perjantai 27. marraskuuta 2015

Terrori-iskun pelossa joka päivä

KU-VIIKKOLEHTI 27.11.2015

Valtakunnallisen päivälehden kirjeenvaihtaja Adamu Abuh kertoo pelkäävänsä jatkuvasti itsemurhaiskuja. Maailman tappavinta terroristijärjestöä on mahdotonta paeta, sillä kuka tahansa vastaantulija voi olla terroristi.

”He elävät meidän keskuudessamme, mutta ovat ikään kuin kasvottomia. Näemme heidän kasvonsa vasta kun he tekevät iskunsa.”

Abuh ei puhu Pariisista, Beirutista eikä Bagdadista, vaan Nigerian syrjäisessä koillisosassa vaikuttavasta Boko Haramista.

Viime viikolla julkistetun globaalia terrorismia käsittelevän vuosiraportin mukaan Boko Haram on surmattujen siviilien määrässä mitattuna jopa Islamilaista valtiota Isistä tuhoisampi terrori-iskujen toteuttaja.

Australialaisen Institute for Economics and Peace -tutkimuslaitoksen raportti perustuu vuoden 2014 tietoihin. Viime vuoden aikana Boko Haramin iskuissa kuoli 6 644 siviiliä – noin kymmenen prosenttia enemmän kuin Isisin iskuissa.

Maailman 20 tuhoisimmasta terrori-iskusta viime vuonna puolet oli Boko Haramin tekemiä. Koko vuoden aikana Boko Haram teki yli 450 terrori-iskua. Kuolonuhreista lähes neljä viidesosaa oli siviilejä.

Adamu Abuh auttoi tulkkaamisessa viime kuussa, kun haastattelin ihmisiä ThisDay-lehden entisen toimitalon vieressä Nigerian pääkaupungissa Abujassa. Kuusikerroksisen rakennuksen kaikki ikkunat olivat säpäleinä Boko Haramin vuonna 2012 räjäyttämän autopommin jäljiltä.

Kuoppaisen tien toisella puolella oli autokorjaamoja, joiden työntekijöistä monet kokivat pommi-iskun lähietäisyydeltä. Kaikki kertoivat olevansa huolissaan ja pelkäävänsä uusia iskuja.

Abujan laidalla bussipysäkillä viime kuussa tehdyssä itsemurhaiskussa kuoli 18 ihmistä, mutta muutoin pääkaupunki on selvinnyt helpommalla kuin Boko Haramin sydänmaat Nigerian koillisosassa.

Osa haastatelluista luotti siihen, että Nigerian presidentiksi viime keväänä valittu entinen sotilasjohtaja Muhammadu Buhari saisi terrori-iskut päättymään.

Toisten mielestä ei auttanut kuin rukoilla. Jos isku osuisi omalle kohdalle, se olisi joka tapauksessa Jumalan tahto.

Maan eteläosista kotoisin oleva mies uskoi terrori-iskujen loppuvan, jos Koillis-Nigeriaan rakennetaan kouluja ja luodaan lisää työpaikkoja.

Toiset kuitenkin sanoivat, ettei Boko Haramin syynä ollut köyhyys ja työttömyys, sillä ryhmän toiminnassa oli mukana myös korkeasti koulutettuja nuoria rikkaista perheistä. Perimmäinen ongelma oli Nigerian poliisin ja turvallisuusjoukkojen mielivalta ja se, ettei viranomaisia asetettu vastuuseen ihmisten summittaisista teloituksista.

Mohammed Yusufin vuonna 2002 perustama Boko Haram oli aluksi vain yksi monista Nigerian pohjoisosissa vaikuttavista islamilaisista herätyslahkoista, viralliselta nimeltään Sunnien käännytystyön ja jihadin edistämisen ryhmä. Nimitys boko haram on hausan kieltä ja tarkoittaa ”vääräoppisuus on syntiä”.

Vääräoppisuus viittasi länsimaiseen koulutukseen, joka oli Mohammed Yusufin mukaan ristiriidassa koraanin oppien kanssa väittäessään, että maapallo on pyöreä tai että sade johtui auringon haihduttaman kosteuden tiivistymisestä vesipisaroiksi. Yusufin mukaan sade oli Jumalan luomaa.

Boko Haramin aseellinen taistelu alkoi vuonna 2009, kun poliisi surmasi lahkon jäseniä, koska nämä ajoivat moottoripyörällä ilman kypärää. Seuranneiden mellakoiden jälkeen Mohammed Yusuf ammuttiin kuoliaaksi Maidugurin poliisiaseman edessä.

Johtajansa surman jälkeen liike radikalisoitui. Boko Haram rahoitti toimintansa aluksi ryöstämällä pankkeja ja rahankuljetusautoja, myöhemmin vaatimalla liikemiehiltä suojelurahaa. Järjestöllä uskotaan olevan myös vaikutusvaltaisia tukijoita Pohjois-Nigerian poliittisen eliitin keskuudessa.

Nigerialaisen kansalaisaktivistin ja poliittisen vaikuttajan Jaye Gaskian mukaan Boko Haram syntyi nimenomaan vastalauseena maan eliittiä vastaan. Länsimainen koulutus oli kaikkia sortajia yhdistävä tekijä ja siten myös sopiva vastarinnan kohde.

”Jos katkeruuden syitä halutaan lievittää, pitäisi puuttua Koillis-Nigerian syrjäseutujen asukkaiden fyysiseen kaltoinkohteluun ja taloudelliseen heitteillejättöön”, Gaskia toteaa.

Presidentti Buharin valtaantulon jälkeen aloitetun suurhyökkäyksen aikana Boko Haram on joutunut luopumaan suurimmasta osasta sen hallussa aiemmin olleista alueista. Mutta Gaskian mukaan nykyaikaista sotaa ei voiteta pelkästään sotimalla. Hävittyään perinteisen sodan Boko Haram on vaihtanut taktiikkaa ja turvautunut terrori-iskuihin.

Kuinka Boko Haramin tulee käymään? Gaskia näkee mielessään kaksi vastakkaista skenaariota.

Parhaassa mahdollisessa skenaariossa uusi hallitus panostaa peruspalveluihin ja turvaa mahdollisuudet koulunkäyntiin ja opiskeluun myös Boko Haramin ydinalueilla. Koulukirjat ja ilmaiset kouluateriat luovat työpaikkoja maataloudessa, elintarviketeollisuudessa, kuljetussektorilla ja painoalalla.

Pahimmassa tapauksessa Nigerian ja naapurimaiden asevoimien suurhyökkäyksen seurauksena Boko Haram hajoaa pieniksi ryhmiksi, jotka pakenevat paniikissa eri puolille maata ja ryhtyvät terrori-iskuihin myös alueilla, missä eivät ole aiemmin toimineet.

Toistaiseksi molemmat skenaariot ovat mahdollisia. Amnesty Internationalin tietojen mukaan Boko Haram oli syyskuun loppuun mennessä surmannut tänä vuonna yli 3 500 siviiliä. Loka-marraskuussa arviolta 200 ihmistä on saanut surmansa järjestön tekemissä itsemurhaiskuissa.

Kiristyneiden turvatoimien vuoksi viimeaikaisissa iskuissa tekijöinä ovat olleet nuoret naiset. Naiset voivat kätkeä räjähdevyön huntunsa alle ja herättävät vähemmän epäilyksiä kuin miehet. Viime viikolla Kanossa tehdyn iskun tekijän uskotaan olleen vasta 11-vuotias tyttö.

Boko Haram ilmoitti viime keväänä liittoutuneensa Isisin kanssa ja kutsuu itseään nyt Islamilaisen valtion Länsi-Afrikan provinssiksi. Järjestö on kuitenkin aiempaa hajautuneempi ilman keskitettyä komentoa.

Boko Haram toimii nyt pakosalla myös naapurimaissa Kamerunissa ja Tšadissa, samoin kuin sitä vastaan perustetut monikansalliset joukot.

Tällä viikolla koulut avattiin jälleen Nigerian koillisessa Bornon osavaltiossa vuoden kestäneen tauon jälkeen.

torstai 12. marraskuuta 2015

Muistojuhlat Ogonimaassa

KU-VIIKKOLEHTI 13.11.2015

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun kirjailija Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia hirtettiin Port Harcourtin vankilan pihalla Nigerian silloisen sotilashallituksen nostamien tekaistujen murhasyytteiden nojalla.

Ogonimaassa, Nigerian öljypääkaupungissa Port Harcourtissa ja useilla paikkakunnilla eri puolilla maailmaa järjestettiin alkuviikosta muistotilaisuuksia, kynttiläkulkueita ja seminaareja ogonien väkivallattomasta kansannoususta puhtaan ympäristön puolesta ja öljy-yhtiö Shelliä vastaan.

Muistojuhlien puhujien mukaan Ken Saro-Wiwa ja muut ogonimiehet eivät kuolleet turhaan.

”He olivat osa kansanliikettä, joka onnistui saavuttamaan uskomattoman tuloksen: maailman suurin öljy-yhtiö Shell pakotettiin lähtemään Ogonimaasta”, totesi Ogonien solidaarisuusfoorumin johtaja Celestine Akpobari.

”Siitä lähtien olemme olleet inspiraation lähde monille paikallisyhteisöille eri puolilla maailmaa, jotka vastustavat alueillaan toimivia ylikansallisia yhtiöitä.”

Ken Saro-Wiwa tunnettiin Nigeriassa romaaneistaan, lastenkirjoistaan ja esseistään sekä ennen muuta maan suosituimman tv-komediasarjan käsikirjoittajana.

”Kirjailija ei voi olla pelkkä tarinankertoja ja opettaja”, Saro-Wiwa totesi eräässä haastattelussa ogonien kansannousun vuosina.

”Hän ei voi vain röntgenkuvata yhteiskunnan heikkouksia, vääryyksiä ja uhkia, vaan hänen täytyy osallistua aktiivisesti nykyhetken ja tulevaisuuden muovaamiseen.”

Sotilashallituksen silmissä Ken Saro-Wiwan todellinen rikos olikin se, että hän onnistui mobilisoimaan puolen miljoonan asukkaan ogonikansan vastustamaan öljyntuotantoa.

Nigeria sai tuolloin yli 90 prosenttia vientituloistaan öljystä. Shell oli porannut öljyä Ogonimaassa vuodesta 1958 lähtien yli 30 miljardin dollarin arvosta, mutta öljyntuotanto ei lainkaan hyödyttänyt paikallisia asukkaita, jotka hankkivat elantonsa kalastamalla ja viljelemällä maata.

Öljyntuotannon aiheuttama saastuminen tuhosi kalavedet ja köyhdytti viljelymaan. Ilmaa saastuttavia kaasuloimuja poltettiin öljynporausasemilla vuorokauden ympäri, pahimmassa tapauksessa keskellä asutusta.

Tammikuussa 1993 paikalliset asukkaat ryhtyivät Ken Saro-Wiwan johdolla osoittamaan mieltään Shellin aiheuttamaa ympäristötuhoa vastaan. Protesteihin osallistui arviolta 300 000 ihmistä, lähes kaksi kolmasosaa Ogonimaan asukkaista. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa ihmiset valtasivat alueen öljynporausasemat ja häätivät öljyjätin mailtaan.

Ogonikansan eloonjäämisliike Mosop vaati Shelliä maksamaan korvauksia ympäristötuhoista ja kunnollista osuutta Ogonimaan öljystä saaduista voitoista.

Shell ja Nigerian sotilashallitus vastasivat protesteihin kovin ottein. Ogonimaahan lähetetyt armeijan erikoisjoukot surmasivat 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.

Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonimiestä hirtettiin marraskuun 10. päivänä 1995.

Ogonien ystävät ulkomailla olivat tyrmistyneitä teloituksen täytäntöönpanosta lukuisista kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt julistivat Shellin boikottiin eri puolilla maailmaa.

Kuningatar Elisabet, Nelson Mandela ja Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton ilmoittivat paheksuvansa teloituksia. Nigeria erotettiin brittiläisestä kansainyhteisöstä.

Ken Saro-Wiwan veli Owens Wiwa kertoi myöhemmin, että Nigerian Shellin johtaja oli sanonut voivansa käyttää vaikutusvaltaansa ja estää teloitukset, mikäli Mosop-järjestö luopuisi Shellin vastaisista vaatimuksistaan.

Nigerian hallituksen ihmisoikeuskomission johtaja Chidi Odinkalu vaati tiistaina Saro-Wiwan ja muiden ogonimiesten tuomioiden kumoamista ja kuolemanjälkeistä armahdusta. 20 vuoden takainen oikeudenkäynti oli hänen mukaansa lainvastainen, sillä tuomioista ei voinut valittaa ylempään oikeusasteeseen.

Öljyntuotannon päättyminen ei kuitenkaan lopettanut öljytuhoja. Shellin öljyputket halkovat edelleen Ogonimaata kuljettaen raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan. Putkivuodot ovat yhä tavallisia.

Vierailin viime kuussa Ogonimaan pahimmilla öljytuhopaikoilla yhdessä Baltian maista, Tšekistä ja Slovakiasta kotoisin olevien toimittajien kanssa.

Menestyksekkäistä kala-altaistaan kuulu Goin joenpoukama oli laskuveden aikaan paksun öljykerroksen peitossa vuonna 2008 sattuneen öljyputkivuodon seurauksena.

Naapurikylässä Bodossa tapahtunut putkirikko johti yhteen maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista. Ympäristöön suihkusi yhtä paljon öljyä kuin öljytankkeri Exxon Valdezin tuhoisassa karilleajossa Alaskassa vuonna 1989.

Kesti useita kuukausia ennen kuin Shellin urakoitsijat kävivät tukkimassa vuodot. Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat, äyriäiset ja simpukat kuolivat, ja alueen kalastajat menettivät elinkeinonsa.

Shell suostui alkuvuodesta maksamaan vahingonkorvauksia 15 000 kalastajalle Bodon kylässä ja vältti samalla kiusallisen oikeudenkäynnin, jonka oli määrä alkaa Lontoossa.

Vielä seitsemän vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole edes yritetty puhdistaa. Myöskään Shellin vuosikymmenien takaisia öljytuhoja ei ole koskaan puhdistettu kunnolla.

YK:n ympäristöjärjestön Unepin neljän vuoden takaisen raportin mukaan Ogonimaan kaikki vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Pohjaveden pinnalla kelluu pahimmillaan kahdeksan sentin paksuinen kerros öljyä. Syöpää aiheuttavan bentseenin määrä juomavedessä ylittää Maailman terveysjärjestön suositukset 900-kertaisesti. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä.

YK-järjestö kehotti öljy-yhtiöitä ja Nigerian hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin alueen puhdistamiseksi. Puhdistustyö kestäisi 30 vuotta ja maksaisi miljardi dollaria.

Neljään vuoteen Ogonimaan puhdistamisen eteen ei tehty elettäkään. Viime keväänä Nigerian presidentiksi valittu entinen sotilasjohtaja Muhammadu Buhari on kuitenkin saanut öljy-yhtiöt ja ogonien edustajat neuvotteluihin puhdistustyöstä ja öljy-yhtiöt lupautumaan urakan maksajiksi.