perjantai 24. heinäkuuta 2015

TeliaSoneran lahjusjupakan suomalaiset taustat

KU-VIIKKOLEHTI 24.7.2015

Ruotsalaismedia on raportoinut perusteellisesti TeliaSoneran lahjusepäilyistä Azerbaidžanissa, etenkin sen jälkeen kun yleisradioyhtiö SVT ja Ruotsin tietotoimisto TT julkaisivat toukokuussa sarjan tutkivia juttuja teleoperaattorin azerbaidžanilaisen tytäryhtiön Azercellin seitsemän vuoden takaiseen yksityistämiseen liittyvistä hämäristä yrityskaupoista.

SVT:n haastattelemat talousrikosasiantuntijat puhuvat Ruotsin kaikkien aikojen suurimmasta lahjusskandaalista.

Tiivistettynä on kyse siitä, että lähes miljardin euron verran rahaa ja omaisuutta on siirtynyt Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin tyttärien panamalaisille postilokerofirmoille, jotta TeliaSonera sai vuonna 2012 oikeuden 4G-mobiilipalveluihin tarvittavien taajuuksien käyttöön.

Aiempien paljastusten mukaan myös Uzbekistanissa verkkotoimiluvan saamista edelsivät erinäiset rahansiirrot diktaattorin tyttären ystävättären nimissä olevalle yhtiölle. Tosin Uzbekistanin tapauksessa voitelurahoja maksettiin ”vain” vajaan 300 miljoonan euron edestä.

SVT antaa ymmärtää, että kuten Uzbekistanissa myös Azerbaidžanissa toiminnan taustalla olivat TeliaSoneran idänprojekteista vastanneet suomalaiset entiset Sonera-johtajat.

Ruotsalaismedian selvitykset pohjautuvat pitkälti azerbaidžanilaisen toimittajan Khadija Ismailovan vuoden takaiseen juttuun, joka julkaistiin Yhdysvaltojen rahoittaman Radio Free Europe/Radio Libertyn (RFE/RL) verkkosivuilla.

Jutun mukaan TeliaSoneran tytäryhtiö Fintur Holdings osti vuonna 2008 Azerbaidžanin valtion osuuden puhelinoperaattori Azercellistä markkina-arvoa selvästi halvemmalla hinnalla, mutta luovutti samalla sisäisessä osakejärjestelyssä 42 prosentin osuuden Turkissa rekisteröidylle kumppanille, jonka omisti puolestaan kaksi panamalaista yhtiötä.

Panamalaisfirmojen asiamiehenä oli Azerbaidžanissa vaikuttava sveitsiläinen juristi, joka hoiti presidentti Alijevin tuolloin parikymppisten tyttärien Leila ja Arzu Alijevan muitakin yritysomistuksia.

Ennen verkkotoimiluvan saamista Azercellin vähemmistöosakkaaksi tuli myös Maltassa rekisteröity firma. Azercellin hallituksen kokouksissa maltalaisfirmaa on edustanut presidentti Alijevin henkikaartin majuri.

Presidenttiperheen liiketoimia aiemminkin penkonut Ismailova pidätettiin viime joulukuussa ja on ollut siitä lähtien vankilassa ilman oikeudenkäyntiä. Tapaninpäivänä viranomaiset sulkivat radiokanava RFE/RL:n azerinkielisen toimituksen Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa.

Ruotsin valtion puhelinyhtiön Telian ja Suomen valtion omistaman Soneran fuusiossa vuonna 2002 syntynyt TeliaSonera on tätä nykyä Euroopan viidenneksi suurin matkapuhelinoperaattori ja Wikipedian listauksen mukaan koko maailman 13. suurin operaattoriyhtiö käyttäjien määrässä mitattuna.

TeliaSoneran kokonaan tai osittain omistamat operaattorit toimivat kaikkiaan 17 maassa Euroopassa ja Aasiassa. TeliaSonera on markkinajohtaja mobiilipalveluissa Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Turkissa, Azerbaidžanissa, Kazakstanissa, Tadžikistanissa ja Nepalissa.

Entisen Neuvostoliiton alueen maissa Azerbaidžanissa, Georgiassa, Kazakstanissa, Moldovassa, Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa TeliaSonera operoi Hollannissa rekisteröidyn tytäryhtiön Fintur Holdingsin välityksellä.

Soneran ja turkkilaisen Turkcellin yhteisyrityksenä perustettu Fintur oli edelläkävijä entisen Neuvostoliiton alueen nousevien talouksien nopeasti kasvavalla matkapuhelinalalla. Telian ja Soneran fuusiossa Finturista tuli keskeinen osa TeliaSoneran konsernia. Yhtiön menestyksekkäät niin sanotut Euraasian toiminnot jäivät idänkauppaa tuntevien suomalaisten vastuulle.

Tänä päivänä TeliaSoneran liikevaihdosta 20 prosenttia on peräisin Euraasian alueelta, mutta osuus voitoista on ollut sitäkin suurempi.

Kaukasian ja Keski-Aasian maissa menestys ei ole tullut itsestään.

”TeliaSoneran liiketoimissa entisten neuvostotasavaltojen kiistanalaisten hallitusten kanssa on ilmeisesti ollut pikemminkin sääntönä toimia bulvaanien välityksellä ja maksaa lahjuksia veroparatiisiyhtiöille”, arvelee TeliaSoneran omistajiin kuuluvan Nordea-pankin sijoitusvastaava Sasja Beslik.

Uzbekistanin lahjusjupakka on parhaillaan Ruotsin syyttäjäviraston syyteharkinnassa. Törkeästä lahjuksen antamisesta on epäiltynä kolme suomalaista entistä TeliaSoneran johtajaa: Finturin entinen toimitusjohtaja ja koko TeliaSoneran entinen varatoimitusjohtaja Tero Kivisaari, lakijohtaja Olli Tuohimaa sekä Euraasian alueen entinen varatoimitusjohtaja Esko Rytkönen.

Heitä kaikkia epäillään osallisuudesta rahansiirtoihin Gibraltarissa rekisteröidylle yhtiölle operaattorilisenssien saamiseksi. Todellisuudessa rahat päätyivät Uzbekistanin presidentin Islam Karimovin tyttärelle Gulnara Karimovalle.

Suomalaiset kiistävät lahjusepäilyt. Mafiapomon lailla liiketoimia Uzbekistanissa harjoittanut Karimova on puolestaan riitaantunut isänsä kanssa ja ollut toista vuotta kotiarestissa.

Azerbaidžanin yritysjärjestelyistä sovittiin Ruotsin yleisradion SVT:n mukaan syyskuussa 2007 kokouksessa, jossa oli läsnä useita TeliaSoneran korkeimpia johtajia. SVT:n mukaan Finturin silloinen toimitusjohtaja esitteli suunnitelman mutkikkaista omistusmuutoksista, joilla Azerbaidžanin valtion osakkeita Azercellissä siirrettiin noin 600 miljoonan euron edestä presidentin tyttärien firmoille.

Syyskuussa 2007 Finturin toimitusjohtajana oli Tero Kivisaari.

SVT:n mukaan ainakin osa kokouksessa mukana olleista oli aiemmin vuonna 2007 keskeisesti mukana neuvotteluissa verkkotoimiluvasta Uzbekistanissa.

Uzbekistanin lahjusvyyhdin paljastumisen jälkeen Kivisaari sai potkut yhdessä kolmen muun TeliaSoneran johtajan kanssa. Toimitusjohtaja Lars Nyberg erosi tehtävästään ja muutti Portugaliin.

Kivisaari on ollut vuodesta 2013 huolintayhtiö Nurminen Logisticsin hallituksen puheenjohtajana.

Suomen valtio on edelleen TeliaSoneran toiseksi suurin omistaja. Omistusosuus putosi vajaasta kahdeksasta prosentista nykyiseen kolmeen, kun valtion sijoitusyhtiö Solidium myi miljardin euron edestä TeliaSoneran osakkeita viime talvena.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kisaturistina Kaspianmeren öljydiktatuurissa

KU-VIIKKOLEHTI 10.7.2015

Bakussa järjestetyt Euroopan kisat tarjosivat tilaisuuden päästä käymään Azerbaidžanissa ilman vaivalloista viisumiprosessia. Kisojen aikana viisumin sai lentokentältä maahan tullessa, kunhan oli varannut etukäteen verkosta lipun johonkin urheilutapahtumaan. Muulloin viisumiprosessi on hankala, ja etenkin toimittajilta maahanpääsy usein evätään.

Ensimmäistä kertaa järjestetyt Euroopan kisat eivät olleet urheilutapahtumana kummoiset. Bakun kisoissa kilpailtiin parissakymmenessä lajissa ammunnasta rytmiseen voimisteluun. Koripalloa pelattiin katukorissäännöillä yhteen koriin, jalkapalloa rantafutiksena. Yleisurheiluun osallistuivat vain Euroopan kolmosliigan maat, uintilajeihin ainoastaan juniorit.

Jotain kisojen tasosta kertoo se, että Azerbaidžan oli mitalitaulukon perusteella kisojen toiseksi menestyksekkäin maa heti Venäjän jälkeen. Isäntämaa keräsi 56 mitalia, joista 21 kultaista. Useimmat mitalit tulivat painista, nyrkkeilystä ja karatesta.

Azerbaidžanilaisille kisat olivat suuresti mainostettu urheilujuhla, jota seurattiin innokkaasti uusilla kisapaikoilla ja tv:stä. Kotiyleisölle pahin pettymys oli Azerbaidžanin naisten lentopallojoukkueen jääminen ilman mitalia.

Presidentti Ilham Alijevin hallinnolle Bakun kisat olivat keino kohottaa maan profiilia ulkomailla.

”Kisat ovat erinomainen mahdollisuus osoittaa maailmalle, että Azerbaidžan on eurooppalainen, maallinen muslimimaa ja hyvä silta idän ja lännen välillä”, määritteli urheiluministeri Azad Rahimov.

Euroopan kisojen puitteet olivat kieltämättä hienot ja järjestelyt sujuvat. Kisapaikoille pääsi ilmaisilla busseilla, ja avuliaat nuoret vapaaehtoiset jakoivat ihmisille pullovettä Bakun parhaimmillaan 40 asteen helteessä.

Baku on kaunis kaupunki, sekoitus ikivanhaa islamilaista sivilisaatiota, neuvostoaikaista monumentaalisuutta ja öljytuloilla rakennettuja uusia lasitorneja. Kaupungissa on kymmeniä museoita, vanhankaupungin pienestä miniatyyrikirjojen museosta Kaspianmeren rantabulevardin mahtipontiseen itämaisten mattojen museoon.

Keskustan lukuisat puistot olivat hyvin hoidettuja kukkaistutuksineen ja suihkulähteineen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja paikallinen ruoka, viini ja olut maittavaa.

Matkailusivusto Lonely Planet listasi Bakun maailman bilekaupunkien kärkikymmenikköön jo vuoden 2012 euroviisujen isännöinnin jälkeen.

Presidentti Alijevin hallituksen tavoitteiden kannalta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Itse kisoille ei juuri löytynyt kiinnostusta ulkomailla, ja ainakin länsimaissa medianäkyvyys oli pääosin kielteistä.

Urheilutapahtumia näyttävämpää julkisuutta saivat sananvapausaktiivien ja kriittisten toimittajien vangitsemiset, itävaltalaisten taitouimarien loukkaantuminen jäätyään holtittomasti ajaneen kisabussin alle sekä juuri kisojen alla ehostetun neuvostoaikaisen kerrostalon tulipalo, jossa kuoli 16 ihmistä.

Kun Lady Gaga esiintyi kisojen avajaisissa, suurin kohu syntyi siitä, että kymmenen minuutin keikka kukkien peittämän flyygelin takana oli tullut maksamaan kaksi miljoonaa dollaria.

Virallisten tietojen mukaan kisajärjestelyjen kokonaiskustannukset olivat reilu miljardi euroa. Toisten arvioiden mukaan kulut saattoivat olla moninkertaisesti enemmän.

Euroopan valtionpäämiehet pysyttelivät poissa ensimmäisten Euroopan kisojen avajaisista. Tilaisuutta juhlistivat läsnäolollaan kuitenkin Vladimir Putin, Valko-Venäjän Aljaksandr Lukašenka ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan.

Ulkomailta käsin toimitettujen verkkosivustojen mukaan julkisen alan työntekijöiden palkkoja leikattiin kisojen alla ja maksuttomien lääkkeiden saantia lykättiin kisojen yli. Katukaupustelijat ja romanikerjäläiset ajettiin pois Bakusta, vanhojen Ladojen pääsyä keskustaan rajoitettiin ja pyykin kuivaaminen parvekkeella kiellettiin.

Paikalliset arvelivat, että Bakun keskustan suihkulähteissä ei varmaankaan olisi vettä enää kisojen päättymisen jälkeen.

Kansainvälisten järjestöjen mukaan Azerbaidžan on yksi maailman korruptoituneimmista maista ja maan sananvapaustilanne on yksi maailman huonoimmista.

Öljy- ja kaasutulot menevät pitkälti kahdelle perheelle, jotka omistavat suurimman osan maan pankeista, puhelinoperaattoreista, rakennusyhtiöistä, loistohotelleista ja kaviaaribisneksestä. Samat perheet pitävät maan politiikan lankoja käsissään.

Presidentti Ilham Alijevin puoliso Mehriban Alijeva, omaa sukua Pashajeva, kuuluu toiseen maan hallitsijaperheistä. Alijeva oli Bakun kisojen järjestelytoimikunnan johtaja.

Ilham Alijev nimitettiin vuonna 2003 presidentiksi isänsä, entisen KGB-johtajan Heidar Alijevin seuraajaksi ja on sen jälkeen tullut uudelleenvalituksi virkaansa kahteen otteeseen lähes 90 prosentin ääniosuudella. Tosin edellisten vaalien alla vaalilautakunta julkisti lopullisen vaalituloksen uudessa mobiilisovelluksessa jo ennen itse äänestystä.

Hallitus ei salli minkäänlaista kritiikkiä, ja itsenäinen lehdistö on vaiennettu. Tv-kanavat ovat hallituksen tai oligarkkien omistuksessa, samoin painotalot ja sanomalehtien jakelusta vastaavat yhtiöt. Parlamentti on kieltänyt yritysten omistusosuuksista raportoimisen.

Amnesty Internationalin tuoreen raportin mukaan Azerbaidžanissa on ainakin 20 poliittista vankia, pääasiassa toimittajia tai järjestöaktiiveja, jotka on pidätetty tekaistujen huume- tai veropetossyytteiden nojalla.

Länsimailla näyttäisi olevan Azerbaidžanin osalta ristiriita sananvapausihanteiden ajamisen ja strategisten taloudellisten etujen välillä.

Azerbaidžanin vientituloista 90 prosenttia tulee öljystä ja kaasusta, ja varsinaisista operaatioista Kaspianmeren öljy- ja kaasukentillä vastaavat länsimaiset öljy-yhtiöt, brittiläinen BP, ranskalainen Total, yhdysvaltalaiset Chevron ja ExxonMobil sekä norjalainen Statoil.

Yhdysvallat ajoi aktiivisesti vuonna 2005 valmistunutta massiivista öljyputkihanketta Bakusta Georgian kautta Turkin Välimeren rannikolle. Pyrkimyksenä oli vähentää riippuvuutta Venäjän öljystä. Nyt EU puuhaa samasta syystä uutta kaasuputkea Azerbaidžanin kaasukentiltä Turkin kautta Eurooppaan.