keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kuka ostaa Isisin öljyä?

KU-VIIKKOLEHTI 23.12.2015 

Talouslehti Financial Times kertoi lokakuussa öljyrekkojen jonosta Al-Omarin öljykentillä Islamilaisen valtion Isisin hallitsemalla alueella Syyrian itäosassa lähellä Irakin vastaista rajaa. Ulkomaiset hävittäjäkoneet lensivät tankkiautojen ylitse, mutta eivät häirinneet öljykauppaa.

Öljyn kysyntä oli aiemmin syksyllä niin suurta, että rekkajono oli parhaimmillaan kuusi kilometriä pitkä. Maantien varrelle oli pystytetty kojuja, joissa myytiin falafelejä ja teetä rekkamiehille, jotka odottivat päiväkausia pääsyä täyttämään säiliönsä raakaöljyllä.

”Öljy on mustaa kultaa, jolla rahoitetaan Isisin mustaa lippua”, Financial Times kirjoitti.

”Öljyn avulla Isis rahoittaa sotakoneistoaan, tuottaa sähköä ja antaa fanaattisille jihadisteille voimaa taistella naapureitaan vastaan.”

Isisin hallitsemilla alueilla Syyriassa ja Irakissa porataan päivittäin lähes 50 000 barrelia öljyä. Osa öljystä jalostetaan dieseliksi ja käytetään autojen, rekkojen ja sähkögeneraattorien polttoaineena Isisin hallitsemilla alueilla.

Loput salakuljetetaan naapurimaihin Turkkiin, Iraniin ja Jordaniaan. Turkkiin myydystä öljystä huomattava osa päätyy muutaman mutkan kautta maailmanmarkkinoille.

Yhdysvaltalaisen energia- ja sotilasalan tutkimuslaitoksen IHS:n mukaan Isis nettosi öljynviennistä viime vuonna 800 miljoonaa dollaria. Öljyn hinnan laskun vuoksi voitot jäävät tänä vuonna noin 500 miljoonaan dollariin. IHS:n tuoreen raportin mukaan öljytulot kattavat 43 prosenttia Isisin kaikista tuloista. 

Öljykauppa on saanut jatkua melko vapaasti lähes viime päiviin saakka. Financial Timesin mukaan amerikkalaishävittäjät tekivät viime vuoden elokuun ja tämän vuoden lokakuun välisenä aikana 10 600 ilmaiskua Isisin hallitsemille alueille Syyriassa ja Irakissa, mutta näistä iskuista vain 196 kohdistui öljyinfrastruktuuriin, lähinnä jalostamoihin ja öljysäiliöihin.

Isis valvoo öljynporausasemia ja saa voittonsa myymällä raakaöljyä yksityisille kuljetusyrittäjille. Porausasemilla työskentelee irakilaisia ja syyrialaisia öljyalan insinöörejä, jotka säilyttivät työpaikkansa Isisin vallattua öljyalueet.

Öljyn jalostus tapahtuu tänä päivänä paikallisten pienyrittäjien kyhäämissä alkeellisissa tislaamoissa.

Monet ovat ihmetelleet sitä, miksi Yhdysvallat ei ole pysäyttänyt Isisin öljyntuotantoa pommittamalla öljynporausasemia.

Marraskuun puoliväliin asti ilmaiskuja ei myöskään tehty tankkiautojen karavaaneja vastaan, jotka kuljettivat öljyä ja jalostettua dieseliä eri puolille Syyriaa ja Irakia – myös rintamalinjojen poikki Syyrian kilpailevien kapinallisryhmien hallitsemille alueille sekä Irakin Kurdistaniin.

Yhdysvallat perusteli öljykenttien ja öljyrekkojen jättämistä rauhaan sillä, että öljytyöntekijät ja rekkakuskit eivät olleet Isisin jäseniä eikä se halunnut vahingoittaa siviilejä. Syyriassa ja Irakissa ainakin kahdeksan miljoonaa ihmistä on täysin riippuvaisia Isisin öljystä.

”Kaikki tarvitsevat dieseliä: vedenjakeluun, maanviljelyyn, sairaaloihin, toimistoihin”, kapinallisten hallitsemalta alueelta kotoisin oleva liikemies totesi. 

Myös öljynvienti naapurimaihin jatkui, vaikka YK:n turvallisuusneuvoston helmikuussa hyväksymä päätöslauselma määräsi sanktioita maille, jotka ostivat Isisin alueelta salakuljetettua öljyä.

Pariisin terrori-iskujen ja venäläiseen matkustajakoneeseen Egyptissä tehdyn pommi-iskun jälkeen tilanne muuttui, kun Venäjän rynnäkkökoneet tuhosivat viisi päivää kestäneissä pommituksissa tuhat syyrialaista säiliöautoa, jotka kuljettivat raakaöljyä Isisin öljykentiltä.

Venäjän YK-lähettiläs Vitali Tšurkin syytti viime viikolla Turkkia ja Yhdysvaltoja turvallisuusneuvoston päätöslauselman rikkomisesta. Tšurkinin mukaan Yhdysvallat ei voinut olla tietämättä öljyn järjestelmällisestä salakuljetuksesta Isisin alueelta Turkkiin maan hävittäjien lennettyä Syyrian ja Irakin ilmatilassa yli vuoden ajan.

Turkissa oppositiossa olevan tasavaltalaispuolueen kansanedustaja Eren Erdem puolestaan väitti, että presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vävyllä, energiaministeri Berat Albayrakilla olisi yhteyksiä Isisin öljykauppaan. 

Isisin öljyn salakuljetusreittejä on selvitetty viime aikoina useissa medioissa.

Financial Times kertoi aasin selkään lastattujen kanisterien kuljetuksesta kapinallisten hallitsemista Syyrian luoteisosista vuoriston yli Turkkiin.

Verkkolehti Al-Araby al-Jadeed puhui Isisin hallitseman Raqqan kaupungin Rockefellereistä, jotka rahoittivat rekkarinkiä Irakin Kurdistanissa sijaitsevan Zakhon rajakaupungin kautta Turkkiin ja sieltä edelleen Välimeren rannikolle Ceyhanin öljysatamaan.

Brittiläinen tutkiva journalisti Nafeez Ahmed paljasti Medium-sivustolla julkaistussa jutussaan Irakin Kurdistanin isänmaallisen liiton PUK:n ja sen johtajan Jalal Talabanin yhteyksiä öljykauppaan Isisin hallitsemilta alueilta Turkkiin. Jutun mukaan Talabanin perheen yritysryppääseen kuuluva kuljetusyhtiö vastasi rekkaliikenteestä Isisin Irakissa sijaitsevalta öljynjalostamolta. Talabani oli viime vuoden heinäkuuhun asti Irakin presidentti.

Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Adam Szubin vähätteli öljyn salakuljetusta Irakin Kurdistaniin ja Turkkiin. Szubinin mukaan paljon suurempi määrä Isisin öljystä myydään Syyrian hallituksen hallussa oleville alueille. 

Mitä Isisin alueilta tuodulle öljylle sitten tapahtuu, kun se on kuljetettu vientisatamaan Turkin Välimeren rannikolle?

Lontoosta käsin toimitetun Al-Araby al-Jadeed -verkkolehden mukaan suurin osa siitä kuljetetaan Ashdodin satamaan Israeliin – virallisesti Irakin Kurdistanista tuotuna öljynä. Israelin öljytuonnista jopa 75 prosenttia on peräisin Irakin Kurdistanista.

Israelista öljy jatkaa lyhyen jalostuksen jälkeen matkaa hollantilaisyhtiöiden tankkereilla öljynjalostamoon Italiaan.

Osa Isisin öljystä kuljetetaan Kurdistanista tuotuna öljynä Turkin satamista maltalaisilla tankkereilla Kyproksen tai Maltan edustalle, jossa se siirretään toisiin laivoihin. Kurdiöljyä ovat aiemmin ostaneet ainakin Kreikka, Kroatia, Unkari, Itävalta, Saksa ja Ranska.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Pohdintoja Pariisin iskuista

KU-VIIKKOLEHTI 11.12.2015

Yhdysvaltalaistoimittaja Adam Shatz pohti Pariisin kuukauden takaisten terrori-iskujen syitä ja seurauksia London Review of Books -lehden julkaisemassa kirjoituksessa. Shatz toteaa, että jos iskujen tekijäksi ilmoittautunut Islamilainen valtio Isis halusi johtaa Ranskan sotaan ja yllyttää presidentti François Hollandea kaventamaan kansalaisvapauksia, se epäilemättä onnistui pyrkimyksissään.

Shatzin mielestä Isis-järjestön nerokkuus piilee siinä, että se on verkkofoorumeja hyödyntäen onnistunut yhdistämään kaksi täysin erillistä tyytymättömyyden aihetta: sunnimuslimien ahdingon tämän päivän Irakissa ja Syyriassa sekä syrjäytyneiden musliminuorten ongelmat Euroopassa.

Irakin ja Syyrian taistelukentillä Isis on joutunut puolustuskannalle Irakin šiiahallinnon joukkoja, Syyrian hallitusta ja molempien maiden kurdiarmeijoita vastaan – puhumattakaan Yhdysvaltojen, Ranskan, Turkin ja Venäjän ilmaiskuista, joista tosin huomattava osa on kohdistunut muita ryhmiä kuin Isistä vastaan.

Tuhannet nuoret muslimit ovat lähteneet Euroopan maista Syyriaan ja liittyneet Isiksen riveihin. Monet heistä ovat lähtöisin rikkinäisistä oloista, ja harvalla on kovinkaan syvällistä uskonnon tuntemusta.

Ranskassa on kaikista EU-maista suhteellisesti suurin muslimivähemmistö. Muslimien osuus Ranskan väestöstä on 7,5 prosenttia. Ranskan vankiloissa kuitenkin peräti 70 prosenttia vangeista on muslimitaustaisia.

Muslimivähemmistön selvästi valtaväestöä suurempi osuus vankeustuomioista ei tietenkään johdu uskonnosta, vaan pikemminkin työttömyydestä, heikommasta koulutustasosta ja syrjäytymisestä sekä mahdollisesti myös muslimitaustaisten ankarammasta kohtelusta Ranskan poliisin ja tuomioistuinten taholta.

Tammikuussa hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Charlie Hebdo -lehden kannessa todettiin Pariisin ravintoloihin ja rockkonserttiin tehtyjen iskujen jälkeen, että ”heillä on aseet, paskat siitä, meillä on samppanjaa”.

Tunnettu radiotoimittaja Thomas Legrand kommentoi satiirilehden kansitekstiä muistuttamalla, että ”todellisuudessa meillä on samppanjaa ja myös aseita”.

Pariisin marraskuun iskujen jälkeen Ranska kiihdytti ilmapommituksiaan Syyriassa. Ranska oli aikoinaan myös ensimmäisenä pommittamassa Muammar Gaddafin tukikohtia Libyassa ja aseistamassa kapinallisia. Siinä välissä Ranskan joukot hyökkäsivät islamisteja vastaan Malissa.

Ranska on nyt myös lisännyt asevientiä Saudi-Arabiaan ja tiivistänyt suhteitaan Israelin kanssa.

Charlie Hebdon toimitusta vastaan tehtyä iskua kutsuttiin hyökkäykseksi sananvapautta vastaan. Pian hyökkäyksen jälkeen François Hollanden hallitus päätti rajoittaa sananvapautta kieltämällä israelilaisten tuotteiden vastaisen kampanjan boikottikehotukset.

Pariisin älymystön kesken on käyty oma väittelynsä siitä, olivatko terrori-iskut Ranskan omaa syytä.

Filosofi Michel Onfray tviittasi marraskuun iskujen jälkeen, että ”Ranska niittää mitä kylvää, kun sekä oikealta että vasemmalta julistettiin sota poliittista islamia vastaan”.

Onfray ei väittänyt pitävänsä iskuja oikeutettuina, vaan pikemminkin vääjäämättömänä vastareaktiona sille, että Ranska on sekaantunut Lähi-idän maiden tapahtumiin.

Arvostelijat vastasivat Onfraylle, että hän epäoikeutetusti korottaa terroristijärjestön edustamaan koko arabimaailmaa. Toiset kommentoijat pitivät puolestaan vääränä ajatusta, että islamilaisen maailman kaikki tapahtumat olivat vain reaktiota länsimaita vastaan.

Toisten mielestä syyrialaisen Raqqan kaupungin pommittaminen kostoksi terrori-iskuista oli yhtä mielekästä kuin että olisi ryhtynyt ilmaiskuihin Brysselin Molenbeekin lähiötä vastaan, josta lehtitietojen mukaan osa terroristeista oli kotoisin.

Joka tapauksessa marraskuun iskut eivät tulleet viranomaisille yllätyksenä. Ranskan mediassa julkaistiin aiemmin syksyllä lukuisia näyttäviä juttuja, joissa tiedusteluviranomaiset varoittivat tulossa olevasta syyskuun 11. päivän iskujen kaltaisesta hyökkäyksestä Ranskaa vastaan.

Wall Street Journal kertoi tutkivassa jutussaan, etteivät Pariisin terroristit juuri peitelleet liikkeitään. He lähettivät toisilleen tavallisia tekstiviestejä ilman salausohjelmia, vuokrasivat autoja omissa nimissään ja varasivat majoituksensa Booking.comista.

Iskujen pääsuunnittelijaksi nimetty belgialainen Abdelhamid Abaaoud kulki vapaasti pitkin Eurooppaa vielä senkin jälkeen kun hän oli retostellut tulevista iskuista Isisin lehdessä helmikuussa julkaistussa haastattelussa. Naapureiden mukaan hän pössytteli hasista kaveriporukassa Saint-Denisin lähiössä Pariisissa ja joi viskiä kadulla iskujen jälkeisenä päivänä.

Iskuissa mukana olleet olivat omaisten mukaan lähinnä työttömiä pilvenpolttajia. La Belle Equipe -ravintolan verilöylyn silminnäkijä kuvaili Mercedeksellä paikalle saapuneita ampujia kuitenkin lihaksikkaiksi kuin painonnostajat tai palkkasoturit.

Edelleen vapaalla jalalla oleva ja etsintäkuulutettu 26-vuotias Salah Abdeslam oli brysseliläisen homobaarin vakioasiakas.

Epäselvää on se, miten Abdelhamid Abaaoud kuoli poliisin piirityksessä. Pariisin syyttäjänviraston lehdistötiedotteiden mukaan Abaaoud joko ammuttiin täyteen luodinreikiä tai hän räjäytti itsensä kuoliaaksi.

Pahimman pölyn laskeuduttua Pariisin ylle verkossa ei ole pulaa erilaisista salaliittoteorioista. Jotkut muistuttivat Ranskan äärioikeiston Kansallisen rintaman entisen johtajan Jean-Marie Le Penin lausunnoista, joiden mukaan myös Charlie Hebdon hyökkäys saattoi olla läntisen tiedustelupalvelun toimeenpanema false flag -operaatio, jonka Ranskan viranomaiset antoivat tapahtua.

Ranskassa monet muslimit uskovat yhä, että Charlie Hebdon toimitukseen tehty isku oli ulkomaalaisten ammattilaisten, mahdollisesti Israelin salaisen palvelun Mossadin tekemä ja ranskanalgerialaiset Kouachin veljekset vain lavastettiin syyllisiksi. Miksi muutoin niin ammattimaisesti toteutetun iskun tekijät olisivat tehneet niin amatöörimäisen virheen, että olisivat jättäneet henkilökorttinsa iskussa käytettyyn autoon.

Veljekset kuolivat poliisin luoteihin kaksi päivää myöhemmin.