perjantai 29. tammikuuta 2016

Paperilehden suosio sen kun kasvaa

KU-VIIKKOLEHTI 29.1.2016

Sanomalehtialalla menee hyvin, kenties paremmin kuin pitkään aikaan, eikä paperille painettu sanomalehti ole suinkaan tekemässä kuolemaa.

Maailman sanomalehtijärjestön WAN-IFRA:n keräämien tietojen mukaan paperisten sanomalehtien yhteenlaskettu levikki on kasvanut tällä vuosikymmenellä 16 prosenttia. Koko maailmassa 2,7 miljardia ihmistä lukee printtisanomalehteä, lähes puolet maailman täysi-ikäisestä väestöstä. Sanomalehtien tuotoista 93 prosenttia tulee edelleen paperilehdestä.

Sanomalehtialan yhä jatkuva kasvu johtuu päivälehtien hurjasta menekistä Aasian maissa ja etenkin Intiassa. Aasiassa sanomalehtien myynti on kohonnut peräti kolmanneksella sitten vuoden 2010. Maailman kaikista sanomalehdistä yli puolet ostetaan Intiassa ja Kiinassa.

”Intian sanomalehdet elävät makeita aikoja”, arveli hindinkielisen päivälehden Amar Ujalan markkinointijohtaja Rajiv Kental syksyllä Wall Street Journalin haastattelussa.

Intialaislehden levikki on kasvanut viidessä vuodessa 64 prosenttia. Mainostulot kohosivat samaan aikaan 61 prosentilla. Lehden painosmäärä ylitti viime vuonna kahden miljoonan kappaleen rajapyykin. Lukijoita on kahdeksan miljoonaa. Intian valtakunnallisen lukijatutkimuksen mukaan Amar Ujala, joka tarkoittaa ”ikuista valoa”, on maan seitsemänneksi luetuin sanomalehti.

Sanomalehtien suosion kasvu Intiassa johtuu useista tekijöistä. Lukutaito on yleistynyt viime vuosina myös maaseudulla. Tänä päivänä 74 prosenttia intialaisista osaa lukea, kun vielä vuosituhannen vaihteessa lukutaitoisia oli 65 prosenttia. Eteläisen Keralan osavaltion asukkaista 94 prosenttia osaa lukea.

Markkinoiden avautuminen on edistänyt Intian talouskasvua. Uusia yrityksiä perustetaan, syntyy työpaikkoja ja ihmisillä on enemmän tuloja käytettävissään. Intian maaseudulla kulutustavaroiden myynnin uskotaan kasvavan kahdeksankertaiseksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Maaseudun uusista markkinoista tietoiset yrittäjät ostavat sanomalehdistä ilmoitustilaa mainostaakseen pesuaineita, yrttilääkkeitä, edullisia älypuhelimia tai uusimpia Bollywood-elokuvia.

Sanomalehdet ovat halpoja, koska suurin osa tuloista saadaan ilmoittajilta. Valtakunnallisen tai paikallisen päivälehden hinta lehtikioskissa on neljä rupiaa, noin viisi eurosenttiä. Keskiluokkaisilla intialaisilla on varaa ostaa samana päivänä vaikka kolme eri lehteä.

Lukijoita houkutellaan paikallisuutisilla sekä erilaisilla liitteillä, joiden kohderyhmänä ovat naiset, koululaiset tai avioitumisikäiset nuoret intialaiset. Intiassa on tänä päivänä tavallista, että nuoret aikuiset etsivät puolisoa lehti-ilmoituksella.

Verkkoa käyttää Intiassa toistaiseksi vain urbaani keskiluokka. Maaseudulla on heikot yhteydet, eikä verkko kilpaile sanomalehtien kanssa lukijoiden huomiosta.

1,2 miljardin asukkaan Intiassa ilmestyy kaikkiaan 82 000 sanomalehteä. Vajaa puolet lehdistä julkaistaan hindiksi, loput englanniksi sekä kymmenillä eri paikalliskielillä.

19 intialaisella sanomalehdellä on yli miljoonan kappaleen painos. Viime vuonna laajalevikkisin oli englanninkielinen Times of India (4,6 miljoonaa), seuraavina hindinkieliset Dainik Bhaskar ja Dainik Jagran, molemmilla yli kolmen miljoonan kappaleen painos.

Nämä lehdet kuuluvat myös maailman kymmenen laajalevikkisimmän päivälehden joukkoon. Painosmäärällä mitattuna suurimmat kymmenen sanomalehteä maailmassa ovat kaikki Japanista, Intiasta tai Kiinasta.

Intialaislehtien lukijamäärät ovat kuitenkin moninkertaisesti levikkiä suuremmat, sillä samaa lehteä lukee yleensä useampi ihminen. Neljällä suurimmalla hindinkielisellä lehdellä on kullakin yli kymmenen miljoonaa lukijaa, Mumbaissa julkaistavalla Dainik Jagranilla peräti 17 miljoonaa.

Valtakunnallisen lukijatutkimuksen mukaan maassa on 16 sanomalehteä, joilla on yli neljä miljoonaa lukijaa. Joukossa on sanomalehtiä kahdeksalla eri kielellä – hindi, malajalam, tamili, englanti, marathi, bengali, telugu ja gujarati.

Maailman 40 puhutuimman kielen joukkoon mahtuu peräti 12 Intiassa puhuttua kieltä. Näitä kaikkia puhuu äidinkielenään yli 30 miljoonaa ihmistä.

Intian kaupungeissa myös monet vähävaraisten perheiden vanhemmat tilaavat lehden kotiin sivistääkseen jälkikasvuaan, jotta näillä olisi paremmat mahdollisuudet kiivetä yhteiskunnassa ylöspäin.

Sanomalehdet ovat myös osallistuneet erilaisiin yhteiskunnallisiin tempauksiin. Keralassa ilmestyvä päivälehti Mathrubhumi on kampanjoinut kastittomien oikeuksien puolesta. Rajasthan Patrika on käynnistänyt puidenistutustalkoita, puhunut tyttöjen koulunkäynnin puolesta ja perustanut tukilinjan paikallishallinnon byrokratian helpottamiseksi.

Useimmat Intian suurimmista päivälehdistä aloittivat toimintansa jo ennen maan itsenäistymistä. Times of Indiaa on julkaistu vuodesta 1838. Kottayamissa Keralassa ilmestyvä malajalaminkielinen Malayala Manorama perustettiin vuonna 1890. Vanhin edelleen ilmestyvä sanomalehti Bombay Samachar käynnistettiin vuonna 1822.

Suurimmat lehdet julkaisevat paikallisia painoksia eri puolilla maata. Malajalamin ja tamilin kielellä ilmestyviä päälehtiä painetaan myös Qatarissa ja Dubaissa, missä asuu yli miljoona vierastyöläistä Etelä-Intiasta.

Menestyksestään huolimatta Intian sanomalehdet eivät suinkaan välty kritiikiltä.

Intian julkisen sanan neuvoston entisen puheenjohtajan Markandey Katjun mielestä 90 prosenttia lehtien sisällöstä on silkkaa viihdettä. Hän kehotti toimittajia opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, historiaa ja kirjallisuutta, jotta he itse ymmärtäisivät mitä ympärillä tapahtuu maan siirtyessä feodaaliyhteiskunnasta teollisuusmaaksi.

Talousnobelisti Amartya Sen on puolestaan arvostellut mediaa luokkavääristymästä, jonka seurauksena toimittajat raportoivat vain vaurasta keskiluokkaa koskevista asioista eivätkä kiinnitä huomiota kasvavaan eriarvoisuuteen, vaikka Intiassa on suhteellisesti eniten aliravittuja lapsia koko maailmassa.

Oma skandaalinsa liittyi vaalien alla tehtyihin ”ostettuihin uutisiin”, kun suuri osa maan johtavista lehdistä vaati poliitikoilta rahaa vaalikampanjoiden uutisoinnista.
 

perjantai 15. tammikuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää, herra pääministeri

KU-VIIKKOLEHTI 15.1.2016

Intian ja Pakistanin suhteissa tehtiin historiaa joulupäivänä, kun Intian pääministeri Narendra Modi käväisi yllätysvierailulla Pakistanin pääministerin Nawaz Sharifin luona tämän kotipalatsissa Lahoressa Pakistanin itäosassa.

Afganistanissa valtiovierailulla ollut Modi soitti aamulla Pakistanin pääministerille onnitellakseen tätä syntymäpäivän johdosta, ja muutaman tunnin kuluttua herrat jo syleilivät toisiaan Lahoren lentokentällä.

”Vietin miellyttävän illan Sharifin perheen luona. Nawaz Sharifin syntymäpäivä ja hänen tyttärentyttärensä häät tekivät tilaisuudesta kaksinkertaisen juhlan”, Intian pääministeri tviittasi.

Pakistanin pääministerin kerrotaan kulkeneen hääjuhlassa sonnustautuneena vaaleanpunaiseen intialaiseen turbaaniin, jonka hän sai lahjaksi pääministeri Modilta.

Kyseessä oli Narendra Modin ensimmäinen vierailu naapurimaassa tämän pääministerikaudella ja vasta kahdeksas kerta, kun intialainen pääministeri vieraili Pakistanissa vuoden 1947 jälkeen, jolloin maat itsenäistyivät Britannian alaisuudesta. Edellisestä Intian pääministerin vierailusta Pakistanissa oli kulunut 11 vuotta.

Modin syntymäpäiväkyläily naapurimaassa herätti toiveita liennytyksestä ydinasevaltojen välillä. Maiden välinen rajakauppa on jo moninkertaistunut viime vuosina, myös kiistellyn Kashmirin alueen tulitaukolinjan poikki.

Kashmirin kohtalo on ollut sovintoneuvottelujen esteenä vuosikymmenten ajan. Molemmat maat pitävät aluetta omanaan. Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n uskotaan tukevan separatistijärjestöjä, jotka tekevät terrori-iskuja Intian puolella rajaa.

Pakistan ei ole sen sijaan tehnyt elettäkään terroristijärjestö Laskhar-e-Taiban pysäyttämiseksi. Järjestöä epäillään Mumbaissa Intiassa vuonna 2008 tehdyistä terrori-iskuista, joissa 174 ihmistä sai surmansa.

Pääministerit Modi ja Sharif ovat molemmat oikeistolaisia konservatiivipoliitikkoja, jotka kannattavat liberaalia talouspolitiikkaa. Kumpikin johtaa uskonnollista puoluetta, Modi hindunationalistista Intian kansanpuoletta (BJP), Sharif Pakistanin muslimiliittoa.

He ovat myös kutakuinkin samaa ikäluokkaa, Sharif 66-vuotias ja Modi vuotta nuorempi.

Tähän yhtäläisyydet päättyvät.

Modi kuuluu alempiarvoiseen öljynpuristajien kastiin. Lapsena hän työskenteli isänsä kanssa teenmyyjänä Vadnagarin rautatieasemalla Gujaratin osavaltiossa lähellä Pakistania. Hän liittyi kahdeksanvuotiaana hindunationalistien puolisotilaalliseen RSS-järjestöön ja opiskeli aikuisena yhteiskuntatieteitä yliopiston etäkurssilla.

Nawaz Sharif on puolestaan vauraan teollisuussuvun poika ja yksi Pakistanin rikkaimmista miehistä. Sharifin sukuklaani on hallinnut Pakistanin politiikkaa jo vuosikymmenten ajan vuoron perään Bhutton perheen kanssa.

Sharif on kolmatta kertaa maan pääministerinä. Edellinen kausi päättyi sotilasvallankaappaukseen, jolloin Sharif lähti maanpakoon Saudi-Arabiaan.

Narendra Modi nimettiin Intian pääministeriksi vuonna 2014 BJP-puolueen jytkyn jälkeen. Modin pääministerikaudella Intia on lisännyt rajusti sotilasmenojaan ja maasta on tullut maailman suurin ulkomaisten sijoitusten kohde. Talous kasvaa nopeammin kuin Kiinassa. Mumbain ja Ahmedabadin välille suunnitellaan luotijunayhteyttä.

Juuri kun näytti siltä, että Etelä-Aasian kiistakumppanien välit alkaisivat lämmetä, pakistanilaiset terroristit hyökkäsivät vuodenvaihteessa Intian ilmavoimien tukikohtaan Pathankotissa lähellä Pakistanin rajaa. Neljä päivää kestäneessä hyökkäyksessä kuoli seitsemän intialaissotilasta ja kuusi terroristia.

Intian tiedustelu oli saanut vihiä tulevasta iskusta, ja Venäjältä hankitut Mig-hävittäjät ja taisteluhelikopterit oli siirretty turvaan.

Intia syytti iskusta pakistanilaista terroristiryhmää Jaish-e-Mohammedia, jota pidetään tiedustelupalvelu ISI:n luomuksena. Intian viranomaiset luovuttivat Pakistanille nauhoitteita terroristien puheluista Pakistanissa olleiden iskun suunnittelijoiden kanssa.

Intialaisille kommentaattoreille isku lentotukikohtaan ei tullut yllätyksenä. Aina kun Intian ja Pakistanin hallitusten välillä on käyty sovintoneuvotteluja, terrori-isku tai Pakistanin armeijan hyökkäys on katkaissut poliittisten johtajien aikeet.

Tällä kertaa pääministeri Sharif soitti Narendra Modille ja lupasi ”ripeitä ja päättäväisiä toimia” iskun suunnittelijoiden kiinnisaamiseksi.

Pakistanin armeijan komentaja Raheel Sharif vakuutti, että armeijalla on nollatoleranssi terroristijärjestöjä kohtaan.

Molempien maiden hallitukset haluaisivat lisätä kauppaa maiden välillä. Rauhanneuvotteluja olisi tarkoitus jatkaa ulkoministerien kesken viikonloppuna Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa.

Oma myrsky vesilasissa nousi siitä, kun Intian BJP-puolueen pääsihteeri Ram Madhav totesi Al Jazeera -kanavan haastattelussa kannattavansa Intian, Pakistanin ja Bangladeshin yhdistymistä.

Haastattelu tehtiin joulukuun alussa, mutta esitettiin satelliittikanavalla joulupäivänä – samaan aikaan kun pääministerit Modi ja Sharif kävelivät käsi kädessä Sharifin sukutiluksilla Lahoressa.

Puoluesihteeri sanoi uskovansa, että jonain päivänä Intia, Pakistan ja Bangladesh tulevat yhdistymään rauhanomaisesti ja syntyy Akhand Bharat, jakamaton Intia. Madhav vertasi Intian ja naapurimaiden tilannetta Saksan yhdistymiseen.

Paluu Intian brittiläisen siirtomaavallan aikaisiin rajoihin loisi valtavan talousalueen, jossa asuu lähes neljäsosa koko maailman asukkaista.

Puoluesihteerin puheiden taustalla oli kuitenkin ajatus hindulaisesta Suur-Intiasta, jollaista nykypäivän hindunationalistien edelläkävijät kaavailivat jo siirtomaakaudella, natsi-Saksan rotuoppien mukaisesti.

Hindujen maailmanneuvosto -nimisen ääriliikkeen johtaja Pravin Togadia ehdotti vuosi sitten luopumista Intian useissa osavaltioissa käytössä olevasta kahden lapsen politiikasta. Hindujen piti synnyttää lisää lapsia, jotta väestö kasvaisi ja jatkossa Intian lippu liehuisi Afganistanista Bangladeshiin.

Intia on todellisuudessa moniuskontoinen maa. Maassa asuu 180 miljoonaa muslimia, 30 miljoonaa kristittyä ja 20 miljoonaa sikhiä.