torstai 28. joulukuuta 2017

Milloin Saksa aikoo pyytää anteeksi?

KANSAN UUTISET 29.12.2017

Tammikuun 12. päivänä 1904 Saksan Lounais-Afrikassa, nykyisessä Namibiassa, alueen alkuperäiskansoihin kuuluvat hererot nousivat kapinaan ja surmasivat 123 saksalaista uudisasukasta.

Saksalaiset sotilaat ja uudisasukkaat olivat sitä ennen vallanneet suurimman osa hererojen maista, varastaneet karjaa, raiskanneet naisia ja ottaneet miehiä orjiksi. Saksalaiset rakensivat rautatietä hererojen maille ja suunnittelivat paimentolaiskansan pakkosiirtoa reservaatteihin.

Saksa vastasi kapinointiin massiivisella joukkojen liikekannallepanolla. Saksalaisjoukkojen komentaja, kenraali Lothar von Trotha antoi käskyn hävittää hererot perin pohjin. Jokainen herero, joka tavattaisiin Saksan alueen sisällä, aseen tai karjan kanssa tai ilman, tulisi teloittaa. Myöskään naisia ja lapsia ei säästettäisi.

Vuoden 1904 aikana saksalaissotilaat surmasivat kymmeniä tuhansia hereroja, kiväärinluodeilla, pistimillä ja polttamalla heidät hengiltä. Kymmenet tuhannet kuolivat nälkään paetessaan Kalaharin autiomaahan.

Tuhansia hereroja suljettiin keskitysleireihin, joissa miehet pantiin pakkotyöhön ja naisista tehtiin seksiorjia.

Vankeja pidettiin nälässä, ja heillä tehtiin lääketieteellisiä kokeita. Keripukkiin sairastuneille annettiin arsenikkipistoksia, ja kuolleiden vankien pääkalloja lähetettiin rotututkijoille saksalaisiin yliopistoihin.

Vuonna 1905 myös hererojen naapurit namat aloittivat kapinan saksalaisia vastaan – ja kokivat pitkälti saman kohtalon kuin hererot.

Lähes sata tuhatta hereroa surmattiin tai kuoli nälkään kolmen vuoden aikana, 80 prosenttia koko kansasta. Namoja kuoli kymmenen tuhatta, lähes puolet koko kansasta.

Vasta 80 vuotta myöhemmin Saksan Lounais-Afrikan tapahtumia kutsuttiin ensimmäisen kerran niiden oikealla nimellä. YK:n ihmisoikeuskomission vuonna 1985 teettämän raportin mukaan kyse oli 1900-luvun ensimmäisestä kansanmurhasta.

Kylmän sodan päättyminen muutti sekä Saksan että Namibian tilannetta. Vuonna 1990 Namibia itsenäistyi, ja samana vuonna Saksa jälleenyhdistyi, kun Itä-Saksan osavaltiot liittyivät Länsi-Saksaan.

Saksan liittopäivien päätöslauselman mukaan Saksalla oli ”erityinen historiallinen vastuu” Namibiasta. Päätöslauselmassa ei viitattu hererojen ja namojen kansanmurhaan, vaan Namibian saksankieliseen vähemmistöön.

Huomattava osa Lounais-Afrikkaan asettuneista saksalaisista jäi maahan vielä sen jälkeen kun Saksa menetti siirtomaansa ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Alue siirtyi Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan, ja maahan muutti myös tuhansia valkoisia eteläafrikkalaisia.

Namibian itsenäistyessä 74 prosenttia maan viljelymaista oli valkoisen vähemmistön omistuksessa.

Vuonna 2004 hererojen ja namojen kansanmurhan alkamisesta tuli kuluneeksi sata vuotta. Saksan silloinen kehitysministeri, sosiaalidemokraatteihin kuuluva Heidemarie Wieczorek-Zeul vieraili Namibiassa ja totesi muistotapahtumassa pitämässään puheessa, että sadan vuoden takaisia julmuuksia kutsuttaisiin nykyään epäilemättä kansanmurhaksi.

Ministeri pyysi myös anteeksi saksalaisten tekoja, minkä monet ehtivät jo tulkita Saksan viralliseksi kannanotoksi. Saksan silloinen ulkoministeri, vihreiden Joschka Fischer joutui myöhemmin selittämään, että kehitysministerin puheet olivat vain tämän henkilökohtaisia näkemyksiä.

Muistotilaisuuden jälkeen Saksa lupasi lisätä kehitysapuaan Namibialle, mutta ei ole pyytänyt virallisesti anteeksi 1900-luvun alun tapahtumia.

Viime vuonna Saksan ulkoministeriön edustaja lopulta ilmoitti, että kansanmurha oli oikea termi kuvaamaan Saksan Lounais-Afrikan tapahtumia. Saksa ja Namibia nimittivät kumpikin erikoislähettiläät neuvottelemaan, mihin mahdollisiin seuraamuksiin kansanmurhan tunnustamisen tulisi johtaa.

Hererojen ja namojen edustajia ei ole kutsuttu mukaan Saksan ja Namibian hallitusten välisiin neuvotteluihin. Saksan erikoislähettiläs tapasi kuitenkin hererojen ja namojen johtajia vuosi sitten Namibian pääkaupungissa Windhoekissa ja totesi, ettei siirtomaavallan aikaista kansanmurhaa voinut verrata juutalaisten joukkotuhoon.

Kansanmurhasta henkiin jääneiden jälkeläiset pitivät erikoislähettilään toteamusta rasistisena, ikään kuin afrikkalaisten elämä ei olisi ollut yhtä arvokas kuin juutalaisten elämä.

Hererojen ja namojen korkeimmat päälliköt nostivat tammikuussa joukkokanteen Saksan valtiota vastaan Yhdysvaltojen liittovaltion tuomioistuimessa New Yorkissa. Kanteessa vaaditaan oikeutta osallistua neuvotteluihin Saksan kanssa sekä vahingonkorvauksia takavarikoiduista maista, karjasta ja muusta omaisuudesta korkoineen.

Saksa ei ole vastannut kanteeseen eikä ole osallistunut oikeuskäsittelyihin. Mahdollinen vahingonkorvaussumma tuskin tulisi olemaan Saksalle ongelma, mutta vahingonkorvaukset saattaisivat luoda ennakkotapauksen, jonka myös muut entiset siirtomaavallat haluaisivat välttää.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Kylmää kyytiä Keniassa ja Tansaniassa

KANSAN UUTISET 15.12.2017

Sillä välin kun uutistoimituksissa seurattiin silmä tarkkana Zimbabwen presidentin syrjäyttämistä, kiristynyt poliittinen tilanne Suomen pitkäaikaisissa kehitysavun kohdemaissa Keniassa ja Tansaniassa on jäänyt mediassa lähes huomaamatta.

Keniassa presidentti Uhuru Kenyatta vannoi virkavalansa toissa viikolla ja saa sittenkin jatkaa vallassa vilpillisten vaalien ja opposition boikotoiman toisen vaalikierroksen jälkeen.

Vaalien ensimmäinen kierros sujui rauhallisesti, mutta julkistetut tulokset eivät vastanneet äänestäjien tahtoa, sillä vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu istuvan presidentin ja tämän puolueen eduksi. Tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna ja kidutettuna Kenian pääkaupungin Nairobin liepeiltä runsas viikko ennen elokuun vaaleja.

Uusintavaaleja boikotoitiin suurimmassa osassa maata sen jälkeen kun opposition presidenttiehdokas Raila Odinga vetäytyi vaaleista vaalijärjestelyjen epäselvyyksien vuoksi.

Presidentin virkaanastujaispäivälle kaavailtu opposition suurmielenosoitus estettiin turvallisuusjoukkojen voimin. Sotilashelikopterit lensivät matalalla Nairobin keskustan yllä, ja kaupungin laitamilla moottoripyörillä liikkuvat poliisijoukot ampuivat ihmisiä täysin summittaisesti.

Kerrostalon parvekkeella ollut seitsemänvuotias poika kuoli poliisin ampumasta luodista Embakasin työläiskaupunginosassa lähellä Nairobin kansainvälistä lentokenttää.

Opposition mukaan poliisi on surmannut syksyn aikana yli 200 ihmistä. Viranomaiset ovat yleensä kiistäneet osallisuutensa kuolemantapauksiin, eikä niitä ole tutkittu.

Tämän syksyn vaalit olivat jo kolmannet peräkkäiset vaalit, joissa vaalivoitto ilmiselvästi varastettiin oppositiolta. Joka kerta opposition ehdokkaana on ollut poliittisia uudistuksia ja maan voimavarojen tasaisempaa jakamista ajava nyt jo 72-vuotias veteraanipoliitikko Raila Odinga, joka oli yksipuoluevallan aikakaudella Kenian pitkäaikaisin mielipidevanki.

Kenia on yksi Afrikan vakaimmista ja kehittyneimmistä maista, mutta tällä hetkellä maa on jakautunut syvästi kahtia ja suuressa osassa maata puhutaan vakavasti eroamisesta koko maasta.

Keniassa on kaikkiaan 47 eri etnistä ryhmää. Näistä presidentin ja hallituksen takana ovat vain kikujut ja kalenjinit, maan suurin ja kolmanneksi suurin kansanryhmä, jotka edustavat yhdessä noin kolmasosaa koko Kenian väestöstä.

Arvovaltaiset tahot korkeimman oikeuden entisestä presidentistä lähtien ovat varoittaneet tulossa olevasta mahdollisesta vallankumouksesta.

Ihmisten turhautumisesta kertoo sekin, että tiistaina Nairobin suurimmalla stadionilla pidetyssä Kenian itsenäisyyspäivän juhlassa presidentti Kenyatta sai pitää puheensa lähes tyhjille katsomoille.

Oppositio suunnitteli samalle päivälle oman itsenäisyysjuhlan järjestämistä Mombasassa. Tarkoitus oli koota laajapohjainen kansankokous luotsaamaan Kenian paluuta demokratiaan ja perustuslain kunnioitukseen. Raila Odinga oli määrä julistaa kansan presidentiksi.

Kenian oikeuskansleri uhkasi Odingaa ja muita oppositiojohtajia maanpetossyytteillä, joista seurauksena olisi kuolemanrangaistus.

Ulkomaiden diplomaatit ovat olleet hiljaa koko syksyn mutta tekivät Yhdysvaltojen suurlähettilään johdolla kaikkensa, jotta tällaista seremoniaa ei pidetty.

Presidentti Kenyatta on toistaiseksi kieltäytynyt neuvotteluista ja opposition vaatimista aidoista vaaleista ensi vuoden helmikuussa.

Kenian naapurimaassa Tansaniassa iloittiin kaksi vuotta sitten uudesta presidentistä John Magufulista, joka ensi töikseen peruutti itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ja päätti, että juhliin varatut rahat tulisi käyttää sen sijaan koleraepidemian taltuttamiseen. Presidentti lähti juhlapäivänä ulos kadulle osallistumaan siivoustalkoisiin.

Magufuli leikkasi myös ministereiden määrää ja kielsi heiltä turhat ulkomaanmatkat. Hän teki yllätysvierailuja ministeriöihin ja antoi potkut virkamiehille, jotka olivat ilman syytä poissa työpaikalta.

Magufuli kitki korruptiota ja paljasti, että maassa oli vuosien ajan maksettu palkkaa tuhansille virkamiehille, joita ei ollut olemassakaan. Ylimääräisiä palkkarahoja maksettiin joka vuosi yli 20 miljoonan euron edestä. Summa on suurempi kuin Suomen kehitysapu Tansanialle viime vuosien leikkausten jälkeen.

Viime kuukausina Magufulin suosio on kuitenkin hiipunut hänen hyökättyään rajusti oppositiota ja mediaa vastaan.

Syyskuussa pyssymiehet tulittivat oppositiojohtaja Tundu Lissua, joka on nyt Nairobissa sairaalahoidossa. Kymmeniä ihmisiä on pidätetty pelkästään heidän Facebook-päivitystensä vuoksi. Maan kaikki kriittiset sanomalehdet on kielletty vuoron perään, ja useat toimittajat ovat kadonneet. Suositun oppositiolehden päätoimittaja sai palkkamurhaajat peräänsä ja joutui pakenemaan maan alle.

Keniassa tällaista on tapahtunut ennenkin, mutta Tansaniassa tämä on uutta ja pelottavaa.