torstai 24. maaliskuuta 2016

Kirkko muutti etelän maihin

KU-VIIKKOLEHTI 24.3.2016

Tänä viikonloppuna ainakin kolmasosa maailman ihmisistä viettää pääsiäistä, osa hiljentyen perhepiirissä, osa virsiä veisaten, osa suuressa hurmoksessa riemukkaasti tanssien, Jeesuksen sovitustyötä ja ylösnousemusta juhlien.

Kristinusko on kulkenut parissa tuhannessa vuodessa pitkän tien Palestiinasta muualle Lähi-itään, Armeniaan, Etiopiaan ja Rooman valtakunnan kautta vähitellen kaikkialle Eurooppaan.

Tänä päivänä kristinusko on ennen muuta globaalin etelän uskonto, toteaa teologian akatemiaprofessori Elina Vuola toimittamassaan kirjassa Uskonto ja kehitys.

Kun vielä vuonna 1910 maailman kristityistä kaksi kolmasosaa asui Euroopassa, 27 prosenttia Amerikoissa ja vain runsas prosentti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, niin tällä hetkellä Afrikassa on jo enemmän kristittyjä kuin Euroopassa.

Maailman kristityistä yli 60 prosenttia elää etelän kehittyvissä maissa Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

Vuola kirjoittaa, että ennusteen mukaan vuonna 2030 suurin osa maailman kristityistä tulee olemaan afrikkalaisia. Pääsyynä kehityskulkuun on helluntaikirkkojen suosion kasvu Afrikassa ja yhä jatkuva maallistuminen pohjoisella pallonpuoliskolla, erityisesti Euroopassa.

Kristinusko on ylivoimaisesti suurin uskonto maailmassa. Se on muokannut maailmaa monin tavoin ristiretkien ajoista lähtien. Kristinuskolla oli keskeinen rooli Amerikan valloituksessa ja siirtomaavallan synnyssä. Kristinuskon nimissä on viety lukutaitoa ja länsimaista terveydenhoitoa vieraisiin maihin.

Kristilliset opetukset hyväntekemisestä ja lähimmäisenrakkaudesta ovat myös nykyaikaisen kehityspolitiikan ja humanitaarisen avustustyön taustalla. Kristinuskolla on ollut suuri vaikutus myös länsimaiden Lähi-idän politiikkaan ja terrorisminvastaiseen sotaan.

Maailmassa on noin 2,2 miljardia kristittyä, mikä on lähes yhtä paljon kuin islaminuskoisten ja hindujen yhteenlaskettu määrä. Kristinuskoiset muodostavat enemmistön asukkaista 158 maassa.

Tähän kirjoon mahtuu satoja eri kirkkokuntia. Määrällisesti suurin ryhmä ovat katolilaiset (1,2 miljardia). Katolilaisia on eniten Brasiliassa, Meksikossa ja Filippiineillä.

Toiseksi suurin ryhmä ovat helluntailaiset, joita on yli 600 miljoonaa. Ortodokseja on 300 miljoonaa, baptisteja 105 miljoonaa. Luterilaisia on noin 90 miljoonaa. Tämä on neljä prosenttia kaikista kristinuskoisista ja hiukan yli prosentti maailman asukkaista.

Luterilaisia on tätä nykyä eniten Saksassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Etiopiassa, Tansaniassa, Indonesiassa ja Intiassa.

Luterilaisten määrä kasvaa nopeimmin Madagaskarissa, jonne uskonnon toivat aikoinaan norjalaiset lähetyssaarnaajat. Luterilaiset madagaskarilaiset tekevät nyt lähetystyötä muun muassa Papua-Uudessa-Guineassa.

Useat Uskonto ja kehitys -kirjan artikkeleista käsittelevät kirkollisten järjestöjen huomattavaa roolia kehitysyhteistyössä. Suomessa suurimmat valtion tukea saavat kehyjärjestöt ovat Kirkon ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja helluntaiseurakuntien lähetysjärjestö Fida.

Järjestöjen kirkolliset kannattajat kuulemma valittavat tämän tästä, ettei tunnustuksellinen lähetystyö näy riittävästi niiden tekemässä työssä etelässä. Tilanne voi muuttua, kun kehitysavun leikkausten myötä kirkon ja seurakuntien oman varainhankinnan osuus järjestöjen rahoituksesta kasvaa.

Suomen Lähetysseura aloitti työnsä nykyisessä Namibiassa vuonna 1870 ja Kiinassa vuonna 1901. Kohdemaihin rakennettiin kirkkoja, kouluja ja klinikoita. Teologian professorit Auli ja Mika Vähäkangas toteavat, että kun valtiollinen kehitysyhteistyö alkoi, Suomessa oli jo noin sadan vuoden kokemus kehitystyöstä.

Etelässä kirkot ovat tärkeitä peruspalvelujen tuottajia. Monissa Afrikan maissa kirkot huolehtivat kouluista ja terveydenhoidosta. Ne eivät sen sijaan yleensä puutu rakenteellisiin epäkohtiin tai vaadi valtiota järjestämään palveluja kansalaisille.

Kirjan kirjoittajien mielestä maailmassa tarvitaan entistä enemmän uskonnon lukutaitoa, jotta ymmärtäisimme muiden maiden tapahtumia ja niiden syitä. Euroopasta käsin tarkasteltuna voi olla vaikea huomata, että meidän maallistunut elämäntapamme onkin maailman mittakaavassa poikkeus.

Kirkollisista toimijoista on myös vaikea sanoa mitään yksiselitteistä, sillä seurakuntia on joka lähtöön. Osa kieltää ehkäisyn ja abortin ja yllyttää vainoamaan homoja, kun taas toiset kamppailevat naisten oikeuksien tai köyhien ja syrjittyjen puolesta.

Oma lukunsa ovat helluntailaisuuden osana levinneet hurmoshenkiset kirkot, jotka vapauttavat uskovaisia heitä riivaavista demoneista tai lupaavat rikkauksia niille, jotka antavat kirkolle lahjoituksia.

Kenian pääkaupungissa Nairobissa tehdyn tutkimuksen mukaan kirkossakäynti ei parantanut slummissa asuvien köyhien ihmisten toimeentulomahdollisuuksia, mutta tarjosi heille välineitä sietää köyhyyttä ja puutetta.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Nyt investoidaan Somaliaan

KU-VIIKKOLEHTI 11.3.2016

Somalia on ollut viime aikoina uutisissa säännöllisesti aina pommi-iskun sattuessa maan pääkaupungissa Mogadishussa. Meillä pommi-iskut ovat saaneet sitäkin enemmän huomiota silloin kun tunnettu somalialaistaustainen suomalainen on sattunut olemaan lähietäisyydellä iskupaikasta.

Tammikuussa paikalliseen merenrantaravintolaan tehdyssä terrori-iskussa surmattiin 20 ihmistä. Helsingin Sanomat kertoi, että Somalian presidentiksi pyrkivä espoolainen Fadumo Dayib oli käynyt rannalla aiemmin päivällä ja uskoi olleensa iskun kohde.

Totta tai ei, pommi-iskut ovat joka tapauksessa tuhoisia ja pelottavia, ja niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Terroristijärjestö Al-Shabaab teki viime vuonna Mogadishussa toistakymmentä terrori-iskua, joissa kuoli yli sata siviiliä.

Kahden miljoonan asukkaan Mogadishussa ihmiset ovat jo tottuneet itsemurhaiskuihin. Al-Shabaab on hyökännyt Mogadishun lentokentän lähellä sijaitsevaan Jazeera Palace Hoteliin kolme kertaa sitten vuoden 2012. Joka kerta hotelli on remontoitu ennalleen ja turvatoimia tehostettu.

”Terrorismi ei ole uhka pelkästään Somaliassa, vaan kaikkialla maailmassa”, toteaa hotellin kenialainen johtaja Justus Kisaulu. ”Vielä suurempi uhka on kuitenkin se, että pelko saisi voiton.”

Pommi-iskuista huolimatta Somalia on yksi maailman tämän hetken lupaavimmista investointikohteista. ”Maailman viimeinen rajaseutu”, kuten kiiltäväkantinen Somalia Investor -lehti asian muotoilee.

Talouslehden pääkirjoittajan mukaan Somaliasta ovat kiinnostuneita niin sijoittajat, ekonomistit, keinottelijat, ylikansalliset yhtiöt kuin myös hallitukset, jotka tähtäävät geopoliittisen vaikutusvaltansa laajentamiseen.

Lehden tuoreimmassa numerossa keskitytään maan hyödyntämättömiin öljy- ja mineraalivaroihin. Arvioiden mukaan Somalian maaperän uumenissa saattaa olla yli sata miljardia barrelia öljyä. Määrä vastaa lähes puolta Saudi-Arabian tiedossa olevista öljyvaroista.

Toistaiseksi suurimmat urakat löytyvät rakennusalalta, ja toteuttajat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa. Tutustuin viime vuonna Mogadishussa iranilaiseen arkkitehtiin, joka valvoo uuden konttisataman rakennustöitä. Satamahankkeesta vastaa Dubaista lähtöisin oleva firma.

Suomalainen tuulivoimayrittäjä Sastamalasta etsii puolestaan sijoittajia Hargeisassa Somalimaassa rakenteilla olevaan tuuli- ja aurinkovoimapuistoon. Mahtipontisempiin suunnitelmiin kuuluu myös jätehuollon, kierrätyksen ja tienrakennuksen suurhankkeita.

Kiinalainen valtiollinen rakennusyhtiö on juuri saanut valmiiksi Bosason kansainvälisen lentokentän rakennustyöt maan koillisosassa sijaitsevassa Puntmaassa. Kiinan osalta on kyse uudesta aluevaltauksesta. Viime vuosina suurin osa Somalian infrastruktuurihankkeista on ollut turkkilaisten rakentamia.

Tuottoisimpia sijoituskohteita ovat rahansiirtopalvelut ja matkapuhelinala. Ulkomaille muuttaneet somalialaiset lähettävät sukulaisilleen Somaliaan vuosittain yli puolitoista miljardia dollaria. Summa vastaa neljäsosaa maan koko bruttokansantuotteesta ja on enemmän kuin Somalialle myönnetty virallinen kehitysapu.

Somaliassa on kenties maailman pisimmälle viety mobiilirahajärjestelmä. Kaupungeissa ei juuri käytetä käteistä rahaa, vaan maksut hoidetaan puhelimella, oli kyse sitten torikaupasta tai sähkölaskusta.

Maahan avattiin viime vuonna myös pörssi. Ensimmäisenä pörssiin listautui paikallinen pikapostiyhtiö.

Muita menestyviä aloja ovat kuljetusala, kulutustavarakauppa ja konsulttityöt. Monet länsimaissa koulutetut paluumuuttajat ovat perustaneet konsulttifirmoja tekemään erilaisia selvityksiä avustusjärjestöille tai länsimaisille yhtiöille, jotka suunnittelevat investointeja Somaliaan. Myös turvallisuuspalvelut ovat erittäin tuottoisa bisnes.

Kansainvälisen avun määrä Somaliaan on noin miljardi dollaria vuodessa. Länsimaiden avusta huomattava osa menee kuitenkin järjestöille ja näiden työntekijöiden palkkoihin ja ylläpitoon, usein naapurimaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Avun tuloksia ei juuri näy somalialaisten arjessa.

Turkkilaisten tuoma apu sen sijaan näkyy ja vaikuttaa ihmisten elämään. Turkin tuella on rakennettu teitä, kouluja, kaivoja, terveyskeskuksia sekä uusi matkustajaterminaali Mogadishun lentokentälle. Viime kuussa Mogadishussa avattiin turkkilaisten rakentama uusi naisten- ja lastensairaala.

Turkin avun tuloksia selvittäneessä tuoreessa raportissa kerrotaan, kuinka turkkilaiset kehitysyhteistyöntekijät asuvat kaupungilla somalialaisten keskellä ja tekevät töitä hihat käärittyinä yhdessä somalialaisten kanssa.

Turkin hallituksella on tietysti omat intressinsä. Turkin ja Afrikan maiden välisen kaupan määrä on moninkertaistunut viime vuosina. Tammikuussa Turkki ilmoitti rakentavansa sotilastukikohdan Mogadishuun ja ryhtyvänsä kouluttamaan Somalian armeijaa taistelussa Al-Shabaabin terroristeja vastaan.