torstai 30. marraskuuta 2017

Miksi Mugabe sai vihdoin lähteä

KANSAN UUTISET 1.12.2017

Jos joku odottaa Zimbabwen siirtyvän pikaisesti demokratiaan presidentti Robert Mugaben syrjäyttämisen jälkeen, niin kannattaa ensin tutustua hänen seuraajansa ansioluetteloon.

Viime viikolla presidentiksi nimitetty Emmerson Mnangagwa on ollut Mugaben suojatti ja oikea käsi koko tämän 37 vuotta kestäneen valtakauden ajan. Mnangagwa on toiminut maan salaisen palvelun päällikkönä, valtiovarainministerinä, puolustusministerinä ja vuodesta 2014 marraskuun alkuun asti varapresidenttinä.

Zimbabwen itsenäisyyssodan vuosina Mnangagwa kuului sissiliike Zanun pelättyyn Krokotiilijengiin, joka teki 1960-luvulla pommi-iskuja poliisiasemille ja surmasi valkoisia maanomistajia veitsillä.

Mnangagwa tunnetaan Zimbabwessa edelleen lempinimellä Krokotiili. Hänen kannattajiaan Zanu PF -puolueessa on kutsuttu Lacoste-ryhmäksi – vaatemerkin krokotiililogon vuoksi.

Vuosina 1983­–87 pian Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen Mnangagwa johti armeijan kosto-operaatiota kilpailevan Zapu-sissiliikkeen kannattajiksi epäiltyjä vastaan maan länsiosissa ndebelekansan asuttamassa Matabelemaassa. Arviolta 20 000 ihmistä surmattiin teloittamalla tai sytyttämällä heidän kotinsa palamaan.

Vuonna 1998 Mnangagwa johti Zimbabwen armeijan operaatiota Kongon sisällissodassa. Hän rikastui mineraalikaupoilla ja Kongosta salakuljetetuilla timanteilla yhdessä armeijan kenraalien kanssa.

Vuoden 2008 vaalien aikana Mnangagwa vastasi oppositionvastaisesta väkivaltakampanjasta. Opposition vaalitilaisuudet kiellettiin, ja satoja opposition kannattajia surmattiin. Maaseudulla tuhansia ihmisiä hakattiin tai kidutettiin kostoksi siitä, että heidän vaalipiirissään oli vaalien ensimmäisellä kierroksella äänestetty oppositiota.

”On ironista, että Mnangagwaa, yhtä Zanu PF -puolueen sorron symboleista, pidetään nyt uuden toivon tuojana”, kommentoi BBC:n kirjeenvaihtaja Shingai Nyoka Zimbabwen pääkaupungista Hararesta.

Tunnetun zimbabwelaisen ihmisoikeusjuristin Brian Kagoron mukaan vallanvaihdossa oli kyse Zanu PF:n sisäisestä valtakamppailusta, joka vain naamioitiin kansan vallankumoukseksi.

93-vuotiaan Mugaben seuraajan paikasta on käyty puolueen sisällä kamppailua jo pitkään. 75-vuotiasta Mnangagwaa pidettiin todennäköisenä seuraajaehdokkaana sen jälkeen kun hänet nimitettiin varapresidentiksi kolme vuotta sitten.

Generation 40:ksi tai G40:ksi itseään kutsuva ryhmä hiukan nuoremman polven poliitikkoja peräänkuulutti puoluejohtoon sukupolvenvaihdosta ja kehotti itsenäisyyssodan veteraaneja jäämään eläkkeelle. G40-ryhmän poliitikot eivät ole ryhmän nimestä huolimatta nelikymppisiä vaan yli 50- tai 60-vuotiaita, mutta useimmat olivat vielä lapsia Zimbabwen vapautustaistelun aikana.

G40-ryhmä liittoutui presidentti Mugaben puolison, 52-vuotiaan Grace Mugaben taakse, josta kaavailtiin seuraavaa presidenttiä. Grace Mugabe lähti mukaan politiikkaan vasta vuonna 2014, kun hänet valittiin Zanu PF:n naisjärjestön johtajaksi. Sitä ennen hän oli enemmän kiinnostunut perheen loistohuviloista, liiketoimistaan ja shoppailusta ulkomailla.

Grace Mugabe pääsi 22-vuotiaana töihin presidentinkansliaan toimistosihteeriksi. Hän synnytti kaksi lasta suhteestaan itseään 41 vuotta vanhemman presidentin kanssa ennen kuin he menivät naimisiin vuonna 1996 presidentti Mugaben jäätyä leskeksi.

Zanu PF:n valtakamppailu kärjistyi elokuussa, kun varapresidentti Emmerson Mnangagwa yritettiin myrkyttää puolueen nuorisoliiton tilaisuudessa, joidenkin väitteiden mukaan myrkytetyllä jäätelöllä, joka oli peräisin presidenttiparin omistamasta jäätelötehtaasta.

Marraskuun alussa Mugabe erotti Mnangagwan varapresidentin tehtävistä syyttäen häntä juonittelusta hallitusta vastaan. Mnangagwa lähti Etelä-Afrikkaan.

Grace Mugabe oli sitä ennen vaatinut puheessaan Mnangagwan Lacoste-ryhmän eliminoimista ”iskemällä käärmettä päähän”.

Yhdeksän päivän päästä sotilaat kaappasivat armeijan komentajan johdolla vallan ja asettivat presidentti Mugaben kotiarestiin. Parikymmentä Zanu PF:n G40-ryhmän johtavaa poliitikkoa pidätettiin ja erotettiin puolueesta. Hararessa ihmiset lähtivät kaduille juhlimaan.

Kun Mugabe oli suostuteltu eroamaan, Mnangagwa palasi Etelä-Afrikasta ja julistettiin presidentiksi.

Kyynisempien arvioiden mukaan monikaan asia ei tule muuttumaan Zimbabwessa vielä lähiaikoina. Kenraalien, turvallisuusjoukkojen ja vanhan puolue-eliitin klikki tulee jatkamaan vallassa myös Mugaben syrjäyttämisen jälkeen, ainakin ensi vuoden vaaleihin asti.

Zimbabwen median mukaan Mugabelle luvattiin elinikäinen syytesuoja ja kymmenen miljoonan dollarin eroraha vastineeksi vapaaehtoisesta eronpyynnöstään. Hänelle maksetaan edelleen täysimääräinen presidentin kuukausipalkka kaikkine etuisuuksineen. Mugaben perheen omaisuuteen ei myöskään kajota. Kun Mugabe kuolee, Grace Mugabelle maksetaan joka kuukausi puolet presidentin palkasta.

torstai 16. marraskuuta 2017

Ase, joka muutti maailman

KANSAN UUTISET 17.11.2017

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun AK-47:n eli Kalašnikovin rynnäkkökiväärin valmistus aloitettiin Neuvostoliitossa. Venäjällä vuosijuhlaa vietettiin jo syyskuussa, kun aseen kehittäjän Mihail Kalašnikovin pronssipatsas paljastettiin Moskovassa.

Kulttuuriministeri Vladimir Medinski kutsui Kalašnikov-kivääriä tärkeäksi venäläiseksi kulttuuribrändiksi, ja ortodoksikirkon pappi siunasi patsaan pyhällä vedellä.

Brittitoimittaja Michael Hodges kertoo kiväärin historiasta reportaasikirjassaan AK47: The story of the people’s gun. Kirjan ruotsinkielisen käännöksen titteli on itse asiassa paljon osuvampi: AK-47 – ase, joka muutti maailman.

Hodges selostaa mukaansatempaavasti, kuinka Neuvostoliiton puolustamiseen ja natsi-Saksalta vallattujen alueiden hallitsemiseen tarkoitetusta aseesta tulikin kolmannen maailman maiden vapaustaistelujen symboli ja lopulta myös Lähi-idän ääriliikkeiden ja terroristien väline.

Kiväärin kuva löytyy sekä Mosambikin että Hizbollah-järjestön lipusta.

Hodges haastattelee kirjassaan vietnamilaista sotaveteraania, palestiinalaisten kansannoususta hurmioitunutta ranskalaista muotikuvaajaa ja eteläsudanilaista lapsisotilasta, josta tuli maailmankuulu räpartisti. Hodges matkustaa myös Bagdadiin raportoimaan amerikkalaisten miehitysjoukkojen operaatioista paikallisia asejoukkoja vastaan.

Kirja alkaa kertomuksella vodkanhuuruisesta illasta Iževskin kaupungissa Venäjän Udmurtiassa. Täällä Volgan ja Uralvuorten välissä valmistettiin aikoinaan miljoonia kalašnikoveja, mutta nyt tehdas on konkurssikypsä, sillä aseen kopioita tehdään halvemmalla Bulgariassa, Serbiassa, Kiinassa ja monissa muissa maissa.

Kun Hodges lähtee ryyppytoverinsa ehdotuksesta keskellä yötä tutustumaan vanhaan asetehtaaseen, tehtaan pihalta löytyykin bordelli, jossa kaupataan myös Kalašnikovin nimellä markkinoitua vodkaa.

Seuraavana päivänä Mihail Kalašnikov tarjoilee toimittajalle hirvenlihakeittoa smetanan kera datšassaan Iževskin ulkopuolella. Rynnäkkökiväärin keksijä oli pahoillaan siitä, että asetta on aikojen saatossa ruvettu käyttämään siviilejä vastaan. Alun perin aseella oli tarkoitus puolustaa isänmaata.

Kalašnikov oli 27-vuotias kersantti saadessaan valmiiksi AK-47:n prototyypin. Hän ryhtyi tosin suunnittelemaan kivääriä jo viisi vuotta aikaisemmin, kun hän oli haavoittunut rintamalla Saksan suurhyökkäyksessä vuonna 1941. Neuvostoliitto ei ollut kunnolla varautunut Saksan hyökkäykseen. Sotamiehillä ei ollut käytössään edes omaa sarjatuliasetta.

Sotilassairaalassa Kalašnikov luki käsiaseiden kehitystä käsittelevän perusteoksen ja kyseli muilta haavoittuneilta miehiltä, mitä ominaisuuksia ihanteellisella sotilaskiväärillä tulisi olla.

AK-47 oli helppokäyttöinen, kestävä ja tehokas. Siinä on vain kahdeksan liikkuvaa osaa. Kiväärin voi purkaa alle minuutissa, ja se toimii hyvin myös hiekassa, sateessa ja mudassa. Sillä voi ampua sarjatulta 11 laukausta sekunnissa, ja osumatarkkuus on hyvä 300 metrin etäisyydellä.

Näiden ominaisuuksien avulla Kalašnikovin kivääri lopulta voitti Neuvostoliiton puolustusasian kansankomissariaatin kilpailun puna-armeijan uuden jalkaväkiaseen kehittämiseksi.

Stalinin ajan Neuvostoliitossa Mihail Kalašnikovista tehtiin kansallissankari. Harva tiesi, että nuori ja kekseliäs entinen panssarisotamies olikin talonpoikaisperheen poika, vihattu kulakki. Perhe omisti maatilan, karjaa ja työkoneita, joita myös perheen pojat pääsivät rassaamaan. Kun Mihail oli 13-vuotias, Kalašnikovin perhe karkotettiin pakkotyöleirille Siperiaan. Poika karkasi leiriltä pari vuotta myöhemmin ja sai töitä rautateiltä.

Stalinin Neuvostoliitossa ei myöskään puhuttu siitä, miten paljon AK-47 muistutti natsi-Saksan StG44-kivääriä. Siinä oli samanlainen eteenpäin taivutettu ammuslipas ja saksalaisen mallin mukaisesti pienemmät patruunat.

Kalašnikov keksi myöhemmin monia AK-47:n paranneltuja versioita, sai palkintoja ja eläkkeen, joka oli vajaa 300 euroa kuukaudessa. Hän kuoli vuonna 2013.

Maailmalla hyväksi havaittu ase on usein vaihtanut omistajaa. Vietnamin sodassa amerikkalaiset erikoisjoukot alkoivat käyttää surmatuilta vietnamilaisilta haltuunsa saamiaan kiinalaisia AK-47-kopioita, jotka olivat kosteissa viidakko-oloissa käyttökelpoisempia kuin amerikkalaisten omat M16-kiväärit.

Vietnamilaiset olivat aluksi ihmeissään, kun amerikkalaiset ampuivat kalašnikoveilla. ja luulivat amerikkalaisia omiksi sotilaikseen.

Neuvostojoukot joutuivat taistelemaan omaa asettaan vastaan Afganistanin sodassa 1980-luvulla. Israelin armeija oli saanut haltuunsa palestiinalaisten asevarastot Libanonin sodassa. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA toimitti palestiinalaisten aseet Pakistanin tiedustelupalvelulle, joka jakoi tuhansia AK-47-kiväärejä Osama bin Ladenin johtamille mujahediineille. Siitä sai alkunsa Al-Qaida.

torstai 2. marraskuuta 2017

Mafiamurhia ja tökeröä vaalivilppiä

KANSAN UUTISET 3.11.2017

Keniassa viime viikolla pidetyt presidentinvaalien uusintavaalit eivät tuoneet ratkaisua maan poliittiseen kriisiin. Opposition ehdokas Raila Odinga vetäytyi kisasta, ja ihmiset jättivät äänestämättä suurimmassa osassa maata.

Istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai 98 prosenttia äänistä, mutta vaalikomission mukaan vain 38 prosenttia rekisteröityneistä äänestäjistä kävi vaaliuurnilla. Opposition mukaan tuloksia sormeiltiin ja todellisuudessa vain noin 20 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Uusintavaaleista on tekeillä useita valituksia korkeimpaan oikeuteen, joka jo aiemmin mitätöi elokuussa pidetyt varsinaiset vaalit ääntenlaskussa todettujen epäselvyyksien ja laittomuuksien vuoksi.

Opposition ehdokkaat boikotoivat uusintavaaleja ja vaativat vaalien lykkäämistä, jotta vaalikomissio olisi ehtinyt tehdä korkeimman oikeuden päätöksen edellyttämät uudistukset vaalien oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

Tuomioistuin ei kuitenkaan pystynyt päättämään vaalien lykkäämisestä viime viikolla. Tuomarit eivät uskaltaneet tulla istuntoon sen jälkeen kun asemiehet tulittivat korkeimman oikeuden varapresidentin autoa ja henkivartijaa.

Ennen uusintavaaleja myös yksi vaalikomission jäsenistä pakeni Yhdysvaltoihin peläten henkensä puolesta.

Oppositiojohtaja Raila Odinga kutsui viime viikon vaaleja näytösvaaleiksi ja ilmoitti tiistaina, että oppositio aikoo koota laajapohjaisen kansankokouksen luotsaamaan Kenian paluuta demokratiaan ja perustuslain kunnioitukseen.

Kansankokoukseen osallistuu kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja, piispoja, imaameja sekä ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen, naisten ja nuorten ryhmien edustajia ja elinkeinoelämän vaikuttajia.

Oppositio puhuu myös kansallisesta vastarintaliikkeestä, jonka olisi määrä järjestää ostoboikotteja, lakkoja ja rauhanomaisia mielenosoituksia esikuvinaan Martin Luther Kingin johtama Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliike tai Mahatma Gandhin väkivallaton vastarintaliike Intian itsenäisyystaistelun aikana.

Väkivaltaisuuksilta ei ole kuitenkaan vältytty. Elokuun vaalien jälkeen lähes sata ihmistä on kuollut poliisin luodeista tai presidentti Kenyattan kikujuheimosta värvätyn Mungiki-jengin hyökkäyksissä.

Elokuussa pidetyt alkuperäiset vaalit sujuivat äänestyksen osalta kaikkialla maassa rauhallisesti ja sääntöjen mukaisesti. Äänestyspaikoilla tehdyssä ääntenlaskennassa ei myöskään havaittu epäselvyyksiä. Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin John Kerryn ja Etelä-Afrikan entisen presidentin Thabo Mbekin johtamat kansainväliset vaalitarkkailijaryhmät pitivät vaaleja vapaina ja oikeudenmukaisina.

Vaalikomission julkaiseman tuloksen mukaan istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai selvän enemmistön äänistä.

Opposition ehdokas Raila Odinga ja tämän tukijat kuitenkin valittivat vaalituloksesta korkeimpaan oikeuteen, sillä vaalikomission julkistamat tulokset eivät heidän mukaansa vastanneet ääntenlaskennan tuloksia maan tuhansilla äänestyspaikoilla.

Korkein oikeus tutki asiaa, ja tuomioistuimen päätöksen mukaan olikin syytä epäillä, että vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu, joko komission jäsenten tai ulkopuolisten toimesta.

Vaalikomission tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna ja kidutettuna Kenian pääkaupungin Nairobin liepeiltä vain runsas viikko ennen elokuun vaaleja.

Vaalivilppi tai vaalivilppiepäilyt eivät ole mitään uutta Kenian vaaleissa. Uutta ja koko Afrikan mittakaavassa suorastaan historiallista on sen sijaan se, että korkeimman oikeuden päätöksellä mitätöitiin vaalit, joiden tulos ilmiselvästi perustui jonkinlaiseen vilppiin.

Vuoden 2013 vaaleissa ehdolla olivat samat ehdokkaat kuin tämän vuoden vaaleissa. Odinga oli noissa vaaleissa mielipidetiedustelujen mukaan selvä suosikki, mutta lopullisen vaalituloksen mukaan Kenyatta sai ensimmäisellä kierroksella niukan enemmistön äänistä.

Vaaleja edelsi kansainvälisen rikostuomioistuimen käynnistämä oikeusprosessi, jossa Kenyattaa ja hänen varapresidenttiehdokastaan William Rutoa syytettiin etnisten levottomuuksien ja joukkomurhien järjestämisestä vuonna 2007 pidettyjen edellisten vaalien jälkeen.

Odinga oli myös vuoden 2007 vaaleissa häviävänä osapuolena, vaikka saikin opposition mukaan enemmän ääniä kuin pikaisesti presidentiksi julistettu Mwai Kibaki.

Raila Odinga esiintyy nyt Kenian yhtenäisyyden puolustajana. Vaalikampanjan aikana hän lupasi töitä nuorille ja tukea yksinhuoltajaäideille.

Uhuru Kenyattan valtakaudella Kenian talous on kasvanut yli viiden prosentin vuosivauhdilla, mutta samalla hinnat ovat nousseet ja eriarvoisuus lisääntynyt.

Kenia on yksi Afrikan vakaimmista ja kehittyneimmistä maista, ja siellä sijaitsevat useiden ylikansallisten yhtiöiden ja kansainvälisten avustusjärjestöjen alueelliset päämajat. Kenia on myös suosittu matkakohde ja yksi Suomen kehitysavun pääkohdemaista.