torstai 30. maaliskuuta 2017

Ovatko transnaiset oikeita naisia?

KANSAN UUTISET 31.3.2017

Maailmankuulu nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie herätti hiljattain kohua toteamalla tv-haastattelussa, että transsukupuoliset naiset eivät ole samalla tavalla naisia kuin miesvaltaisessa yhteiskunnassa tyttöinä varttuneet biologiset naiset.

Miespuolisina kasvaneet ja vasta myöhemmässä elämänvaiheessa sukupuoltaan vaihtaneet transnaiset olivat Adichien mielestä päässeet osallisiksi kaikista poikien ja miesten nauttimista etuoikeuksista eikä heidän kokemuksiaan siksi voinut rinnastaa koko ikänsä naispuolisina eläneiden naisten kokemuksiin.

Nyt jo kaksi suosittua kirjaa feminismistä julkaissut Adichie joutui kommenttiensa ansiosta brittiläisen ja amerikkalaisen median pyöritykseen. Monet transnaiset pitivät Adichien näkemyksiä pöyristyttävinä.

Tv-sarjasta Orange is the new black tunnettu näyttelijä Laverne Cox kertoi lapsuudestaan tyttömäisenä poikana mustien yhteisössä Yhdysvaltojen etelävaltioihin kuuluvassa Alabamassa. Häntä kiusattiin jatkuvasti, eikä hän tosiaankaan nauttinut mistään etuoikeuksista.

”Ennen sukupuolenkorjausta minua kutsuttiin tytöksi, ja sen jälkeen minua on usein nimitetty mieheksi”, Cox tviittasi.

Nigerialainen transsukupuolinen huippumalli Miss Sahhara kertoi BBC:n haastattelussa, kuinka hänen setänsä hakkasivat häntä, koska ”kaikille oli ilmiselvää, että hän oli tyttö pojan vartalossa”. Teini-ikäisenä hänet vangittiin pelkän ulkonäkönsä vuoksi.

Nykyään Lontoossa asuva Miss Sahhara antaa sosiaalisen median välityksellä vertaistukea nigerialaisille nuorille, jotka ovat joutuneet sukulaisten tai viranomaisten mielivallan kohteeksi sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Nigerian pohjoisosissa homoiksi epäillyt voivat saada lain mukaan jopa kuolemantuomion.

”On pikemminkin etuoikeus syntyä samaan biologiseen sukupuoleen, johon itse kokee kuuluvansa”, kiteytti yhdysvaltalainen verkkolehti Vox.

Chimamanda Ngozi Adichiesta on tullut kirjojensa ja esiintymistensä ansiosta eräänlainen feminismin superjulkkis. Hän on julkaissut kolme romaania, jotka ovat kaikki olleet suurmenestyksiä.

TED-tapahtumassa pidettyyn puheeseen perustuva pamfletti Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä jaettiin tänä keväänä Suomessa kaikille peruskoulun ysiluokkalaisille.

Adichien puheen ja kirjan keskeinen sanoma on, että tyttöjen ja myös poikien tulisi saada olla sellaisia kuin ovat ilman kahlitsevia ja kutistavia sukupuolirooleja.

Amerikkalaislaulaja Beyoncé sämpläsi Adichien feminismipuhetta hittikappaleeseensa, ja Diorin muotitalo painatti puheen sitaatteja Pariisin muotiviikolla lanseerattuihin t-paitoihin. Viime syksynä Adichie ryhtyi brittiläisen kosmetiikkamerkin mannekiiniksi.

Adichie tunnetaan myös yli 15 miljoonaa katselukertaa verkossa saaneesta aiemmasta puheestaan, joka kertoi yhden totuuden stereotypioiden vaaroista.

Transsukupuolisia koskevien kommenttiensa jälkeen Adichie joutui moneen kertaan tarkentamaan sanomisiaan. Hänen tarkoituksenaan ei ollut vähätellä väärään biologiseen sukupuoleen syntyneiden henkilöiden kokemaa tuskaa, vaan ennemminkin korostaa sitä, että nämä kokemukset ovat toisenlaisia kuin tyttöjen ja naisten kokemukset sukupuolirooleja korostavassa maailmassa.

Jatkokeskustelussa monet olivat sitä mieltä, että Adichie olisi voinut vastata toisin päin ja todeta, että totta kai transnaiset ovat naisia, vaikka heillä onkin ollut aiemmassa elämässään toisenlaiset kokemukset kuin naispuolisiksi syntyneillä tytöillä.

Transnaisilla on myös keskenään hyvin erilaiset taustat. Jotkut ovat olleet feminiinejä jo lapsina, kun taas esimerkiksi Kardashianin perheen tosi-tv-sarjasta tunnettu Caitlyn Jenner oli aikoinaan miesten kymmenottelun olympiavoittaja.

Adichien puolustukseksi on sanottava, että hänen kohua herättäneet kommenttinsa tv-haastattelussa olivat suora vastaus toimittajan kysymykseen, ovatko transnaiset ikään kuin vähemmän ”oikeita naisia”, koska he ovat varttuneet miespuolisina kaikkine siihen liittyvine etuoikeuksineen.

Tätä mieltä oli BBC:n Naisten tunnin toimittaja Jenni Murray, joka Sunday Times -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa kehotti transnaisia olemaan ylpeitä omasta itsestään, mutta heidän ei pitäisi väittää olevansa ”oikeita naisia”.

Sukupuolivähemmistöt elävät parhaillaan kaikkein parasta ja kaikkein huonointa aikaa, arvelee Oaklandissa Kaliforniassa toimivan transsukupuolisten lakiasiainkeskuksen entinen johtaja Masen Davis.

Davisin mukaan transsukupuolisten juridinen asema on parantunut ja myös asenteet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta kohtaan ovat muuttuneet.

Samaan aikaan transsukupuoliset kärsivät kuitenkin korkeasta työttömyydestä, köyhyydestä ja väkivallasta. Yhdysvalloissa lähes 80 prosenttia transsukupuolisista kertoo kokeneensa kiusaamista koulussa. Viime vuonna Yhdysvalloissa tapettiin ainakin 20 transnaista, useimmat heistä mustia tai latinotaustaisia.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ydinvoima pelottaa myös Nigeriassa

KANSAN UUTISET 17.3.2017

Nigerialaisessa Itun kylässä on odottava tunnelma. Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom suunnittelee rakentavansa tänne lähivuosina kaksi suurta ydinvoimalaa, mutta kylän asukkaille ei ole kerrottu suunnitelmista vielä mitään.

William Kelvin kuuli ensimmäisen kerran kotikyläänsä kaavailluista ydinvoimaloista vuosi sitten radiossa. Nigerian energiaministeri kertoi uutislähetyksessä, että hallitus oli allekirjoittanut Rosatomin kanssa sopimuksen ydinvoimaloiden rakentamisesta. Ympäristövaikutusten arviointi oli kuulemma jo tehty, ja rakennuspiirrokset olivat valmiita.

Tähän päivään mennessä yksikään Rosatomin tai Nigerian ydinenergiakomission edustaja ei ole kuitenkaan käynyt paikan päällä tutustumassa alueen ympäristöön tai keskustelemassa ydinvoimasuunnitelmista kylän edustajien kanssa.

3 000 asukkaan Itu sijaitsee Nigerian kaakkoisosassa kymmenen minuutin ajomatkan päässä Akwa Ibomin osavaltion pääkaupungista Uyosta. Naapurimaan Kamerunin rajalle on 50 kilometriä.

Aiemmin täällä oli keraamisia vessanpönttöjä valmistava tehdas, joka tarjosi töitä kylän miehille, mutta tehtaan mentyä konkurssiin useimmat perheet ovat saaneet tulla toimeen viljelemällä omia peltotilkkujaan. Jotkut kyläläiset valmistavat myös rakennustiiliä.

Työpaikoille olisi siis tarvetta, samoin luotettavalle sähkönjakelulle. Kylässä on sähkölinjat, mutta sähkökatkot ovat tavallisia.

Kyläneuvoston talolla pidetyssä kyläkokouksessa puhujat kertoivat pelkäävänsä ydinvoimaloiden tuomia riskejä. Tšernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudet muistetaan täälläkin hyvin.

Toiset arvelivat, että ydinvoimala voisi olla houkutteleva kohde Nigerjoen suistoalueella öljyputkia sabotoiville militanteille.

Eniten kyläläisiä ärsytti kuitenkin se, että päätökset on tehty kaukana pääkaupungissa Abujassa ilman että asukkailta on kysytty yhtään mitään.

Nyt paikalliset toimittajat koettavat selvittää, miksi ydinvoimaloita halutaan rakentaa juuri tänne Ituun. Yhtenä syynä voi olla se, että osavaltiossa on ennestään venäläisten rakentama kaasuvoimala ja alumiinitehdas.

Nigerialaisen valtalehden aluekirjeenvaihtaja haastatteli jo vuosi sitten paikallista senaattoria, joka piti tiheästi asuttua Akwa Ibomin osavaltiota mahdollisimman epäsoveliaana rakennuspaikkana uusille ydinvoimaloille.

”Hallitus tuntuu pitävän osavaltiotamme jonkinlaisena Siperiana, jonne voidaan sijoittaa äärimmäisen vaarallisia riskejä sisältäviä projekteja”, senaattori Anietie Okon totesi.

Vierailu Itun kylässä oli osa nigerialaisille toimittajille järjestettyä tutkivan ympäristöjournalismin koulutusta. Uyon kaupungissa pidetyn koulutuksen aikana paikalliset toimittajat oppivat perustietoja ydinvoimasta ja ydinvoimaraportoinnista sekä suunnittelivat tulevia juttuaiheita yhdessä kokeneiden toimittajien kanssa.

Koulutuksen järjestelyistä vastasi ympäristöjärjestö Environmental Rights Action suomalaisten journalistien kehitysyhteistyöjärjestön Vikesin tuella.

Yhteydet Suomeen eivät lopu tähän. Itun kylään suunnitellaan nimittäin kahta samanlaista 1 200 megawatin ydinvoimalaa kuin Pyhäjoelle kaavailtu Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalaitos.

Nigeriaan suunniteltujen ydinvoimaloiden hinta on kuitenkin moninkertainen verrattuna Pyhäjoelle kaavailtuun ydinlaitokseen.

Nigeriassa Rosatom on ydinvoimaloiden enemmistöomistaja. Se suunnittelee ja rakentaa laitokset ja vastaa niiden käytöstä. Rosatom myös kouluttaa paikallisen henkilökunnan, laatii ydinvoimalatoimintaa koskevat lait ja toimii paikallisena säteilyturvakeskuksena.

Uraanipolttoaine tuodaan Venäjältä, ja ydinjätteet viedään Venäjälle. Mahdollisesti sopimukseen kuuluu myös laitosten purkaminen sadan vuoden päästä.

Todennäköisesti Rosatom toisi Nigeriaan myös omat turvallisuusjoukkonsa.

”Ydinvoimaohjelma ajaisi meidät sadaksi vuodeksi riippuvuuteen Venäjästä, heidän uraanistaan ja teknisistä asiantuntijoistaan, sen sijaan että panostaisimme aurinkovoimaan, tuulivoimaan ja muihin uusiutuviin energialähteisiin”, arvioi nigerialainen ympäristöaktivisti Philip Jakpor.

Rosatom on viime vuosina aktiivisesti markkinoinut ydinvoimalahankkeita ulkomailla. Suomen ja Nigerian lisäksi uusia ydinvoimaloita on rakenteilla tai suunnitteilla Valko-Venäjällä, Unkarissa, Turkissa, Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Jordaniassa, Iranissa, Intiassa, Bangladeshissa, Vietnamissa ja Kiinassa.

Rosatomin Etelä-Afrikan hallituksen kanssa allekirjoittama sopimus vapauttaisi ydinvoimayhtiön kaikesta vastuusta onnettomuuden sattuessa.

Tällä viikolla Rosatom teki uuden ydinvoimalatarjouksen myös Kenian hallitukselle.

Nigeriaan on suunnitteilla kaikkiaan neljä Rosatomin ydinvoimalaa. Ensimmäisen voimalan rakennustöiden olisi määrä käynnistyä Kogin osavaltiossa vielä tänä vuonna. Ydinvoimahankkeiden saama julkisuus ja paikallisten asukkaiden vastustus voivat kuitenkin pysäyttää työt.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Uusi työpaikka Somaliassa

KANSAN UUTISET 3.3.2017

Somalian presidentinvaalien alla mediat puhuivat maailman korruptoituneimman maan läpeensä korruptoituneista vaaleista. New York Timesin mukaan presidentinvaalia edeltäneissä parlamenttivaaleissa oli käytetty yli 20 miljoonaa dollaria äänten ostamiseen.

Viime kuussa pidetyssä presidentinvaalissa pistettiin ilmeisesti vielä paremmaksi. Rahaa tuli ainakin Turkista, Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta ja Etiopiasta, joilla kaikilla oli omat ehdokkaansa presidentiksi. Myös Yhdysvalloilla ja Britannialla oli omat suosikkinsa.

Useimmat somalialaiset tiesivät, että eniten rahaa pisti likoon istuva presidentti Hassan Sheikh Mohamud, joka sai vaaliavustusta Turkista, Etiopiasta ja todennäköisesti myös valtion kassasta.

Äänten ostamista helpotti omaperäinen vaaliprosessi, jossa klaanijohtajien nimittämät 14 000 valitsijamiestä valitsivat parlamentin alahuoneen jäsenet omien klaaniensa keskuudesta. Ylähuoneen jäsenet valittiin osavaltioiden parlamenteissa.

Parlamentin alahuoneen ja ylähuoneen jäsenet valitsivat yhdessä uuden presidentin.

Terroristijärjestö Al-Shabaabin yhä jatkuvien iskujen vuoksi yleisten vaalien järjestäminen ei ollut Somaliassa vielä mahdollista.

Presidentinvaalin alla kansanedustajia ja senaattoreita kiellettiin tuomasta suuria rahasummia tai matkapuhelimia äänestyspaikalle Mogadishun lentokentällä sijaitsevaan lentokonehalliin. Kiellolla pyrittiin välttämään viime hetken huutokauppaäänestystä suorassa tv-lähetyksessä.

Yllätys oli lopulta melkoinen, kun presidentinvaalin ylivoimaiseksi voittajaksi selvisi Mohamed Abdullahi Farmajo, jota pidettiin kaikkein vähiten korruptoituneena ehdokkaana.

Lähes koko aikuisikänsä Yhdysvalloissa asunut Farmajo oli vielä pari viikkoa sitten New Yorkin osavaltion liikennelaitoksen palkkalistoilla vähemmistöjen oikeuksista vastaavana virkamiehenä Buffalon haarakonttorissa. Viime viikolla hän aloitti uuden työnsä Somalian presidenttinä.

Olin itse Kismayon kaupungissa Somaliassa, kun presidenttiä valittiin maan pääkaupungin Mogadishun lentokentällä. Kun vaalitulos varmistui, ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan. Sotilaat tyhjensivät panoslippaansa tulittamalla ilmaan minuuttien ajan.

Farmajo oli kansan suosikkiehdokas yli klaanirajojen. Hänen kannatuksensa oli erityisen suurta nuorten, naisten, sotilaiden sekä ulkomailla eri puolilla maailmaa asuvien somalialaisten keskuudessa.

Farmajo kuuluu darood-klaaniperheeseen ja sen marehan-klaaniin, kuten diktaattori Mohamed Siad Barre, joka hallitsi Somaliaa vuoteen 1991 asti ennen kuin maa ajautui sisällissotaan.

Myös Mogadishussa tuhannet ihmiset juhlivat kaduilla uutta presidenttiä, vaikka suurin osa kaupungin asukkaista kuuluu kilpailevan hawiye-klaaniperheen klaaneihin.

Farmajon suosio johtuu hänen lyhyestä pääministerikaudestaan vuosina 2010–2011. Silloinen presidentti Sharif Sheikh Ahmed värväsi Farmajon pääministeriksi Buffalon liikennelaitoksesta tavattuaan hänet vain kerran aikaisemmin vieraillessaan New Yorkissa YK:n yleiskokouksessa.

Pääministerinä Farmajo pyrki kitkemään korruptiota. Hän vähensi ministerien määrää 39:stä 18:aan ja kielsi heiltä ylimääräiset ulkomaanmatkat ilman pääministerin hyväksyntää. Sotilaille maksettiin ensimmäisen kerran palkkaa, sillä seurauksella että Al-Shabaabin joukot onnistuttiin ajamaan pois Mogadishusta.

Klaaniriitoja soviteltiin, ja perustuslain valmistelu käynnistettiin. Uudessa budjetissa työntekijöiden palkanmaksu asetettiin etusijalle.

Kahdeksan kuukauden pääministerikauden jälkeen Farmajo kuitenkin erosi tehtävästään rauhoittaakseen presidentin ja parlamentin puhemiehen välistä valtataistelua. Hän palasi Buffaloon vaimonsa ja neljän lapsensa luo ja jatkoi työtään liikennelaitoksen virkamiehenä.

Somalialaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä suositun pääministerin puolesta Somalian kaupungeissa sekä ulkomailla Yhdysvalloista Tukholmaan.

Uudelle presidentille asetetut odotukset ovat suuret. Somalian suurimpia haasteita ovat turvallisuustilanne, korruptio, työttömyys, puutteelliset terveyspalvelut ja ulkomaiden sekaantuminen maan sisäisiin asioihin. Lisäksi kuivuus uhkaa johtaa maaseudulla nälänhätään.

Farmajo on luvannut ensi töikseen taistella korruptiota vastaan. Hän yrittää saada Al-Shabaabin itsemurhaiskut loppumaan tarjoamalla armahdusta rivitaistelijoille ja maksamalla armeijan sotilaille ja poliisille yli vuoden palkkarästit.

Presidentti haluaa myös aloittaa neuvottelut Afrikan unionin sotilaiden poistumiseksi maasta lähivuosina. Erityisesti naapurimaat Etiopia ja Kenia ovat käyttäneet sotilaallista läsnäoloaan syynä puuttua Somalian sisäpolitiikkaan.

Virkaanastujaispuheessaan viime viikolla Farmajo toivoi somalialaisilta kärsivällisyyttä.

”Somalian ongelmat johtuvat yli 20 vuotta kestäneestä konfliktista. Ongelmien ratkaiseminen tulee kestämään ainakin toiset 20 vuotta.”