torstai 16. helmikuuta 2017

Paljon puhetta Trumpista

KANSAN UUTISET  17.2.2017

Donald Trumpin virkaanastujaisista oli kulunut tuskin kahta viikkoa, kun sain pitkällä lentomatkalla luettavakseni New York Timesin kansainvälisen painoksen tuoreen numeron. Trumpin valtaantulo oli totisesti mullistanut maailman. Yleensä lähinnä ulkomaiden tapahtumiin keskittyvässä lehdessä oli tällä kertaa lähes pelkästään juttuja Trumpista ja tämän päätösten herättämistä reaktioista.

Päällimmäisenä aiheena oli Trumpin antama ja myöhemmin tuomioistuimessa kumottu maahantulokielto seitsemän Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muslimimaan kansalaisille.

Trumpin päätöksen seurauksena Yhdysvaltojen kansalaisvapauksien järjestö ACLU oli saanut yhden viikonlopun aikana verkkolahjoituksina yli 24 miljoonaa dollaria, kuusi kertaa enemmän kuin koko viime vuoden aikana.

Toisessa jutussa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentillä pidetyistä mielenosoituksista ja verrattiin niitä heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen eri puolilla maata järjestettyihin naisten marsseihin, joihin monet ottivat osaa käsinkudottuihin pinkkeihin mirripipoihin sonnustautuneina.

Naisten marsseihin osallistui kaikkiaan neljä miljoonaa ihmistä, enemmän kuin yhteenkään muuhun mielenosoitukseen koko Yhdysvaltojen historiassa.

Jutuissa käsiteltiin myös Trumpin taustajoukkoja. Monet republikaanipuolueen vaikuttajat pelkäsivät, että Trumpin neuvonantajasta, äärioikeistolaisen Breitbart-sivuston perustajasta Steve Bannonista oli tullut maan todellinen valtias.

Kampanjapäällikkö Kellyanne Conwayn puheet vaihtoehtoisista faktoista olivat puolestaan johtaneet siihen, että George Orwellin romaani Vuonna 1984 nousi verkkokauppa Amazonin myydyimpien kirjojen listan kärkeen.

Koko sivun kuvareportaasissa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentiltä käännytetyistä ihmisistä: nuoresta iranilaisesta lääketieteen huippututkijasta, joka oli kutsuttu Harvardin yliopistoon tekemään uraauurtavaa tutkimusta tuberkuloosista, ja iäkkäästä irakilaisrouvasta, joka yritti päästä Pohjois-Carolinaan tapaamaan poikaansa, joka palveli kersanttina Yhdysvaltojen maavoimien laskuvarjojoukoissa.

Trumpin määräämää maahantulokieltoa ei voinut New York Timesin mukaan järkevästi perustella terrorismin torjunnalla. Vuoden 2001 syyskuun jälkeen yksikään ihminen ei ollut kuollut Yhdysvalloissa terrori-iskussa, jonka tekijä olisi ollut kotoisin Syyriasta, Irakista, Iranista, Jemenistä, Libyasta, Somaliasta tai Sudanista.

Kreikassa sijaitsevalla pakolaisleirillä vapaaehtoistyössä oleva yhdysvaltalainen lääkäri kertoi syyrialaisista lapsista, jotka kärsivät ummetuksesta, pitkälti sen vuoksi että he pyrkivät välttämään käymästä pakolaisleirin likaisissa vessoissa.

Leirin asukkaista kukaan ei halunnut Yhdysvaltoihin, vaan pikemminkin Irlantiin tai Suomeen!

Somemarkkinoinnista juuri kirjan julkaissut toimittaja Derek Thompson selvitti Trumpin suosion salaisuutta lehden pääkirjoitussivulla. Thompsonin mielestä Trump oli toiminut viihdemaailman kolmen läpileikkaavan säännön mukaan.

Ensinnäkin Trump haluaa esiintyä supersankarina. Hän sanoo asioita, joita poliitikot eivät yleensä sano, ja väittää olevansa ainoa, joka pystyy ratkaisemaan ongelmat.

Toiseksi, sisältöä tärkeämpää on viestin tehokas levittäminen. Kun vielä Nixonin aikana joka toisessa amerikkalaiskodissa katsottiin presidentin puhetta suorana lähetyksenä televisiosta, tänä päivänä vain harva poliitikko onnistuu hankkimaan suoran yhteyden yleisöön.

Niinpä Trump tviittaa, mutta ei yleensä suoraan kannattajilleen vaan uutismedialle, joka usein orjallisesti levittää Trumpin raivostuttavimmatkin kommentit suurelle yleisölle.

Viime kädessä Trump yrittää Thompsonin mukaan toimia kuin muutkin viihdemaailman jymymenestykset. Hän haluaa tehdä tuotteestaan monopolin, Trumpin mediamonopolin. Siitä johtuu Thompsonin mukaan kaikki puhe valtamediasta valemediana ja erilaisten epämääräisten humpuukisivustojen pönkittäminen vaihtoehtoisina vastamedioina.

Monet lehden kirjoittajista eivät yhtään yrittäneet kätkeä vastenmielisyyttään Trumpia kohtaan.

Brittikolumnisti Roger Cohenin mielestä Trumpin pitkään isännöimä tosi-tv-sarja Diili perustui hallittuun julmuuteen.

”Epäilemättä kokemukset suositun tosi-tv-ohjelman vetäjänä antoivat hänelle käsityksen absoluuttisen vallan viehätysvoimasta ja ihmisen kyvystä nauttia toisten kärsimyksestä”, Cohen kirjoittaa.

Konservatiivina tunnetun David Brooksin mielestä Trumpin nationalistinen ideologia oli jo sinänsä haitallista, mutta hänen osaamattomuutensa on sitäkin suurempi uhka.

Brooks siteerasi entistä Bushin hallinnon virkamiestä, joka arveli, että jos Trumpin äkkiväärät päätökset tulevat jatkossakin polarisoimaan yhteiskuntaa, lisäämään katuprotesteja ja vaarantamaan suhteita liittolaismaihin, Trumpin kohtalona voisi olla Yhdysvaltojen perustuslain 25. lisäyksen mukainen viraltapano varapresidentin ja hallituksen enemmistön päätöksellä.

torstai 2. helmikuuta 2017

Suunnitelma B:tä odotellessa

KANSAN UUTISET 3.2.2017

Jos haluaa tietää, mitä Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessille todella kuuluu, sitä kannattaa kysyä Walajan kyläkaupan kassalta.

”Mikä ihmeen kahden valtion malli? Se on vain poliitikkojen puhetta”, nuori kassa-apulainen vastasi taannoin Al Jazeeran toimittajan esittämään kysymykseen.

Betlehemin kupeessa sijaitsevassa palestiinalaiskylässä tiedettiin paremmin. Walajan kylän naapurissa juutalaisten siirtokuntia laajennettiin palestiinalaisten omistamille maille, eikä kylässä kukaan enää kuvitellut, että Israelin hallitus suostuisi itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen näille maille.

”Ne, jotka yhä uskovat kahden valtion malliin, ovat joko hulluja, valehtelijoita tai sitten he eivät ole koskaan käyneet täällä paikan päällä katsomassa tilannetta omin silmin.”

Poliitikot, diplomaatit ja maailman mediat ovat kuitenkin puhuneet kahden valtion mallista Lähi-idän rauhanprosessin keskeisenä päämääränä kohta neljännesvuosisadan ajan. 137 YK:n jäsenmaata on vieläpä tunnustanut itsenäisen Palestiinan valtion.

Mutta mitään kunnollista Palestiinan valtiota ei ole olemassa. Palestiinalaishallinnon kontrolloimat saarekkeet miehitetyllä Länsirannalla ovat kuin Etelä-Afrikan rotuerottelukauden aikaiset bantustanit apartheidmuurin reunustamien juutalaissiirtokuntien välissä.

Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia koko Länsirannan alueesta. Oslon rauhansopimuksen mukaan alueen pohjavedestä vain 17 prosenttia kuuluu palestiinalaisille.

Tilanteen irvokkuutta lisää se, että juutalaissiirtokuntien rakennustyömailla työskentelevät palestiinalaiset rakennusmiehet, joilla ei ole töitä muualla Länsirannalla.

Rakennusmiehet puolustautuvat arvostelijoita vastaan muistuttamalla, että palestiinalaisalueen rikkaimpiin kuuluvat liikemiehet ovat toimittaneet sementtiä Länsirannan alueita halkovan suojamuurin rakentamiseen, heidän joukossaan myös palestiinalaishallinnon entinen pääministeri.

Israelin ja palestiinalaisten välillä ei ole käyty minkäänlaisia rauhanneuvotteluja muutamaan vuoteen. Viime viikkojen aikana Israelin ja Palestiinan tilanteessa on kuitenkin nähty uusia käänteitä, pitkälti reaktiona Donald Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Vaalikampanjan aikana Trump kutsui itseään Israelin parhaaksi ystäväksi.

Jouluaaton aattona YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, joka tuomitsee siirtokuntien rakentamisen miehitetylle Länsirannalle. Rakennustöiden keskeyttäminen oli päätöslauselman mukaan ”ehdottoman tärkeää kahden valtion ratkaisun pelastamiseksi”.

Yhdysvallat ei tällä kertaa käyttänyt veto-oikeuttaan päätöslauselman kumoamiseksi, vaan äänesti tyhjää. Barack Obaman väistyvän hallinnon puolelta ele oli lähinnä symbolinen, sillä vain kolme kuukautta aiemmin Obama allekirjoitti sopimuksen 38 miljardin dollarin sotilasavusta Israelille.

Välittömästi Trumpin virkaanastujaisten jälkeen Israel puolestaan hyväksyi suunnitelman uusien asuntojen rakentamisesta Itä-Jerusalemin juutalaissiirtokuntiin.

Edellisellä viikolla palestiinalaisjärjestöt Fatah ja Hamas kävivät Moskovassa neuvotteluja yhteishallituksesta, jonka keskeisenä tehtävänä olisi järjestää vaalit ensi kesänä.

Palestiinalaisalueilla pidettiin vaalit viimeksi vuonna 2006, jolloin islamistipuolue Hamas monien yllätykseksi voitti enemmistön parlamentissa. Seuraavana vuonna Hamasin taistelijat ottivat haltuunsa Gazan alueen. Länsirannan palestiinalaisalueet jäivät Fatahin hallinnon alaisuuteen.

Fatah ja sen johtaja, presidentti Mahmud Abbas eivät ole suuressa suosiossa palestiinalaisten keskuudessa. Monien mielestä Abbas on pitänyt liian pitkään kiinni kahden valtion malliin tähtäävästä rauhanprosessista, joka on palestiinalaisalueilla hyödyttänyt vain pientä poliitikkojen ja liikemiesten eliittiä. Abbasin varsinainen toimikausi päättyi jo vuonna 2009.

Johtavien palestiinalaispuolueiden yhteishallituksen voisi kuvitella vahvistavan palestiinalaisten neuvotteluasetelmia. Israel saattaa kuitenkin kieltäytyä neuvotteluista Hamasin kanssa, jota se pitää terroristijärjestönä.

Mistä palestiinalaiset sitten oikein neuvottelisivat Israelin kanssa nyt kun Donald Trumpin vaalivoitto on kasvattanut entisestään Israelin hallituksen itsevarmuutta?

Palestiinalainen filosofian professori ja palestiinalaishallinnon entinen Jerusalemin edustaja Sari Nusseibeh kehottaa pohtimaan uusia keskustelunavauksia.

Nusseibehin mielestä kahden valtion malli ja ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta ovat tällä hetkellä silkkaa fantasiaa. Entäpä jos palestiinalaiset suostuisivat siihen, että Israel liittäisi miehitetyt alueet virallisesti osaksi Israelia? Myönnytyksen ehtona olisi, että Israel samalla antaisi Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaisille täydet kansalaisoikeudet, ennen muuta vapauden liikkua, asua ja työskennellä joka puolella maata.