torstai 27. lokakuuta 2016

Toimittajat turvapaikanhakijoina

KU-VIIKKOLEHTI 28.10.2016

Irakilainen uutiskuvaaja Waleed Al-Gburi oli viime vuoden elokuussa menossa poikansa kanssa ostamaan kastelulaitetta perheen kasvimaalle, kun viereen ajaneet pyssymiehet avasivat tulen. Auton ikkunat menivät säpäleiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Al-Gburi ja hänen poikansa säilyivät hengissä.

Asemiehet kuuluivat šiiojen äärijärjestöön ja ajoivat ilman rekisterikilpiä.

Waleed Al-Gburi oli saanut jatkuvasti puhelinsoittoja, joissa hänen henkeään uhattiin, koska hän teki töitä japanilaiselle televisiokanavalle. Šiiojen äärijärjestö oli aiemmin siepannut hänet, sitonut kädet ja tunkenut auton takakonttiin. Häntä kidutettiin, mutta hän pääsi lopulta lunnaita vastaan vapaaksi.

Perhe oli jo aiemmin joutunut muuttamaan Bagdadin ulkopuolelle, kun pääkaupungissa oli turvatonta. Nyt myös uudessa kotipaikassa šiiojen asejoukot olivat ottaneet kadut haltuunsa. Al-Gburi kuuluu sunneihin.

Al-Gburi työskenteli 13 vuoden ajan tv-kuvaajana ja avustajana Irakissa vieraileville ulkomaisille toimittajille. Hän kävi japanilaisten journalistien kanssa raportoimassa myös Syyrian sisällissodasta.

Elokuussa Bagdadissa oli kuumat oltavat. Lämpötila kohosi päivisin yli 40 asteen. Asejoukkojen ja terroristien iskuissa menehtyi yli 300 ihmistä. Koko vuoden aikana pelkästään Bagdadissa väkivaltaisuuksissa kuoli yli 3 000 ihmistä. Koko Irakissa kuolleita oli yli 17 000.

Kastelulaite jäi ostamatta. Al-Gburi ei palannut enää kotiinsa. Hän soitti vaimolleen ja pakeni maasta yhdessä poikansa kanssa. Monen mutkan kautta he saapuivat viime syksynä Suomeen.

Tapasin Waleed Al-Gburin Journalismin päivän seminaarissa toissa viikolla. Helsingin Paasitornissa pidetyssä tapahtumassa keskusteltiin ulkomaanuutisista, pakolaiskriisin uutisoinnista ja siitä, miksi suomalaisissa medioissa on niin vähän ulkomaalaistaustaisia toimittajia.

Journalistiliitto oli kutsunut mukaan myös kymmenkunta kollegaa, jotka ovat anoneet Suomesta turvapaikkaa. Jotkut olivat onnistuneet saamaan myönteisen päätöksen ja oleskeluluvan, mutta useimmat olivat saaneet kielteisen päätöksen. Osa odottaa vielä Maahanmuuttoviraston päätöstä.

”Turvapaikkaprosessi on kuin lottoarvontaa”, Waleed Al-Gburi sanoi.

”Irakista tulleista turvapaikanhakijoista osa on saanut kielteisen päätöksen, vaikka he ovat kotoisin islamistijärjestö Isisin valtaamilta alueilta.”

Irakilaiskollega on jo ehtinyt valittaa omasta kielteisestä päätöksestään hallinto-oikeuteen. Maahanmuuttoviraston kesällä tekemässä päätöksessä hänet määrättiin käännytettäväksi Irakiin.

Viraston mielestä Al-Gburi ei joutuisi Irakissa vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, mikäli hän muuttaisi asumaan sunnienemmistöiselle asuinalueelle ja jättäisi työnsä toimittajana ja uutiskuvaajana.

Myös nuorelle somalialaiselle radiotoimittajalle ja afganistanilaisen tv-kanavan kuvaajalle oli sanottu, että heidän tulisi palata kotimaahansa ja vaihtaa ammattia.

Erään päätöksen mukaan ”maahanmuuttovirasto katsoo, ettei toimittajan ammatin harjoittamista voida pitää sellaisena perustavanlaatuisena ja luovuttamattomana ihmisoikeutena eikä henkilön identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeisenä ominaisuutena, ettei siitä voisi tarvittaessa luopua, mikäli se aiheuttaa ongelmia”.

Maahanmuuttoviraston linja on samanlainen kuin Afganistanin talebaneilla ja Somalian ääri-islamilaisella terroristijärjestöllä Al-Shabaabilla. Kumpikin ääriliike oli uhannut Suomeen tulleita toimittajia ja käskenyt heitä lopettamaan toimittajan työt, niin saisivat olla rauhassa.

Journalistiliitto avustaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita toimittajia heidän valituksissaan ja yrittää selittää hallinto-oikeudelle, että kriisialueilla journalistit ovat yleensä ensimmäisiä vainon kohteita ja uhkaukset ovat aitoja ja omakohtaisia.

Journalismin päivän paneelikeskusteluissa sivuttiin myös median roolia vihamielisen ilmapiirin synnyttämisessä turvapaikanhakijoita kohtaan.

Suomen Lontoon Instituutin ja Suomen Benelux-instituutin julkaiseman selvityksen mukaan raportointi pakolaiskriisistä on ollut hyvin Eurooppa-keskeistä. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat kuvataan ensisijaisesti ilmiönä, joka uhkaa Euroopan vakautta. Selvityksessä käytiin läpi suomalaisten, brittiläisten ja belgialaisten sanomalehtien kirjoittelua tammikuulta.

”Suomessa on ystävällisiä ihmisiä, mutta suurin osa ei tiedä juuri mitään pakolaisten lähtömaiden tilanteesta”, kommentoi Waleed Al-Gburi.

Somalialaissyntyinen turkulainen toimittaja Wali Hashi piti mediaa pitkälti syypäänä ihmisten tietämättömyyteen.

”Miksi ihmiset eivät tiedä, mitä Irakissa, Afganistanissa tai Somaliassa tapahtuu? Ei se ole heidän syytään. Toimitusten päälliköt haluavat juttuja näistä maista vain jos tapahtumilla on jokin kytkös Suomeen. Se on usein tärkeämpää kuin että kerrottaisiin, mitä maailmassa tapahtuu.”

torstai 13. lokakuuta 2016

Viisi vuotta Gaddafin jälkeen

KU-VIIKKOLEHTI 14.10.2016

Britannian yleisradioyhtiö BBC antoi lohduttoman kuvan arjesta tämän päivän Libyassa: Sairaaloissa ei ole lääkkeitä. Pankeissa on huutava pula käteisestä rahasta. Öljyntuotanto on lähes pysähdyksissä, kun aseelliset joukot ovat taistelleet öljysatamien hallinnasta.

Libyassa on kaksi kilpailevaa parlamenttia ja kolme hallitusta, mutta todellinen valta on aseellisilla joukoilla. Maassa on lähes 2 000 aseellista ryhmää, mukaan lukien Islamilainen valtio Isis, joka vielä viime kesänä katkoi päitä ja ristiinnaulitsi vastustajiaan Sirten kaupungissa Välimeren rannalla.

”Meidän pitäisi päästä eroon aseellisista ryhmistä. Länsimaiden tulisi auttaa riisumaan heidät aseista”, entinen oikeusministeri kommentoi naapurimaassa Tunisiassa pidetyssä konferenssissa.

Yliopiston tutkija kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta, mikäli hän arvostelee asejoukkoja julkisesti.

Libyan maaperässä on maailman kahdeksanneksi suurimmat todennetut öljyvarat. Vielä vuonna 2010 Muammar Gaddafin vallan aikana Libya oli inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Afrikan kehittynein maa. Maksuton terveydenhuolto, koulutus, asunto ja auto kuuluivat jokaisen perusoikeuksiin.

Elokuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta Gaddafin syrjäyttämisestä vallasta Nato-maiden kuukausia jatkuneiden ilmapommitusten jälkeen. Ensi viikolla tulee täyteen viisi vuotta Gaddafin raakalaismaisesta surmasta kapinallisjoukkojen käsissä.

Libyan väkivaltaisuuksissa on kuollut arviolta 40 000 ihmistä. Yli 400 000 libyalaista on joutunut jättämään kotinsa, ja 2,4 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa.

Britannian parlamentin ulkoasiainvaliokunnan tuoreen raportin mukaan Gaddafin väkivaltainen syrjäyttäminen oli kohtalokas virhe, joka johti Libyan ”poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen, asejoukkojen ja heimojen väliseen sotaan, humanitaariseen kriisiin, pakolaiskriisiin, laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin, Gaddafin hallinnon aseiden leviämiseen lähialueille sekä Isisin kasvuun Pohjois-Afrikassa”.

Libyassa ei ollut minkäänlaisia demokratian perinteitä. Gaddafi hallitsi turvallisuuspoliisin pelolla ja lietsomalla heimoja vastakkain. Libyan lukuisia kapinallisryhmiä yhdisti ainoastaan viha Gaddafia kohtaan.

Naton sotaoperaatio hyväksyttiin YK:n turvallisuusneuvostossa. Pommituksiin ja kapinaliikkeiden tukemiseen osallistuivat Britannian ohella Yhdysvallat, Ranska, Italia sekä Arabiemiraatit ja Qatar.

Qatarin lippu nostettiin ensimmäisenä salkoon, kun Misratan kaupungista tulleet kapinalliset valtasivat Gaddafin entisen presidentinpalatsin Libyan pääkaupungissa Tripolissa elokuussa 2011.

Tällä hetkellä länsimaat tukevat Libyan kansallisen yhtenäisyyden hallitusta ja yhdeksän hengen presidenttineuvostoa, joka saapui Tripolissa sijaitsevaan laivastotukikohtaan huhtikuussa.

YK:n perustaman uuden hallituksen tarkoituksena oli yhdistää Tripolissa ja maan itäosissa Tobrukissa istuvat kilpailevat hallitukset taistelussa Isistä vastaan.

Misratan alueelta tulleet taistelijat onnistuivat tällä viikolla ajamaan Isisin joukot Sirtestä yli vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen. Britannian ja Yhdysvaltojen erikoisjoukot ovat tukeneet ja kouluttaneet yhtenäishallituksen alaisuudessa sotivia joukkoja. Yhdysvaltojen hävittäjät tekivät 170 ilmaiskua Isistä vastaan.

YK:n perustaman hallituksen ongelmana on, ettei se nauti libyalaisten luottamusta. Vuoden 2012 vapaissa vaaleissa valitun parlamentin edustajista osa on liittynyt uuteen hallitukseen, mutta osa on jättäytynyt sivuun. Tobrukissa istuva länsimaiden ja YK:n hyväksymä uudempi parlamentti äänesti elokuussa YK:n perustamaa hallitusta vastaan.

Keskeisenä syynä epäluottamukseen on suhtautuminen maan itäosia hallitsevan Libyan kansallisarmeijan johtajaan Khalifa Haftariin, joka on armeijansa kanssa taistellut Al-Qaidan islamistijoukkoja vastaan Libyan itäosissa.

Libyan länsiosien asejoukot ja YK:n saksalainen erikoislähettiläs Martin Kobler vastustavat kiivaasti Haftaria. Itäosien parlamentti taas ylensi hänet vastikään kenttämarsalkaksi.

Haftar on entinen Gaddafin armeijan komentaja. Ajauduttuaan välirikkoon Gaddafin kanssa hän asui 20 vuotta Yhdysvalloissa tiedustelupalvelu CIA:n päämajan naapurissa Virginiassa.

Uusin käänne Libyan tilanteessa koettiin, kun Haftarin joukot valtasivat viime kuussa maan öljysatamat. YK-lähettiläs Kobler vaati turvallisuusneuvostolta voimatoimia Haftaria vastaan, mutta yhtenäishallituksen johto ja Misratan asejoukot ilmoittivat vastustavansa uutta sodanjulistusta.

Kävi ilmi, että länsimaat ovat salaa neuvotelleet Haftarin edustajien kanssa Tunisiassa. Lennonjohtotiedoista paljastui, että Ranskan, Britannian, Italian ja Yhdysvaltojen joukot ovat tehneet yhteistyötä Haftarin armeijan kanssa jo kesästä lähtien. Egyptin ja emiraattien aseellinen tuki Haftarin joukoille on ollut tiedossa jo pitkään.