestelystä.

Toisena ostajaehdokkaana on mainittu Fridmanin oma sijoitusyhtiö LetterOne, jossa senior partnerina vaikuttaa entinen TeliaSonera-johtaja Tero Kivisaari.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Lupa tappaa

KU-VIIKKOLEHTI 2.10.2015

Kenialainen journalisti Mohammed Ali oli tulossa ulos Nairobin kansainvälisen lehdistökeskuksen rakennuksesta, kun samaan aikaan kadulla siviilipukuiset poliisit taluttivat autoon miestä, joka oli käsiraudoissa.

Kiinniotettu mies pyysi paikalle kerääntyneeltä väkijoukolta apua. Siviilipukuiset miehet olivat poliisin terrorisminvastaisesta yksiköstä. Kaikki silminnäkijät tiesivät, että joutuminen terrorisminvastaisen poliisin kyytiin merkitsi lähes varmaa kuolemaa.

Mohammed Ali, paikallisen tv-kanavan kuuluisa tutkiva toimittaja, kuvasi tilannetta kännykällään ja kehotti muitakin ihmisiä kuvaamaan tapahtumia. Poliisit eivät suostuneet paljastamaan henkilöllisyyttään, mutta poliisien kasvot ja auton rekisterinumero tallentuivat kymmenien kännyköiden kuvaamille videoille.

Toimittaja tapasi poliisin pidättämän miehen uudemman kerran sen jälkeen kun tämä oli päässyt vapaaksi. Kenian somalivähemmistöön kuuluva mies oli menestyksekäs kiinteistönvälittäjä. Poliisit syyttivät häntä terroristijärjestö Al-Shabaabin tukemisesta, vaikka kiinnioton varsinaisena syynä olivat kiinteistökauppoja koskeneet erimielisyydet hallitusta lähellä olevan liikemiehen kanssa.

Kiinteistönvälittäjä voi olla kiitollinen pidätystilannetta todistaneiden ohikulkijoiden kännykkävideoista. Useimmille muille Kenian poliisin erikoisyksiköiden kanssa tekemisiin joutuneille käy yleensä huonommin.

Al Jazeera -kanava julkaisi viime viikolla Mohammed Alin toimittaman dokumenttiohjelman Kenian poliisin ylilyönneistä.

Varhain yhtenä aamuna Nairobin keskustan Kimathi Streetillä siviilipukuiset poliisit ampuivat kuoliaaksi kolme nuorta miestä. Kaupungin poliisijohtaja kertoi tv-kameroille, että miehet olivat pankkiryöstäjiä, jotka surmattiin itsepuolustukseksi tulitaistelun jälkeen.

Al Jazeeran dokumenttiohjelmassa nähdään kuitenkin silminnäkijän läheisen talon ikkunasta kännykällä tallentamaa videokuvaa, jossa poliisit ampuvat maassa makaavaa miestä pistoolilla päähän.

Silminnäkijän mukaan pankkiryöstäjiksi väitetyt miehet eivät olleet aseistettuja. Poliisit sen sijaan jättivät lähietäisyydeltä surmatun miehen ruumiin viereen pistoolin ikään kuin todisteeksi tulitaistelusta ja poistuivat paikalta. Kello oli puoli kahdeksan aamulla, eivätkä pankit olleet vielä auki.

Toisessa Mohammed Alin tutkimassa tapauksessa poliisi ampui kaksi biokemian opiskelijaa, jotka olivat tulleet kaupunkiin selvittämään syytä siihen, miksi heille ei ollut maksettu heidän opintolainojaan. Poliisi väitti nuorukaisten olleen aseistettuja ryöstäjiä.

Poliisin erikoisjoukkojen miehet ovat teloittaneet viime aikoina myös useita kymmeniä Kenian muslimivähemmistön edustajia turistien suosimassa rannikkokaupungissa Mombasassa.

Al Jazeeran haastattelema terrorisminvastaisen poliisiyksikön jäsen arvioi, että poliisi surmaa Keniassa joka vuosi noin 500 ihmistä.

Tämän päivän Keniassa on viisi kertaa suurempi todennäköisyys kuolla poliisin luodista kuin joutua rikollisen ampumaksi.

Julkisuudessa poliisi väittää yleensä, että surmatut olivat aseistettuja ja vaaraksi yleisölle tai poliisin omalle hengelle. Kenialaisten patologien ihmisoikeusjärjestön tekemien selvitysten mukaan kuitenkin vain noin joka kymmenennessä surmatapauksessa poliisilla oli perusteltu syy käyttää asetta suojellakseen itseään tai sivullisia.

Useimmissa muissa tapauksissa poliisi yksinkertaisesti teloitti rikoksesta epäillyn sen sijaan että olisi pidättänyt tämän ja toimittanut oikeudenkäyntiin.

”Poliisin korkein johto ei pelkästään salli tätä vaan suorastaan kehottaa siihen”, arvelee australialaisjuristi Philip Alston, joka toimi aiemmin YK:n erityisraportoijana vastuualueenaan laittomat ja summittaiset teloitukset.

Al Jazeera -kanavan tuottamassa aiemmassa dokumentissa Kenian tiedustelupalvelun ja poliisin erikoisyksiköiden jäsenet kertoivat islamilaisten ääriliikkeiden kannattajiksi epäiltyjen järjestelmällisestä eliminoimisesta. Nimettöminä haastatellut miehet olivat suorastaan ylpeitä työstään.

Tiedustelupalvelun vakoojan mielestä Kenian oikeusjärjestelmä oli saamaton, sillä oikeudenkäyntien tuloksena oli vain yksi ainut terrorismirikoksia koskeva tuomio. Kaikissa muissa tapauksissa syytetyt on päästetty vapaaksi todisteiden puuttuessa.

Myös Mombasan poliisikomissaari vakuuttaa, että poliisi tappaa radikaalit Al-Qaidan tai Al-Shabaabin kannattajat mieluiten heti kiinni saatuaan ja ilman oikeudenkäyntiä.

Haastateltujen mukaan erikoisjoukot saavat murhakäskynsä suoraan presidentti Uhuru Kenyattan johtamalta kansalliselta turvallisuusneuvostolta.

Erikoisyksiköiden jäsenet kertoivat myös, että terrorisminvastaiset joukot ja tiedustelupalvelu saavat rahoitusta ja koulutusta Britannian salaiselta palvelulta. Israelilaiset puolestaan kouluttavat erikoisjoukkojen tarkka-ampujia.

”Britit antavat meille tietoa. Se ja se on tekemisissä milloin minkäkinlaisen toiminnan kanssa. Huomenna häntä ei enää ole. Britit tietävät tasan tarkkaan, että teemme työtä heidän antamiensa raporttien mukaisesti”, iskuryhmän jäsen selitti.

Poliisin mielivallalla ja rankaisemattomuudella on Keniassa pitkät perinteet aina itsenäisyyttä edeltäneen Mau Mau -liikkeen tukahduttamisen ajoista asti. Maan kaikki aiemmat presidentit ovat käyttäneet poliisia käsikassaranaan toisinajattelijoiden ja kilpailevien poliitikkojen vainoamiseen.

Nairobi on katurikollisuuden osalta yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista. Viime vuosien voimakas talouskasvu on vain jyrkentänyt eriarvoisuutta ja saanut rikollisuuden karkaamaan käsistä.

Somalialaisen islamistijärjestön Al-Shabaabin nimissä tehtyjen näyttävien terrori-iskujen jälkeen poliisi onkin saanut laajat valtuudet palauttaa maahan rauha ja järjestys keinolla millä hyvänsä.

Poliisin omaksuma strategia näyttäisi ikävä kyllä vain lisäävän monien houkutusta terrorismiin. Kenian rannikolla muslimit ovat kauhuissaan poliisin tekemistä murhista ja hyökkäyksistä moskeijoihin. Al Jazeeran mukaan arviolta 3 000 kenialaista on lähtenyt Somaliaan hankkimaan sotilaskoulutusta Al-Shabaabin riveissä.